Koulukiusatut, miltä tuntisitte jos kiusaaja ottaisi yhteyttä ja pyytäisi anteeksi?

En haluaisi kuulla heistä mitään.

Jos mulle tulisi pyytelemään anteeksi niin olisin näennäisen ystävällinen ja pakottaisi n heidät tunnustamaan jokaikisen asian ja sanan mitä nämä kaksi k-pää lorttoa tekivät.

Sen jälkeen sanoisin että anteeksiantoa ei tipu ja että tuliko nyt paha mieli.

Lopuksi toivottaisin heidät helvettiin ja toivoisin että niiden kakarat kokisivat saman piinan.

En haluaisi heidän yhteydenottoja. Luottamus ja itsetunto on kärsineet niin kovin, että elämänlaatu on kärsinyt sen takia paljon

Vierailija kirjoitti:

Haluat vain pestä oman omatuntosi. Jätä kiusattu rauhaan, olet tehnyt tarpeeksi vahinkoa. Sen sijaan postaa julkisesti someesi tunnustus niin kaikki tietää millainen mulkku olet ollut ja ehkä olet yhä. Se on vähintä mitä voit tehdä.

Valitettavasti monet näistä kiusaajista eivät osaa kirjoittaa ja lukeakin vain huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Jos mulle tulisi pyytelemään anteeksi niin olisin näennäisen ystävällinen ja pakottaisi n heidät tunnustamaan jokaikisen asian ja sanan mitä nämä kaksi k-pää lorttoa tekivät.

Sen jälkeen sanoisin että anteeksiantoa ei tipu ja että tuliko nyt paha mieli.

Lopuksi toivottaisin heidät helvettiin ja toivoisin että niiden kakarat kokisivat saman piinan.

Just näin!!!

Mene terapiaan purkamaan traumojasi, äläkä kiusaa jo kiusaamaasi ihmistä yhtään enempää. Hän ei ole velvollinen korjaamaan sinun pahaa oloasi, eli sinulla ei ole oikeutta kaataa tekemisiäsi uudelleen hänen niskaansa, hän on jo kertaalleen ne elänyt.

Itse tapasin luokkakokouksessa ihmisen, joka aikanaan kiusasi minua. Pystyimme istumaan samaan pöytään ja skoolasimme sille. Juttelimme niitä näitä, mutta menneitä emme muistelleet, eikä minulla ole tarvetta tavata häntä uudelleen, paitsi ehkä joskus seuraavassa luokkakokouksessa taas skoolasimme sille, että tiemme eivät ole uudelleen ristenneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on koko elämä pilalla kiusaamisen takia ja kiusaajat sen kuin porskuttaa. Joten turha pyytää anteeksi. Ehkä siinä tapauksessa anteeksi voi pyytää, jos se tyttö vaikuttaa kuitenkin menestyneen elämässään, koska silloin on todennäköisesti päässyt elämässään eteenpäin. Mutta jos häntä ei löydy oikein mistään somesta eikä kukaan oikein ole hänestä kuullut mitään, hänellä todennäköisesti ei mene kovinkaan hyvin. Anteeksi ruinaaminen siinä tilanteessa ei auta ollenkaan, saattaa käydä päinvastoin että hänellä vain vanhat haavat repeilee kunnolla. Jotkut ihmiset pysyvät piilossa ihan syystä.

Se että joku ei ylläpidä sometilejä ei ole välttämättä merkki siitä että ei menisi hyvin. Onhan sitä nyt muitakin syitä olla pitämättä itsestään melua netissä ja vaalia yksityisyyttään. Tunnen useita ihan normaaleja, ei-erityisen-traumatisoituneita ihmisiä joita ei löydy somesta, ja olen itsekin sellainen.

Meni nyt vähän vars aiheen ohi.

Nykyään netti mahdollistaa entistä kekseliäämmän kiusaamisen. Monet kiusaajat stalkkaavat ja ylläpitävät ties mitä valetilejä, joissa lokaavat kohdettaan. Kiusaajien hoviapinat tietysti mukana. Utelevat tai stalkkaavat uusimmat uutiset ja mustamaalaavat työnantajille, tsekkaavat kaverilistat, levittävät pskaa uhrista ja esittävät itse viatonta. Joskus tällaisesta jäädään kiinni vasta vähän myöhemmin, ja silloin kiusaajan todellinen luonne paljastuu. Anteeksipyynnöt vaihtuvat aika äkkiä laittomiin uhkauksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos joku toinen kiusaaja tekisi kiusaajan lapsille samaa, mitä kiusaaja itse on tehnyt toisten lapsille? Tuomitsisiko kiusaaja kiusaajat, jotka toimivat aivan samoin kuin hän on toiminut? Vai syyttäisikö uhria?

Oletetaan, että kiusaaminen olisi fyysistä, seksuaalista ja taloudellista hyväksikäyttöä, kostopornoa ja netissä vainoamista. Lapsi olisi vaikka 18-vuotias. Kiusaaminen sellaista, jossa jokin kaveriporukka sortuu samaan, mihin kiusanneen vanhemman masinoima porukka: kiusaajan lastenlapset potkitaan ulos omasta lapsesta, oma lapsi huumataan ja häntä käytetään seksuaalisesti hyväksi, lasta huoritellaan ja tuhotaan mainetta, häneltä varastetaan rahaa, nolataan julkisesti ja lopulta ylläpidetään nettisivustoja, joissa mustamaalataan lasta kuvien kera jne. 

Vaatisiko itse samoja asioita tehnyt vanhempi lastaan antamaan anteeksi kiusaajilleen?

Onneksi ilmapiiri on muuttunut sen verran, että salakuvaus ja stalkkaaminen tuomitaan nykyään pervojen valtapelinä, eikä uhria syyllistetä enää yhtä lailla. 

Vierailija kirjoitti:

On todella surullista, jos ihminen vielä kaiken huipuksi katkeroituu. Se paha, joka alkoi kiusaamisesta jatkuu hautaan asti, jos kiusattu ei anna anteeksi.

Anteeksianto on ainoa tie vapauteen. Mikä ilo ja mikä huumori vapautuisi silloin, jos kaiken menneen voisi antaa anteeksi!

Itse katselin yhden Woody Allenin elokuvan. Siinä yksi päähenkilö totesi useaan otteeseen:

tragedia + aika = komedia

Niin minäkin ajattelen. Kun antaa anteeksi ja aikaa kuluu, traagisimmatkin asiat muuttuvat koomisiksi tapauksiksi, joille voi punkkulasin ääressä nauraa.

Suosittelen kyllä sekä anteeksipyyntöä että -antoa.

Ja ne, jotka kiusasivat:

pyytäkää anteeksi itsenne takia! Nimittäin se on ainoa asia, minkä voitte tehdä. Se, annetaanko teille anteeksi, riippuu siitä ex-kiusatusta. Mutta kiusaajalla on mahdollisuus päästä tilanteesta vapaaksi anteeksipyynnön kautta. Parempi, että edes se kiusaaja vapautuu kuin se, että sekä kiusaaja että kiusattu vellovat katkeruuden meressä.

Halusin jatkaa elämäni ilman kiusaajaa, ja tämä tulkittiin niin, että en ole "antanut anteeksi". En tiedä miksi se anteeksianto on niin tärkeätä. Anteeksiannon vaatiminen on vain uusi kiusaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On todella surullista, jos ihminen vielä kaiken huipuksi katkeroituu. Se paha, joka alkoi kiusaamisesta jatkuu hautaan asti, jos kiusattu ei anna anteeksi.

Anteeksianto on ainoa tie vapauteen. Mikä ilo ja mikä huumori vapautuisi silloin, jos kaiken menneen voisi antaa anteeksi!

Itse katselin yhden Woody Allenin elokuvan. Siinä yksi päähenkilö totesi useaan otteeseen:

tragedia + aika = komedia

Niin minäkin ajattelen. Kun antaa anteeksi ja aikaa kuluu, traagisimmatkin asiat muuttuvat koomisiksi tapauksiksi, joille voi punkkulasin ääressä nauraa.

Suosittelen kyllä sekä anteeksipyyntöä että -antoa.

Ja ne, jotka kiusasivat:

pyytäkää anteeksi itsenne takia! Nimittäin se on ainoa asia, minkä voitte tehdä. Se, annetaanko teille anteeksi, riippuu siitä ex-kiusatusta. Mutta kiusaajalla on mahdollisuus päästä tilanteesta vapaaksi anteeksipyynnön kautta. Parempi, että edes se kiusaaja vapautuu kuin se, että sekä kiusaaja että kiusattu vellovat katkeruuden meressä.

Halusin jatkaa elämäni ilman kiusaajaa, ja tämä tulkittiin niin, että en ole "antanut anteeksi". En tiedä miksi se anteeksianto on niin tärkeätä. Anteeksiannon vaatiminen on vain uusi kiusaaminen.

Kiusaaja ei muutu, se vain haluaa uuden syyn kiusata. Jos olisit antanut anteeksi, kiusaaja olisi kiusannut sua siitä. Että sulle saa tehdä mitä vaan, olet heikko, et kykene puolustamaan itseäsi, tuolla se menee, katso kun se tulee tänne anelemaan itse anteeksi (!), ja ties mitä muuta aina kääntäen ja vääntäen sut syypääksi pahoille teoilleen. Kiusaaminen on luonnevika tai persoonallisuuden häiriö, etenkin aikuisiällä. Vaikeasti häiriintyneitä ihmisiä löytyy sieltä täältä ja samoin samankaltaisia kannattajia heille. 

Ajatuskin kiusaajan yhteydenotosta kuulostaa ahdistavalta. En normaalisti ajattele yläasteen aikoja paljonkaan, mutta nytkin puistattaa, kun se tyyppi tuli mieleen. En usko, että vastaisin hänelle mitään. En ole hänelle velkaa yhtikäs mitään enkä halua koskaan kuullakaan hänestä.

Lastani kiusattiin vuosia sitten koulussa. Vielä nykyäänkin vanhat haavat aukeavat heti useaksi päiväksi, kun pääkiusaaja edes katsoo lapseni päälle. En usko, että lapseni enää ikinä haluaa puhua kiusaajansa kanssa yhtään mitään. Niin monta vuotta kiusaaja rääkkäsi lastani vetäen muita ihmisiä mukaan syrjimään, nauramaan, kiusaamaan.

Kun itsetuntoa on vuosia poljettu matalaksi, kiusatulla ei varmasti ole mitään halua kohdata kiusaajaansa. Anteeksi ei todellakaan tarvitse antaa asiaa, jota ei yksinkertaisesti voi antaa anteeksi. Syvälle sydämeen sattuu. Jos ja kun kiusaaja itse aikuisena katuu tekosiaan ja kärsii ehkä huonosta omatunnosta, siinäpähän kärsii. Saapahan edes jonkinlaista kuvaa kärsimyksestä, siitä, mitä on itse toiselle aiheuttanut. Turha on pyydellä anteeksi, että saisi oman olonsa kevyemmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos joku toinen kiusaaja tekisi kiusaajan lapsille samaa, mitä kiusaaja itse on tehnyt toisten lapsille? Tuomitsisiko kiusaaja kiusaajat, jotka toimivat aivan samoin kuin hän on toiminut? Vai syyttäisikö uhria?

Oletetaan, että kiusaaminen olisi fyysistä, seksuaalista ja taloudellista hyväksikäyttöä, kostopornoa ja netissä vainoamista. Lapsi olisi vaikka 18-vuotias. Kiusaaminen sellaista, jossa jokin kaveriporukka sortuu samaan, mihin kiusanneen vanhemman masinoima porukka: kiusaajan lastenlapset potkitaan ulos omasta lapsesta, oma lapsi huumataan ja häntä käytetään seksuaalisesti hyväksi, lasta huoritellaan ja tuhotaan mainetta, häneltä varastetaan rahaa, nolataan julkisesti ja lopulta ylläpidetään nettisivustoja, joissa mustamaalataan lasta kuvien kera jne. 

Vaatisiko itse samoja asioita tehnyt vanhempi lastaan antamaan anteeksi kiusaajilleen?

Mitäs siitä, jos kiusaajan lasta kohdeltaisiin samoin kuin oma isi kohteli tyttärensä ikäisiä pikkutyttöjä? Mutta mitä sanoisi tyttö siihen, jos selviäisi, että oma isukki on ollut edelläkävijä kaikessa siinä piinassa, mitä häneen kohdistetaan? Vihaisiko hän omaa isäänsä?

Kukaan ei halua kuulla kiusaajastaan mitään, jos saisi sen valita. No news is good news, except his obituary.

Tehty mikä tehty.

Olin nuorena harrasteryhmässä, jossa ohjaaja kiusasi minua. Aikuisena näin hänet kaupungilla ja hän pyysi anteeksi, että oli kohdellut huonosti.

Minua ahdisti jo hänen näkemisensä, sopersin siihen vain, että ei haittaa.

Tuli paha olo. En voi antaa anteeksi, enkä unohtaa. Haluan vain haudata asian. Olen kyllä luonteeltani erittäin jyrkkä ja pitkävihainen. Haluisin eroon tästä piirteestä. Työstän tätä.

Vierailija kirjoitti:

Tehty mikä tehty.

Olin nuorena harrasteryhmässä, jossa ohjaaja kiusasi minua. Aikuisena näin hänet kaupungilla ja hän pyysi anteeksi, että oli kohdellut huonosti.

Minua ahdisti jo hänen näkemisensä, sopersin siihen vain, että ei haittaa.

Tuli paha olo. En voi antaa anteeksi, enkä unohtaa. Haluan vain haudata asian. Olen kyllä luonteeltani erittäin jyrkkä ja pitkävihainen. Haluisin eroon tästä piirteestä. Työstän tätä.

Voiko sellaista edes pyytää anteeksi, että murtaa toisen itsetunnon? Aiheuttaa vuosikausia kestäviä, jopa koko elämän, huonouden tunteita. Koko elämä saattaa lähteä väärille urille aina parisuhteesta ja ammatinvalinnasta alkaen.

Ehkä parempi olla pyytelemättä anteeksi. Tehty mikä tehty ja jokaisen pitää elää sen mukaan.

Jos jotain, niin kiusaaja voisi nimettömänä ja salaa koittaa auttaa kiusattua. Antaa / lahjoittaa rahaa esim. kymmeniä tuhansia. Tai jotain muuta.

Ostaa kiusatun talo / auto ylihintaan jne.

Tämä pitää tehdä nimettömänä. Kiusattu ei ehkä anna anteeksi, mutta universumi voi, jos yrittää hyvitellä tekojaan.

Kiusattuna sanoisin ettei vähääkään kiinnosta kiusaajien elämä tai heidän anteeksipyyntönsä. Olen siinä mielessä antanut heille anteeksi etten anna enää vanhojen asioiden elämääni pilata. En mieti noita aikoja enää enkä tunne katkeruutta. Tietty kokemukset ovat jättäneet jälkensä jossain määrin.

Jos vanhat kiusaajani ottaisivat yhteyttä, en reagoisi, en haluaisi tavata enkä kuulla heistä. Silloin vanhat haavat todennäköisesti aukeaisivat.

Olen tullut kiusatuksi myös työpaikalla ja sen kokemuksen perusteella uskon etteivät kiusaajat koskaan todella tunne katumusta. Ne jotka kiusasivat kavereita koulussa, kiusaavat yhä työpaikoilla. Ei kissa karvoistaan pääse. Ajattelisin anteeksipyytämisestä lähinnä, että pyytävät anteeksi saadakseen itselleen mielenrauhaa, mutta eivät oikeasti ole pahoillaan siitä että kiusasivat vaan siitä että itse eivät saa rauhaa tekemästään.

Mitä se anteeksipyyntö muka auttaisi? Saisiko kiusaaja siitä paremman olon? Kiusatulle siitä ei ole apua, tuskin edes olis vilpitön. 

Kysymykseen, se ei mitään muuttaisi. En halua kuulla mitään enkä vastaisi. Jos vahingossa vastaisin niin löisin luurin korvaan.