Koulukiusatut, miltä tuntisitte jos kiusaaja ottaisi yhteyttä ja pyytäisi anteeksi?
Minä olen kiusannut yhtä tyttöä ala-asteella. En joka päivä enkä kokoajan, mutta kuitenkin. Välillä olimme kavereita, mutta välillä taas en huolinut häntä mukaan leikkeihin.
Kiusaamisen syynä oli kateus.
Nyt melkein 15 vuotta myöhemmin on tuo asia alkanut todella painaa minua, minulla on itsellä kaksi lasta enkä tahtoisi heidän joutuvan kokemaan samaa kuin miten ilkeästi kohtelin itse tuota tyttöä.
En ole ainakaan 10 vuoteen kuullut tuosta tytöstä mitään, mutta haluaisin etsiä vaikka hänen sähköpostiosoitteensa (olisi riittävän neutraali tapa lähestyä, puhelinsoitto kun voi tuntua liian tungettelevalta jos olen aiheuttanut liian syvät arvet :( ) ja pyytää anteeksi kaikkea sitä.
Olen vain ruvennut miettimään, aiheutanko sillä lisää pahaa mieltä hänelle, revinkö auki joitakin sellaisia haavoja joita hän ei enää halua muistella.
Mitä te, joita on kiusattu, ajattelette tästä?
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Näistä monista vastauksista on pääteltävissä, että moni kiusattu ei halua anteeksipyyntöä, koska heidän elämänsä on joka tapauksessa jo pilalla ja ovat hyvin vaikeasti traumatisoituneita. Joten kannattaa miettiä tarkkaan sitä anteeksi pyytämistä. Kiusattuja ei ehkä kiinnosta antaa mitään "helpotuksen tunteita" kiusaajilleen, joilla todennäköisesti on jo muutenkin helpompi elämä kuin heillä. On hyvä työ, kumppani, ystäviä ja lapsia, kun taas se kiusattu on jäänyt polkemaan paikoilleen saamatta mitään edellämainituista.
Tässäkin asiassa pitää osata käyttää tilannetajua. Ihan pelkän omantunnon tuskan lievittämisen takia ei ehkä kannata lähteä siihen hommaan, se saattaa jopa pahentaa uhrin oloa. Mutta jos te nyt vaikka näette sen ihmisen jossain somessa ja vaikuttaa olevan suht kondiksessa, että ei elämä sentään ihan pilalle ole mennyt, niin ehkä siinä tapauksessa se on ihan ok.
Kuitenkin, jos ihmistä ei edes löydy mistään somesta, mutta ehkä Fonectasta numero on kaivettavissa, antaisin asian olla. Jos joku haluaakin olla piilossa, parempi antaa olla.
Tällaisiin ketjuihin taitaa vastailla enimmäkseen ihmiset, jotka kokeneet kiusauksen pilanneen heidän elämänsä. Omaa elämää ei pilannut, mutta kummeksuisin silti todella, jos joku piehtaroi vielä lapsuuden ja nuoruuden tapahtumissa ja tunteissa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on koko elämä pilalla kiusaamisen takia ja kiusaajat sen kuin porskuttaa. Joten turha pyytää anteeksi. Ehkä siinä tapauksessa anteeksi voi pyytää, jos se tyttö vaikuttaa kuitenkin menestyneen elämässään, koska silloin on todennäköisesti päässyt elämässään eteenpäin. Mutta jos häntä ei löydy oikein mistään somesta eikä kukaan oikein ole hänestä kuullut mitään, hänellä todennäköisesti ei mene kovinkaan hyvin. Anteeksi ruinaaminen siinä tilanteessa ei auta ollenkaan, saattaa käydä päinvastoin että hänellä vain vanhat haavat repeilee kunnolla. Jotkut ihmiset pysyvät piilossa ihan syystä.
Se että joku ei ylläpidä sometilejä ei ole välttämättä merkki siitä että ei menisi hyvin. Onhan sitä nyt muitakin syitä olla pitämättä itsestään melua netissä ja vaalia yksityisyyttään. Tunnen useita ihan normaaleja, ei-erityisen-traumatisoituneita ihmisiä joita ei löydy somesta, ja olen itsekin sellainen.
Meni nyt vähän vars aiheen ohi.
Kysyisin että haluatko sinä päästä hengestäsi.
En tiedä mutta jos tuo Törrö pölähtäisi anteeksi pyytelemään oven taakse niin siitä tulisi samantien lyijysäkki.
Toteaisin, että: mistä oikein puhut? Tjaah, en minä ole kokenut, että minua olisi koskaan kiusattu.
Ihan siksi sanoisin, että kiusaajalle jäisi käsitys, ettei hän tekonsa ole hetkauttaneet minua pätkääkään.
Pelästyisin aika lailla, koska se olisi zombie. Se taparikollinen eli kurjan lyhyen elämän ja kuoli jo aika päiviä sitten. En pahemmin tunne myötätuntoa, en.
ai ne useat tyypit, jos soittaisivat niin vittuilisin varmaan miten tyhmiä ne oli/on ja että olin koko koulu/opiskeluajan henkiseti niiden yläpuolella että mitä tänne soittelevat nyt ne vasta noloja on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on koko elämä pilalla kiusaamisen takia ja kiusaajat sen kuin porskuttaa. Joten turha pyytää anteeksi. Ehkä siinä tapauksessa anteeksi voi pyytää, jos se tyttö vaikuttaa kuitenkin menestyneen elämässään, koska silloin on todennäköisesti päässyt elämässään eteenpäin. Mutta jos häntä ei löydy oikein mistään somesta eikä kukaan oikein ole hänestä kuullut mitään, hänellä todennäköisesti ei mene kovinkaan hyvin. Anteeksi ruinaaminen siinä tilanteessa ei auta ollenkaan, saattaa käydä päinvastoin että hänellä vain vanhat haavat repeilee kunnolla. Jotkut ihmiset pysyvät piilossa ihan syystä.
Se että joku ei ylläpidä sometilejä ei ole välttämättä merkki siitä että ei menisi hyvin. Onhan sitä nyt muitakin syitä olla pitämättä itsestään melua netissä ja vaalia yksityisyyttään. Tunnen useita ihan normaaleja, ei-erityisen-traumatisoituneita ihmisiä joita ei löydy somesta, ja olen itsekin sellainen.
Meni nyt vähän vars aiheen ohi.
Lähinnä tarkoitin että jos ihmisestä ei löydy oikein mitään tietoja eikä kukaan tiedä kuinka hänelle lopulta kävi. Kyllähän nuo somet on vähän sellaisia leuhkimispaikkoja, että esitetään kuinka hyvin asiat on ja jos ne ei itsellä ole hyvin, ei siellä viihdy ollenkaan. Ei se sitä tarkoita etteikö ihan hyvää elämää viettäväkin voisi olla someton. Mutta jos elämä on mennyt kertakaikkiaan perseelleen niin se somessa muiden onnen sivustaseuraaminen vain alleviivaa sitä omaa luuseriutta, siksi en itse siellä kestänyt olla.
ei ne rinsessat varmaan edes tajunneet tehneensä mitään ilkeää, se verran pönttöjä
Kiusaajaa voisi kouluttaa vesurilla. -Suomessa kiusaajalla yleisesti on vahvat oikeudet.
Jos joutuu kiusatuksi ja antaa omaa lääkettä kiusaajalleen, niin voi joutua oman käden oikeuden käytöstä syytettynä pokaan.
Riikka Leppämäki Karjaa kirjoitti:
AP:lle
Ja tämän vuoksi sinun kurkkusi viillellään auki, ettäs tiedät!
Kertokaa, onko tämä
a) trolli
b) oikea ihminen, josta pitäisi ilmoittaa viranomaisille
c) oikea ihminen, jota joku kiusaa lähettämällä viestejä hänen nimissään?
Samanlaista tekstiä eri palstoilla. Joo, googlasin.
Ketjun otsikkoon vastaus: Antaisin anteeksi. Arvostaisin sitä selkärankaisuutta, kun nöyrtyisivät pyytämään anteeksi, koska on se olisi tervettä/katuisivat tekoaan.
Toisaalta ymmärrän hyvin, että silloin oltiin lapsia ja vasta elämässä opeteltiin oikeaa/väärää.
Olen kyllä jo antanut kiusaajille anteeksi, vaikka eivät ole pyytäneet.
Koska katkeruus asiassa söisi vain mi-nua, ei heitä.
Haistattaisin pascat. Jos tulisi kasvotusten sanomaan niin saisi varmaan morasta. Olen psykopolin asiakas vaikean masennuksen ja vaikean ahdistuneisuushäiriön takia, sekä vielä diagnosoimattoman mt-ongelman takia joka aiheuttaa näkö- ja kuuloharhoja. Vttuako lottoat että kannattaako kiusattuun ottaa yhteyttä.
Minua kiusattiin todella rajusti 1980-90 lukujen aikana kun olin peruskoulussa (ala- ja yläaste). Lähinnä sen vuoksi, että olin näkö- ja kuulo-invalidi. Vanhemmat eivät halunneet laittaa tuona aikana minua näihin erityiskouluihin, kun se opetus oli mitä oli noissa paikoissa. Mutta se kiusaamisen määrä perusopetuksen oppilaiden ja opettajien taholla oli aivan järjetöntä tuohon aikaan. Haukuttiin rillirouskuksi ja kuuroksi tms. muillakin painokelvottomilla nimityksillä. Opettajat eivät millään tavalla puuttuneet kiusaamiseen, kun itsekin osallistuivat tuohon. Anteeksi en ole antanut kiusaajaporukalle vaan päinvastoin, olen toivonut, että tulevat saamaan tuotakin pahempia vastoinkäymisiä ja kukaan ei ole koskaan pyytänyt anteeksi käytöstään. Huom! Olin oppilaana Hesassa Punakiventien ala-asteella ja sen jälkeen Tehtaanpuiston ylä-asteella ja lukiossakin jonkin aikaa. Lukion lopetin kieltenopettajan järjettömän kiusaamisen vuoksi (S.Varhee, jonka moni muu aikalainen tunsi vittumaisesta luonteesta. Otti aina jonkin tyypin kiusattavaksi), veikkaan että joku minut tuosta tunnistaa, niin menkööt itseensä oman toimintansa vuoksi. Etenkin, jos eivät ole halunneet puuttua tähän kiusaamiseen. Mitään hyvää en toivo näille mulkuille..
Täysin yhdentekeviä luusereita minulle. En usko lainkaan heidän vilpittömyyteensä, jos ottaisivat nykyään yhteyttä. Oman nahkansa yrittäisivät vain pelastaa. Olen saanut huomata, että elämä on tasoittanut tilejä. Voi kun harmi. ;)
Haluat vain pestä oman omatuntosi. Jätä kiusattu rauhaan, olet tehnyt tarpeeksi vahinkoa. Sen sijaan postaa julkisesti someesi tunnustus niin kaikki tietää millainen mulkku olet ollut ja ehkä olet yhä. Se on vähintä mitä voit tehdä.
Mulle riittää tieto, että yksi heistä on grillillä töissä. Ja toinen lähiön s-marketissa. 1990 syntyneet.
Pelottaako kuolema, kiusaaja? Kjäh kjäh.
Riippuu paljon siitäkin millä tavalla se anteeksipyyntö tehdään. Sen voi varmasti tehdä todella nöyryyttävälläkin tavalla