Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusatut, miltä tuntisitte jos kiusaaja ottaisi yhteyttä ja pyytäisi anteeksi?
06.10.2006 |
Minä olen kiusannut yhtä tyttöä ala-asteella. En joka päivä enkä kokoajan, mutta kuitenkin. Välillä olimme kavereita, mutta välillä taas en huolinut häntä mukaan leikkeihin.
Kiusaamisen syynä oli kateus.
Nyt melkein 15 vuotta myöhemmin on tuo asia alkanut todella painaa minua, minulla on itsellä kaksi lasta enkä tahtoisi heidän joutuvan kokemaan samaa kuin miten ilkeästi kohtelin itse tuota tyttöä.
En ole ainakaan 10 vuoteen kuullut tuosta tytöstä mitään, mutta haluaisin etsiä vaikka hänen sähköpostiosoitteensa (olisi riittävän neutraali tapa lähestyä, puhelinsoitto kun voi tuntua liian tungettelevalta jos olen aiheuttanut liian syvät arvet :( ) ja pyytää anteeksi kaikkea sitä.
Olen vain ruvennut miettimään, aiheutanko sillä lisää pahaa mieltä hänelle, revinkö auki joitakin sellaisia haavoja joita hän ei enää halua muistella.
Mitä te, joita on kiusattu, ajattelette tästä?
Kommentit (183)
Kiusaajani oli silloin jo yli 50-vuotias, minulle ilkeästi tiuskiva rumahko nainen, joka kuvitteli olevansa muka jotenkin kaunis ja suosittu. Itse olin silloin vähän yli 30-vuotias.
Seuraavan kerran kun näin tuon ilkimyksen yli 20 vuoden kuluttua, hänestä oli tullut katkeran ja tympeän näköinen ryppymummo. kävelykeppeineen.
Nähdessään minut, hänet silmänsä osoittivat tuntemisen merkkejä ja silmät kiilsivät entistäkin ilkeämpänä ja suu mutristui paheksuviin mummon rypyihin.
Hän oli niin hassun näköinen vihainen mummeli, että nauroin hänelle päin naamaa ja kiisin ohitseen hoikkana, kauniina ja joutavin askelin komean mieheni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ei auta olet josen pahan mielen, pelon käydä koulu aiheuttanut, anteeksi on vain sana jolla yrittäisit saada itsellesi pareman omatunnon
Minusta vähintä, mitä hän voisi tehdä, on pysyä poissa elämästäni. En kaipaa anteeksipyyntöä, en kaipaa selityksiä. En vain enää koskaan halua kuulla koko ihmisestä yhtään mitään.