Lue keskustelun säännöt.
En kestä enää pienen pientäkään stressiä. Miten saada takaisin edes vähän sietokykyä?
Lyhyesti: takana joitakin vuosia sitten sairastettu työuupumus ja lisäksi useampi todella rankka elämäntapahtuma ja menetys. Näiden seurauksena menetin kaiken kyvyn sietää pienintäkin stressiä. On ollut saikkuja, keskusteluhoitoja (psykologi, hoitaja, lääkäri), unilääkkeitä ja vaikka mitä. Olen mielestäni noista rankoista asioista päässyt jotenkin yli mutta stressinsietokyky ei koskaan palautunut.
Vaikkapa yksi pieni lasku, jonka unohdin maksaa on minulle niin kova stressi että meinaan suistua raiteiltani sen vuoksi. Tai jos pitäisi kiireessä ehtiä jonnekin. Tai jotain vastaavaa pientä.
Kommentit (471)
Maailma on täynnä ärsykkeitä mutta jokainen voi itse päättää mihin ja miten reagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuuntele itseäsi. Mikä saa sinut piristymään ja tuo lisää voimavaroja? Puhun tässä juuri itseäni vastaan, mutta elä nielaise yhtäkään neuvoa, joka ei tunnu sinusta oikealta. Mikä toimii yhdelle ei välttämättä toimi sinun kohdallasi.
Sun pitää jostain saada myös y-kromosomi, mikään muu ei auta valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Olet uupumuksen rajoilla.
Tiedostat. HyväLöysää. Lepää. Liiku nauti luonnosta. Pienennä vastuita nyt.
Parempi ennakoida, ettet aja ittes yli.
Nyt on se aika huilia.Sitten jaksat taas, mutta jos nyt et lepää, niin loppuun palamisen jälkeen menee pitkä aika kuntoutua.
Tunnista omat rajasi. Toimi sen mukaan.[/quote
Lepää??! Mite helvetis voit levätä täs elämäntilantees kaikki kallistuu,rahat ei riitä,lapset elätettävä, ei helvetti voi levätä vaik kuinka väsyttää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet uupumuksen rajoilla.
Tiedostat. HyväLöysää. Lepää. Liiku nauti luonnosta. Pienennä vastuita nyt.
Parempi ennakoida, ettet aja ittes yli.
Nyt on se aika huilia.Sitten jaksat taas, mutta jos nyt et lepää, niin loppuun palamisen jälkeen menee pitkä aika kuntoutua.
Tunnista omat rajasi. Toimi sen mukaan.
Olen tosiaan sairastanut ihan diagnosoidun työuupumuksen joitakin vuosia sitten. Olen siitä saakka yrittänyt hoitaa itseäni, liikkunut luonnossa ja muuta. Ihan lääkärin, hoitajan ja psykologin neuvojenkinnavulla. Eipä ole jaksaminen palautunut. Ap
Taitaa olla vaikeaa palautua ilman apua.
Minulla jäi autonominen hermosto jotenkin sekaisin useita vuosia kestäneen voimakkaan stressin takia.
Siinä vaiheessa kun stressiä oli jo jatkunut pari vuotta, alkoi hermosto oireilemaan siten, että se meni hälytystilaan jos rentouduin. Aloin heräilemään öisin rytmihäiriöihin ja siihen että koko keho oli aivan ylivirittyneessä tilassa. Sama reaktio oli sillä jos rentouduin päivällä hereillä ollessani.
Sain diagnoosiksi paniikkihäiriön ja siihen lääkkeet. Nukkuminen alkoi onnistumaan kun otin lääkkeet ennen nukkumaan menemistä.
Se stressin aiheuttaja on poistunut ja nyt pitäisi olla kaikki ihan hyvin. Mutta elimistö reagoi edelleen samalla tavalla. Vieläkään en pysty nukkumaan enkä rentoutumaan ilman lääkkeitä. Enkä kestä pientäkään stressiä. Aivan hirveät reaktiot tulee heti jos tulee pienikin stressin tai huolen aihe.
Viime keväänä pääsin jonottamaan sairaanhoitajan terapiaan kun fyysinen oireilu alkoi pahenemaan. Sain oikein kiireellisen lähetteen. Mutta eipä se jono ole alkukartoituksen jälkeen edennyt yhtään mihinkään. Välillä on käynyt mielessä, että voisi hakea apua yksityiseltä, mutta sekin tuntuu tässä tilanteessa pelottavalta.
Uni ja lepo on tietysti kiistatta tärkeitä yleisen hyvinvoinnin takia. Itse nyt ollut mahdollisuus olla stressaamatta ja levätä 7kk. voin oikein hyvin. Vaan heti kun tulee stressitekijä nousee yleinen hermostuminen aivan sfääreihin. Nimenomaan stressinsieto heikko.
Juuri oli kirjoitus jossa tutkija totesi että "kermaperse" -lapsilla jää stressinsiedon mekanismit kehittymättä. Näin se menee aikuisellakin. Kausina jolloin pientä stressiä on jatkuvasti on stressinsieto paljon paljon suurempi.
Stressiin pitää tottua! Mutta sitten se ei saa mennä yli jottei pimahda!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut työelämässä vakavan uupumuksen, jonka seurauksena laukesi kaikenlaisia sairauksia, myös mt sairaus. Perusasiat kuntoon, syöminen, lepo, liikunta auttaa.
Parhaiten auttoi kunnon elämänmuutos. Uusi työ, opiskelu. Bonusneuvo: ryhdy vapaaehtoiseksi vanhuksille, nuorille, hae tapahtumiin vapaaehtoistöihin, kirjaudu kansanopistoon kurssille. Hlvetin raskasta oli aloittaa mitään uutta, mutta kyllä kannatti. Väsynyt mieli virkistyi.
Alkoholi yleensä auttaa näissä asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihan äärirajoillasi. Pitkä sairasloma olisi tarpeen.
Mene kävelemään metsään pitkälle lenkille. Kävele. Kävele. Kävele. Mutta tule takaisin kotiin ja sauno. Kylmässä vedessä uinti auttaa myös. Sairausloma on tarpeen ja pieni lääkitys oheen. Stressinsietoa voi opettaa keholle ja mielelle metsäkävelyn avulla. Älä mene terapiaan! Älä tässä vaiheessa vatvo ja analysoi. Mene kehon kautta. Hyvää jatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti vähän, mitä lisäarvoa sun kommentti toi tähän ketjuun. - En kilahtanut, mutta kuitenkin. ;)
Hei ap ja muut! Jos olette yli 45-vuotiaita, hormonimuutokset voivat aiheuttaa paljon ärtymystä, pinnan katkeamista yms. Kannattaa kysyä hormonilääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samantyyppinen tilanne itsellä, työuupumus diagnosoitu muutama vuosi sitten, eikä mun hermosto ole siitä vieläkään palautunut. Jokin vaihde jäi jumiin, ei pysty enää saavuttamaan rentoutunutta tilaa, ja kaikki pienetkin asiat aiheuttaa stressireaktion. Joku voisi tutkia tätä ilmiötä, kun ei vaikuta olevan mitenkään harvinainen.
Lääkitys auttoi itsellä, ei tunnu enää mikään missään.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma enkä kestä näköjään edes haarukan putoamista lattialle ilman hemmetinmoista raivokohtausta.
Sinulla on andropaussi eli miesten vaihdevuodet. Itsetunto ja miehisyys alhaalla samoin kuin kullisi roikkuu tai kestävyys 1-3 työntöä. Ihan normaalia. Kyl se siitä pahenee.
Onneksi pääsin susta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisiä merkkejä siitä että alkaa kuuppa himmenemään !
Päinvastoin, ensimmäisiä merkkejä siitä, ettei enää niele sitä sontaa mitä on niellut vuosikymmeniä jopa. Ja se on hyvä merkki se! Silloin tietää että paranemisen tiellä ollaan ja on kyvykkyys pitää puolia ja sanoa ei. Ja aloittajalle: Onnea, olet hyvällä tiellä mutta muutokseen totuttelu vie aikaa kun keho menee jo siellä missä pää meinaa vielä harata vastaan kun on tottunut toimimaan vuosikausia toisin. Tee sellaisia muutoksia arkisiin asioihin jolla saisit mahdollisimman paljon vältyttyä näiltä vastakkaisiin suuntiin repiviltä tilanteilta, esim. laskut suoraveloitukseen tmv. mutta pieniä, ei kuormittavia muutoksia. Kaikkea hyvää sinulle jatkoon ap!
Vierailija kirjoitti:
Mene kävelemään metsään pitkälle lenkille. Kävele. Kävele. Kävele. Mutta tule takaisin kotiin ja sauno. Kylmässä vedessä uinti auttaa myös. Sairausloma on tarpeen ja pieni lääkitys oheen. Stressinsietoa voi opettaa keholle ja mielelle metsäkävelyn avulla. Älä mene terapiaan! Älä tässä vaiheessa vatvo ja analysoi. Mene kehon kautta. Hyvää jatkoa!
Elä siellä metsässä, ettei sua tarvitse kenenkään nähdä.
Viinaa, huimausaineita, sytytinkaasua, liuottimia ja oot ja juokset metsässä.
Hyvää jatkoa!
Vierailija kirjoitti:
Maailma on täynnä ärsykkeitä mutta jokainen voi itse päättää mihin ja miten reagoi.
Ärsykkeet on ihan eri asia kuin lopulliset menetykset ja muutokset, tai niiden ärsykkeiden sieto silloin kun itse olet muista syistä loppuunpalanut, eikä sietokykyä tai vastuunkannon voimavaroja riitä enää mihinkään. Tämäkin aloitus oli sinulle ärsyke johon reagoit omalla tavallasi kuten minäkin.
Ensimmäisiä merkkejä siitä että alkaa kuuppa himmenemään !