Ranskan kieli ja espanjan kieli. Kumpi on helpompi oppia?

Vuosikymmeniä sitten opiskeltiin pääasiassa kieliä kirjeenvaihtoon ja siksi kielioppisäännöt olivat ääritärkeitä. Kun puhekieli on pääasia, ei kielioppi ole niin tärkeätä oppia.

Jos särjet ärrää niin Ranska muuten Espanja.

Vierailija kirjoitti:

Lukea osaan ranskaa mutta puheesta en saa mitään selvää.

Kun luet niin yritätkö mielessäsi ääntää sanat oikein?

Vierailija kirjoitti:

Lukea osaan ranskaa mutta puheesta en saa mitään selvää.

On huvittavaa kuunnella espanjankielisen (ja välillä ranskankielisenkin) puheen rytmiä: se on tyyliin papapapapapapapa...kun englantia puhutaan tyyliin pa  pa  pa  pa...

.

Vierailija kirjoitti:

Espanja oli ainakin itselle melko helppo oppia. Ranska taas aika vaikea ja sitä en juurikaan ymmärrä, saati puhu.

Tai siis...espanjan alkeet on aika helpot. Opit nopeasti sujuvan turistiespanjan. Vaikeutuu hieman jos aiot osata verbien aikamuotoja yms. Mutta kunpiakaan kieli ei ole mahdottoman vaikea. Ranskan ääntämys ei ole suomalaiselle yhtä läpihuutojuttu kuin espanjan.

Ehdottomasti ranskan kieli. Suvut helppo arvata sanoista ja helposti pystyy puhumaan jo senkin perusteella että,lukenut englantia.

Espanjassa taas se milloin käytetään yksinkertaista perfektiä, imperfektiä tai perfektiä jo tekee vaikeaa. Lisäksi on opettelemista yksinkertaisen perfektin epäsäännöllisissä muodoissa sekä vokaali muutos verbeissä. Päälle subjunktiivin verbit ja niiden käyttö.

Mutta molemmat kielet meikäläisen lemppareita kuten italiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Espanja on helppo tiettyyn rajaan asti, mutta verbien taivutusmuodot on kyllä todella vaikeita. Paljon vaikeampia kuin suomen kielessä. Ranskasta nyt puhumattakaan, joka on suhteellisen looginen, vaikeinta ranskassa jotkin lukusanat, joissa pitää tehdä yhteenlaskutoimituksia. 

En osaa espanjaa, mutta tästä espanjan verbeistä kaikki aina puhuvat. Mikä siitä siis tekee vaikean?

 

Esim. Jos sanot 'olen pitkä' niin käytät eri verbiä kuin sanoessasi 'olen väsynyt', koska toinen kuvaa pysyvää olemista ja toinen väliaikaista.

 

 

Entä, jos on pysyvästi väsynyt?

Jos sanot olevasi pysyvästi väsynyt, käytät silti väliaikaista olotilaa kuvaavaa verbiä, koska väsynyt on fyysinen tai henkinen tila ei synnynnäinen tai olemuksellinen ominaisuus, vaikka tila olisi pitkäkestoinen tai krooninen. Yksi jännä juttu tosin on, että kuolemasta puhuttaessa käytetään kuitenkin tätä väliaikaisuutta kuvaavaa verbiä, vaikka luulisi, että kuolemaa pidettäisiin pysyvänä olotilana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukea osaan ranskaa mutta puheesta en saa mitään selvää.

On huvittavaa kuunnella espanjankielisen (ja välillä ranskankielisenkin) puheen rytmiä: se on tyyliin papapapapapapapa...kun englantia puhutaan tyyliin pa  pa  pa  pa...

Espanjan kielessä sanat lyhenevät usein puheessa ja sulautuvat toisiinsa niin, että lauseet kuulostavat lähes tauottomalta virtana. Esimerkiksi para mí voi suussa muuttua muotoon pa' mí, ja qué estás haciendo? saattaa kuulostaa enemmänkin qué'tás haciendo?.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun hallitsee latinan kieliopin, niin ranska ja espanja ynnä muutkin romaaniset kielet oppii vaivatta. Nehän ovat kieliopillisesti yksinkertaistunutta ja helpompaa latinaa. Vulgaarilatinaa, murteita.

Entä paljonko latinan osaaminen auttaa ranskan ääntämisessä?

Latinan jälkeen ranskan kielioppi tuntuu kovin helpolta.

Espanja on suomalaiselle helpompi kuin ranska, koska espanjan ääntäminen ääntäminenn on helpompaa. 

Opiskele ensin ruotsia. Sitten on helppo oppia molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Espanjaa. Opiskelin ranskaa koska lukiossani ei ollut valinnanvaraa, ja se on helvetistä. Ääntäminen hankalaa ja kielioppi kamalaa. Espanja on paljon helpompaa.

Espanjan kielioppi, etenkin verbit, on vähintään yhtä vaikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Espanja oli ainakin itselle melko helppo oppia. Ranska taas aika vaikea ja sitä en juurikaan ymmärrä, saati puhu.

Tai siis...espanjan alkeet on aika helpot. Opit nopeasti sujuvan turistiespanjan. Vaikeutuu hieman jos aiot osata verbien aikamuotoja yms. Mutta kunpiakaan kieli ei ole mahdottoman vaikea. Ranskan ääntämys ei ole suomalaiselle yhtä läpihuutojuttu kuin espanjan.

Ranska on muuten helpompi, mutta se on vaikeampi suomalaisen ääntää. Espanjan ääntäminen muistuttaa paljon suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Espanja on helppo tiettyyn rajaan asti, mutta verbien taivutusmuodot on kyllä todella vaikeita. Paljon vaikeampia kuin suomen kielessä. Ranskasta nyt puhumattakaan, joka on suhteellisen looginen, vaikeinta ranskassa jotkin lukusanat, joissa pitää tehdä yhteenlaskutoimituksia. 

En osaa espanjaa, mutta tästä espanjan verbeistä kaikki aina puhuvat. Mikä siitä siis tekee vaikean?

 

Esim. Jos sanot 'olen pitkä' niin käytät eri verbiä kuin sanoessasi 'olen väsynyt', koska toinen kuvaa pysyvää olemista ja toinen väliaikaista.

 

Miten siis sanot kuvaamasi: olen pitkä ja olen väsynyt? estoy, soy

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun hallitsee latinan kieliopin, niin ranska ja espanja ynnä muutkin romaaniset kielet oppii vaivatta. Nehän ovat kieliopillisesti yksinkertaistunutta ja helpompaa latinaa. Vulgaarilatinaa, murteita.

Entä paljonko latinan osaaminen auttaa ranskan ääntämisessä?

 

Latinan jälkeen ranskan kielioppi tuntuu kovin helpolta.

Espanja on kuin savolaistettua latinaa. Kun latinaksi esimerkiksi sanotaan hortus (puutarha), niin espanjalainen vääntää sen muotoon huerto. Ja kun latinaksi sanotaan terra (maa), niin espanjaksi se kiäntyy muotoon tierra. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Espanja oli ainakin itselle melko helppo oppia. Ranska taas aika vaikea ja sitä en juurikaan ymmärrä, saati puhu.

Tai siis...espanjan alkeet on aika helpot. Opit nopeasti sujuvan turistiespanjan. Vaikeutuu hieman jos aiot osata verbien aikamuotoja yms. Mutta kunpiakaan kieli ei ole mahdottoman vaikea. Ranskan ääntämys ei ole suomalaiselle yhtä läpihuutojuttu kuin espanjan.

Ranska on muuten helpompi, mutta se on vaikeampi suomalaisen ääntää. Espanjan ääntäminen muistuttaa paljon suomea.

Ranskan oppiminen siten, että sillä pärjää, vaatii aika reippaasti kuunteluharjoituksia eli mielellään asut Ranskassa baarissa pari vuotta, siellä aloitetaan helpommasta sanastosta. Eikä ne osaa sitä itsekään, konteksti on ensin heiluteltava käsillä, kun on monesti 5 sanaa jotka äännetään samalla tavalla. Selvisin, mutta meni pitkä aika ennen kuin tietää, mistä tällä kertaa puhutaan.

Espanjan kieli on maailman toiseksi puhutuin äidinkieli, jolla on yli 534 miljoonaa puhujaa.

Yhteensä ranskaa puhuu arviolta 274 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti.

nosto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Espanja on helppo tiettyyn rajaan asti, mutta verbien taivutusmuodot on kyllä todella vaikeita. Paljon vaikeampia kuin suomen kielessä. Ranskasta nyt puhumattakaan, joka on suhteellisen looginen, vaikeinta ranskassa jotkin lukusanat, joissa pitää tehdä yhteenlaskutoimituksia. 

En osaa espanjaa, mutta tästä espanjan verbeistä kaikki aina puhuvat. Mikä siitä siis tekee vaikean?

Espanjan verbien kolme vaikeinta asiaa liittyy minusta epäsäännöllisiin taivutuksiin, eri olemista ilmaisevien verbien erottamiseen toisistaan ja konjunktiiviin. Epäsäännölliset verbit voi (tosin kohtalaisen kovalla työllä) opetella ulkoa ja ne automatisoituvat kun niitä käyttää, ja olen huomannut että aika pitkälle pärjää alussa kun opettelee ulkoa ser, estar, tener, ir ja poder -verbien taivutukset, ja myöhemmin sitten lisää. Epäsäännölliset verbit ovat keskeisiä ja paljon käytettyjä, joten ne on pakko jotenkin oppia, tai ei pysty puhumaan. Samoin lyhytaikaisen tai pysyvän olemisen ilmaisun (ser/estar) voi oppia, vaikka loogisesti sitä ei aina voi tajuta. Mutta konjunktiivi ja sen monimutkaiset käyttösäännöt on minusta erittäin vaikea asia.

Näiden lisäksi verbeissä on muutakin vaikeaa, mm. preterin ja imperfektin valinta, epäsäännölliset preteritimuodot, verbi + que + infinitiivi -rakenteen käyttö ja refleksiiviverbit, etenkin kun joillakin verbeillä on useita merkityksiä. Nämä nyt ainakin. En osaa espanjaa kovin hyvin, mutta kuitenkin enemmän kuin alkeet. Voi olla, etten edes tiedä vielä kaikkea vaikeaa. 

Olen opiskellut kumpaakin ja espanja on helpompaa. Mielestäni eniten kielen oppimiseen vaikuttaa motivaatio. Olen myös huomannut että joku oppii toisen kielen paremmin kuin toinen (esim englanti minulle helppoa, ruotsi vaikeaa, kaverille englanti hankalaa ja ruotsi helppoa).

Olen opiskellut ranskaa useamman vuoden mutta en pärjäisi sillä ranskassa. Espanjasta olen opiskellut vain alkeet ja hyvin pärjäsin kun kävin lomalla ei-turisti-alueella (missä moni ei puhunut englantia). Kummatkin puhuvat niin nopeasti että sitä on hankala ymmärtää.