Lue keskustelun säännöt.
Lapsen nukkumaanmeno mennyt ihan ranttaliksi
Millä te muut saatte omat 3-4 -vuotiaat lapset helposti nukkumaan? Meillä se onnistui hyvin ennen, mutta tänä keväänä meno yltynyt ihan mahdottomaksi. Lapsi saattaa olla hereillä vielä klo 23 kun keksii vaikka mitä vesijanoa, pyörii hereillä sängyssään, yrittää karata olohuoneeseen, alkaa kiukuttelemaan kun en päästä jne.
Iltarutiinit on kunnossa ja sanat kuin ennenkin, ei nuku päiväunia ja ulkoilee. Eli nuo on kuten pitääkin. Mutta mikä sitten pielessä kun tämä on tällaista? Tai onko sillä väliä edes sanokaa vain keino millä tuon lapsen saa uneen?
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsille alusta lähtien tehty selväksi että illalla täytyy mennä nukkumaan ja kun heidät käskee nukkumaan niin he kiltisti menevät sänkyihin ja myös pysyvät siellä aamuun asti. Illalla kello kahdeksan heidän täytyy olla sängyssä ja koska me vanhemmat sanomme niin niin heidän täytyy totella sitä. Lapsista nuorin on 8kk ja vanhin 14v.
Kerrohan, miten olette käytännössä tehneet tuon lapsille selväksi? Mitä olette ihan konkreettisesti tehneet, kun lapset eivät ole totelleet sanojanne? Esimerkiksi palkitseminen tai lelujen takavarikointi ei toimi kaikille lapsille. On lapsia, jotka nimenomaan hakevat ihan mitä vain reaktiota vanhemmasta ihan millä vain keinolla keksivät.
Eri, mutta meillä tehdään niin että jos lapsi nousee sängystä niin toinen vanhemmista menee laittamaan lapsen takaisin sänkyyn ja istuu sängyn vieressä kunnes lapsi nukahtaa. Ei juttelua, silmät kiinni. Ei jaksa kauaa pyristellä unta vastaan. Meillä varmasti auttaa että iltarutiinit on vauvasta saakka olleet samat. Iltapesu, iltasatu, sänkyyn, valot pois, pikku jutustelu, iltalaulu ja hyvän yön toivotukset. Monesti nukahtaa jo laulun aikana. Nyt 5v.
Meilläkin iltarutiinit ovat olleet aina samat ja hyvin saman kaltaiset kuin teillä. Lakkasivat toimimasta, kun lapsi oli 2,5v. ja uhmaikä alkoi kunnolla. Kun lapsi on noussut sängystä, hänet on palautettu sinne ja jääty sängyn viereen istumaan reagoimatta/silmät kiinni, ja sitten alkaa show: Lapsi alkaa pelleillä sängyssä, pomppii, karhukävelee, yrittää tehdä kuperkeikkoja, heittää peiton, tyynyn ja unilelut pois sängystä, yrittää ujuttaa itseään vähä vähältä pois sängystä, laulaa kovaan ääneen ja kirkuu, potkii seinää, tökkii vanhempaa ja lopulta jollei saa vanhempaa millään muulla reagoimaan, niin alkaa potkia ja lyödä vanhempaa.
Kiinnostaisi ihan aidosti tietää, mitä helppojen lasten vanhemmat tässä kohtaa tekisivät. Kun mikään pyytäminen, neuvottelu, komentaminen, varoittaminen, syiden kysely tai perustelujen selittäminen, lelujen jäähyylle laitto, palkinnon lupaaminen jne. ei auta. Kun reagoimattomuus eikä jämäkkä kielto auta. Kun huoneesta karkaaminen ja sänkyyn palautus on lapsen mielestä hauskaa ajanvietettä. Pitäisittekö lasta fyysisesti paikallaan sängyssä? Poistuisitteko huoneesta ja sulkisitte lapsen sinne yksin, kun muuten karkaa sieltä heti uudelleen ja kaikki alkaa taas alusta? Antaisitteko karata ja kantelisitte takaisin sänkyyn sen pari tuntia per ilta kuukausia tai todennäköisemmin kunnes selkä ei enää kestä? Keskeyttäisittekö nukuttamisen ja antaisitte periksi? Jotain muuta, mitä?
Palauttaisin jämäkästi sänkyyn vaikka 500 kertaa, jos on tarvis. Seuraavana iltana tarvitsee palauttaa ehkä vain 400 kertaa. Jossain vaiheessa sitkeinkin (normaali) lapsi tajuaa, ettei temppuilu auta, ja tyytyy kohtaloonsa. Millään venkoilulla ei saa sen kummempaa huomiota, vanhempi ei lähde leikkimään mukaan. Rauhallisena pysyminen on tärkeää, vaikka miten kävisi hermoille. En sulkisi väkipakolla ovea enkä jättäisi huutamaan yksin. Kertoisin aina, että nyt on nukkumaanmenoaika, ja lapsi ei jaksa leikkiä jos ei nuku yöllä tms. Lahjomislinjalle en lähtisi, voisin luvata ja toteuttaa korkeintaan sen, että luetaan pitkä iltasatu jos sen jälkeen menee kiltisti sänkyyn, ja tästä sovitaan ennen kuin se iltasirkus on jo päällä.
Tietysti pitää ensin löytää lapselle sopiva aikaikkuna, täytyy ymmärtää ettei ole kohtuullista pakottaa sänkyyn monta tuntia aikaisemmin kuin luontainen uniaika on.
Kaikenlaisia vaiheita tosiaan tulee ja menee, ja on aikoja jolloin lapsi koettelee rajoja enemmän. Jos mikään normaali kasvatuskeino ei tepsi, niin sitten veisin lapsen tutkimuksiin, että olisiko jotain poikkeavaa taustalla.
Olen eri mutta et ehkä ymmärtänyt tuota tilannetta, johon kommentoit. Tuolle lapselle se sänkyyn palauttaminen ilmeisesti on se palkinto ja huvi, jota lapsi toivoo saavansa. Eli jos tänään palauttaa 500 kertaa, niin lapsi saa tänään 500 kertaa toivomansa hauskan asian eli palkinnon. Siitä hän vain innostuu lisää, ja huomenna joutuu palauttamaan 600 kertaa.
Asiasta täytyy poistaa se hauskuus jollain tavalla. Sängystä poistumisesta seuraa aina jokin etukäteen kerrottu rangaistus, pitää vain löytää se mikä lapseen tehoaa.
Itse en ainakaan oman lapsen kohdalla ole keksinyt mikä rangaistus tehoaisi. Meillä nukkumaanmenohulina ilmenee vähän eri tavalla kuin tuossa tosin, mutta tepsivää rangaistusta en ole keksinyt. Lelut jäähylle, kivan asian peruuntuminen, telkkarikielto jne kokeiltu eikä niillä ole mitään vaikutusta.
Oletko ihan varma, ettei kyseessä ole erityislapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsille alusta lähtien tehty selväksi että illalla täytyy mennä nukkumaan ja kun heidät käskee nukkumaan niin he kiltisti menevät sänkyihin ja myös pysyvät siellä aamuun asti. Illalla kello kahdeksan heidän täytyy olla sängyssä ja koska me vanhemmat sanomme niin niin heidän täytyy totella sitä. Lapsista nuorin on 8kk ja vanhin 14v.
Kerrohan, miten olette käytännössä tehneet tuon lapsille selväksi? Mitä olette ihan konkreettisesti tehneet, kun lapset eivät ole totelleet sanojanne? Esimerkiksi palkitseminen tai lelujen takavarikointi ei toimi kaikille lapsille. On lapsia, jotka nimenomaan hakevat ihan mitä vain reaktiota vanhemmasta ihan millä vain keinolla keksivät.
Eri, mutta meillä tehdään niin että jos lapsi nousee sängystä niin toinen vanhemmista menee laittamaan lapsen takaisin sänkyyn ja istuu sängyn vieressä kunnes lapsi nukahtaa. Ei juttelua, silmät kiinni. Ei jaksa kauaa pyristellä unta vastaan. Meillä varmasti auttaa että iltarutiinit on vauvasta saakka olleet samat. Iltapesu, iltasatu, sänkyyn, valot pois, pikku jutustelu, iltalaulu ja hyvän yön toivotukset. Monesti nukahtaa jo laulun aikana. Nyt 5v.
Meilläkin iltarutiinit ovat olleet aina samat ja hyvin saman kaltaiset kuin teillä. Lakkasivat toimimasta, kun lapsi oli 2,5v. ja uhmaikä alkoi kunnolla. Kun lapsi on noussut sängystä, hänet on palautettu sinne ja jääty sängyn viereen istumaan reagoimatta/silmät kiinni, ja sitten alkaa show: Lapsi alkaa pelleillä sängyssä, pomppii, karhukävelee, yrittää tehdä kuperkeikkoja, heittää peiton, tyynyn ja unilelut pois sängystä, yrittää ujuttaa itseään vähä vähältä pois sängystä, laulaa kovaan ääneen ja kirkuu, potkii seinää, tökkii vanhempaa ja lopulta jollei saa vanhempaa millään muulla reagoimaan, niin alkaa potkia ja lyödä vanhempaa.
Kiinnostaisi ihan aidosti tietää, mitä helppojen lasten vanhemmat tässä kohtaa tekisivät. Kun mikään pyytäminen, neuvottelu, komentaminen, varoittaminen, syiden kysely tai perustelujen selittäminen, lelujen jäähyylle laitto, palkinnon lupaaminen jne. ei auta. Kun reagoimattomuus eikä jämäkkä kielto auta. Kun huoneesta karkaaminen ja sänkyyn palautus on lapsen mielestä hauskaa ajanvietettä. Pitäisittekö lasta fyysisesti paikallaan sängyssä? Poistuisitteko huoneesta ja sulkisitte lapsen sinne yksin, kun muuten karkaa sieltä heti uudelleen ja kaikki alkaa taas alusta? Antaisitteko karata ja kantelisitte takaisin sänkyyn sen pari tuntia per ilta kuukausia tai todennäköisemmin kunnes selkä ei enää kestä? Keskeyttäisittekö nukuttamisen ja antaisitte periksi? Jotain muuta, mitä?
Palauttaisin jämäkästi sänkyyn vaikka 500 kertaa, jos on tarvis. Seuraavana iltana tarvitsee palauttaa ehkä vain 400 kertaa. Jossain vaiheessa sitkeinkin (normaali) lapsi tajuaa, ettei temppuilu auta, ja tyytyy kohtaloonsa. Millään venkoilulla ei saa sen kummempaa huomiota, vanhempi ei lähde leikkimään mukaan. Rauhallisena pysyminen on tärkeää, vaikka miten kävisi hermoille. En sulkisi väkipakolla ovea enkä jättäisi huutamaan yksin. Kertoisin aina, että nyt on nukkumaanmenoaika, ja lapsi ei jaksa leikkiä jos ei nuku yöllä tms. Lahjomislinjalle en lähtisi, voisin luvata ja toteuttaa korkeintaan sen, että luetaan pitkä iltasatu jos sen jälkeen menee kiltisti sänkyyn, ja tästä sovitaan ennen kuin se iltasirkus on jo päällä.
Tietysti pitää ensin löytää lapselle sopiva aikaikkuna, täytyy ymmärtää ettei ole kohtuullista pakottaa sänkyyn monta tuntia aikaisemmin kuin luontainen uniaika on.
Kaikenlaisia vaiheita tosiaan tulee ja menee, ja on aikoja jolloin lapsi koettelee rajoja enemmän. Jos mikään normaali kasvatuskeino ei tepsi, niin sitten veisin lapsen tutkimuksiin, että olisiko jotain poikkeavaa taustalla.
Olen eri mutta et ehkä ymmärtänyt tuota tilannetta, johon kommentoit. Tuolle lapselle se sänkyyn palauttaminen ilmeisesti on se palkinto ja huvi, jota lapsi toivoo saavansa. Eli jos tänään palauttaa 500 kertaa, niin lapsi saa tänään 500 kertaa toivomansa hauskan asian eli palkinnon. Siitä hän vain innostuu lisää, ja huomenna joutuu palauttamaan 600 kertaa.
Asiasta täytyy poistaa se hauskuus jollain tavalla. Sängystä poistumisesta seuraa aina jokin etukäteen kerrottu rangaistus, pitää vain löytää se mikä lapseen tehoaa.
Itse en ainakaan oman lapsen kohdalla ole keksinyt mikä rangaistus tehoaisi. Meillä nukkumaanmenohulina ilmenee vähän eri tavalla kuin tuossa tosin, mutta tepsivää rangaistusta en ole keksinyt. Lelut jäähylle, kivan asian peruuntuminen, telkkarikielto jne kokeiltu eikä niillä ole mitään vaikutusta.
Oletko ihan varma, ettei kyseessä ole erityislapsi?
Jaa-a. Mistä tuota vielä tietää. On vasta kolme. Ei kukaan ole ainakaan epäillyt mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsille alusta lähtien tehty selväksi että illalla täytyy mennä nukkumaan ja kun heidät käskee nukkumaan niin he kiltisti menevät sänkyihin ja myös pysyvät siellä aamuun asti. Illalla kello kahdeksan heidän täytyy olla sängyssä ja koska me vanhemmat sanomme niin niin heidän täytyy totella sitä. Lapsista nuorin on 8kk ja vanhin 14v.
Kerrohan, miten olette käytännössä tehneet tuon lapsille selväksi? Mitä olette ihan konkreettisesti tehneet, kun lapset eivät ole totelleet sanojanne? Esimerkiksi palkitseminen tai lelujen takavarikointi ei toimi kaikille lapsille. On lapsia, jotka nimenomaan hakevat ihan mitä vain reaktiota vanhemmasta ihan millä vain keinolla keksivät.
Eri, mutta meillä tehdään niin että jos lapsi nousee sängystä niin toinen vanhemmista menee laittamaan lapsen takaisin sänkyyn ja istuu sängyn vieressä kunnes lapsi nukahtaa. Ei juttelua, silmät kiinni. Ei jaksa kauaa pyristellä unta vastaan. Meillä varmasti auttaa että iltarutiinit on vauvasta saakka olleet samat. Iltapesu, iltasatu, sänkyyn, valot pois, pikku jutustelu, iltalaulu ja hyvän yön toivotukset. Monesti nukahtaa jo laulun aikana. Nyt 5v.
Meilläkin iltarutiinit ovat olleet aina samat ja hyvin saman kaltaiset kuin teillä. Lakkasivat toimimasta, kun lapsi oli 2,5v. ja uhmaikä alkoi kunnolla. Kun lapsi on noussut sängystä, hänet on palautettu sinne ja jääty sängyn viereen istumaan reagoimatta/silmät kiinni, ja sitten alkaa show: Lapsi alkaa pelleillä sängyssä, pomppii, karhukävelee, yrittää tehdä kuperkeikkoja, heittää peiton, tyynyn ja unilelut pois sängystä, yrittää ujuttaa itseään vähä vähältä pois sängystä, laulaa kovaan ääneen ja kirkuu, potkii seinää, tökkii vanhempaa ja lopulta jollei saa vanhempaa millään muulla reagoimaan, niin alkaa potkia ja lyödä vanhempaa.
Kiinnostaisi ihan aidosti tietää, mitä helppojen lasten vanhemmat tässä kohtaa tekisivät. Kun mikään pyytäminen, neuvottelu, komentaminen, varoittaminen, syiden kysely tai perustelujen selittäminen, lelujen jäähyylle laitto, palkinnon lupaaminen jne. ei auta. Kun reagoimattomuus eikä jämäkkä kielto auta. Kun huoneesta karkaaminen ja sänkyyn palautus on lapsen mielestä hauskaa ajanvietettä. Pitäisittekö lasta fyysisesti paikallaan sängyssä? Poistuisitteko huoneesta ja sulkisitte lapsen sinne yksin, kun muuten karkaa sieltä heti uudelleen ja kaikki alkaa taas alusta? Antaisitteko karata ja kantelisitte takaisin sänkyyn sen pari tuntia per ilta kuukausia tai todennäköisemmin kunnes selkä ei enää kestä? Keskeyttäisittekö nukuttamisen ja antaisitte periksi? Jotain muuta, mitä?
Peru karkkipäivä.
Normaali vaihe, tasoittuu kyllä. Meillä auttoi, kun myöhäistimme iltaulkoilua vauvan yöunien takia niin että olemme 18.30-19.30 ulkona. Nukkuu ja nukahtaa molemmat hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Normaali vaihe, tasoittuu kyllä. Meillä auttoi, kun myöhäistimme iltaulkoilua vauvan yöunien takia niin että olemme 18.30-19.30 ulkona. Nukkuu ja nukahtaa molemmat hyvin.
Mitä te siellä ulkona tunnin illalla teette? Menettekö siis myös marraspimeässä ja vesisateessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta lapsi herää?
7:30-8:00 riippuen päivästä. Ap
No niin, ei ihme... Meillä 3-6 vuotiaat härää viimeistään kuudelta, joskus harvoin sattuvat nukkumaan 6:30 asti. Ja sitten ne saa jotenkin n. klo21 nukkumaan, nyt tosin alkaa venyä tuokin kohti klo 22... Ei tuon ikäiset näytä nukkuvan sen enempää kuin 8-9 tuntia yössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsille alusta lähtien tehty selväksi että illalla täytyy mennä nukkumaan ja kun heidät käskee nukkumaan niin he kiltisti menevät sänkyihin ja myös pysyvät siellä aamuun asti. Illalla kello kahdeksan heidän täytyy olla sängyssä ja koska me vanhemmat sanomme niin niin heidän täytyy totella sitä. Lapsista nuorin on 8kk ja vanhin 14v.
Kerrohan, miten olette käytännössä tehneet tuon lapsille selväksi? Mitä olette ihan konkreettisesti tehneet, kun lapset eivät ole totelleet sanojanne? Esimerkiksi palkitseminen tai lelujen takavarikointi ei toimi kaikille lapsille. On lapsia, jotka nimenomaan hakevat ihan mitä vain reaktiota vanhemmasta ihan millä vain keinolla keksivät.
Eri, mutta meillä tehdään niin että jos lapsi nousee sängystä niin toinen vanhemmista menee laittamaan lapsen takaisin sänkyyn ja istuu sängyn vieressä kunnes lapsi nukahtaa. Ei juttelua, silmät kiinni. Ei jaksa kauaa pyristellä unta vastaan. Meillä varmasti auttaa että iltarutiinit on vauvasta saakka olleet samat. Iltapesu, iltasatu, sänkyyn, valot pois, pikku jutustelu, iltalaulu ja hyvän yön toivotukset. Monesti nukahtaa jo laulun aikana. Nyt 5v.
Meilläkin iltarutiinit ovat olleet aina samat ja hyvin saman kaltaiset kuin teillä. Lakkasivat toimimasta, kun lapsi oli 2,5v. ja uhmaikä alkoi kunnolla. Kun lapsi on noussut sängystä, hänet on palautettu sinne ja jääty sängyn viereen istumaan reagoimatta/silmät kiinni, ja sitten alkaa show: Lapsi alkaa pelleillä sängyssä, pomppii, karhukävelee, yrittää tehdä kuperkeikkoja, heittää peiton, tyynyn ja unilelut pois sängystä, yrittää ujuttaa itseään vähä vähältä pois sängystä, laulaa kovaan ääneen ja kirkuu, potkii seinää, tökkii vanhempaa ja lopulta jollei saa vanhempaa millään muulla reagoimaan, niin alkaa potkia ja lyödä vanhempaa.
Kiinnostaisi ihan aidosti tietää, mitä helppojen lasten vanhemmat tässä kohtaa tekisivät. Kun mikään pyytäminen, neuvottelu, komentaminen, varoittaminen, syiden kysely tai perustelujen selittäminen, lelujen jäähyylle laitto, palkinnon lupaaminen jne. ei auta. Kun reagoimattomuus eikä jämäkkä kielto auta. Kun huoneesta karkaaminen ja sänkyyn palautus on lapsen mielestä hauskaa ajanvietettä. Pitäisittekö lasta fyysisesti paikallaan sängyssä? Poistuisitteko huoneesta ja sulkisitte lapsen sinne yksin, kun muuten karkaa sieltä heti uudelleen ja kaikki alkaa taas alusta? Antaisitteko karata ja kantelisitte takaisin sänkyyn sen pari tuntia per ilta kuukausia tai todennäköisemmin kunnes selkä ei enää kestä? Keskeyttäisittekö nukuttamisen ja antaisitte periksi? Jotain muuta, mitä?
Palauttaisin jämäkästi sänkyyn vaikka 500 kertaa, jos on tarvis. Seuraavana iltana tarvitsee palauttaa ehkä vain 400 kertaa. Jossain vaiheessa sitkeinkin (normaali) lapsi tajuaa, ettei temppuilu auta, ja tyytyy kohtaloonsa. Millään venkoilulla ei saa sen kummempaa huomiota, vanhempi ei lähde leikkimään mukaan. Rauhallisena pysyminen on tärkeää, vaikka miten kävisi hermoille. En sulkisi väkipakolla ovea enkä jättäisi huutamaan yksin. Kertoisin aina, että nyt on nukkumaanmenoaika, ja lapsi ei jaksa leikkiä jos ei nuku yöllä tms. Lahjomislinjalle en lähtisi, voisin luvata ja toteuttaa korkeintaan sen, että luetaan pitkä iltasatu jos sen jälkeen menee kiltisti sänkyyn, ja tästä sovitaan ennen kuin se iltasirkus on jo päällä.
Tietysti pitää ensin löytää lapselle sopiva aikaikkuna, täytyy ymmärtää ettei ole kohtuullista pakottaa sänkyyn monta tuntia aikaisemmin kuin luontainen uniaika on.
Kaikenlaisia vaiheita tosiaan tulee ja menee, ja on aikoja jolloin lapsi koettelee rajoja enemmän. Jos mikään normaali kasvatuskeino ei tepsi, niin sitten veisin lapsen tutkimuksiin, että olisiko jotain poikkeavaa taustalla.
Olen eri mutta et ehkä ymmärtänyt tuota tilannetta, johon kommentoit. Tuolle lapselle se sänkyyn palauttaminen ilmeisesti on se palkinto ja huvi, jota lapsi toivoo saavansa. Eli jos tänään palauttaa 500 kertaa, niin lapsi saa tänään 500 kertaa toivomansa hauskan asian eli palkinnon. Siitä hän vain innostuu lisää, ja huomenna joutuu palauttamaan 600 kertaa.
Asiasta täytyy poistaa se hauskuus jollain tavalla. Sängystä poistumisesta seuraa aina jokin etukäteen kerrottu rangaistus, pitää vain löytää se mikä lapseen tehoaa.
Itse en ainakaan oman lapsen kohdalla ole keksinyt mikä rangaistus tehoaisi. Meillä nukkumaanmenohulina ilmenee vähän eri tavalla kuin tuossa tosin, mutta tepsivää rangaistusta en ole keksinyt. Lelut jäähylle, kivan asian peruuntuminen, telkkarikielto jne kokeiltu eikä niillä ole mitään vaikutusta.
Sama täällä. Olen siis tuo, jonka lapsella nukkumaanmenoriehumiset alkoi 2,5-vuotiaana (on tällä hetkellä myös 3v.). Lapselle rangaistukset tuntuvat olevan merkityksettömiä näissä tilanteissa, jotkut jopa innostavat lisää. Sänkyyn kantamisessa lapsi saa haluamansa jo sillä, kun vanhemman on pakko kiinnittää huomio häneen napatakseen hänet kantoon. Ei siis auta olla eleetön ja olla sanomatta mitään.
Erilaisia nukkumaanmenoaikoja on kokeiltu. Ennen toimi klo 18.30, sitten klo 19, sitten klo 20. Nyt sekään ei enää toimi, lapsi simahtaa usein vasta klo 22 paikkeilla. Hän kuitenkin herää aamuisin itsekseen todella aikaisin, 5.30-6.00 välillä, joten nukkumaanmenoaikaa ei voi enää myöhentää.
Tutkimuksiin ollaan toivon mukaan pääsemässä, odotamme parhaillaan hyväksytäänkö neuvolasta saatu lähete neuvolapsykologille. Mutta meidänkin lapsi on tosiaan vasta kolme, joten mitään diagnoosia tuskin tulee vielä vuosiin, jos koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsille alusta lähtien tehty selväksi että illalla täytyy mennä nukkumaan ja kun heidät käskee nukkumaan niin he kiltisti menevät sänkyihin ja myös pysyvät siellä aamuun asti. Illalla kello kahdeksan heidän täytyy olla sängyssä ja koska me vanhemmat sanomme niin niin heidän täytyy totella sitä. Lapsista nuorin on 8kk ja vanhin 14v.
Kerrohan, miten olette käytännössä tehneet tuon lapsille selväksi? Mitä olette ihan konkreettisesti tehneet, kun lapset eivät ole totelleet sanojanne? Esimerkiksi palkitseminen tai lelujen takavarikointi ei toimi kaikille lapsille. On lapsia, jotka nimenomaan hakevat ihan mitä vain reaktiota vanhemmasta ihan millä vain keinolla keksivät.
Eri, mutta meillä tehdään niin että jos lapsi nousee sängystä niin toinen vanhemmista menee laittamaan lapsen takaisin sänkyyn ja istuu sängyn vieressä kunnes lapsi nukahtaa. Ei juttelua, silmät kiinni. Ei jaksa kauaa pyristellä unta vastaan. Meillä varmasti auttaa että iltarutiinit on vauvasta saakka olleet samat. Iltapesu, iltasatu, sänkyyn, valot pois, pikku jutustelu, iltalaulu ja hyvän yön toivotukset. Monesti nukahtaa jo laulun aikana. Nyt 5v.
Meilläkin iltarutiinit ovat olleet aina samat ja hyvin saman kaltaiset kuin teillä. Lakkasivat toimimasta, kun lapsi oli 2,5v. ja uhmaikä alkoi kunnolla. Kun lapsi on noussut sängystä, hänet on palautettu sinne ja jääty sängyn viereen istumaan reagoimatta/silmät kiinni, ja sitten alkaa show: Lapsi alkaa pelleillä sängyssä, pomppii, karhukävelee, yrittää tehdä kuperkeikkoja, heittää peiton, tyynyn ja unilelut pois sängystä, yrittää ujuttaa itseään vähä vähältä pois sängystä, laulaa kovaan ääneen ja kirkuu, potkii seinää, tökkii vanhempaa ja lopulta jollei saa vanhempaa millään muulla reagoimaan, niin alkaa potkia ja lyödä vanhempaa.
Kiinnostaisi ihan aidosti tietää, mitä helppojen lasten vanhemmat tässä kohtaa tekisivät. Kun mikään pyytäminen, neuvottelu, komentaminen, varoittaminen, syiden kysely tai perustelujen selittäminen, lelujen jäähyylle laitto, palkinnon lupaaminen jne. ei auta. Kun reagoimattomuus eikä jämäkkä kielto auta. Kun huoneesta karkaaminen ja sänkyyn palautus on lapsen mielestä hauskaa ajanvietettä. Pitäisittekö lasta fyysisesti paikallaan sängyssä? Poistuisitteko huoneesta ja sulkisitte lapsen sinne yksin, kun muuten karkaa sieltä heti uudelleen ja kaikki alkaa taas alusta? Antaisitteko karata ja kantelisitte takaisin sänkyyn sen pari tuntia per ilta kuukausia tai todennäköisemmin kunnes selkä ei enää kestä? Keskeyttäisittekö nukuttamisen ja antaisitte periksi? Jotain muuta, mitä?
Peru karkkipäivä.
Voisin nähdä tämän toimivan ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta lapsella ei ole vielä karkkipäivää. Ja vaikka olisi, se olisi suurimmaksi osaksi ajasta liian kaukainen rangaistus. Hän ei kykene vielä yhdistämään teon seuraukseksi asiaa, joka ei tapahdu samana päivänä.
Olette tosi paljon jo kaikkea kokeilleet, mutta minäkin tulin ehdottamaan tuota AIKAISEMMIN nukkumaan menemistä. Niin nurinkuriselta kuin kuulostaakin, se voi auttaa paljonkin. Meillä kaikilla, niin lapsilla kuin aikuisillakin, on tietty nukahtamisikkuna, jolloin olemme sopivan väsyneitä ja nukahdamme nopeammin. Jos sen ohi valvoo, voi tulla valheellinen ylipirteyden aalto.
Meillä on täällä kanssa lapsi, joka jätti päiväunet tosi aikaisin pois (2,5 v jätti eikä sen jälkeen ole nukahtanut millään mihinkään) ja hän kyllä menee aikaisemmin nukkumaan kuin useimmat ikätoverinsa. Nyt melkein kuusivuotiaana menee edelleen kahdeksalta nukkumaan ja nukahtaa nopeasti. Nukkuu keskimäärin 11 tuntia.
En usko että myöhempään nukuttelu on tässä se vaihtoehto, kun tuntuu nyt jo venyvän niin myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksena siihen mitä me helppojen lasten vanhemmat tehtäisiin tuossa vaiheessa kun karkaa sängystä, niin todennäköisesti menisin makaamaan sinne sänkyyn viereen ja pitäisin kiinni. Jos alkaisi todella kovasti vastustelemaan ja itkisi niin sitten keksisin jotain muuta, mutta tätä kokeilisin ekana. Vastustelua voisi tosin ensin kokeilla kestää max 15min.
Minun kokemuksen mukaan monet sortuu lopulta vain uhkailemaan näillä "rangaistuksia" niinkun televisio- lelu tai karkkikielloilla, eli heti kun lapsi lopulta jotenkuten (pirunmoisen väännön jälkeen) uskookin jotain niin hän taas saa kaikki kivat jutut ja tämä huono käytös vähän niinkuin unohtuu.
Tätä osaa yllättävän nuoretkin lapset hyväksikäyttöä ja oppii että ei tuo vanhempi enää jaksa minua "rangaista" kun tilanne on jo ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemuksen mukaan monet sortuu lopulta vain uhkailemaan näillä "rangaistuksia" niinkun televisio- lelu tai karkkikielloilla, eli heti kun lapsi lopulta jotenkuten (pirunmoisen väännön jälkeen) uskookin jotain niin hän taas saa kaikki kivat jutut ja tämä huono käytös vähän niinkuin unohtuu.
Tätä osaa yllättävän nuoretkin lapset hyväksikäyttöä ja oppii että ei tuo vanhempi enää jaksa minua "rangaista" kun tilanne on jo ohi.
Hyvänen aika, ei kai nyt rangaistusten pelko voi auttaa ketään nukahtamaan. Miksi tässä asiayhteydessä edes puhutaan rangaistuksista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemuksen mukaan monet sortuu lopulta vain uhkailemaan näillä "rangaistuksia" niinkun televisio- lelu tai karkkikielloilla, eli heti kun lapsi lopulta jotenkuten (pirunmoisen väännön jälkeen) uskookin jotain niin hän taas saa kaikki kivat jutut ja tämä huono käytös vähän niinkuin unohtuu.
Tätä osaa yllättävän nuoretkin lapset hyväksikäyttöä ja oppii että ei tuo vanhempi enää jaksa minua "rangaista" kun tilanne on jo ohi.Hyvänen aika, ei kai nyt rangaistusten pelko voi auttaa ketään nukahtamaan. Miksi tässä asiayhteydessä edes puhutaan rangaistuksista?
No hyvänen aika ei se nukahtamaan autakkaan mutta siihen voi auttaa että se lapsi edes koittaa mennä nukkumaan suunnilleen ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemuksen mukaan monet sortuu lopulta vain uhkailemaan näillä "rangaistuksia" niinkun televisio- lelu tai karkkikielloilla, eli heti kun lapsi lopulta jotenkuten (pirunmoisen väännön jälkeen) uskookin jotain niin hän taas saa kaikki kivat jutut ja tämä huono käytös vähän niinkuin unohtuu.
Tätä osaa yllättävän nuoretkin lapset hyväksikäyttöä ja oppii että ei tuo vanhempi enää jaksa minua "rangaista" kun tilanne on jo ohi.Hyvänen aika, ei kai nyt rangaistusten pelko voi auttaa ketään nukahtamaan. Miksi tässä asiayhteydessä edes puhutaan rangaistuksista?
No hyvänen aika ei se nukahtamaan autakkaan mutta siihen voi auttaa että se lapsi edes koittaa mennä nukkumaan suunnilleen ajoissa.
No huhhuh, aika epätoivoinen tilanne pitäisi olla, että lähtisin rangaistusten kautta tätä ratkomaan. Ennemmin jotain tarroja taulukkoon niistä öistä kun malttaa pysyä sängyssä, siis positiivisen kautta.
No tämä kevät aika pitää hereillä isompiakin lapsia.
Mut yleensäkkin kannatta tarkistaa,
Onko huone pimeä,
Ehkä hiljainen unimusiikki, rauhoittaa nukahtamaan.
Vuode , puhtaat vuodevaatteet, huoneen järjestys.
Meillä auttoi asunnossa oltiin noin 15- 20 min kaikki hiljaa ( siis aikuisetkin) nukahtamisrauha/ unirauha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemuksen mukaan monet sortuu lopulta vain uhkailemaan näillä "rangaistuksia" niinkun televisio- lelu tai karkkikielloilla, eli heti kun lapsi lopulta jotenkuten (pirunmoisen väännön jälkeen) uskookin jotain niin hän taas saa kaikki kivat jutut ja tämä huono käytös vähän niinkuin unohtuu.
Tätä osaa yllättävän nuoretkin lapset hyväksikäyttöä ja oppii että ei tuo vanhempi enää jaksa minua "rangaista" kun tilanne on jo ohi.Hyvänen aika, ei kai nyt rangaistusten pelko voi auttaa ketään nukahtamaan. Miksi tässä asiayhteydessä edes puhutaan rangaistuksista?
No hyvänen aika ei se nukahtamaan autakkaan mutta siihen voi auttaa että se lapsi edes koittaa mennä nukkumaan suunnilleen ajoissa.
No huhhuh, aika epätoivoinen tilanne pitäisi olla, että lähtisin rangaistusten kautta tätä ratkomaan. Ennemmin jotain tarroja taulukkoon niistä öistä kun malttaa pysyä sängyssä, siis positiivisen kautta.
No se on hyvä jos teillä tarrat toimii ja kaikki muukin positiivinen, on vaan olemassa lapsia joita ne tarrat ei voisi vähempää kiinnostaa ja joilla huono käytös vaan jatkuu tai pahenee jos sillä ei ole mitään seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemuksen mukaan monet sortuu lopulta vain uhkailemaan näillä "rangaistuksia" niinkun televisio- lelu tai karkkikielloilla, eli heti kun lapsi lopulta jotenkuten (pirunmoisen väännön jälkeen) uskookin jotain niin hän taas saa kaikki kivat jutut ja tämä huono käytös vähän niinkuin unohtuu.
Tätä osaa yllättävän nuoretkin lapset hyväksikäyttöä ja oppii että ei tuo vanhempi enää jaksa minua "rangaista" kun tilanne on jo ohi.Hyvänen aika, ei kai nyt rangaistusten pelko voi auttaa ketään nukahtamaan. Miksi tässä asiayhteydessä edes puhutaan rangaistuksista?
No hyvänen aika ei se nukahtamaan autakkaan mutta siihen voi auttaa että se lapsi edes koittaa mennä nukkumaan suunnilleen ajoissa.
No huhhuh, aika epätoivoinen tilanne pitäisi olla, että lähtisin rangaistusten kautta tätä ratkomaan. Ennemmin jotain tarroja taulukkoon niistä öistä kun malttaa pysyä sängyssä, siis positiivisen kautta.
No se on hyvä jos teillä tarrat toimii ja kaikki muukin positiivinen, on vaan olemassa lapsia joita ne tarrat ei voisi vähempää kiinnostaa ja joilla huono käytös vaan jatkuu tai pahenee jos sillä ei ole mitään seurauksia.
Nukahtamisvaikeudet ovat ongelma, josta kärsii lapsi itsekin, eivät "huonoa käytöstä".
Rangaistukset ei auta nukahtamisessa, eikä varsinkaan joillain 2-3 vuotiailla, jotka eivät ymmärrä syy-seuraus-suhdetta. Eivät ainakaan ymmärrä/muista riittävän kauan. Se mitä illalla sanoit rangaistukseksi väsyneelle lapselle, hän ei lainkaan muista seuraavana päivänä että miksi, tai mikä meni pieleen. Aivot ei veny niin pitkälle vielä. Niitä rangaistuksia saa todennäköisesti tahkota vuoden, tai pari. Ja aivan syyttä.
Jos jonkun taaperoikäinen lapsi tuntui oppivan seuraavan päivän rangaistuksista, hän oli todennäköisesti oikeasti vain niin kiltti, että olisi muutenkin jo tehnyt mitä pyydät. Nykytietämyksen mukaan noin pieni lapsi ei osaa yhdistää seuraavana päivänä odottavaa rangaistusta tähän hetkeen.
Se aikuisen keksimä rangaistus (karkkipäivän poistaminen tai telkkarin katselun kieltäminen tms) on liian kaukana tulevaisuudessa.
Voi miettiä, kannattaako edes yrittää (oikeasti hyödytöntä) rankaisua. Pehmeät keinot todennäköisesti auttaa parhaiten. Silittely, rauhoittelu, juttelu, sadut, äänikirjat, jää huoneeseen istumaan jne. Ei juttelua, muistuta että nyt nukutaan. On paljon vaadittu että täytyy osata nukahtaa yksin, mutta tiedän kyllä että sitä pidetään ihanteena.
Lapsella voi olla nukahtamisessa myös joku juttu, jota ei osaa sanoittaa, mutta joka haittaa sitä rauhoittumista. On helppo sanoittaa, että pelkää pimeää, mutta vaikeampi sanoittaa, että pelkää vaikka sitä tunnetta, mikä tulee kun on yksin. Ja syitä voi olla mitä tahansa muitakin. Ihan vaikka se erityisyys, vilkkaus, ... hermoston kypsymättömyys. Voiko näistä alkaa rangaistuksia jakelemaan...
Omalle vilkkaalle se rauhoittelu on ollut kaiken a ja o. Silittely, ja sanallinen. Oon tässä, kaikki hyvin, nuku vain. Ja unettavat äänikirjat.
Kevät on tässä haastava, kun valoa on niin paljon. Meillä auttaa se, että aletaan panna sälekaihtimia kiinni noin tuntia ennen toivottua nukahtamista. Ei siis mitään säkkipimeyttä tietenkään tehdä kotiin, mutta yritetään luoda edes vähän hämärämpää. Tämä perustuu sille, että elimistö alkaa erittää melatoniinia hämärässä, ja meidän leveysasteet sekoittavat sen mekanisimin, kun hämärää ei tulekaan.
Makkarissa sitten lisäksi kunnon pimennysverhot, kun sinne siirrytään.
Muutenkin aletaan rauhoittua viimeistään tuntia ennen, kaikki ruudut kiinni.
Itse en ainakaan oman lapsen kohdalla ole keksinyt mikä rangaistus tehoaisi. Meillä nukkumaanmenohulina ilmenee vähän eri tavalla kuin tuossa tosin, mutta tepsivää rangaistusta en ole keksinyt. Lelut jäähylle, kivan asian peruuntuminen, telkkarikielto jne kokeiltu eikä niillä ole mitään vaikutusta.