Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä

Kyse ei välttämättä ole mahdollisuudesta  ***sopia*** työnjaosta, vaan tietynlaisesta parisuhteen vallankäytöstä ja niskan päälle pääsemisestä. Se selviää mm. siinä, että jos cis-mies -puoliso esittää siivouksen järjestämisen alihankintana, kuljetuttaa lapset harrastuksiin ostopalveluna ja esimerkiksi käyttää pesulapalveluja suurpyykkiin, se ei todellakaan käy, vaan se näyttää olevan yksi parisuhteen suurimpia loukkauksia.

Eli miehen pitää näyttää rakastavansa puolisoaan tekemällä itse, itselleen mahdollisimman kalliisti, romuttamalla mahdollisimman paljon ammatillista elinkeinoaan ja luopumalla elinkeinonsa sitoumuksista ja aikatauluista. 

Marttyyrius voi joskus olla vallankäytön puhtain muoto.

No minä masennuin enkä jaksanut hoitaa kun töitä (välillä) ja ruokakauppaa ja erityislapsen asiat kun mies ei niitä hoitanut niin ollaan nyt sitten ulosotossa.

Laskut jäi vaan hoitamatta, sähköt oli poikki 3x ja se silti osteli itselleen harrastusvälineitä.

Kyllä mä ymmärrän että erityislapsi vie resursseja kun oma pääkin hajosi, mutta olisiko voinut tehdä MUITA asioita?

Eikä jättää mulle kaikkea.

Uppis

Vierailija kirjoitti:

Mieheni oli ennen lasta ihan kykenevä tekemään kaikenlaista. Nyt tuntuu, että mitään ei synny ilman patistelua ja mun pitää hoitaa aivan kaikki.

Olen yrittänyt hoitaa asiaa perhepalavereilla, eli kerran viikossa katsotaan yhdessä mitä on tulossa ja jaotellaan hoidettavat asiat. Merkkaan ne samalla perhekalenteriin, laitetaan muistutukset sun muuta, mutta kun ei ne asiat hoidu silti. Olen kyllästynyt, siis aivan lopullisen kyllästynyt. Kaikki pyörii minun varassani.

Ja tosiaan, olen kokeillut kolmen kuukauden ajan sitä, että mies on vastuussa, kun itsellä oli tosi kiire töissä. Yhdessä sovittiin, että en pistä rikkaa ristiin kotitalouden asioiden kanssa ja mies hoitaa ja nakittaa ja minä toimin sen mukaan. Mutta eihän siitä vaan tullut  mitään.

Lapselta puuttui kouluretken lupalappu, tuli kotiin itkien, kun mies ei ollut muistanut allekirjoittaa paperia. Jäi väliin urheiluturnauksia kaksi. Kynsi hiertyi irti liian pienissä sisäkengissä turnausmatkalla, kun lopulta sellaiselle pääsi. Ekoilla pakkasilla mies kaahasi uskomattoman vihaisena väsyneiden lasten kanssa 24h hypermarkettiin kuudelta aamulla ostamaan toppavaatteita. Se alkoi syyttää mua, mutta totesin ykskantaan, että tämä on sinun mokasi. Ruokalasku melkein tuplaantui, koska mies haki niin usein valmisruokaa tai lähimmästä pikkukaupasta joka ikinen päivä jotain, kun koko ajan oli kaappi tyhjä. Jouluruokia lähti ostamaan jouluaattoaamuna. Syötiin kinkkua sitten tapanina, kun siinä kohtaa se oli sulanut riittävästi paistettavaksi. Tätä menoa katselin kolmisen kuukautta ja sitten oli pakko puuttua asiaan, kun näytti siltä, että ei ilmoita nuorimmaista ajoissa ekaluokalle kouluun.

Ja tavallaan asiat hoitui ja onko niillä maailman mittakaavassa väliä? No ei, mutta lapset oli aika onnettomia ja monta kertaa varsinkin esikoinen oli todella vihainen isälleen, kun jäi välistä synttäreitä, harrastuksia yms.

Molemmat kuitenkin alle 10-vuotiaita joilta ei voi vaatia sitä, että huolehtivat oikomishoitonsa ja muut asiansa itse. Esim. alle 16 vuotias ei tunnista kunnolla onko kenkä sopiva, se on vanhempien vastuulla katsoa ne kengät läpi.

En mä oikein tiedä mitä tehdä? Ei tämä nyt oikein eronkaan syyksi riitä, mutta olen välillä todella tympääntynyt.

Mies on kaikenlisäksi töissä projektipäällikkö. Joskus ehdotin, että alkaisi suhtautua tähän arkeen samalla tyylillä, mutta ei oikein tajunnut miksi. Niin, vaikkapa siksi, että vaimo alkaa olla aika kyllästynyt.

Kuvaat hyvin ongelmaa. Tätähän se on. Ei miehillä ole kykyä perheen pyörittämiseen.

Mun mielestä tähän on ihan selvä ratkaisu: perinteiset sukupuoliroolit. Eli mies maksaa kaikesta ja palkkaa myös siivoojan. Rouvalle jää sitten aikaa hoitaa noita käytännön asioita ja mies kompensoi tämän vaivannäön rouvalle rahalla. Rouva voi lasten ollessa pieniä olla kotona ja myöhemminkin sitten tehdä vaikka lyhyttä työpäivää.

Älkää nyt hyvät naiset hankkiko lapsia minkään köyhän hampuusin kanssa! Tällaista se jälki on sitten.

Ex ei tiennyt 13v avioliiton jälkeen lasten tarkkaa ikää, luokkaa, open tai parhaan kaverin nimeä, ei lempiainetta koulussa, ei inhokkiruokaa, ei vaatekokoa. Hän kävi töissä ja sanoi sen riittävän. Myös minä kävin töissä mutta sitä ei laskettu koska oli niin helppo ja huonosti palkattu työ. Mies istui pe - su pubissa, koska raskas työ jne. Hän ei voinut uskoa että jätin moisen aarteen. Meni pikana yhteen thainaisen kanssa eikä ole tavannut lapsiaan viiteentoista vuoteen.

Kyllä se riittää että mies käy töissä eikä tee muuta, JOS tuo koko palkkapussin kotiin. Ja en nyt puhu mistään duunarin palkasta.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni oli ennen lasta ihan kykenevä tekemään kaikenlaista. Nyt tuntuu, että mitään ei synny ilman patistelua ja mun pitää hoitaa aivan kaikki.

Olen yrittänyt hoitaa asiaa perhepalavereilla, eli kerran viikossa katsotaan yhdessä mitä on tulossa ja jaotellaan hoidettavat asiat. Merkkaan ne samalla perhekalenteriin, laitetaan muistutukset sun muuta, mutta kun ei ne asiat hoidu silti. Olen kyllästynyt, siis aivan lopullisen kyllästynyt. Kaikki pyörii minun varassani.

Ja tosiaan, olen kokeillut kolmen kuukauden ajan sitä, että mies on vastuussa, kun itsellä oli tosi kiire töissä. Yhdessä sovittiin, että en pistä rikkaa ristiin kotitalouden asioiden kanssa ja mies hoitaa ja nakittaa ja minä toimin sen mukaan. Mutta eihän siitä vaan tullut  mitään.

Lapselta puuttui kouluretken lupalappu, tuli kotiin itkien, kun mies ei ollut muistanut allekirjoittaa paperia. Jäi väliin urheiluturnauksia kaksi. Kynsi hiertyi irti liian pienissä sisäkengissä turnausmatkalla, kun lopulta sellaiselle pääsi. Ekoilla pakkasilla mies kaahasi uskomattoman vihaisena väsyneiden lasten kanssa 24h hypermarkettiin kuudelta aamulla ostamaan toppavaatteita. Se alkoi syyttää mua, mutta totesin ykskantaan, että tämä on sinun mokasi. Ruokalasku melkein tuplaantui, koska mies haki niin usein valmisruokaa tai lähimmästä pikkukaupasta joka ikinen päivä jotain, kun koko ajan oli kaappi tyhjä. Jouluruokia lähti ostamaan jouluaattoaamuna. Syötiin kinkkua sitten tapanina, kun siinä kohtaa se oli sulanut riittävästi paistettavaksi. Tätä menoa katselin kolmisen kuukautta ja sitten oli pakko puuttua asiaan, kun näytti siltä, että ei ilmoita nuorimmaista ajoissa ekaluokalle kouluun.

Ja tavallaan asiat hoitui ja onko niillä maailman mittakaavassa väliä? No ei, mutta lapset oli aika onnettomia ja monta kertaa varsinkin esikoinen oli todella vihainen isälleen, kun jäi välistä synttäreitä, harrastuksia yms.

Molemmat kuitenkin alle 10-vuotiaita joilta ei voi vaatia sitä, että huolehtivat oikomishoitonsa ja muut asiansa itse. Esim. alle 16 vuotias ei tunnista kunnolla onko kenkä sopiva, se on vanhempien vastuulla katsoa ne kengät läpi.

En mä oikein tiedä mitä tehdä? Ei tämä nyt oikein eronkaan syyksi riitä, mutta olen välillä todella tympääntynyt.

Mies on kaikenlisäksi töissä projektipäällikkö. Joskus ehdotin, että alkaisi suhtautua tähän arkeen samalla tyylillä, mutta ei oikein tajunnut miksi. Niin, vaikkapa siksi, että vaimo alkaa olla aika kyllästynyt.

Kuvaat hyvin ongelmaa. Tätähän se on. Ei miehillä ole kykyä perheen pyörittämiseen.

Mun mielestä tähän on ihan selvä ratkaisu: perinteiset sukupuoliroolit. Eli mies maksaa kaikesta ja palkkaa myös siivoojan. Rouvalle jää sitten aikaa hoitaa noita käytännön asioita ja mies kompensoi tämän vaivannäön rouvalle rahalla. Rouva voi lasten ollessa pieniä olla kotona ja myöhemminkin sitten tehdä vaikka lyhyttä työpäivää.

Älkää nyt hyvät naiset hankkiko lapsia minkään köyhän hampuusin kanssa! Tällaista se jälki on sitten.

Olen se jolle vastasit.

Jätän nuo sukupuoliroolijutut sivuun, mut totean vaan, että kyllä se rouva ainakin meillä saisi ihan itse palkata siivoojansa.

Eikä meillä ole rahasta pulaa, mut siivouksen ja tavaroiden tilaamisen kotiin lisäksi on loppujen lopuksi aika vähän palveluita mitkä hoitaa sen koko prosessin. Ei kukaan tule sun kotiin tarkistamaan onko lapsilla sopivat vaatteet tai aurinkorasva mukana päiväkotirepussa.

Voihan vaikka synttärit järkätä ruokineen tilaamalla netistä joku paikka, vaikka HopLop. Mutta silti pitää päättää päivä ja kutsua ihmiset. Vastailla kyssäreihin lahjoista tai varmistaa allergiat yms. Ei joku 6v. voi tällaisia hoitaa itse. Ka itse koen, että just tää organisointi on se tympein osa koko hommaa. Ei niiden tarjottavien hoito ruokakaupasta tilaukseen kliksutellen ole mikään paha rasti vaan se kaikki muu.

Varmaan pitäisi olla joku perheen henkilökohtainen assari joka hoitaa kaiken. Silti, ei ratkaisu voi olla se, että nainen hoitaa tai palkataan joku toinen nainen assariksi.

Kaffebulla kirjoitti:

Kyllä se riittää että mies käy töissä eikä tee muuta, JOS tuo koko palkkapussin kotiin. Ja en nyt puhu mistään duunarin palkasta.

Ei riitä sekään mulle. Puolison pitää osallistua ja olla läsnä, oli köyhä tai rikas.

Ei vaan ratkaisu on se, että rouva hoitaa. Mies maksaa kaiken ja vielä rouvalle vähän luxusta. Ymmärrätkö?

Älkää syytellä niitä köyhiä luuserimiehiänne vaan miettikää, miksi piti perustaa perhe juuri sen köyhän ja saamattoman idiootin kanssa.

Jos ette saa parempaa miestä, olkaa ilman tai nostakaa omaa tasoanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvinaisen epäonnistunut termi, koska meta ei tarkoita mitään konkreettista.

Täytyy olla naisen keksimä.

Niinhän se onkin, sen keksi Marja Hintikka liven aikaan se toinen tyyppi Jenny. 

Ja pointtihan just on, että metatyö ei ole mitään konkreettista, vaan nimen omaan työn "takana" olevaa työtä, meta-tason työtä. 

Sinun taas täytyy olla mies, kun et tajua mistä puhutaan.

Kaffebulla kirjoitti:

Älkää syytellä niitä köyhiä luuserimiehiänne vaan miettikää, miksi piti perustaa perhe juuri sen köyhän ja saamattoman idiootin kanssa.

Jos ette saa parempaa miestä, olkaa ilman tai nostakaa omaa tasoanne.

Mee pois.

Ei miehiä kiinnosta mikään lasten mutakakkujen ihastelu hiekkalaatikon reunalla tai lastenvaatteista hössöttäminen. Naiset pettyvät miehiin, kun eivät ymmärrä, että miehet ovat erilaisia kuin naiset.

Laittakaa ne ukkonne töihin ja tienaamaan rahaa, sitä varten ne on eikä mitään lasten askarteluita näpertämään.

Kaffebulla kirjoitti:

Ei miehiä kiinnosta mikään lasten mutakakkujen ihastelu hiekkalaatikon reunalla tai lastenvaatteista hössöttäminen. Naiset pettyvät miehiin, kun eivät ymmärrä, että miehet ovat erilaisia kuin naiset.

Laittakaa ne ukkonne töihin ja tienaamaan rahaa, sitä varten ne on eikä mitään lasten askarteluita näpertämään.

Mutta ei kiinnosta muakaan. Voiko tylsempää olla kuin lasten vaatteiden hankinta? Ei kiinnosta myöskään joku mokkapalashow tai harrastuksiin kuskaaminen. Mut koska olen lapsen päättänyt hankkia, tietyt asiat vaan pitää hoitaa, kiinnosti tai ei.

Valitettavasti moni mies sitten vaan jättää ne hoitamatta vaikka yhdessä sovittaisiin, että ne ovat hänen vastuullaan. Ja tässä keskustelussa tuntuu unohtuvan, että kärsijä on aina se lapsi. Siksi moni nainen sitten tekee kaiken itse, koska sitä lapsen pahaa mieltä on vaikea katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi tehdä olemattomia töitä?

Lue ihmeessä tämä vastaus ja mieti sitten uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua on. Kun äitini kuoli ja isä jäi yksinhuoltajaksi, niin me lapset saatiin siitä lähtien pitää huoli jokainen omista metatöistämme, ikään katsomatta (oltiin 7-15v äidin kuollessa, minä 13). Ruokaa, puhtaat vaatteet ja hienoa elektroniikkaa kyllä oli sekä shampoo ja hammasharjat kaapissa, mutta kaikki pikkuasiat, kuten synttärit, koulutarvikkeet, iho-ongelmat, kuukautissuojat, luokkaretket, riittävä liikunta, kampaajakäynnit ja harrastukset hoiti jokainen lapsi itse, tai jätti hoitamatta. Huonosti hoidetusta metatyöstä opittiin kantapään kautta tavalla tai toisella.

Isä piti itseään supervanhempana, koska osasi kokata, piti huolta, että noudatamme kotiintuloaikoja ja vietti näennäisesti paljon aikaa kanssamme. Isolta osin olimme kuitenkin ihan heitteillä, tulimme isälle ikään kuin "siinä sivussa" eikä meihin käytetty aikaa ja vaivaa, jos isä ei siitä hyötynyt samalla (esim. kylppärissä oli se yksi isän dödö ja yksi isän partakone, joita jokainen käytti, tyttöjen hygieniatuotteita ei ollut) ja minimaalisesti aikaa ja vaivaa, jos se oli meidän lasten hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä (esim. vaatteita varten annettiin rahaa kouraan ja loppu oli lapsen vastuulla, nuorin veli sai vaatteita ensimmäiset vuodet vain silloin, kun mummo vei ostoksille).

Jokainen meistä neljästä on kärsinyt lapsuuden jäljiltä eriasteisista mielenterveyden häiriöistä, etenkin kaksi nuorinta, jotka oli ala-asteella joutuessaan oman itsensä herroiksi.

Lapsesta huolehtimiseen ei riitä ruoka, vaatteet, telkkari ja hammasharja, perustarpeet on vain pohja turvalliselle lapsuudelle. Jos aikeena on kasvattaa lapset mahdollisimman vähällä vaivalla ja kiinnostuksella, niin kannattaa miettiä, että olisitko kuitenkin vela

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on täynnä miesten aseistettua epäpätevyyttä (weaponized incompetence). Esimerkiksi tyttöystävä osaa sijata sängyn kauniiksi kuin hotellissa. Kun poikaystävän pitää sijata sänky, hän tekee tahallaan niin ylitseampuvan huonon työn, että tyynyt leviävät pitkin lattioita jne., jotta nainen ajattelisi hellästi, että voivoi, ei pojat osaa, minä hoidan sitten sängyn petaamisen, että se tulee kerralla kuntoon. Mies pääsee pälkähästä, välttyy tekemästä epämieluisaa kotiaskaretta ja saa nauttia vapaamatkustajana naisen kädenjäljestä. Samaan luokkaan kuuluvat nämä miehet, jotka eivät muka "osaa" pukea paitaa oikeinpäin lapselle. Kumma kyllä osaavat itselleen pukea paidan oikeinpäin... Ja jos mies teeskentelee, että ei ole niin tarkkaa onko esim. tiskit tiskattu kunnolla, niin tarjoilkaa hänelle sitten ruoka puolilikaisella lautasella.

Paitsi että minun mies ei ihan oikeasti OSAA pukrea vauvaa, itsensä kyllä!😁

Mies tykkää vauvan hoitopuuhista, ne kun ovat konkreettisia ja helppoja (toisin kuin sylivauvan viihdytys, joka on aika raskasta henkisesti).

En ole puuttunut miehen vaatevalintoihin kuin silloin, kun vauvan hyvinvointi kärsii.

Mies on mm. laittanut niin pienet vaatteet vauvalle, että tämä itki tukalaa oloa, kun housut puristivat mahaa.

Mies myös ylipukee vauvaa ja perhepetiin yöksi hän laittaisi kokohaalarin jalkateräsukkia myöten ja peiton päälle, kun itse nukutaan alusvaatteissa kuumissamme.

Kerran kuuntelin, kun mies ihasteli pukemaansa vauvaa ääneen ja hehkutti komeaa jäbää, odotin innolla lopputulemaa.

Vauvalla oli niin kireä haalari kokoa 58 (käyttää 74 kokoa), että joka paikka pursusi!😄

Nauroin ääneen ja kun vauva parka näytti kovin tukalalta, sanoin, että ihana asu …mutta kait sä nyt näet, että liian pieni?!

Mulle on aivan mysteeri, miten miehet eivät oikeasti osaa pukea vauvaa oikein, onhan heillä silmät päässä?!

Miksi te säilytätte esillä aivan liian pieniä vaatteita, eikö olisi helpompaa laittaa ne pois ja esillä olisi vain ne sopivat? Kyllä minun mies tajuaa heti jos joku vaate on pieni ja liian hankala pukea.

Mä olen tämän ennenkin kertonut, mutta kun olin synnyttämässä kuopusta, mies tuli sairaalaan aivan vääränkokoisiin puetun esikoisen kanssa. Ei ollut löytänyt esikoisen vaatekaappia (iso, korkea kaappi esikoisen huoneessa), vaan hakenut nuo vaatteet varastosta.

Ystäväni joutui yllättäen sairaalaan ja pyysi sinne vaihtovaatteita. Aviomiehensä ja 15v. poikansa ei kumpikaan löytänyt yhtään vaatekertaa sairaalaan vietäväksi. Minä - ystävä joka en asu siellä - kävelin heidän makuuhuoneeseensa, avasin vaatekaapin ja puhelimessa kysyin mitä otetaan. Pakkasin vaatteet kassiin ja vein sairaalaan tuoreen kahvin ja pulla kera. Miehet tuijottivat vieressä hoomoilasena että mistä sä noi vaatteet löysin, me ei löydetty mitään. EN TAJUA. Kun en, niin en.

haha :D

Oltiin asuttu tämänhetkisessä asunnossa joku pari vuotta. Vein keittiöpyyheen pyykkiin ja pyysin miestä tuomaan uuden kaapista. "Missä meillä semmoisia on???" 

Kieltäytyy edelleen välillä laittamasta kuivia pyyhkeitä/lakanoita paikoilleen. On kuulemma mun juttuja, eikä tiedä missä niitä pidetään. Kummasti ne kuitenkin löytää oikeille paikoilleen kun muistutan, että kyllä hänkin on mielestäni kylpypyyhettä käyttänyt, lakanoissa nukkunut ja kätensäkin kuivannut johonkin. Kovan nurinan kanssa sitten viikkaa ne kaappiin.

Ylipäätään lakananvaihdot on mun vastuulla, hänen mielestään niissä voisi nukkua puoli vuotta.

ja ihan fiksu mies työelämässä jne. On vaan selkeästi keksinyt esittää tyhmää kotona.

Miljoonia vuosia hommat on sujunut. Nyt parinkymmenen vuoden aikana kaikesta on tullut ylivoimaisen vaikeaa, vaikka ennen ei ollut edes juoksevaa vettä ja perheet on paljon suurempia. Mistä mättää?

Emme osallistuneet mieheni ystävän pienimuotoiseen hääjuhlaan, koska en muistuttanut asiasta. Mieheni sai keväällä kutsun tekstiviestillä. Heinäkuussa hääpäivän iltana totesin miehelle, että tänään oli hänen ystävänsä häät. Mies laittoi ystävälleen tekstiviestillä pahoittelut unohduksesta ja se oli siinä. Maailma ei kaatunut, mutta sitä mieheni ei tiedä, aiheuttiko hänen unohduksensa mielipahaa ja turhaa työtä hääparille. Mitäpäs sitä muiden tunteista…

Vierailija kirjoitti:

Ex ei tiennyt 13v avioliiton jälkeen lasten tarkkaa ikää, luokkaa, open tai parhaan kaverin nimeä, ei lempiainetta koulussa, ei inhokkiruokaa, ei vaatekokoa. Hän kävi töissä ja sanoi sen riittävän. Myös minä kävin töissä mutta sitä ei laskettu koska oli niin helppo ja huonosti palkattu työ. Mies istui pe - su pubissa, koska raskas työ jne. Hän ei voinut uskoa että jätin moisen aarteen. Meni pikana yhteen thainaisen kanssa eikä ole tavannut lapsiaan viiteentoista vuoteen.

Toihan kuulosti miehen kannalta täydelliseltä diililtä.

Vierailija kirjoitti:

Emme osallistuneet mieheni ystävän pienimuotoiseen hääjuhlaan, koska en muistuttanut asiasta. Mieheni sai keväällä kutsun tekstiviestillä. Heinäkuussa hääpäivän iltana totesin miehelle, että tänään oli hänen ystävänsä häät. Mies laittoi ystävälleen tekstiviestillä pahoittelut unohduksesta ja se oli siinä. Maailma ei kaatunut, mutta sitä mieheni ei tiedä, aiheuttiko hänen unohduksensa mielipahaa ja turhaa työtä hääparille. Mitäpäs sitä muiden tunteista

Oliko toi just se kaikista paras paikka näpäyttää? Jätit kuitenkin tahallaan muistuttamatta.