Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä
Kun nehän on vain naisten keksimiä turhakkeita tai vähintäänkin hoituu ihan itsellään siinä arjessa, ilman sen suurempaa ajattelua tai ponnistelua.
No. Tänään kysyin mieheltä miten seuraavat asiat on hoidettu tai hoidetaan:
Lapsen synttäreiden järjestäminen
Lapsen ilmoittaminen harrastukseen, sinne tutustuminen, varusteiden hankinta
Koulun yhteiseen perhepäivään osallistuminen
Kevätvaatteiden ja kenkien hankinta
Toisen lapsen peliturnaukseen osallistuminen
Mies oli ihan ihmeissään. Miksi nyt vasta sanot? Ei hän nyt voi siksi ja täksi yhtäkkiä muuttua. Kai ne sit jotenkin järjestyy. Ei hän osaa sanoa tai luvata voiko hoitaa.
Niin, et sillai. Kyllä miehet hoitaa!
Kommentit (2456)
Vierailija kirjoitti:
Osallistuva äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä metatyötä tuo vaatii? Synttärit hoidetaan, vanhempainiltaan mennään ja harrastuksiin mennään ja ilmottaudutaan, tarvittavat asiat ostetaan. Ei sen kummempaa. T: kolmen lapsen äiti
Et sä sinne vanhempainiltaan vaan mene jos lapsi on sen verran pieni ettei voi jäädä yksin kotiin, mies on ylitöissä ja perheen ainoa auto miehellä joten et heitätä lasta mummolaankaan tuosta vaan illan ajaksi. Se on sitä metatyötä...kuka vanhempainiltaan menee, millä kulkupelillä, ehtiikö ruuan tehdä ennen sitä vai pitääkö edellisenä päivänä tehdä lämmitettäväksi asti, kuka vie ja hakee lapset harrastukseeen kun ne on samaan aikaan....
Meillä tämä hoidetaan niin että jompikumpi toteaa että vanhempainilta on sinä ja sinä päivänä klo se ja se ja sitten yhdessä katsotaan kalenterit että onnistuuko jommalta kummalta ja miten ja sitten toinen jää hoitamaan lasta / vie tämän harrastuksiin ja toinen menee vanhempainiltaan (kuljemme kävellen, pyörällä tai bussilla joten siitä ei tarvitse neuvotella millä mennään, voi itse valita spontaanisti) tai sitten ilmoitamme ettemme pääse jos ajankohta ei sovi. En edes ymmärrä miten tämän voisi ottaa yksin hoidettavakseen jonain metatyönä jos parisuhteessa ollaan.
Voi kuule, tietäisitpä kuinka huonosti joissakin parisuhteissa kommunikoidaan. Tai "kommunikoidaan", mutta toinen ei ota joko asioihin mitään kantaa tai ei kuuntele niin aktiivisesti, että sisäistää kuulemansa. Vaikka, esimerkiksi nyt vanhempainillasta, on sovittu, joka kerta se tulee yllätyksenä, kun siitä muistuttaa.
Suosittelen lämpimästi pariterapiaa, jos tilanne on tuollainen. Eihän suhteesta tule mitään, jos puolison kanssa ei voi keskustella.
Sen kyllä ymmärrän, että pienten lasten kanssa pää kuormittuu niin, että ei muista mitä on juuri äsken sopinut. Kyllä meilläkin sitä käy, että toinen sanoo ettei ole ikinä kuullutkaan koko asiasta. Stressi tekee tenän muistille. Siksi tärkeät asiat pitää laittaa heti kalenteriin.
Ja on meille käynyt niinkin, että hoitaja kysyy lasta päikystä hakiessa että saatteko hoitajan, pääsettekö molemmat tänään vanhempainiltaan ja minä olin autuaasti unohtanut koko illan. Mies meni sinne, minä jäin kotiin hoitamaan lasta, mutta niin olimme jo aiemmin puhuneetkin. Tämä unohdus siis täysin stressin ja uupumuksen, ei välinpitämättömyyden piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamia hyviä kuvauksia metatyöstä ketjuun tullut jotka voin allekirjoittaa. Eli asioiden vaiheita joita on vaikea konkretisoida, varhainen konkretisointi voi olla tarpeettoman kallista, tai jakaminen.
Haluaisin kuulla jo keinoja ja ratkaisuja sillä oletuksella että perheyksikkö on yritys joka pyrkii jatkamaan liiketoimintaansa lähitulevaisuuteen. Me tiedämme kaikki kuinka helppoa on elää yksin.
Miten kaksi tai useampi ihminen voi tehdä onnistuneesti yhteistä metatyötä? Tai luoda edes karkeasti yhteisen näkemyksen siitä. Jos se helpottaa niin yhteisen kalenterin täytön, vaikka onkin työtä eikä metatyötä, voinee ketjun hengessä laskea metatyöksi. Kannattaako metatyön varhainen konkretisointi ja täyttää yhteinen kalenteri kaikella mitä mieleen juolahtaa vai jalostaa ja mahdollisesti kärsiä siitä, että viivyttely todennäköistää työn jakautumista epäreilusti.
miten miesten on niin vaikea tajuta, mitä metatyö on?
Esimerkki meillä ajankohtaisesta metatyöstä:
Ensi viikolla on vappu, jolloin lapsen koulussa ainakin aikaisempien vuosien perusteella on melko varmasti naamiaiset. (Eräänä koronavuonna oli vappuohjelmassa oli myös Talent-kisa, jota varten kotona piti viikossa harjoitella jokin taito ja kuvata siitä video...) Tämänvuotisesta ohjelmasta ei kuitenkaan ole tullut wilmaviestiä, eikä lapsi ole kehoituksista huolimatta muistanut kysyä asiasta opelta.
Oletettavasti tarvitaan kuitenkin naamiaisasu. Ideaalitilanteessa se askarreltaisiin kiireettömästi yhdessä lapsen kanssa kotoa löytyvistä tarvikkeista, mutta melko varmasti jotain täytyy myös ostaa. Viimeisen yön paniikkiompeluprojekti ei erityisesti kiinnosta, mutta en myöskään halua ostaa jotain valmista kiinakrääsänaamiaisasua vain yhtä käyttöä varten. Asu pitäisi siis suunntella siten, että se:
1. kelpaa lapselle ja on mukava päällä
2. on jotenkin teknisesti mahdollista toteuttaa (kerran lapsi olisi halunnut olla muumi, ja eräänä halloweenina ympärilleen lepakkopilven, näihin minun taitoni eivät riittäneet)
3. sitä varten ei tarvitse ostaa kovin paljoa uutta
4. jos jotain täytyy ostaa, niin nämä osat saisivat mielellään olla uudelleenkäytettäviä, esim. tietynvärinen t-paita tai hame kesävaatteeksi
5. ostettavat tarvikkeet saa järkevän matkan päästä, enää ei ehdi tilata
6. asun väkertämiseen ei kulu parin työpäivän verran yön tunteja
Meillä on vain yksi lapsi, joka alkaa olla sen ikäinen ettei kovin montaa naamiaisasua varmaan enää tarvita. Ihan mielelläni olen niitä hänen kanssaan suunnitellut ja askarrellut. Eikä sitä voi hoitamattakaan jättää, noiden koulussa käytännössä kaikki pukeutuvat.
Miehellä on perinteisesti kaksi reagointitapaa näihin: Hän joko ilahtuneen yllättyneesti kehuu asua, joka on vain ilmestynyt jostain, kasvomaaleineen ja kampauksineen. Tai jos hän sattuu kiinnittämään huomiota illalla ompelukoneen äärellä puhisevaan vaimoonsa, hän luultavasti ihmettelee, että "kannattaako tuohon nyt aikaa pistää", vaikkakaan ajatus ei kehity tätä pidemmälle siihen asti, että mitä se lapsi muuten seuraavana aamuna laittaisi päällensä.
(Ihana mies on silti. <3 )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaan lapset pois tästä metatyö konseptista. Eli ymmärränkö oikein, että metatyötä on se, kun pohdin, että miten pääsen lääkäriin, kun on työvuoro? Keneltä haen sen lääkärissä käynti ajan vapaaksi? Missä on työterveys? Millä kulkuvälineellä menen työterveyteen?
Eli normaali ajattelu on metatyötä? Meillä mies suunnittelee remonttia kolme viikkoa, eikä mitään muuta kuin mittanauhan kanssa heilumista tapahdu, ellen minä lopeta tätä "metatyötä" ja ala tekemään. Toiset pohtivat asioita enemmän kuin toiset?
Olen tosi pahoillani enkä mitenkään halua aliarvioida ajatustyötä, mutta tätä metatyö konseptia minun on vaikea käsittää.Ei jätetä lapsia pois, koska tämä ketju koskee nimenomaan lapsiperheen äidin metatyötä. Kaksi yhdessäasuvaa aikuista pärjää ilman perheyksikön metatyötä.
Toki kummallakin oma omansa.
Minusta on hyvä että keskustelu rönsyilee välillä muuallekin. Lapset kun tahtovat olla sellainen aihe joka nostaa suuria tunteita ja niillä voi oikeuttaa melkein mitä vain hullua kun onhan ne lapset nyt maailman tärkein asia. Silloin ei aina näe että jotkut asiat menevät vähän ylikin välillä.
Vierailija kirjoitti:
miten miesten on niin vaikea tajuta, mitä metatyö on?
Koska monelle normaalille miehelle asioiden ajattelu ja suunnittelu on asia josta ei tehdä sen kummempaa numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaan lapset pois tästä metatyö konseptista. Eli ymmärränkö oikein, että metatyötä on se, kun pohdin, että miten pääsen lääkäriin, kun on työvuoro? Keneltä haen sen lääkärissä käynti ajan vapaaksi? Missä on työterveys? Millä kulkuvälineellä menen työterveyteen?
Eli normaali ajattelu on metatyötä? Meillä mies suunnittelee remonttia kolme viikkoa, eikä mitään muuta kuin mittanauhan kanssa heilumista tapahdu, ellen minä lopeta tätä "metatyötä" ja ala tekemään. Toiset pohtivat asioita enemmän kuin toiset?
Olen tosi pahoillani enkä mitenkään halua aliarvioida ajatustyötä, mutta tätä metatyö konseptia minun on vaikea käsittää.Ei jätetä lapsia pois, koska tämä ketju koskee nimenomaan lapsiperheen äidin metatyötä. Kaksi yhdessäasuvaa aikuista pärjää ilman perheyksikön metatyötä.
Toki kummallakin oma omansa.Minusta on hyvä että keskustelu rönsyilee välillä muuallekin. Lapset kun tahtovat olla sellainen aihe joka nostaa suuria tunteita ja niillä voi oikeuttaa melkein mitä vain hullua kun onhan ne lapset nyt maailman tärkein asia. Silloin ei aina näe että jotkut asiat menevät vähän ylikin välillä.
Kahden aikuisen taloudessa metatöistä pääsee helpommalla, kun kumpikin hoitaa omat asiansa. Asutaan kerrostalossa, auton omistaja huolehtii autostaan, kumpikin huolehtii omista ruuistaan ja pyykeistään. Siivous voidaan ulkoistaa, mutta kumpikin vaihtaa omat petivaatteensa milloin haluaa, vaikka kerran vuoteen, jos nenä kestää.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki meillä ajankohtaisesta metatyöstä:
Ensi viikolla on vappu, jolloin lapsen koulussa ainakin aikaisempien vuosien perusteella on melko varmasti naamiaiset. (Eräänä koronavuonna oli vappuohjelmassa oli myös Talent-kisa, jota varten kotona piti viikossa harjoitella jokin taito ja kuvata siitä video...) Tämänvuotisesta ohjelmasta ei kuitenkaan ole tullut wilmaviestiä, eikä lapsi ole kehoituksista huolimatta muistanut kysyä asiasta opelta.
Oletettavasti tarvitaan kuitenkin naamiaisasu. Ideaalitilanteessa se askarreltaisiin kiireettömästi yhdessä lapsen kanssa kotoa löytyvistä tarvikkeista, mutta melko varmasti jotain täytyy myös ostaa. Viimeisen yön paniikkiompeluprojekti ei erityisesti kiinnosta, mutta en myöskään halua ostaa jotain valmista kiinakrääsänaamiaisasua vain yhtä käyttöä varten. Asu pitäisi siis suunntella siten, että se:
1. kelpaa lapselle ja on mukava päällä
2. on jotenkin teknisesti mahdollista toteuttaa (kerran lapsi olisi halunnut olla muumi, ja eräänä halloweenina ympärilleen lepakkopilven, näihin minun taitoni eivät riittäneet)
3. sitä varten ei tarvitse ostaa kovin paljoa uutta
4. jos jotain täytyy ostaa, niin nämä osat saisivat mielellään olla uudelleenkäytettäviä, esim. tietynvärinen t-paita tai hame kesävaatteeksi
5. ostettavat tarvikkeet saa järkevän matkan päästä, enää ei ehdi tilata
6. asun väkertämiseen ei kulu parin työpäivän verran yön tuntejaMeillä on vain yksi lapsi, joka alkaa olla sen ikäinen ettei kovin montaa naamiaisasua varmaan enää tarvita. Ihan mielelläni olen niitä hänen kanssaan suunnitellut ja askarrellut. Eikä sitä voi hoitamattakaan jättää, noiden koulussa käytännössä kaikki pukeutuvat.
Miehellä on perinteisesti kaksi reagointitapaa näihin: Hän joko ilahtuneen yllättyneesti kehuu asua, joka on vain ilmestynyt jostain, kasvomaaleineen ja kampauksineen. Tai jos hän sattuu kiinnittämään huomiota illalla ompelukoneen äärellä puhisevaan vaimoonsa, hän luultavasti ihmettelee, että "kannattaako tuohon nyt aikaa pistää", vaikkakaan ajatus ei kehity tätä pidemmälle siihen asti, että mitä se lapsi muuten seuraavana aamuna laittaisi päällensä.
(Ihana mies on silti. <3 )
Meillä myös vappunaamisiset kahdella lapsella ensiviikolla päiväkodissa. Viime vuoden asu oli jäänyt pieneksi ja oli kuulemma jo nolokin, mutta onneksi nuorempi lapsi haluaa pitää sitä. Vanhempi lapsi halusi tietyn asun. Katsoin että lähellä olevassa kaupassa se maksaisi 35 euroa. Aika paljon pari kertaa käytettävästä asusta. Seuraavaksi katsoin jos löytyisi käytettynä ja löysin 5 eurolla vastaavan Torista. Laitoin viestin myyjälle ja sovin hakuajan, laitoin miehen hakemaan sen lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten miesten on niin vaikea tajuta, mitä metatyö on?
Koska monelle normaalille miehelle asioiden ajattelu ja suunnittelu on asia josta ei tehdä sen kummempaa numeroa.
Kiitos! Jos olet minun mies, niin saat jatkossa suunnitella meidän perheen ruokalistan ja tehdä sen perusteella ostoslistat. Huomioithan allergiat, budjetin, ruuanvalmistukseen varatun ajan ja budjetissa pysymisen ja mielellään myös henkilökohtaiset lempiruuat.
Kun tuo ei sinua rasita, niin lasten vaatehuollon voit ottaa hoitaaksesi, mutta minä voin hoitaa välillä pyykinpesun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaan lapset pois tästä metatyö konseptista. Eli ymmärränkö oikein, että metatyötä on se, kun pohdin, että miten pääsen lääkäriin, kun on työvuoro? Keneltä haen sen lääkärissä käynti ajan vapaaksi? Missä on työterveys? Millä kulkuvälineellä menen työterveyteen?
Eli normaali ajattelu on metatyötä? Meillä mies suunnittelee remonttia kolme viikkoa, eikä mitään muuta kuin mittanauhan kanssa heilumista tapahdu, ellen minä lopeta tätä "metatyötä" ja ala tekemään. Toiset pohtivat asioita enemmän kuin toiset?
Olen tosi pahoillani enkä mitenkään halua aliarvioida ajatustyötä, mutta tätä metatyö konseptia minun on vaikea käsittää.Ei jätetä lapsia pois, koska tämä ketju koskee nimenomaan lapsiperheen äidin metatyötä. Kaksi yhdessäasuvaa aikuista pärjää ilman perheyksikön metatyötä.
Toki kummallakin oma omansa.Minusta on hyvä että keskustelu rönsyilee välillä muuallekin. Lapset kun tahtovat olla sellainen aihe joka nostaa suuria tunteita ja niillä voi oikeuttaa melkein mitä vain hullua kun onhan ne lapset nyt maailman tärkein asia. Silloin ei aina näe että jotkut asiat menevät vähän ylikin välillä.
Kahden aikuisen taloudessa metatöistä pääsee helpommalla, kun kumpikin hoitaa omat asiansa. Asutaan kerrostalossa, auton omistaja huolehtii autostaan, kumpikin huolehtii omista ruuistaan ja pyykeistään. Siivous voidaan ulkoistaa, mutta kumpikin vaihtaa omat petivaatteensa milloin haluaa, vaikka kerran vuoteen, jos nenä kestää.
Mutta metatyön konsepti ei muutu siitä mihinkään että perheeseen tulee lapsia. Suunnittelun määrä vain nousee ja se voi mennä myös joillain yli sellaiseksi kaiken loputtomaksi suunnitteluksi. Lapsien kanssa pitää kestää myös tietty määrä kaoottisuutta ja ennalta-arvaamattomuutta. Hyvin paljon stereotypisoiden sanoisin että naiset ovat parempia silloin kun kaikki menee heidän tarkkojen suunitelmiensa mukaan ja miehet ovat parempia improvisoimaan ratkaisuja silloin kun ne hyvät suunnitelmat menevät jostain syystä kuitenkin pieleen. Parhaimillaan tämä on perheen toiminnan vahvuus, pahimmillaan jatkuvia kiistoja aiheuttava konflikti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten miesten on niin vaikea tajuta, mitä metatyö on?
Koska monelle normaalille miehelle asioiden ajattelu ja suunnittelu on asia josta ei tehdä sen kummempaa numeroa.
Kiitos! Jos olet minun mies, niin saat jatkossa suunnitella meidän perheen ruokalistan ja tehdä sen perusteella ostoslistat. Huomioithan allergiat, budjetin, ruuanvalmistukseen varatun ajan ja budjetissa pysymisen ja mielellään myös henkilökohtaiset lempiruuat.
Kun tuo ei sinua rasita, niin lasten vaatehuollon voit ottaa hoitaaksesi, mutta minä voin hoitaa välillä pyykinpesun.
En valitettavasti ole miehesi mutta voin kertoa että teen tuota joka ikinen päivä ja paljon muutakin. Enkä ole koskaan kokenut sitä jotenkin kaikesta muusta irralliseksi metatyöksi. Se on vain kotitöiden hoitamista joihin liittyy luonnollisestikin jonkin verran aina etukäteissuunnittelua. Rutiinit kuitenkin vähentävät vuosien aikana tuota suunnittelun vaatimaa aikaa huomattavasti ja moni asia hoituu ilman sen kummempaa aktiivista ajattelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten miesten on niin vaikea tajuta, mitä metatyö on?
Koska monelle normaalille miehelle asioiden ajattelu ja suunnittelu on asia josta ei tehdä sen kummempaa numeroa.
Kiitos! Jos olet minun mies, niin saat jatkossa suunnitella meidän perheen ruokalistan ja tehdä sen perusteella ostoslistat. Huomioithan allergiat, budjetin, ruuanvalmistukseen varatun ajan ja budjetissa pysymisen ja mielellään myös henkilökohtaiset lempiruuat.
Kun tuo ei sinua rasita, niin lasten vaatehuollon voit ottaa hoitaaksesi, mutta minä voin hoitaa välillä pyykinpesun.
En valitettavasti ole miehesi mutta voin kertoa että teen tuota joka ikinen päivä ja paljon muutakin. Enkä ole koskaan kokenut sitä jotenkin kaikesta muusta irralliseksi metatyöksi. Se on vain kotitöiden hoitamista joihin liittyy luonnollisestikin jonkin verran aina etukäteissuunnittelua. Rutiinit kuitenkin vähentävät vuosien aikana tuota suunnittelun vaatimaa aikaa huomattavasti ja moni asia hoituu ilman sen kummempaa aktiivista ajattelua.
No voi harmi. Teenpä sitten tänään meille ruuaksi kaurapuuroa, kun muuta en nyt keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten miesten on niin vaikea tajuta, mitä metatyö on?
Koska monelle normaalille miehelle asioiden ajattelu ja suunnittelu on asia josta ei tehdä sen kummempaa numeroa.
Kiitos! Jos olet minun mies, niin saat jatkossa suunnitella meidän perheen ruokalistan ja tehdä sen perusteella ostoslistat. Huomioithan allergiat, budjetin, ruuanvalmistukseen varatun ajan ja budjetissa pysymisen ja mielellään myös henkilökohtaiset lempiruuat.
Kun tuo ei sinua rasita, niin lasten vaatehuollon voit ottaa hoitaaksesi, mutta minä voin hoitaa välillä pyykinpesun.
En valitettavasti ole miehesi mutta voin kertoa että teen tuota joka ikinen päivä ja paljon muutakin. Enkä ole koskaan kokenut sitä jotenkin kaikesta muusta irralliseksi metatyöksi. Se on vain kotitöiden hoitamista joihin liittyy luonnollisestikin jonkin verran aina etukäteissuunnittelua. Rutiinit kuitenkin vähentävät vuosien aikana tuota suunnittelun vaatimaa aikaa huomattavasti ja moni asia hoituu ilman sen kummempaa aktiivista ajattelua.
No voi harmi. Teenpä sitten tänään meille ruuaksi kaurapuuroa, kun muuta en nyt keksi.
Jos se tosiaan on ainoa ruoka joka mieleesi tulee niin ei siinä sitten mitään.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko ihmiset tulleet hulluiksi?
Jos on ongelma, esim. ei pääse koulun vanhempainiltaan koska ei ole auto käytettävissä.
Ratkaisu: Ei mennä vanhempainiltaan. Ei tarvitse metamiettiä.
Lapsi tarvitsee uudet kengät.
Ratkaisu: Sanotaan lapselle, ostetaanpa seuraavan kerran kun ollaan kaupoilla. Ei metamietintää.
Lapsi on kuumeessa.
Ratkaisu: Lapsi jää kotiin potemaan. Kouluikäinen pärjää mainiosti yksin muutaman tunnin kotona.
Jos lapsi on kovin pieni, niin toinen vanhemmista jää kotiin päiväksi pariksi.
Teini haluaa yökylään.
Ratkaisu: Kyllä tai ei. Ei megametatyötä.
Lapsi tarvitsee kevätvaatteita.
Ratkaisu: Eikö sisarusten vanhat käy/mahdu? Jos ei, niin ostetaanpa kun ollaan joskus sopivasti sellaisessa kaupassa.
Lapsella on syntymäpäivät.
Ratkaisu: So? Niitä on kaikilla joka vuosi, ei niitä tarvitse juhlia.
Varmasti provo mutta vastataan silti, koska ketjussa on porukkaa joka oikeasti ajattelee noin.
Vanhempainiltaan kannattaa mennä. Mitäs jos lapsella on ongelmia koulussa tai lasta kiusataan, ja se tulee ilmi vasta siellä? Kivaa myös joutua opettajan silmätikuksi, jos tämä on sitä sorttia joka päättelee vanhempainiltaan tulemattomuuden johtuvan siitä ettei vanhempia vaan kiinnosta.
Uudet kengät. Miten niin seuraavan kerran kun ollaan kaupoilla? Omassa kotipaikkakunnassa se kauppa jossa käytiin oli pieni ruokakauppa jossa ei todellakaan ollut kenkiä. Kenkien osto vaati aina sen että lähdetään toiseen n.30-45min ajon päässä olevasta isommasta kaupungista, joiden kauppavalikoima oli hyvinkin erilainen. Mitäs jos esim. ainoat talvikengät hajoaa? Siinä pitää reagoida nopeasti.
Kouluikäistä ei saa jättää yksin sairaana kotiin. Ei nykypäivänä. Toisen vanhemman kotiin jääminen saattaa vaatia paljon järjestelyitä.
Teinikin pitää mahdollisesti kuskata yökylään (ei, kaikki ei asu kätevien julkisten tai pyöräilymatkojen päässä kaikesta). Ja varmistaa, että teini menee oikeasti yökylään eikä pyörimään ojaan kavereiden kanssa umpikännissä.
Kaikilla ei ole sisaruksia jolta lainata vanhoja vaatteita, ja edelleen, kaikki ei asu sellaisessa paikassa että sopivaan kauppaan vain mennään tuosta vaan.
Synttärikohtaan en edes vaivaudu vastaamaan.
Ja niin vain nekin asiat järjestyivät ilman aloittajan hösöttämistä ja itsensä tärkeäksi tekemistä ja sehän aloittajaa harmittaa.
4 lapsen leskenä voin sanoa että se jotka valitatte täällä "metatöistä" olette säälittäviä heikkoja naisia.
olen 6 vuotta hoitanut nyt yksin kaikki perheen liittyvät jutut .
puoliso kuoli äkkillisesti liikenneonnettomuudessa ja jätti minut pienten lapsien kanssa. kuopus oli vasta 1 vuotias ja vanhin 8v.
ongelmia ei ole ollut.
terveisiin iskä 44v.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko ihmiset tulleet hulluiksi?
Jos on ongelma, esim. ei pääse koulun vanhempainiltaan koska ei ole auto käytettävissä.
Ratkaisu: Ei mennä vanhempainiltaan. Ei tarvitse metamiettiä.
Lapsi tarvitsee uudet kengät.
Ratkaisu: Sanotaan lapselle, ostetaanpa seuraavan kerran kun ollaan kaupoilla. Ei metamietintää.
Lapsi on kuumeessa.
Ratkaisu: Lapsi jää kotiin potemaan. Kouluikäinen pärjää mainiosti yksin muutaman tunnin kotona.
Jos lapsi on kovin pieni, niin toinen vanhemmista jää kotiin päiväksi pariksi.
Teini haluaa yökylään.
Ratkaisu: Kyllä tai ei. Ei megametatyötä.
Lapsi tarvitsee kevätvaatteita.
Ratkaisu: Eikö sisarusten vanhat käy/mahdu? Jos ei, niin ostetaanpa kun ollaan joskus sopivasti sellaisessa kaupassa.
Lapsella on syntymäpäivät.
Ratkaisu: So? Niitä on kaikilla joka vuosi, ei niitä tarvitse juhlia.
Tadaa ja kun olet mies, kaikki asiat vaan tapahtuvat itsestään ilman kenenkään aktiivista toimijuutta! Ihana listaus, suorastaan miehen keksimä!😍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä metatyötä tuo vaatii? Synttärit hoidetaan, vanhempainiltaan mennään ja harrastuksiin mennään ja ilmottaudutaan, tarvittavat asiat ostetaan. Ei sen kummempaa. T: kolmen lapsen äiti
sinäkään et siis ymmärrä, mitä metatyö tarkoittaa.
Mikä sinun mielestäsi harrastuksiin ilmoittautumisessa on metatyötä?
MIelestäni se on kaikki se itsekseen pohdiskelu ennenkuin siitä jokin konkretisoituu vaikkapa urheiluseuran nettisivuille selaamiseen ja viestin lähettämiseen. Tämä viestin lähettäminen ei ole metatyötä koska sellaisista vastaavista tuotoksista maksetaan jopa palkkaa. Huom. pelkästä metatyöstä eli pohdiskelusta ei makseta suoraan palkkaan ellei se konkretisoidu edes jollain lailla.
Mutta ilmeisesti täällä pidetään monia konkreettisia työtehtäviä jotka ovat monelle ammattityön osia metatyönä? Se ei ole kovin viisasta problematiikan kannalta.
Naisreppanat nostaa itsensä jalustalle. Ne ajattelee että miesten tapa toimia on
1. mies tekee pullaa
2. mies syö pullan (eikä jätä mitän itkeville lapsille)
Nainen, tuo metatyöskentelyn mestari taas
1. suunnittelee mitä leiposi
2. tarkastaa reseptejä, onko toisessa etuja toiseen verrattuna
3. selvitää jääkaapin ja kuiva-aineiden inventaarion
4. tekee investoinsisuunnitelman , hyväksyy sen ja käy kaupalla
5. valmistelee tarvittavat työvälineet
6. työn suoritus
7. pullaa jakoon, ensin kaikille muille ja itse otetaan jos jotain jää (jäähän sitä koska nainen osasi mitoittaa kaiken oikein)
Nainen ei suostu tajuamaan että miehen 1 on sama kuin naisen 1-6. Nainen on niin korkealla jalustallaan.
Se koko ruokahuollon hoitava emäntä täällä taas. Mä tunnustan olevani tuollainen, ja pirun hyvä siinä. Kokemus tuo varmuutta, enkä koe hommaa kuormittavaksi, koska pidän siitä (kai jotkut vaan syntyvät martoiksi?). Meillä tosiaan hommat on jaettu osaamisen mukaan, eikä mies laita kotona ruokaa lainkaan.
Exmies sen sijaan laittoi, noin viittä ruokalajia, useimmat jauhelihaa. Muistan liki 20 vuoden takaa kun hän teki omalla tyylillään makaronilaatikkoa. Ensin oli maito loppu (lähti pyörällä kauppaan) ja sitten olivat munat loppu (lähti toisen kerran pyörällä kauppaan, kiroiun säestämänä). On muista syistä ollut jo kauan ex, ja yhteisen aikuisen mukaan osaa nykyään jo inventoida jääkaapin ennen toteutusta. Se on oppia ikä kaikki.
Olittekohan naapureitani, koska naapurin mies kävi useilla lyhyillä pyörälenkeillä monesti päivässä ja aina vaivasi, että missä ihmeessä hän polkee!😁
Alue: Aihe vapaa
Nii-in. Maailma muuttuu ja vaatimukset vanhempia kohtaan sitä mukaan myös.
Silti moni jaksaa kehua miten hänkin pärjäsi silloin ihan hyvin, kun talossa oli yksi lankapuhelin, lapsen repussa reissuvihko ja teeveessä kolme kanavaa. Lapset juoksivat pihalla keskenään päiväkoti-ikäisestä lähtien ja söivät nakkisoosia joka toinen päivä, joskus joku hukkui uimarannalla, kun aikuiset eivät olleet mukana.