Hoidin tänään työssäni 2kpl 9-10kk vauvaa ja täytyy kyllä sanoa että

eihän tuossa olekaan kyse siitä etteikö ap olisi pärjännyt 2 pienen kanssa.

Olet kyllä todella oman kantasi sokaisema.

se on pyörinyt täällä aiemminkin muttei ole tallessa:/

on laitettu hoitoon alle vuoden vanhana?



minä 3kk vanhana hoitoon. enkä tunne traumatisoituneeni siitä.

Päähän mahtuu " yksi totuus" kerrallaan, auktoriteetteihin vedoten. Teini-ikään kuuluu tällainen musta-valkoinen ajattelu. On yllättävää, että tällä palstalla kirjoittelevista vielä suurin osa on teinitasolla.



Nauttikaa lapsistanne ja kotiäitiydestänne ja pliis, jättäkää jo vihdoin muut äidit ja lapset rauhaan. Säästäkää säälinne niille, jotka sitä oikeasti kaipaavat. En kyllä keksi ketään....

Vierailija:

on laitettu hoitoon alle vuoden vanhana?

minä 3kk vanhana hoitoon. enkä tunne traumatisoituneeni siitä.

Minut on viety 3 viikon ikäisenä hoitoon. En tietääkseni ole saanut siitä traumoja. Rakkautta ja vanhempieni aikaa olen saanut kyllä riittävästi, en tunne jääneeni paitsi mistään. Ehkä ne traumat ovat tulleet äidilleni, joka sitten myöhemmin jäi hoitamaan pikkusisaruksia kotiin...? ;-D

Mä luulen, ettei sellaista lasta olekaan, joka ei olisi jostain asiasta saanut traumoja. Eikös se ole vanhempien tehtävä tuottaa vastoinkäymisiä lapselleen, jotta hän oppii niitä sietämään...? Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että hyväksyisin lasten heitteillejätön, väkivallan tms. muka kasvatuskeinona (täällä kun viisastelijoita riittää).

Ennen vanhaan lapsia ei hoitanut oikein kukaan. Äidit lähtivät navettaan ja muihin hommiin. Lapset pyörivät tuvassa keskenään, ehkä sokea mummo oli katsomassa, etteivät taloa polta ;-).

Että historiallista taustaa vasten voi kai sanoa, että lapset ovat aika sopeutumiskykyisiä....

t. yks köyhä humanisti, joka laittoi lapsena hoitoon vähän alle 2v. ja ei ole pätkääkään kiinostunut milloin muut laittaa

laittaisitten ihan tosi välillä ne miehenne kotiin hoitamaan lapsia ja lähtisitte tuulettamaan aivojanne opiskelun tai työnteon merkeissä. Jos sielunelämä alkaa muistuttaa kotiäitivuosien tuloksena eräitä mm. tässä ketjussa vaahtoavien sielunelämää, on syytä huolestua. Ja ne isät osaa kyllä hoitaa ihan yhtä hyvin kuin tekin, jos vaan joskus uskaltaisitten hellittää sitä liekaa ja antaa niille vastuuta kodista ja lapsista. Vai sekä teitä pelottaakin - että ette ehkä olisikaan korvaamattomia?

a olemaan kuin pari kertaa viikossa, 5-8h kerrallaan.

Tervetuloa meidän tavallisten kuolevaisten joukkoon.



T. Onnellinen, töissä käyvä nainen ja äiti

ASIANTUNTIJAT OVAT SITÄ MIELTÄ, ETTÄ ALLE 3V. EI TARVITSE MITÄÄN VIRIKKEITÄ. Lue ketju alle 3v. paikka kotona ja se ap:n linkki!!!!!!!!!!!!



Tuo oli ihan paras. Alle 3-vuotias ei tarvitse mitään virikkeitä. Riittää siis et ruokin lapsen ja muuten jätän sänkyyn makaamaan??? Hienoa.

Surullista.

Meillä ei siihen olisi varaa. Varmaan joku nyt sanoo, että pitäisi asua halvemmin ja luopua kaikesta omaisuudesta, mutta en minä sen takia ole hankkinut koulutusta ja työkokemusta, en lastakaan, että alkaisimme asustelemaan jossain slummissa sossun tuella. Ei me mitään luksuselämääkään vietetä, vaan ihan tavallista, ja halutaan, että lapsetkin saa viettää tavallista elämää.



Kiva ois olla kotona, ja varmasti se olisi lapselle parempi vaihtoehto kuin hoito. Siihen ei nyt vain ole mahdollisuutta. Ehkä muutaman vuoden kuluttua, kun saadaan osa lainoista maksettua, voin jäädä hoitovapaalle pidemmäksi aikaa, jos silloin saamme toisen lapsen.

Vierailija:

Pyydän:

Ajattele nyt SAATANA sentään MINUNKIN puolesta asiaa!!!

Olen ahne, kylmä, tyhmä, ajattelematon, musta ei ole äidiksi kun vien lapseni hoitoon.

EN ole korkeasti koulutettu. Olen siis siinäkin mielessä luuseri.

Kyllä väänsin saatana ekan viikon itkua kun lapset vein hoitoon: pojilla oli ikää vuosi ja 10 kk sekä 10 kk oli nuorempi.

Kai olisi parempi vaan antaa periksi: myydä talo ja muuttaa vuokralle, asua sossun ja kelan tuella. Olla kotona, ei ansaita perheelle rahaa, ei itselle eläkettä. Seuraava lapsi kun on suunnitelmissa niin oltaisiin minimituella.

Tässä keskustelussa ei ole pointtia. En ymmärrä miksi edes yritän sanoa miten minuun sattuu että ihmiset sanovat millanen itsekäs paska olen kun vien lapset hoitoon vaikka minulla siihen on kaikki Suomen lakien antamat oikeudet (vaikka sitä oikeutta käyttämällä aiheutan lapsilleni pelkkää traumaa).

Mulla on taas tyhjä ja saamaton olo tälläsen ketjun jälkeen. Menen taas huomenna viemään lapset hoitoon: esikoinen tosin huutaa: " joo, jee!" ja pienempi hoitajat nähdessään nostaa kädet että haluaa hoitajan syliin.. Mutta mitä tällä kaikella on väliä? Hoitajat valehtelee meille. Lapset kärsii ja olen itsekäs paska, äitinäkin epäonnistunut.

Kiitos.

9

Minä en tiennyt aikanaan kun lainaa taloa varten otimme, ettei urani tule kehittymään siihen tahtiin kuin ajattelimme. Palkka ei nouse, eivätkä säästöt kasva. Löysin töitä vasta kolmikymppisenä, lasten aikakin alkoi pikkuhiljaa olla. Onneksi saimme niitä, kaksin kappalein. Jouduin silti viemään heidät hoitoon, kun kuopus oli 1v2kk. Rahat eivät vain riittäneet.

Olen itse akateemisesti koulutettu, tyhmää kyllä humanistiselta puolelta ja siitä maksankin kalliisti. Palkat ihan onnettomia, työttömyys suuri. Mieheni on duunari, saa saman onnettoman palkan kuin minäkin.

Sanokaa hyvät ihmiset, olisiko todella pitänyt myydä talo, jonka ostimme alhaisten hintojen aikaan, ja muuttaa vuokralle/pieneen kolmioon, joka ehkä olisi ollut hieman halvempi kuin nykyinen talomme, vain että olisin pystynyt olemaan kotona kunnes kuopus täyttää kolme. Itse en kyennyt siihen. Halusin pitää kotimme. Pienessä kolmiossa olisin tullut hulluksi. Eikä meillä olisi ikinä ollut enää varaa omakotitaloon - ei ainakaan näillä palkoilla ja tällä hintatasolla.

Hullunkurista on, että itse suren tätä tilannetta, ja näen silti ympärilläni moniamonia, jotka sanovat palanneensa töihin vain ihmisseuran takia, oishan sitä ollut vara olla kotona, mutta ku ei jaksa... Blyöh, olisipa minullakin. Tämä oravanpyörämeininki on aivan liian raskasta, juoksen juoksen juoksen eteenpäin koko ajan, mutta mitään ei tapahdu.

" Löysin töitä vasta kolmikymppisenä, lasten aikakin alkoi pikkuhiljaa olla."



Tuntuu et just nää itsekkäät kolmekymppiset on niitä jotka vie lapsen hoitoon vauvana jo.

Jos ei äiti sitä tajua tai siitä faktasta mitään välitä niin ei sellaiseen vanhempaan mikään vetoa.

Minä ainakin olen hyvin ylpeä itsestäni,että lähes kaikki tiedot ja taidot,joita lapseni osaa,ovat laadukkaan kotihoidon tulosta:0) Esikoulun vanhempi aloitti innolla ja hymysuin ja osaa jo mm. kirjoittaa ja lukea. Myös pienempi on oikein hyvin kehittynyt,ja mikä tosiaan parasta,olen itse kaiken työn tehnyt,ei päiväkoti. Nyt on lasten aika,myöhemmin taas töiden ja omien juttujen aika. Rahallisesti meillä menee hyvin,koska lainoja emme ole ottaneet,emmekä otakkaan ennen,kun lapset ovat isompia. Kun nuorena ollaan aloitettu,ehditään vielä vaikka mitä. Köyhät ajatkin elettiin,kun esikoinen oli pieni,mutta silti tultiin toimeen,ja oltiin onnellisia.



Miettikää oikeasti,kannattaako ensin ottaa isoja lainoja ja odottaa vuosikausia äidiksi ryhtymistä. Sitten lapsiraukat yrittävät jotenkin sopia sinne suurien lainojen ja uraputkien väliin:0(



Kaikilla on vain yksi lapsuus...

Silloinhan loppuu äitiysloma.

Vierailija:

Minä ainakin olen hyvin ylpeä itsestäni,että lähes kaikki tiedot ja taidot,joita lapseni osaa,ovat laadukkaan kotihoidon tulosta:0) Esikoulun vanhempi aloitti innolla ja hymysuin ja osaa jo mm. kirjoittaa ja lukea. Myös pienempi on oikein hyvin kehittynyt,ja mikä tosiaan parasta,olen itse kaiken työn tehnyt,ei päiväkoti. Nyt on lasten aika,myöhemmin taas töiden ja omien juttujen aika. Rahallisesti meillä menee hyvin,koska lainoja emme ole ottaneet,emmekä otakkaan ennen,kun lapset ovat isompia. Kun nuorena ollaan aloitettu,ehditään vielä vaikka mitä. Köyhät ajatkin elettiin,kun esikoinen oli pieni,mutta silti tultiin toimeen,ja oltiin onnellisia.

Miettikää oikeasti,kannattaako ensin ottaa isoja lainoja ja odottaa vuosikausia äidiksi ryhtymistä. Sitten lapsiraukat yrittävät jotenkin sopia sinne suurien lainojen ja uraputkien väliin:0(

Kaikilla on vain yksi lapsuus...

mitä tekevät äidit jotka puolustavat pienokaisen päivähoitoon viemistä, koska lapsi viihtyy ja hoitajat kehuvat päivän mennen hyvin. entäpä kun tulee aika/ päivä että lapsi ei haluakkaan mennä päiväkotiin? tai hoitaja sanoo päivän olleen huono. Alatteko sitten miettiä kotiin jäämistä? lapsen ehdoilla kun menette. ala-arvoisia kirjoituksia muuten joukossa. huomaa kielenkäytöstä, että joku vastaaja on " amis" -tasoa.... tai sitten vaan on nii-in huono se omatunto.

Alle 3 vuotiaankin olisi parempi kotona. Siinä ne faktat.



Mutta kun elämä ei aina vaan mene niin. Lasten " tekemistä" ei voi suunnitella loputtomiin. Oikeaa aikaa ei välttämättä tule koskaan. Kaikilla on teoriassa varaa jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi, mutta käytäntö on usein ihan eri juttu. Minulla ei ainakaan olisi varaa jäädä kotiin, vaikka mies on kohtuullisen palkan nauttija. Ei olisi varaa tehdä edes sitä vauvaa vaikka ensimmäisen kerran saisin enemmän kuin minimiäitiysrahan. Luojan kiitos, ettei tarvitse enää miettiä näitä, kun tuli lapset tehtyä teininä sossun rahoilla ja hoidettua ne kotona ensimmäiset kolme vuotta. Nyt maksan veroilla sitä " velkaa" pois. Ironista...