Lue keskustelun säännöt.
Lapsen nukkumaanmeno mennyt ihan ranttaliksi
Millä te muut saatte omat 3-4 -vuotiaat lapset helposti nukkumaan? Meillä se onnistui hyvin ennen, mutta tänä keväänä meno yltynyt ihan mahdottomaksi. Lapsi saattaa olla hereillä vielä klo 23 kun keksii vaikka mitä vesijanoa, pyörii hereillä sängyssään, yrittää karata olohuoneeseen, alkaa kiukuttelemaan kun en päästä jne.
Iltarutiinit on kunnossa ja sanat kuin ennenkin, ei nuku päiväunia ja ulkoilee. Eli nuo on kuten pitääkin. Mutta mikä sitten pielessä kun tämä on tällaista? Tai onko sillä väliä edes sanokaa vain keino millä tuon lapsen saa uneen?
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tarvitsee kuitenkin pienet päiväunet?
Milläs toteuttaa kun ei nukahda. Lopetti päiväunet kun täytti kaksi, ei ole sen jälkeen nukahtanut päiväunille vaikka miten olisi yrittänyt. Ei kotona, ei päiväkodissa, ei ulkona rattaissa, ei missään. Saisi minustakin nukkua päiväunet kyllä, mutta kun ei nuku. Ap
Ok. Onnistuuko edes joku rauhoitushetki päivässä? Satukirjan kuuntelua tai jotain? Kai kuitenkin käy lepäämässä päiväkodissa?
Päiväkodissa on kaikkien pakko levätä hetki, sen ajan kuulemma pyörii rauhattomasti ja siellä on tapa että kaikki jotka ei nukahda 20 min aikana saa nousta ha lapseni siis nousee ja se ns. lepo on siinä. Ap
Tuo on varsin riittävästi lepoa, jos uni ei tuossa ajassa tule niin ei varmasti ole tarvetta päiväunia enää ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tarvitsee kuitenkin pienet päiväunet?
Milläs toteuttaa kun ei nukahda. Lopetti päiväunet kun täytti kaksi, ei ole sen jälkeen nukahtanut päiväunille vaikka miten olisi yrittänyt. Ei kotona, ei päiväkodissa, ei ulkona rattaissa, ei missään. Saisi minustakin nukkua päiväunet kyllä, mutta kun ei nuku. Ap
Ok. Onnistuuko edes joku rauhoitushetki päivässä? Satukirjan kuuntelua tai jotain? Kai kuitenkin käy lepäämässä päiväkodissa?
Päiväkodissa on kaikkien pakko levätä hetki, sen ajan kuulemma pyörii rauhattomasti ja siellä on tapa että kaikki jotka ei nukahda 20 min aikana saa nousta ha lapseni siis nousee ja se ns. lepo on siinä. Ap
Tuo on varsin riittävästi lepoa, jos uni ei tuossa ajassa tule niin ei varmasti ole tarvetta päiväunia enää ottaa.
Olen kyllä kiittänyt sitä opea siitä, että eivät pakkonukuta ja toimivat fiksusti tuon päivälevon suhteen. Olen tyytyväinen että siellä toimitaan noin miten toimitaan. Ap
Sillä on uhmaikä ja se kokeilee rajoja. Siksi. Se haluaa että ne rajat asetetaan vaikka sata kertaa illassa, ei sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta lapsi herää?
7:30-8:00 riippuen päivästä. Ap
Aika vähän unta, sais olla lähemmäs 10h vielä...
Ja tämä toteamusko ratkaisee ongelman?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta lapsi herää?
7:30-8:00 riippuen päivästä. Ap
Aika vähän unta, sais olla lähemmäs 10h vielä...
Ja tämä toteamusko ratkaisee ongelman?
Ei, vaan että asialle ois syytä tehdä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ihan pistää ylös monelta lapsi herää ja nukahtaa. Kun itse on väsynyt niin saattaa myös tuntua siltä että jokainen ilta on vaikea. Mutta ei välttämättä olekaan niin että lapsi aina valvoisi sinne klo 23 asti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta lapsi herää?
7:30-8:00 riippuen päivästä. Ap
Aika vähän unta, sais olla lähemmäs 10h vielä...
Ja tämä toteamusko ratkaisee ongelman?
Ei, vaan että asialle ois syytä tehdä jotain.
Mitä sille sinusta voisi tehdä? Jos tuo lapsi ei vain nukahda päiväunille ja illallakin nukahtaa vasta varsin myöhään vaikka ilmeisesti laitetaan ajoissa sänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta lapsi herää?
7:30-8:00 riippuen päivästä. Ap
Aika vähän unta, sais olla lähemmäs 10h vielä...
Ja tämä toteamusko ratkaisee ongelman?
Ei, vaan että asialle ois syytä tehdä jotain.
Huoh. Kaikenmaailman ääliöitä sitä onkin. Tässähän nimenomaan kysellään neuvoja. Varsinkin, jos on ensimmäinen lapsi, niin ei kaikki asiat ole itsestään selviä ja jokaiseen tepsii eri keinot.
Osaako lapsi rauhoittua vai onko koko päivä yhtä hillumista? Päivään kannattaa järjestää joku rauhallisempi hetki, lukutuokio tai vaikka äänikirjan kuuntelua. Se on eduksi jo lapsen mielenterveydellekin.Koulussakin tulee osata rauhoittua ja keskittyä kuuntelemaan 30-45 minuuttia, ne taidot tulevat vain harjoittelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3-4-vuotias jaksaa jo kuunnella aika pitkänkin sadun, monet sen ikäiset tykkää Mauri Kunnaksen Koiramäki-saduista koska niissä on myös taidokkaasti piirretyt kuvat. Lukeminen kehittää mielikuvitusta ja sanavarastoa, siksi lukemiseen on hyvä panostaa jo pienestä pitäen.
Myös yliväsymys voi aiheuttaa levottomuutta. Lapsi ei vielä osaa rauhoittua itse ja teidän tulee auttaa. Keinoja on monia pitää löytää vaan se oikea joka toimii teillä.
Rauhallista tekemistä ainakin 1h ennen iltatoimia. Tv, puhelimet, tabit ja tietsikat pois vähintään 1,5h ennen iltatoimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittakaa ne tabletit pois! Samoin tv pois päältä ajoissa illalla. Vanhemmat keskittyvät (siis myös oma kännykkä pois kädestä ja äänettömälle) lapsen kanssa olemiseen, ulkoiluun, leikkimiseen ja lopulta rauhallinen iltahetki satukirjoineen, unilauluineen jne.
Huh muistan tuon ajan, kun iltahommat venyi yleensä vähintään pariin tuntiin. Viisivuotiaasta lähtien onneksi helpottanut huomattavasti. Lapset on tietty kaikki erilaisia, mutta kerron miten meillä meni, jos siitä sattuisi olemaan apua.
Parhaiten lapsi meni nukkumaan silloin, kun ilta sujui selkeästi ja lempeästi, huonoiten silloin kun aikuinen oli itsekin väsynyt, kireä ja omissa ajatuksissaan. Ja voin sanoa että koska nukutusrumba kauhistutti jo etukäteen, oli vaikea kaivaa sitä lempeän äidin kärsivällistä asennetta esiin. :D Meillä toimi uhmaikäiselle, se että antoi hänelle ikäänkuin valtaa (hän sai valita iltasaduksi luettavan kirjan, ja kysyttiin minkä pehmolelun haluaa viereensä), ja samalla hänelle tuli sellainen olo että häntä kuunnellaan. Juteltiin myös paljon iltapalapöydässä. Samalla kuitenkin oli selkeät rajat ja toimintajärjestys. Nukkumaan mennessä oli paljon halimista. (Meillä lipsahti jossain välissä kummallisiin rutiineihin, kun molemmilla vanhemmilla oli eri tavat, ja lapsi alkoi vaatia molempien vanhempien rutiineja. Minä lauloin iltalaulun, ja mies teki jonkun hassuttelutempun, ja ajattelin pääseväni helpommalla jos teen molemmat ja lapsi on tyytyväinen. Siitä huolimatta hän tuli monta kertaa pois huoneestaan kysymään ties mitä, ja ilta oli entistä pidempi. Siitä päästiin kun annoin lapsen etukäteen valita kumman rutiinin hän haluaa.) Jotain palkintojuttujakin oli jossain vaiheessa, että jos x määrä iltoja menee niin ettei tule turhaan huoneestaan pyörimään, niin saa jäätelön tmv. Mielestäni sängyssään saa pyöriä hereillä niin paljon kuin haluaa, sille lapsi ei itsekään paljoa mahda, jos kaikki mahdollinen rauhoittumiseen on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko illalla läsnä lapselle? Jutteletteko? Miten iltasatu ja unilaulut? Silittäminen?
Meillä luetaan iltaisin jatkokertomuksena kiinnostavaa lastenkirjaa luku kerrallaan eteenpäin. On hyvä rauhoittumisen hetki. Alle kouluikäisille laulettiin myös muutama iltalaulu.
Luonne-eroja. Mulla esikoinen ja kuopus olleet tuollaisia, jonkinasteinen fomo, kun pelkää että jotain jännää tapahtuu kun he nukkuvat. Keskimmäinen rakastanut aina nukkumista. Ja nyt, kun ovat jo 10+ ikäisiä kaikki: esikoinen ja kuopus kärsivät edelleen siitä tietyntyyppisestä fomosta, jos joskus on jotain menoa perheen kesken, mutta kaverit ovat pyytäneet johonkin, voi luoja mitkä raivarit, koska kaverit menevät kaiken edelle. Mistään ei voi ikinä olla pois, koska juuri silloin siellä saattaa tapahtua jotain hauskaa. Sit taas keskimmäinen on oman tiensä kulkija. Introverttiluonne, joka hakeutuu seuraan kun siltä tuntuu, mutta voisi olla vaikka viikon omassa huoneessaan itsekseen. Mä en ikinä ottanut paineita noista ajoista. Joku tuolla huomautti liian lyhyistä unista, mutta se ei satunnaisesti haittaa. Nyt on vaan joku vaihe.
Mäkään en nuku, vaikka kamala univaje. Se johtuu ylikuormituksesta ja stressistä, pelkotiloista ja ahdistuksesta. Olen itsekin päivät päiväkodissa, tosin töissä. Sentään lyhyemmät päivät kuin lapsilla yleensä.
Iltatoimet ja sitten annatte istua vaikka sohvan nurkassa höpöttämässä kaikki tärkeät asiansa niin kauan että nukahtaa, sitten kannatte sänkyyn. Loppuu se hyppiminen sänkyyn ja pois, on stressittömämpää, rauhoittuu ja nukahtaa nopeampaa.
Ollaan välillä laitettu pitkä äänisatu pyörimään. Siihen sitten nukahtaa.
Meilläkin poika teki tuota alakouluiässä. Vaikka kuinka oli tehty iltatoimet yhdessä ja peitelty, niin hetkenpäästä tuli jano ja sitten piti käydä vessassa.
Vasta nyt olen tajunnut, että tarkisti, että varmasti olen kotona. Oli muutettu isompaan asuntoon ja oli kummallakin oma huone.
Koskaan ei oltu jätetty yksin kotiin, mutta ehkä sellainen pelko voi olla taustalla myös.
Meillä niin, että kun iltapuuhat oli ja satu luettu, niin ei enää asiaa pois sängystä. Kerran sai vettä (tuotuna) ja kerran sai käydä pissalla ja vahdittiin vieressä, että heti takaisin sänkyyn. Ei mitään muuta palvelua, ohjattiin takaisin sänkyyn, ei enää pulinoita. Lempeä, mutta tiukka linja. Eikä ollut siltikään nopeaa ja helppoa.