Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusatut, miltä tuntisitte jos kiusaaja ottaisi yhteyttä ja pyytäisi anteeksi?
06.10.2006 |
Minä olen kiusannut yhtä tyttöä ala-asteella. En joka päivä enkä kokoajan, mutta kuitenkin. Välillä olimme kavereita, mutta välillä taas en huolinut häntä mukaan leikkeihin.
Kiusaamisen syynä oli kateus.
Nyt melkein 15 vuotta myöhemmin on tuo asia alkanut todella painaa minua, minulla on itsellä kaksi lasta enkä tahtoisi heidän joutuvan kokemaan samaa kuin miten ilkeästi kohtelin itse tuota tyttöä.
En ole ainakaan 10 vuoteen kuullut tuosta tytöstä mitään, mutta haluaisin etsiä vaikka hänen sähköpostiosoitteensa (olisi riittävän neutraali tapa lähestyä, puhelinsoitto kun voi tuntua liian tungettelevalta jos olen aiheuttanut liian syvät arvet :( ) ja pyytää anteeksi kaikkea sitä.
Olen vain ruvennut miettimään, aiheutanko sillä lisää pahaa mieltä hänelle, revinkö auki joitakin sellaisia haavoja joita hän ei enää halua muistella.
Mitä te, joita on kiusattu, ajattelette tästä?
Kommentit (183)
En vastaa tuntemattomiin numeroihin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksipyyntösivuston perustamisen aika on nyt?
Vaikka nimettä kerrottaisi ajat, paikat jne. ,
tapahtumia ?
Sopisin tapaamisen rauhalliseen paikkaan ja pieksäisin paskat pellolle.
Voisin olla ihan tyytyväinen, varsinkin pahimman kiusaajani suhteen. Olimme ala-asteen ajan kavereita, mutta yläasteelle mennessä hän alkoi yhtäkkiä kiusata minua päivittäin. Olen aina ihmetellyt, mikä häneen oikein meni ja voisi olla helpottavaa puhua asiat halki - oliko kyseessä esim. väärinkäsitys, teinkö huomaamattani jotain väärin, vai oliko hän minulle kateellinen jostain. En kuitenkaan usko, että näin tulee koskaan tapahtumaan.
Luokkakokouksessa yksi ihminen tuli pyytämään minulta anteeksi, mutta hänkään ei ollut varsinainen kiusaaja, vaan sivustakatsoja, jonka kanssa tulin ihan hyvin juttuun kahdestaan. Varsinaiset kiusaajani vaikuttavat juuri sellaisilta ihmisiltä, että he tuskin koskaan katuvat tekojaan.
AP:lle
Ja tämän vuoksi sinun kurkkusi viillellään auki, ettäs tiedät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut muiden vastauksia, mutta ottaisin henkilökohtaisena loukkauksena, jos joku tulisi kertomaan minulle, kuinka oli nuorempana kiusannut minua. Se olisi kuin nyrkin hierominen nenään ja anteeksipyynnön ottaisin vain vi**uiluna.
Eletty, mikä eletty - jos ei ystäviksi jääty, niin aika ei lopputulemaa muuksi muuta.
Riittää, kun menee narun jatkoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaan ajattelisi mitään.
Itsellä niin eri ajatusmaailma, en tekisi edes aikuisena mitään sellaista, enkä halua olla tuon tyyppisten ihmisten kanssa tekemisissä. Selvittäköön itse omat pään sisäiset sotkut.
Minusta aloittajan kysymys ja ajatus on omituinen. Miksi ajattelee, että sen tytön pitäisi vielä tehdä palveluksia hänelle? Aikuisten maailmassa pysytään erossa ihmisistä, joita ei osaa kohdella asiallisesti. Siksi on tehty esim. lähestymiskiellot. En muista itse kokeneeni koulukiusaamista, silti pidän sitä sairaana ja liian yleistyneenä touhuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle soitettiin ja pyydettiin anteeksi. Itseasiassa laittoi ensin viestin, että voiko hän soittaa.
En olisi tarvinnut mitään anteeksipyyntö, en sellaista osannut odottaa, mutta ei olisi ollut tarvettakaan. En ole katkera, eikä kiusaaminen ole varsinaisesti vaikuttanut elämääni niiden aikojen jälkeen. Silloin tapahtuessaan se oli ikävää ja jatkui muutamia vuosia.
Aluksi en ollut varma miten suhtautua, mutta lopulta olin vain tyytyväinen. Häntä omat teot vaivasivat vielä 15 vuoden jälkeen, minä olin ne oikeastaan jo tietyllä tavalla unohtanut - jatkanut elämää. Nyt on olo, että se asia on kokonaan käsitelty ja olen antanut hänelle anteeksi.
Minun kohdallani asia on näin. Ymmärrän myös täysin, ettei toiset halua mitään yhteydenottoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, kiusaajasta ei kukaan tervejärkinen halua kuulla mitään. Kuolinilmoitus on ainut ilmoitus, jota kaivataan. Kiusaaja on itse tyrinyt toisia kohti kuoppaa, ja sinne silloin langennut, tervemenoa tuliseen pätsiin sadisti!
ei mitään anteeksiantoa kiusaajille sillä hekään eivät armahtaneet uhrejaan koskaan ja osa uhreista sai elämän kestävät vammat, fyysiset tai henkiset tai jopa kuoli tai tappoi itsensä...
sitten jälkeenpäin nyyhkitään että voi että kun kiusasin nyt teidän kaikkien pitää paapoa minua ja olla ymmärtäväisiä...
kaikkein parasta olisi saada kostaa silmä silmästä kiusaajille jos vain mahdollista, kaikin tavoin...
toki mielipide ettei taas tule sensuuria...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos joku toinen kiusaaja tekisi kiusaajan lapsille samaa, mitä kiusaaja itse on tehnyt toisten lapsille? Tuomitsisiko kiusaaja kiusaajat, jotka toimivat aivan samoin kuin hän on toiminut? Vai syyttäisikö uhria?
Oletetaan, että kiusaaminen olisi fyysistä, seksuaalista ja taloudellista hyväksikäyttöä, kostopornoa ja netissä vainoamista. Lapsi olisi vaikka 18-vuotias. Kiusaaminen sellaista, jossa jokin kaveriporukka sortuu samaan, mihin kiusanneen vanhemman masinoima porukka: kiusaajan lastenlapset potkitaan ulos omasta lapsesta, oma lapsi huumataan ja häntä käytetään seksuaalisesti hyväksi, lasta huoritellaan ja tuhotaan mainetta, häneltä varastetaan rahaa, nolataan julkisesti ja lopulta ylläpidetään nettisivustoja, joissa mustamaalataan lasta kuvien kera jne.
Vaatisiko itse samoja asioita tehnyt vanhempi lastaan antamaan anteeksi kiusaajilleen?
Mulla on koko elämä pilalla kiusaamisen takia ja kiusaajat sen kuin porskuttaa. Joten turha pyytää anteeksi. Ehkä siinä tapauksessa anteeksi voi pyytää, jos se tyttö vaikuttaa kuitenkin menestyneen elämässään, koska silloin on todennäköisesti päässyt elämässään eteenpäin. Mutta jos häntä ei löydy oikein mistään somesta eikä kukaan oikein ole hänestä kuullut mitään, hänellä todennäköisesti ei mene kovinkaan hyvin. Anteeksi ruinaaminen siinä tilanteessa ei auta ollenkaan, saattaa käydä päinvastoin että hänellä vain vanhat haavat repeilee kunnolla. Jotkut ihmiset pysyvät piilossa ihan syystä.
Tuo ajatus etsiä kiusatut henkilöt ja pyytää anteeksi on täysin itsekäs ja lähtee vain omista tarpeista. Jos mitään yhteystietoja ei ole jäänyt jäljelle, se osoittaa, että yhteydenpidolle ei ole edellytyksiä. Ei kiusatun ja kiusaajan välille voi myöhemminkään muodostua aitoa, tasaveroista suhdetta.
Joten; käsittele asia itseksesi ja anna toisten elää elämäänsä.
Minua on kiusattu ala-asteelta yläasteelle. Lukiossa pääsin kiusaajista eroon, kun suurimmalla osalla heistä ei riittänyt rahkeet jatkaa lukioon. En oikeastaan ole ollut katkera kiusaajille, enkä ole heitä kohtaan tuntenut mitään sitten yläasteaikojen. Olen aika hyvä tulkitsemaan ihmisiä ja ymmärtämään heidän motiiveitaan, joten minulle on riittänyt "anteeksipyynnöksi" se, että tiedän ja ymmärrän näiden kiusaajien motiivit ja taustat. Oikeastaan vähän säälittää se kiusaajaporukka.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ajatus etsiä kiusatut henkilöt ja pyytää anteeksi on täysin itsekäs ja lähtee vain omista tarpeista. Jos mitään yhteystietoja ei ole jäänyt jäljelle, se osoittaa, että yhteydenpidolle ei ole edellytyksiä. Ei kiusatun ja kiusaajan välille voi myöhemminkään muodostua aitoa, tasaveroista suhdetta.
Joten; käsittele asia itseksesi ja anna toisten elää elämäänsä.
Ja sitten on sekin, että nämä on näitä tilanteita missä sulla on tavallaan pakko sanoa että "joo saat anteeksi." Koska jos et sano sitä niin taas olet se hankala pässi. Eli rehellistä vastausta ei voi antaa, pitää vaan säälistä sanoa niin kuin on oikein sanoa, koska en ainakaan itse halua loukata ketään.
Vierailija kirjoitti:
Minua on kiusattu ala-asteelta yläasteelle. Lukiossa pääsin kiusaajista eroon, kun suurimmalla osalla heistä ei riittänyt rahkeet jatkaa lukioon. En oikeastaan ole ollut katkera kiusaajille, enkä ole heitä kohtaan tuntenut mitään sitten yläasteaikojen. Olen aika hyvä tulkitsemaan ihmisiä ja ymmärtämään heidän motiiveitaan, joten minulle on riittänyt "anteeksipyynnöksi" se, että tiedän ja ymmärrän näiden kiusaajien motiivit ja taustat. Oikeastaan vähän säälittää se kiusaajaporukka.
Olet yhteiskunnan vihollinen no. 1, jos pääset päättävään asemaan.
Näistä monista vastauksista on pääteltävissä, että moni kiusattu ei halua anteeksipyyntöä, koska heidän elämänsä on joka tapauksessa jo pilalla ja ovat hyvin vaikeasti traumatisoituneita. Joten kannattaa miettiä tarkkaan sitä anteeksi pyytämistä. Kiusattuja ei ehkä kiinnosta antaa mitään "helpotuksen tunteita" kiusaajilleen, joilla todennäköisesti on jo muutenkin helpompi elämä kuin heillä. On hyvä työ, kumppani, ystäviä ja lapsia, kun taas se kiusattu on jäänyt polkemaan paikoilleen saamatta mitään edellämainituista.
Tässäkin asiassa pitää osata käyttää tilannetajua. Ihan pelkän omantunnon tuskan lievittämisen takia ei ehkä kannata lähteä siihen hommaan, se saattaa jopa pahentaa uhrin oloa. Mutta jos te nyt vaikka näette sen ihmisen jossain somessa ja vaikuttaa olevan suht kondiksessa, että ei elämä sentään ihan pilalle ole mennyt, niin ehkä siinä tapauksessa se on ihan ok.
Kuitenkin, jos ihmistä ei edes löydy mistään somesta, mutta ehkä Fonectasta numero on kaivettavissa, antaisin asian olla. Jos joku haluaakin olla piilossa, parempi antaa olla.