Lue keskustelun säännöt.
Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä
Kun nehän on vain naisten keksimiä turhakkeita tai vähintäänkin hoituu ihan itsellään siinä arjessa, ilman sen suurempaa ajattelua tai ponnistelua.
No. Tänään kysyin mieheltä miten seuraavat asiat on hoidettu tai hoidetaan:
Lapsen synttäreiden järjestäminen
Lapsen ilmoittaminen harrastukseen, sinne tutustuminen, varusteiden hankinta
Koulun yhteiseen perhepäivään osallistuminen
Kevätvaatteiden ja kenkien hankinta
Toisen lapsen peliturnaukseen osallistuminen
Mies oli ihan ihmeissään. Miksi nyt vasta sanot? Ei hän nyt voi siksi ja täksi yhtäkkiä muuttua. Kai ne sit jotenkin järjestyy. Ei hän osaa sanoa tai luvata voiko hoitaa.
Niin, et sillai. Kyllä miehet hoitaa!
Kommentit (2456)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollenkaan kiinnostunut autoista, mutta renkaiden hankinta ei kyllä ole mikään iso tai vaikea homma. Auto viedään rengasliikkeeseen ja jos siellä suositellaan ostamaan uudet, niin sitten ostetaan. Ihan ilman testejäkin tiedän että mitkä tahansa Nokiat tai Continentalit, joita suosittelevat, ovat luultavasti aivan riittävän hyvät. Sitä paitsi pienen paikkakunnan rengasyrittäjä ei edes kehtaa huijata. Renkaita ei muutenkaan tarvitse ostaa edes lähimainkaan joka vuosi.
Lapsi sen sijaan tarvitsee seuraavat kengät JOKA VUOSI:
- Tennarit syksyllä ja keväällä kouluun
- Lenkkarit liinkuntatunnille ja pihaleikkeihin
- Kumisaappaat
- Sorelit tms. lämpimät vedenpitävät kengät loskakeleille
- Uggit tms. karvavuoriset talvikengät koville pakkasille
- Sandaalit kesäksi (olen yleensä ostanut sellaiset jotka palvelevat samalla juhlakenkinä)
- Crocsit pihasaunaan ja pihaleikkeihin
- Monot
- Luistimet
- Ratsastuskengät
Nuo olivat pelkät kengät. Yhdelle lapselle. Siihen päälle kaikki muut vaatteet, alusvaatteet, juhlavaatteet, sukat, huivit, pipot, hanskat. Ulkohousut- ja takit pakkasille ja välikauteen. Harrastusvaatteet ja -välineet.
Asioista saa vaikeita jos niin tekee. Meillä katsotaan lasten ja aikuisten vaatteet ja kengät läpi aina kun "kausi" on kohta vaihtumassa eli noin 4 kertaa vuodessa. Jokainen sovittaa jo olemassaolevat vaatteet ja kengät ja katsoo että mahtuvatko ne vielä ja ovatko muuten OK. Osa pieneksi jääneistä kierrätetään nuoremmalla sisarukselle ja sitten vain todetaan mitä uutta pitää hankkia. Ei mene kuin puoli tuntia neljä kertaa vuodessa ja asia on taas hoidossa useaksi kuukaudeksi.
No jonkunhan tuokin show on käynnistettävä ja sitten käytävä ostamassa myös ne uudet.
No se "show " käynnistyy kun joku toteaa että pidetäänkös taas sovituspäivä (lapset rakastavat niitä kun saa pukea eri vaatteita). Ostaminen taas on ihan vain toimintaa eikä enää mitään metatyötä kun on jo selvillä mitä tarvitaan.
Kuten sanoin, asiat voi tehdä vaikean ja raskaan kautta tai sitten hauskan kautta.
Vaikea kuvitella, että esiteini-ikäiset pojat ovat noin innoissaan vaatteiden sovittamisesta.
Vänkää vänkää, aina joku vänkäys vastaan :)
Minulla on kaksi poikaa, joten tiedän aiheesta jotain.
Niin tiedät, sen mitä kaksi sinun kasvattamaa poikaa asiasta ajattelee.
Kysy ihan keneltä tahansa, jolla on tai on ollut esiteini-ikäisiä poikia. Joku poikkeus saattaa löytyä, jonka mielestä on kivaa sovitella edellisvuoden talvivaatteita ja lähteä sitten vaatekaupoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan, unohdit siis tarkastaa ilman renkaista ja pissapoikakin on tyhjä jo huomenna.
Voi voi voi voi voi
Modernissa autossa ilmanpaineet näkee ajaessa mittaristossa ja auto jopa varoittaa, jos paineet ovat liian alhaiset. Pissapojan nesteen määrästäkin auto varoittaa ilman erillistä tarkistamista.
Tässäpä parus palstailija:
1. Nainen, johtotehtävissä kovalla palkalla
2. uusin auto kaikilla herkuilla
3. tehnyt ainakin kolme lasta (ja siitä huolimatta menestynyt töissä, katso kohta 1)
4. hoitaa kaikki lapsen asiat (ja siitä huolimatta menestynyt töissä, katso kohta 1)
5. mennyt parisuhteeseen miehen kanssa joka ei kykene edes grillaamaan tai ostamaan lapselle oikean kokoisia kenkiä. MIes myös tienaa vähemmän kuin nainen eikä käytä rahaa yhtään lapseen.
Kysymys kuuluukin "miksi nainen teki lapset tuolle miehelle"
Pissapojan täyttö ja renkaan ilmanpaineiden tarkastus ja renkaan täyttö tarvittaessa ei nyt ihmeitä vaadi vanhemmassakaan autossa. Mulle aikanaan autokoulussa opetettiin, että nämä voi tarkistaa vaikka siinä tankkauksen yhteydessä.
Ei se ihmeitä vaadi, mutta kas kun nainen ei tehnyt sitä. Hän vain tankkasi.
Aivan kuten mies kävi kaupassa tietämättä mitä ruokaa laitetaan, ja mitä jääkaapista löytyy.
Puhut ilmeisesti vaimostasi. Kuka hänet sinulle valitsi? Miksi menit yhteen sellaisen naisen kanssa, joka ei täytä auton pissapoikaa? Etkö sopinut asiasta hänen kanssaan ennen seurustelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan, unohdit siis tarkastaa ilman renkaista ja pissapoikakin on tyhjä jo huomenna.
Voi voi voi voi voi
Modernissa autossa ilmanpaineet näkee ajaessa mittaristossa ja auto jopa varoittaa, jos paineet ovat liian alhaiset. Pissapojan nesteen määrästäkin auto varoittaa ilman erillistä tarkistamista.
Tässäpä parus palstailija:
1. Nainen, johtotehtävissä kovalla palkalla
2. uusin auto kaikilla herkuilla
3. tehnyt ainakin kolme lasta (ja siitä huolimatta menestynyt töissä, katso kohta 1)
4. hoitaa kaikki lapsen asiat (ja siitä huolimatta menestynyt töissä, katso kohta 1)
5. mennyt parisuhteeseen miehen kanssa joka ei kykene edes grillaamaan tai ostamaan lapselle oikean kokoisia kenkiä. MIes myös tienaa vähemmän kuin nainen eikä käytä rahaa yhtään lapseen.
Kysymys kuuluukin "miksi nainen teki lapset tuolle miehelle"
Pissapojan täyttö ja renkaan ilmanpaineiden tarkastus ja renkaan täyttö tarvittaessa ei nyt ihmeitä vaadi vanhemmassakaan autossa. Mulle aikanaan autokoulussa opetettiin, että nämä voi tarkistaa vaikka siinä tankkauksen yhteydessä.
Jos metatyöskentelet oikein kovaa niin huomaat ettei se ollut se kysymys
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on ollut samassa duunissa 10 vuotta on ne työkaverimiesten perheet ja lapset ja asiat tulleet aika tutuiksi. Erot, lapset, vaimot, harrastukset yms.
Kaveeraat siis naisvihaajien kanssa?
Sinä olet kyllä työpaikkasi ilopilleri, jonka seurassa viihtyy.
Iha loogisesti ajateltuna jos olisin nainen, ja duunissa on mies joka puhuu naisesta "akkoina" , kehuskelee kovaan ääneen kuinka hän ei oman lapsensa synttäreitä järjestä, kehuu kuinka hän antoi oman lapsensa nääntyä kesälomalla grillatessa, ja kehuu kuinka hän ei kyennyt edes omalle lapselleen osataan oikean kokoisia kenkiä.... Mä en olis sen kanssa missään tekemisissä, saatika puhuis siitä kaverina.
Toki, tuossa näkee hyvin palstan naisten tason ja syyn heidän ongelmilleen.
Meillä mennään töissä porukalla lounaalle ja kahville. Porukassa on ketä milloinkin. Mukaan mahtuu hyviä miehiä ja näitä uunoja. Ei voi valita kuka tulee milloinkin tai kieltää tulemasta. Syödä pitää jokaisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan, unohdit siis tarkastaa ilman renkaista ja pissapoikakin on tyhjä jo huomenna.
Voi voi voi voi voi
Modernissa autossa ilmanpaineet näkee ajaessa mittaristossa ja auto jopa varoittaa, jos paineet ovat liian alhaiset. Pissapojan nesteen määrästäkin auto varoittaa ilman erillistä tarkistamista.
Tässäpä parus palstailija:
1. Nainen, johtotehtävissä kovalla palkalla
2. uusin auto kaikilla herkuilla
3. tehnyt ainakin kolme lasta (ja siitä huolimatta menestynyt töissä, katso kohta 1)
4. hoitaa kaikki lapsen asiat (ja siitä huolimatta menestynyt töissä, katso kohta 1)
5. mennyt parisuhteeseen miehen kanssa joka ei kykene edes grillaamaan tai ostamaan lapselle oikean kokoisia kenkiä. MIes myös tienaa vähemmän kuin nainen eikä käytä rahaa yhtään lapseen.
Kysymys kuuluukin "miksi nainen teki lapset tuolle miehelle"
Pissapojan täyttö ja renkaan ilmanpaineiden tarkastus ja renkaan täyttö tarvittaessa ei nyt ihmeitä vaadi vanhemmassakaan autossa. Mulle aikanaan autokoulussa opetettiin, että nämä voi tarkistaa vaikka siinä tankkauksen yhteydessä.
Ei se ihmeitä vaadi, mutta kas kun nainen ei tehnyt sitä. Hän vain tankkasi.
Aivan kuten mies kävi kaupassa tietämättä mitä ruokaa laitetaan, ja mitä jääkaapista löytyy.
Puhut ilmeisesti vaimostasi. Kuka hänet sinulle valitsi? Miksi menit yhteen sellaisen naisen kanssa, joka ei täytä auton pissapoikaa? Etkö sopinut asiasta hänen kanssaan ennen seurustelua?
Puhun tuttavapapriskuntien naisista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiak jännä, kun täällä on haukuttu koko ajan korkeakoulutettuja naisia. Nyt, kun joku ei ole sellainen, häneen voi suhtautua alentuvasti "alemman tason suorittavaa työtä" tekevänä. Tuo ilkkuja taitaa itse olla bussikuski.
Kyllähän ne korkeakoulutetutkin vaihtaa välillä duunia alempiin hommiin jos ei oma ala enää nappaa tai töitä löydy. Ja esim raksa-alan firmassa voi olla ihan autonasentajasta ja tradenomista ekonomiin töissä.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan teistä kyllästyneistä jo yksinvaltiudella päättänyt, missä kulkevat metatyön rajat? Ettemme vaan luulisi, että ne eivät ole oikeaa työtä. Ehditte varmaan pohtia sitä, kun autossanne on itse itsensä vaihtavat renkaat ja kylppärissänne itse itsensä putsaava lattiakaivo hajulukkoineen.
Metatyö on edelleen sitä suunnittelua ja ennakointia. Ei sitä itse tekemistä.
Renkaiden vaihto ei ole metatyötä. Se taas on, että tarkastat, että tunkki on kunnossa ja kompura toimii ennen vaihto-operaatiota on. Ettei käy niin, että auto on jo tunkin päällä ja huomaat, ettet saa pultteja auki, kun ei ole työkalut kunnossa. Tai muistat varata sen ajan sinne vaihtoon. Ja ylipäätään muistat, että renkaat pitää vaihtaa ja seuraat mahdollisesti sääennusteita. Itse asun Oulussa, missä vapun aikaan voi olla vielä mahdollista, että on yöpakkasia ja lumisateita.
Mua ei hirveesti kuormita muistaa renkaanvaihto kahdesti vuodessa. Piristävää vaihtelua arkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
Esim työpaikalla näitä juttuja kuulee jatkuvasti miehiltä -toinen
Niin varmaan. Paitsi ettei miehillä ole tapana ruotia yksityiselämäänsä vieraille naisille.
Työkaverit ei ole vieraita vaan ihan kavereita ollaan. Kyllä meillä ihan avoimesti jutellaan töissä miesvaltaisella alalla näistä asioista esim. kahvilla/lounailla.
Kaveeraat siis miesten kanssa jotka eivät huolehdi lapsistaan ja halveksivat naisia?
Eipä työpaikalla voi valita kelle on ystävällinen tai kuka puhuu lounas/kahvitauolla mistäkin.
Kyllä sitä lounasseuransa voi valita. Ja nyt puhut kuinka olette ihan kavereita.
Yksi kahvihuone ja tiettyyn aikaan tauot. Ei voi.
Ahaa, siis alemmantason suorittavia töitä.
Missä tehtaassa on muuten tuollainen tilanne? Että teidät tauotetaan ryhmänä?
Esim teleoperaattoreilla, isoissa toimistoissa, raksalla.
Okei, ja noissa on yksi pieni taukotila?
Ja edelleen: alemman tason suorittavia töitä. Ymmärrän ongelmanne jos naisina teidän kokemus miehistä on raksalta.
Itseasiassa useampi meidän raksafirman äijistä on hyviä isiä ja miehiä jotka ajattelee myös puolisostaan hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan teistä kyllästyneistä jo yksinvaltiudella päättänyt, missä kulkevat metatyön rajat? Ettemme vaan luulisi, että ne eivät ole oikeaa työtä. Ehditte varmaan pohtia sitä, kun autossanne on itse itsensä vaihtavat renkaat ja kylppärissänne itse itsensä putsaava lattiakaivo hajulukkoineen.
Metatyö on edelleen sitä suunnittelua ja ennakointia. Ei sitä itse tekemistä.
Renkaiden vaihto ei ole metatyötä. Se taas on, että tarkastat, että tunkki on kunnossa ja kompura toimii ennen vaihto-operaatiota on. Ettei käy niin, että auto on jo tunkin päällä ja huomaat, ettet saa pultteja auki, kun ei ole työkalut kunnossa. Tai muistat varata sen ajan sinne vaihtoon. Ja ylipäätään muistat, että renkaat pitää vaihtaa ja seuraat mahdollisesti sääennusteita. Itse asun Oulussa, missä vapun aikaan voi olla vielä mahdollista, että on yöpakkasia ja lumisateita.
Mua ei hirveesti kuormita muistaa renkaanvaihto kahdesti vuodessa. Piristävää vaihtelua arkeen.
Suunnittelu ja ennakointi kuuluu monessa työssä siihen itse työhön eikä sitä voi luokitella metatyöksi.
Enemmän tää metatyö näyttää ahdistavan niitä kontrollifriikin luonteisia joiden on pakko säätää joka asian kaikki yksityiskohdat tarkalleen hallitusti. Jos tällainen saa puolisokseen henkilön joka mieluummin improvisoi tuollaiset hommat tyyliin kunhan tulee tehtyä niin sitten ollaan tämän ketjun kaltaisessa valitusryöpyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollenkaan kiinnostunut autoista, mutta renkaiden hankinta ei kyllä ole mikään iso tai vaikea homma. Auto viedään rengasliikkeeseen ja jos siellä suositellaan ostamaan uudet, niin sitten ostetaan. Ihan ilman testejäkin tiedän että mitkä tahansa Nokiat tai Continentalit, joita suosittelevat, ovat luultavasti aivan riittävän hyvät. Sitä paitsi pienen paikkakunnan rengasyrittäjä ei edes kehtaa huijata. Renkaita ei muutenkaan tarvitse ostaa edes lähimainkaan joka vuosi.
Lapsi sen sijaan tarvitsee seuraavat kengät JOKA VUOSI:
- Tennarit syksyllä ja keväällä kouluun
- Lenkkarit liinkuntatunnille ja pihaleikkeihin
- Kumisaappaat
- Sorelit tms. lämpimät vedenpitävät kengät loskakeleille
- Uggit tms. karvavuoriset talvikengät koville pakkasille
- Sandaalit kesäksi (olen yleensä ostanut sellaiset jotka palvelevat samalla juhlakenkinä)
- Crocsit pihasaunaan ja pihaleikkeihin
- Monot
- Luistimet
- Ratsastuskengät
Nuo olivat pelkät kengät. Yhdelle lapselle. Siihen päälle kaikki muut vaatteet, alusvaatteet, juhlavaatteet, sukat, huivit, pipot, hanskat. Ulkohousut- ja takit pakkasille ja välikauteen. Harrastusvaatteet ja -välineet.
Asioista saa vaikeita jos niin tekee. Meillä katsotaan lasten ja aikuisten vaatteet ja kengät läpi aina kun "kausi" on kohta vaihtumassa eli noin 4 kertaa vuodessa. Jokainen sovittaa jo olemassaolevat vaatteet ja kengät ja katsoo että mahtuvatko ne vielä ja ovatko muuten OK. Osa pieneksi jääneistä kierrätetään nuoremmalla sisarukselle ja sitten vain todetaan mitä uutta pitää hankkia. Ei mene kuin puoli tuntia neljä kertaa vuodessa ja asia on taas hoidossa useaksi kuukaudeksi.
No jonkunhan tuokin show on käynnistettävä ja sitten käytävä ostamassa myös ne uudet.
No se "show " käynnistyy kun joku toteaa että pidetäänkös taas sovituspäivä (lapset rakastavat niitä kun saa pukea eri vaatteita). Ostaminen taas on ihan vain toimintaa eikä enää mitään metatyötä kun on jo selvillä mitä tarvitaan.
Kuten sanoin, asiat voi tehdä vaikean ja raskaan kautta tai sitten hauskan kautta.
Vaikea kuvitella, että esiteini-ikäiset pojat ovat noin innoissaan vaatteiden sovittamisesta.
Miten niin? Nykyään monet pojat ovat hyvin kiinnostuneita siihen mitä pukevat päälleen. Ainakin kaupungeissa monet ovat aika tarkkoja jo pienenä vaatteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan teistä kyllästyneistä jo yksinvaltiudella päättänyt, missä kulkevat metatyön rajat? Ettemme vaan luulisi, että ne eivät ole oikeaa työtä. Ehditte varmaan pohtia sitä, kun autossanne on itse itsensä vaihtavat renkaat ja kylppärissänne itse itsensä putsaava lattiakaivo hajulukkoineen.
Metatyö on edelleen sitä suunnittelua ja ennakointia. Ei sitä itse tekemistä.
Renkaiden vaihto ei ole metatyötä. Se taas on, että tarkastat, että tunkki on kunnossa ja kompura toimii ennen vaihto-operaatiota on. Ettei käy niin, että auto on jo tunkin päällä ja huomaat, ettet saa pultteja auki, kun ei ole työkalut kunnossa. Tai muistat varata sen ajan sinne vaihtoon. Ja ylipäätään muistat, että renkaat pitää vaihtaa ja seuraat mahdollisesti sääennusteita. Itse asun Oulussa, missä vapun aikaan voi olla vielä mahdollista, että on yöpakkasia ja lumisateita.
Mua ei hirveesti kuormita muistaa renkaanvaihto kahdesti vuodessa. Piristävää vaihtelua arkeen.
Kukaan ei voi unohtaa renkaiden vaihtamista, kun sitä rummutetaan kaikissa medioissa kuukauden verran sekä syksyllä että keväällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset jotka ovat haksahtaneet yhteen saamattoman miehen kanssa parantelevat täällä huonoa omaatuntoaan levittämällä ympäriinsä ajatusta että "sellaisia ne kaikki miehet ovat". Silloin ei tarvitse myöntää valinneensa puolisonsa väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
Esim työpaikalla näitä juttuja kuulee jatkuvasti miehiltä -toinen
Niin varmaan. Paitsi ettei miehillä ole tapana ruotia yksityiselämäänsä vieraille naisille.
Kyllä miehet puhuu työpaikalla asioistaan. Kavereita siellä ollaan työkamujen kanssa. Ihan nykyaikaa.
Kaveeraat naisia vihaavien miesten kanssa?
Kyllä sitä töissä on oltava kaveri kaikille, ei täällä muuten 7 vuotta olisi jaksanut.
Ei ole oltava kaveri kaikille.
Ei ihme että uuvutte jos noin ajattelette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kuvitella, että esiteini-ikäiset pojat ovat noin innoissaan vaatteiden sovittamisesta.
Ei tarvitse olla innoissaan. Tarvitsee tehdä. 2-3 kertaa vuodessa voi käyttää sen pienen hetken vaatteiden sovittamiseen tai vaatekaapin perkaamiseen ja karttoittamiseen tarvitseeko jotain hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollenkaan kiinnostunut autoista, mutta renkaiden hankinta ei kyllä ole mikään iso tai vaikea homma. Auto viedään rengasliikkeeseen ja jos siellä suositellaan ostamaan uudet, niin sitten ostetaan. Ihan ilman testejäkin tiedän että mitkä tahansa Nokiat tai Continentalit, joita suosittelevat, ovat luultavasti aivan riittävän hyvät. Sitä paitsi pienen paikkakunnan rengasyrittäjä ei edes kehtaa huijata. Renkaita ei muutenkaan tarvitse ostaa edes lähimainkaan joka vuosi.
Lapsi sen sijaan tarvitsee seuraavat kengät JOKA VUOSI:
- Tennarit syksyllä ja keväällä kouluun
- Lenkkarit liinkuntatunnille ja pihaleikkeihin
- Kumisaappaat
- Sorelit tms. lämpimät vedenpitävät kengät loskakeleille
- Uggit tms. karvavuoriset talvikengät koville pakkasille
- Sandaalit kesäksi (olen yleensä ostanut sellaiset jotka palvelevat samalla juhlakenkinä)
- Crocsit pihasaunaan ja pihaleikkeihin
- Monot
- Luistimet
- Ratsastuskengät
Nuo olivat pelkät kengät. Yhdelle lapselle. Siihen päälle kaikki muut vaatteet, alusvaatteet, juhlavaatteet, sukat, huivit, pipot, hanskat. Ulkohousut- ja takit pakkasille ja välikauteen. Harrastusvaatteet ja -välineet.
Asioista saa vaikeita jos niin tekee. Meillä katsotaan lasten ja aikuisten vaatteet ja kengät läpi aina kun "kausi" on kohta vaihtumassa eli noin 4 kertaa vuodessa. Jokainen sovittaa jo olemassaolevat vaatteet ja kengät ja katsoo että mahtuvatko ne vielä ja ovatko muuten OK. Osa pieneksi jääneistä kierrätetään nuoremmalla sisarukselle ja sitten vain todetaan mitä uutta pitää hankkia. Ei mene kuin puoli tuntia neljä kertaa vuodessa ja asia on taas hoidossa useaksi kuukaudeksi.
No jonkunhan tuokin show on käynnistettävä ja sitten käytävä ostamassa myös ne uudet.
No se "show " käynnistyy kun joku toteaa että pidetäänkös taas sovituspäivä (lapset rakastavat niitä kun saa pukea eri vaatteita). Ostaminen taas on ihan vain toimintaa eikä enää mitään metatyötä kun on jo selvillä mitä tarvitaan.
Kuten sanoin, asiat voi tehdä vaikean ja raskaan kautta tai sitten hauskan kautta.
Vaikea kuvitella, että esiteini-ikäiset pojat ovat noin innoissaan vaatteiden sovittamisesta.
Miten niin? Nykyään monet pojat ovat hyvin kiinnostuneita siihen mitä pukevat päälleen. Ainakin kaupungeissa monet ovat aika tarkkoja jo pienenä vaatteistaan.
Nämä pojat ovat siis sinulle jollain lailla tuttuja? Ei omatkaan pojat laittaneet päälleen mitä tahansa, mutta ei heitä silti saanut samaan aikaan sovittamaan edellisen kauden vaatteita tai lähtemään ostamaan vaatteita. En tosiaan voi väittää, että he rakastivat kun sai pukea eri vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Naiset jotka ovat haksahtaneet yhteen saamattoman miehen kanssa parantelevat täällä huonoa omaatuntoaan levittämällä ympäriinsä ajatusta että "sellaisia ne kaikki miehet ovat". Silloin ei tarvitse myöntää valinneensa puolisonsa väärin.
Moni ketjuun vastannut mieskin on haksahtanut yhteen täysin kelvottoman naisen kanssa ja siksi he haukkuvat kaikki naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollenkaan kiinnostunut autoista, mutta renkaiden hankinta ei kyllä ole mikään iso tai vaikea homma. Auto viedään rengasliikkeeseen ja jos siellä suositellaan ostamaan uudet, niin sitten ostetaan. Ihan ilman testejäkin tiedän että mitkä tahansa Nokiat tai Continentalit, joita suosittelevat, ovat luultavasti aivan riittävän hyvät. Sitä paitsi pienen paikkakunnan rengasyrittäjä ei edes kehtaa huijata. Renkaita ei muutenkaan tarvitse ostaa edes lähimainkaan joka vuosi.
Lapsi sen sijaan tarvitsee seuraavat kengät JOKA VUOSI:
- Tennarit syksyllä ja keväällä kouluun
- Lenkkarit liinkuntatunnille ja pihaleikkeihin
- Kumisaappaat
- Sorelit tms. lämpimät vedenpitävät kengät loskakeleille
- Uggit tms. karvavuoriset talvikengät koville pakkasille
- Sandaalit kesäksi (olen yleensä ostanut sellaiset jotka palvelevat samalla juhlakenkinä)
- Crocsit pihasaunaan ja pihaleikkeihin
- Monot
- Luistimet
- Ratsastuskengät
Nuo olivat pelkät kengät. Yhdelle lapselle. Siihen päälle kaikki muut vaatteet, alusvaatteet, juhlavaatteet, sukat, huivit, pipot, hanskat. Ulkohousut- ja takit pakkasille ja välikauteen. Harrastusvaatteet ja -välineet.
Asioista saa vaikeita jos niin tekee. Meillä katsotaan lasten ja aikuisten vaatteet ja kengät läpi aina kun "kausi" on kohta vaihtumassa eli noin 4 kertaa vuodessa. Jokainen sovittaa jo olemassaolevat vaatteet ja kengät ja katsoo että mahtuvatko ne vielä ja ovatko muuten OK. Osa pieneksi jääneistä kierrätetään nuoremmalla sisarukselle ja sitten vain todetaan mitä uutta pitää hankkia. Ei mene kuin puoli tuntia neljä kertaa vuodessa ja asia on taas hoidossa useaksi kuukaudeksi.
No jonkunhan tuokin show on käynnistettävä ja sitten käytävä ostamassa myös ne uudet.
No se "show " käynnistyy kun joku toteaa että pidetäänkös taas sovituspäivä (lapset rakastavat niitä kun saa pukea eri vaatteita). Ostaminen taas on ihan vain toimintaa eikä enää mitään metatyötä kun on jo selvillä mitä tarvitaan.
Kuten sanoin, asiat voi tehdä vaikean ja raskaan kautta tai sitten hauskan kautta.
Vaikea kuvitella, että esiteini-ikäiset pojat ovat noin innoissaan vaatteiden sovittamisesta.
Miten niin? Nykyään monet pojat ovat hyvin kiinnostuneita siihen mitä pukevat päälleen. Ainakin kaupungeissa monet ovat aika tarkkoja jo pienenä vaatteistaan.
Nämä pojat ovat siis sinulle jollain lailla tuttuja? Ei omatkaan pojat laittaneet päälleen mitä tahansa, mutta ei heitä silti saanut samaan aikaan sovittamaan edellisen kauden vaatteita tai lähtemään ostamaan vaatteita. En tosiaan voi väittää, että he rakastivat kun sai pukea eri vaatteita.
No jollain lailla kun on tullut ne itse synnytettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan teistä kyllästyneistä jo yksinvaltiudella päättänyt, missä kulkevat metatyön rajat? Ettemme vaan luulisi, että ne eivät ole oikeaa työtä. Ehditte varmaan pohtia sitä, kun autossanne on itse itsensä vaihtavat renkaat ja kylppärissänne itse itsensä putsaava lattiakaivo hajulukkoineen.
Metatyö on edelleen sitä suunnittelua ja ennakointia. Ei sitä itse tekemistä.
Renkaiden vaihto ei ole metatyötä. Se taas on, että tarkastat, että tunkki on kunnossa ja kompura toimii ennen vaihto-operaatiota on. Ettei käy niin, että auto on jo tunkin päällä ja huomaat, ettet saa pultteja auki, kun ei ole työkalut kunnossa. Tai muistat varata sen ajan sinne vaihtoon. Ja ylipäätään muistat, että renkaat pitää vaihtaa ja seuraat mahdollisesti sääennusteita. Itse asun Oulussa, missä vapun aikaan voi olla vielä mahdollista, että on yöpakkasia ja lumisateita.
Mua ei hirveesti kuormita muistaa renkaanvaihto kahdesti vuodessa. Piristävää vaihtelua arkeen.
Suunnittelu ja ennakointi kuuluu monessa työssä siihen itse työhön eikä sitä voi luokitella metatyöksi.
Enemmän tää metatyö näyttää ahdistavan niitä kontrollifriikin luonteisia joiden on pakko säätää joka asian kaikki yksityiskohdat tarkalleen hallitusti. Jos tällainen saa puolisokseen henkilön joka mieluummin improvisoi tuollaiset hommat tyyliin kunhan tulee tehtyä niin sitten ollaan tämän ketjun kaltaisessa valitusryöpyssä.
Miehen tulee tarkastaa renkaiden vaihtoa suunnitellessa vaikka mitä! Työkalujen kunto ja missä ne menee (varsinkin jos muija lainas jotain sille mulkulle siskolleen joka ei koskaan palauta mitään), alla olevien renkaiden kunto, pitääkö ostaa uudet samalla, rengaspaineet alle vaihdettavissa renkaissa jne jne jne. Ja nuo pitää aikatauluttaa! Lapsen synttärit jotka on vain kerran vuodessa on helppo nakki tuohon verrattuna.
Niin, ja lasten synttärit saa järkättyä palvelun kautta. Soittaa vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset jotka ovat haksahtaneet yhteen saamattoman miehen kanssa parantelevat täällä huonoa omaatuntoaan levittämällä ympäriinsä ajatusta että "sellaisia ne kaikki miehet ovat". Silloin ei tarvitse myöntää valinneensa puolisonsa väärin.
Moni ketjuun vastannut mieskin on haksahtanut yhteen täysin kelvottoman naisen kanssa ja siksi he haukkuvat kaikki naiset.
Varmaan näin on joidenkin osalla mutta se että vastaa toisen väitteeseen vain "ite oot" tyyliin ei kyllä kerro kauhean hyvästä kyvystä itsekritiikkiin.
Ei se ihmeitä vaadi, mutta kas kun nainen ei tehnyt sitä. Hän vain tankkasi.
Aivan kuten mies kävi kaupassa tietämättä mitä ruokaa laitetaan, ja mitä jääkaapista löytyy.