"Lapseni on hienointa mitä olen saanut aikaan"

Itsekästä nykyään synnyttää ,maapallolla on ihmisiä liikaa, on tauteja,sotaa,nälänhätääkin ja kaikki perus ja moraaliset arvot tipotiessään, jos tarkoitetaan pyyteettömällä rakkaudella sitä miten lapset pyörittää vanhempiaan ihan 100-0, kiroilee,juoksee pitkin kaupan käytäviä ym yleisissä tiloissa,kiljuvat,huutavat, eivät tottele yms niin sitten en halua itse kokea "äidinrakkautta". Silloin kun asiat olivat miljoonasti paremmin ennen 2000 lukua Silloin ei ollut Itsekästä tehdä lapsia koska lapsia opetettiin kotona oli kuri ja auktoriteetti,oli perus arvoja ja opetettiin mikä on oikein ja mikä väärin,oli enemmän moraalisia ja eettisiä arvoja,ole terveempi maailma, nykyään vanhemmat kannattaa oikein lapsiaan olemaan röyhkeitä ja tiedostamaan että SINÄ OLET TÄRKEIN SINULLA ON OIKEUKSIA!

Ja en sano että kaikki on edes hyviä vanhempia on paljon itsekkäitä,ilkeitä,häijyjä äitejä ja isejä.

Entäs ne jotkut jotka ei saa lapsia terveydellisistä syistä ovatko he "itsekkäitä"?? Ravaavat hedelmöityshoidoissa eikä kuitenkaan raskaudesta kuulu mitään, sitten on narkomaani äitejä,narsistisia ja kylmiä äitejä jotka tekee liudan lapsia tukien toivossa.

Minusta lapset tuo elämään paljon merkitystä, rakkautta ja iloa , mutta minkäänlaisena saavutuksena äitiyttä sinänsä ei voi pitää.

Jos valitsee (huom oma valinta) äitiyden, silloin sitoutuu tietynlaisiin asioihin eikä ne ole mitään saavutuksia vaan ihmiselämään kuuluvia velvollisuuksia.

Oma selkeästi jotenkin luonnehäiriöinen äitini esim. syyllisti minua sanomalla olen kantanut sinua yhdeksän kuukautta, sinulla on aina ollut katto pään päällä, vaateet ja ruokaa.

Niin, no lapsi ei valitse syntyä ja kuolee ilman ruokaa ja suojaa. Äitini siis sanoo, että olisit kiitollinen että synnytin sinut enkä sitten antanut sinun kuolla.

Jotain 300 kommenttia, hirveää dissaamista ja "ei lapsia voi pitää saavutuksena"-jankkaamista myöhemmin, huomaan aikovani jatkossakin sanoa lapseni olevan suurin saavutukseni. Se nyt vaan on minun vastaukseni tuohon kysymykseen, ymmärsittepä asian miten kierona ja pahana tahansa. Onpa kiva huomata, etten välitä siitä, mitä kaltaisenne minusta ajattelevat.

Tuskin kukaan on sitä mieltä, että pelkkä lapsen synnyttäminen on saavutus. Sen sijaan lapsen tai useamman kasvattaminen aikuiseksi on yleensä sitä, jos suoriutuu siinä hyvin, helppoa se ei ole. Lapsi vaatii kokonaisvaltaista huolenpitoa, sitä ei lapseton voi täysin käsittää. Ja jos siitä suoriutuu hyvin työelämän ym paineiden ohella, se on saavutus. Tärkeä kysymys on, mikä siinä kolahtaa niin kovasti, että noin paljon harmittaa, kun joku on ylpeä omista lapsistaan ja äitiydestään?

No se on arvokysymys. Ja ehkä myös se miten määrittelee saavutuksen. Mutta joka tapauksessa mielestäni ihan terve lähtökohta jokaiselle joka lapsia haluaa on, että heidän kasvattamisensa hyvinvoivaksi aikuiseksi on ykkösprioriteetti. Se ei tietenkään tarkoita etteikö voisi tavoitella ja saavuttaa myös muuta elämässään.

Eri asia on se, jos elää lastensa kautta ja kuvittelee heidän olevan oman itsensä jatkeita, semmoistakin toki tapahtuu eikä se tietenkään ole oikein. Niinkuin ei lapsettomien väheksyntäkään, vaikka biologisessa mielessä suvun jatkaminen onkin elämän tarkoitus, ihmiset on paljon muutakin ja voi elää ihan yhtä merkityksellisen elämän. Yhdestä lausahduksesta ei kuitenkaan voi vielä päätellä mitään tuommoista, näin rakastavassa perheessä kasvaneena on helppo tulkita se rakkauden osoitukseksi lapsilleen. Olen hieman surullinen niiden puolesta, jotka eivät sellaista pyyteetöntä rakkautta ole kokeneet eivätkä siihen usko.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hämmentävää pitää lasten saantia tai vanhemmuutta jonakin suurena saavutuksena. Kuitenkin valtaosa ihmisistä pystyy laittamaan lapsen aluille ja kasvattamaan omasta mielestään ihan parhaan tyypin. Ja jos joku ei pysty lasta tekemään, niin se ei johdu mitenkään omasta kyvyttömyydestä tai siitä ettei olisi panostanut ja tehnyt töitä sen eteen. Itse ainakin pidän saavutusta juurikin tuloksena siitä, että on tehnyt töitä jonkun asian eteen, saavuttanut itse omalla työllään jotain, mihin ihan jokainen ei pysty.

Ehkäpä kaikilla ei olekaan tarvetta vertailla omia saavutuksiaan muiden saavutuksiin vaan ihan vaan miettii mikä itselle on tärkeintä. Miksi saavutus voisi olla vain jotain mihin muut ei pysty? Eikö keskivertoelämän elänyt tavisduunari sitten saavuta mitään? On totta ettei lapsen kasvattaminen järkeväksi aikuiseksi ole mitenkään harvinaista, mutta yksilötasolla se on yksi isoimpia asioita.

On täysin samantekevää miten mahtavia tekoja ihminen on tehnyt, ja mitä on saavuttanut, koska väittäisin, että henkisesti terveelle aikuiselle omat lapset ovat aina se kaikkein suurin, arvokkain ja täydellisin asia elämässä. Saavutus tai lahja, ihan sama, miten sen muotoilee.

Tässä ketjussa on joku häiriintynyt ja katkera ihminen, joka yrittää loukata vanhempia. Tässä asiassa se ei kuitenkaan onnistu, koska oikeasti ne lapset vaan nyt ovat aarteita.

Siis minä olen kuullut tuon lauseen vain niiden suusta, jotka ovat niillä perinteisillä mittareilla katsottuna saavuttaneet paljon. Uraa ja omaisuutta jne. Ja haluavat tuolla kertoa että kaikesta siitä huolimatta lapset ovat tärkeintä. Kuka kuolinvuoteella miettii uransa kohokohtia, ei, kyllä siellä mietitään niitä rakkaita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

On täysin samantekevää miten mahtavia tekoja ihminen on tehnyt, ja mitä on saavuttanut, koska väittäisin, että henkisesti terveelle aikuiselle omat lapset ovat aina se kaikkein suurin, arvokkain ja täydellisin asia elämässä. Saavutus tai lahja, ihan sama, miten sen muotoilee.

Tässä ketjussa on joku häiriintynyt ja katkera ihminen, joka yrittää loukata vanhempia. Tässä asiassa se ei kuitenkaan onnistu, koska oikeasti ne lapset vaan nyt ovat aarteita.

Tietenkin lapsista pitää huolehtia. Lähinnä tuo asenne että jokaisen sukuelinten omaavan pitäisi lisääntyä tai muuten tätä ei pidetä tasapainoisena aikuisena ON haitallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täysin samantekevää miten mahtavia tekoja ihminen on tehnyt, ja mitä on saavuttanut, koska väittäisin, että henkisesti terveelle aikuiselle omat lapset ovat aina se kaikkein suurin, arvokkain ja täydellisin asia elämässä. Saavutus tai lahja, ihan sama, miten sen muotoilee.

Tässä ketjussa on joku häiriintynyt ja katkera ihminen, joka yrittää loukata vanhempia. Tässä asiassa se ei kuitenkaan onnistu, koska oikeasti ne lapset vaan nyt ovat aarteita.

Tietenkin lapsista pitää huolehtia. Lähinnä tuo asenne että jokaisen sukuelinten omaavan pitäisi lisääntyä tai muuten tätä ei pidetä tasapainoisena aikuisena ON haitallinen.

Kuka tässäkään ketjussa on niin väittänyt? Ei se että ihminen kokee lasten olevan _omassa_ elämässään tärkeintä tarkoita että pitäisi lapsettomia jotenkin huonompina.

Olisipa erikosita jos äitini pitäisi minua jonain suurena saavutuksenaan :D

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapset tuo elämään paljon merkitystä, rakkautta ja iloa , mutta minkäänlaisena saavutuksena äitiyttä sinänsä ei voi pitää.

Jos valitsee (huom oma valinta) äitiyden, silloin sitoutuu tietynlaisiin asioihin eikä ne ole mitään saavutuksia vaan ihmiselämään kuuluvia velvollisuuksia.

Oma selkeästi jotenkin luonnehäiriöinen äitini esim. syyllisti minua sanomalla olen kantanut sinua yhdeksän kuukautta, sinulla on aina ollut katto pään päällä, vaateet ja ruokaa.

Niin, no lapsi ei valitse syntyä ja kuolee ilman ruokaa ja suojaa. Äitini siis sanoo, että olisit kiitollinen että synnytin sinut enkä sitten antanut sinun kuolla.

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Lapsen pitäminen saavutuksena tarkoittaa vain, että lapsi on kaikkein tärkein emotionaalisesti. En ole minkään asian takia kärsinyt ja iloinnut niin paljon kuin lapsen takia. Lapselle kerron vain kuinka hän on minulle tärkein.

Sinun äitisi oli luonnehäiriöinen, ja teki sinusta kaltaisensa. Antakaa meidän muiden rakastaa ja iloita lapsista rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä muuten näissä äitejä halveksuvissa kommenteissa huomata, miten äiti on joko äitiyteen itsensä kadottanut säälittävä luuseri tai sitten lapsensa pilaava ihmishirviö, jos äiti ilmaisee millään muotoa arvostusta ja ylpeyttä itseään ja lapsiaan kohtaan. Lasten hankinta ylipäätään on suurta ja tuomittavaa itsekkyyttä.

Lapsettomana kaikkein korkein hyve on kuitenkin elää itselleen ja olla itsekäs. Kyllä teillä pakka menee ihan sekaisin, kun ihmisellä on vastuu muustakin kuin itsestään.

Ihmisillä on aina vastuu muistakin kuin itsestään. Tätäkö ei lapselliset tajua ilman sikiämistä ja siksikin tarvitsevat lapsia kasvattamaan itseään?

On monia lapsettomia joilla on työnsä, perhetaustansa tai luottamustoimiensa puolesta valtava vastuu toisten terveydestä, turvallisuudesta, hyvinvoinnista, tulevaisuudesta ja omaisuudesta. On myös paljon vanhempia joiden ei tarvitse huolehtia juuri mistään muusta kuin itsestään ja parista tenavasta (ja tässäkin on paljon niitä jotka menevät siitä mistä aita on matalin). Eli vastuussa oleminen ei ole sellainen attribuutti, jonka voi liittää ainoastaan vanhempiin. 

On myös paljon lapsettomia, joilla ei ole mitään vastuuta tai mielenkiintoa muita kuin itseään kohtaan.

Iso kyllä tuon vastuun osalta, ja se on hienoa että voi vapaasti valita olla ottamatta vastuuta yhtään kestään muusta kuin itsestään. Minulle riittää että hoidan tonttini eli käyn töissä ja maksan veroja, siinä se vastuu mitä haluan ottaa. En ole koskaan kokenut tarvetta erikseen hankkia tai ostaa elämääni avuttomia olentoja jotta saisin kokea olevani tärkeä, ottaa vastuuta tai kohdistaa hoivaviettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta lapset tuo elämään paljon merkitystä, rakkautta ja iloa , mutta minkäänlaisena saavutuksena äitiyttä sinänsä ei voi pitää.

Jos valitsee (huom oma valinta) äitiyden, silloin sitoutuu tietynlaisiin asioihin eikä ne ole mitään saavutuksia vaan ihmiselämään kuuluvia velvollisuuksia.

Oma selkeästi jotenkin luonnehäiriöinen äitini esim. syyllisti minua sanomalla olen kantanut sinua yhdeksän kuukautta, sinulla on aina ollut katto pään päällä, vaateet ja ruokaa.

Niin, no lapsi ei valitse syntyä ja kuolee ilman ruokaa ja suojaa. Äitini siis sanoo, että olisit kiitollinen että synnytin sinut enkä sitten antanut sinun kuolla.

Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Lapsen pitäminen saavutuksena tarkoittaa vain, että lapsi on kaikkein tärkein emotionaalisesti. En ole minkään asian takia kärsinyt ja iloinnut niin paljon kuin lapsen takia. Lapselle kerron vain kuinka hän on minulle tärkein.

Sinun äitisi oli luonnehäiriöinen, ja teki sinusta kaltaisensa. Antakaa meidän muiden rakastaa ja iloita lapsista rauhassa.

Toivottavasti henkilö, joka nimittelee toisia luonnehäiriöisiksi provosoituessaan asioiden kyseenalaistamisesta, ei ole lisääntynyt. Tekisi vain lisää kaltaisiaan.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä muuten näissä äitejä halveksuvissa kommenteissa huomata, miten äiti on joko äitiyteen itsensä kadottanut säälittävä luuseri tai sitten lapsensa pilaava ihmishirviö, jos äiti ilmaisee millään muotoa arvostusta ja ylpeyttä itseään ja lapsiaan kohtaan. Lasten hankinta ylipäätään on suurta ja tuomittavaa itsekkyyttä.

Lapsettomana kaikkein korkein hyve on kuitenkin elää itselleen ja olla itsekäs. Kyllä teillä pakka menee ihan sekaisin, kun ihmisellä on vastuu muustakin kuin itsestään.

Ihmisillä on aina vastuu muistakin kuin itsestään. Tätäkö ei lapselliset tajua ilman sikiämistä ja siksikin tarvitsevat lapsia kasvattamaan itseään?

On monia lapsettomia joilla on työnsä, perhetaustansa tai luottamustoimiensa puolesta valtava vastuu toisten terveydestä, turvallisuudesta, hyvinvoinnista, tulevaisuudesta ja omaisuudesta. On myös paljon vanhempia joiden ei tarvitse huolehtia juuri mistään muusta kuin itsestään ja parista tenavasta (ja tässäkin on paljon niitä jotka menevät siitä mistä aita on matalin). Eli vastuussa oleminen ei ole sellainen attribuutti, jonka voi liittää ainoastaan vanhempiin. 

On myös paljon lapsettomia, joilla ei ole mitään vastuuta tai mielenkiintoa muita kuin itseään kohtaan.

Iso kyllä tuon vastuun osalta, ja se on hienoa että voi vapaasti valita olla ottamatta vastuuta yhtään kestään muusta kuin itsestään. Minulle riittää että hoidan tonttini eli käyn töissä ja maksan veroja, siinä se vastuu mitä haluan ottaa. En ole koskaan kokenut tarvetta erikseen hankkia tai ostaa elämääni avuttomia olentoja jotta saisin kokea olevani tärkeä, ottaa vastuuta tai kohdistaa hoivaviettiä.

Argumentoinnistasi saa fiksun kuvan. Harmi että lisääntyminen on tärkeää niille joiden argumentointi vastakkaisiin näkemyksiin on tasoa "HARMI ETTEI OMA EMÄS KÄYTTÄNY EHKÄSYÄ BYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!1!!1”

Ihmiset ovat tämän planeetan syöpä.

Säälittävää. Hienointa mitä saanut aikaan. Äidiksi ryhtyminen on itsekästä. Mitä enemmän ihmisiä niin nopeammin maailma tuhoutuu. Haluan lemmikin = hankkiudun raskaaksi.

Vanhempien kannattaisi lukea Kahlil Gibrainin runo lapset: "Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia. He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne. Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille."

Miten tuon lauseen kukin ymmärtää.

Ensin ymmärrän sen niin, että vaikein asia, jossa olen elämässäni onnistunut, on omat lapseni.

Lasten kasvattaminen tämän yhteiskunnan hyviksi jäseniksi ei ole helppoa. Siinä voi tehdä parhaansa ja silti epäonnistua pahasti. Jonkin yliopistotutkinnon suorittaminen voi olla huomattavasti helpompaa.