Lue keskustelun säännöt.
Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä
Kun nehän on vain naisten keksimiä turhakkeita tai vähintäänkin hoituu ihan itsellään siinä arjessa, ilman sen suurempaa ajattelua tai ponnistelua.
No. Tänään kysyin mieheltä miten seuraavat asiat on hoidettu tai hoidetaan:
Lapsen synttäreiden järjestäminen
Lapsen ilmoittaminen harrastukseen, sinne tutustuminen, varusteiden hankinta
Koulun yhteiseen perhepäivään osallistuminen
Kevätvaatteiden ja kenkien hankinta
Toisen lapsen peliturnaukseen osallistuminen
Mies oli ihan ihmeissään. Miksi nyt vasta sanot? Ei hän nyt voi siksi ja täksi yhtäkkiä muuttua. Kai ne sit jotenkin järjestyy. Ei hän osaa sanoa tai luvata voiko hoitaa.
Niin, et sillai. Kyllä miehet hoitaa!
Kommentit (2456)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
Esim työpaikalla näitä juttuja kuulee jatkuvasti miehiltä -toinen
Niin varmaan. Paitsi ettei miehillä ole tapana ruotia yksityiselämäänsä vieraille naisille.
Työkaverit ei ole vieraita vaan ihan kavereita ollaan. Kyllä meillä ihan avoimesti jutellaan töissä miesvaltaisella alalla näistä asioista esim. kahvilla/lounailla.
Kaveeraat siis miesten kanssa jotka eivät huolehdi lapsistaan ja halveksivat naisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on sekaisin tuo metatyö ja ihan vain surkeat puolisot.
Surkea isä saunoo juhannuksena miesporukalla, eikä huomioi lastaan eikä osallistu kotihommiin ollenkaan. Se ei liity metatöihin mitenkään, mies on vaan täysi luuseri.
Metatyöt liittyvät siihen, jos kaksi puolisoa luulee tekevänsä tasa-arvoisesti kotitöitä, mutta toinen käyttäytyy kuin olisi apulainen, jolle pitää kertoa, mitä ja milloin pitää tehdä, eikä itse kanna loppupeleissä vastuuta.
Älä syytä miehiä jos naiselle ei miehen tekemä kelpaa ja alkaa kertomaan miehelle kuinka on tottunut tekemään ja kuinka haluaa tapahtuvan. Tuo on täysin tarpeetonta ja turhaa hommaa jota naiset sanovat metatyöksi. Naisilla olisi paljon helpompaa jos ei aina vaatisi että asioiden pitää tapahtua niin kuin nainen on tottunut tai haluaa. Ei miehen tapa toimia ole väärin vaikka se ei olekkaan samanlaista kuin naisen tapa toimia
Sitä mä vaan ihmettelen, miksi miehet = isät eivät halua tai viitsi panostaa lapsiinsa, vaan kaikki lapsiin liittyvä tehdään itselle mahdollisimman vähällä vaivalla ja ajankäytöllä. Lasten äidit ovat yleensä hyvin perillä siitä, mistä lapsensa pitävät, millaisia vaatteita tykkäävät käyttää, mitä harrastaa, millaiset synttärit haluavat.
Äidit haluavat tuottaa lapsilleen iloa, näyttää välittämistään ja rakkauttaan sillä tavoin. Isät menevät siitä, mistä aita on matalin.
Erosimme miehen kanssa, kun lapset olivat varhaisteinejä. Usein sain heiltä kuulla, miten "isä ei välitä", oli sitten kyse melkein mistä tahansa lapselle tärkeästä. .Jos ex-miehesi on tuollainen, se ei tarkoita, että kaikki miehet olisivat tuollaisia. Oma mieheni, joka harrasti laajasti musiikkia, huolehti, että lapsilla oli teininä kunnolliset musiikkilaitteet laadukkaine kaiuttimineen ja myös, että heillä on tarvitsemansa tietokoneet ja pelit ja elokuvat (puhun 90-luvusta ja ajasta ennen älyttömyyspuhelimia ja suoratoistoja). Vei lapsiamme varhaisteineinä rock-konsertteihin, kun he eivät vielä yksin voineet mennä jne. Hän käytti omia vahvuuksiaan lastemme hyväksi.
Synttärit järjestin minä, mutta en olisi halunnutkaan vaihtaa tehtäviä. Luulen, että moni muukin mies tekee näin, esim. urheilua harrastava mies johdattaa lapsensa urheilun pariin, eränkäyntiä harrastava mies vie lapsensa metsään jne.
Tämä ketju paljastaa, miten huonosti pariskunnat kommunikoivat, miten huonosti naiset valitsevat kumppaninsa (ne kuuluisat vaaleanpunaiset silmälasit päässä?) ja miten kaunaisesti jotkut naiset suhtautuvat miehiin yleensä.
Just. En tiedä sun lasien väristä, mutta siis sun mies on tehnyt lasten kanssa vain sitä, mikä häntä itseään kiinnostaa. Onni teille, että lapset ovat ilmeisesti musikaalisia ja musiikista kiinnostuneita myös. Entäpä, jos heitä olisikin kiinnostanut cheer leading, jalkapallo, lätkä tai vaikka shakkikerho? Olisiko mies samalla innolla ollut lasten harrastuksissa mukana? Onko niiltä lapsilta muuten kysytty kiinnostuksen kohteita?
Ja jos multa nyt kysyttäisi niin satakertaa mieluummin herranen aika lähtisin keikalle kuin järkkäisin synttäreitä! Miksi sinä et voinut mennä, olisit itsekin sitten osallistunut kerrankin lasten lempipuuhiin (jos ne niitä oli), etkä vain taustalla huoltojoukkoihin?
Eihän se tosiaan mitään kommunikointia vaadi, että toinen vain jatkaa sen tekemistä, mikä kiinnostaa ja toinen onnellisena siitäkin vähästä jää kotiin järkkäilemään synttäreitä ja muuta tylsää.
Sitten tulee kyllä ongelmia, jos lapset eivät suostukaan kiinnostumaan iskän intohimoista, mutta toisaalta, sehän on iskälle hyvä syy paiskata ovi ja lähteä omiin harrastuksiin, kun mokomat typerät kiittämättömät kakarat ei mitään arvosta. Näin kävi mulle isäni kanssa, en tosissaan enää teininä suostunut minnekään laavulle hyttysten syötäväksi palelemaan. En ole saanut vieläkään anteeksi:-)
No tätäkin enemmän mä ihmettelin, että miten on muka osallistuva isä, jos hankkii jotain roinaa, kaiuttimia ja pelejä? Nehän on aina kertahommia ja harrastelevan on varmaan tosi jees ostella. Kyllä mäkin ostelin kaikenlaista itseäni kiinnostavaa mielellään. Keikoille lähtemisen taas, no, kuten sanottua, kyllä mäkin lähtisin ihan mielelläni teinien kanssa keikoille, jos se riittäisi "osallistumiseen".
Oikeasti tämä on tilanne tosi monessa perheessä, jotka itsekin tunnen. Pikkulapsiaika väsyttää äidin ensin täysin ja sen jälkeen, jos mies ikinä mitä suostuu lasten kanssa tekemään tai lapset miehen, äiti on onnesta soikeana, kuinka meillä mies osallistuu. Jotenkin vähän säälittää, kun helposti vielä tosiaan sitten naureskellaan selän takana töissä, että "tänään on taas meidän äiti vouhattanut synttäreitä niin pakko olla ajoissa kotona". Ja kyllä, tämmöisiä ne vielä töissä puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Musta kaikista tympein kotityö on miettiä mitä syödään. Yritin nakittaa tätä suunnitteluvastuuta lapsille, mutta ekan ranskalaisia+makkaraa+makaronia -kuukauden jälkeen heidän intonsa lopahti ja vastaus alko olla "emmä tiiä mut ei ranskiksia eikä makkaraa eikä makaronia". Toisaalta kuukauden ranskis+makkara+makaroni -kuurin jälkeen mulla oli taas intoa miettiä ruokia, joten sinänsä kokeilu oli menestys.
Kuukausia kului ja mulla alkoi taas tympiä ruoan miettiminen. Nyt nakitin mieheni tähän suunnitteluhommaan. Hän tekee pitkiä päiviä töissä, ja mä siis kyllä mielelläni teen ruoan ja haen aineet kaupasta, mutta en vaan halua päättää mitä tänään syödään. Kokeilu on sujunut hyvin, sillä kun mun ei enää tarvitse joka päivä miettiä mitä syödään, saan välillä INSPIRAATION tehdä jotain ruokaa, mitä ei ole kyllä tapahtunut vuosiin. Koska miehellä on ruoanpäätäntävastuu, kysyn häneltä minä päivänä hänen suunnitelmaansa mahdollisesti tää mun inspiraatioruoka sopisi. Mutta kyllä mä huomaan, että häntäkin on alkanut nyt tympiä tää miettiminen mitä millonkin on ruoaksi. Mä luulen, että paras ois jakaa tää kaikille: Ma-ke päättää toinen, to-la päättää toinen, ja sunnuntaina lapset. Mutta mies saa pitää ruoanpäätäntävastuun niin kauan kuin pitää, sitten mietitään seuraava systeemi.
Onneksi systeemin ei tarvitse olla vakio. Me varmaan otetaan jossain kohtaa valmiita ruokalistoja netistä. Tän esimerkin tavoitteena on inspiroida teitä muitakin kyllästyneitä kokeilemaan eri juttuja. Ei sillä ole väliä mistä kotityöstä tai metatyöstä on kysymys. Koittakaa erilaisia ratkaisuja pariskuntana. Te kuitenkin teette työtä yhteisen hyvän eteen, ette ole kilpailijoita tai taistelijoita vaan työpari. Ja tehkää kokeiluista määräaikaisia ja sopikaa ne selvästi sanallisesti etukäteen. Niin voi löytää ratkaisuja jotka sopivat teille paremmin tai ainakin toinen saa hengähtää omista vastuistaan välillä. Suurin osa vastuista kuitenkin on ok, yleensä se on aika pieni juttu mikä hiertää.
Äiti teki aikoinaan niin, että tulosti koulun 6 viikon kiertävän ruokalistan ja teki niitä ruokia aloittaen puolesta välistä listaa. Näin ei tarvinnut miettiä, kuin viikonlopun ruuat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
Esim työpaikalla näitä juttuja kuulee jatkuvasti miehiltä -toinen
Niin varmaan. Paitsi ettei miehillä ole tapana ruotia yksityiselämäänsä vieraille naisille.
Kyllä miehet puhuu työpaikalla asioistaan. Kavereita siellä ollaan työkamujen kanssa. Ihan nykyaikaa.
Kaveeraat naisia vihaavien miesten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
Esim työpaikalla näitä juttuja kuulee jatkuvasti miehiltä -toinen
Niin varmaan. Paitsi ettei miehillä ole tapana ruotia yksityiselämäänsä vieraille naisille.
Työkaverit ei ole vieraita vaan ihan kavereita ollaan. Kyllä meillä ihan avoimesti jutellaan töissä miesvaltaisella alalla näistä asioista esim. kahvilla/lounailla.
Kaveeraat siis miesten kanssa jotka eivät huolehdi lapsistaan ja halveksivat naisia?
Eipä työpaikalla voi valita kelle on ystävällinen tai kuka puhuu lounas/kahvitauolla mistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
Esim työpaikalla näitä juttuja kuulee jatkuvasti miehiltä -toinen
Niin varmaan. Paitsi ettei miehillä ole tapana ruotia yksityiselämäänsä vieraille naisille.
Tokihan työkaveri naisille jutellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
Esim työpaikalla näitä juttuja kuulee jatkuvasti miehiltä -toinen
Niin varmaan. Paitsi ettei miehillä ole tapana ruotia yksityiselämäänsä vieraille naisille.
Kyllä miehet puhuu työpaikalla asioistaan. Kavereita siellä ollaan työkamujen kanssa. Ihan nykyaikaa.
Kaveeraat naisia vihaavien miesten kanssa?
Työpaikalla ollaan ihan ystävällisiä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
Esim työpaikalla näitä juttuja kuulee jatkuvasti miehiltä -toinen
Niin varmaan. Paitsi ettei miehillä ole tapana ruotia yksityiselämäänsä vieraille naisille.
Työkaverit ei ole vieraita vaan ihan kavereita ollaan. Kyllä meillä ihan avoimesti jutellaan töissä miesvaltaisella alalla näistä asioista esim. kahvilla/lounailla.
Kaveeraat siis miesten kanssa jotka eivät huolehdi lapsistaan ja halveksivat naisia?
Eipä työpaikalla voi valita kelle on ystävällinen tai kuka puhuu lounas/kahvitauolla mistäkin.
Kyllä sitä lounasseuransa voi valita. Ja nyt puhut kuinka olette ihan kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Työkaverit ei ole vieraita vaan ihan kavereita ollaan. Kyllä meillä ihan avoimesti jutellaan töissä miesvaltaisella alalla näistä asioista esim. kahvilla/lounailla.
Yksilökohtaista kuka puhuu, kuka ei puhu. Lisäksi, jos työporukassa ei kenelläkään ole alle 10v lapsia, niin eipä lastensynttäreissä ole puhuttavaa.
Aikoinaan, kun lapset oli vielä kaverisynttäri-iässä, niin juttelin yhdessä lapsen kanssa, että mitä voisimme tehdä sekä millaisia tarjottavia olisi kiva olla. Parhaita ideoita oli, kun vein poikalauman lähikentälle ja parin tunnin synttäreistä pelasimme puolet ajasta futista yhdessä. Vieraat olivat vielä syömässä, kun heitä jo haettiin pois. Ei ollut tylsää ja ei tarvinnut kotona riehua sekä kokonaisuus oli kustannustehokas. Oleellisimpana osana niin sankari kuin vieraat tykkäsivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
Esim työpaikalla näitä juttuja kuulee jatkuvasti miehiltä -toinen
Niin varmaan. Paitsi ettei miehillä ole tapana ruotia yksityiselämäänsä vieraille naisille.
Kyllä miehet puhuu työpaikalla asioistaan. Kavereita siellä ollaan työkamujen kanssa. Ihan nykyaikaa.
Kaveeraat naisia vihaavien miesten kanssa?
Kyllähän työpaikalla kuulee usein ihan sivustakin kun miehet juttelee keskenään asioistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
Esim työpaikalla näitä juttuja kuulee jatkuvasti miehiltä -toinen
Niin varmaan. Paitsi ettei miehillä ole tapana ruotia yksityiselämäänsä vieraille naisille.
Kyllä miehet puhuu työpaikalla asioistaan. Kavereita siellä ollaan työkamujen kanssa. Ihan nykyaikaa.
Kaveeraat naisia vihaavien miesten kanssa?
Työpaikalla ollaan ihan ystävällisiä kaikille.
AHAHAHAHA
Tässä ketjussa viestittäneet naiset eivät kykenisi asialliseen kanssakäymiseen miesten kanssa vaikka heidän henki olisi siitä kiinni. Miesvihaa ei voi kytkeä pois ja päälle napista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
Esim työpaikalla näitä juttuja kuulee jatkuvasti miehiltä -toinen
Niin varmaan. Paitsi ettei miehillä ole tapana ruotia yksityiselämäänsä vieraille naisille.
Työkaverit ei ole vieraita vaan ihan kavereita ollaan. Kyllä meillä ihan avoimesti jutellaan töissä miesvaltaisella alalla näistä asioista esim. kahvilla/lounailla.
Kaveeraat siis miesten kanssa jotka eivät huolehdi lapsistaan ja halveksivat naisia?
Eipä työpaikalla voi valita kelle on ystävällinen tai kuka puhuu lounas/kahvitauolla mistäkin.
Kyllä sitä lounasseuransa voi valita. Ja nyt puhut kuinka olette ihan kavereita.
Yksi kahvihuone ja tiettyyn aikaan tauot. Ei voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
Esim työpaikalla näitä juttuja kuulee jatkuvasti miehiltä -toinen
Niin varmaan. Paitsi ettei miehillä ole tapana ruotia yksityiselämäänsä vieraille naisille.
Kyllä miehet puhuu työpaikalla asioistaan. Kavereita siellä ollaan työkamujen kanssa. Ihan nykyaikaa.
Kaveeraat naisia vihaavien miesten kanssa?
Kyllähän työpaikalla kuulee usein ihan sivustakin kun miehet juttelee keskenään asioistaan.
Eli millä sanamuodoilla miehet ruotivat keskenään noita asioita, työpaikalla...?
Kuulostaa siltä että hoitajat nyt projisoivat omaa tekemistään ja käyttäytymistään työpaikalla miehiin yksityisellä sektorilla.
Ei se ihan toimi samalla tavalla mammat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on ollut samassa duunissa 10 vuotta on ne työkaverimiesten perheet ja lapset ja asiat tulleet aika tutuiksi. Erot, lapset, vaimot, harrastukset yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
Esim työpaikalla näitä juttuja kuulee jatkuvasti miehiltä -toinen
Niin varmaan. Paitsi ettei miehillä ole tapana ruotia yksityiselämäänsä vieraille naisille.
Työkaverit ei ole vieraita vaan ihan kavereita ollaan. Kyllä meillä ihan avoimesti jutellaan töissä miesvaltaisella alalla näistä asioista esim. kahvilla/lounailla.
Kaveeraat siis miesten kanssa jotka eivät huolehdi lapsistaan ja halveksivat naisia?
Eipä työpaikalla voi valita kelle on ystävällinen tai kuka puhuu lounas/kahvitauolla mistäkin.
Kyllä sitä lounasseuransa voi valita. Ja nyt puhut kuinka olette ihan kavereita.
Yksi kahvihuone ja tiettyyn aikaan tauot. Ei voi.
Ahaa, siis alemmantason suorittavia töitä.
Missä tehtaassa on muuten tuollainen tilanne? Että teidät tauotetaan ryhmänä?
Onko kukaan teistä kyllästyneistä jo yksinvaltiudella päättänyt, missä kulkevat metatyön rajat? Ettemme vaan luulisi, että ne eivät ole oikeaa työtä. Ehditte varmaan pohtia sitä, kun autossanne on itse itsensä vaihtavat renkaat ja kylppärissänne itse itsensä putsaava lattiakaivo hajulukkoineen.
Vierailija kirjoitti:
Kun on ollut samassa duunissa 10 vuotta on ne työkaverimiesten perheet ja lapset ja asiat tulleet aika tutuiksi. Erot, lapset, vaimot, harrastukset yms.
Kaveeraat siis naisvihaajien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
Esim työpaikalla näitä juttuja kuulee jatkuvasti miehiltä -toinen
Niin varmaan. Paitsi ettei miehillä ole tapana ruotia yksityiselämäänsä vieraille naisille.
Kyllä miehet puhuu työpaikalla asioistaan. Kavereita siellä ollaan työkamujen kanssa. Ihan nykyaikaa.
Kaveeraat naisia vihaavien miesten kanssa?
Kyllä sitä töissä on oltava kaveri kaikille, ei täällä muuten 7 vuotta olisi jaksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on ollut samassa duunissa 10 vuotta on ne työkaverimiesten perheet ja lapset ja asiat tulleet aika tutuiksi. Erot, lapset, vaimot, harrastukset yms.
Kaveeraat siis naisvihaajien kanssa?
Sinä olet kyllä työpaikkasi ilopilleri, jonka seurassa viihtyy.
Kyllä miehet puhuu työpaikalla asioistaan. Kavereita siellä ollaan työkamujen kanssa. Ihan nykyaikaa.