Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Lapseni on hienointa mitä olen saanut aikaan"
26.05.2022 |
Puistattaa nämä "En osaa muuta kuin lisääntyä" -kommentoijat jotka projisoivat lastensa menestymisen itseensä.
Kukaan ei pyydä syntyä eikä kuolemaan pakottaminen välttämättä lapsen etu ole ollenkaan. Silti joku laskee hänet omaksi menestyksekseen.
Kommentit (348)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minusta siitä saa olla ylpeäkin jos on 18-20 vuotta tehnyt pyyteetöntä ja epäitsekästä kasvatustyötä lastensa eteen ja heistä kasvaa hyviä ihmisiä. Eihän se tosiaan ole vain se synnytys, kyllä se vaivannäkö on ihan jossain muussa kohtaa mitä lapsiin tulee ei ne ilman panoksia aikuisiksi kasva.
Jos omat lapset saa joskus fiksuina maailmalle niin kyllä mä taputan itteäni selkään ja voin todella todeta että he ovat se suurin saavutus mitä olen aikaan saanut. Kyllä työ kalpenee sen rinnalla.
No ei se sinun saavutustasi ole vaan niiden lasten.
Kasvoi minustakin fiksu vaikka pahoinpideltiin. Vain omaa saavutustani, ei muiden. Ja kuinka korkealle tahansa lapsesi opiskelee, se ei ole sinun vaan hänen saavutustaan.
Todella yleinen ilmiö että jälkeläisten saavutukset omitaan, ja se on myös iso osa sitä lisääntymisen hienoutta. Voi itse loikoilla sohvalla katsellen salkkareita ja samalla saa itse kunnian kirurgiksi valmistumisesta, jonka eteen toinen ihminen samaan aikaan itkee stressiään ja väsymystään. Mutta kylläpä vain minä niin onnistuin kun hänet synnytin eläinvaistojeni mukaisesti ja hienosti kasvatin tekemään raskaat asiat puolestani.
Meidän koko suku on duunareita. Aina edellinen sukupolvi odottaa seuraavan tekevän enemmän kuin mitä itse viitsi ja siihen painostaa. Tuosta meidän pojasta/tytöstä mahtaa tulla lääkäri/insinööri/lentäjä/tohtori/pääministeri kun se noin etevästi vääntää pökäleen pottaan. Ei tule, ja hänelle näytetään pettymys.
Lapsena alkaa toistella sanoja joita vanhemmat laittavat suuhun. Minusta tulee isona lääkäri/insinööri/lentäjä/tohtori/pääministeri. Isompana ei kiinnosta raataminen kuitenkaan vaan lisääntyminen. Alkaa miettimään että siitä lapsestahan voi itse tulla vaikka mitä kun siinä on osittain minun geenejä. Alkaa sikiäminen ja saavutusten odotus. Tuosta pojasta/tytöstä mahtaa tulla lääkäri/insinööri/lentäjä/tohtori/pääministeri kun se noin etevästi vääntää pökäleen pottaan. Ei tule, ja hänelle näytetään pettymys.
Sama jatkuu loputtomiin. Tai niin kauan kunnes maapallo on kaluttu tyhjäksi.
onpa harmillista. Minä olen iloinen kunhan lapseni kantaa vastuunsa itsestään ja yrittää eteenpäin. Ylpeä olen ihan siitä, että hän on hauska ja lämmin ihminen. Olen muuten ylpeänä seisonut monen läheiseni vierellä kun he ovat menestyneet. Olenko siis ottanut kunnian tai ominut heidän menestyksensä? Ajattelen, että jos ei tätä toisen puolesta ylpeänä olemista ymmärrä, ei ehkä yleisesti sisäistä konseptia jaetusta tunteesta?
Saavutus omalta osaltani on, että olen vanhempana pystynyt tukemaan ja luotsaamaan lastani läpi monenlaisten karikoiden mitä elämässä tulee eteen. Lapsi ei vielä itse pysty huolehtimaan itsestään / asioistaan, eikä kantamaan vastuuta edes itse tekemistään hölmöilyistä. Siksi vanhempana kokee ihan syystä saavutuksekseen sen, että lapsen kanssa on selvinnyt vaikeuksien kautta voittoon ja onnistunut kasvatuksessaan niin, että lapsesta on kasvanut normaalin vastuuntuntoinen ja empaattinen nuori aikuinen.
Tuollaisia lapsia kasvaa myös huonojen vanhempien lapsista kuten minusta. Ei ole mitään järkeä että vanhempi ottaa lapsestaan kunnian.
Niin? Ja sen vuoksi, että vanhempi ei ole ollut susip*a niin hänen ei kuulu olla ylpeä saati pitää lastaan onnellisena saavutuksena. Okei.. Ehkä ymmärtäisi ajatuksen ennemmin sitä kautta, että esim täysin poissaolleen vanhemman on noloa tulla karonkkaan paukuttelemaan henkseleitä.
Siis kuinka se on joltain pois jos joku toinen on ylpeä lapsestaan ja uskoo tehneensä hyvää työtä vanhempana?Tarkoittaa sitä että se ei ole vanhemman ansiota vaan lapsen. Lapsen oma saavutus.
Eli taitoluistelun olympiakultamitalistin valmentajan ei kuulu olla ylpeä saavutuksestaan koska urheilijahan sen suorituksen teki, ei valmentaja. Ja yliopistojen opetus karsintaprosessin jälkeen on turha, koska se aines oppisi itsekseenkin. Kaikki on biologiaa ja jotain synnynnäistä motivaatiota joka joko löytyy tai ei. Kohtalomme on määrätty jo kun kaksi solua kohtasivat toisensa?
No se vain ei millään tapaa ole vanhempieni saavutusta mitä minusta on tullut. Ei millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailmassa on todella todella kieroja ihmisiä ja on erikoista että juuri av:n mammat kehuskelee miten ovat kasvattaneet "huipputyyppejä". Ei, ne ei ole sitä muuta kuin mamman silmien alla.
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on todella todella kieroja ihmisiä ja on erikoista että juuri av:n mammat kehuskelee miten ovat kasvattaneet "huipputyyppejä". Ei, ne ei ole sitä muuta kuin mamman silmien alla.
Toinen opiskelee insinööriksi ja toinen opettajaksi. Katsotaan mitä kolmannesta tulee.
Vierailija kirjoitti:
Naisten pakottava tarve saada elävä nukke jota puetaan ja huolletaan.
Jos leikkinukke riittäisi, kenenkään muun ei tarvitsisi kärsiä ja kuolla.
Ja siihen loppuisi koko ihmissuku. En edelleen tajua sun pointtia. Halu lisääntyä ja tarve on kaikilla lajeilla maapallolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää vertailla tällaisessa asiassa? Ei ole yhtä totuutta, toisen puolesta ei voi sanoa, että mikä on hänen hienoin saavutuksensa.
Vanhemmuus vaatii ihan älyttömästi panostusta, joten kyllä kai sitä voi määritellä saavutuksena, riippuen siitä miten siinä onnistuu, toiset ihan hyvin ja toiset taas ihan tosi huonosti.
Vanhemmuus ei tee kenestäkään sitä tai tätä. Tosi moni myös suoraan sanoen epäonnistuu vanhemmuudessaan, joten pelkkä vanhemmuus itsessään ei minusta ole mikään saavutus.
Ajattelisin kyllä myös niin, että jos siihen vanhemmuuteen panostaa tosi paljon tai edes kohtuudella, niin saahan sitä fiilistellä. Nauttikaa vanhemmat siitä tunteesta. Muutoin voisi hieman harmittaa kaikki se panostus. Ja onneksi monilla vanhemmilla on se fiilis, että lapset ovat parasta, muutoin kaltoinkohtelua voisi olla vieläkin enemmän. Ja kyllä minua myös säälittäisi, jos siitä vanhemmuudesta ei saisi paljon irti, säälittäähän mua vanhemmat muutenkin kun katsoo sitä ikuista vastuunkehää toisesta ihmisestä.
Lapset eivät kuitenkaan ole parasta tai saavutus kaikille ihmisille. Meillä on sitten jotain muuta, josta lapselliset eivät voi koskaan päästä perille tai ymmärtää.
Eli nauttikaa toki vanhemmuudesta ja me lapsettomat nautitaan muista jutuista, jotka ovat meille niin kaikista tärkeimmät ja suurimmat saavutukset.
Olen vilpittömästi iloinen lapsistani, joten en tarvitse sääliäsi kuitenkaan. Rakkauden hinta on toki pelko menetyksestä, mutta uskon että lapsettomillakin on rakkaita ihmisiä (ja eläimiä), joten tietävät tunteen. En ihan ymmärrä tuota, kun sanoit että lapsettomat nauttivat muista jutuista, joita lapselliset eivät voi ymmärtää. Esim harrastan kiipeilyä, eräretkeilyä, pienviljelyä, silloin tällöin myös matkustelua yms ja osa harrastuskaveteistani on lapsettomia, mutta saamme fiiliksiä samoista harrastuksista. Miten en muka ymmärrä heitä sillä perusteella, että mulla sattuu olemaan lapsia? Saanhan itsekin nautintoa elämään lasten lisäksi muistakin asioista. Ei tule edes normi elämässä jaettua ihmisiä "lapsellisiin" ja "lapsettomien". Ihmisiähän tässä kaikki ollaan hyvä tavaton.
Lapsiin liittyy paljon suorittavaa työtä joka on pois itsensä kehittämisestä. Kun kaikilla on kuitenkin sama määrä tunteja vuorokaudessa niin totta kai lapsettomalla jää silloin vähemmän aikaa aivotyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on todella todella kieroja ihmisiä ja on erikoista että juuri av:n mammat kehuskelee miten ovat kasvattaneet "huipputyyppejä". Ei, ne ei ole sitä muuta kuin mamman silmien alla.
Ja pointtisi oli, mikä? Tietenkin oma lapsi on rakas valinnoistaan riippumatta. Jos oma lapsi ei olisi rakas vanhemmilleen ei hän selviytysi. Ihmisvauva on avuton pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten pakottava tarve saada elävä nukke jota puetaan ja huolletaan.
Jos leikkinukke riittäisi, kenenkään muun ei tarvitsisi kärsiä ja kuolla.
Ja siihen loppuisi koko ihmissuku. En edelleen tajua sun pointtia. Halu lisääntyä ja tarve on kaikilla lajeilla maapallolla.
Kuten on aina loppunutkin. Ei se meitä hetkauta, että edellisillä maapalloilla ja toisilla tällä hetkellä olemassa olevilla maapalloilla ihmissuku loppuu ja on loppunut. Ei sillä mitään merkitystä ole. En tajua mikä pointti on että tämän auringon sammumisesta kärsivään pääsevän pitäisi olla etäistä sukua itselle 🤷
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on todella todella kieroja ihmisiä ja on erikoista että juuri av:n mammat kehuskelee miten ovat kasvattaneet "huipputyyppejä". Ei, ne ei ole sitä muuta kuin mamman silmien alla.
Ja pointtisi oli, mikä? Tietenkin oma lapsi on rakas valinnoistaan riippumatta. Jos oma lapsi ei olisi rakas vanhemmilleen ei hän selviytysi. Ihmisvauva on avuton pitkään.
Ja niin vain selviydyimme. Lasten tekeminen on itsekästä, joten lapsilla on itsekkäät vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on todella todella kieroja ihmisiä ja on erikoista että juuri av:n mammat kehuskelee miten ovat kasvattaneet "huipputyyppejä". Ei, ne ei ole sitä muuta kuin mamman silmien alla.
Toinen opiskelee insinööriksi ja toinen opettajaksi. Katsotaan mitä kolmannesta tulee.
Katsotaan mitä itsestäsi tulee. Lapsilla lesoilun aika on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä muuten näissä äitejä halveksuvissa kommenteissa huomata, miten äiti on joko äitiyteen itsensä kadottanut säälittävä luuseri tai sitten lapsensa pilaava ihmishirviö, jos äiti ilmaisee millään muotoa arvostusta ja ylpeyttä itseään ja lapsiaan kohtaan. Lasten hankinta ylipäätään on suurta ja tuomittavaa itsekkyyttä.
Lapsettomana kaikkein korkein hyve on kuitenkin elää itselleen ja olla itsekäs. Kyllä teillä pakka menee ihan sekaisin, kun ihmisellä on vastuu muustakin kuin itsestään.
Ihmisillä on aina vastuu muistakin kuin itsestään. Tätäkö ei lapselliset tajua ilman sikiämistä ja siksikin tarvitsevat lapsia kasvattamaan itseään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä muuten näissä äitejä halveksuvissa kommenteissa huomata, miten äiti on joko äitiyteen itsensä kadottanut säälittävä luuseri tai sitten lapsensa pilaava ihmishirviö, jos äiti ilmaisee millään muotoa arvostusta ja ylpeyttä itseään ja lapsiaan kohtaan. Lasten hankinta ylipäätään on suurta ja tuomittavaa itsekkyyttä.
Lapsettomana kaikkein korkein hyve on kuitenkin elää itselleen ja olla itsekäs. Kyllä teillä pakka menee ihan sekaisin, kun ihmisellä on vastuu muustakin kuin itsestään.Ihmisillä on aina vastuu muistakin kuin itsestään. Tätäkö ei lapselliset tajua ilman sikiämistä ja siksikin tarvitsevat lapsia kasvattamaan itseään?
On monia lapsettomia joilla on työnsä, perhetaustansa tai luottamustoimiensa puolesta valtava vastuu toisten terveydestä, turvallisuudesta, hyvinvoinnista, tulevaisuudesta ja omaisuudesta. On myös paljon vanhempia joiden ei tarvitse huolehtia juuri mistään muusta kuin itsestään ja parista tenavasta (ja tässäkin on paljon niitä jotka menevät siitä mistä aita on matalin). Eli vastuussa oleminen ei ole sellainen attribuutti, jonka voi liittää ainoastaan vanhempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt ap:n katkeraa aloitusta, mutta mulla on 3 poikaa ja onhan he nyt ylivoimaisesti hienointa mitä olen helkilökohtaisesti aikaan saanut.
Mikä edes voisi olla hienompaa?
M44
Ei se ole katkeraa, siinä korjataan asiaa. Sinä et ole poikiasi saanut aikaan, se on heidän omaa saavutustaan. Sinun saavutuksesi ovat sitten jossain muualla jos missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eikö ole hirvittävän itsekästä myös perustaa elämänsä toisen ihmisen olemisen varaan? Se, että oman elämän merkitys on toinen ihminen. ts. synnytin sinut tähän maailmaan, että ITSELLÄNI olisi elämäntarkoitus.
Oletko nyt siis lapseton, koska olet epäitsekäs? Eikö pelkästään itselleen eläminen ole myös itsekästä?
Missä hän väitti elävänsä vain itselleen koska on lapseton?
Lisääntyminen on elukkaan ohjelmoitu perustarve, jonka vastustaminen vaatii ajatusta. Valitettavasti siitä on seurauksena tällainen: "Suomalaisten älykkyysosamäärä on kääntynyt selvään laskuun"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. olet kateellinen niille naisille, jotka ovat synnyttäneet itse omat lapsensa ja sinä et ole, vaikka olisit halunnut.
Mätäne yksinäisyyteesi.
Hanki apua. Miltei Kuka tahansa (ja suurin osa) voi synnyttää lapsensa. Jopa narkkarit, alkoholistit ja muut elämänkallut. Se ei ole mikään saavutus. Sehän tämän aloituksen idea oli. Lapsen synnyttäminen ei ole mikään saavutus, vaan sama asia kuin vaikka hengittäminen. Kuka tahansa pystyy siihen.
Kyse ei ole pelkasta lisaantymisesta. Vaan siita, etta osaa arvostaa ja nahda sen ihmeellisena!
Uuden elaman synnyttaminen ja kasvattaminen on kaunista ja kun ajattelee biologian ja ihan luonnon kautta niin onhan se upeaa, kuinka viimeisen paalle kaikki palikat loksahtaa paikoilleen.
Minulle lapaeni on lottovoitto. En tarvitse muuta.
Se on sita aidinrakkautta <3
Tämä. Joidenkin äitien vastasyntynyt vauva heitetään teuraaksi ja sille tarkoitetun maidon juovat yhä kasvavat ihmislapsimäärät, jotka eivät enää imeväisikäiselle tarkoitettua maitoa tarvitse.
Lehmä on pitkälle kehittynyt nisäkäs ja kokee henkistä kärsimystä. Se on sitä äidinrakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minusta siitä saa olla ylpeäkin jos on 18-20 vuotta tehnyt pyyteetöntä ja epäitsekästä kasvatustyötä lastensa eteen ja heistä kasvaa hyviä ihmisiä. Eihän se tosiaan ole vain se synnytys, kyllä se vaivannäkö on ihan jossain muussa kohtaa mitä lapsiin tulee ei ne ilman panoksia aikuisiksi kasva.
Jos omat lapset saa joskus fiksuina maailmalle niin kyllä mä taputan itteäni selkään ja voin todella todeta että he ovat se suurin saavutus mitä olen aikaan saanut. Kyllä työ kalpenee sen rinnalla.
No ei se sinun saavutustasi ole vaan niiden lasten.
Kasvoi minustakin fiksu vaikka pahoinpideltiin. Vain omaa saavutustani, ei muiden. Ja kuinka korkealle tahansa lapsesi opiskelee, se ei ole sinun vaan hänen saavutustaan.
Todella yleinen ilmiö että jälkeläisten saavutukset omitaan, ja se on myös iso osa sitä lisääntymisen hienoutta. Voi itse loikoilla sohvalla katsellen salkkareita ja samalla saa itse kunnian kirurgiksi valmistumisesta, jonka eteen toinen ihminen samaan aikaan itkee stressiään ja väsymystään. Mutta kylläpä vain minä niin onnistuin kun hänet synnytin eläinvaistojeni mukaisesti ja hienosti kasvatin tekemään raskaat asiat puolestani.
Meidän koko suku on duunareita. Aina edellinen sukupolvi odottaa seuraavan tekevän enemmän kuin mitä itse viitsi ja siihen painostaa. Tuosta meidän pojasta/tytöstä mahtaa tulla lääkäri/insinööri/lentäjä/tohtori/pääministeri kun se noin etevästi vääntää pökäleen pottaan. Ei tule, ja hänelle näytetään pettymys.
Lapsena alkaa toistella sanoja joita vanhemmat laittavat suuhun. Minusta tulee isona lääkäri/insinööri/lentäjä/tohtori/pääministeri. Isompana ei kiinnosta raataminen kuitenkaan vaan lisääntyminen. Alkaa miettimään että siitä lapsestahan voi itse tulla vaikka mitä kun siinä on osittain minun geenejä. Alkaa sikiäminen ja saavutusten odotus. Tuosta pojasta/tytöstä mahtaa tulla lääkäri/insinööri/lentäjä/tohtori/pääministeri kun se noin etevästi vääntää pökäleen pottaan. Ei tule, ja hänelle näytetään pettymys.
Sama jatkuu loputtomiin. Tai niin kauan kunnes maapallo on kaluttu tyhjäksi.
onpa harmillista. Minä olen iloinen kunhan lapseni kantaa vastuunsa itsestään ja yrittää eteenpäin. Ylpeä olen ihan siitä, että hän on hauska ja lämmin ihminen. Olen muuten ylpeänä seisonut monen läheiseni vierellä kun he ovat menestyneet. Olenko siis ottanut kunnian tai ominut heidän menestyksensä? Ajattelen, että jos ei tätä toisen puolesta ylpeänä olemista ymmärrä, ei ehkä yleisesti sisäistä konseptia jaetusta tunteesta?
Saavutus omalta osaltani on, että olen vanhempana pystynyt tukemaan ja luotsaamaan lastani läpi monenlaisten karikoiden mitä elämässä tulee eteen. Lapsi ei vielä itse pysty huolehtimaan itsestään / asioistaan, eikä kantamaan vastuuta edes itse tekemistään hölmöilyistä. Siksi vanhempana kokee ihan syystä saavutuksekseen sen, että lapsen kanssa on selvinnyt vaikeuksien kautta voittoon ja onnistunut kasvatuksessaan niin, että lapsesta on kasvanut normaalin vastuuntuntoinen ja empaattinen nuori aikuinen.
Tuollaisia lapsia kasvaa myös huonojen vanhempien lapsista kuten minusta. Ei ole mitään järkeä että vanhempi ottaa lapsestaan kunnian.
Niin? Ja sen vuoksi, että vanhempi ei ole ollut susip*a niin hänen ei kuulu olla ylpeä saati pitää lastaan onnellisena saavutuksena. Okei.. Ehkä ymmärtäisi ajatuksen ennemmin sitä kautta, että esim täysin poissaolleen vanhemman on noloa tulla karonkkaan paukuttelemaan henkseleitä.
Siis kuinka se on joltain pois jos joku toinen on ylpeä lapsestaan ja uskoo tehneensä hyvää työtä vanhempana?Tarkoittaa sitä että se ei ole vanhemman ansiota vaan lapsen. Lapsen oma saavutus.
Eli taitoluistelun olympiakultamitalistin valmentajan ei kuulu olla ylpeä saavutuksestaan koska urheilijahan sen suorituksen teki, ei valmentaja. Ja yliopistojen opetus karsintaprosessin jälkeen on turha, koska se aines oppisi itsekseenkin. Kaikki on biologiaa ja jotain synnynnäistä motivaatiota joka joko löytyy tai ei. Kohtalomme on määrätty jo kun kaksi solua kohtasivat toisensa?
No se vain ei millään tapaa ole vanhempieni saavutusta mitä minusta on tullut. Ei millään tavalla.
Njaa, vaikea sanoa tietämättä kuka, mutta joku sinut on ruokkinut, vaatettanut ja pitänyt poissa vaaran tieltä. Mutta kuten sanottu, huoltajia on monenlaisia, jos sinun vanhempasi yrittävät paistatella sinun menestyksessäsi niin uskon kyllä kun sanot että se on valetta. Ymmärräthän, ettei tämä kuitenkaan ole kaikissa perheissä asianlaita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä muuten näissä äitejä halveksuvissa kommenteissa huomata, miten äiti on joko äitiyteen itsensä kadottanut säälittävä luuseri tai sitten lapsensa pilaava ihmishirviö, jos äiti ilmaisee millään muotoa arvostusta ja ylpeyttä itseään ja lapsiaan kohtaan. Lasten hankinta ylipäätään on suurta ja tuomittavaa itsekkyyttä.
Lapsettomana kaikkein korkein hyve on kuitenkin elää itselleen ja olla itsekäs. Kyllä teillä pakka menee ihan sekaisin, kun ihmisellä on vastuu muustakin kuin itsestään.Ihmisillä on aina vastuu muistakin kuin itsestään. Tätäkö ei lapselliset tajua ilman sikiämistä ja siksikin tarvitsevat lapsia kasvattamaan itseään?
On monia lapsettomia joilla on työnsä, perhetaustansa tai luottamustoimiensa puolesta valtava vastuu toisten terveydestä, turvallisuudesta, hyvinvoinnista, tulevaisuudesta ja omaisuudesta. On myös paljon vanhempia joiden ei tarvitse huolehtia juuri mistään muusta kuin itsestään ja parista tenavasta (ja tässäkin on paljon niitä jotka menevät siitä mistä aita on matalin). Eli vastuussa oleminen ei ole sellainen attribuutti, jonka voi liittää ainoastaan vanhempiin.
On myös paljon lapsettomia, joilla ei ole mitään vastuuta tai mielenkiintoa muita kuin itseään kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eikö ole hirvittävän itsekästä myös perustaa elämänsä toisen ihmisen olemisen varaan? Se, että oman elämän merkitys on toinen ihminen. ts. synnytin sinut tähän maailmaan, että ITSELLÄNI olisi elämäntarkoitus.
Oletko nyt siis lapseton, koska olet epäitsekäs? Eikö pelkästään itselleen eläminen ole myös itsekästä?
Missä hän väitti elävänsä vain itselleen koska on lapseton?
Lisääntyminen on elukkaan ohjelmoitu perustarve, jonka vastustaminen vaatii ajatusta. Valitettavasti siitä on seurauksena tällainen: "Suomalaisten älykkyysosamäärä on kääntynyt selvään laskuun"
Voi jeesus, etkai pidä itseäsi jotenkin erityisen älykkäänä tuon argumentin päälle? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minusta siitä saa olla ylpeäkin jos on 18-20 vuotta tehnyt pyyteetöntä ja epäitsekästä kasvatustyötä lastensa eteen ja heistä kasvaa hyviä ihmisiä. Eihän se tosiaan ole vain se synnytys, kyllä se vaivannäkö on ihan jossain muussa kohtaa mitä lapsiin tulee ei ne ilman panoksia aikuisiksi kasva.
Jos omat lapset saa joskus fiksuina maailmalle niin kyllä mä taputan itteäni selkään ja voin todella todeta että he ovat se suurin saavutus mitä olen aikaan saanut. Kyllä työ kalpenee sen rinnalla.
No ei se sinun saavutustasi ole vaan niiden lasten.
Kasvoi minustakin fiksu vaikka pahoinpideltiin. Vain omaa saavutustani, ei muiden. Ja kuinka korkealle tahansa lapsesi opiskelee, se ei ole sinun vaan hänen saavutustaan.
Todella yleinen ilmiö että jälkeläisten saavutukset omitaan, ja se on myös iso osa sitä lisääntymisen hienoutta. Voi itse loikoilla sohvalla katsellen salkkareita ja samalla saa itse kunnian kirurgiksi valmistumisesta, jonka eteen toinen ihminen samaan aikaan itkee stressiään ja väsymystään. Mutta kylläpä vain minä niin onnistuin kun hänet synnytin eläinvaistojeni mukaisesti ja hienosti kasvatin tekemään raskaat asiat puolestani.
Meidän koko suku on duunareita. Aina edellinen sukupolvi odottaa seuraavan tekevän enemmän kuin mitä itse viitsi ja siihen painostaa. Tuosta meidän pojasta/tytöstä mahtaa tulla lääkäri/insinööri/lentäjä/tohtori/pääministeri kun se noin etevästi vääntää pökäleen pottaan. Ei tule, ja hänelle näytetään pettymys.
Lapsena alkaa toistella sanoja joita vanhemmat laittavat suuhun. Minusta tulee isona lääkäri/insinööri/lentäjä/tohtori/pääministeri. Isompana ei kiinnosta raataminen kuitenkaan vaan lisääntyminen. Alkaa miettimään että siitä lapsestahan voi itse tulla vaikka mitä kun siinä on osittain minun geenejä. Alkaa sikiäminen ja saavutusten odotus. Tuosta pojasta/tytöstä mahtaa tulla lääkäri/insinööri/lentäjä/tohtori/pääministeri kun se noin etevästi vääntää pökäleen pottaan. Ei tule, ja hänelle näytetään pettymys.
Sama jatkuu loputtomiin. Tai niin kauan kunnes maapallo on kaluttu tyhjäksi.
onpa harmillista. Minä olen iloinen kunhan lapseni kantaa vastuunsa itsestään ja yrittää eteenpäin. Ylpeä olen ihan siitä, että hän on hauska ja lämmin ihminen. Olen muuten ylpeänä seisonut monen läheiseni vierellä kun he ovat menestyneet. Olenko siis ottanut kunnian tai ominut heidän menestyksensä? Ajattelen, että jos ei tätä toisen puolesta ylpeänä olemista ymmärrä, ei ehkä yleisesti sisäistä konseptia jaetusta tunteesta?
Saavutus omalta osaltani on, että olen vanhempana pystynyt tukemaan ja luotsaamaan lastani läpi monenlaisten karikoiden mitä elämässä tulee eteen. Lapsi ei vielä itse pysty huolehtimaan itsestään / asioistaan, eikä kantamaan vastuuta edes itse tekemistään hölmöilyistä. Siksi vanhempana kokee ihan syystä saavutuksekseen sen, että lapsen kanssa on selvinnyt vaikeuksien kautta voittoon ja onnistunut kasvatuksessaan niin, että lapsesta on kasvanut normaalin vastuuntuntoinen ja empaattinen nuori aikuinen.
Tuollaisia lapsia kasvaa myös huonojen vanhempien lapsista kuten minusta. Ei ole mitään järkeä että vanhempi ottaa lapsestaan kunnian.
Niin? Ja sen vuoksi, että vanhempi ei ole ollut susip*a niin hänen ei kuulu olla ylpeä saati pitää lastaan onnellisena saavutuksena. Okei.. Ehkä ymmärtäisi ajatuksen ennemmin sitä kautta, että esim täysin poissaolleen vanhemman on noloa tulla karonkkaan paukuttelemaan henkseleitä.
Siis kuinka se on joltain pois jos joku toinen on ylpeä lapsestaan ja uskoo tehneensä hyvää työtä vanhempana?Tarkoittaa sitä että se ei ole vanhemman ansiota vaan lapsen. Lapsen oma saavutus.
Eli taitoluistelun olympiakultamitalistin valmentajan ei kuulu olla ylpeä saavutuksestaan koska urheilijahan sen suorituksen teki, ei valmentaja. Ja yliopistojen opetus karsintaprosessin jälkeen on turha, koska se aines oppisi itsekseenkin. Kaikki on biologiaa ja jotain synnynnäistä motivaatiota joka joko löytyy tai ei. Kohtalomme on määrätty jo kun kaksi solua kohtasivat toisensa?
No se vain ei millään tapaa ole vanhempieni saavutusta mitä minusta on tullut. Ei millään tavalla.
Njaa, vaikea sanoa tietämättä kuka, mutta joku sinut on ruokkinut, vaatettanut ja pitänyt poissa vaaran tieltä. Mutta kuten sanottu, huoltajia on monenlaisia, jos sinun vanhempasi yrittävät paistatella sinun menestyksessäsi niin uskon kyllä kun sanot että se on valetta. Ymmärräthän, ettei tämä kuitenkaan ole kaikissa perheissä asianlaita
Joku ne rikollisetkin on ruokkinut ja vaatettanut. Mitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eikö ole hirvittävän itsekästä myös perustaa elämänsä toisen ihmisen olemisen varaan? Se, että oman elämän merkitys on toinen ihminen. ts. synnytin sinut tähän maailmaan, että ITSELLÄNI olisi elämäntarkoitus.
Oletko nyt siis lapseton, koska olet epäitsekäs? Eikö pelkästään itselleen eläminen ole myös itsekästä?
Missä hän väitti elävänsä vain itselleen koska on lapseton?
Lisääntyminen on elukkaan ohjelmoitu perustarve, jonka vastustaminen vaatii ajatusta. Valitettavasti siitä on seurauksena tällainen: "Suomalaisten älykkyysosamäärä on kääntynyt selvään laskuun"
Voi jeesus, etkai pidä itseäsi jotenkin erityisen älykkäänä tuon argumentin päälle? :D
Mikä omasi on ja mitkä perustelut? ":D"
Alue: Aihe vapaa
No valitettavasti on meitä joiden vanhemmilla ei ole omaa elämää. Syyllistävät jos yrität elää omaa elämääsi, olet vastuussa heidän henkisen tasapainonsa kannattelusta.