Lue keskustelun säännöt.
En kestä enää pienen pientäkään stressiä. Miten saada takaisin edes vähän sietokykyä?
Lyhyesti: takana joitakin vuosia sitten sairastettu työuupumus ja lisäksi useampi todella rankka elämäntapahtuma ja menetys. Näiden seurauksena menetin kaiken kyvyn sietää pienintäkin stressiä. On ollut saikkuja, keskusteluhoitoja (psykologi, hoitaja, lääkäri), unilääkkeitä ja vaikka mitä. Olen mielestäni noista rankoista asioista päässyt jotenkin yli mutta stressinsietokyky ei koskaan palautunut.
Vaikkapa yksi pieni lasku, jonka unohdin maksaa on minulle niin kova stressi että meinaan suistua raiteiltani sen vuoksi. Tai jos pitäisi kiireessä ehtiä jonnekin. Tai jotain vastaavaa pientä.
Kommentit (471)
Kyllä kunnon känni kerran viikkoon pitää mielen kunnossa.
Sopiva määrä itselleni on kun muisti menee.
Eli filmi poikki kerran viikkoon niin hommat hoituu. Ei stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko suositella: kokeilkaa TRE-harjoitteita. Vihaan kaikkia rentoutusharjoituksia mutta nämä oikeasti toimivat. Jännitys laskee, pinna löystyy.
Tuosta vielä linkkiä perään:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/18/tarina-valtasi-kehoni-minuutei…
En tiedä miten siitä pääsee eroon mutta syyn tiedän, ainakin itselläni. Tein hommia vuosikausia ja käteen jäi vain rakot ja ilkkuvat raharikkaat pomot. Siinä palaa hermo vahvemmallakin. Nykyään elelen pikkuelämää rauhallisesti korvauksien varassa. Saavat pomot maksaa minun elämän.
Vierailija kirjoitti:
Mee vuodeksi - pariksi deekikselle.
Mikä on deekis?
Kysyy maalainen
Vierailija kirjoitti:
Pakko suositella: kokeilkaa TRE-harjoitteita. Vihaan kaikkia rentoutusharjoituksia mutta nämä oikeasti toimivat. Jännitys laskee, pinna löystyy. "
Tampere harjoitteet on kyllä tehokkaita, turhaan ei vuodesta vuoteen ole manselaiset Suomen onnellisinta väkeä. Kerran viikkoon filmi poikki, suojaamatonta seksiä tuntemattoman(usein serkun jos Jutilaa katsot) kanssa ja ma darrassa soimaan joku kotimainen hevi ja ei huolet paina. Kun ongelmat on tasoa onkohan tää ihottumaa vaan ja onko uusi reality tv kausi tullut, ei mieleen tule asioiden kontrolloinnin tarve. Vähän kuin jenkkilässä 60-70 luvulla, nappia naamaan ja piehtaroidaan mudassa. Päästää vain irti kaikesta. Hetken päästä asteittain järjestys takaisin elämään mutta jättää sen varan kaaokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kova stressi ja trauma, voi laukaista sekä henkisiä, että fyysisiä ongelmia. Jopa sairauksia.
"Mikä on vallassamme tehdä, se on vallassamme jättää tekemättä." — Aristoteles
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata alkaa opetella nukkumista menemään vasta aamuyöllä nukkumaan. Nukkumaan pitäisi mennä viimeistään klo 21.30. Tämä on aivojen levon ja palautumisen kannalta olennaista
Pitää tähän kirjoittaa, että itse en ole koskaan pysynyt menemään nukkumaan noin aikaisin. Opiskelin aiemmin niin silloinkin menin paljon myöhemmin nukkumaan. Jos menen liian aikaisin niin herään aamuyöllä enkä saa enää nukuttua. Olen siis iltavirkku jo muutenkin. Nyt ollut talvella univaikeuksia ja monet kerrat en ole saanut unta tai heräilen. Nyt olen vihdoin päässyt rytmiin, että puoli 2 nukkumaan. Nuhahdan toivon mukaan joskus 2 jälkeen ja nukun edes pätkissä sinne 8 asti. Tämä toimii nyt jotenkin. Yleensä nukun klo 2-4 pätkissä. Sitten 4-8 yhtenäisesti. Pitää nyt olla tyytyväinen edes tähän. Tietysti onni on ettei tarvi lähteä aamulla minnekään. Ehkä tämä riittää nyt minulle. Mielelläni nukkuisin tietysti enemmän.
Joku kirjoitti ettei kestä enää saunomista sen kuumuuden takia. Olen myös huomannut saman. Ennen sauna rentoutti, mutta nyt vaikka se aluksi on ihan ok niin myöhemmin yöllä jalat kihelmöi ja selvästi sauna tuo huonoa oloa. Näin pitää jättää sekin nyt pois. Olen alle 30. Mietin itse myös sitä, että pitäisi ferritiiniä katsoa. Sekin kun saattaa vaikuttaa noihin jalkojen kihelmöintiin ja lihasvaivoihin. Hemoglobiini tosin ollut aina yli 130. Itseltä otettiin vähän aikaa sitten joku vasta-aine koe jolla selvitettiin esim reumaa, keliakiaa tai kilpirauhasen toimintaa ja minulla oli elimistön vasta-aineet koholla. Ei paljon, mutta kuitenkin ainakin 20 yksikköä viitearvojen yli. Jos muistaisin kokeen nimen niin laittaisin , mutta lisään sen jos muistuu mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile joogaa. Oikeasti! Ei tarvitse mitään meditointia siis, vaan ihan joogaa parina päivänä viikossa tunti kerrallaan.
Itse myös sain joogasta paljon apua.
Olen siis "peruskankeaa" jännittäjä/ pingottajatyyppiä. Mulla oli jo nuorena kaikenlaisia kolotuksia mm. kova migreeni ja hartiaseutu niin jäykkä, että kuljin olkapäät korvissa. kaiken lisäksi kävin mm. punttisalilla, mikä saattoi vain pahentaa asiaa.
Joogaa päädyin harrastamaan ihan vahingossa. Ajatus joogasta ei houkutellut kun ajattelin, että se on vain tyhjänpäiväistä venyttelyä supernotkeille tyypeille, jotka poseeraa näyttävästi raajat solmussa. Itse olin superkankea ja en olisi edes kehdannut mennä joogatunnille.
Sitten ihan vahingossa, etsiessäni youtubesta jotain kotijumppavideota, päädyin kokeilemaan muuten vain, Rodney Yee'n "power yoga for beginners" ja joogakärpänen puri!
Jo ensimmäisen kk. jälkeen huomasin, että olin päässyt eroon migreenistä ja niskahartia-säryistä.
Alle puolessa vuodessa jooga oli myös rakentanut kehoni uusiksi, eli vyötärölinja oli parantunut. Nykyihminen istuu liikaa, mikä lytistää torson juuri vyötärön kohdalta tasapaksuksi tönköksi. Jooga pidentää tehokkaasti sitä väliä, mikä on alimpien kylkiluiden ja lantion välillä. jooga myös leventää rintakehää ja hartioita, mikä luo illuusion kapeasta vyötäröstä. jooga myös "pidensi" kaulaani ja ryhtini parantui.
Ennen kaikkea aloin hahmottamaan kehoni ja huomaamaan heti jännitystiloja kehon eri kohdissa ennen kuin ne ehti aiheuttamaan kipuja. Tunsin kehossani esim. jos ryhtini tai asentoni oli huono.
Ensimmäiselle joogatunnille uskaltauduin vasta vuoden "kotijoogailun" jälkeen. Menin alkeisryhmään.
Mulle jooga on ollut pelastus. Pääsin eroon särkylääkkeistä ja hirveistä migreeneistä.
Jos mulla olisi valta, niin määräisin kouluihin joka päivä joogatunnin. Lapset oppisivat jo varhain löytämään yhteiyden omaan kehoonsa, ennen kuin heille alkaa tulla kroonisia kipuja.
Itse olen yliherkkä pingottajatyyppi ja kehoni reagoi stressiin ja ahdistukseen ja on hyvä, että on tuollainen itsehoitomenetelmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata alkaa opetella nukkumista menemään vasta aamuyöllä nukkumaan. Nukkumaan pitäisi mennä viimeistään klo 21.30. Tämä on aivojen levon ja palautumisen kannalta olennaista
Pitää tähän kirjoittaa, että itse en ole koskaan pysynyt menemään nukkumaan noin aikaisin. Opiskelin aiemmin niin silloinkin menin paljon myöhemmin nukkumaan. Jos menen liian aikaisin niin herään aamuyöllä enkä saa enää nukuttua. Olen siis iltavirkku jo muutenkin. Nyt ollut talvella univaikeuksia ja monet kerrat en ole saanut unta tai heräilen. Nyt olen vihdoin päässyt rytmiin, että puoli 2 nukkumaan. Nuhahdan toivon mukaan joskus 2 jälkeen ja nukun edes pätkissä sinne 8 asti. Tämä toimii nyt jotenkin. Yleensä nukun klo 2-4 pätkissä. Sitten 4-8 yhtenäisesti. Pitää nyt olla tyytyväinen edes tähän. Tietysti onni on ettei tarvi lähteä aamulla minnekään. Ehkä tämä riittää nyt minulle. Mielelläni nukkuisin tietysti enemmän.
Joku kirjoitti ettei kestä enää saunomista sen kuumuuden takia. Olen myös huomannut saman. Ennen sauna rentoutti, mutta nyt vaikka se aluksi on ihan ok niin myöhemmin yöllä jalat kihelmöi ja selvästi sauna tuo huonoa oloa. Näin pitää jättää sekin nyt pois. Olen alle 30. Mietin itse myös sitä, että pitäisi ferritiiniä katsoa. Sekin kun saattaa vaikuttaa noihin jalkojen kihelmöintiin ja lihasvaivoihin. Hemoglobiini tosin ollut aina yli 130. Itseltä otettiin vähän aikaa sitten joku vasta-aine koe jolla selvitettiin esim reumaa, keliakiaa tai kilpirauhasen toimintaa ja minulla oli elimistön vasta-aineet koholla. Ei paljon, mutta kuitenkin ainakin 20 yksikköä viitearvojen yli. Jos muistaisin kokeen nimen niin laittaisin , mutta lisään sen jos muistuu mieleen.
S TPOAb Tyreoideaperoksidaasi oli tuon testin nimi. Tosin kuulemma pieni arvojen ylitys ei haittaa, jos muut kilpirauhasarvot ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Janttu kirjoitti:
Kyllä kunnon känni kerran viikkoon pitää mielen kunnossa.
Sopiva määrä itselleni on kun muisti menee.
Eli filmi poikki kerran viikkoon niin hommat hoituu. Ei stressiä.
Voi toimia aikansa. Kunnes tulee alkoholistiksi.
Mulla auttaa se, kun pakenen todellisuutta. Uppoudun netflixiin tai käyn harrastuksessa tai töissä missä ei voi ajatella arkiasioita.
Mulla taustalla burnout sekä sellainen sairaus mikä nosti leposykettä. Vaikka olen siitä nyt parantunut, niin stressiä en siedä yhtään.
Valitettavasti se vaikuttaa myös siten etten näe paljoa muita ihmisiä, en pysty kutsumaan ketään meille ainakaan.
Oon vähitellen jäänyt vähän sivuun tästä elämästä, vaikka töissä käynkin joka päivä ja olen siellä oikein iloisen ja pirtsakan tyypin maineessa.
Kuitenkaan en ole oikeastaan masentunut (siitäkin kokemus), mutta ehkä lähinnä ulkopuolinen kaikesta. Mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrän hyvin tilanteesi, koska minulla on tai oli sama tilanne. Minua itseäni helpottaa se, että menen aamusta lähtien luontoon kävelemään, niin sen jälkeen olo on positiivinen ja virkeä. Voi mennä meditaatio ryhmään, lukea henkistä kirjallisuutta, filosofiaa, maalata, kirjoittaa päiväkirjaa omista tuntemuksistaan ym. Kukaan täällä ei tiedä oikeasti, mikä sinua kiinnostaa ja mistä ammennat voimavaroja itsellesi? Mutta tärkeintä itselle tehdä niitä asioita, mitä rakastaa, ja kun oppii rakastamaan vaikka vaikeimman kautta, niin opettele tekemään niitä asioita, mitä rakastat. Meillä kaikilla toki erilainen polku, eikä kukaan voi sanoa täällä, en edes minä, mikä se sinun polkusi on? Toivon sinulle ap, erittäin paljon voimavaroja ja rakkautta.
Sama, en kestä enää yhtään mitään. On tässä sitten olemista, kun seuraan omaisen elämänliekin hiipumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää eio kunnon neuvo tai semmonen konkreettinen ainakaan. Mutta tässä on nyt kaksi vuotta kestäneen poikkeustilan jatkeena sota, ja jos takana on aijempia kuormituksia niin olis epäinhimillistä jaksaa ja suoriutua koko ajan. Kaikkien ehkä pitäs hiljentää, surra, kestää ne epäonnistumiset, hyväksyä toisten epäonnistumiset, lakata ajattelemasta että asiat pitää aina osata hoitaa, pyytää apua, tunnustaa toisille mitä ei osaa.
Aattelen että se yksin vastuun kantamisen kuorma ja epäonnistumisen pelko voisi olla takana siinä että pienet epäonnistumiset nostaa stressin tappiin.
Voi kun päästäis kaikki siihen tilaan että monilla on hankalaa, toisissa ei oo mitään pelättävää eikä tilanteissa, jos ei tarvisi ajatella että yksin pitää hoitaa asiat.
Muistakaa te tiuskijat ja riehujat, ettei teillä ole oikeutta purkaa pahaa oloanne syyttömiin. Syyttömillä voi olla ihan yhtä vaikea elämä, ja te teette siitä kärsimystä vihallanne. Hakekaa apua itsellenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perusteet kuntoon. Uni 8h, säännöllinen syöminen, kevyt liikunta.
Joo-o. Syön kyllä säännöllisesti ja ulkoilen usein, tykkään tehdä pitkiä kävelyretkejä metsässä, joka onneksi on ihan meidän kodin vieressä että sinne pääsee melkein joka päivä edes vähän. Mutta uni ei ole kunnossa, ei ole ollut vuosiin sen jälkeen kun se työuupumus alkoi. Eipä ole auttanut uneen ne unilääkkeet, melatoniinit, hoitajan neuvot eikä mikään. Nukun huonosti ja liian vähän. Ap
Koita Rosen-terapiaa. Se menee tietoisen mielen ohi ja auttaa kehoa rentoutumaan. Purkaa traumoja syvältä kehosta. Voisi auttaa unessa paljonkin.
Toiseksi suosittelen päivittäistä meditaatioharjoitusta. Pitää saada toi hermosto lepoon.
Itse pakko myös harrastaa päivittäin liikuntaa, jotta nukkuu. Erityisesti jooga auttaa, koska siinä on se syvä hengitys.
Jos paha unettomuus, niin akupunktio auttaa siihen edes tilapäisesti. Etenkin se yksi neula minkä ne laittaa päälaelle (ei satu!) on aivan taivaallisen tuntuinen, koska koko keho rentoutuu heti...
Käytä sinisen valon blokkaavia laseja iltaisin, jos katsot ruudusta mitään. N. 20 min kun laittaa lasit päähän, mulla tulee väsymys. Mutta osta sellaiset jotka blokkaa kaiken sinisen 100%, ne auttaa paremmin. Toinen mikä auttaa on se, että ei käytä iltaisin valoja, vaan menee kynttilänvalossa. Pimeä voi tulla esim klo 19 ja sitten vaan laittaa kynttilöitä palamaan. Alkaa väsyttää paljon aiemmin. Suosittelen jos vaikea unettomuus.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on tärkeää, että perusasiat on kunnossa, siis syöminen, uni, ulkoilu, jotain hyviä ihmissuhteita tms. Mutta minun näkemykseni ja kokemukseni mukaan, (olen siis itsekin kärsinyt stressihäiriöstä), nämä ovat siis juurikin stressihäiriön oireita.
Nykyään puhutaan jo aika paljon ja ihmiset ehkä tunnistaakin jo aika hyvin masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön, esim paniikkikohtaukset, jatkuva huoli, uhkan tunne, jne, mutta stressihäiriö oireilee tosiaan näin. Siinäkin on alakategorioita kuten ahdistuneisuushäiriöissä, eli jotkut kärsii paniikkihäiriöistä, jotkut yleisestä ahdistuneisuudesta ja kaikkeen laajenevasta huolesta, niin stressihäiriössä voi oireilla esim ptsd:llä, burnoutilla, lannistuksella, raivareilla jne.
Joku tai jotkut mainitsikin jo tuolla aiemmin, että kontrollilla on tekemistä stressihäiriön kanssa. Ne tosiaan linkkityvät yhteen, sillä tavallaan elämän hallinta ja kontrolli aiheuttavat stressin. Eli tunne siitä että kaiken pitää olla omassa hallinnassa, kontrollissa, eli taustalla on jonkinlainen trauma usein tai perusturvallisuuden romahtaminen jollain tapaa.
Eli kun ihminen ei koe hallitsevansa elämäänsä, tai on kova tarve kontrolliin turvallisuuden säilyttämisen vuoksi, oireet syntyvät tästä. Hyvät elämäntavat eivät poista oireilua, eikä positiivinen ajattelu, ellei se kohdistu siihen, mikä on ongelman ydin. Eli on vaan pakko alkaa sietää elämän epävarmuutta ja käsitellä ne asiat mielessään pois, jotka tätä perusturvallisuutta on syönyt. Ne voivat vaihdella ihmisillä, koska siis riippuu henkilökohtaisista kokemuksista, ajatuksista ja uskomuksista.
Itse olen päässyt tästä jokseenkin eroon, mutta vieläkin välillä tää oireilu nousee pintaan, etenkin pms oireiden aikaan tai jos tulee joku ns traumamuistuttaja, tai joku henkilö joka laukaisee oireita itsessä. Nää on tavallaan traumaperäisiä häiriöitä kaikki tunnepuolen jutut, koska ihmisellä on jotain kokemuksia, jotka on altistaneet tietynlaiselle ajattelulle tai tunne-elämälle tai tarpeelle hallita asioita.
Mieti, miksi sinulla on tarve hallita ja kontrolloida. Jos esim joku lusikka putoaa ja se aiheuttaa raivarin, niin mieleesi luultavasti nousee (tiedostamattasi) joku ajatus, joka tän raivarin aiheuttaa. Ajatus voi olla, tämäkin vielä en kestä, olen väsynyt ja nyt joudun siivoamaan, eikö tuo toinen tai minä osaa mitään, nyt lusikka likaantui ja siinä on pöpöjä, jne. Tämä ohjaa jo johonkin suuntaan, että minkä tyyppinen se oma ajattelu on, josta stressi kumpuaa.
Itselläni on edelleen kauhea tarve kontrolloida tietyntyylisiä tilanteita. Ja vasta nyt ymmärrän että monen mutkan kautta ne liittyvät sellaisiin pelkoihin jotka kumpuavat sellaisista tilanteista ja tapahtumista elämän varrelta, joissa olen menettänyt tai meinannut menettää jotain, eli esim läheisen, itsetunnon, elämänhallinnan jne. Ja ihan kummalliset pikku asiat muistuttaa näistä tai nostaa mieleen ajatuksia jotka jotenkin monen mutkan kautta linkittyy näihin kokemuksiin ja se aiheuttaa stressiä, se ajatus oikeastaan joka siihen tilanteeseen liittyy.
Toivottavasti saatte kiinni siitä, mitä ajattelette, koska se ajatus on se aiheuttaa sen reaktion. Voimia!
En ole ap, mutta kiitos tästä kommentista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on tärkeää, että perusasiat on kunnossa, siis syöminen, uni, ulkoilu, jotain hyviä ihmissuhteita tms. Mutta minun näkemykseni ja kokemukseni mukaan, (olen siis itsekin kärsinyt stressihäiriöstä), nämä ovat siis juurikin stressihäiriön oireita.
Nykyään puhutaan jo aika paljon ja ihmiset ehkä tunnistaakin jo aika hyvin masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön, esim paniikkikohtaukset, jatkuva huoli, uhkan tunne, jne, mutta stressihäiriö oireilee tosiaan näin. Siinäkin on alakategorioita kuten ahdistuneisuushäiriöissä, eli jotkut kärsii paniikkihäiriöistä, jotkut yleisestä ahdistuneisuudesta ja kaikkeen laajenevasta huolesta, niin stressihäiriössä voi oireilla esim ptsd:llä, burnoutilla, lannistuksella, raivareilla jne.
Joku tai jotkut mainitsikin jo tuolla aiemmin, että kontrollilla on tekemistä stressihäiriön kanssa. Ne tosiaan linkkityvät yhteen, sillä tavallaan elämän hallinta ja kontrolli aiheuttavat stressin. Eli tunne siitä että kaiken pitää olla omassa hallinnassa, kontrollissa, eli taustalla on jonkinlainen trauma usein tai perusturvallisuuden romahtaminen jollain tapaa.
Eli kun ihminen ei koe hallitsevansa elämäänsä, tai on kova tarve kontrolliin turvallisuuden säilyttämisen vuoksi, oireet syntyvät tästä. Hyvät elämäntavat eivät poista oireilua, eikä positiivinen ajattelu, ellei se kohdistu siihen, mikä on ongelman ydin. Eli on vaan pakko alkaa sietää elämän epävarmuutta ja käsitellä ne asiat mielessään pois, jotka tätä perusturvallisuutta on syönyt. Ne voivat vaihdella ihmisillä, koska siis riippuu henkilökohtaisista kokemuksista, ajatuksista ja uskomuksista.
Itse olen päässyt tästä jokseenkin eroon, mutta vieläkin välillä tää oireilu nousee pintaan, etenkin pms oireiden aikaan tai jos tulee joku ns traumamuistuttaja, tai joku henkilö joka laukaisee oireita itsessä. Nää on tavallaan traumaperäisiä häiriöitä kaikki tunnepuolen jutut, koska ihmisellä on jotain kokemuksia, jotka on altistaneet tietynlaiselle ajattelulle tai tunne-elämälle tai tarpeelle hallita asioita.
Mieti, miksi sinulla on tarve hallita ja kontrolloida. Jos esim joku lusikka putoaa ja se aiheuttaa raivarin, niin mieleesi luultavasti nousee (tiedostamattasi) joku ajatus, joka tän raivarin aiheuttaa. Ajatus voi olla, tämäkin vielä en kestä, olen väsynyt ja nyt joudun siivoamaan, eikö tuo toinen tai minä osaa mitään, nyt lusikka likaantui ja siinä on pöpöjä, jne. Tämä ohjaa jo johonkin suuntaan, että minkä tyyppinen se oma ajattelu on, josta stressi kumpuaa.
Itselläni on edelleen kauhea tarve kontrolloida tietyntyylisiä tilanteita. Ja vasta nyt ymmärrän että monen mutkan kautta ne liittyvät sellaisiin pelkoihin jotka kumpuavat sellaisista tilanteista ja tapahtumista elämän varrelta, joissa olen menettänyt tai meinannut menettää jotain, eli esim läheisen, itsetunnon, elämänhallinnan jne. Ja ihan kummalliset pikku asiat muistuttaa näistä tai nostaa mieleen ajatuksia jotka jotenkin monen mutkan kautta linkittyy näihin kokemuksiin ja se aiheuttaa stressiä, se ajatus oikeastaan joka siihen tilanteeseen liittyy.
Toivottavasti saatte kiinni siitä, mitä ajattelette, koska se ajatus on se aiheuttaa sen reaktion. Voimia!
En ole ap, mutta kiitos tästä kommentista!
Kiitos! Kiva jos avasi jotain ajatuksia. :)
Kokemuksesta tiedän, että stressihäiriö voi tuntua siltä, kuin eläisi maanpäällisesdä h@#&-ssä.
Joogalle peukutus täältäkin. Vaikka kerta viikossa.
Tässä oli paljon asian ydintä! Suosittelen kuitenkin ehdottomasti hakeutumaan asiantuntevalle terapeutille terapiaan esimerkiksi Kelan tukemana, koska näiden asioiden käsittely pelkästään itsensä kanssa on jossain kohtaa jopa ahdistusta pahentava asia. Hyvän terapeutin kanssa pääsee pureutumaan noihin taustasyihin ja myös opettelemaan pois ajatusvääristymistä ja saamaan tilalle rakentavampia ajatusratoja. Ahdistuneena, kuten masentuneenakin, hyvää tarkoittavat neuvot unesta, ravinnosta ja liikunnasta eivät vaan siirry aina käytäntöön. Sen sijaan niistä tulee lisää ahdistuksen aihetta. Terapiaan, se auttaa!