Lue keskustelun säännöt.
Lapsen nukkumaanmeno mennyt ihan ranttaliksi
Millä te muut saatte omat 3-4 -vuotiaat lapset helposti nukkumaan? Meillä se onnistui hyvin ennen, mutta tänä keväänä meno yltynyt ihan mahdottomaksi. Lapsi saattaa olla hereillä vielä klo 23 kun keksii vaikka mitä vesijanoa, pyörii hereillä sängyssään, yrittää karata olohuoneeseen, alkaa kiukuttelemaan kun en päästä jne.
Iltarutiinit on kunnossa ja sanat kuin ennenkin, ei nuku päiväunia ja ulkoilee. Eli nuo on kuten pitääkin. Mutta mikä sitten pielessä kun tämä on tällaista? Tai onko sillä väliä edes sanokaa vain keino millä tuon lapsen saa uneen?
Kommentit (181)
Lapsi on huomannut että muut perheenjäsenet jäävät valvomaan ja nauttimaan illasta ilman häntä. Aikuisilla on usein tapana ladata oman ajan odotukset iltaan ja ikäänkuin olettaa että lapsen tulee sallia heille se oma aika kun tämä itse vain nukkuu kiltisti mitään tarvitsematta. Moni ihan lapsen kuullen puhuu tästä ja sitten ollaan äimänä kun lapsi ei nukahda. Nyt alkaa olla valon määrän suhteen kesä ja monella aikuisellakin on vaikeuksia nukkua samalla tavalla kuin pimeämpään aikaan. Nukutetaanko lapsi kaikessa rauhassa ilman hössötystä ja jatkuvaa oman jalan vispaamista että pääsispä jo olkkariin? Vai onko teillä tapana jättää pieni lapsi nukahtamaan yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Välillä olen palkinnut tarroilla, kun hyvin sujuu ja kun on tietyn verran tarroja, saa jonkun pienen palkinnon.
Nykyän on sovittu, että vesihörpyt otetaan ennen sänkyyn menoa ja sen jälkeen ei enää tule. Oikein ranttaliksi kun vetää, niin ei tarvitse kyllä seuraavana päivänä esim tabletilla pelailla. Nyt on kyllä viime aikoina sujunut yllättävän hyvin, että eiköhän nuokin ole jotain kausia.
On tämä järkyttävää, että tuossakin iässä tabletti heti mainitaan. Missä on oikeat vanhemmat nykyään, liian kiire tuijottaa omaa puhelinta? :D
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en nuku, vaikka kamala univaje. Se johtuu ylikuormituksesta ja stressistä, pelkotiloista ja ahdistuksesta. Olen itsekin päivät päiväkodissa, tosin töissä. Sentään lyhyemmät päivät kuin lapsilla yleensä.
Aivan, koulutettu ja tunnesäätelykykyinen aikuinenkin kokee näin. Sitten ihmetellään kun lapsi on hermona.
Erikoinen tää ajatus et lapsen pitäisi nukahtaa itse. Miettikää että kumppaninne ohjaisi itse valitsemaansa aikaan teidät sänkyyn, ei saisi enää mennä pissalle, juomaan eikä "pulista" mitään vaikka päivä olisi ollut miten vaikea. Sitten hän suuttuisi ja vain kiristäisi mykkänä linjaa kun ette olisi valmiina nukahtamaan vaan kaipaisitte häntä viereenne.
Mun lapset on nukahtaneet kun olen mennyt aivan rauhassa heidän viereensä makaamaan ja ollut itsekin nukkuvinani. Toki tämä toimii vain jos on tehnyt lapset sellaisella ikäerolla että on mahdollista rauhoittaa se 10-20 min nukahtamiseen sen aikuisen tukea kaipaavan pienen kanssa.
Ettei olis yliväsynyt? Pieni päivälepo voisi olla hyvä ja ei älylaitteita paria tuntia ennen uniaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä voi olla helppo lapsi, mutta monenlaista kautta on tähän liki neljään vuoteen mahtunut.
Meillä iltarutiinit toistuu aina samanlaisena. Iltatoimet aloitetaan noin tuntia ennen kuin lapsi menee sänkyyn. Iltapala, yöpuvun vaihto, hampaiden pesu, iltasatu ja iltapissa, ja sen jälkeen sänkyyn, johon jompi kumpi vanhemmista peittelee ja toivottaa hyvää yötä. Nykyään nukahtaa muutamassa minuutissa.
Välillä on ollut kausia, että on halunnut sängystä syliin monta kertaa, tai jotain muuta. Ollaan otettu vaikka kaksi tai kolme kertaa, ja kerrottu lapselle, että nyt on viimeinen kerta, halitaan lisää aamulla tms. Koskaan ei olla jätetty huutamaan yksinään, aina on lohtua tarjolla, joten hylkäämisen tai turvattomuuden kokemuksia ei ole tullut. Lapsella on myös oma lempinalle sängyssä. Himmeä yövalo on, ja lapsi haluaa että huoneen ovi on hieman raollaan.
Puhutaan myös mitä kivaa tehdään aamulla, syödään yhdessä aamupalaa ja luetaan aamusatu tms. Pyritään siihen, että aamullakin on aikaa leikkiä vähän aikaa yhdessä, ehkä lapsesta on mukavampi mennä nukkumaan kun tietää ettei kaikki kiva lopu siihen kun menee sänkyyn, en tiedä. Lähes nelivuotiaan kanssa voi myös jutella asioista ja kertoa ettei huomenna jaksa leikkiä jos ei nuku tarpeeksi.
Luulisin että hyvät ja rauhalliset iltarutiinit, varsinkin yhteinen rauhoittuminen iltasadun merkeissä on tärkeää, ja muutenkin se, että on hyväntuulinen tunnelma. Leikitään ja vietetään aikaa yhdessä pitkin päivää, ja sylissä saa olla niin paljon kuin haluaa. Asiat tehdään lempeästi mutta jämäkästi, lapsen ei anneta ottaa ohjia. Vettä saa, jos on jano ja pissalla saa käydä, mutta siihen puututaan jos menee vain vanhempien hyppyyttämiseksi, eli kerran tai kaksi saa pyytämiään asioita, ei enempää.
Kaverilla on vähäuninen lapsi, riekkui pienenäkin puolille öin. Kaveri on myös lepsu kasvattaja, joka antaa lapsen vetkutella, temppuilla ja määrätä tahdin. Iltatoimiin saattoi mennä neljäkin tuntia, kun lapsi keksi kaikenlaisia uusia leikkejä ja rituaaleja, eikä vanhemmat laittaneet stoppia missään vaiheessa.
Lasten unentarpeessa on eroja, sekin luonnollisesti vaikuttaa. Meillä lapsi nukkuu 11-12 tuntia yössä, ei heräile öisin. Päiväunia ei ole nukkunut pitkään aikaan, mutta ei vaikuta päivisin tai iltaisin väsyneeltä, vaikka nukahtaakin yöunille nopeasti.
Kyllä, teillä on helppo lapsi. Kaikella kunnioituksella, mutta kirjoituksestasi näkee, ettet ymmärrä lainkaan, millaista haastavan lapsen nukuttaminen voi olla. Kaverisi saattaa olla lepsu kasvattaja, mutta kaikki haastavasti käyttäytyvien lasten kasvattajat eivät sitä ole. Monet heistä ovat aivan kuten sinä, mutta nuo menetelmät eivät vain kerta kaikkiaan riitä tai toimi heidän lapsilla. Lapsia on erilaisia.
Kuten sanoin, monenlaista vaihetta on ollut. Rutiineilla ja johdonmukaisuudella on selvitty kaikista, ja nyt ollaan näin hyvässä tilanteessa. Lapsi säännöllisesti yrittää venyttää rajoja ja keksiä jotain uusia oikkuja, mutta pidämme säännöistä kiinni.
Lisäksi kerroin vain omasta kokemuksesta, en väittänyt että pätee kaikkien kohdalla. Kaverin lapsi on joka suhteessa aivan mahdoton, kun niitä rajoja ei ole koskaan osattu pitää. Eiköhän hänkin olisi hyötynyt jämäkkyydestä, ja kaikki olisi sujunut huomattavasti helpommin jos vanhemmat olisivat ottaneet ohjakset pienestä pitäen.
Vierailija kirjoitti:
Tollasta se oli meilläkin. Iltahommat piti aloittaa tosi aikaisinkin kun nukkumaan meneminen kesti 2-3 tuntia. Tsemppiä vaan sinne. Aika korjaa.
Tämä on yksi niistä syistä miksi olen lapseton. Olin kerran muutaman päivän kylässä perheessä, jossa todellakaan alle 2 tunnin ei yhtenäkään iltana saatu lasta nukkumaan. Loppuillat vanhemmat oli niin v*ttuuntuneita ja poikki, ettei aikuisille jäänyt käytännössä yhtään normaalia keskinäistä aikaa. J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten unentarpeessa on eroja, sekin luonnollisesti vaikuttaa.
Tämä on ihan totta. Yllätyin kun vuokrattiin kerran ystäväperheen kanssa yhteinen mökki. Heidän 5-vuotiaansa nukkui joka yö n. 1½ tuntia vähemmän kuin meidän 6-vuotias. En olisi uskonut että ero voi olla noin iso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsille alusta lähtien tehty selväksi että illalla täytyy mennä nukkumaan ja kun heidät käskee nukkumaan niin he kiltisti menevät sänkyihin ja myös pysyvät siellä aamuun asti. Illalla kello kahdeksan heidän täytyy olla sängyssä ja koska me vanhemmat sanomme niin niin heidän täytyy totella sitä. Lapsista nuorin on 8kk ja vanhin 14v.
Kerrohan, miten olette käytännössä tehneet tuon lapsille selväksi? Mitä olette ihan konkreettisesti tehneet, kun lapset eivät ole totelleet sanojanne? Esimerkiksi palkitseminen tai lelujen takavarikointi ei toimi kaikille lapsille. On lapsia, jotka nimenomaan hakevat ihan mitä vain reaktiota vanhemmasta ihan millä vain keinolla keksivät.
Eri, mutta meillä tehdään niin että jos lapsi nousee sängystä niin toinen vanhemmista menee laittamaan lapsen takaisin sänkyyn ja istuu sängyn vieressä kunnes lapsi nukahtaa. Ei juttelua, silmät kiinni. Ei jaksa kauaa pyristellä unta vastaan. Meillä varmasti auttaa että iltarutiinit on vauvasta saakka olleet samat. Iltapesu, iltasatu, sänkyyn, valot pois, pikku jutustelu, iltalaulu ja hyvän yön toivotukset. Monesti nukahtaa jo laulun aikana. Nyt 5v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten unentarpeessa on eroja, sekin luonnollisesti vaikuttaa.
Tämä on ihan totta. Yllätyin kun vuokrattiin kerran ystäväperheen kanssa yhteinen mökki. Heidän 5-vuotiaansa nukkui joka yö n. 1½ tuntia vähemmän kuin meidän 6-vuotias. En olisi uskonut että ero voi olla noin iso.
Mä myös yllätyin näin 2v esikoisen äitinä, että jo tämän ikäisten unimäärässä on isoja eroja! Mekin oltiin nyt mökkilomalla ystäväperheen kanssa, eka loma perheen ulkopuolisten kanssa koska koronan takia ei aiemmin ole pystynyt... No, meidän muksu nukkuu 2h päiväunet ja yöuni klo 19-07. Joskus nukahtaa vasta 19:30, mutta silloin nukkuukin pidempään aamulla. Kaverin samanikäinen nukkuu 1h päikkärit ja yöunta klo 21-06! Käääk.
Ja joo, en todellakaan alkanut mitään kauhistella ääneen asiaa siellä mökillä, omassa pikku päässäni vaan mietin, kuinka tietämätön sitä voi ihminen olla, ja miten onnellinen olen salaa meidän pikku unikeosta :D
Meillä on toiminut YLE areenasta kuunneltavat lastensadut, joissa lukijana on esim. matalaääninen mies. Esimerkiksi Pikku-Tote, Pikku Tiikeri ja pikku karhu, Nallen rentoutuminen ovat pienten suosikkeja. Aikuiselle ei niin kummoisia, mutta lapset kuuntelee näitä ja aika nopeaa nukahtavat. Ovat myös sopivan lyhyitä satuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsille alusta lähtien tehty selväksi että illalla täytyy mennä nukkumaan ja kun heidät käskee nukkumaan niin he kiltisti menevät sänkyihin ja myös pysyvät siellä aamuun asti. Illalla kello kahdeksan heidän täytyy olla sängyssä ja koska me vanhemmat sanomme niin niin heidän täytyy totella sitä. Lapsista nuorin on 8kk ja vanhin 14v.
Kerrohan, miten olette käytännössä tehneet tuon lapsille selväksi? Mitä olette ihan konkreettisesti tehneet, kun lapset eivät ole totelleet sanojanne? Esimerkiksi palkitseminen tai lelujen takavarikointi ei toimi kaikille lapsille. On lapsia, jotka nimenomaan hakevat ihan mitä vain reaktiota vanhemmasta ihan millä vain keinolla keksivät.
Eri, mutta meillä tehdään niin että jos lapsi nousee sängystä niin toinen vanhemmista menee laittamaan lapsen takaisin sänkyyn ja istuu sängyn vieressä kunnes lapsi nukahtaa. Ei juttelua, silmät kiinni. Ei jaksa kauaa pyristellä unta vastaan. Meillä varmasti auttaa että iltarutiinit on vauvasta saakka olleet samat. Iltapesu, iltasatu, sänkyyn, valot pois, pikku jutustelu, iltalaulu ja hyvän yön toivotukset. Monesti nukahtaa jo laulun aikana. Nyt 5v.
Meilläkin iltarutiinit ovat olleet aina samat ja hyvin saman kaltaiset kuin teillä. Lakkasivat toimimasta, kun lapsi oli 2,5v. ja uhmaikä alkoi kunnolla. Kun lapsi on noussut sängystä, hänet on palautettu sinne ja jääty sängyn viereen istumaan reagoimatta/silmät kiinni, ja sitten alkaa show: Lapsi alkaa pelleillä sängyssä, pomppii, karhukävelee, yrittää tehdä kuperkeikkoja, heittää peiton, tyynyn ja unilelut pois sängystä, yrittää ujuttaa itseään vähä vähältä pois sängystä, laulaa kovaan ääneen ja kirkuu, potkii seinää, tökkii vanhempaa ja lopulta jollei saa vanhempaa millään muulla reagoimaan, niin alkaa potkia ja lyödä vanhempaa.
Kiinnostaisi ihan aidosti tietää, mitä helppojen lasten vanhemmat tässä kohtaa tekisivät. Kun mikään pyytäminen, neuvottelu, komentaminen, varoittaminen, syiden kysely tai perustelujen selittäminen, lelujen jäähyylle laitto, palkinnon lupaaminen jne. ei auta. Kun reagoimattomuus eikä jämäkkä kielto auta. Kun huoneesta karkaaminen ja sänkyyn palautus on lapsen mielestä hauskaa ajanvietettä. Pitäisittekö lasta fyysisesti paikallaan sängyssä? Poistuisitteko huoneesta ja sulkisitte lapsen sinne yksin, kun muuten karkaa sieltä heti uudelleen ja kaikki alkaa taas alusta? Antaisitteko karata ja kantelisitte takaisin sänkyyn sen pari tuntia per ilta kuukausia tai todennäköisemmin kunnes selkä ei enää kestä? Keskeyttäisittekö nukuttamisen ja antaisitte periksi? Jotain muuta, mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsille alusta lähtien tehty selväksi että illalla täytyy mennä nukkumaan ja kun heidät käskee nukkumaan niin he kiltisti menevät sänkyihin ja myös pysyvät siellä aamuun asti. Illalla kello kahdeksan heidän täytyy olla sängyssä ja koska me vanhemmat sanomme niin niin heidän täytyy totella sitä. Lapsista nuorin on 8kk ja vanhin 14v.
Kerrohan, miten olette käytännössä tehneet tuon lapsille selväksi? Mitä olette ihan konkreettisesti tehneet, kun lapset eivät ole totelleet sanojanne? Esimerkiksi palkitseminen tai lelujen takavarikointi ei toimi kaikille lapsille. On lapsia, jotka nimenomaan hakevat ihan mitä vain reaktiota vanhemmasta ihan millä vain keinolla keksivät.
Eri, mutta meillä tehdään niin että jos lapsi nousee sängystä niin toinen vanhemmista menee laittamaan lapsen takaisin sänkyyn ja istuu sängyn vieressä kunnes lapsi nukahtaa. Ei juttelua, silmät kiinni. Ei jaksa kauaa pyristellä unta vastaan. Meillä varmasti auttaa että iltarutiinit on vauvasta saakka olleet samat. Iltapesu, iltasatu, sänkyyn, valot pois, pikku jutustelu, iltalaulu ja hyvän yön toivotukset. Monesti nukahtaa jo laulun aikana. Nyt 5v.
Meilläkin iltarutiinit ovat olleet aina samat ja hyvin saman kaltaiset kuin teillä. Lakkasivat toimimasta, kun lapsi oli 2,5v. ja uhmaikä alkoi kunnolla. Kun lapsi on noussut sängystä, hänet on palautettu sinne ja jääty sängyn viereen istumaan reagoimatta/silmät kiinni, ja sitten alkaa show: Lapsi alkaa pelleillä sängyssä, pomppii, karhukävelee, yrittää tehdä kuperkeikkoja, heittää peiton, tyynyn ja unilelut pois sängystä, yrittää ujuttaa itseään vähä vähältä pois sängystä, laulaa kovaan ääneen ja kirkuu, potkii seinää, tökkii vanhempaa ja lopulta jollei saa vanhempaa millään muulla reagoimaan, niin alkaa potkia ja lyödä vanhempaa.
Kiinnostaisi ihan aidosti tietää, mitä helppojen lasten vanhemmat tässä kohtaa tekisivät. Kun mikään pyytäminen, neuvottelu, komentaminen, varoittaminen, syiden kysely tai perustelujen selittäminen, lelujen jäähyylle laitto, palkinnon lupaaminen jne. ei auta. Kun reagoimattomuus eikä jämäkkä kielto auta. Kun huoneesta karkaaminen ja sänkyyn palautus on lapsen mielestä hauskaa ajanvietettä. Pitäisittekö lasta fyysisesti paikallaan sängyssä? Poistuisitteko huoneesta ja sulkisitte lapsen sinne yksin, kun muuten karkaa sieltä heti uudelleen ja kaikki alkaa taas alusta? Antaisitteko karata ja kantelisitte takaisin sänkyyn sen pari tuntia per ilta kuukausia tai todennäköisemmin kunnes selkä ei enää kestä? Keskeyttäisittekö nukuttamisen ja antaisitte periksi? Jotain muuta, mitä?
Kuvauksesi oli sanasta sanaan kuin minun lapsesta (joka tosin on jo 3,5), karhukävelyitä, tökkimisiä ja potkimisia myöden. Meilläkään ei sängystä karata siksi, että lapsi ei haluaisi sängyssä olla vaan siksi, että sinne palauttaminen on hauskaa viihdettä. Jos ei palauta sänkyyn, niin lapsi hilluu vaikka keittiössä tökkimässä ja karhukävelemässä ja vaikka todiaan potkimassa, koska kieltäminen on niin hauskaa viihdettä.
Kiinnostuneena odotan hyviä neuvoja muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsille alusta lähtien tehty selväksi että illalla täytyy mennä nukkumaan ja kun heidät käskee nukkumaan niin he kiltisti menevät sänkyihin ja myös pysyvät siellä aamuun asti. Illalla kello kahdeksan heidän täytyy olla sängyssä ja koska me vanhemmat sanomme niin niin heidän täytyy totella sitä. Lapsista nuorin on 8kk ja vanhin 14v.
Kerrohan, miten olette käytännössä tehneet tuon lapsille selväksi? Mitä olette ihan konkreettisesti tehneet, kun lapset eivät ole totelleet sanojanne? Esimerkiksi palkitseminen tai lelujen takavarikointi ei toimi kaikille lapsille. On lapsia, jotka nimenomaan hakevat ihan mitä vain reaktiota vanhemmasta ihan millä vain keinolla keksivät.
Eri, mutta meillä tehdään niin että jos lapsi nousee sängystä niin toinen vanhemmista menee laittamaan lapsen takaisin sänkyyn ja istuu sängyn vieressä kunnes lapsi nukahtaa. Ei juttelua, silmät kiinni. Ei jaksa kauaa pyristellä unta vastaan. Meillä varmasti auttaa että iltarutiinit on vauvasta saakka olleet samat. Iltapesu, iltasatu, sänkyyn, valot pois, pikku jutustelu, iltalaulu ja hyvän yön toivotukset. Monesti nukahtaa jo laulun aikana. Nyt 5v.
Meilläkin iltarutiinit ovat olleet aina samat ja hyvin saman kaltaiset kuin teillä. Lakkasivat toimimasta, kun lapsi oli 2,5v. ja uhmaikä alkoi kunnolla. Kun lapsi on noussut sängystä, hänet on palautettu sinne ja jääty sängyn viereen istumaan reagoimatta/silmät kiinni, ja sitten alkaa show: Lapsi alkaa pelleillä sängyssä, pomppii, karhukävelee, yrittää tehdä kuperkeikkoja, heittää peiton, tyynyn ja unilelut pois sängystä, yrittää ujuttaa itseään vähä vähältä pois sängystä, laulaa kovaan ääneen ja kirkuu, potkii seinää, tökkii vanhempaa ja lopulta jollei saa vanhempaa millään muulla reagoimaan, niin alkaa potkia ja lyödä vanhempaa.
Kiinnostaisi ihan aidosti tietää, mitä helppojen lasten vanhemmat tässä kohtaa tekisivät. Kun mikään pyytäminen, neuvottelu, komentaminen, varoittaminen, syiden kysely tai perustelujen selittäminen, lelujen jäähyylle laitto, palkinnon lupaaminen jne. ei auta. Kun reagoimattomuus eikä jämäkkä kielto auta. Kun huoneesta karkaaminen ja sänkyyn palautus on lapsen mielestä hauskaa ajanvietettä. Pitäisittekö lasta fyysisesti paikallaan sängyssä? Poistuisitteko huoneesta ja sulkisitte lapsen sinne yksin, kun muuten karkaa sieltä heti uudelleen ja kaikki alkaa taas alusta? Antaisitteko karata ja kantelisitte takaisin sänkyyn sen pari tuntia per ilta kuukausia tai todennäköisemmin kunnes selkä ei enää kestä? Keskeyttäisittekö nukuttamisen ja antaisitte periksi? Jotain muuta, mitä?
Täytyy ajatella luovasti. Lasta voi vaikka kieltää menemästä nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsille alusta lähtien tehty selväksi että illalla täytyy mennä nukkumaan ja kun heidät käskee nukkumaan niin he kiltisti menevät sänkyihin ja myös pysyvät siellä aamuun asti. Illalla kello kahdeksan heidän täytyy olla sängyssä ja koska me vanhemmat sanomme niin niin heidän täytyy totella sitä. Lapsista nuorin on 8kk ja vanhin 14v.
Kerrohan, miten olette käytännössä tehneet tuon lapsille selväksi? Mitä olette ihan konkreettisesti tehneet, kun lapset eivät ole totelleet sanojanne? Esimerkiksi palkitseminen tai lelujen takavarikointi ei toimi kaikille lapsille. On lapsia, jotka nimenomaan hakevat ihan mitä vain reaktiota vanhemmasta ihan millä vain keinolla keksivät.
Eri, mutta meillä tehdään niin että jos lapsi nousee sängystä niin toinen vanhemmista menee laittamaan lapsen takaisin sänkyyn ja istuu sängyn vieressä kunnes lapsi nukahtaa. Ei juttelua, silmät kiinni. Ei jaksa kauaa pyristellä unta vastaan. Meillä varmasti auttaa että iltarutiinit on vauvasta saakka olleet samat. Iltapesu, iltasatu, sänkyyn, valot pois, pikku jutustelu, iltalaulu ja hyvän yön toivotukset. Monesti nukahtaa jo laulun aikana. Nyt 5v.
Meilläkin iltarutiinit ovat olleet aina samat ja hyvin saman kaltaiset kuin teillä. Lakkasivat toimimasta, kun lapsi oli 2,5v. ja uhmaikä alkoi kunnolla. Kun lapsi on noussut sängystä, hänet on palautettu sinne ja jääty sängyn viereen istumaan reagoimatta/silmät kiinni, ja sitten alkaa show: Lapsi alkaa pelleillä sängyssä, pomppii, karhukävelee, yrittää tehdä kuperkeikkoja, heittää peiton, tyynyn ja unilelut pois sängystä, yrittää ujuttaa itseään vähä vähältä pois sängystä, laulaa kovaan ääneen ja kirkuu, potkii seinää, tökkii vanhempaa ja lopulta jollei saa vanhempaa millään muulla reagoimaan, niin alkaa potkia ja lyödä vanhempaa.
Kiinnostaisi ihan aidosti tietää, mitä helppojen lasten vanhemmat tässä kohtaa tekisivät. Kun mikään pyytäminen, neuvottelu, komentaminen, varoittaminen, syiden kysely tai perustelujen selittäminen, lelujen jäähyylle laitto, palkinnon lupaaminen jne. ei auta. Kun reagoimattomuus eikä jämäkkä kielto auta. Kun huoneesta karkaaminen ja sänkyyn palautus on lapsen mielestä hauskaa ajanvietettä. Pitäisittekö lasta fyysisesti paikallaan sängyssä? Poistuisitteko huoneesta ja sulkisitte lapsen sinne yksin, kun muuten karkaa sieltä heti uudelleen ja kaikki alkaa taas alusta? Antaisitteko karata ja kantelisitte takaisin sänkyyn sen pari tuntia per ilta kuukausia tai todennäköisemmin kunnes selkä ei enää kestä? Keskeyttäisittekö nukuttamisen ja antaisitte periksi? Jotain muuta, mitä?
Palauttaisin jämäkästi sänkyyn vaikka 500 kertaa, jos on tarvis. Seuraavana iltana tarvitsee palauttaa ehkä vain 400 kertaa. Jossain vaiheessa sitkeinkin (normaali) lapsi tajuaa, ettei temppuilu auta, ja tyytyy kohtaloonsa. Millään venkoilulla ei saa sen kummempaa huomiota, vanhempi ei lähde leikkimään mukaan. Rauhallisena pysyminen on tärkeää, vaikka miten kävisi hermoille. En sulkisi väkipakolla ovea enkä jättäisi huutamaan yksin. Kertoisin aina, että nyt on nukkumaanmenoaika, ja lapsi ei jaksa leikkiä jos ei nuku yöllä tms. Lahjomislinjalle en lähtisi, voisin luvata ja toteuttaa korkeintaan sen, että luetaan pitkä iltasatu jos sen jälkeen menee kiltisti sänkyyn, ja tästä sovitaan ennen kuin se iltasirkus on jo päällä.
Tietysti pitää ensin löytää lapselle sopiva aikaikkuna, täytyy ymmärtää ettei ole kohtuullista pakottaa sänkyyn monta tuntia aikaisemmin kuin luontainen uniaika on.
Kaikenlaisia vaiheita tosiaan tulee ja menee, ja on aikoja jolloin lapsi koettelee rajoja enemmän. Jos mikään normaali kasvatuskeino ei tepsi, niin sitten veisin lapsen tutkimuksiin, että olisiko jotain poikkeavaa taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsille alusta lähtien tehty selväksi että illalla täytyy mennä nukkumaan ja kun heidät käskee nukkumaan niin he kiltisti menevät sänkyihin ja myös pysyvät siellä aamuun asti. Illalla kello kahdeksan heidän täytyy olla sängyssä ja koska me vanhemmat sanomme niin niin heidän täytyy totella sitä. Lapsista nuorin on 8kk ja vanhin 14v.
Kerrohan, miten olette käytännössä tehneet tuon lapsille selväksi? Mitä olette ihan konkreettisesti tehneet, kun lapset eivät ole totelleet sanojanne? Esimerkiksi palkitseminen tai lelujen takavarikointi ei toimi kaikille lapsille. On lapsia, jotka nimenomaan hakevat ihan mitä vain reaktiota vanhemmasta ihan millä vain keinolla keksivät.
Eri, mutta meillä tehdään niin että jos lapsi nousee sängystä niin toinen vanhemmista menee laittamaan lapsen takaisin sänkyyn ja istuu sängyn vieressä kunnes lapsi nukahtaa. Ei juttelua, silmät kiinni. Ei jaksa kauaa pyristellä unta vastaan. Meillä varmasti auttaa että iltarutiinit on vauvasta saakka olleet samat. Iltapesu, iltasatu, sänkyyn, valot pois, pikku jutustelu, iltalaulu ja hyvän yön toivotukset. Monesti nukahtaa jo laulun aikana. Nyt 5v.
Meilläkin iltarutiinit ovat olleet aina samat ja hyvin saman kaltaiset kuin teillä. Lakkasivat toimimasta, kun lapsi oli 2,5v. ja uhmaikä alkoi kunnolla. Kun lapsi on noussut sängystä, hänet on palautettu sinne ja jääty sängyn viereen istumaan reagoimatta/silmät kiinni, ja sitten alkaa show: Lapsi alkaa pelleillä sängyssä, pomppii, karhukävelee, yrittää tehdä kuperkeikkoja, heittää peiton, tyynyn ja unilelut pois sängystä, yrittää ujuttaa itseään vähä vähältä pois sängystä, laulaa kovaan ääneen ja kirkuu, potkii seinää, tökkii vanhempaa ja lopulta jollei saa vanhempaa millään muulla reagoimaan, niin alkaa potkia ja lyödä vanhempaa.
Kiinnostaisi ihan aidosti tietää, mitä helppojen lasten vanhemmat tässä kohtaa tekisivät. Kun mikään pyytäminen, neuvottelu, komentaminen, varoittaminen, syiden kysely tai perustelujen selittäminen, lelujen jäähyylle laitto, palkinnon lupaaminen jne. ei auta. Kun reagoimattomuus eikä jämäkkä kielto auta. Kun huoneesta karkaaminen ja sänkyyn palautus on lapsen mielestä hauskaa ajanvietettä. Pitäisittekö lasta fyysisesti paikallaan sängyssä? Poistuisitteko huoneesta ja sulkisitte lapsen sinne yksin, kun muuten karkaa sieltä heti uudelleen ja kaikki alkaa taas alusta? Antaisitteko karata ja kantelisitte takaisin sänkyyn sen pari tuntia per ilta kuukausia tai todennäköisemmin kunnes selkä ei enää kestä? Keskeyttäisittekö nukuttamisen ja antaisitte periksi? Jotain muuta, mitä?
Palauttaisin jämäkästi sänkyyn vaikka 500 kertaa, jos on tarvis. Seuraavana iltana tarvitsee palauttaa ehkä vain 400 kertaa. Jossain vaiheessa sitkeinkin (normaali) lapsi tajuaa, ettei temppuilu auta, ja tyytyy kohtaloonsa. Millään venkoilulla ei saa sen kummempaa huomiota, vanhempi ei lähde leikkimään mukaan. Rauhallisena pysyminen on tärkeää, vaikka miten kävisi hermoille. En sulkisi väkipakolla ovea enkä jättäisi huutamaan yksin. Kertoisin aina, että nyt on nukkumaanmenoaika, ja lapsi ei jaksa leikkiä jos ei nuku yöllä tms. Lahjomislinjalle en lähtisi, voisin luvata ja toteuttaa korkeintaan sen, että luetaan pitkä iltasatu jos sen jälkeen menee kiltisti sänkyyn, ja tästä sovitaan ennen kuin se iltasirkus on jo päällä.
Tietysti pitää ensin löytää lapselle sopiva aikaikkuna, täytyy ymmärtää ettei ole kohtuullista pakottaa sänkyyn monta tuntia aikaisemmin kuin luontainen uniaika on.
Kaikenlaisia vaiheita tosiaan tulee ja menee, ja on aikoja jolloin lapsi koettelee rajoja enemmän. Jos mikään normaali kasvatuskeino ei tepsi, niin sitten veisin lapsen tutkimuksiin, että olisiko jotain poikkeavaa taustalla.
Olen eri mutta et ehkä ymmärtänyt tuota tilannetta, johon kommentoit. Tuolle lapselle se sänkyyn palauttaminen ilmeisesti on se palkinto ja huvi, jota lapsi toivoo saavansa. Eli jos tänään palauttaa 500 kertaa, niin lapsi saa tänään 500 kertaa toivomansa hauskan asian eli palkinnon. Siitä hän vain innostuu lisää, ja huomenna joutuu palauttamaan 600 kertaa.
Ensin lapset viedään pitkälle lenkille illansuussa. Sitten luetaan kirjaa ääneen ja hups lapsi nukkuu jo. Itse käytin tätä 80 luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Ensin lapset viedään pitkälle lenkille illansuussa. Sitten luetaan kirjaa ääneen ja hups lapsi nukkuu jo. Itse käytin tätä 80 luvulla.
Ei ainakaan meillä toimi. Mutta hyvä jos jollain. Minun lapsi nukkuu kunnolla vain lokakuusta helmikuuhun. Keväällä ja kesällä ei nukahda millään ja herää ihan liiannaikaisin vaikka kävelyttäisi koko päivän ja lukisi kymmenen iltasatua. Mitään pimennysverhot ei vaikuta tähän mitään. Olen alkanut itse vihaamaan kevättä ja kesää, koska lapsi ei silloin kertakaikkiaan vain nuku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsille alusta lähtien tehty selväksi että illalla täytyy mennä nukkumaan ja kun heidät käskee nukkumaan niin he kiltisti menevät sänkyihin ja myös pysyvät siellä aamuun asti. Illalla kello kahdeksan heidän täytyy olla sängyssä ja koska me vanhemmat sanomme niin niin heidän täytyy totella sitä. Lapsista nuorin on 8kk ja vanhin 14v.
Kerrohan, miten olette käytännössä tehneet tuon lapsille selväksi? Mitä olette ihan konkreettisesti tehneet, kun lapset eivät ole totelleet sanojanne? Esimerkiksi palkitseminen tai lelujen takavarikointi ei toimi kaikille lapsille. On lapsia, jotka nimenomaan hakevat ihan mitä vain reaktiota vanhemmasta ihan millä vain keinolla keksivät.
Eri, mutta meillä tehdään niin että jos lapsi nousee sängystä niin toinen vanhemmista menee laittamaan lapsen takaisin sänkyyn ja istuu sängyn vieressä kunnes lapsi nukahtaa. Ei juttelua, silmät kiinni. Ei jaksa kauaa pyristellä unta vastaan. Meillä varmasti auttaa että iltarutiinit on vauvasta saakka olleet samat. Iltapesu, iltasatu, sänkyyn, valot pois, pikku jutustelu, iltalaulu ja hyvän yön toivotukset. Monesti nukahtaa jo laulun aikana. Nyt 5v.
Meilläkin iltarutiinit ovat olleet aina samat ja hyvin saman kaltaiset kuin teillä. Lakkasivat toimimasta, kun lapsi oli 2,5v. ja uhmaikä alkoi kunnolla. Kun lapsi on noussut sängystä, hänet on palautettu sinne ja jääty sängyn viereen istumaan reagoimatta/silmät kiinni, ja sitten alkaa show: Lapsi alkaa pelleillä sängyssä, pomppii, karhukävelee, yrittää tehdä kuperkeikkoja, heittää peiton, tyynyn ja unilelut pois sängystä, yrittää ujuttaa itseään vähä vähältä pois sängystä, laulaa kovaan ääneen ja kirkuu, potkii seinää, tökkii vanhempaa ja lopulta jollei saa vanhempaa millään muulla reagoimaan, niin alkaa potkia ja lyödä vanhempaa.
Kiinnostaisi ihan aidosti tietää, mitä helppojen lasten vanhemmat tässä kohtaa tekisivät. Kun mikään pyytäminen, neuvottelu, komentaminen, varoittaminen, syiden kysely tai perustelujen selittäminen, lelujen jäähyylle laitto, palkinnon lupaaminen jne. ei auta. Kun reagoimattomuus eikä jämäkkä kielto auta. Kun huoneesta karkaaminen ja sänkyyn palautus on lapsen mielestä hauskaa ajanvietettä. Pitäisittekö lasta fyysisesti paikallaan sängyssä? Poistuisitteko huoneesta ja sulkisitte lapsen sinne yksin, kun muuten karkaa sieltä heti uudelleen ja kaikki alkaa taas alusta? Antaisitteko karata ja kantelisitte takaisin sänkyyn sen pari tuntia per ilta kuukausia tai todennäköisemmin kunnes selkä ei enää kestä? Keskeyttäisittekö nukuttamisen ja antaisitte periksi? Jotain muuta, mitä?
Palauttaisin jämäkästi sänkyyn vaikka 500 kertaa, jos on tarvis. Seuraavana iltana tarvitsee palauttaa ehkä vain 400 kertaa. Jossain vaiheessa sitkeinkin (normaali) lapsi tajuaa, ettei temppuilu auta, ja tyytyy kohtaloonsa. Millään venkoilulla ei saa sen kummempaa huomiota, vanhempi ei lähde leikkimään mukaan. Rauhallisena pysyminen on tärkeää, vaikka miten kävisi hermoille. En sulkisi väkipakolla ovea enkä jättäisi huutamaan yksin. Kertoisin aina, että nyt on nukkumaanmenoaika, ja lapsi ei jaksa leikkiä jos ei nuku yöllä tms. Lahjomislinjalle en lähtisi, voisin luvata ja toteuttaa korkeintaan sen, että luetaan pitkä iltasatu jos sen jälkeen menee kiltisti sänkyyn, ja tästä sovitaan ennen kuin se iltasirkus on jo päällä.
Tietysti pitää ensin löytää lapselle sopiva aikaikkuna, täytyy ymmärtää ettei ole kohtuullista pakottaa sänkyyn monta tuntia aikaisemmin kuin luontainen uniaika on.
Kaikenlaisia vaiheita tosiaan tulee ja menee, ja on aikoja jolloin lapsi koettelee rajoja enemmän. Jos mikään normaali kasvatuskeino ei tepsi, niin sitten veisin lapsen tutkimuksiin, että olisiko jotain poikkeavaa taustalla.
Olen eri mutta et ehkä ymmärtänyt tuota tilannetta, johon kommentoit. Tuolle lapselle se sänkyyn palauttaminen ilmeisesti on se palkinto ja huvi, jota lapsi toivoo saavansa. Eli jos tänään palauttaa 500 kertaa, niin lapsi saa tänään 500 kertaa toivomansa hauskan asian eli palkinnon. Siitä hän vain innostuu lisää, ja huomenna joutuu palauttamaan 600 kertaa.
Asiasta täytyy poistaa se hauskuus jollain tavalla. Sängystä poistumisesta seuraa aina jokin etukäteen kerrottu rangaistus, pitää vain löytää se mikä lapseen tehoaa.
Omat huoneet helpottaa. Eikä anna lupaa siihen turhaan ravaamiseen. Syödään, juodaan, käydään vessassa kertaalleen, niin niitä ei lähdetä uudelleen enää tekemään...