Lue keskustelun säännöt.
"Lapseni on hienointa mitä olen saanut aikaan"
26.05.2022 |
Puistattaa nämä "En osaa muuta kuin lisääntyä" -kommentoijat jotka projisoivat lastensa menestymisen itseensä.
Kukaan ei pyydä syntyä eikä kuolemaan pakottaminen välttämättä lapsen etu ole ollenkaan. Silti joku laskee hänet omaksi menestyksekseen.
Kommentit (348)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eikö ole hirvittävän itsekästä myös perustaa elämänsä toisen ihmisen olemisen varaan? Se, että oman elämän merkitys on toinen ihminen. ts. synnytin sinut tähän maailmaan, että ITSELLÄNI olisi elämäntarkoitus.
Vanhemmuus on kuule ihan jotain muuta kuin synnyttäminen. Se on suuri vastuu ja vaatii paljon paljon työtä, jotta siinä onnistuu. Sitä työtä tehdään 24/7 koko loppuelämän ajan. Jokainen omistaa elämänsä jollekkin asialle, oli se sitten lapset, ura, hyväntekeväisyys tai vaikka joogina oleminen, joten kysyn miksi vanhemmuus on näistä ainoa asia joka on jotain merkityksetöntä ja halveksittavaa kaikkeen muuhun verrattuna?
Suurin osa vanhemmista sysää kasvatuksen päiväkodeille ja kouluille. Kotona ne istutetaan pelikoneiden, kännyköiden ja telkkarin eteen että vanhemmat pääsisivät mahdollisimman helpolla. Käytöshäiriöiset lapset lisääntyvät kuin sienet sateella eikä niille ole resursseissa terapiaa. Vanhemmilla menee aikaa uusien suhteiden luomiseen kun mikään parisuhde ei kestä määräänsä aikaa.
Mistä on peräisin tämä sun käsityksesi siitä, että suurin osa vanhemmista toimii noin? Onko esim. jotain lähteitä tuolle? Kun esim. ne asiantuntijat, jotka puhuvat ongelmalapsista, sanovat aina, että suurin osa vanhemmista hoitaa hommansa hyvin. Oletko siis eri mieltä näiden asiantuntijoiden kanssa, ja jos olet, millä perusteella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä omat lapseni ovat ainakin ihan mielettömän hauskoja, empaattisia ja mukavia ihmisiä. En usko että kaikki on kasvatukseni ansiota, mutta olen todella ylpeä heistä. He ovat hienointa mitä minulla elämässäni on. Mutta se ei tarkoita ettenkö olisi mitään muuta saavuttanut tai minulla ei olisi mitään muuta kuin "äiti-persoona", mikään muu vain omassa elämässäni ei ole niin tärkeää kuin lapseni.
Jokainen arvottaa eri asioita ja se miten toiselle voi tuoda isoimman onnen ja ylpeyden aiheen vaikka loistava ura, ei tarkoita sitä etteikö ensinnäkin äiti voi myös olla töissä menestynyt.
Jotkut nyt kokevat tarvetta laittaa äidit vaan siihen äiti-lokeroon, ihanko ihan uskomattoman moni äiti ei olisi äitiroolinsa ulkopuolella todella merkittävässä asemassa myös urallaan. Meillä on pääministerinäkin nuori nainen joka on myös äiti.
Kaikillahan on ihania lapsia kun ne ovat omat erinomaiset geenit perineet kun itsekkin on täydellinen :D
antinatalist kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eikö ole hirvittävän itsekästä myös perustaa elämänsä toisen ihmisen olemisen varaan? Se, että oman elämän merkitys on toinen ihminen. ts. synnytin sinut tähän maailmaan, että ITSELLÄNI olisi elämäntarkoitus.
Tämähän on juuri se merkityksettömyyden noidankehä.
Minä teen lapsen jotta elämälläni olisi merkitystä, lapseni tekee lapsen jotta hänen elämällään olisi merkitystä, joka tekee lapsen jotta elämällään olisi merkitystä jne jne.
Kyseessä ei ole mitään sen ylevämpää, kuin henkinen pyramidihuijaus, johon sortuvat aivopestyt ihmiset, jotka eivät kykene tekemään itsenäisiä päätöksiä elämänsä suunnasta, taikka muuten mielikuvitukseltaan köyhät.
Itsekkyydessään tuomitsevat aina seuraavan sukupolven kokemaan aina lopulta sairautta, menetyksiä, pettymystä, kärsimystä kunnes kuolema lopulta armahtaa.
Hmm. Ehkä näin ajattelee ihminen, jolla elämässä on vain yksi merkitystä antava tekijä. Esim. minulla, jolla näitä on useita (perhe, ystävät, suku, työ, harrastukset, yleiset kiinnostuksenkohteet, luonto, kiinnostus ympäristöä kohtaan, yhteiskunnallinen toiminta), on vaikea samastua tuohon, että elämässä olisi vain yksi asia, joka antaisi merkityksen.
Omien lasten antava merkitys on sellainen hyvin maanläheinen ja perustavaa laatua oleva merkityksen lähde.
Omat geenini eivät ole hyvät enkö rakasta lastani niiden vuoksi. Vaan sen takia että hän on rakkainta ja kalleinta mitä minulla on ja tärkein asia koko elämässäni. Vaikka muuttaisi toiselle puolelle maapalloa olen onnellinen jos hänkin on. Siksi hän on tärkeintä mitä olen saanut aikaan. Se rakkaus on se hienoin asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet säälittävä lapseton maho, ap. ja kateellisen katkera kaikille niille naisille, joilla on onni ollut myötä ja ovat saanneet synnyttää omia haluttuja vauvojaan.
Onni ohittaa aina jonkun ihmisen, mitä tulee lasten saamiseen. Valitettavasti.
En ole vastuussa elämänsisällöstäsi. Saat keksiä sitä ihan itse keskenäsi kun muutan pois.
Ole haluttu vauva itelles.
Minua alettiin tallomaan alas teini-iässä, etten itsenäistyisi. Murrosiän muutosten näkyessä alettiin kohdella lapsena korostetusti enemmän kuin aikaisemmin, lässytystä, nälvimistä, lelujen ostamista lahjaksi, huoneen verhoilu lastenhuoneeksi. Molemmat vanhemmat takertuivat kotileikkiin kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Vielä lähes kolmekymppisenä yrittivät perustella oikeutustaan asioistani tietämiselle sillä että "olen lapsi".
Pistäkää vaan muutkin rohkeasti välit poikki ihmisiin joilla ei ole mitään omaa elämää, vaan koko pohja murenee siinä kun lapsi itsenäistyy.
Jos tarkemmin mietitään, niin naisen koko elinkaari koostuu vain ja ainoastaan sikiämisestä. Ensin sen malttamattomasta odottelusta ja sitten kuppi menee nurin kun leikki n ohi eli ns merkitys elämältä katoaa.
Keski-ikäiset tädit on usein aika hirmuisia.
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Näin se menee. Onneksi olen itse säästynyt tältä kaikelta, kun päätin jo teininä, etten halua lapsia. Se päätös on pitänyt ja voin vain seurailla näitä vaiheita sivusta 😂
Samoin. En ole ikinä katunut päätöstä. Elämä on mahtavaa ilman lapsia ja suosittelen sitä kaikille! Käy sääliksi niitä jotka tekee lapsia.
Mäkään en ole katunut sitä, että olen tehnyt lapsia. Mutta en missään nimessä suosittele kaikille omia elämänvalintojani. En minä voi sanoa, että jonkun muun kannattaa toimia niin kuin minä. En myöskään osaa sääliä ihmisiä, jotka valitsevat toisin kuin minä. Miksi säälisin? Eikö ole tärkeää tuntea tyytyväisyyttä omasta elämästä, ei verrata sitä jatkuvasti muihin ("kärsivätkö nuo nyt enemmän kuin minä, vain nauttivatko?")?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä muuten näissä äitejä halveksuvissa kommenteissa huomata, miten äiti on joko äitiyteen itsensä kadottanut säälittävä luuseri tai sitten lapsensa pilaava ihmishirviö, jos äiti ilmaisee millään muotoa arvostusta ja ylpeyttä itseään ja lapsiaan kohtaan. Lasten hankinta ylipäätään on suurta ja tuomittavaa itsekkyyttä.
Lapsettomana kaikkein korkein hyve on kuitenkin elää itselleen ja olla itsekäs. Kyllä teillä pakka menee ihan sekaisin, kun ihmisellä on vastuu muustakin kuin itsestään.Ei ole pakka sekaisin. Minulla on vastuu monistakin ihmisistä kuten iäkkäistä vanhemmistani, muista lähiomaisista ja puolisostani jos sairastutaan ja kun vanhennutaan niin mitä me tekisimme ilman toisiamme. Eivät ne tarvitse kaikki olla lapsia mistä kannetaan vastuuta. Toisilla voi olla eläimiäkin mistä huolehditaan. Pitkässä parisuhteessa ei voi olla itsekäs sillä ei se toimi jos ei osata tehdä kompromisseja ja kaikessa otetaan toinen huomioon eikä tehdä itsekkäitä päätöksiä kuten yksin eläessä voi tehdä. Lasten kanssa
eläminen on helpompaa kun voi itsekkäästi tehdä kaikki päätökset ja lapsia voi ohjata kuin litran mittaa mutta aikuisen kohdalla sellainen ei onnistu. Itsekkäällä ei olekkaan muita kuin lapsia eikä eikä aikuista kumppania ollenkaan.
Kuka heistä kantaa vastuun jos sinä et pysty? Kuka sinusta kantaa vastuun jos nuo muut ovat jo poissa? Ihminen on itsekäs sisäsyntyisesti. Kuitenkin vähemmän itsekäs kuin eläin. Itsesäilytysvietti vs ethos. Kuten sinun läheisesti toivovat sinun huolehtivan heidän tarpeistaan, toivot sinäkin jonkun huolehtivan sinusta kun et siihen itse kykene. Se yhdistää melkein kaikkia eläviä olentoja, käännymme toisen puoleen kun tarvitsemme apua. Haluan siis sanoa, ettet sinä itsejulistamassasi epäitsekkyydessäsi ole yhtään epäitsekkäämpi kuin vaikka lapsen synnyttänyt ihminen, sinä vain odotat niitä samoja asioita muilta ihmisiltä ympärilläsi kuin vanhempi toivoo lapseltaan. Mutta ilman sitä elämän alkutaipaleen yksipuolista antaja- vastaanottaja-suhdetta, jossa vastavuoroisuus toteutuu vasta lapsen aikuistuttua, jos silloinkaan.
Ihmisellä itsesäilytysvietin ylivertaisuuteen vaikuttaa yksi poikkeus; agape. Kohde vaihtelee, mutta tyypillinen esimerkki lie äidin rakkaus lasta kohtaan. Hukkuva painaa toisen pään veden alle yrittäessään itse pysyä pinnalla. Vaikket pystykään tätä refleksinomaista käytöstä ennustamaan, ehkä osaat kuitenkin miettiä onko elämässäsi ketään kenen kohdalla oma itsesäilytysviettisi sammuisi ja vaipuisit itse mieluummin pinnan alle, jotta voisit pelastaa toisen.
Yhteiskunnan pitää huolehtia jos ei ole ketään. Kaikki päätyvät hoitokotiin kun kotona ei enää pärjää vaikka vaikka apua saisi jonkin verran, palkattujen hoidettavaksi kuten tuttavani jolla oli kahdeksan lasta ja kamala määrä aikuisia lapsenlapsiakin niin eivät ne lapset häntä hoitaneet vaan palkatut hoitajat lopuksi vanhusten talossa.
Yhteiskunta. Ketä se on sitten se yhteiskunta?
Ne muiden lapset:) kirjoittaja ei ymmärrä että yhteiskuntaan tarvitaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon, harrastit seksiä ilman ehkäisyä ja lisäännyit, aivan kuten mikä tahansa elävä organismi tällä pallolla! Lisääntyminen on sisäsyntyinen, alkukantainen tarve kaikilla eliöillä, ja kuka sitä toteuttaa, ei ole mitään muuta kuin viettiensä varassa elävä eläin. Fiksummat pystyy ymmärtämään että elämässä voi olla muutakin sisältöä kuin suvun jatkaminen.
Jos ajattelet ihmistä, jotka sanoo, että hänen lapsensa ovat hienointa, jota hän on saanut aikaan, ajatteletko, että hän ajattelee nimenomaan sitä puolta, että on saanut jatkettua sukua? Vai voisiko olla, että hän on ylpeä siitä, millaiseksi lapset ovat kasvaneet, millaisia heistä on tullut? Onhan nyt vanhemmissa myös adoptiovanhempia, eiväthän he ole lainkaan saaneet lapsia sillä, että harrastavat seksiä ilman ehkäisyä. Onhan vanhempia, jotka eivät ole koskaan harrastaneet heteroseksiä, ja ovat silti vanhempia.
Suosittelen, että ajattelet asiaa hieman laajemmasta näkökulmasta. Ei se, että sinä valitset toisin, tarkoita sitä, että sinun (tai kenen tahansa toisen yksilön) valinta on se ainoa onnelliseksi tekevät. Itse asiassa tuollainen katkera asenne, joka viestistäsi kuvastuu, saa miettimään, miksi edes kirjoitat noin, jos olet omiin valintoihisi tyytyväinen ja elämässäsi on kaikenlaista mielekästä sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet säälittävä lapseton maho, ap. ja kateellisen katkera kaikille niille naisille, joilla on onni ollut myötä ja ovat saanneet synnyttää omia haluttuja vauvojaan.
Onni ohittaa aina jonkun ihmisen, mitä tulee lasten saamiseen. Valitettavasti.
En ole vastuussa elämänsisällöstäsi. Saat keksiä sitä ihan itse keskenäsi kun muutan pois.
Ole haluttu vauva itelles.
Minua alettiin tallomaan alas teini-iässä, etten itsenäistyisi. Murrosiän muutosten näkyessä alettiin kohdella lapsena korostetusti enemmän kuin aikaisemmin, lässytystä, nälvimistä, lelujen ostamista lahjaksi, huoneen verhoilu lastenhuoneeksi. Molemmat vanhemmat takertuivat kotileikkiin kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Vielä lähes kolmekymppisenä yrittivät perustella oikeutustaan asioistani tietämiselle sillä että "olen lapsi".
Pistäkää vaan muutkin rohkeasti välit poikki ihmisiin joilla ei ole mitään omaa elämää, vaan koko pohja murenee siinä kun lapsi itsenäistyy.
Jos tarkemmin mietitään, niin naisen koko elinkaari koostuu vain ja ainoastaan sikiämisestä. Ensin sen malttamattomasta odottelusta ja sitten kuppi menee nurin kun leikki n ohi eli ns merkitys elämältä katoaa.
Keski-ikäiset tädit on usein aika hirmuisia.
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Näin se menee. Onneksi olen itse säästynyt tältä kaikelta, kun päätin jo teininä, etten halua lapsia. Se päätös on pitänyt ja voin vain seurailla näitä vaiheita sivusta 😂
Samoin. En ole ikinä katunut päätöstä. Elämä on mahtavaa ilman lapsia ja suosittelen sitä kaikille! Käy sääliksi niitä jotka tekee lapsia.
Mäkään en ole katunut sitä, että olen tehnyt lapsia. Mutta en missään nimessä suosittele kaikille omia elämänvalintojani. En minä voi sanoa, että jonkun muun kannattaa toimia niin kuin minä. En myöskään osaa sääliä ihmisiä, jotka valitsevat toisin kuin minä. Miksi säälisin? Eikö ole tärkeää tuntea tyytyväisyyttä omasta elämästä, ei verrata sitä jatkuvasti muihin ("kärsivätkö nuo nyt enemmän kuin minä, vain nauttivatko?")?
En olisi tiennyt millaista elämä on kun on omia lapsia jo en olisi niitä tehnyt. Sen sijaan elin 35 vuotta ilman lapsia. Siksi osaan verrata molempia tilanteita ja lasten kanssa elämä on ihanampaa. Lapseton ei voi verrata. Minäkin olen vakaooe ja lasten kanssa olin ennen omiakin mutta ei voi tietää millaista on oman lapsen kanssa ennenkuin sellaisen saa.
Olen menestynyt opinnoissa ja töissä, on mies, talo ja kaikkea kivaa. Silti ihmeellisin ja tärkein asia itselle on lapset, ja miten paljon materiaa ja uraa enemmän he merkitsevät. He ovat suurin saavutus, kaikki muu jää taakse. Toki muille he ovat vain lapsia lasten joukossa. Minulle he ovat ihme, jota varten teen kaiken muun. Kysehän on pitkälti sentimentaalisesta asiasta.
Lisääntymistä morkkaaville muistuttaisin, ettei sekään ole niin helppoa. Itseasiassa se on todella raakaa ja rankkaa monille, ja lasten saantia voisi kunnioittaa enemmän. Itse sain kivuliaita keskenmenoja, oli odottamaton riskiraskaus ja refluksivauva. Kyllä se työelämä oli helpompaa kuin kyseinen tuska ja valvominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä taas ymmärrän tuon niin, että vaikka olisikin saanut aikaan vaikka kuinka paljon hienoja asioita elämässään, silti mikään niistä saavutuksista ei vedä vertoja sille, miten paljon lapsiaan rakastaa. Ei se ole itsekehu, se on rakkaudentunnustus.
Minusta lapsen kasvaminen äidin sisällä ja pienen vauvan kasvaminen aikuiseksi ihmiseksi on myös valtava arjen ihme. Siinä ei ole mitään ihmettä, että itse olen esim. opiskellut pitkälle, tehnyt mielekästä työtä ja nähnyt maailmaa. Ne ovat tavallisia asioita, joita aikuiset elämässään tekevät. Lisäksi tuntuisi kyllä myös nololta ruveta kehuskelemaan omilla saavutuksillaan, ja noin sanotaan varmaan osin myös vaatimattomuudesta. En kyllä tunne ketään, jolle lapset olisivat ainoa saavutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä muuten näissä äitejä halveksuvissa kommenteissa huomata, miten äiti on joko äitiyteen itsensä kadottanut säälittävä luuseri tai sitten lapsensa pilaava ihmishirviö, jos äiti ilmaisee millään muotoa arvostusta ja ylpeyttä itseään ja lapsiaan kohtaan. Lasten hankinta ylipäätään on suurta ja tuomittavaa itsekkyyttä.
Lapsettomana kaikkein korkein hyve on kuitenkin elää itselleen ja olla itsekäs. Kyllä teillä pakka menee ihan sekaisin, kun ihmisellä on vastuu muustakin kuin itsestään.Ei ole pakka sekaisin. Minulla on vastuu monistakin ihmisistä kuten iäkkäistä vanhemmistani, muista lähiomaisista ja puolisostani jos sairastutaan ja kun vanhennutaan niin mitä me tekisimme ilman toisiamme. Eivät ne tarvitse kaikki olla lapsia mistä kannetaan vastuuta. Toisilla voi olla eläimiäkin mistä huolehditaan. Pitkässä parisuhteessa ei voi olla itsekäs sillä ei se toimi jos ei osata tehdä kompromisseja ja kaikessa otetaan toinen huomioon eikä tehdä itsekkäitä päätöksiä kuten yksin eläessä voi tehdä. Lasten kanssa
eläminen on helpompaa kun voi itsekkäästi tehdä kaikki päätökset ja lapsia voi ohjata kuin litran mittaa mutta aikuisen kohdalla sellainen ei onnistu. Itsekkäällä ei olekkaan muita kuin lapsia eikä eikä aikuista kumppania ollenkaan.
Kuka heistä kantaa vastuun jos sinä et pysty? Kuka sinusta kantaa vastuun jos nuo muut ovat jo poissa? Ihminen on itsekäs sisäsyntyisesti. Kuitenkin vähemmän itsekäs kuin eläin. Itsesäilytysvietti vs ethos. Kuten sinun läheisesti toivovat sinun huolehtivan heidän tarpeistaan, toivot sinäkin jonkun huolehtivan sinusta kun et siihen itse kykene. Se yhdistää melkein kaikkia eläviä olentoja, käännymme toisen puoleen kun tarvitsemme apua. Haluan siis sanoa, ettet sinä itsejulistamassasi epäitsekkyydessäsi ole yhtään epäitsekkäämpi kuin vaikka lapsen synnyttänyt ihminen, sinä vain odotat niitä samoja asioita muilta ihmisiltä ympärilläsi kuin vanhempi toivoo lapseltaan. Mutta ilman sitä elämän alkutaipaleen yksipuolista antaja- vastaanottaja-suhdetta, jossa vastavuoroisuus toteutuu vasta lapsen aikuistuttua, jos silloinkaan.
Ihmisellä itsesäilytysvietin ylivertaisuuteen vaikuttaa yksi poikkeus; agape. Kohde vaihtelee, mutta tyypillinen esimerkki lie äidin rakkaus lasta kohtaan. Hukkuva painaa toisen pään veden alle yrittäessään itse pysyä pinnalla. Vaikket pystykään tätä refleksinomaista käytöstä ennustamaan, ehkä osaat kuitenkin miettiä onko elämässäsi ketään kenen kohdalla oma itsesäilytysviettisi sammuisi ja vaipuisit itse mieluummin pinnan alle, jotta voisit pelastaa toisen.
Yhteiskunnan pitää huolehtia jos ei ole ketään. Kaikki päätyvät hoitokotiin kun kotona ei enää pärjää vaikka vaikka apua saisi jonkin verran, palkattujen hoidettavaksi kuten tuttavani jolla oli kahdeksan lasta ja kamala määrä aikuisia lapsenlapsiakin niin eivät ne lapset häntä hoitaneet vaan palkatut hoitajat lopuksi vanhusten talossa.
Yhteiskunta. Ketä se on sitten se yhteiskunta?
Ne muiden lapset:) kirjoittaja ei ymmärrä että yhteiskuntaan tarvitaan lapsia.
Suomeksi sanottuna uusia veronmaksajia. Toivottavasti suomalaiset on katoava kansa jonakin päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rahkeet ei riitä siihen, että voisi olla maisteri tai lääkäri tai huippu-urheilija, mutta osaa rakastaa ja hoivata, tukea ja hoitaa lapsia. Miksi tämä on vähemmän arvokasta työtä, kuin ulkoiset saavutukset? Erityisesti kyseenalaistan urat, joilla ei ole kuin taloudellista meriittiä. Miksi suuret tulot tai suuri omaisuus on selvä merkki saavutuksesta, mutta hyvinvoivat lapset tai onnellinen perhe ei sitä ole? Sopii kyllä miettiä minkälaisen vihan perheitä ja lapsia kohtaan on sisäistänyt ja mitä se kertoo omista ja yhteiskunnan arvoista.
Eiks tuo nyt ole aika luontaista, perustarpeista hoivata ja rakastaa. En työksi sitä laskisi kun mitä kukin haluaa vapaaehtoisesti harrastaa. Niin kauan kun lasten teko ei ole pakollista eikä siitä makseta palkkaa niin lasken sen harrastukseksi. Ja harrastuksiahan ihmisillä voi olla erilaisia mihinkä tunteensa purkaa.
Yhteiskunnalle tärkeimpiä ovat veronmaksajat jotta sitten jotkut saavat kotona rakastaa ja hoivata rauhassa muiden kustantaessa sen.
Aikaperspektiivisi on, sanoisinko lyhyehkö. Olet varmaankin hyvin nuori. Millä aikavälillä arvelet siirtyväsi maksajien leiriin sieltä vastaanottajien leiristä? Ja sitten kun selkäsi ei enää työhön taivu, toivot eutanasiaa?
Tulevaisuudessa tullaan näkemään valtava määrä työttömiä nuoria joille ei löydy töitä. Etelästäkin saapuu kuumuutta pakenevia tulijoita. Mihin ajattelit sijoittaa nämä länsimaalaiset työttömät sekä ilmastouhrit?
Nykyinen ihmistulva on ihan pientä mitä se tulee olemaan tulevaisuudessa kun ihminen on tuhonnut omat elinalueensa elinkelvottomiksi. Niin että ihmiset eivät täältä lopu jos jotkut valitsevat lapsettomuuden eikä halua lisääntyä. Yhteiskunnan tuille lisääntyminen ei ole enää kannattavaa ellei tykkää elää sitten alhaisemmissa köyhyysloukussa ja kiduttaa lapsiaankin köyhyydessä eriarvoistaen ne muista. Ennen ne lapset toivat leivän aikuisellekkin mutta ei nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat antaa tällä palstalla todella huonon kuvan itsestään hyökkäämällä rumasti kaikkien niiden kimppuun, joilla on lapsia. Kieli on niin rumaa. Olen ihmetellyt, että miksi. Miksi se heitä harmittaa, jos joku tekee lapsia?
Kateus on kavala tauti. Siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä muuten näissä äitejä halveksuvissa kommenteissa huomata, miten äiti on joko äitiyteen itsensä kadottanut säälittävä luuseri tai sitten lapsensa pilaava ihmishirviö, jos äiti ilmaisee millään muotoa arvostusta ja ylpeyttä itseään ja lapsiaan kohtaan. Lasten hankinta ylipäätään on suurta ja tuomittavaa itsekkyyttä.
Lapsettomana kaikkein korkein hyve on kuitenkin elää itselleen ja olla itsekäs. Kyllä teillä pakka menee ihan sekaisin, kun ihmisellä on vastuu muustakin kuin itsestään.Ei ole pakka sekaisin. Minulla on vastuu monistakin ihmisistä kuten iäkkäistä vanhemmistani, muista lähiomaisista ja puolisostani jos sairastutaan ja kun vanhennutaan niin mitä me tekisimme ilman toisiamme. Eivät ne tarvitse kaikki olla lapsia mistä kannetaan vastuuta. Toisilla voi olla eläimiäkin mistä huolehditaan. Pitkässä parisuhteessa ei voi olla itsekäs sillä ei se toimi jos ei osata tehdä kompromisseja ja kaikessa otetaan toinen huomioon eikä tehdä itsekkäitä päätöksiä kuten yksin eläessä voi tehdä. Lasten kanssa
eläminen on helpompaa kun voi itsekkäästi tehdä kaikki päätökset ja lapsia voi ohjata kuin litran mittaa mutta aikuisen kohdalla sellainen ei onnistu. Itsekkäällä ei olekkaan muita kuin lapsia eikä eikä aikuista kumppania ollenkaan.
Kuka heistä kantaa vastuun jos sinä et pysty? Kuka sinusta kantaa vastuun jos nuo muut ovat jo poissa? Ihminen on itsekäs sisäsyntyisesti. Kuitenkin vähemmän itsekäs kuin eläin. Itsesäilytysvietti vs ethos. Kuten sinun läheisesti toivovat sinun huolehtivan heidän tarpeistaan, toivot sinäkin jonkun huolehtivan sinusta kun et siihen itse kykene. Se yhdistää melkein kaikkia eläviä olentoja, käännymme toisen puoleen kun tarvitsemme apua. Haluan siis sanoa, ettet sinä itsejulistamassasi epäitsekkyydessäsi ole yhtään epäitsekkäämpi kuin vaikka lapsen synnyttänyt ihminen, sinä vain odotat niitä samoja asioita muilta ihmisiltä ympärilläsi kuin vanhempi toivoo lapseltaan. Mutta ilman sitä elämän alkutaipaleen yksipuolista antaja- vastaanottaja-suhdetta, jossa vastavuoroisuus toteutuu vasta lapsen aikuistuttua, jos silloinkaan.
Ihmisellä itsesäilytysvietin ylivertaisuuteen vaikuttaa yksi poikkeus; agape. Kohde vaihtelee, mutta tyypillinen esimerkki lie äidin rakkaus lasta kohtaan. Hukkuva painaa toisen pään veden alle yrittäessään itse pysyä pinnalla. Vaikket pystykään tätä refleksinomaista käytöstä ennustamaan, ehkä osaat kuitenkin miettiä onko elämässäsi ketään kenen kohdalla oma itsesäilytysviettisi sammuisi ja vaipuisit itse mieluummin pinnan alle, jotta voisit pelastaa toisen.
Yhteiskunnan pitää huolehtia jos ei ole ketään. Kaikki päätyvät hoitokotiin kun kotona ei enää pärjää vaikka vaikka apua saisi jonkin verran, palkattujen hoidettavaksi kuten tuttavani jolla oli kahdeksan lasta ja kamala määrä aikuisia lapsenlapsiakin niin eivät ne lapset häntä hoitaneet vaan palkatut hoitajat lopuksi vanhusten talossa.
Yhteiskunta. Ketä se on sitten se yhteiskunta?
Ne muiden lapset:) kirjoittaja ei ymmärrä että yhteiskuntaan tarvitaan lapsia.
Suomeksi sanottuna uusia veronmaksajia. Toivottavasti suomalaiset on katoava kansa jonakin päivänä.
100 vuoden päästä ei ole paljoa suomalaisia ja hyväkin että sisäsiittoisuuden takia perinnölliset taudit alkavat vähenemään.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon, harrastit seksiä ilman ehkäisyä ja lisäännyit, aivan kuten mikä tahansa elävä organismi tällä pallolla! Lisääntyminen on sisäsyntyinen, alkukantainen tarve kaikilla eliöillä, ja kuka sitä toteuttaa, ei ole mitään muuta kuin viettiensä varassa elävä eläin. Fiksummat pystyy ymmärtämään että elämässä voi olla muutakin sisältöä kuin suvun jatkaminen.
Sisältöä voi olla mutta ei tarkoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet säälittävä lapseton maho, ap. ja kateellisen katkera kaikille niille naisille, joilla on onni ollut myötä ja ovat saanneet synnyttää omia haluttuja vauvojaan.
Onni ohittaa aina jonkun ihmisen, mitä tulee lasten saamiseen. Valitettavasti.
En ole vastuussa elämänsisällöstäsi. Saat keksiä sitä ihan itse keskenäsi kun muutan pois.
Ole haluttu vauva itelles.
Minua alettiin tallomaan alas teini-iässä, etten itsenäistyisi. Murrosiän muutosten näkyessä alettiin kohdella lapsena korostetusti enemmän kuin aikaisemmin, lässytystä, nälvimistä, lelujen ostamista lahjaksi, huoneen verhoilu lastenhuoneeksi. Molemmat vanhemmat takertuivat kotileikkiin kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Vielä lähes kolmekymppisenä yrittivät perustella oikeutustaan asioistani tietämiselle sillä että "olen lapsi".
Pistäkää vaan muutkin rohkeasti välit poikki ihmisiin joilla ei ole mitään omaa elämää, vaan koko pohja murenee siinä kun lapsi itsenäistyy.
Jos tarkemmin mietitään, niin naisen koko elinkaari koostuu vain ja ainoastaan sikiämisestä. Ensin sen malttamattomasta odottelusta ja sitten kuppi menee nurin kun leikki n ohi eli ns merkitys elämältä katoaa.
Keski-ikäiset tädit on usein aika hirmuisia.
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Näin se menee. Onneksi olen itse säästynyt tältä kaikelta, kun päätin jo teininä, etten halua lapsia. Se päätös on pitänyt ja voin vain seurailla näitä vaiheita sivusta 😂
Samoin. En ole ikinä katunut päätöstä. Elämä on mahtavaa ilman lapsia ja suosittelen sitä kaikille! Käy sääliksi niitä jotka tekee lapsia.
Käy sääliksi niitä, joiden elämä on ihan turha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat antaa tällä palstalla todella huonon kuvan itsestään hyökkäämällä rumasti kaikkien niiden kimppuun, joilla on lapsia. Kieli on niin rumaa. Olen ihmetellyt, että miksi. Miksi se heitä harmittaa, jos joku tekee lapsia?
Kateus on kavala tauti. Siksi.
Jos oli kateellinen niin miksi ei sitten levittäisi jalkoja vaan ja antaa tulla pulla uunista :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat antaa tällä palstalla todella huonon kuvan itsestään hyökkäämällä rumasti kaikkien niiden kimppuun, joilla on lapsia. Kieli on niin rumaa. Olen ihmetellyt, että miksi. Miksi se heitä harmittaa, jos joku tekee lapsia?
Kateus on kavala tauti. Siksi.
Jos oli kateellinen niin miksi ei sitten levittäisi jalkoja vaan ja antaa tulla pulla uunista :D
Koska kaikki ei siihen kykene vaikka täällä niin vakuutellaan. Syitä voi olla lukuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat antaa tällä palstalla todella huonon kuvan itsestään hyökkäämällä rumasti kaikkien niiden kimppuun, joilla on lapsia. Kieli on niin rumaa. Olen ihmetellyt, että miksi. Miksi se heitä harmittaa, jos joku tekee lapsia?
Kateus on kavala tauti. Siksi.
Jos oli kateellinen niin miksi ei sitten levittäisi jalkoja vaan ja antaa tulla pulla uunista :D
Ensinnäkään, ei se lasten tekeminen automaattisesti käy sillä tavalla, että levität jalat ja annat tulla. Kannattaa vähä seurata ympärillä olevaa yhteiskuntaa: etkö ole koskaan kuullut tahattomasta lapsettomuudesta ja lapsettomuushoidoista? Tai vaikka siitä, että ihminen ei löydä sopivaa kumppania, jonka kanssa lapsia tehdä, eikä halua – tai voi – tehdä niitä yksinkään.
Ei lasten saaminen ole mikään itsestäänselvyys, vaikka niitä haluaisikin. Ja sen lisäksi, kun ajattelee elämää vanhempana, jalkojen levittäminen ja synnyttäminen ovat häviävän pieni osa sitä.
Jos sinun tekee mieli redusoida lasten saaminen tuollaiseen puheeseen, kannattaa kysyä itseltäsi, miksi teet niin. Oletko sinäkin mielestäsi vain jalkojen levitys ja pullautus? Vai oletko sittenkin jotakin muutakin? Koska sinäkin olet jonkun lapsi, millaisia asioita siihen nyt sitten sattuukaan liittymään.
Yhteiskunta. Ketä se on sitten se yhteiskunta?