Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä
Kun nehän on vain naisten keksimiä turhakkeita tai vähintäänkin hoituu ihan itsellään siinä arjessa, ilman sen suurempaa ajattelua tai ponnistelua.
No. Tänään kysyin mieheltä miten seuraavat asiat on hoidettu tai hoidetaan:
Lapsen synttäreiden järjestäminen
Lapsen ilmoittaminen harrastukseen, sinne tutustuminen, varusteiden hankinta
Koulun yhteiseen perhepäivään osallistuminen
Kevätvaatteiden ja kenkien hankinta
Toisen lapsen peliturnaukseen osallistuminen
Mies oli ihan ihmeissään. Miksi nyt vasta sanot? Ei hän nyt voi siksi ja täksi yhtäkkiä muuttua. Kai ne sit jotenkin järjestyy. Ei hän osaa sanoa tai luvata voiko hoitaa.
Niin, et sillai. Kyllä miehet hoitaa!
Kommentit (2456)
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te sanoneet miehillenne, että toivoisitte heidän kantavan kortensa kekoon näiden asioiden osalta?
Kukaan ei kuitenkaan ole ajatustenlukija, ja voi olla että mies olettaa kaiken olevan ihan ok jos kukaan ei avaa suutaan. Ehkä mies jopa ajattelee, että nainen ihan haluaa hoitaa nuo asiat, kun ei sano mitään.
Kiinnostaisi myös kuulla, että jos joku on avannut suunsa ja ihan suoraan keskustellut miehen kanssa, niin mihin se johti?
Jäin miettimään, mistä sellainen ilmiö johtuu, että juuri nämä aloituksen kaltaiset asiat on niin usein naisilla tehtävänä. Ottaako nainen ne luontevammin tehdäkseen tai tuleeko malli lapsuudenkodista? Entä voiko ympäristö omalla tavallaan luoda naiselle painetta siitä, että nää on muuten sun hommia?
Mun mies kommentoi joskus lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen, ettei tule tapahtumiin kun ei siellä koskaan ketään muitakaan isejä ole. Totesin, että ei niin ole, mutta ole sinä. Se on meidän lapselle tärkeää, piste. Ja niin hän on ollut, jos vain on päässyt. Tää ei nyt liity metatyöhön sinänsä, mutta ajatukseen siitä, kuinka ympäristö ja vertaisryhmä vaikuttaa niin miehiin kuin naisiinkin.
Mitä nyt tulee näihin vanhempainiltoihin tai tapahtumiin koululla, niin ei niitä kannata stressata. Viestiä vanhempainillassa käsitellyistä asioista tulee kyllä kotiin, ja eihän aina voida olettaa että joku ilta x on vapaana kaikilla (siis muutenkin kuin töiltä). Kyllä koulussa ymmärretään, että ihmisillä voi olla muitakin suunnitelmia ja tilanteet vaihtelee. Kivoja ja tärkeitä juttuhan ne on, mutta pointti on se, ettei kukaan kuole, jos niihin joskus jättää menemättä. Paraskin täällä puhumaan, unohdin itse Teams- vanhempainillan ja podin syyllisyyttä ja häpeää siitä vaikka kuinka pitkään.
"Oletteko te sanoneet miehillenne, että toivoisitte heidän kantavan kortensa kekoon näiden asioiden osalta?"
Kyllä, tietenkin.
"Kukaan ei kuitenkaan ole ajatustenlukija, ja voi olla että mies olettaa kaiken olevan ihan ok jos kukaan ei avaa suutaan. Ehkä mies jopa ajattelee, että nainen ihan haluaa hoitaa nuo asiat, kun ei sano mitään."
Ja tässä on ongelman ydin.
"Kiinnostaisi myös kuulla, että jos joku on avannut suunsa ja ihan suoraan keskustellut miehen kanssa, niin mihin se johti?"
Metatyön vähättelyyn / olemassaolon kieltämiseen. Kuulemma kaikki on helppoa eikä vaadi stressiä, tuosta noin vain hoituu. Pyysin siis hoitamaan kaiken, kun on niiiiin helppoa. Puoleen vuoteen ei tapahtunut mitään. Kaikki jäi tekemättä, tiskit homehtuivat pöydällä ensin siksi ettei viitsinyt tiskata ja sitten siksi että tiskiaine loppui eikä viitsinyt mennä ostamaan lisää, ja kun meni kauppaan ei muistanut ostaa koska ei kirjoittanut ylös. Hammaslääkärit sun muut varaamatta. Lääke loppui kun ei muistanut pyytää uutta reseptiä, sitten kauhealla paniikilla uutta hakemaan ympäri kaupunkia vihaisena sinkoillen. Ruokaa ei ostettu mitenkään järkevästi eikä valmistettu. Pari tärkeää hankintaa meni mönkään, ja muutamasta maksoi ihan hitosti enemmän kun ei katsonut tarjouksia. Jne.
Toki tämä oli ihan puhdasta laiskuutta, mutta osana siinä oli juuri tuo metatyön halveksunta. Suunnittelu on turhaa naisten hömpötystä, joten on parempi tehdä viime tipassa, hutaisten, kalliimmalla tai ei ollenkaan?
Ja jep, on exä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja. Edelleen tätä naisten valitusta siitä kuinka kaikki on niin h******in vaikeaa. :D JA kyllä, olen nainen. Se on ihan kuulkaa omasta asenteesta kiinni, haluatteko elämänne ja aikanne noin käyttää. Antakaa toisten elää ja hoitaa hommat omalla tavallaan, nimittäin kyllä, kaikki onnistuu ilman megameta"työtä". Ja hipsuissa koska se on teidän marttyyrinviitta päällä ihan itse keksimä asia, jonka ansiosta voitte solmia sen marttyyrinviitan vaikka umpisolmuun kaulalle ja hirttäytyä siihen. Kun kukaan ei tosiaan teidän mielestä asioita niin hyvin ja yhtä paljon tee.
PICK ME PICK ME
passaa sä vaan ukkoasi, me muut halutaan tasa-arvoa.
Me tehdään ihan tasapuolisesti kimpassa kaikki. Ei ongelmaa. :D
Sitten ongelma on sun lukutaidossasi. Et ymmärrä, mistä tässä ketjussa on puhuttu. Kokeiles lukea uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te sanoneet miehillenne, että toivoisitte heidän kantavan kortensa kekoon näiden asioiden osalta?
Kukaan ei kuitenkaan ole ajatustenlukija, ja voi olla että mies olettaa kaiken olevan ihan ok jos kukaan ei avaa suutaan. Ehkä mies jopa ajattelee, että nainen ihan haluaa hoitaa nuo asiat, kun ei sano mitään.
Kiinnostaisi myös kuulla, että jos joku on avannut suunsa ja ihan suoraan keskustellut miehen kanssa, niin mihin se johti?
Jäin miettimään, mistä sellainen ilmiö johtuu, että juuri nämä aloituksen kaltaiset asiat on niin usein naisilla tehtävänä. Ottaako nainen ne luontevammin tehdäkseen tai tuleeko malli lapsuudenkodista? Entä voiko ympäristö omalla tavallaan luoda naiselle painetta siitä, että nää on muuten sun hommia?
Mun mies kommentoi joskus lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen, ettei tule tapahtumiin kun ei siellä koskaan ketään muitakaan isejä ole. Totesin, että ei niin ole, mutta ole sinä. Se on meidän lapselle tärkeää, piste. Ja niin hän on ollut, jos vain on päässyt. Tää ei nyt liity metatyöhön sinänsä, mutta ajatukseen siitä, kuinka ympäristö ja vertaisryhmä vaikuttaa niin miehiin kuin naisiinkin.
Mitä nyt tulee näihin vanhempainiltoihin tai tapahtumiin koululla, niin ei niitä kannata stressata. Viestiä vanhempainillassa käsitellyistä asioista tulee kyllä kotiin, ja eihän aina voida olettaa että joku ilta x on vapaana kaikilla (siis muutenkin kuin töiltä). Kyllä koulussa ymmärretään, että ihmisillä voi olla muitakin suunnitelmia ja tilanteet vaihtelee. Kivoja ja tärkeitä juttuhan ne on, mutta pointti on se, ettei kukaan kuole, jos niihin joskus jättää menemättä. Paraskin täällä puhumaan, unohdin itse Teams- vanhempainillan ja podin syyllisyyttä ja häpeää siitä vaikka kuinka pitkään.
Lähes päivittäin joutuu sanomaan. Eipä auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten miesten on niin vaikea tajuta, mitä metatyö on?
Koska heidän näkökulmastaan asiat hoituvat aina itsekseen ja vain toteutusvaihe on olemassa.
Lisäksi monilla miehillä on aina kiire kertoa miten mikään tutkittukaan juttu, missä naiset ovat jollain tapaa alakynnessä, ei pidä missään nimessä paikkaansa. Kuten matalampi palkka samasta työstä, suostumusperusteisuus raiskauksiin liittyen ("jaaha mitään ei saa enää tehdä.."), naisten uupuminen työ- ja perhe-elämän yhdistämisessä ja niin edelleen.
Sitä kutsutaan rutiiniksi. En ymmärrä miten 10 vuotta kotia pyörittänyt ihminen ei hoida 90% asioista silkalla rutiinilla ilman valtavaa etukäteissuunnittelua ja pohdiskelua?
Itse olen miehenä pyörittänyt lapsiperheemme arkea päävastuullisena viimeiset 15 vuotta kun vaimoni työajat ovat sellaiset että ne minulle useimmiten arkipäivisin lankeavat. Ja ainakin itselläni arki sujuu kyllä todella pitkälle ihan niiden vuosien aikana vakiintuneiden rutiinien pohjalta. Aika samat asiat toistuvat viikosta ja vuodesta toiseen. Talveksi tarvitaan tietyt asiat ja kesäksi taas sitten toiset. Synttärit tulevat ja menevät joka vuosi ja ne hoidetaan. Ei se minusta tunnu mitenkään kauhean ihmeelliseltä erityiseltä metatyöltä mutta ehkä muut sitten vain kokevat toisin.
Edelleenkään kyse ei ole siitä, onko se arjen pyörittäminen rutiinia vai ei. Ja se on metatyötä, riippumatta siitä koetko sen työlääksi vai et. Kaikki sitä tekee, toiset vaan kiinnittää siihen enemmän huomiota, kuin toiset.
Kyse on enemmänkin siitä, että voisiko sitä projektijohtamisvastuuta/metatyötä vähän jakaa. Kumpi teistä huolehtii siitä, että sinne vanhempainiltaan osallistuu teistä nyt ainakin jompi kumpi? Kumpi huolehtii siitä, että lasta käyttää lääkärissä jompi kumpi? Kuka huolehtii viikon ruokalistan suunnittelusta ja kauppalistan tekemisestä. Aina sama ihminen, vai välillä toinen?
Rutiinitkin voi kuormittaa. Varsinkin, jos pitää tehdä tai miettiä jatkuvasti asioita, joista ei pidä. On ihmisiä, joille on luontaista suunnitella ja vetää suuria linjoja ja sitten on ihmisiä, joille on ominaista tehdä suorittavaa hommaa. Suurin osa on kai jossain tuolla keskellä, on mukava suunnitella jotain mistä on innostunut ja tehdä muissa asioissa mitä käsketään. Ei se arjen pyörittäminen tästä mitenkään poikkea. Olisi kivaa, jos sille toiselle ei kasaannu aina vain ne hänelle epämiellyttävät hommat.
On se sikäli että jos arjen metatyö tuntuu jatkuvasti kovin raskaalta niin se saattaa kertoa siitä että ihminen ei oikein osaa muodostaa toimivia arjen rutiineita. Rutiinit helpottavat asioiden tekemistä kun on ikäänkuin valmiita "vastauksia" yleisiin ongelmiin eikä tarvitse aina keksiä sitä pyörää uudestaan.
Muuten olen kyllä ihan samaa mieltä kanssasi että kodin työt pitää jakaa niin että kumpikaan ei uuvu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja. Edelleen tätä naisten valitusta siitä kuinka kaikki on niin h******in vaikeaa. :D JA kyllä, olen nainen. Se on ihan kuulkaa omasta asenteesta kiinni, haluatteko elämänne ja aikanne noin käyttää. Antakaa toisten elää ja hoitaa hommat omalla tavallaan, nimittäin kyllä, kaikki onnistuu ilman megameta"työtä". Ja hipsuissa koska se on teidän marttyyrinviitta päällä ihan itse keksimä asia, jonka ansiosta voitte solmia sen marttyyrinviitan vaikka umpisolmuun kaulalle ja hirttäytyä siihen. Kun kukaan ei tosiaan teidän mielestä asioita niin hyvin ja yhtä paljon tee.
PICK ME PICK ME
passaa sä vaan ukkoasi, me muut halutaan tasa-arvoa.
Me tehdään ihan tasapuolisesti kimpassa kaikki. Ei ongelmaa. :D
Tämä vasta onkin naurettavaa :D
Sulla EI ole ongelmaa, KOSKA te teette tasapuolisesti kaiken. Teette molemmat osan metatöistä ja kannatte vastuun perheestä yhdessä. Sulla ei ilmeisesti ole mieslasta miehenäsi, ja hyvä niin, ole siitä onnellinen!
Turha olettaa, että kaikki miehet olisi samanlaisia, tai tuntea ylemmyytttä, kun et muka joudu metatöistä huolehtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te sanoneet miehillenne, että toivoisitte heidän kantavan kortensa kekoon näiden asioiden osalta?
Kukaan ei kuitenkaan ole ajatustenlukija, ja voi olla että mies olettaa kaiken olevan ihan ok jos kukaan ei avaa suutaan. Ehkä mies jopa ajattelee, että nainen ihan haluaa hoitaa nuo asiat, kun ei sano mitään.
Kiinnostaisi myös kuulla, että jos joku on avannut suunsa ja ihan suoraan keskustellut miehen kanssa, niin mihin se johti?
Jäin miettimään, mistä sellainen ilmiö johtuu, että juuri nämä aloituksen kaltaiset asiat on niin usein naisilla tehtävänä. Ottaako nainen ne luontevammin tehdäkseen tai tuleeko malli lapsuudenkodista? Entä voiko ympäristö omalla tavallaan luoda naiselle painetta siitä, että nää on muuten sun hommia?
Mun mies kommentoi joskus lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen, ettei tule tapahtumiin kun ei siellä koskaan ketään muitakaan isejä ole. Totesin, että ei niin ole, mutta ole sinä. Se on meidän lapselle tärkeää, piste. Ja niin hän on ollut, jos vain on päässyt. Tää ei nyt liity metatyöhön sinänsä, mutta ajatukseen siitä, kuinka ympäristö ja vertaisryhmä vaikuttaa niin miehiin kuin naisiinkin.
Mitä nyt tulee näihin vanhempainiltoihin tai tapahtumiin koululla, niin ei niitä kannata stressata. Viestiä vanhempainillassa käsitellyistä asioista tulee kyllä kotiin, ja eihän aina voida olettaa että joku ilta x on vapaana kaikilla (siis muutenkin kuin töiltä). Kyllä koulussa ymmärretään, että ihmisillä voi olla muitakin suunnitelmia ja tilanteet vaihtelee. Kivoja ja tärkeitä juttuhan ne on, mutta pointti on se, ettei kukaan kuole, jos niihin joskus jättää menemättä. Paraskin täällä puhumaan, unohdin itse Teams- vanhempainillan ja podin syyllisyyttä ja häpeää siitä vaikka kuinka pitkään.
Minulla kävi mielessä ajatus, että meneekö se vielä niin, että äiti on edelleen se ensimmäinen kontakti lapsiin liittyvissä asioissa? Äiti saa palautteen, varsinkin sen negatiivisen ja oletetaan, että äiti on se ensisijainen ihminen, joka asiat hoitaa? Riippumatta siitä, miten perheen sisällä työnjako on tehty.
Miten on palstan vanhemmat, kun haette lasta vaikka päiväkodista, millaista palautetta saatte, mitä asioita teille kerrotaan? Ja ollaanko päikyssä/koulussa yllättyineitä, jos äidin sijasta vasukeskusteluun tai vanhempainiltaan tuleekin isä?
Ei olla. Itse aikanaan hoidin kaikki lastemme koulujutut ja tapaamiset. Varsinkin erilaiset suunnitelmailtamat yms., koska vaimo ei jaksanut sitä jaarittelua ja hänellä ei ollut pokkaa sanoa toisille, että mentäisiinkö asiaan.
Koskaan ei tullut mitään erityiskommenttia, ei neuvolassa, ei päiväkodissa, ei koulussa.
Vierailija kirjoitti:
4 lapsen leskenä voin sanoa että se jotka valitatte täällä "metatöistä" olette säälittäviä heikkoja naisia.
olen 6 vuotta hoitanut nyt yksin kaikki perheen liittyvät jutut .
puoliso kuoli äkkillisesti liikenneonnettomuudessa ja jätti minut pienten lapsien kanssa. kuopus oli vasta 1 vuotias ja vanhin 8v.
ongelmia ei ole ollut.
terveisiin iskä 44v.
niin että vaikkei elä yksin tai ole leski niin pitää sellaista leikkiä sen sijaan että siitä arjen jakamisesta kumppanin kanssa olisi jotain hyötyäkin eikä joka asiaa tarvitsisi hoitaa yksin? Kysehän ei ollut siitä ettei niitä voisi hoitaa yksin vaan jos se kumppani on niin miksi hänenkin hommat pitäisi hoitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se väsyttää kun joutuu päivä toisensa perään jankata samoja asioita että toinen tekee osansa arjen rutiineista.
Missähän kohtaa ap on kertonut miehelle, että ap ei enää huolehdi listaamistaan asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se väsyttää kun joutuu päivä toisensa perään jankata samoja asioita että toinen tekee osansa arjen rutiineista.
Elämä on täynnä tiukkoja valintoja. Jos puolisi kerran on niin rasittava ja väsyttävä, niin pitäisiköhän asialle tehdä jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja. Edelleen tätä naisten valitusta siitä kuinka kaikki on niin h******in vaikeaa. :D JA kyllä, olen nainen. Se on ihan kuulkaa omasta asenteesta kiinni, haluatteko elämänne ja aikanne noin käyttää. Antakaa toisten elää ja hoitaa hommat omalla tavallaan, nimittäin kyllä, kaikki onnistuu ilman megameta"työtä". Ja hipsuissa koska se on teidän marttyyrinviitta päällä ihan itse keksimä asia, jonka ansiosta voitte solmia sen marttyyrinviitan vaikka umpisolmuun kaulalle ja hirttäytyä siihen. Kun kukaan ei tosiaan teidän mielestä asioita niin hyvin ja yhtä paljon tee.
PICK ME PICK ME
passaa sä vaan ukkoasi, me muut halutaan tasa-arvoa.
Me tehdään ihan tasapuolisesti kimpassa kaikki. Ei ongelmaa. :D
Heh heh, mulla ei ole ongelmaa hyvän mieheni kanssa, joten muillakaan ei voi olla heh heh :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te sanoneet miehillenne, että toivoisitte heidän kantavan kortensa kekoon näiden asioiden osalta?
Kukaan ei kuitenkaan ole ajatustenlukija, ja voi olla että mies olettaa kaiken olevan ihan ok jos kukaan ei avaa suutaan. Ehkä mies jopa ajattelee, että nainen ihan haluaa hoitaa nuo asiat, kun ei sano mitään.
Kiinnostaisi myös kuulla, että jos joku on avannut suunsa ja ihan suoraan keskustellut miehen kanssa, niin mihin se johti?
Jäin miettimään, mistä sellainen ilmiö johtuu, että juuri nämä aloituksen kaltaiset asiat on niin usein naisilla tehtävänä. Ottaako nainen ne luontevammin tehdäkseen tai tuleeko malli lapsuudenkodista? Entä voiko ympäristö omalla tavallaan luoda naiselle painetta siitä, että nää on muuten sun hommia?
Mun mies kommentoi joskus lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen, ettei tule tapahtumiin kun ei siellä koskaan ketään muitakaan isejä ole. Totesin, että ei niin ole, mutta ole sinä. Se on meidän lapselle tärkeää, piste. Ja niin hän on ollut, jos vain on päässyt. Tää ei nyt liity metatyöhön sinänsä, mutta ajatukseen siitä, kuinka ympäristö ja vertaisryhmä vaikuttaa niin miehiin kuin naisiinkin.
Mitä nyt tulee näihin vanhempainiltoihin tai tapahtumiin koululla, niin ei niitä kannata stressata. Viestiä vanhempainillassa käsitellyistä asioista tulee kyllä kotiin, ja eihän aina voida olettaa että joku ilta x on vapaana kaikilla (siis muutenkin kuin töiltä). Kyllä koulussa ymmärretään, että ihmisillä voi olla muitakin suunnitelmia ja tilanteet vaihtelee. Kivoja ja tärkeitä juttuhan ne on, mutta pointti on se, ettei kukaan kuole, jos niihin joskus jättää menemättä. Paraskin täällä puhumaan, unohdin itse Teams- vanhempainillan ja podin syyllisyyttä ja häpeää siitä vaikka kuinka pitkään.
Minun mieheni ei ymmärrä ongelmaa. Hän mielestään AUTTAA kotitöissä hyvin. Ja minua korpeaa juurikin se pikku apulaisen rooli. Esim. tiskikoneen tyhjennys. Tiskikone on täynnä puhtaita astioita. Mies kurkkaa, että juu, puhtaita ovat ja jättää tiskinsä pöydälle. Tiskikasa kasaantuu ja puhtaat ovat koneessa tasan niin monta päivää, että sanon, että voitko tyhjentää tuon tai tyhjennän sen itse. Miksi ihmeessä minä olen se pomo, joka määrää kotityöalaisensa hommiin ja miksi ne muut eivät tajua tehdä asioita oma-aloitteisesti? Oli sitten kyse maitopurkin laitosta pöydältä jääkaappiin tai roskien viennistä. Ja ohjeethan pitää olla selkeitä. "Laita sit ruoat syömisen jälkeen jääkaappiin." ei kata maitopurkin(=juoma) laittoa sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten miesten on niin vaikea tajuta, mitä metatyö on?
Koska heidän näkökulmastaan asiat hoituvat aina itsekseen ja vain toteutusvaihe on olemassa.
Lisäksi monilla miehillä on aina kiire kertoa miten mikään tutkittukaan juttu, missä naiset ovat jollain tapaa alakynnessä, ei pidä missään nimessä paikkaansa. Kuten matalampi palkka samasta työstä, suostumusperusteisuus raiskauksiin liittyen ("jaaha mitään ei saa enää tehdä.."), naisten uupuminen työ- ja perhe-elämän yhdistämisessä ja niin edelleen.
Sitä kutsutaan rutiiniksi. En ymmärrä miten 10 vuotta kotia pyörittänyt ihminen ei hoida 90% asioista silkalla rutiinilla ilman valtavaa etukäteissuunnittelua ja pohdiskelua?
Itse olen miehenä pyörittänyt lapsiperheemme arkea päävastuullisena viimeiset 15 vuotta kun vaimoni työajat ovat sellaiset että ne minulle useimmiten arkipäivisin lankeavat. Ja ainakin itselläni arki sujuu kyllä todella pitkälle ihan niiden vuosien aikana vakiintuneiden rutiinien pohjalta. Aika samat asiat toistuvat viikosta ja vuodesta toiseen. Talveksi tarvitaan tietyt asiat ja kesäksi taas sitten toiset. Synttärit tulevat ja menevät joka vuosi ja ne hoidetaan. Ei se minusta tunnu mitenkään kauhean ihmeelliseltä erityiseltä metatyöltä mutta ehkä muut sitten vain kokevat toisin.
Edelleenkään kyse ei ole siitä, onko se arjen pyörittäminen rutiinia vai ei. Ja se on metatyötä, riippumatta siitä koetko sen työlääksi vai et. Kaikki sitä tekee, toiset vaan kiinnittää siihen enemmän huomiota, kuin toiset.
Kyse on enemmänkin siitä, että voisiko sitä projektijohtamisvastuuta/metatyötä vähän jakaa. Kumpi teistä huolehtii siitä, että sinne vanhempainiltaan osallistuu teistä nyt ainakin jompi kumpi? Kumpi huolehtii siitä, että lasta käyttää lääkärissä jompi kumpi? Kuka huolehtii viikon ruokalistan suunnittelusta ja kauppalistan tekemisestä. Aina sama ihminen, vai välillä toinen?
Rutiinitkin voi kuormittaa. Varsinkin, jos pitää tehdä tai miettiä jatkuvasti asioita, joista ei pidä. On ihmisiä, joille on luontaista suunnitella ja vetää suuria linjoja ja sitten on ihmisiä, joille on ominaista tehdä suorittavaa hommaa. Suurin osa on kai jossain tuolla keskellä, on mukava suunnitella jotain mistä on innostunut ja tehdä muissa asioissa mitä käsketään. Ei se arjen pyörittäminen tästä mitenkään poikkea. Olisi kivaa, jos sille toiselle ei kasaannu aina vain ne hänelle epämiellyttävät hommat.
On se sikäli että jos arjen metatyö tuntuu jatkuvasti kovin raskaalta niin se saattaa kertoa siitä että ihminen ei oikein osaa muodostaa toimivia arjen rutiineita. Rutiinit helpottavat asioiden tekemistä kun on ikäänkuin valmiita "vastauksia" yleisiin ongelmiin eikä tarvitse aina keksiä sitä pyörää uudestaan.
Muuten olen kyllä ihan samaa mieltä kanssasi että kodin työt pitää jakaa niin että kumpikaan ei uuvu.
Mä en ole ihan samaa mieltä. Mulla on esimerkiksi ihan toimiva arjen rutiini ruokahuollon suhteen ja noin lähtökohtaisesti pidän myös ruuanlaitosta. Mutta se ei poista sitä toivetta, että pääsisi välillä ns. valmiiseen pöytään ja joku muu ottaisi vetovastuun asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te sanoneet miehillenne, että toivoisitte heidän kantavan kortensa kekoon näiden asioiden osalta?
Kukaan ei kuitenkaan ole ajatustenlukija, ja voi olla että mies olettaa kaiken olevan ihan ok jos kukaan ei avaa suutaan. Ehkä mies jopa ajattelee, että nainen ihan haluaa hoitaa nuo asiat, kun ei sano mitään.
Kiinnostaisi myös kuulla, että jos joku on avannut suunsa ja ihan suoraan keskustellut miehen kanssa, niin mihin se johti?
Jäin miettimään, mistä sellainen ilmiö johtuu, että juuri nämä aloituksen kaltaiset asiat on niin usein naisilla tehtävänä. Ottaako nainen ne luontevammin tehdäkseen tai tuleeko malli lapsuudenkodista? Entä voiko ympäristö omalla tavallaan luoda naiselle painetta siitä, että nää on muuten sun hommia?
Mun mies kommentoi joskus lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen, ettei tule tapahtumiin kun ei siellä koskaan ketään muitakaan isejä ole. Totesin, että ei niin ole, mutta ole sinä. Se on meidän lapselle tärkeää, piste. Ja niin hän on ollut, jos vain on päässyt. Tää ei nyt liity metatyöhön sinänsä, mutta ajatukseen siitä, kuinka ympäristö ja vertaisryhmä vaikuttaa niin miehiin kuin naisiinkin.
Mitä nyt tulee näihin vanhempainiltoihin tai tapahtumiin koululla, niin ei niitä kannata stressata. Viestiä vanhempainillassa käsitellyistä asioista tulee kyllä kotiin, ja eihän aina voida olettaa että joku ilta x on vapaana kaikilla (siis muutenkin kuin töiltä). Kyllä koulussa ymmärretään, että ihmisillä voi olla muitakin suunnitelmia ja tilanteet vaihtelee. Kivoja ja tärkeitä juttuhan ne on, mutta pointti on se, ettei kukaan kuole, jos niihin joskus jättää menemättä. Paraskin täällä puhumaan, unohdin itse Teams- vanhempainillan ja podin syyllisyyttä ja häpeää siitä vaikka kuinka pitkään.
Minulla kävi mielessä ajatus, että meneekö se vielä niin, että äiti on edelleen se ensimmäinen kontakti lapsiin liittyvissä asioissa? Äiti saa palautteen, varsinkin sen negatiivisen ja oletetaan, että äiti on se ensisijainen ihminen, joka asiat hoitaa? Riippumatta siitä, miten perheen sisällä työnjako on tehty.
Miten on palstan vanhemmat, kun haette lasta vaikka päiväkodista, millaista palautetta saatte, mitä asioita teille kerrotaan? Ja ollaanko päikyssä/koulussa yllättyineitä, jos äidin sijasta vasukeskusteluun tai vanhempainiltaan tuleekin isä?
Mulla on lasten päiväkotiajoista jo yli 5 vuotta, mutta tuolloin isän hakiessa vain kerrottiin, että "hyvä päivä, kaikki on mennyt hyvin". Sitten kun itse olin hakemassa, lueteltiin, mitä kaikkea puuttuu, tarvitsee tuoda xylitolpastilleja, milloin on retkipäivä, lelupäivä ym. Koskaan näistä ei isälle mainittu ennenkuin annoin tästä palautetta, että isäkin on ihan kykenevä vastaanottamaan samat tiedot kuin minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te sanoneet miehillenne, että toivoisitte heidän kantavan kortensa kekoon näiden asioiden osalta?
Kukaan ei kuitenkaan ole ajatustenlukija, ja voi olla että mies olettaa kaiken olevan ihan ok jos kukaan ei avaa suutaan. Ehkä mies jopa ajattelee, että nainen ihan haluaa hoitaa nuo asiat, kun ei sano mitään.
Kiinnostaisi myös kuulla, että jos joku on avannut suunsa ja ihan suoraan keskustellut miehen kanssa, niin mihin se johti?
Jäin miettimään, mistä sellainen ilmiö johtuu, että juuri nämä aloituksen kaltaiset asiat on niin usein naisilla tehtävänä. Ottaako nainen ne luontevammin tehdäkseen tai tuleeko malli lapsuudenkodista? Entä voiko ympäristö omalla tavallaan luoda naiselle painetta siitä, että nää on muuten sun hommia?
Mun mies kommentoi joskus lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen, ettei tule tapahtumiin kun ei siellä koskaan ketään muitakaan isejä ole. Totesin, että ei niin ole, mutta ole sinä. Se on meidän lapselle tärkeää, piste. Ja niin hän on ollut, jos vain on päässyt. Tää ei nyt liity metatyöhön sinänsä, mutta ajatukseen siitä, kuinka ympäristö ja vertaisryhmä vaikuttaa niin miehiin kuin naisiinkin.
Mitä nyt tulee näihin vanhempainiltoihin tai tapahtumiin koululla, niin ei niitä kannata stressata. Viestiä vanhempainillassa käsitellyistä asioista tulee kyllä kotiin, ja eihän aina voida olettaa että joku ilta x on vapaana kaikilla (siis muutenkin kuin töiltä). Kyllä koulussa ymmärretään, että ihmisillä voi olla muitakin suunnitelmia ja tilanteet vaihtelee. Kivoja ja tärkeitä juttuhan ne on, mutta pointti on se, ettei kukaan kuole, jos niihin joskus jättää menemättä. Paraskin täällä puhumaan, unohdin itse Teams- vanhempainillan ja podin syyllisyyttä ja häpeää siitä vaikka kuinka pitkään.
Minulla kävi mielessä ajatus, että meneekö se vielä niin, että äiti on edelleen se ensimmäinen kontakti lapsiin liittyvissä asioissa? Äiti saa palautteen, varsinkin sen negatiivisen ja oletetaan, että äiti on se ensisijainen ihminen, joka asiat hoitaa? Riippumatta siitä, miten perheen sisällä työnjako on tehty.
Miten on palstan vanhemmat, kun haette lasta vaikka päiväkodista, millaista palautetta saatte, mitä asioita teille kerrotaan? Ja ollaanko päikyssä/koulussa yllättyineitä, jos äidin sijasta vasukeskusteluun tai vanhempainiltaan tuleekin isä?
Mulla on lasten päiväkotiajoista jo yli 5 vuotta, mutta tuolloin isän hakiessa vain kerrottiin, että "hyvä päivä, kaikki on mennyt hyvin". Sitten kun itse olin hakemassa, lueteltiin, mitä kaikkea puuttuu, tarvitsee tuoda xylitolpastilleja, milloin on retkipäivä, lelupäivä ym. Koskaan näistä ei isälle mainittu ennenkuin annoin tästä palautetta, että isäkin on ihan kykenevä vastaanottamaan samat tiedot kuin minäkin.
Minä taas jouduin päiväkodissa sanomaan, että miehelle on turha näitä infota, asiat eivät tule hoidetuksi eikä tieto kulje eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se väsyttää kun joutuu päivä toisensa perään jankata samoja asioita että toinen tekee osansa arjen rutiineista.
Elämä on täynnä tiukkoja valintoja. Jos puolisi kerran on niin rasittava ja väsyttävä, niin pitäisiköhän asialle tehdä jotain?
Kukaan ei ole täydellinen, muut plussat menee tuon miinuspuolen ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te sanoneet miehillenne, että toivoisitte heidän kantavan kortensa kekoon näiden asioiden osalta?
Kukaan ei kuitenkaan ole ajatustenlukija, ja voi olla että mies olettaa kaiken olevan ihan ok jos kukaan ei avaa suutaan. Ehkä mies jopa ajattelee, että nainen ihan haluaa hoitaa nuo asiat, kun ei sano mitään.
Kiinnostaisi myös kuulla, että jos joku on avannut suunsa ja ihan suoraan keskustellut miehen kanssa, niin mihin se johti?
Jäin miettimään, mistä sellainen ilmiö johtuu, että juuri nämä aloituksen kaltaiset asiat on niin usein naisilla tehtävänä. Ottaako nainen ne luontevammin tehdäkseen tai tuleeko malli lapsuudenkodista? Entä voiko ympäristö omalla tavallaan luoda naiselle painetta siitä, että nää on muuten sun hommia?
Mun mies kommentoi joskus lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen, ettei tule tapahtumiin kun ei siellä koskaan ketään muitakaan isejä ole. Totesin, että ei niin ole, mutta ole sinä. Se on meidän lapselle tärkeää, piste. Ja niin hän on ollut, jos vain on päässyt. Tää ei nyt liity metatyöhön sinänsä, mutta ajatukseen siitä, kuinka ympäristö ja vertaisryhmä vaikuttaa niin miehiin kuin naisiinkin.
Mitä nyt tulee näihin vanhempainiltoihin tai tapahtumiin koululla, niin ei niitä kannata stressata. Viestiä vanhempainillassa käsitellyistä asioista tulee kyllä kotiin, ja eihän aina voida olettaa että joku ilta x on vapaana kaikilla (siis muutenkin kuin töiltä). Kyllä koulussa ymmärretään, että ihmisillä voi olla muitakin suunnitelmia ja tilanteet vaihtelee. Kivoja ja tärkeitä juttuhan ne on, mutta pointti on se, ettei kukaan kuole, jos niihin joskus jättää menemättä. Paraskin täällä puhumaan, unohdin itse Teams- vanhempainillan ja podin syyllisyyttä ja häpeää siitä vaikka kuinka pitkään.
Minulla kävi mielessä ajatus, että meneekö se vielä niin, että äiti on edelleen se ensimmäinen kontakti lapsiin liittyvissä asioissa? Äiti saa palautteen, varsinkin sen negatiivisen ja oletetaan, että äiti on se ensisijainen ihminen, joka asiat hoitaa? Riippumatta siitä, miten perheen sisällä työnjako on tehty.
Miten on palstan vanhemmat, kun haette lasta vaikka päiväkodista, millaista palautetta saatte, mitä asioita teille kerrotaan? Ja ollaanko päikyssä/koulussa yllättyineitä, jos äidin sijasta vasukeskusteluun tai vanhempainiltaan tuleekin isä?
Mulla on lasten päiväkotiajoista jo yli 5 vuotta, mutta tuolloin isän hakiessa vain kerrottiin, että "hyvä päivä, kaikki on mennyt hyvin". Sitten kun itse olin hakemassa, lueteltiin, mitä kaikkea puuttuu, tarvitsee tuoda xylitolpastilleja, milloin on retkipäivä, lelupäivä ym. Koskaan näistä ei isälle mainittu ennenkuin annoin tästä palautetta, että isäkin on ihan kykenevä vastaanottamaan samat tiedot kuin minäkin.
Minä taas jouduin päiväkodissa sanomaan, että miehelle on turha näitä infota, asiat eivät tule hoidetuksi eikä tieto kulje eteenpäin.
Ei toimisi meillä. Tein ja teen edelleen usein työmatkoja. Olisipa kamalaa lähteä kotoa, jos tietäisi ettei asiat hoidu sillä välin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te sanoneet miehillenne, että toivoisitte heidän kantavan kortensa kekoon näiden asioiden osalta?
Kukaan ei kuitenkaan ole ajatustenlukija, ja voi olla että mies olettaa kaiken olevan ihan ok jos kukaan ei avaa suutaan. Ehkä mies jopa ajattelee, että nainen ihan haluaa hoitaa nuo asiat, kun ei sano mitään.
Kiinnostaisi myös kuulla, että jos joku on avannut suunsa ja ihan suoraan keskustellut miehen kanssa, niin mihin se johti?
Jäin miettimään, mistä sellainen ilmiö johtuu, että juuri nämä aloituksen kaltaiset asiat on niin usein naisilla tehtävänä. Ottaako nainen ne luontevammin tehdäkseen tai tuleeko malli lapsuudenkodista? Entä voiko ympäristö omalla tavallaan luoda naiselle painetta siitä, että nää on muuten sun hommia?
Mun mies kommentoi joskus lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen, ettei tule tapahtumiin kun ei siellä koskaan ketään muitakaan isejä ole. Totesin, että ei niin ole, mutta ole sinä. Se on meidän lapselle tärkeää, piste. Ja niin hän on ollut, jos vain on päässyt. Tää ei nyt liity metatyöhön sinänsä, mutta ajatukseen siitä, kuinka ympäristö ja vertaisryhmä vaikuttaa niin miehiin kuin naisiinkin.
Mitä nyt tulee näihin vanhempainiltoihin tai tapahtumiin koululla, niin ei niitä kannata stressata. Viestiä vanhempainillassa käsitellyistä asioista tulee kyllä kotiin, ja eihän aina voida olettaa että joku ilta x on vapaana kaikilla (siis muutenkin kuin töiltä). Kyllä koulussa ymmärretään, että ihmisillä voi olla muitakin suunnitelmia ja tilanteet vaihtelee. Kivoja ja tärkeitä juttuhan ne on, mutta pointti on se, ettei kukaan kuole, jos niihin joskus jättää menemättä. Paraskin täällä puhumaan, unohdin itse Teams- vanhempainillan ja podin syyllisyyttä ja häpeää siitä vaikka kuinka pitkään.
Minulla kävi mielessä ajatus, että meneekö se vielä niin, että äiti on edelleen se ensimmäinen kontakti lapsiin liittyvissä asioissa? Äiti saa palautteen, varsinkin sen negatiivisen ja oletetaan, että äiti on se ensisijainen ihminen, joka asiat hoitaa? Riippumatta siitä, miten perheen sisällä työnjako on tehty.
Miten on palstan vanhemmat, kun haette lasta vaikka päiväkodista, millaista palautetta saatte, mitä asioita teille kerrotaan? Ja ollaanko päikyssä/koulussa yllättyineitä, jos äidin sijasta vasukeskusteluun tai vanhempainiltaan tuleekin isä?
Mulla on lasten päiväkotiajoista jo yli 5 vuotta, mutta tuolloin isän hakiessa vain kerrottiin, että "hyvä päivä, kaikki on mennyt hyvin". Sitten kun itse olin hakemassa, lueteltiin, mitä kaikkea puuttuu, tarvitsee tuoda xylitolpastilleja, milloin on retkipäivä, lelupäivä ym. Koskaan näistä ei isälle mainittu ennenkuin annoin tästä palautetta, että isäkin on ihan kykenevä vastaanottamaan samat tiedot kuin minäkin.
Minä taas jouduin päiväkodissa sanomaan, että miehelle on turha näitä infota, asiat eivät tule hoidetuksi eikä tieto kulje eteenpäin.
Ei toimisi meillä. Tein ja teen edelleen usein työmatkoja. Olisipa kamalaa lähteä kotoa, jos tietäisi ettei asiat hoidu sillä välin.
'
Sama juttu. Oma työni vaatii jatkuvia iltatöitä ja olisi ollut ihan mahdoton yhtälö jos mies ei olisi hoitanut lasten asioita ihan siinä kuin minäkin. Olen siihen ollut niin tottunut vuosien aikana että tämä ketju on ollut kyllä melkoinen silmienavaaja että sellainen ei olekaan se normi ja itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te sanoneet miehillenne, että toivoisitte heidän kantavan kortensa kekoon näiden asioiden osalta?
Kukaan ei kuitenkaan ole ajatustenlukija, ja voi olla että mies olettaa kaiken olevan ihan ok jos kukaan ei avaa suutaan. Ehkä mies jopa ajattelee, että nainen ihan haluaa hoitaa nuo asiat, kun ei sano mitään.
Kiinnostaisi myös kuulla, että jos joku on avannut suunsa ja ihan suoraan keskustellut miehen kanssa, niin mihin se johti?
Jäin miettimään, mistä sellainen ilmiö johtuu, että juuri nämä aloituksen kaltaiset asiat on niin usein naisilla tehtävänä. Ottaako nainen ne luontevammin tehdäkseen tai tuleeko malli lapsuudenkodista? Entä voiko ympäristö omalla tavallaan luoda naiselle painetta siitä, että nää on muuten sun hommia?
Mun mies kommentoi joskus lapsen ollessa päiväkoti-ikäinen, ettei tule tapahtumiin kun ei siellä koskaan ketään muitakaan isejä ole. Totesin, että ei niin ole, mutta ole sinä. Se on meidän lapselle tärkeää, piste. Ja niin hän on ollut, jos vain on päässyt. Tää ei nyt liity metatyöhön sinänsä, mutta ajatukseen siitä, kuinka ympäristö ja vertaisryhmä vaikuttaa niin miehiin kuin naisiinkin.
Mitä nyt tulee näihin vanhempainiltoihin tai tapahtumiin koululla, niin ei niitä kannata stressata. Viestiä vanhempainillassa käsitellyistä asioista tulee kyllä kotiin, ja eihän aina voida olettaa että joku ilta x on vapaana kaikilla (siis muutenkin kuin töiltä). Kyllä koulussa ymmärretään, että ihmisillä voi olla muitakin suunnitelmia ja tilanteet vaihtelee. Kivoja ja tärkeitä juttuhan ne on, mutta pointti on se, ettei kukaan kuole, jos niihin joskus jättää menemättä. Paraskin täällä puhumaan, unohdin itse Teams- vanhempainillan ja podin syyllisyyttä ja häpeää siitä vaikka kuinka pitkään.
Minun mieheni ei ymmärrä ongelmaa. Hän mielestään AUTTAA kotitöissä hyvin. Ja minua korpeaa juurikin se pikku apulaisen rooli. Esim. tiskikoneen tyhjennys. Tiskikone on täynnä puhtaita astioita. Mies kurkkaa, että juu, puhtaita ovat ja jättää tiskinsä pöydälle. Tiskikasa kasaantuu ja puhtaat ovat koneessa tasan niin monta päivää, että sanon, että voitko tyhjentää tuon tai tyhjennän sen itse. Miksi ihmeessä minä olen se pomo, joka määrää kotityöalaisensa hommiin ja miksi ne muut eivät tajua tehdä asioita oma-aloitteisesti? Oli sitten kyse maitopurkin laitosta pöydältä jääkaappiin tai roskien viennistä. Ja ohjeethan pitää olla selkeitä. "Laita sit ruoat syömisen jälkeen jääkaappiin." ei kata maitopurkin(=juoma) laittoa sinne.
Koska ovat tottuneet siihen ja pääsevät siten helpommalla. Ja ilmeisesti pääsevät helpommalla kun vain kestävät pienen määrän nalkutustasi.
Alue: Aihe vapaa
Minulla kävi mielessä ajatus, että meneekö se vielä niin, että äiti on edelleen se ensimmäinen kontakti lapsiin liittyvissä asioissa? Äiti saa palautteen, varsinkin sen negatiivisen ja oletetaan, että äiti on se ensisijainen ihminen, joka asiat hoitaa? Riippumatta siitä, miten perheen sisällä työnjako on tehty.
Miten on palstan vanhemmat, kun haette lasta vaikka päiväkodista, millaista palautetta saatte, mitä asioita teille kerrotaan? Ja ollaanko päikyssä/koulussa yllättyineitä, jos äidin sijasta vasukeskusteluun tai vanhempainiltaan tuleekin isä?