"Lapseni on hienointa mitä olen saanut aikaan"
Puistattaa nämä "En osaa muuta kuin lisääntyä" -kommentoijat jotka projisoivat lastensa menestymisen itseensä.
Kukaan ei pyydä syntyä eikä kuolemaan pakottaminen välttämättä lapsen etu ole ollenkaan. Silti joku laskee hänet omaksi menestyksekseen.
Kommentit (348)
Vierailija kirjoitti:
ap. olet kateellinen niille naisille, jotka ovat synnyttäneet itse omat lapsensa ja sinä et ole, vaikka olisit halunnut.
Mätäne yksinäisyyteesi.
Tämä. Itselläni ei olisi seuraa jos en olisi itsestäni riippuvaista sellaista pursuttanut alapäästäni, koska vapaaehtoisesti ei kukaan kanssani ole.
Vierailija kirjoitti:
Olet säälittävä lapseton maho, ap. ja kateellisen katkera kaikille niille naisille, joilla on onni ollut myötä ja ovat saanneet synnyttää omia haluttuja vauvojaan.
Onni ohittaa aina jonkun ihmisen, mitä tulee lasten saamiseen. Valitettavasti.
En ole vastuussa elämänsisällöstäsi. Saat keksiä sitä ihan itse keskenäsi kun muutan pois.
Ole haluttu vauva itelles.
Ikävän sävyisiä kommentteja nyt täällä. Piis et laav, mammat.
Sitten nämä samat ihmiset hermostuvat kun joku ei kierrätä jätteitä. Tekopyhyys huipussaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet säälittävä lapseton maho, ap. ja kateellisen katkera kaikille niille naisille, joilla on onni ollut myötä ja ovat saanneet synnyttää omia haluttuja vauvojaan.
Onni ohittaa aina jonkun ihmisen, mitä tulee lasten saamiseen. Valitettavasti.
En ole vastuussa elämänsisällöstäsi. Saat keksiä sitä ihan itse keskenäsi kun muutan pois.
Ole haluttu vauva itelles.
Minua alettiin tallomaan alas teini-iässä, etten itsenäistyisi. Murrosiän muutosten näkyessä alettiin kohdella lapsena korostetusti enemmän kuin aikaisemmin, lässytystä, nälvimistä, lelujen ostamista lahjaksi, huoneen verhoilu lastenhuoneeksi. Molemmat vanhemmat takertuivat kotileikkiin kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Vielä lähes kolmekymppisenä yrittivät perustella oikeutustaan asioistani tietämiselle sillä että "olen lapsi".
Pistäkää vaan muutkin rohkeasti välit poikki ihmisiin joilla ei ole mitään omaa elämää, vaan koko pohja murenee siinä kun lapsi itsenäistyy.
Minua aina vähän hymyilyttää nämä omien geeniensä kehujat.
Olen kokenut ja saanut aikaan elämässäni paljon. Mutta mikään ei pysty kilpailemaan lasteni rinnalla, ovat upeita ja rakkaita ihmisiä. Täysin mahdotonta, että mikään voisi olla heitä parempaa. Vanhemmat tietävät.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ovat yksi niistä hienoista asioista, joita olen onnistunut saamaan aikaiseksi elämässäni. On muutakin, mutta sitähän ei jotkut vastentahtojaan lapsettomiksi jääneet naiset halua kuulla, että elämän suurimpia asioita on kuitenkin loppuen lopuksi lastensa saaminen. Sehän on upeaa!
Minä olen nainen, joka jää lapsettomaksi sairauden takia. Koen silti, että olen saavuttanut elämässäni muita asioita, mm. työrintamalla ja parisuhteessa. Ja varmasti tulen vielä hienoja asioita saavuttamaan. On vain asenteesta kiinni, miten lapsettomuuden haluaa hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Minua aina vähän hymyilyttää nämä omien geeniensä kehujat.
Ja geenien paremmuuden todistaminen jää lapsen harteille. Muistan lapsuudesta kuinka emät lesoilivat suu vaahdossa toisilleen meidän lasten saavutuksilla, ei koskaan omillaan 🤮
Vierailija kirjoitti:
Minua aina vähän hymyilyttää nämä omien geeniensä kehujat.
Minua säälittää ihmiset, jotka eivät tiedä, mitä on rakkaus. Mitä on se, kun on oikeasti valmis kuolemaan toisen puolesta.
Mulla se on noin.
T. Yhden lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut ja saanut aikaan elämässäni paljon. Mutta mikään ei pysty kilpailemaan lasteni rinnalla, ovat upeita ja rakkaita ihmisiä. Täysin mahdotonta, että mikään voisi olla heitä parempaa. Vanhemmat tietävät.
Näin minäkin sen ajattelen. Nepsylapsen kanssa ei ollut ihan helppo homma saada aikaan tasapainoista, itsenäistä aikuista. Onnistuttiin.
Kun katsoo röyhkeitä ja väkivaltaisia,kiroilevia ja vanhemmilleen tottelemattomia kersoja niin ihmettelen miten jaksavat kehuja niitä:D
Oi ja voi! Minä olen menestynyt elämässäni ja omaisuuskin on kasvanut mittavaksi. Silti elämäni paras aikaansaannos ovat omat lapseni.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ovat yksi niistä hienoista asioista, joita olen onnistunut saamaan aikaiseksi elämässäni. On muutakin, mutta sitähän ei jotkut vastentahtojaan lapsettomiksi jääneet naiset halua kuulla, että elämän suurimpia asioita on kuitenkin loppuen lopuksi lastensa saaminen. Sehän on upeaa!
Omaa isää ei ole koskaan kiinnostanut, ei edes synnytys. Äitini suusta suora lainaus "..en minäkään lapsia halunnut, niitä vain tuli." Tosin, tuo oli kauneimmasta päästä mitä hän on meistä puhunut. Joskus en tiedä, olisinko halunnut hänen todella hylkäävän minut niinkuin uhkaili, ainakin hän traumatisoi minut.
Ehkä ihan hyvä, etten koskaan hankkinut lapsia, he eivät ole ansainneet tälläistä elämää.
Minut ainakin tehtiin viihdykkeeksi. Painostettiin viihdyttämään, esiintymään, hauskuuttamaan aikuisia, harrastamaan sitä tätä tota, opiskelemaan vaativalle arvostetulle alalle, mutta aikaa siihen ei saa käyttää sillä pitää ehtiä viihdyttämään muita ja sosialisoitumaan. Yksityisyyttä ei saa olla, ulkomaille ei saa muuttaa eikä rajoja asettaa itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut ja saanut aikaan elämässäni paljon. Mutta mikään ei pysty kilpailemaan lasteni rinnalla, ovat upeita ja rakkaita ihmisiä. Täysin mahdotonta, että mikään voisi olla heitä parempaa. Vanhemmat tietävät.
Näin minäkin sen ajattelen. Nepsylapsen kanssa ei ollut ihan helppo homma saada aikaan tasapainoista, itsenäistä aikuista. Onnistuttiin.
Autismi periytyy. No onneksi sinä sentään sait nukkeleikkisi, vaikka lapsi siitä joutuikin kärsimään.
Hän on ADD, minä todennäköinen ADHD, mutta näin 43-vuotiaana olen ikäluokkaa, jossa oltiin vain hajamielisiä. Onnellisen oloinen nuori nainen, nähtiin tänään viimeksi.
Älä muuta sano, kovin oltaisiin oltu onnettomia ilman lasta, jota isänsä kovasti kuumeili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut ja saanut aikaan elämässäni paljon. Mutta mikään ei pysty kilpailemaan lasteni rinnalla, ovat upeita ja rakkaita ihmisiä. Täysin mahdotonta, että mikään voisi olla heitä parempaa. Vanhemmat tietävät.
Näin minäkin sen ajattelen. Nepsylapsen kanssa ei ollut ihan helppo homma saada aikaan tasapainoista, itsenäistä aikuista. Onnistuttiin.
Autismi periytyy. No onneksi sinä sentään sait nukkeleikkisi, vaikka lapsi siitä joutuikin kärsimään.
Hän on ADD, minä todennäköinen ADHD, mutta näin 43-vuotiaana olen ikäluokkaa, jossa oltiin vain hajamielisiä. Onnellisen oloinen nuori nainen, nähtiin tänään viimeksi.
Älä muuta sano, kovin oltaisiin oltu onnettomia ilman lasta, jota isänsä kovasti kuumeili.
Tämä. Tärkeintä on aina oman onnettomuuden välttely, ei koskaan lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua aina vähän hymyilyttää nämä omien geeniensä kehujat.
Minua säälittää ihmiset, jotka eivät tiedä, mitä on rakkaus. Mitä on se, kun on oikeasti valmis kuolemaan toisen puolesta.
En tiedä yhtäkään tälläistä ihmistä. Ja jos joku noin väittää, valehtelee. Toisen kärsimys voi toki raastaa ja sattua itseensäkin, mutta noin pitkälle kukaan ei mene. Ja, säälit sanomasi mukaan valtaosaa maailman väestöstä. Sitä ihan itse satutetaan toista joka on omien sanojensa mukaan rakas. Petetään, pahoinpidellään, alistetaan, väheksytään, you name it.
Sillä pädetään mihin rahkeet riittää, vaikka lisääntymisellä jos ei muuta osaa.