Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä

Vierailija kirjoitti:

Ketjun innoittamana ilmoitin vaimolleni ottavani täyden vastuun taloutemme ruoanlaitosta.

Vaimoni ei vielä tiedä että panostan hänen terveyteensä, ja hän tulee varmasti pudottamaan painoaan ainakin 20 kg kesälomaan mennessä.

Tavoite on kova ja tahti reipas, minkäslaista ruokalistaa olet suunnitellut?

Itelle tuli mieleen vaan lehtisalaatti ja maksamakkaralla ohuesti voideltu kongi, kera vesijohtoveden.

Mitä tapahtui kun kumpikaan ei piitannut? Wilma-viestit jäi katsomatta, oikomishoidot unohtuivat, miehen suku ei saanut muistamisia, läksyt raahasi 2 viikkoa jäljessä. Laskuille iski viivästyskorot, talo oli usein sekaisin, nurmikko kasvoi aika korkeaksi ym. Kun tehtiin pitkää päivää ja priorisoitiin iltasadut ja leikit. Rengashotelli hoiti renkaanvaihdot ja merkkihuolto huollot. Katsastus joskus unohtui.

Nyt olemme kaikki hengissä, lapset isoja, perheen kanssa on aina mukavaa, kun tavataan. Jäi hampaat vähän vinoon. Suku on edelleen rakas. Lapsilla on hyvät koulutukset. Mikä on tärkeää?

Vierailija kirjoitti:

Onkohan mulla mennyt perhekäsitys jotenkin nurin? Olen luullut, että myös nainen voi perheessä jutella asioista ja sopia miten ne hoidetaan, ei yks kaks heittää miehelle, että hoidapas nyt nää jutut, kun mä oon ne tähän asti hoitanut. Ja ilmeisesti myös halunnut hoitaa, nyt vaan ei enää huvita?

Perhe-elämän kai pitäis olla sellaista, että siinä jutellaan ja sovitaan YHDESSÄ miten asiat hoidetaan.

Et ole ymmärtänyt väärin. Ihan joutuu keskustelemaan jatkuvasti asiasta ja muutosta ei tapahdu. Aina pitää kertoa mitä hommia on tehtävänä ja minun jakaa ne. Voisi ottaa silmän käteen ja keksiä itse vaikka. Mikään ei auta, kuin radikaali teko. Usein en jaksa edes alkaa sanoa, kun huomaan sitten et cessa pitää pesaista vaan teen sen heti. Ymmärsinkö nyt ongelman? Meyatyö on sekin kun joutuu miettimään mitä vastuita jakaa miehelle

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtui kun kumpikaan ei piitannut? Wilma-viestit jäi katsomatta, oikomishoidot unohtuivat, miehen suku ei saanut muistamisia, läksyt raahasi 2 viikkoa jäljessä. Laskuille iski viivästyskorot, talo oli usein sekaisin, nurmikko kasvoi aika korkeaksi ym. Kun tehtiin pitkää päivää ja priorisoitiin iltasadut ja leikit. Rengashotelli hoiti renkaanvaihdot ja merkkihuolto huollot. Katsastus joskus unohtui.

Nyt olemme kaikki hengissä, lapset isoja, perheen kanssa on aina mukavaa, kun tavataan. Jäi hampaat vähän vinoon. Suku on edelleen rakas. Lapsilla on hyvät koulutukset. Mikä on tärkeää?

Aika hirveässä välinpitämättömässä kaaoksessa olette eläneet. Eikö lapsille olisi parempi, että heillä on huolehtivat ja välittävät vanhemmat?

Itse en ylpeilisi sillä, että olen hoitanut perheenäidin tai perheenisän velvollisuudet huonosti.

Onhan sitä kaikenlaisia sossuperheitä, onko se sitten hienoa olla sellainen?

Vierailija kirjoitti:

Harvinaisen epäonnistunut termi, koska meta ei tarkoita mitään konkreettista.

Täytyy olla naisen keksimä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä niille pitäisi ruuan lisäksi järjestää? Tuollaiset ala-asteikäiset ovat siinä iässä, että lapsen kekseiliäisyydellä kyllä kehittelevät itse tekemistä. Menevät vaikka ulos leikkimään piilosta tai rakentamaan majaa.

Kuka sen ruuan järjestää?

Tilaa Pizzat Woltista.

Kuka tilaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen synttäreiden järjestäminen = ehtii hoitamaan samana päivänä

Joo, kutsupa kaikki kaverit muutaman tunnin varoitusajalla synttäreille. Hyvä tulee.

Leikkiihän ne talon kakarat muutenkin kimpassa joka päivä, niin miksi se nyt muka on hankala tuon parituntisen ajaksi päättääkin, että pidetään synttärit mielummin kuin randomleikkimistä.  Ja jos sinne tarttee ohjelmaa, niin äkkiäkö ne skidit soittaa vanhemmilleen, että "saadaanko me mennä muutamaks tunniks hoploppiin (tms), kun Maijalla on synttärit, ja sen isä maksaa".  Toki toi maksaa enempi kuin hyvin suunniteltu ja mahdollisimman paljon ite tehty, mutta se on sen miehen "ongelma", ja opettaa sitä, että jos vähän suunnittelis, niin vois päästä halvemmalla.

Kuinka monen lapsen vanhempi olet ja kuinka usein olet noita lasten synttäreitä järjestänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen synttäreiden järjestäminen = ehtii hoitamaan samana päivänä

Joo, kutsupa kaikki kaverit muutaman tunnin varoitusajalla synttäreille. Hyvä tulee.

Leikkiihän ne talon kakarat muutenkin kimpassa joka päivä, niin miksi se nyt muka on hankala tuon parituntisen ajaksi päättääkin, että pidetään synttärit mielummin kuin randomleikkimistä.  Ja jos sinne tarttee ohjelmaa, niin äkkiäkö ne skidit soittaa vanhemmilleen, että "saadaanko me mennä muutamaks tunniks hoploppiin (tms), kun Maijalla on synttärit, ja sen isä maksaa".  Toki toi maksaa enempi kuin hyvin suunniteltu ja mahdollisimman paljon ite tehty, mutta se on sen miehen "ongelma", ja opettaa sitä, että jos vähän suunnittelis, niin vois päästä halvemmalla.

Kuinka monen lapsen vanhempi olet ja kuinka usein olet noita lasten synttäreitä järjestänyt?

Samaa mietin. Ei toki tarvitse mennä vaikeimman kautta, mutta juhlat ja niiden suunnittelu voi olla lapselle hyvin tärkeää. Voisi sekoittaa kaverisuhteitakin sellainen, että randomisti pidetään synttärit silloin, kun joku ei olekaan paikalla eikä siis kutsuttukaan. Toiseksi muistan, kun omia synttäreitä nuorena järjestelin, että joillain vierailla oli diabetes tai pähkinäallergia. Heille mietittiin etukäteen myös sopivat tarjottavat.

Ei herranjumala te naiset osaatte olla ilkeitä, oikeasti kun näitä kommentteja lukee niin tulee ihan paha mieli. Pönkitetään omaa egoa omalla olevinaan paremmuudellaan, kun on jaksettu aikatauluttaa koko elämä jokaista minuuttia myöten, jos taas joku sattumalta ei ole yhtä autistinen kuin te itse - haukutaan hänet maanrakoon. 

Pitäisiköhän ihan kaikkien vähän höllätä sitä nutturaa ja hieman rauhoittua toisten tekemisien kyttäämisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei herranjumala te naiset osaatte olla ilkeitä, oikeasti kun näitä kommentteja lukee niin tulee ihan paha mieli. Pönkitetään omaa egoa omalla olevinaan paremmuudellaan, kun on jaksettu aikatauluttaa koko elämä jokaista minuuttia myöten, jos taas joku sattumalta ei ole yhtä autistinen kuin te itse - haukutaan hänet maanrakoon. 

Pitäisiköhän ihan kaikkien vähän höllätä sitä nutturaa ja hieman rauhoittua toisten tekemisien kyttäämisestä. 

Älä syytä naisia, miehethän ne täällä huutelee, että metatöitä ei ole olemassakaan ja kaikki sujuu ilman suunnittelua. Silti eivät suostu tekemään vaikka mistään ei ole mitään vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen synttäreiden järjestäminen = ehtii hoitamaan samana päivänä/quote]

Joo, kutsupa kaikki kaverit muutaman tunnin varoitusajalla synttäreille. Hyvä tulee.

Eikö kavereiden kutsuminen ole lapsen homma eikä vanhempien? Sanoo lapselle tarpeeksi ajoissa, että kutsu kaveris päivänä X meille synttäreille. Vanhempien rooliksi jää lähinnä kaupassa käynti ja lasten kirkumisen sietäminen parin tunnin ajan päivänä X.

Lapsi kutsuu kaverit eikä vieraille ole järjestetty mitään.

Mitä niille pitäisi ruuan lisäksi järjestää? Tuollaiset ala-asteikäiset ovat siinä iässä, että lapsen kekseiliäisyydellä kyllä kehittelevät itse tekemistä. Menevät vaikka ulos leikkimään piilosta tai rakentamaan majaa.

Kuka sen ruuan järjestää?

Vaikka mies. Ei se nyt kovin vaikeaa ole tehdä pari voileipää lapsille ja laittaa jäätelöä pakastimesta pöytään.

Miten sitä jäätelöä sinne pakastimeen tai voileipäainekset, jotka sopivat varmasti kaikille kutsutuille ettei tule vaikka allergiakohtausta, ovat ilmestyneet sopivasti synttäreille? Kotitontut käyneet hakemassa? 

Sitä kutsutaan kaupassa käynniksi, ei se ole metatyötä

Jos mun mies käy kaupassa ilman mun tekemää listaa niin sieltä tulee aina samat:

Maito, paahtoleipä, karkkia, limua, mehua, leikkeleitä, juustoa, kurkkua ja kasa epäterveellisiä valmisruokia kuten ranskalaisia, makaronia, nugetteja, makkaraa yms.

Jos siis haluan syödä muutakin kun nistipataa ja ranskalaisia niin ruokasuunnittelu ja valmistus on täysin mun harteilla. Mies haluaa syödä "helppoa ja hyvää" eli samalla tavalla kun joku 15v Jonne söisi jos saisi vapaasti valita. :D 

Ja juu, onneksi ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei herranjumala te naiset osaatte olla ilkeitä, oikeasti kun näitä kommentteja lukee niin tulee ihan paha mieli. Pönkitetään omaa egoa omalla olevinaan paremmuudellaan, kun on jaksettu aikatauluttaa koko elämä jokaista minuuttia myöten, jos taas joku sattumalta ei ole yhtä autistinen kuin te itse - haukutaan hänet maanrakoon. 

Pitäisiköhän ihan kaikkien vähän höllätä sitä nutturaa ja hieman rauhoittua toisten tekemisien kyttäämisestä. 

Älä syytä naisia, miehethän ne täällä huutelee, että metatöitä ei ole olemassakaan ja kaikki sujuu ilman suunnittelua. Silti eivät suostu tekemään vaikka mistään ei ole mitään vaivaa.

Puhuinko mitään metatöistä? En puhunut. Puhuin tuosta ilkeilystä ja muiden lyttäämisestä oman nostamisen varjolla. Sitä minä tässä ihmettelen, että miten hankalaa varmasti on elää, jos oman itsetunnon nostamiseen tarvitaan muiden haukkumista. Voisi olla hyvä aika katsoa peiliin ja miettiä, voisikohan tälle itsetunnon nostattamiselle olla muitakin keinoja, kuin muiden ihmisten lyttääminen.

Mieheni oli ennen lasta ihan kykenevä tekemään kaikenlaista. Nyt tuntuu, että mitään ei synny ilman patistelua ja mun pitää hoitaa aivan kaikki.

Olen yrittänyt hoitaa asiaa perhepalavereilla, eli kerran viikossa katsotaan yhdessä mitä on tulossa ja jaotellaan hoidettavat asiat. Merkkaan ne samalla perhekalenteriin, laitetaan muistutukset sun muuta, mutta kun ei ne asiat hoidu silti. Olen kyllästynyt, siis aivan lopullisen kyllästynyt. Kaikki pyörii minun varassani.

Ja tosiaan, olen kokeillut kolmen kuukauden ajan sitä, että mies on vastuussa, kun itsellä oli tosi kiire töissä. Yhdessä sovittiin, että en pistä rikkaa ristiin kotitalouden asioiden kanssa ja mies hoitaa ja nakittaa ja minä toimin sen mukaan. Mutta eihän siitä vaan tullut  mitään.

Lapselta puuttui kouluretken lupalappu, tuli kotiin itkien, kun mies ei ollut muistanut allekirjoittaa paperia. Jäi väliin urheiluturnauksia kaksi. Kynsi hiertyi irti liian pienissä sisäkengissä turnausmatkalla, kun lopulta sellaiselle pääsi. Ekoilla pakkasilla mies kaahasi uskomattoman vihaisena väsyneiden lasten kanssa 24h hypermarkettiin kuudelta aamulla ostamaan toppavaatteita. Se alkoi syyttää mua, mutta totesin ykskantaan, että tämä on sinun mokasi. Ruokalasku melkein tuplaantui, koska mies haki niin usein valmisruokaa tai lähimmästä pikkukaupasta joka ikinen päivä jotain, kun koko ajan oli kaappi tyhjä. Jouluruokia lähti ostamaan jouluaattoaamuna. Syötiin kinkkua sitten tapanina, kun siinä kohtaa se oli sulanut riittävästi paistettavaksi. Tätä menoa katselin kolmisen kuukautta ja sitten oli pakko puuttua asiaan, kun näytti siltä, että ei ilmoita nuorimmaista ajoissa ekaluokalle kouluun.

Ja tavallaan asiat hoitui ja onko niillä maailman mittakaavassa väliä? No ei, mutta lapset oli aika onnettomia ja monta kertaa varsinkin esikoinen oli todella vihainen isälleen, kun jäi välistä synttäreitä, harrastuksia yms.

Molemmat kuitenkin alle 10-vuotiaita joilta ei voi vaatia sitä, että huolehtivat oikomishoitonsa ja muut asiansa itse. Esim. alle 16 vuotias ei tunnista kunnolla onko kenkä sopiva, se on vanhempien vastuulla katsoa ne kengät läpi.

En mä oikein tiedä mitä tehdä? Ei tämä nyt oikein eronkaan syyksi riitä, mutta olen välillä todella tympääntynyt.

Mies on kaikenlisäksi töissä projektipäällikkö. Joskus ehdotin, että alkaisi suhtautua tähän arkeen samalla tyylillä, mutta ei oikein tajunnut miksi. Niin, vaikkapa siksi, että vaimo alkaa olla aika kyllästynyt.

Eli mitään ei ole vielä jäänyt väliin tai hoitamatta mutta AP avautui miehelleen ja meille ho valmiiksi siitä että ne olisi pitänyt nyt jo tietää miten ne hoidetaan.

Tyypillinen naisen "metatyö". Kaikki pitää tehdä naisen haluamaan tahtiin.

Mitä jos mies on sitä mieltä että ei halua osallistua mihinkään perhekahvilaan. Tai jos synttäreiden järjestäminen sijaan hän vie lapset kavereineen jätskille? Eikö miehellä ole oikeus järkätä nämä omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan.

Ei se ole mitään metatyön siirtämistä että nainen sanelee tahdin ja tyylin ja mies hoitaa homman naisen tahtomalla tavalla.

Todellinen metatyön siirto on se että AP jättää miehelle langat, se tosin kannattaisi ensin mainita sille miehellekin, että niin aikoo tehdä. Ja sitten hyväksyy sen miten mies itse haluaa homman hoitaa.

Harva nainen tähä n pystyy.

Tuttua on. Kun äitini kuoli ja isä jäi yksinhuoltajaksi, niin me lapset saatiin siitä lähtien pitää huoli jokainen omista metatöistämme, ikään katsomatta (oltiin 7-15v äidin kuollessa, minä 13). Ruokaa, puhtaat vaatteet ja hienoa elektroniikkaa kyllä oli sekä shampoo ja hammasharjat kaapissa, mutta kaikki pikkuasiat, kuten synttärit, koulutarvikkeet, iho-ongelmat, kuukautissuojat, luokkaretket, riittävä liikunta, kampaajakäynnit ja harrastukset hoiti jokainen lapsi itse, tai jätti hoitamatta. Huonosti hoidetusta metatyöstä opittiin kantapään kautta tavalla tai toisella.

Isä piti itseään supervanhempana, koska osasi kokata, piti huolta, että noudatamme kotiintuloaikoja ja vietti näennäisesti paljon aikaa kanssamme. Isolta osin olimme kuitenkin ihan heitteillä, tulimme isälle ikään kuin "siinä sivussa" eikä meihin käytetty aikaa ja vaivaa, jos isä ei siitä hyötynyt samalla (esim. kylppärissä oli se yksi isän dödö ja yksi isän partakone, joita jokainen käytti, tyttöjen hygieniatuotteita ei ollut) ja minimaalisesti aikaa ja vaivaa, jos se oli meidän lasten hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä (esim. vaatteita varten annettiin rahaa kouraan ja loppu oli lapsen vastuulla, nuorin veli sai vaatteita ensimmäiset vuodet vain silloin, kun mummo vei ostoksille).

Jokainen meistä neljästä on kärsinyt lapsuuden jäljiltä eriasteisista mielenterveyden häiriöistä, etenkin kaksi nuorinta, jotka oli ala-asteella joutuessaan oman itsensä herroiksi.

Lapsesta huolehtimiseen ei riitä ruoka, vaatteet, telkkari ja hammasharja, perustarpeet on vain pohja turvalliselle lapsuudelle. Jos aikeena on kasvattaa lapset mahdollisimman vähällä vaivalla ja kiinnostuksella, niin kannattaa miettiä, että olisitko kuitenkin vela

Vierailija kirjoitti:

Eli mitään ei ole vielä jäänyt väliin tai hoitamatta mutta AP avautui miehelleen ja meille ho valmiiksi siitä että ne olisi pitänyt nyt jo tietää miten ne hoidetaan.

Tyypillinen naisen "metatyö". Kaikki pitää tehdä naisen haluamaan tahtiin.

Mitä jos mies on sitä mieltä että ei halua osallistua mihinkään perhekahvilaan. Tai jos synttäreiden järjestäminen sijaan hän vie lapset kavereineen jätskille? Eikö miehellä ole oikeus järkätä nämä omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan.

Ei se ole mitään metatyön siirtämistä että nainen sanelee tahdin ja tyylin ja mies hoitaa homman naisen tahtomalla tavalla.

Todellinen metatyön siirto on se että AP jättää miehelle langat, se tosin kannattaisi ensin mainita sille miehellekin, että niin aikoo tehdä. Ja sitten hyväksyy sen miten mies itse haluaa homman hoitaa.

Harva nainen tähä n pystyy.

Jos lapsen synttärit on kaveri jätskille -tilaisuus, niin soittaako mies läpi mummit ja kummit ja kertoo heille, että ei tartte tulla kylään? Vai miten tehdään, kun vieraat soittaa ovikelloa lahja kainalossa?

Vierailija kirjoitti:

Ei herranjumala te naiset osaatte olla ilkeitä, oikeasti kun näitä kommentteja lukee niin tulee ihan paha mieli. Pönkitetään omaa egoa omalla olevinaan paremmuudellaan, kun on jaksettu aikatauluttaa koko elämä jokaista minuuttia myöten, jos taas joku sattumalta ei ole yhtä autistinen kuin te itse - haukutaan hänet maanrakoon. 

Pitäisiköhän ihan kaikkien vähän höllätä sitä nutturaa ja hieman rauhoittua toisten tekemisien kyttäämisestä. 

Ihmettelen, että vain reilu puolet avioliitoista päättyy eroon - niin käsittämättömän stressaavaa ja neuroottista tuo yhteiselämä suomalaisen naisen kanssa vaikuttaa olevan. Tulee kylmät väreet pelkästään sen ajattelusta.. :(

Vierailija kirjoitti:

Eli mitään ei ole vielä jäänyt väliin tai hoitamatta mutta AP avautui miehelleen ja meille ho valmiiksi siitä että ne olisi pitänyt nyt jo tietää miten ne hoidetaan.

Tyypillinen naisen "metatyö". Kaikki pitää tehdä naisen haluamaan tahtiin.

Mitä jos mies on sitä mieltä että ei halua osallistua mihinkään perhekahvilaan. Tai jos synttäreiden järjestäminen sijaan hän vie lapset kavereineen jätskille? Eikö miehellä ole oikeus järkätä nämä omaan tahtiinsa ja omalla tavallaan.

Ei se ole mitään metatyön siirtämistä että nainen sanelee tahdin ja tyylin ja mies hoitaa homman naisen tahtomalla tavalla.

Todellinen metatyön siirto on se että AP jättää miehelle langat, se tosin kannattaisi ensin mainita sille miehellekin, että niin aikoo tehdä. Ja sitten hyväksyy sen miten mies itse haluaa homman hoitaa.

Harva nainen tähä n pystyy.

Juuri näin. Naisten mielestä vain heidän tapansa toimia on ainoa oikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei herranjumala te naiset osaatte olla ilkeitä, oikeasti kun näitä kommentteja lukee niin tulee ihan paha mieli. Pönkitetään omaa egoa omalla olevinaan paremmuudellaan, kun on jaksettu aikatauluttaa koko elämä jokaista minuuttia myöten, jos taas joku sattumalta ei ole yhtä autistinen kuin te itse - haukutaan hänet maanrakoon. 

Pitäisiköhän ihan kaikkien vähän höllätä sitä nutturaa ja hieman rauhoittua toisten tekemisien kyttäämisestä. 

Älä syytä naisia, miehethän ne täällä huutelee, että metatöitä ei ole olemassakaan ja kaikki sujuu ilman suunnittelua. Silti eivät suostu tekemään vaikka mistään ei ole mitään vaivaa.

Miksi pitäisi tehdä olemattomia töitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No entäs jos te, joilla on tampio-miehet, jotka eivät pesetä pukujaan ja tyhjennä astianpesukonetta, oikeasti lopettaisitte sen ohjaamisen ja passaamisen. Ette tyhjennä konetta, ettekä sano, että se on täynnä. Käytätte astiat loppuun, ja sen jälkeen syötte vaikka kertakäyttöastioita (itse, ette todellakaan tee ruokaa miehelle tai kata miehelle), ja katsokaa, tajuaako itse tehdä. Ja jos miehen puku on likainen, se on miehen ongelma. Antaa olla.

.

Meille tuli tuosta vuosisadan riita, koska miehen mukaan minä olin muuttunut vitt*levaksi marttyyrieukoksi. Mies lopetti myös kaiken tekemisen. Meni varmaan vuosi, ennenkuin tilanne palasi entiseen.

Miehen mukaan minulta käy siis tuo suunnittelu ja muistaminen automaattisesti, joten minun kuuluu se tehdä. Olen kyllä siinä oikeastikin hyvä, mutta toivoisin toiselta jotain itsenäistä osallistumista tai vähintäänkin kiitosta tekemästäni työstä.

Minkä tekemisen? Eihän mies tee mitään.

Mies ei tee METAtyötä. Tekee pyydettäessä apuhommia. Esim. vie roskapussin, jos sen antaa hänen käteensä kun hän on menossa ulos.

Jos sen pussin vie rouvan mielestä väärin, aika nopeasti oppii, ettei ole mitään syytä olla oma-aloitteinen.

Mieheni harrastaa tätä, eli tekee sen suunnittelutyön varmasti niin huonosti, että ei tarvitse ihan pian tehdä. Esim. kun suorastaan pakotin miehen keksimään ja ostamaa yhden lounaan ruoat perheellemme, niin ainoa, mitä mies keksii on uunilohi. Kun sitä ei ole ollut pitkään aikaan. Uunilohen harvinaisuus ei minusta ole ihme, kun perheessä on kaksi kasvissyöjää ja yksi, joka inhoaa kalaa yli kaiken (ei ole vuosiin syönyt yhtään). Eli mies on ainoa, joka sitä lohta syö. Sitten mies kiukuttelee, että mistä olisi voinut tietää ja ihan turhaan mitään yrittää kun ei mikään kelpaa.

Näin ehkä on mutta silti kannattaa ottaa vastaan se mitä saa eikä valittaa liikaa. On ihan varma tapa saada toinen lopettamaan kaken tekeminen kertomalla hänelle että "tätäkään et sitten osannut tehdä oikein".

Minäkin olen saanut useaan kertaan ruokaa josta en niin välitä mutta syön sen kiltisti koska tiedän että valttaminen asiasta ei auta mitään, päinvastoin. Jos en syö kalaa niin sitten jätän kalan syömättä ja syön vain lisukkeita, kastiketta ja salaattia. 

Ihan oikeastiko sinun mielestä pitäisi olla hiljaa ja nurisematta syödä sitten ne lisäkkeet? Jos tehtävänä on keksiä perheelle ruoka, niin eihän tuota tehtävää ole mitenkään hoidettu, jos ainoastaan mies syö sitä pääruokaa.

Sama kun pitäisi ostaa lapselle lenkkarit ja mies ostaisi 5 numeroa liian pienet kumpparit niiden tilalle. Hyvin tehty! Ei syytä valittaa.