Lue keskustelun säännöt.
Hyvä esimerkki siitä kun jätin vaan "metatyöt" tekemättä
Kun nehän on vain naisten keksimiä turhakkeita tai vähintäänkin hoituu ihan itsellään siinä arjessa, ilman sen suurempaa ajattelua tai ponnistelua.
No. Tänään kysyin mieheltä miten seuraavat asiat on hoidettu tai hoidetaan:
Lapsen synttäreiden järjestäminen
Lapsen ilmoittaminen harrastukseen, sinne tutustuminen, varusteiden hankinta
Koulun yhteiseen perhepäivään osallistuminen
Kevätvaatteiden ja kenkien hankinta
Toisen lapsen peliturnaukseen osallistuminen
Mies oli ihan ihmeissään. Miksi nyt vasta sanot? Ei hän nyt voi siksi ja täksi yhtäkkiä muuttua. Kai ne sit jotenkin järjestyy. Ei hän osaa sanoa tai luvata voiko hoitaa.
Niin, et sillai. Kyllä miehet hoitaa!
Kommentit (2456)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollenkaan kiinnostunut autoista, mutta renkaiden hankinta ei kyllä ole mikään iso tai vaikea homma. Auto viedään rengasliikkeeseen ja jos siellä suositellaan ostamaan uudet, niin sitten ostetaan. Ihan ilman testejäkin tiedän että mitkä tahansa Nokiat tai Continentalit, joita suosittelevat, ovat luultavasti aivan riittävän hyvät. Sitä paitsi pienen paikkakunnan rengasyrittäjä ei edes kehtaa huijata. Renkaita ei muutenkaan tarvitse ostaa edes lähimainkaan joka vuosi.
Lapsi sen sijaan tarvitsee seuraavat kengät JOKA VUOSI:
- Tennarit syksyllä ja keväällä kouluun
- Lenkkarit liinkuntatunnille ja pihaleikkeihin
- Kumisaappaat
- Sorelit tms. lämpimät vedenpitävät kengät loskakeleille
- Uggit tms. karvavuoriset talvikengät koville pakkasille
- Sandaalit kesäksi (olen yleensä ostanut sellaiset jotka palvelevat samalla juhlakenkinä)
- Crocsit pihasaunaan ja pihaleikkeihin
- Monot
- Luistimet
- Ratsastuskengät
Nuo olivat pelkät kengät. Yhdelle lapselle. Siihen päälle kaikki muut vaatteet, alusvaatteet, juhlavaatteet, sukat, huivit, pipot, hanskat. Ulkohousut- ja takit pakkasille ja välikauteen. Harrastusvaatteet ja -välineet.
Asioista saa vaikeita jos niin tekee. Meillä katsotaan lasten ja aikuisten vaatteet ja kengät läpi aina kun "kausi" on kohta vaihtumassa eli noin 4 kertaa vuodessa. Jokainen sovittaa jo olemassaolevat vaatteet ja kengät ja katsoo että mahtuvatko ne vielä ja ovatko muuten OK. Osa pieneksi jääneistä kierrätetään nuoremmalla sisarukselle ja sitten vain todetaan mitä uutta pitää hankkia. Ei mene kuin puoli tuntia neljä kertaa vuodessa ja asia on taas hoidossa useaksi kuukaudeksi.
No jonkunhan tuokin show on käynnistettävä ja sitten käytävä ostamassa myös ne uudet.
No se "show " käynnistyy kun joku toteaa että pidetäänkös taas sovituspäivä (lapset rakastavat niitä kun saa pukea eri vaatteita). Ostaminen taas on ihan vain toimintaa eikä enää mitään metatyötä kun on jo selvillä mitä tarvitaan.
Kuten sanoin, asiat voi tehdä vaikean ja raskaan kautta tai sitten hauskan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja kun mies jättää metsätyöt tekemättä:
-Auton renkaat jää ostamatta ja öljyn vaihto varaamatta
-Talon huoltoon liittyvät seikat jää tekemättä (esim. Ilmastoinnin / ilmalämpöpumpun suodattimen vaihto kerran kuukaudessa)
- vakuutukset jäävät kilpailuttamattaTässä nyt ensimmäisen minuutin miesten metatyöt.
Voi luoja. Eikö oikeasti ensimmäistäkään päivittäistä tai edes viikottaista työtä?
Sullako on 52 lasta jakautuneena vuoden jokaiselle viikolle?
Millä ihmeen logiikalla lapsi on olemassa vain kerran vuodessa viikon ajan? Kyllä se ainutkin lapsi on jakautunut ihan joka päivälle, ihan joka tunnille ympäri vuoden useiden vuosien ajan. Tuollaiset luettelon "miesten metatyöt" hoidan itse kerran vuodessa eikä mene ajallisesti tosiaan kuin varmaan 0,01% noihin kaikesta metatyöstä, mitä lapsen asioiden järjestelyihin menee.
Lapsi kun kummasti tarvitsee vaikka puhtaita vaatteita päivittäin vauvana, kun vaipat vuotaa ohi tai ruuat on pitkin rinnuksia ja housuja. Ja niitä vaippojakin olisi hyvä olla tarpeeksi, varsinkin jos on jonnekin lähdössä. Tuleeko jollekin ihan yllätyksenä, että vauvatkin tarvitsevat vaatteita ihan päivittäin? Mokomat toukat vielä kasvavat, eli ei voi vain kerran käydä ostamassa kaapin täyteen sopivia. Tai tilaa pitäisi olla niin paljon, että sinne mahtuu n. 30 eri kokoa olevaa täydellistä vaatekertaa kahden pyykkikoneellisen verran +ulkovaatteet. Ennustajan lahjatkin ovat niin hyvät, että tietää millaisista vaatteista lapsi milloinkin tykkää. Ai niin, lapsen tykkäämisillähän ei ollukaan väliä, kulkekoot just niissä vaatteissa, mitä käsken ja kävelkööt sukkasillaan kun talvikengät ei mahdu enää jalkaan. Kuten ilmeisesti metatöistä ilkkuvat miehet ovat lapsena tehneet, eihän heidän vanhemmat koskaan mitään miettineet, tarvitseeko lapsi jotain, saati haluaako lapsi jotain.
Huh huh, no en todellakaan ihmettele, että te ”ruuhkavuosianne” elävät naiset saatte stressiä. Tavallisesta elämästä tehdään ”metatyötä” ja vahditaan, kuka tekee mitä ja varsinkin, kuka jättää mitäkin tekemättä. Miksi olette edes muodostaneet parisuhteen näiden kaikesta perheen yhteisestä toiminnasta poisjäävien miesten kanssa? Eikö seurusteluaikana koskaan soinut mikään kello, joka varoitti siitä, että tämä tyyppi ehkä haluaa minusta vain uuden äidin, joka hoitaa kaikki kotihommat?
En siis todellakaan ymmärrä, miksi tavallisesta elämästä tulee ”metatyötä”. Itselläni on kaksi jo aikuista lasta, mieheni tekee yötä, jonka vuoksi hän on aina ollut poissa puolet viikosta, eikä minulle ole koskaan tullut mieleenkään, että minä tekisin jotakin enemmän kuin hän. Hän hoiti lasten ollessa pieniä kotona ollessaan pyykit, kauppareissut jne. Myös mies näkee, ovatko ne vaipat loppu ja tarvitaanko lisää maitoa. En ole koskaan ajatellut, että se arjen pyöritys, joka jäi minulle hänen poissaolonsa vuoksi, olisi ”metatyötä”, jota pitäisi erikseen arvostaa ja että se olin minä, joka tarkisti kenkien ja vaatteiden sopivuuden. ”Metatyö”, surprise, se on ihan tavallista perhe-elämää, ei siitä tarvitse tehdä mitään suorittamista ja uhriutumista, tuollaisella asennoitumisella ei saa muuta aikaan kuin avioeron ja loppuunpalamisen. Jos siitä tulee näistä kommenteista paistava ’minä teen kaiken, mieheni ei mitään, kaikki kuolisivat nälkään, menisivät liian pienissä vaatteissa/kengissä kouluun, ei olisi lahjoja kaverisynttäreille’ jne. ei ole ihme, että puolet avioliitoista päätyy eroon. Lopettakaa tuo Excel-arkkeihin viittaava kaikkien pikkuasioiden listaaminen ja jahtaaminen, kuka tekee ja mitä ja se uhriutuminen. Rentoutukaa, sillä kaikki rullaa kuitenkin. Ja jos olette valinneet väärän miehen, erotkaa ja tunnustakaa se tosiasia, että valitsitte väärin.
T. +30 vuotta avioliitossa, jossa ei tunneta sanahirviötä ”metatyö”
Mulla on oman työni päälle vaikeuksia jaksaa muistaa omia henk.koht tapaamisia tai unohtelen jatkuvasti esimerkiksi kauppalappuja tms. kotiin, jolloin tulee lisävaivaa. Ja olen lapseton.
Mä en tiedä mitä työtä teet, mutta itsellä ainakin aivotyö kuormittaa jo sen verran, etten jakaisi hoitaa kaikkea perheen huoltamiseen liittyviä muistettavia juttuja itse. Sun lapset on jo aikuisia, mutta mun ystävillä on pieniä, päiväkoti- ja alakouluikäisiä lapsia ja heille tulee wilmaviestiä harva se päivä. Koulunkäynnistäkin tuntuu, että vastuuta on sysätty vanhemmille todella paljon. Mulla on myös pari ystävää, joiden lapsilla on terveydellisiä ongelmia ja niiden hoitaminen syö henkisiä resursseja.
Joten mä en yhtään ihmettele, jos joskus toivoo, että toinen jakaisi vastuuta enemmän. Ihmisten tilanteet on niin erilaisia, että sinä et voi tietää kuinka paljon sitä näkymätöntä työtä toisen perheessä on.
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ottavat tällaisia tolloja itselleen vai onko suurin osa miehistä oikeasti tällaisia? Itselläni ei ole mitään kokemusta miehistä eikä kyllä tule olemaankaan.
Harva mies on tuollainen.
Vulvallaan ajattelevat naiset ottavat sen mikä sattuu olemaan saatavilla. Eivät reppanat tajua että hyvät miehet meni jo, hyville naisille, ja ne saa just oman tasoisen miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
Esim työpaikalla näitä juttuja kuulee jatkuvasti miehiltä -toinen
Niin varmaan. Paitsi ettei miehillä ole tapana ruotia yksityiselämäänsä vieraille naisille.
Työkaverit ei ole vieraita vaan ihan kavereita ollaan. Kyllä meillä ihan avoimesti jutellaan töissä miesvaltaisella alalla näistä asioista esim. kahvilla/lounailla.
Kaveeraat siis miesten kanssa jotka eivät huolehdi lapsistaan ja halveksivat naisia?
Eipä työpaikalla voi valita kelle on ystävällinen tai kuka puhuu lounas/kahvitauolla mistäkin.
Kyllä sitä lounasseuransa voi valita. Ja nyt puhut kuinka olette ihan kavereita.
Yksi kahvihuone ja tiettyyn aikaan tauot. Ei voi.
Ahaa, siis alemmantason suorittavia töitä.
Missä tehtaassa on muuten tuollainen tilanne? Että teidät tauotetaan ryhmänä?
Esim teleoperaattoreilla, isoissa toimistoissa, raksalla.
Vierailija kirjoitti:
Yksi kahvihuone ja tiettyyn aikaan tauot. Ei voi.
Hyvin työpaikkakohtaista. 1800 henkeä talossa, suurinta osaa en tunne. Kahvitiloja lukuisia ja iso henkilökuntaruokala. Aika vapaasti voi valita kenen seurassa taukoja viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollenkaan kiinnostunut autoista, mutta renkaiden hankinta ei kyllä ole mikään iso tai vaikea homma. Auto viedään rengasliikkeeseen ja jos siellä suositellaan ostamaan uudet, niin sitten ostetaan. Ihan ilman testejäkin tiedän että mitkä tahansa Nokiat tai Continentalit, joita suosittelevat, ovat luultavasti aivan riittävän hyvät. Sitä paitsi pienen paikkakunnan rengasyrittäjä ei edes kehtaa huijata. Renkaita ei muutenkaan tarvitse ostaa edes lähimainkaan joka vuosi.
Lapsi sen sijaan tarvitsee seuraavat kengät JOKA VUOSI:
- Tennarit syksyllä ja keväällä kouluun
- Lenkkarit liinkuntatunnille ja pihaleikkeihin
- Kumisaappaat
- Sorelit tms. lämpimät vedenpitävät kengät loskakeleille
- Uggit tms. karvavuoriset talvikengät koville pakkasille
- Sandaalit kesäksi (olen yleensä ostanut sellaiset jotka palvelevat samalla juhlakenkinä)
- Crocsit pihasaunaan ja pihaleikkeihin
- Monot
- Luistimet
- Ratsastuskengät
Nuo olivat pelkät kengät. Yhdelle lapselle. Siihen päälle kaikki muut vaatteet, alusvaatteet, juhlavaatteet, sukat, huivit, pipot, hanskat. Ulkohousut- ja takit pakkasille ja välikauteen. Harrastusvaatteet ja -välineet.
Asioista saa vaikeita jos niin tekee. Meillä katsotaan lasten ja aikuisten vaatteet ja kengät läpi aina kun "kausi" on kohta vaihtumassa eli noin 4 kertaa vuodessa. Jokainen sovittaa jo olemassaolevat vaatteet ja kengät ja katsoo että mahtuvatko ne vielä ja ovatko muuten OK. Osa pieneksi jääneistä kierrätetään nuoremmalla sisarukselle ja sitten vain todetaan mitä uutta pitää hankkia. Ei mene kuin puoli tuntia neljä kertaa vuodessa ja asia on taas hoidossa useaksi kuukaudeksi.
No jonkunhan tuokin show on käynnistettävä ja sitten käytävä ostamassa myös ne uudet.
No se "show " käynnistyy kun joku toteaa että pidetäänkös taas sovituspäivä (lapset rakastavat niitä kun saa pukea eri vaatteita). Ostaminen taas on ihan vain toimintaa eikä enää mitään metatyötä kun on jo selvillä mitä tarvitaan.
Kuten sanoin, asiat voi tehdä vaikean ja raskaan kautta tai sitten hauskan kautta.
Vaikea kuvitella, että esiteini-ikäiset pojat ovat noin innoissaan vaatteiden sovittamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on ollut samassa duunissa 10 vuotta on ne työkaverimiesten perheet ja lapset ja asiat tulleet aika tutuiksi. Erot, lapset, vaimot, harrastukset yms.
Kaveeraat siis naisvihaajien kanssa?
Sinä olet kyllä työpaikkasi ilopilleri, jonka seurassa viihtyy.
Iha loogisesti ajateltuna jos olisin nainen, ja duunissa on mies joka puhuu naisesta "akkoina" , kehuskelee kovaan ääneen kuinka hän ei oman lapsensa synttäreitä järjestä, kehuu kuinka hän antoi oman lapsensa nääntyä kesälomalla grillatessa, ja kehuu kuinka hän ei kyennyt edes omalle lapselleen osataan oikean kokoisia kenkiä.... Mä en olis sen kanssa missään tekemisissä, saatika puhuis siitä kaverina.
Toki, tuossa näkee hyvin palstan naisten tason ja syyn heidän ongelmilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
Esim työpaikalla näitä juttuja kuulee jatkuvasti miehiltä -toinen
Niin varmaan. Paitsi ettei miehillä ole tapana ruotia yksityiselämäänsä vieraille naisille.
Työkaverit ei ole vieraita vaan ihan kavereita ollaan. Kyllä meillä ihan avoimesti jutellaan töissä miesvaltaisella alalla näistä asioista esim. kahvilla/lounailla.
Kaveeraat siis miesten kanssa jotka eivät huolehdi lapsistaan ja halveksivat naisia?
Eipä työpaikalla voi valita kelle on ystävällinen tai kuka puhuu lounas/kahvitauolla mistäkin.
Kyllä sitä lounasseuransa voi valita. Ja nyt puhut kuinka olette ihan kavereita.
Eipä kyllä voi jos on yksi ainoa taukohuone/ruokala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollenkaan kiinnostunut autoista, mutta renkaiden hankinta ei kyllä ole mikään iso tai vaikea homma. Auto viedään rengasliikkeeseen ja jos siellä suositellaan ostamaan uudet, niin sitten ostetaan. Ihan ilman testejäkin tiedän että mitkä tahansa Nokiat tai Continentalit, joita suosittelevat, ovat luultavasti aivan riittävän hyvät. Sitä paitsi pienen paikkakunnan rengasyrittäjä ei edes kehtaa huijata. Renkaita ei muutenkaan tarvitse ostaa edes lähimainkaan joka vuosi.
Lapsi sen sijaan tarvitsee seuraavat kengät JOKA VUOSI:
- Tennarit syksyllä ja keväällä kouluun
- Lenkkarit liinkuntatunnille ja pihaleikkeihin
- Kumisaappaat
- Sorelit tms. lämpimät vedenpitävät kengät loskakeleille
- Uggit tms. karvavuoriset talvikengät koville pakkasille
- Sandaalit kesäksi (olen yleensä ostanut sellaiset jotka palvelevat samalla juhlakenkinä)
- Crocsit pihasaunaan ja pihaleikkeihin
- Monot
- Luistimet
- Ratsastuskengät
Nuo olivat pelkät kengät. Yhdelle lapselle. Siihen päälle kaikki muut vaatteet, alusvaatteet, juhlavaatteet, sukat, huivit, pipot, hanskat. Ulkohousut- ja takit pakkasille ja välikauteen. Harrastusvaatteet ja -välineet.
Asioista saa vaikeita jos niin tekee. Meillä katsotaan lasten ja aikuisten vaatteet ja kengät läpi aina kun "kausi" on kohta vaihtumassa eli noin 4 kertaa vuodessa. Jokainen sovittaa jo olemassaolevat vaatteet ja kengät ja katsoo että mahtuvatko ne vielä ja ovatko muuten OK. Osa pieneksi jääneistä kierrätetään nuoremmalla sisarukselle ja sitten vain todetaan mitä uutta pitää hankkia. Ei mene kuin puoli tuntia neljä kertaa vuodessa ja asia on taas hoidossa useaksi kuukaudeksi.
No jonkunhan tuokin show on käynnistettävä ja sitten käytävä ostamassa myös ne uudet.
No se "show " käynnistyy kun joku toteaa että pidetäänkös taas sovituspäivä (lapset rakastavat niitä kun saa pukea eri vaatteita). Ostaminen taas on ihan vain toimintaa eikä enää mitään metatyötä kun on jo selvillä mitä tarvitaan.
Kuten sanoin, asiat voi tehdä vaikean ja raskaan kautta tai sitten hauskan kautta.
Vaikea kuvitella, että esiteini-ikäiset pojat ovat noin innoissaan vaatteiden sovittamisesta.
Vänkää vänkää, aina joku vänkäys vastaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
Esim työpaikalla näitä juttuja kuulee jatkuvasti miehiltä -toinen
Niin varmaan. Paitsi ettei miehillä ole tapana ruotia yksityiselämäänsä vieraille naisille.
Työkaverit ei ole vieraita vaan ihan kavereita ollaan. Kyllä meillä ihan avoimesti jutellaan töissä miesvaltaisella alalla näistä asioista esim. kahvilla/lounailla.
Kaveeraat siis miesten kanssa jotka eivät huolehdi lapsistaan ja halveksivat naisia?
Eipä työpaikalla voi valita kelle on ystävällinen tai kuka puhuu lounas/kahvitauolla mistäkin.
Kyllä sitä lounasseuransa voi valita. Ja nyt puhut kuinka olette ihan kavereita.
Eipä kyllä voi jos on yksi ainoa taukohuone/ruokala.
Siellä on yksi pöytä jossa kaksi tuolia? Ja kutsut jokaista mulkkua kaveriksesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen sinkkumies niin ei ole mitään metatöitä. Voin keskittyä täysillä oikeisiin töihini ja vapaa-aikani on rentouttavaa.
On sinulla. Et vain kiinnitä niihin huomiota, koska sinulla ei ole kumppania joka kasaa ne kaikki sinun tehtäväksesi koko ajan.
Olen myös sinkkumies, mutta eri kuin jolle vastasit. Ja ei niitä metatöitä tosiaan ole. Ainakaan tässä ketjussa ei ole mainittu vielä yhtäkään asiaa, mitä minun pitäisi erikseen miettiä ja suunnitella.
Eli et harrasta esimerkiksi varojesi budjetointia? Sijoittamista?
Palkka riittää kuluihini ilman erillistä budjetointia. Sijoittaminen vaatii miettimistä toki.
Budjetoimalla voisit sijoittaa enemmän.
Mutta on paljon ihmisiä, joiden pitää budjetoida, että rahat riittää. Varsinkin, jos jotain haluaa säästää tai jopa sijoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun on ollut samassa duunissa 10 vuotta on ne työkaverimiesten perheet ja lapset ja asiat tulleet aika tutuiksi. Erot, lapset, vaimot, harrastukset yms.
Kaveeraat siis naisvihaajien kanssa?
Sinä olet kyllä työpaikkasi ilopilleri, jonka seurassa viihtyy.
Iha loogisesti ajateltuna jos olisin nainen, ja duunissa on mies joka puhuu naisesta "akkoina" , kehuskelee kovaan ääneen kuinka hän ei oman lapsensa synttäreitä järjestä, kehuu kuinka hän antoi oman lapsensa nääntyä kesälomalla grillatessa, ja kehuu kuinka hän ei kyennyt edes omalle lapselleen osataan oikean kokoisia kenkiä.... Mä en olis sen kanssa missään tekemisissä, saatika puhuis siitä kaverina.
Toki, tuossa näkee hyvin palstan naisten tason ja syyn heidän ongelmilleen.
Silti se mies on työkaveri ja sitä pitää vain sietää. Voihan se puhua 90 % ajasta ihan asiallisia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä töissä on oltava kaveri kaikille, ei täällä muuten 7 vuotta olisi jaksanut.
Asiallinen on hyvä olla. Harvalle olen kertonut mitään tekemisistäni tai vapaa-ajastani. Tauolla tulee juteltua töistä, ajankohtaisista tapahtumista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollenkaan kiinnostunut autoista, mutta renkaiden hankinta ei kyllä ole mikään iso tai vaikea homma. Auto viedään rengasliikkeeseen ja jos siellä suositellaan ostamaan uudet, niin sitten ostetaan. Ihan ilman testejäkin tiedän että mitkä tahansa Nokiat tai Continentalit, joita suosittelevat, ovat luultavasti aivan riittävän hyvät. Sitä paitsi pienen paikkakunnan rengasyrittäjä ei edes kehtaa huijata. Renkaita ei muutenkaan tarvitse ostaa edes lähimainkaan joka vuosi.
Lapsi sen sijaan tarvitsee seuraavat kengät JOKA VUOSI:
- Tennarit syksyllä ja keväällä kouluun
- Lenkkarit liinkuntatunnille ja pihaleikkeihin
- Kumisaappaat
- Sorelit tms. lämpimät vedenpitävät kengät loskakeleille
- Uggit tms. karvavuoriset talvikengät koville pakkasille
- Sandaalit kesäksi (olen yleensä ostanut sellaiset jotka palvelevat samalla juhlakenkinä)
- Crocsit pihasaunaan ja pihaleikkeihin
- Monot
- Luistimet
- Ratsastuskengät
Nuo olivat pelkät kengät. Yhdelle lapselle. Siihen päälle kaikki muut vaatteet, alusvaatteet, juhlavaatteet, sukat, huivit, pipot, hanskat. Ulkohousut- ja takit pakkasille ja välikauteen. Harrastusvaatteet ja -välineet.
Asioista saa vaikeita jos niin tekee. Meillä katsotaan lasten ja aikuisten vaatteet ja kengät läpi aina kun "kausi" on kohta vaihtumassa eli noin 4 kertaa vuodessa. Jokainen sovittaa jo olemassaolevat vaatteet ja kengät ja katsoo että mahtuvatko ne vielä ja ovatko muuten OK. Osa pieneksi jääneistä kierrätetään nuoremmalla sisarukselle ja sitten vain todetaan mitä uutta pitää hankkia. Ei mene kuin puoli tuntia neljä kertaa vuodessa ja asia on taas hoidossa useaksi kuukaudeksi.
No jonkunhan tuokin show on käynnistettävä ja sitten käytävä ostamassa myös ne uudet.
No se "show " käynnistyy kun joku toteaa että pidetäänkös taas sovituspäivä (lapset rakastavat niitä kun saa pukea eri vaatteita). Ostaminen taas on ihan vain toimintaa eikä enää mitään metatyötä kun on jo selvillä mitä tarvitaan.
Kuten sanoin, asiat voi tehdä vaikean ja raskaan kautta tai sitten hauskan kautta.
Vaikea kuvitella, että esiteini-ikäiset pojat ovat noin innoissaan vaatteiden sovittamisesta.
Vänkää vänkää, aina joku vänkäys vastaan :)
Minulla on kaksi poikaa, joten tiedän aiheesta jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Tekniikan Maailman talvirengastestien lukeminen metatyötä? Eli jos haluaa tehdä perheen turvallisuutta ja taloutta koskevan investoinnin perustellusti, täytyyhän siihen käytetty aika laskea myös "metatyöksi" siinä missä synttäreiden suunnittelukin, eikös?
Jos sen testin lukee ja sen perusteella päättää rengasvalinnan, niin on. Aikaa menee noin 10 minuuttia. Sen yli menevä vatulointi on vain ajanhukkaa.
Samaa mieltä synttäreiden suunnittelusta.
Miehet saavat aivan vapaasti suunnitella synttärit 10 minuutissa - mukaan lukien tarjoilut, kaupassa käynti, kokkaaminen/leipominen/tai valmiiden ruokien esillepano, ja tietenkin etukäteen kutsujen lähetys, lahjatoiveiden koordinointi (ettei lapsia saa kymmentä samaa lahjaa), koristelu jne. Jos tämä on niin helppoa että 10 minuutissa hoituu koko homma - niin MIKSI ETTE TEE SITÄ?
Entä jos on BYOB synttärit eli ei mitään tarjoiluja vaan jokainen tuo eväänsä ja juomansa mukanaan. Tällaisia meillä on kavereiden kanssa yleensä. Woltilla saa ruokaa jos iskee nälkä. Jälleen vältyttiin yhdeltä metatyöltä.
Pösilö. Nyt puhuttiin lapsen synttäreistä. Niiden järjestäminen on työlästä, koska sinulla ei todennäköisesti edes ole kaikkien vieraiden yhteystietoja, ne pitää ensin hankkia. Sitten kutsua, ottaa vastaan ilmoittautumisia, erilaisia ruokarajoitteita ja muita toiveita, suunnitella lapsille siltä pohjalta tarjoilu, keksiä ohjelmaa, joko valmista maksullista tai keksit itse leikkejä jne.
Tämä ei keneltäkään oikeasti voi onnistua 10 minuutissa, ei sinne päinkään. Itse juhlatkin siivoamisineen ennen ja jälkeen plus tarjoilut vie ainakin viisi tuntia.
Hmmm... 🤔 On ostettu valmiit kutsukorttipohjat tai lapsi on askarrellut itse. Lapsi on miettinyt ketkä luokalta haluaa kutsua. Minä olen lisännyt kutsuihin vain oman puhelinnumeroni ja meidän osoitteen. Lapsi jakaa kutsut koulussa. Tarjoiluiksi karkkeja, sipsejä, popcornia, limpparia ja mehua. Joskus on tehty kakku, jos lapsi ehdottomasti haluaa, mutta yleensä ei koska leivonnaiset ei oikein uppoa kavereille. Sipsejä ja karkkeja menee. Vähän ilmapalloja ja serpentiiniä. Pieni siivous ennen ja ja keittiön imurointi jälkeen. Ohjelmaksi vähän jotain aarteenetsintää, ongintaa, joku kilpailu. Loppuaika pihalla juoksentelua. Lahjaksi tulee mitä tulee, ei todellakaan tarvitse pitää mitään lahjatoivekordinointia, jestas sentään! Joskus on joku äiti kysynyt toiveita, usein kaverit kysyy suoraan synttärisankarilta itseltään.
Ei näitä sentään kymmenessä minuutissa järkkää, mutta ei todellakaan mitään tunteja tai päiviä tarvitse käyttää!
T. Kolme lasta, 17 kaverisynttärit järjestänyt. Aina on ollut vierailla ja sankarilla kivaa.
Jos kaikki on hyvin ja oma jaksaminen on kunnossa, ei tietenkään synttäreiden järjestäminen ole monen päivän stressi. Mutta jos kaikki on aina omilla harteilla ja kukaan muu ei osallistu, tuossa on jo todella paljon tehtävää.
Kutsujen teko - vaikka lapsi tekisi, pitää ostaa ne pohjat ja askartelutarvikkeet. Ja huolehtia että ne tulevat mukaan kouluun tms.
Tarjoilut - eli mitä karkkeja, sipsejä, limppareita? Kuinka paljon? Onko allergioita tms? Kuka hakee ne ja koska?
Joskus kakku - niin kuka leipoo, millaisen ja koska?
Ilmapalloja ja serpentiiniä - kuka hakee ja mistä ja laittaa ne esille?
Pieni siivous - kuka huolehtii mitä siivotaan ja milloin? Kuka sen keittiön siivoaa juhlien jälkeen?
Ohjelmaksi aarteenetsintää ja ongintaa - eli kuka ostaa palkinnot osallistujille ja piilottaa ne tai tekee ongintapussit? Kuka tekee aarrekartat tai hankkii onginnan verhon, kepin, narut ja sangon?
Joku kilpailu - eli mikä, kuka suunnittelee ja järjestää sen siellä synttäreillä?
Jos burnout on jo valmiiksi lähellä, tuossa on hitosti tehtävää samalla kun toinen makaa sohvalla ja tulee valmiiseen pöytään.
Tuossa on suunniteltavaa vartiksi.
Jos siinä ajassa tulee burnout, on aika selvää miksi naiset eivät ole projareita, tai esimiehiä.
Eli miksi mies ei järjestetä niitä synttäreitä kun on vartissa valmista? Selittäkää nyt!
Kyllä järjestää. Miksi SINUN miehesi ei niitä järjestä on sun ongelma.
Minulla ei ole miestä, enkä ottaisikaan. Ihmettelen vain tätä uhoa. Yksikään tuttavapiirini mies ei niitä synttäreitä lapselleen järjestä, ei vartissa eikä pitemmässä ajassa. Kaikki ylimääräinen on heille akkojen vouhotusta, vaikka olisi lapsen asioista kyse. Kuulemma kaiken voisi tehdä helposti suunnittelematta - mutta silti yhtään mitään ei tapahdu. Eli missä nämä kaikki upeat vartissa järjestetyt synttärit ovat?
Näin, tässä taas nainen joka "puhuu omasta kokemuksestaan ja miehestään"
Kertovatko nuo "tuttavamiehet" sulla paljonkin tarinaa kuinka synttäreiden järjestäminen on "akkojen vouhotusta" ?
Missä yhteydessä asia tulee aina puheeksi?
Esim työpaikalla näitä juttuja kuulee jatkuvasti miehiltä -toinen
Niin varmaan. Paitsi ettei miehillä ole tapana ruotia yksityiselämäänsä vieraille naisille.
Työkaverit ei ole vieraita vaan ihan kavereita ollaan. Kyllä meillä ihan avoimesti jutellaan töissä miesvaltaisella alalla näistä asioista esim. kahvilla/lounailla.
Kaveeraat siis miesten kanssa jotka eivät huolehdi lapsistaan ja halveksivat naisia?
Eipä työpaikalla voi valita kelle on ystävällinen tai kuka puhuu lounas/kahvitauolla mistäkin.
Kyllä sitä lounasseuransa voi valita. Ja nyt puhut kuinka olette ihan kavereita.
Yksi kahvihuone ja tiettyyn aikaan tauot. Ei voi.
Ahaa, siis alemmantason suorittavia töitä.
Missä tehtaassa on muuten tuollainen tilanne? Että teidät tauotetaan ryhmänä?
Esim teleoperaattoreilla, isoissa toimistoissa, raksalla.
Okei, ja noissa on yksi pieni taukotila?
Ja edelleen: alemman tason suorittavia töitä. Ymmärrän ongelmanne jos naisina teidän kokemus miehistä on raksalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan, unohdit siis tarkastaa ilman renkaista ja pissapoikakin on tyhjä jo huomenna.
Voi voi voi voi voi
Modernissa autossa ilmanpaineet näkee ajaessa mittaristossa ja auto jopa varoittaa, jos paineet ovat liian alhaiset. Pissapojan nesteen määrästäkin auto varoittaa ilman erillistä tarkistamista.
Tässäpä parus palstailija:
1. Nainen, johtotehtävissä kovalla palkalla
2. uusin auto kaikilla herkuilla
3. tehnyt ainakin kolme lasta (ja siitä huolimatta menestynyt töissä, katso kohta 1)
4. hoitaa kaikki lapsen asiat (ja siitä huolimatta menestynyt töissä, katso kohta 1)
5. mennyt parisuhteeseen miehen kanssa joka ei kykene edes grillaamaan tai ostamaan lapselle oikean kokoisia kenkiä. MIes myös tienaa vähemmän kuin nainen eikä käytä rahaa yhtään lapseen.
Kysymys kuuluukin "miksi nainen teki lapset tuolle miehelle"
Omat kommentit:
1. Pätee
2. Autoa ei ole, eikä tule. Pyöräni (kaikki kolme) huollan itse
3. lapsia yksi
4. Pätee
5. tässä kohtaa mokasin. Otin ns, kilttimiehen, joka paljastui täysin tossukaksi. Lapsia ei tullut enempää, koska tajusin mihin olen kuraan olen joutunut (mies olisi halunnut enemmän lapsia). Nyt odottelen, että lapsi kasvaa ja sitten häivyn. Joskus sitä fiksukin haksahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan, unohdit siis tarkastaa ilman renkaista ja pissapoikakin on tyhjä jo huomenna.
Voi voi voi voi voi
Modernissa autossa ilmanpaineet näkee ajaessa mittaristossa ja auto jopa varoittaa, jos paineet ovat liian alhaiset. Pissapojan nesteen määrästäkin auto varoittaa ilman erillistä tarkistamista.
Tässäpä parus palstailija:
1. Nainen, johtotehtävissä kovalla palkalla
2. uusin auto kaikilla herkuilla
3. tehnyt ainakin kolme lasta (ja siitä huolimatta menestynyt töissä, katso kohta 1)
4. hoitaa kaikki lapsen asiat (ja siitä huolimatta menestynyt töissä, katso kohta 1)
5. mennyt parisuhteeseen miehen kanssa joka ei kykene edes grillaamaan tai ostamaan lapselle oikean kokoisia kenkiä. MIes myös tienaa vähemmän kuin nainen eikä käytä rahaa yhtään lapseen.
Kysymys kuuluukin "miksi nainen teki lapset tuolle miehelle"
Pissapojan täyttö ja renkaan ilmanpaineiden tarkastus ja renkaan täyttö tarvittaessa ei nyt ihmeitä vaadi vanhemmassakaan autossa. Mulle aikanaan autokoulussa opetettiin, että nämä voi tarkistaa vaikka siinä tankkauksen yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ollenkaan kiinnostunut autoista, mutta renkaiden hankinta ei kyllä ole mikään iso tai vaikea homma. Auto viedään rengasliikkeeseen ja jos siellä suositellaan ostamaan uudet, niin sitten ostetaan. Ihan ilman testejäkin tiedän että mitkä tahansa Nokiat tai Continentalit, joita suosittelevat, ovat luultavasti aivan riittävän hyvät. Sitä paitsi pienen paikkakunnan rengasyrittäjä ei edes kehtaa huijata. Renkaita ei muutenkaan tarvitse ostaa edes lähimainkaan joka vuosi.
Lapsi sen sijaan tarvitsee seuraavat kengät JOKA VUOSI:
- Tennarit syksyllä ja keväällä kouluun
- Lenkkarit liinkuntatunnille ja pihaleikkeihin
- Kumisaappaat
- Sorelit tms. lämpimät vedenpitävät kengät loskakeleille
- Uggit tms. karvavuoriset talvikengät koville pakkasille
- Sandaalit kesäksi (olen yleensä ostanut sellaiset jotka palvelevat samalla juhlakenkinä)
- Crocsit pihasaunaan ja pihaleikkeihin
- Monot
- Luistimet
- Ratsastuskengät
Nuo olivat pelkät kengät. Yhdelle lapselle. Siihen päälle kaikki muut vaatteet, alusvaatteet, juhlavaatteet, sukat, huivit, pipot, hanskat. Ulkohousut- ja takit pakkasille ja välikauteen. Harrastusvaatteet ja -välineet.
Asioista saa vaikeita jos niin tekee. Meillä katsotaan lasten ja aikuisten vaatteet ja kengät läpi aina kun "kausi" on kohta vaihtumassa eli noin 4 kertaa vuodessa. Jokainen sovittaa jo olemassaolevat vaatteet ja kengät ja katsoo että mahtuvatko ne vielä ja ovatko muuten OK. Osa pieneksi jääneistä kierrätetään nuoremmalla sisarukselle ja sitten vain todetaan mitä uutta pitää hankkia. Ei mene kuin puoli tuntia neljä kertaa vuodessa ja asia on taas hoidossa useaksi kuukaudeksi.
No jonkunhan tuokin show on käynnistettävä ja sitten käytävä ostamassa myös ne uudet.
No se "show " käynnistyy kun joku toteaa että pidetäänkös taas sovituspäivä (lapset rakastavat niitä kun saa pukea eri vaatteita). Ostaminen taas on ihan vain toimintaa eikä enää mitään metatyötä kun on jo selvillä mitä tarvitaan.
Kuten sanoin, asiat voi tehdä vaikean ja raskaan kautta tai sitten hauskan kautta.
Vaikea kuvitella, että esiteini-ikäiset pojat ovat noin innoissaan vaatteiden sovittamisesta.
Vänkää vänkää, aina joku vänkäys vastaan :)
Minulla on kaksi poikaa, joten tiedän aiheesta jotain.
Niin tiedät, sen mitä kaksi sinun kasvattamaa poikaa asiasta ajattelee.
Aiak jännä, kun täällä on haukuttu koko ajan korkeakoulutettuja naisia. Nyt, kun joku ei ole sellainen, häneen voi suhtautua alentuvasti "alemman tason suorittavaa työtä" tekevänä. Tuo ilkkuja taitaa itse olla bussikuski.
Jopa sen mulkun pomon koska niin on paljon helpompi käydä ja olla töissä.