Ranskan kieli ja espanjan kieli. Kumpi on helpompi oppia?
Opiskeleeko täällä joku kumpaa kieltä? Miten pääsisi alkuun?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun hallitsee latinan kieliopin, niin ranska ja espanja ynnä muutkin romaaniset kielet oppii vaivatta. Nehän ovat kieliopillisesti yksinkertaistunutta ja helpompaa latinaa. Vulgaarilatinaa, murteita.
Entä paljonko latinan osaaminen auttaa ranskan ääntämisessä?
Latinan jälkeen ranskan kielioppi tuntuu kovin helpolta.
Vielä helpommalta, jos on ensin opiskellut italiaa.
Vierailija kirjoitti:
Qu'est ce-= kes (mikä)
que = kö (tuo)
c'est = se (on)
Eli suomeksi mikä tuo on
Qu'est ce que c'est
Qu' est ce que c' est
Mikä on se joka/mikä se on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun hallitsee latinan kieliopin, niin ranska ja espanja ynnä muutkin romaaniset kielet oppii vaivatta. Nehän ovat kieliopillisesti yksinkertaistunutta ja helpompaa latinaa. Vulgaarilatinaa, murteita.
Entä paljonko latinan osaaminen auttaa ranskan ääntämisessä?
Latinan jälkeen ranskan kielioppi tuntuu kovin helpolta.
Vielä helpommalta, jos on ensin opiskellut italiaa.
Esimerkkinä se, että käytin muinoin opinnäytetyössäni yhtenä keskeisenä lähteenä ranskankielistä tutkimusta, vaikken ollut opiskellut päivääkään ranskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Qu'est ce-= kes (mikä)
que = kö (tuo)
c'est = se (on)
Eli suomeksi mikä tuo on
Qu'est ce que c'est
Qu' est ce que c' est
Mikä on se joka/mikä se on
Äännettynä "kesköse".
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä kommentteja, joiden mukaan ranska on jotenkin tosi vaikeaa kieliopiltaan ja ääntämiseltään. Mielestäni se on aika selkeää, muistuttaa joiltain osin jopa englantia. Vaikein, lähes mahdoton kieli on saksa. Ihan hirveitä kaikki ne akkusatiivi- ja datiivimuodot. Näitä ei ranskasta ja espanjasta löydy.
Luin saksaa koulussa ens. vieraana kielenä, eikä se minusta niin hirmuvaikealta tunnu. Venäjässä on sijoja enemmän ja sitten adjektiiveissa myös ja vielä pehmeää ja kovaa päätettä, verbeissä aspektit; siinä sitä oppimista riittäisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun hallitsee latinan kieliopin, niin ranska ja espanja ynnä muutkin romaaniset kielet oppii vaivatta. Nehän ovat kieliopillisesti yksinkertaistunutta ja helpompaa latinaa. Vulgaarilatinaa, murteita.
Entä paljonko latinan osaaminen auttaa ranskan ääntämisessä?
Latinan jälkeen ranskan kielioppi tuntuu kovin helpolta.
Vielä helpommalta, jos on ensin opiskellut italiaa.
Italia ja ranska - tietysti myös espanja - ovat latinan murteita. Latina on äiti, italia ja ranska ja espanja ovat tyttäriä. Latina on siis lähtökohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Espanja on helppo tiettyyn rajaan asti, mutta verbien taivutusmuodot on kyllä todella vaikeita. Paljon vaikeampia kuin suomen kielessä. Ranskasta nyt puhumattakaan, joka on suhteellisen looginen, vaikeinta ranskassa jotkin lukusanat, joissa pitää tehdä yhteenlaskutoimituksia.
En osaa espanjaa, mutta tästä espanjan verbeistä kaikki aina puhuvat. Mikä siitä siis tekee vaikean?
Katso jostain kieliopista tai sanakirjasta missä on verbitaulukot niin ehkä pääset jyvälle miksi vaikeaa. (Ei se asian hahmottaminen niin vaikeaa ole mutta hallitseminen ja varsinkin siis sujuvasti on vähän eri asia.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mun mielestä ranska on haastavampi koska kirjoitetun ja puhutun ranskan ero on kuin yöllä ja päivällä.
Mutta kun opiskelet alussa ne ääntämis ja kirjoitussäännöt, niin se on ihan selkeää. Silloin osaat lukea mitä tahansa tekstiä, kun osaat ne säännöt. Ne ääntämissäännöt kirjoitetulle tekstille on yhdenmukaiset.
Kyllähän ne ranskan ääntämissäännöt aika selkeät ovat mutta eivät sentään täysin poikkeuksettomat.
Espanja on romaanisista kielistä kaunein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Espanja on helppo tiettyyn rajaan asti, mutta verbien taivutusmuodot on kyllä todella vaikeita. Paljon vaikeampia kuin suomen kielessä. Ranskasta nyt puhumattakaan, joka on suhteellisen looginen, vaikeinta ranskassa jotkin lukusanat, joissa pitää tehdä yhteenlaskutoimituksia.
En osaa espanjaa, mutta tästä espanjan verbeistä kaikki aina puhuvat. Mikä siitä siis tekee vaikean?
Esim. Jos sanot 'olen pitkä' niin käytät eri verbiä kuin sanoessasi 'olen väsynyt', koska toinen kuvaa pysyvää olemista ja toinen väliaikaista.
Miten siis sanot kuvaamasi: olen pitkä ja olen väsynyt? estoy, soy
Jos olet mies: Soy alto, estoy cansado.
Jos olet nainen: Soy alta, estoy cansada.
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut kumpaakin ja espanja on helpompaa. Mielestäni eniten kielen oppimiseen vaikuttaa motivaatio. Olen myös huomannut että joku oppii toisen kielen paremmin kuin toinen (esim englanti minulle helppoa, ruotsi vaikeaa, kaverille englanti hankalaa ja ruotsi helppoa).
Olen opiskellut ranskaa useamman vuoden mutta en pärjäisi sillä ranskassa. Espanjasta olen opiskellut vain alkeet ja hyvin pärjäsin kun kävin lomalla ei-turisti-alueella (missä moni ei puhunut englantia). Kummatkin puhuvat niin nopeasti että sitä on hankala ymmärtää.
Olen myös opiskellut molempia. Alkeistsolla espanja oli helpompaa, mutta jos haluaa vähintään keskitasolle, niin espanja on kyllä vaikeampaa kuin ranska.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan tämä on vähän ihmisestä kiinni, mitä kieltä oppii helpoiten ja mikä on vaikeaa. Opiskelemistani kielistä minulle helpointa on ollut ruotsi, toiseksi helpointa saksa, sitten enkku, venäjä, espanja ja vaikeinta ranska.
Riippuu myös kuinka hyvin jotain kieltä haluaa oppia. Joissakin kielissä on helppo oppia alkeet, mutta jos haluaa jatkaa, niin sitten vaikeutuu, ja joissakin joutuu tekemään heti alussa paljon töitä, mutta jatko sujuu helpommin. Kyllä viroa on ollut silti helpointa oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan tämä on vähän ihmisestä kiinni, mitä kieltä oppii helpoiten ja mikä on vaikeaa. Opiskelemistani kielistä minulle helpointa on ollut ruotsi, toiseksi helpointa saksa, sitten enkku, venäjä, espanja ja vaikeinta ranska.
Riippuu myös kuinka hyvin jotain kieltä haluaa oppia. Joissakin kielissä on helppo oppia alkeet, mutta jos haluaa jatkaa, niin sitten vaikeutuu, ja joissakin joutuu tekemään heti alussa paljon töitä, mutta jatko sujuu helpommin. Kyllä viroa on ollut silti helpointa oppia.
No ei virokaan ainakaan minusta ihan helpolta tunnu, taitaa olla vähän samaa vaikeutta kuin hieman saksaa osaavana yrittää hollantia oppia.
Helpointa on ollut perehtyä esperantoon, mutta siinäkin sitten pitäisi kasvattaa sanavarastoa.
Vierailija kirjoitti:
Ovat kyllä hyvin pitkälti samankaltaisia, kun olet toisen opetellut, on toisen oppiminen ihan pala kakkua. Omasta mielestä espanja helpompi, mutta tämä voi johtua siitä että opettelin ranskan ensin.
Yhdyn joka sanaan. Ranskaa rupesin pänttäämään yläasteella, koska suosikkilukemistani tuohon aikaan olivat ranskalais-belgialaiset sarjakuvat, Asterix, Tintti, Piko & Fantasio ym. Espanjan kimppuun kävin vasta kolmekymppisenä, kun olin jo työelämässä mutta edelleen korkeakoulussa. Portugalia ja italiaakin on tullut luettua kesäyliopistossa ja aikuislukiossa. Kyllä siinä menee kielet sekaisin, mutta ne tukevat myös toisiaan. Ja hauskoja ja hyödyllisiä ovat kaikin puolin. Jossa testaisin romaniaa seuraajaksi?
Epsanja. Ranskan ääntäminen on mahdotonta.
Rnaska on ollut mulle tosi vaikeaa. Eipä juuri auttanut vaikka asuinkin rankankielisessä maassa jonkin aikaa.
Suomalainen osaa vain yhden kielen. Tästä ei tarvitse keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Espajan ääntäminen on suomalaiselle helpompaa kuin ranskan.
Paljon helpompaa on espanjan ääntäminen, mistä syystä yritin pitkään opiskella sitä, vaikka oikeasti olisi kiinnostanut opiskella ranskaa. Vuosien jälkeen annoin periksi ja aloin opiskella päivittäin ranskaa. Harmittaa, kun olisin niin paljon pidemmällä, jos olisin vain ottanut härkää sarvista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Espajan ääntäminen on suomalaiselle helpompaa kuin ranskan.
Paljon helpompaa on espanjan ääntäminen, mistä syystä yritin pitkään opiskella sitä, vaikka oikeasti olisi kiinnostanut opiskella ranskaa. Vuosien jälkeen annoin periksi ja aloin opiskella päivittäin ranskaa. Harmittaa, kun olisin niin paljon pidemmällä, jos olisin vain ottanut härkää sarvista.
Mikäs niitä kieliä estää opiskelemasta nytkään? Eikun kielioppikirja käteen ja sanakirja viereen ja joku teksti eteen ja kääntämään ja vääntämään.
Tosiaan tämä on vähän ihmisestä kiinni, mitä kieltä oppii helpoiten ja mikä on vaikeaa. Opiskelemistani kielistä minulle helpointa on ollut ruotsi, toiseksi helpointa saksa, sitten enkku, venäjä, espanja ja vaikeinta ranska.