Lue keskustelun säännöt.
Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä
Kun nehän on vain naisten keksimiä turhakkeita tai vähintäänkin hoituu ihan itsellään siinä arjessa, ilman sen suurempaa ajattelua tai ponnistelua.
No. Tänään kysyin mieheltä miten seuraavat asiat on hoidettu tai hoidetaan:
Lapsen synttäreiden järjestäminen
Lapsen ilmoittaminen harrastukseen, sinne tutustuminen, varusteiden hankinta
Koulun yhteiseen perhepäivään osallistuminen
Kevätvaatteiden ja kenkien hankinta
Toisen lapsen peliturnaukseen osallistuminen
Mies oli ihan ihmeissään. Miksi nyt vasta sanot? Ei hän nyt voi siksi ja täksi yhtäkkiä muuttua. Kai ne sit jotenkin järjestyy. Ei hän osaa sanoa tai luvata voiko hoitaa.
Niin, et sillai. Kyllä miehet hoitaa!
Kommentit (2456)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää jättää tekemättä kaikki, mikä vaikuttaa mieheen. Ostat ja teet ruokaa vain itselle ja lapsille "oho, en yhtään muistanut, että sinäkin syöt ". Et pese miehen vaatteita, et muistuta miestä yhtään mistään. Jos mies kysyy, missä meillä on se tai tämä, et ole kuullutkaan niistä vaikka tietäisit.
Tuo ei ole metatyöstä irrottautumista vaan ilkeilyä.
Miten niin? Miksei mies voi hoitaa noita itse?
Tietysti voi hoitaa, jos ootte sopinut niin. Mutta miksi ihmeessä ei samalla vaivalla tekisi ruokaa myös miehelle jos kerran teet joka tapauksessa itselle ja lapsille? Mikä tavoite tällä on tarkoitus saavuttaa? Ei ruoanlaitto ole metatyötä. Aloituksessa puhuttiin nimenomaan halusta päästä eroon metatyöstä ja vetovastuusta, minkä merkitystä mies ilmeisesti vähättelee. Ap on täysin oikeilla jäljillä jättäessään tuon suunnittelutyön tekemättä, mutta Ap:n pitäisi viedä nyt tämä loppuun asti eli olla muistuttamatta miestä asioista, jotka on hoitamatta. Ja antaa asioiden olla hoitamatta. Ja kun asiat on hoitamatta niin seuraamuksetkin korjaa toki mies, Ap ei pelasta tilannetta siinä vaiheessa vaan mies hoitaa.
Metatyötä on miettiä, kuinka paljon kaupasta pitää ostaa, että koko perhe tulee ruokittua. Jos ei mieti, ei sitten osta tarpeeksi ja ruokaa ei riitä kaikille. Lapset pitää syöttää ja toinen aikuinen syö sen vähän, mitä jää jäljelle. Hmm... jätänkö miehelle, jonka mielestä metatöitä ei ole, vai syönkö itse?
Lapset näkee nälkää, jos nainen unohtaa kokonaan kaiken ruokaan liittyvän.
Metatyötä miehellä: miettiä paljonko bensaa laitetaan tankkiin jotta pääsee töihin eikä jää tien poskeen.
Aivan samoin minäkin teen oman auton suhteen, vilkaisen bensamittariin ja kurvaan kotimatkalla bensa-asemalle.
Mutta se vilkaisu ja asian pohtiminen koska sinne kannattaa kurvata... ja vielä mille asemalle kurvaisi...
Se on metatyötä
Ainakin oma auto ihan itse ilmoittaa, kun bensaa on jäljellä enää sadan kilometrin matkaan. Pitkällä matkalla kurvaan lähimmälle ja kotimaisemissa sille vakiasemalle. Siihen ei tarvitse tehdä metatyötä ollenkaan.
Eli sulla on tarpeeksi rahaa siihen, että sun ei tarvitse miettiä, millä asemalla olisi edullisinta bensaa?
Ymmärrätkö, että joillekin sillä polttoaineen hinnalla on oikeasti merkitystä?
Tällä omalla paikkakunnalla bensan hintaero eri asemien välillä on 2-3 senttiä. Laske siitä itse, kannattaako tankkauksen takia ajaa kaupunkiliikenteessä viiden kilometrin päähän halvemmalle asemalle sen reitin varrella olevan sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tutustunut metatyö-käsitteeseen vasta nyt parisuhteessa tuoreen vauvan kanssa.
Esikoisen kasvatin yksin ja menin hyvin isolla pensselillä, ruokailtiin telkkarin edessä ja yms. kaikessa oikaisin, en olisi jaksanut muuten.
Vanhempainillat unohdin ja skippasin harrastetalkoot, ei riittänyt energia!
Nyt kun on tuo mies niin tulee yritettyä liikaa ja päsmäröityä.
Yritän hillitä, kun esikoisestakin tuli asiallinen ihminen ilman hampaat irvessä vetämistä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pääsiäisenä vieraita ja kun sen jälkeen laskin kuukauden kauppaostot yhteen, huomasin, että rahaa on mennyt reilusti. Pyysin miestä mukaan ideoimaan, miten me voitaisiin elää loppukuu minibudjetilla ruokien suhteen. Miestä ei kiinnostanut, joten päätin sitten, että paskaakos se minuakaan kiinnostaa. Kuun loputtua mies sitten silmät pyöreinä ihmettelee, miten meillä on mennyt kauppaan noin paljon rahaa. Niinpä, miten ihmeessä.
Kerrot jo ennakkoon miten mies tulee oikein silmät pyöreenä ihmettelemään?
Mielenkiintoista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Mitä ihmeen ohjelmaa? Kyllähän nyt lapset osaa itse keksiä hippansa ilman aikuisten ohjausta.
Taas näkyy, että et ole selvästikään koskaan järjestänyt synttäreitä. Ja joo, 5-8v lapset tarvitsevat jotain tekemistä. Ei se homma muuten toimi.
Mies istuttaisi varmaan telkkarin ääreen. Onpa ikimuistoiset synttärit.
Miksi synttärien pitäisi olla ikimuistoiset? Vai onko tässä taas se juoni, että naiset kilpailee kenen lapsella on parhaat synttärit
Ei tarvitse. Mutta olisi hyvä olla sellaiset, missä ei itketä, tapella, painota, satuteta toisia, riehuta paikkoja hajalle jne. Siksi aikuisen pitää ohjata toimintaa. Isommille lapsille elokuvasynttärit voi olla ihan ok ohjelma. Pienet ei niitä niin jaksa, eikä kaikki uskalla katsoa kaikkea, joten leikkisynttärit on turvallisemmat.
Nämä on edelleen ihan normaaleja asioita aikuisille, jotka ovat jossain tekemisissä lastensa kanssa.
Jos lapsi on niin pieni että ei osaa itse kavereita kutsua tai ei itke keksi tekemistä ilman aikuisen ohjaamista niin eikös se lapsi ole turhan pieni suuria kaverijuhlia varten muutenkin?
Kyllä ne pienetkin lapset tajuaa, että muille järjestetään synttäreitä ja hänelle ei. Miten sinä selittäisit tuon omalle lapsellesi?
Elämässä on välillä pettymyksiä
No, eipähän sitten teininä harmita, kun äiti ei päästä lauantai-iltana kavereiden kanssa pörräämään vaan käskee ajoissa nukkumaan, kun aamulla pitää lähteä isotädin synttäreille, kun on pienestä pettymyksiin tottunut.
Eikä iskää harmita jos joku juo kaikki sen kaljat, pettymyksiähän sattuu.
Ei harmita. Kaupasta saa lisää t. iskä
Ei saa, jos kello on 21.00. Mutta huomenna on päivä uus, iskälle toiveikkuus. Äiskähän on jo mukavassa hiprakassa ja se oma viinipullo maistuu päälle.
MItä teet kun tuollainen nainen putoaa hiprakassa parvekkeelta?
Miten se nyt parvekkeelta putoaisi, sehän asuu omakotitalossa, jossa miehellä on kauheasti raskaita velvollisuuksia, kuten kerran iv-suodattamien vaihtamista ja renkaiden vaihtoa autoon ja muuta tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää jättää tekemättä kaikki, mikä vaikuttaa mieheen. Ostat ja teet ruokaa vain itselle ja lapsille "oho, en yhtään muistanut, että sinäkin syöt ". Et pese miehen vaatteita, et muistuta miestä yhtään mistään. Jos mies kysyy, missä meillä on se tai tämä, et ole kuullutkaan niistä vaikka tietäisit.
Tuo ei ole metatyöstä irrottautumista vaan ilkeilyä.
Miten niin? Miksei mies voi hoitaa noita itse?
Tietysti voi hoitaa, jos ootte sopinut niin. Mutta miksi ihmeessä ei samalla vaivalla tekisi ruokaa myös miehelle jos kerran teet joka tapauksessa itselle ja lapsille? Mikä tavoite tällä on tarkoitus saavuttaa? Ei ruoanlaitto ole metatyötä. Aloituksessa puhuttiin nimenomaan halusta päästä eroon metatyöstä ja vetovastuusta, minkä merkitystä mies ilmeisesti vähättelee. Ap on täysin oikeilla jäljillä jättäessään tuon suunnittelutyön tekemättä, mutta Ap:n pitäisi viedä nyt tämä loppuun asti eli olla muistuttamatta miestä asioista, jotka on hoitamatta. Ja antaa asioiden olla hoitamatta. Ja kun asiat on hoitamatta niin seuraamuksetkin korjaa toki mies, Ap ei pelasta tilannetta siinä vaiheessa vaan mies hoitaa.
Metatyötä on miettiä, kuinka paljon kaupasta pitää ostaa, että koko perhe tulee ruokittua. Jos ei mieti, ei sitten osta tarpeeksi ja ruokaa ei riitä kaikille. Lapset pitää syöttää ja toinen aikuinen syö sen vähän, mitä jää jäljelle. Hmm... jätänkö miehelle, jonka mielestä metatöitä ei ole, vai syönkö itse?
Lapset näkee nälkää, jos nainen unohtaa kokonaan kaiken ruokaan liittyvän.
Metatyötä miehellä: miettiä paljonko bensaa laitetaan tankkiin jotta pääsee töihin eikä jää tien poskeen.
Aivan samoin minäkin teen oman auton suhteen, vilkaisen bensamittariin ja kurvaan kotimatkalla bensa-asemalle.
Mutta se vilkaisu ja asian pohtiminen koska sinne kannattaa kurvata... ja vielä mille asemalle kurvaisi...
Se on metatyötä
Ainakin oma auto ihan itse ilmoittaa, kun bensaa on jäljellä enää sadan kilometrin matkaan. Pitkällä matkalla kurvaan lähimmälle ja kotimaisemissa sille vakiasemalle. Siihen ei tarvitse tehdä metatyötä ollenkaan.
Eikä koskaan tarvitse miettiä että huomenna on aamulla palaveri, ei voi myöhästyä ja iltapäiväksi bensa ei riitä kun pitääkin hakea lapsi koulusta ja viedä paikkaan x, tankkaan siis jo tänään vai ehtisinköhän käydä lounastunnilla....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miksi noita asioita ei ole voinut alusta asti jakaa.
Miksi pitää ruveta edes johonkin kaiken tekevän rooliin?
Kaksi aikuistahan teitä on ollut jo ennen lasta.Voihan noi jutella ja jakaa.
Ihan perusjuttu. Ihan hyvä noin.
Kyllä se siitä tasottuu ja mieskin ota vastuuta.Teidän perheelle toi on hyvä. Se kehittyy.
Koska jompikumpi vanhempi jää sen lapsen kanssa kotiin siksi 1. ja mahdollisesti 2. vuodeksi. Siksi se kaikki kaatuu jo alusta lähtien sen vanhemman niskaan ja niin se tekee sitten jatkossakin. Siksi on erittäin tärkeää, etätmolemmat vanhemmat joutuu viettämään sen lapsen kanssa niitä vauvavuosia. Ja kyllä. käytin joutuu -termiä ihan tarkoituksella.
Hyvä pointti. Ehkä nainen pitäisi pakottaa työelämään jo viikon äitiysvapaan jälkeen, ja se kakara laitetaan tarhaan.
Minne tarhaan? Ensin pitää olla niitä tarhoja, jonne viikon ikäisen vauvan voi laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pääsiäisenä vieraita ja kun sen jälkeen laskin kuukauden kauppaostot yhteen, huomasin, että rahaa on mennyt reilusti. Pyysin miestä mukaan ideoimaan, miten me voitaisiin elää loppukuu minibudjetilla ruokien suhteen. Miestä ei kiinnostanut, joten päätin sitten, että paskaakos se minuakaan kiinnostaa. Kuun loputtua mies sitten silmät pyöreinä ihmettelee, miten meillä on mennyt kauppaan noin paljon rahaa. Niinpä, miten ihmeessä.
Kerrot jo ennakkoon miten mies tulee oikein silmät pyöreenä ihmettelemään?
Mielenkiintoista
Niin on käynyt jo aiemminkin, joten kyllä tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä on saanut nähdä, että ne lasten biologiset isät on olleet näitä jotka ei osallistu lasten asioihin ja elämään vaan omat menot ja asiat on tärkeämpiä. Sitten tulee ero ja nainen löytää uuden puolison joka tykkää osallistua lasten elämään. Ja näin se biologinen isä jääkin sitten ihan sivustaseuraajaksi, jolla lapset käy väkipakosta kerran kuussa eikä viihdy siellä. Ja tämä uusi isäpuoli taas on lapselle tärkeämpi ja läheisempi jonka kanssa puuhataan mukavia ja joka osallistuu kaikkeen.
Alfa fucks, beta cucks
Jännä että alleviivaat miesvihakiimassasi sitä mitä tasoteoriamiehet ulìsee
Eihän tuossa mitään miehiä syrjitä tai vihata. Mies itse aiheuttaa sen käytöksellään ja itsekkyydellään että lapsia ei kiinnosta hänen kanssa aikaansa viettää eivätkä koe isäänsä läheiseksi. Noh äiti ja lapset on onnellisia.
Voi pientä
Nainen kertoo kuinka "lähipiirissä" eli hänen mielikuvituksessaan lapset eivät viihdy isänsä luona.
Onko hän siellä mukana vai mistä hän sen näkee?
En ole ap, mutta pakko laittaa tähän ihan elävän elämän esimerkki, joka kävi just omassa elämässä: ihan sattumalta päätin vilkaista lapsen harrastusaikatauluja tämän illan osalta, ihan no vaan, että on joku käsitys mitä tänään on ohjelmassa. Ja katos, koulu loppuu 16.15 ja treenit (joihin tarvittavat varusteet on täällä kotona, 45min matkan päässä koululta) alkaa sitten ihan toisella puolella kaupunkia koululta 16.30. Laitoinpa siten viestiä lapselle ja lapsen isälle, että onhan joku ilmoittanut valmentajalle (jonka kanssa eilen illalla olivat tunnin palaverissa), että lapsi ei osallistu tänään treeneihin? Sain kaksi hölmistynyttä "miten niin ei osallistu?" -kysymystä vastaukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pääsiäisenä vieraita ja kun sen jälkeen laskin kuukauden kauppaostot yhteen, huomasin, että rahaa on mennyt reilusti. Pyysin miestä mukaan ideoimaan, miten me voitaisiin elää loppukuu minibudjetilla ruokien suhteen. Miestä ei kiinnostanut, joten päätin sitten, että paskaakos se minuakaan kiinnostaa. Kuun loputtua mies sitten silmät pyöreinä ihmettelee, miten meillä on mennyt kauppaan noin paljon rahaa. Niinpä, miten ihmeessä.
Kerrot jo ennakkoon miten mies tulee oikein silmät pyöreenä ihmettelemään?
Mielenkiintoista
Niin on käynyt jo aiemminkin, joten kyllä tiedän.
jep jep, edellisenä pääsiäisenä sama juttu?
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta pakko laittaa tähän ihan elävän elämän esimerkki, joka kävi just omassa elämässä: ihan sattumalta päätin vilkaista lapsen harrastusaikatauluja tämän illan osalta, ihan no vaan, että on joku käsitys mitä tänään on ohjelmassa. Ja katos, koulu loppuu 16.15 ja treenit (joihin tarvittavat varusteet on täällä kotona, 45min matkan päässä koululta) alkaa sitten ihan toisella puolella kaupunkia koululta 16.30. Laitoinpa siten viestiä lapselle ja lapsen isälle, että onhan joku ilmoittanut valmentajalle (jonka kanssa eilen illalla olivat tunnin palaverissa), että lapsi ei osallistu tänään treeneihin? Sain kaksi hölmistynyttä "miten niin ei osallistu?" -kysymystä vastaukseksi.
Ihana fantasia.
Kertoisitko sinä miksi olet porsinut tuolle aivovammaiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miksi noita asioita ei ole voinut alusta asti jakaa.
Miksi pitää ruveta edes johonkin kaiken tekevän rooliin?
Kaksi aikuistahan teitä on ollut jo ennen lasta.Voihan noi jutella ja jakaa.
Ihan perusjuttu. Ihan hyvä noin.
Kyllä se siitä tasottuu ja mieskin ota vastuuta.Teidän perheelle toi on hyvä. Se kehittyy.
Koska jompikumpi vanhempi jää sen lapsen kanssa kotiin siksi 1. ja mahdollisesti 2. vuodeksi. Siksi se kaikki kaatuu jo alusta lähtien sen vanhemman niskaan ja niin se tekee sitten jatkossakin. Siksi on erittäin tärkeää, etätmolemmat vanhemmat joutuu viettämään sen lapsen kanssa niitä vauvavuosia. Ja kyllä. käytin joutuu -termiä ihan tarkoituksella.
Hyvä pointti. Ehkä nainen pitäisi pakottaa työelämään jo viikon äitiysvapaan jälkeen, ja se kakara laitetaan tarhaan.
Ei, vaan se isä pitää pakottaa sinne kotiin sen itse haluamansa lapsen hoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miksi noita asioita ei ole voinut alusta asti jakaa.
Miksi pitää ruveta edes johonkin kaiken tekevän rooliin?
Kaksi aikuistahan teitä on ollut jo ennen lasta.Voihan noi jutella ja jakaa.
Ihan perusjuttu. Ihan hyvä noin.
Kyllä se siitä tasottuu ja mieskin ota vastuuta.Teidän perheelle toi on hyvä. Se kehittyy.
Koska jompikumpi vanhempi jää sen lapsen kanssa kotiin siksi 1. ja mahdollisesti 2. vuodeksi. Siksi se kaikki kaatuu jo alusta lähtien sen vanhemman niskaan ja niin se tekee sitten jatkossakin. Siksi on erittäin tärkeää, etätmolemmat vanhemmat joutuu viettämään sen lapsen kanssa niitä vauvavuosia. Ja kyllä. käytin joutuu -termiä ihan tarkoituksella.
Hyvä pointti. Ehkä nainen pitäisi pakottaa työelämään jo viikon äitiysvapaan jälkeen, ja se kakara laitetaan tarhaan.
Minne tarhaan? Ensin pitää olla niitä tarhoja, jonne viikon ikäisen vauvan voi laittaa.
Eiköhän sellainen järjesty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
En ole missään vaiheessa puhunut omasta miehestäni kun ei minulla sellaista ole koskaan ollutkaan. Viimeksi esimerkiksi siskoni mies mutisi keittiössä kirjaimellisesti "akkojen vouhotuksesta" (suora lainaus) kun oli kuopuksen synttärit ja häntä pyydettiin laittamaan ruokaa esille tarjoiltavaksi. Hän olisi halunnut istua sohvalla mieluummin. Ei ole jokapäiväinen puheenaihe mutta 15+ vuoden aikana on käynyt asenne ilmi.
Niin, miestä pyydettiin. Mies ei itse sanonut että hei nyt alkaa vieraita tulla, minäpä laitan tarjoilut esille. Puhumattakaan siitä että olisi oma-aloitteisesti ne tarjoilut suunnitellut, hankkinut ja valmistanut. Ei, odottaa sitä että nainen pyytää ja vielä purnaa päälle kun häntä häiritään näin.
Tästä juuri on kyse. Tämä väsyttää lopulta kenet tahansa. Yksittäinen asia ei ole se ongelma, kyllä voi ostaa ne kengät ja järjestää ne synttärit. Mutta kun vuosia pitää kaikki langat käsissään yksin, seinä tulee lopulta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miksi noita asioita ei ole voinut alusta asti jakaa.
Miksi pitää ruveta edes johonkin kaiken tekevän rooliin?
Kaksi aikuistahan teitä on ollut jo ennen lasta.Voihan noi jutella ja jakaa.
Ihan perusjuttu. Ihan hyvä noin.
Kyllä se siitä tasottuu ja mieskin ota vastuuta.Teidän perheelle toi on hyvä. Se kehittyy.
Koska jompikumpi vanhempi jää sen lapsen kanssa kotiin siksi 1. ja mahdollisesti 2. vuodeksi. Siksi se kaikki kaatuu jo alusta lähtien sen vanhemman niskaan ja niin se tekee sitten jatkossakin. Siksi on erittäin tärkeää, etätmolemmat vanhemmat joutuu viettämään sen lapsen kanssa niitä vauvavuosia. Ja kyllä. käytin joutuu -termiä ihan tarkoituksella.
Hyvä pointti. Ehkä nainen pitäisi pakottaa työelämään jo viikon äitiysvapaan jälkeen, ja se kakara laitetaan tarhaan.
Ei, vaan se isä pitää pakottaa sinne kotiin sen itse haluamansa lapsen hoitajaksi.
Sinä et naisena päätä mitä mies tekee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta pakko laittaa tähän ihan elävän elämän esimerkki, joka kävi just omassa elämässä: ihan sattumalta päätin vilkaista lapsen harrastusaikatauluja tämän illan osalta, ihan no vaan, että on joku käsitys mitä tänään on ohjelmassa. Ja katos, koulu loppuu 16.15 ja treenit (joihin tarvittavat varusteet on täällä kotona, 45min matkan päässä koululta) alkaa sitten ihan toisella puolella kaupunkia koululta 16.30. Laitoinpa siten viestiä lapselle ja lapsen isälle, että onhan joku ilmoittanut valmentajalle (jonka kanssa eilen illalla olivat tunnin palaverissa), että lapsi ei osallistu tänään treeneihin? Sain kaksi hölmistynyttä "miten niin ei osallistu?" -kysymystä vastaukseksi.
Ihana fantasia.
Kertoisitko sinä miksi olet porsinut tuolle aivovammaiselle?
Voiii.. palstauli on oppinut uuden sanan: porsiminen. Ainakin 10ssä viimeisessä vastauksessa oot tota nyt käyttänyt. Tosi söpöä, mutta koitappa, saisitko keksittyä vielä uuden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä, miksi noita asioita ei ole voinut alusta asti jakaa.
Miksi pitää ruveta edes johonkin kaiken tekevän rooliin?
Kaksi aikuistahan teitä on ollut jo ennen lasta.Voihan noi jutella ja jakaa.
Ihan perusjuttu. Ihan hyvä noin.
Kyllä se siitä tasottuu ja mieskin ota vastuuta.Teidän perheelle toi on hyvä. Se kehittyy.
Koska jompikumpi vanhempi jää sen lapsen kanssa kotiin siksi 1. ja mahdollisesti 2. vuodeksi. Siksi se kaikki kaatuu jo alusta lähtien sen vanhemman niskaan ja niin se tekee sitten jatkossakin. Siksi on erittäin tärkeää, etätmolemmat vanhemmat joutuu viettämään sen lapsen kanssa niitä vauvavuosia. Ja kyllä. käytin joutuu -termiä ihan tarkoituksella.
Hyvä pointti. Ehkä nainen pitäisi pakottaa työelämään jo viikon äitiysvapaan jälkeen, ja se kakara laitetaan tarhaan.
Ei, vaan se isä pitää pakottaa sinne kotiin sen itse haluamansa lapsen hoitajaksi.
Sinä et naisena päätä mitä mies tekee
En, mutta yhteiskunta voi. Niin kuin on päättänyt esim Ruotsissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on sekaisin tuo metatyö ja ihan vain surkeat puolisot.
Surkea isä saunoo juhannuksena miesporukalla, eikä huomioi lastaan eikä osallistu kotihommiin ollenkaan. Se ei liity metatöihin mitenkään, mies on vaan täysi luuseri.
Metatyöt liittyvät siihen, jos kaksi puolisoa luulee tekevänsä tasa-arvoisesti kotitöitä, mutta toinen käyttäytyy kuin olisi apulainen, jolle pitää kertoa, mitä ja milloin pitää tehdä, eikä itse kanna loppupeleissä vastuuta.
Älä syytä miehiä jos naiselle ei miehen tekemä kelpaa ja alkaa kertomaan miehelle kuinka on tottunut tekemään ja kuinka haluaa tapahtuvan. Tuo on täysin tarpeetonta ja turhaa hommaa jota naiset sanovat metatyöksi. Naisilla olisi paljon helpompaa jos ei aina vaatisi että asioiden pitää tapahtua niin kuin nainen on tottunut tai haluaa. Ei miehen tapa toimia ole väärin vaikka se ei olekkaan samanlaista kuin naisen tapa toimia
Sitä mä vaan ihmettelen, miksi miehet = isät eivät halua tai viitsi panostaa lapsiinsa, vaan kaikki lapsiin liittyvä tehdään itselle mahdollisimman vähällä vaivalla ja ajankäytöllä. Lasten äidit ovat yleensä hyvin perillä siitä, mistä lapsensa pitävät, millaisia vaatteita tykkäävät käyttää, mitä harrastaa, millaiset synttärit haluavat.
Äidit haluavat tuottaa lapsilleen iloa, näyttää välittämistään ja rakkauttaan sillä tavoin. Isät menevät siitä, mistä aita on matalin.
Erosimme miehen kanssa, kun lapset olivat varhaisteinejä. Usein sain heiltä kuulla, miten "isä ei välitä", oli sitten kyse melkein mistä tahansa lapselle tärkeästä. .Jos ex-miehesi on tuollainen, se ei tarkoita, että kaikki miehet olisivat tuollaisia. Oma mieheni, joka harrasti laajasti musiikkia, huolehti, että lapsilla oli teininä kunnolliset musiikkilaitteet laadukkaine kaiuttimineen ja myös, että heillä on tarvitsemansa tietokoneet ja pelit ja elokuvat (puhun 90-luvusta ja ajasta ennen älyttömyyspuhelimia ja suoratoistoja). Vei lapsiamme varhaisteineinä rock-konsertteihin, kun he eivät vielä yksin voineet mennä jne. Hän käytti omia vahvuuksiaan lastemme hyväksi.
Synttärit järjestin minä, mutta en olisi halunnutkaan vaihtaa tehtäviä. Luulen, että moni muukin mies tekee näin, esim. urheilua harrastava mies johdattaa lapsensa urheilun pariin, eränkäyntiä harrastava mies vie lapsensa metsään jne.
Tämä ketju paljastaa, miten huonosti pariskunnat kommunikoivat, miten huonosti naiset valitsevat kumppaninsa (ne kuuluisat vaaleanpunaiset silmälasit päässä?) ja miten kaunaisesti jotkut naiset suhtautuvat miehiin yleensä.
Just. En tiedä sun lasien väristä, mutta siis sun mies on tehnyt lasten kanssa vain sitä, mikä häntä itseään kiinnostaa. Onni teille, että lapset ovat ilmeisesti musikaalisia ja musiikista kiinnostuneita myös. Entäpä, jos heitä olisikin kiinnostanut cheer leading, jalkapallo, lätkä tai vaikka shakkikerho? Olisiko mies samalla innolla ollut lasten harrastuksissa mukana? Onko niiltä lapsilta muuten kysytty kiinnostuksen kohteita?
Ja jos multa nyt kysyttäisi niin satakertaa mieluummin herranen aika lähtisin keikalle kuin järkkäisin synttäreitä! Miksi sinä et voinut mennä, olisit itsekin sitten osallistunut kerrankin lasten lempipuuhiin (jos ne niitä oli), etkä vain taustalla huoltojoukkoihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää jättää tekemättä kaikki, mikä vaikuttaa mieheen. Ostat ja teet ruokaa vain itselle ja lapsille "oho, en yhtään muistanut, että sinäkin syöt ". Et pese miehen vaatteita, et muistuta miestä yhtään mistään. Jos mies kysyy, missä meillä on se tai tämä, et ole kuullutkaan niistä vaikka tietäisit.
Tuo ei ole metatyöstä irrottautumista vaan ilkeilyä.
Miten niin? Miksei mies voi hoitaa noita itse?
Tietysti voi hoitaa, jos ootte sopinut niin. Mutta miksi ihmeessä ei samalla vaivalla tekisi ruokaa myös miehelle jos kerran teet joka tapauksessa itselle ja lapsille? Mikä tavoite tällä on tarkoitus saavuttaa? Ei ruoanlaitto ole metatyötä. Aloituksessa puhuttiin nimenomaan halusta päästä eroon metatyöstä ja vetovastuusta, minkä merkitystä mies ilmeisesti vähättelee. Ap on täysin oikeilla jäljillä jättäessään tuon suunnittelutyön tekemättä, mutta Ap:n pitäisi viedä nyt tämä loppuun asti eli olla muistuttamatta miestä asioista, jotka on hoitamatta. Ja antaa asioiden olla hoitamatta. Ja kun asiat on hoitamatta niin seuraamuksetkin korjaa toki mies, Ap ei pelasta tilannetta siinä vaiheessa vaan mies hoitaa.
Metatyötä on miettiä, kuinka paljon kaupasta pitää ostaa, että koko perhe tulee ruokittua. Jos ei mieti, ei sitten osta tarpeeksi ja ruokaa ei riitä kaikille. Lapset pitää syöttää ja toinen aikuinen syö sen vähän, mitä jää jäljelle. Hmm... jätänkö miehelle, jonka mielestä metatöitä ei ole, vai syönkö itse?
Lapset näkee nälkää, jos nainen unohtaa kokonaan kaiken ruokaan liittyvän.
Metatyötä miehellä: miettiä paljonko bensaa laitetaan tankkiin jotta pääsee töihin eikä jää tien poskeen.
Teilläkö ei vaimo aja autoa?
Meillä tankataan aina tankki täyteen, kun tankilla käydään. Ei tarvi miettiä, paljonko sitä bensaa laitetaan.
Aivan, unohdit siis tarkastaa ilman renkaista ja pissapoikakin on tyhjä jo huomenna.
Voi voi voi voi voi
En ole missään vaiheessa puhunut omasta miehestäni kun ei minulla sellaista ole koskaan ollutkaan. Viimeksi esimerkiksi siskoni mies mutisi keittiössä kirjaimellisesti "akkojen vouhotuksesta" (suora lainaus) kun oli kuopuksen synttärit ja häntä pyydettiin laittamaan ruokaa esille tarjoiltavaksi. Hän olisi halunnut istua sohvalla mieluummin. Ei ole jokapäiväinen puheenaihe mutta 15+ vuoden aikana on käynyt asenne ilmi.