Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusatut, miltä tuntisitte jos kiusaaja ottaisi yhteyttä ja pyytäisi anteeksi?
06.10.2006 |
Minä olen kiusannut yhtä tyttöä ala-asteella. En joka päivä enkä kokoajan, mutta kuitenkin. Välillä olimme kavereita, mutta välillä taas en huolinut häntä mukaan leikkeihin.
Kiusaamisen syynä oli kateus.
Nyt melkein 15 vuotta myöhemmin on tuo asia alkanut todella painaa minua, minulla on itsellä kaksi lasta enkä tahtoisi heidän joutuvan kokemaan samaa kuin miten ilkeästi kohtelin itse tuota tyttöä.
En ole ainakaan 10 vuoteen kuullut tuosta tytöstä mitään, mutta haluaisin etsiä vaikka hänen sähköpostiosoitteensa (olisi riittävän neutraali tapa lähestyä, puhelinsoitto kun voi tuntua liian tungettelevalta jos olen aiheuttanut liian syvät arvet :( ) ja pyytää anteeksi kaikkea sitä.
Olen vain ruvennut miettimään, aiheutanko sillä lisää pahaa mieltä hänelle, revinkö auki joitakin sellaisia haavoja joita hän ei enää halua muistella.
Mitä te, joita on kiusattu, ajattelette tästä?
Kommentit (183)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hlvetin tajunnanvirtaa, yksi henkilö kommentoi sivukaupalla omia traumojaan.
Aloituksen kysymykseen sanoisin, että anna olla. Jos olet jättänyt arpia niin ottamalla yhteyttä todennäköisesti revit vanhat haavat vain auki. Parhaassa tapauksessa kiusaamasi henkilö ei ole sua ajatellut vuosikausiin vaan elää omaa elämäänsä tyytyväisenä. Se, että nyt itsekkäästi haluat ottaa yhteyttä on vain sinun pahan olon helpottamista. Kärsi, olet sen enemmän kuin ansainnut. Etsimällä kiusatun käsiisi aloitat kiusaamisen taas alusta. Anna olla.
Moni pyytää anteeksi itsensä takia, eli jää odottamaan toiselta vastausta, itsensä takia. Saattaa tivata aikojen päästä oonko saanu anteeksi, ja se on vaan narsistin bondausta, turhaa sanahelinää. Itsensä kirkastamista.
Kun ottaa huomioon miten lapsuuden ja nuoruuden kiusaaminen vaikuttaa kiusatun loppuelämään, se on jo menetettyä aikaa.
Että se on aikuisena sama mitä kiusaaja selittää. Toivottavasti kiusaajat kärsitte.
Tuskin pystyisin antamaan anteeksi. Olen kärsinyt koulukiusaamisen aiheuttamista ongelmista kymmeniä vuosia. Ei sellaista pysty antamaan anteeksi, vaikka haluaisi.
Sinua tuo auttaisi. Onko nyt paha mieli, voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan haluaisi kuulla mitään koko ihmisestä. Jos häntä kaduttaisi ja olisi p*aska olo kiusaamisen takia niin toivoisin että hän piehtaroisi siinä p*skassaan lopun ikäänsä.
En todellakaan antaisi anteeksi, että hän saisi puhtaan omantunnon ja kevyemmän olon.
Ei kiinnostaisi. On ottanutkin ja pyysi anteeksi. Sanoin, että asia kunnossa ja unohdin koko jutun.
Aikuisena on muutakin mietittävää kuin jonkun teinikiusaajan tunnontuskat. Itseäsi vartenhan sinä sen tekisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en koskaan anna heille anteeksi pilasivat elämäni koulu ja työpaikka kiusaajat. mut tälläisethän joutaa teidän mielestä kuolla et te saatte ekoanne nostaa ja nauttia saatiin taas yksi hiillostettua pois.
Itse säikähdin ja ahdistuin kun kiusaaja lähetti kaveripyynnön. En hyväksynyt, enkä aio päästä häntä enää elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostaisin vilpitöntä anteeksipyyntöä.
Ei tartte. Eikä ole kuulunutkaan ikinä mitään sitten kouluaikojen. Hyvä niin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että haista perse ja jätä minut rauhaan
Joo, ei tarvi vaivautua.
Pysyköön erossa. En kaipaa typeryyksiä typerältä.
Mulla on hyvä elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolin ja toisin parempi kun ei ole enää jälkeenpäin mitään yhteyksiä. Ovat vain ja ainoastaan ilmaa puolin ja toisin...
En enää jaksaisi reagoida. Kiusaajani oli lapsena hyvin sadistinen luonne ja ihmettelisin, jos aikuisminässään ei niitä piirteitä enää lainkaan olisi. Sattumalta olen häneen kerran törmännyt lounassalaattia ostaessa. Oli töissä K-marketissa myyjä-vartijana. Siinä on hänelle riittävästi rangaistusta.
Assburger kirjoitti:
Arvostaisin vilpitöntä anteeksipyyntöä.
2 ihmistä on pyytänyt ala-asteaikaista kiusaamista anteeksi aikuisena.
Tai toinen ei ollut varsinainen kiusaaja, mutta myötäilijä.
"2 ihmistä on pyytänyt ala-asteaikaista kiusaamista anteeksi aikuisena.
Tai toinen ei ollut varsinainen kiusaaja, mutta myötäilijä."
No, miltä se tuntui?
Täytyy kyllä myöntää, että räkäisestä naurusta ei tahtoisi tulla loppua.
Mun kiusaajat henkisesti pahoinpiteli ja nolasi mua koko yläasteen. Jos he ottaisi yhteyttä niin haukkuisin heidät pystyyn ja hais tattaisin pitkän peen. Ei paljon anteeksipyynnöt kiinnosta.
Kyseessä ei tosiaan ollut mikään "lällällää me ei leikitä sun kanssa" vaan systemaattinen yritys tuhota minut. Ja melkein onnistuivatkin.
Parempi ettei ottais.