"Lapseni on hienointa mitä olen saanut aikaan"

Varsinkin kun tuon sanoo ikityötön yh-kotiäiti joka on "kasvattanut" viisi lastaan yhteiskunnan rahoilla ja joista kaksi on hädin tuskin itsensä elättävissä töissä aikuisena. Kolme muuta joko mielenterveyskuntoutujina tai muuten vaan juoppoina soskun tuella eläviä. Näitäkin on muutama tullut vastaan. Ei ne oman elämän saavutukset niin kovin hyviä tarvitse olla, kunhan ne on omia saavutuksia. ;)

Jokainen saa elimestään ihmissikiön pihalle. Se ei ole saavutus. Vielä vähemmän heidän menestyksensä on vanhemman ansioita.

Tottahan tämä ap:n sitaatti on. Kyllä lapsi menee aina koulumenestyksen tai uran ohi normaalin sielunelämän omaavan ihmisen elämässä. Toista on sitten psyko- ja sosiopaatit.

Yritin nyt miettiä mitä minä olisin saanut aikaiseksi elämäni aikana ja jos ei lapsia lasketa niin en yhtään mitään. Joten lapset jää sitten saavutukseksi. Tosin ne ei ole hyvän näköisiä, eikä menestyneitä. Ovat kuitenkin hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa elimestään ihmissikiön pihalle. Se ei ole saavutus. Vielä vähemmän heidän menestyksensä on vanhemman ansioita.

Huvittavinta olisi mies jolle lapset on saavutus. Ai, että oikein jaksoita panna! Wau! Joku synnytti sinulle seksin sivutuotteen! 

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tämä ap:n sitaatti on. Kyllä lapsi menee aina koulumenestyksen tai uran ohi normaalin sielunelämän omaavan ihmisen elämässä. Toista on sitten psyko- ja sosiopaatit.

Paitsi että se ei ole _saavutus_. Ihminen on lisääntyvä olento. Minäkin rakastan tiettyjä ihmisiä elämässäni, he eivät siltikään ole _saavutuksiani_. Aika älyttömän narsistinen ajatuskin. Mikään lastesi tekemisistä ei ole sinun kunniaasi, kaikken vähiten heidän olemassaolonsa.

Kaksi ihmistä kasvatin aikuisiksi. Nyt opiskelevat yliopistossa molemmat ja saaneet jo oman alansa työpaikatkin.

Valtava ponnistus se oli. Ihan jo siitä lähtien että molemmille huolehdittu hyvä koulutie ja huippulukio. Sosiaalisia suhteita, harrastuksia jne.

"Lapseni on "hienointa", mitä olen saanut aikaan"; kyllä minusta näin voidaan sanoa eikä siinä silloin tarkoiteta lapsen synnyttämistapahtumaa. Olet itse pitkälle kouluttautunut, olet luonut uraa, olet menestyjä työmaailmassa. Omistat upean omakotitalon/ kiinteistön , sinulla on uusi sähköauto, matkustelet; kuitenkin, kun lapsesi syntyy ,tunnet, että olet saanut jotain todella extra "hienoa" aikaiseksi eli synnyttänyt uuden ihmiselämän. Pyrit kasvattamaan lapsesi niin hyvin kuin osaat, annat rakkautta ja huolenpitoa sekä tietysti myös rajoja...Tuet, myötäelät jne.häntä/ hänen kanssaan; hänen ponnistellessaan kohti omia tavoitteitaan, omaa itsenäistä elämäänsä...Kyllähän vanhemmilla, sisaruksilla, lapsuudenkodilla ylipäätään on suuri merkitys siihen, minkälainen aikuinen sinusta kasvaa ja miten elämääsi tulet elämään.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi ihmistä kasvatin aikuisiksi. Nyt opiskelevat yliopistossa molemmat ja saaneet jo oman alansa työpaikatkin.

Valtava ponnistus se oli. Ihan jo siitä lähtien että molemmille huolehdittu hyvä koulutie ja huippulukio. Sosiaalisia suhteita, harrastuksia jne.

Toivottravasti sotkeutuvat huumeisiin sun kullannuppusi ja kyssaavat.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi ihmistä kasvatin aikuisiksi. Nyt opiskelevat yliopistossa molemmat ja saaneet jo oman alansa työpaikatkin.

Valtava ponnistus se oli. Ihan jo siitä lähtien että molemmille huolehdittu hyvä koulutie ja huippulukio. Sosiaalisia suhteita, harrastuksia jne.

Haluatko kärsimyskruunun ja mitalin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi ihmistä kasvatin aikuisiksi. Nyt opiskelevat yliopistossa molemmat ja saaneet jo oman alansa työpaikatkin.

Valtava ponnistus se oli. Ihan jo siitä lähtien että molemmille huolehdittu hyvä koulutie ja huippulukio. Sosiaalisia suhteita, harrastuksia jne.

Toivottravasti sotkeutuvat huumeisiin sun kullannuppusi ja kyssaavat.

Ja nämäkin ovat tällä logiikalla sitten vanhempien _ansioita_. Hyvässä ja pahassa. Ei voi vain hyvää omia. Geneettiset sairaudet, kaikki. Saavutuksia kerrassaan.

Se että lapset tekee ja kasvattaa täysipäisiksi yhteiskunnan jäseniksi kuuluu enemmänkin kategoriaan "Vähintä mitä saatoin tehdä" kuin "Elämäni suurin saavutus".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi ihmistä kasvatin aikuisiksi. Nyt opiskelevat yliopistossa molemmat ja saaneet jo oman alansa työpaikatkin.

Valtava ponnistus se oli. Ihan jo siitä lähtien että molemmille huolehdittu hyvä koulutie ja huippulukio. Sosiaalisia suhteita, harrastuksia jne.

Toivottravasti sotkeutuvat huumeisiin sun kullannuppusi ja kyssaavat.

Onko näin käynyt omien kullannuppujesi kanssa, kun noin ikävästi kommentoit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi ihmistä kasvatin aikuisiksi. Nyt opiskelevat yliopistossa molemmat ja saaneet jo oman alansa työpaikatkin.

Valtava ponnistus se oli. Ihan jo siitä lähtien että molemmille huolehdittu hyvä koulutie ja huippulukio. Sosiaalisia suhteita, harrastuksia jne.

Haluatko kärsimyskruunun ja mitalin?

Ikävää ettei sinusta ole huolehdittu ja kasvoit kieroon.

Vierailija kirjoitti:

Se että lapset tekee ja kasvattaa täysipäisiksi yhteiskunnan jäseniksi kuuluu enemmänkin kategoriaan "Vähintä mitä saatoin tehdä" kuin "Elämäni suurin saavutus".

*selvittiin hengissä, minä ja pershedelmä*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi ihmistä kasvatin aikuisiksi. Nyt opiskelevat yliopistossa molemmat ja saaneet jo oman alansa työpaikatkin.

Valtava ponnistus se oli. Ihan jo siitä lähtien että molemmille huolehdittu hyvä koulutie ja huippulukio. Sosiaalisia suhteita, harrastuksia jne.

Haluatko kärsimyskruunun ja mitalin?

Ikävää ettei sinusta ole huolehdittu ja kasvoit kieroon.

Eli olitkin vain yliksen jonne - arvasin 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että lapset tekee ja kasvattaa täysipäisiksi yhteiskunnan jäseniksi kuuluu enemmänkin kategoriaan "Vähintä mitä saatoin tehdä" kuin "Elämäni suurin saavutus".

*selvittiin hengissä, minä ja pershedelmä*

Tämäkin on jo ihan hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Se että lapset tekee ja kasvattaa täysipäisiksi yhteiskunnan jäseniksi kuuluu enemmänkin kategoriaan "Vähintä mitä saatoin tehdä" kuin "Elämäni suurin saavutus".

Suurimman työmäärän se vaatii silti.

Minäkin tunnen pientä puistatusta jonkun sanoessa noin lähinnä koska mielestäni leikilläänkään ei voi laskea sitä millainen lapsi on omaksi ansiokseen. Onhan vanhempi ollut pääasiassa mukana lapsen elämässä, mutta ei kuitenkaan kukaan ole yksin se, jonka ansiona lapsen kehitystä voi pitää. Samoin kyllä ajattelen, että vanhempi ei ole yksin syyllinen jos lapsella ei mene niin hyvin. (Toki rikolliset tilille).

Mutta olen itsekin ylpeä lapsistani, en kuitenkaan itsestäni sen ansiosta, että minulla on lapset, joista olla ylpeä. Siitä olen ylpeä, että en ole täysin pilannut lapsia, mutta ei se, että heistä voin olla ylpeä ole vain vanhemmuudesta kiinni. Ensinnäkin on ollut hyvä tuuri, että lapset ovat terveitä ja ns. hyväluontoisia ja lahjakkaita. Olemme tukeneet ja kannustaneet heitä ja kasvuympäristö on muutenkin ollut pääasiassa hyvä, etenkin lasten koulua ja harrastusohjaajia voimme kiittää. Olen iloinen ja ylpeä heidän puolestaan, en niinkään omasta osuudestani. 

Jos joku sanoo, että lapset ovat hienointa, mitä on saanut aikaan niin kyllähän siitä tulee vibat, ettei ole hirveän aikaansaava ihminen vaan hänellä on hyvä tuuri. On ollut myös hyvä tuuri, että lapsista voi olla ylpeä.

Omassa lapsuudenperheessäni oli skitsofreniaa ja alkoholismia ja silti vanhemmillani kävi niin hyvä tuuri, että molempien lasten nykyhetkeen voi olla erittäin tyytyväinen. Eivät he alleviivaisi sitä, että olemme parasta, mitä ovat saaneet aikaan (puolivahingossa) ja että onneksi lasten luonteenpiirteiden, terveyden, kehityksen ja elämänvalintojen suhteen kävi harvinaisen hyvä tuuri kun vanhempiemme omista ansioista ei voi ollakaan ihan niin ylpeä. Jo se, että lapsi harrastaa jotain ns. kehittävää on yleensä lapsen omasta motivaatiosta kiinni, mitä voi tietysti tukea, mutta ei luoda lapselle.

Ei ole minusta ylpeys jos mies saa vaikka 10 lasta vuodessa, enemmänkin häpeä.