Minkä takia sitä ei tajunnut nuorena valita miestä paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä tahdon kiittää jokaista ämpäripäätä ja muuta vängenvonguninisijää, sillä yllätyksekseni sainkin pitkän ketjun, jossa on monia erinomaisia kirjoituksia, luettua tosi nopeasti! Kiitos monien sivujen yliloikasta!

Itse sanoisin aiheeseen, että kyllä se enimmäkseen tuuri ja vaisto näissä asioissa. Itse tulen hyvin tunnekylmästä kodista, johon isän kuoleman jälkeen mahtui vielä mahtavan kuspäinen "isäpuoli". Hipsuissa siksi, että ei ansaitse tuota nimeä.

Olin hyvin nuori kun tapasin mieheni ja seurustelimme silleen kuin niihin aikoihin tehtiin, mutta yhtenä päivänä tiesin, että tuon kanssa menen naimisiin. Asuin vielä kotona ja olin pahassa keuhkoputken tulehduksessa, josta perheeni ei välittänyt pätkääkään, mm. särkylääkettä ei tuotu, vaikka pyysin tuomaan apteekista. 

Tämä poikaystäväni tuli katsomaan minua, vaikka kielsin, että ei tartu mitään häneen. Hänellä oli mukanaan äitinsä tekemää lasagnea, suklaalevy, limsapullo ja lisäksi hän oli käynyt kirjastossa hakemassa minulle lukemista, kun tiesi, että olen kova lukemaan.

En osannut sitä silloin analysoida, mutta ymmärsin, että tässä on nyt jotain, joka ei yhtään vastaa sitä, mihin olen kotona tottunut. Huolehtimista, välittämistä, halua ilahduttaa. Kun oli vielä innokas juttelija, esim. leffojen jälkeen ruodimme niitä yhdessä aina, se oli siinä.

Hän sanoi minusta samaa, että minussa on jotain, mitä hän koki että kotioloissa ei, vaikkakin ne ovat eri asioita kuin minulle (suoraan puhuminen, pelottomuus, jne).

Eli: tuurilla ja vaistolla voi sen oikean löytää, mutta yhtä hyvin voi käydä huono tuuri tai ei riitä itseluottamus luottaa vaistoon, tai ei toinen vastaa tunteisiin, jne. 

Ei näistä kukaan voi itseään onnitella, eikä kenenkään kannata itseään syyttää. Mutta jos vaisto sanoo, että lähde, niin ehdotan, että lähtee.

Liikutuin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kantapään kautta oppinut, ettei kannata päätäpahkaa rakastua niihin suosittuihin renttuihin/jännämiehiin/naistenmiehiin, jotka vievät jalat alta ja pään pilviin. Useimmiten he loppujenlopuksi pettävät, valehtelevat, kaltoinkohtelevat ja jättävät. Parhaimpia ovat ne ihan tavallisen näköiset, ahkerat, luotettavat, ystävälliset miehet, joiden seurassa viihtyy vaikkei elämä yhtä ilotulitusta olisikaan. Tällaisen hyvän miehen kanssa rakkaus syntyy pikkuhiljaa ja kasvaa vuosi vuodelta yhteisen elämän myötä. Miestä valitessa pitää muistaa, että samalla valitsee myös isän lapsilleen.

Ihan samoin jos joku ruoka maistuu erityisen hyvälle, sitä ei kannata syödä vaan syödä sellaista, mikä ei maistu miltään.

Jos se hyvänmakuinen ruoka tukkii verisuonesi, kalkkeuttaa aivosi ja aiheuttaa suolistosyövän, niin tosiaan kannattaa syödä mautonta ja terveellistä ruokaa sen sijaan.

Aivan. Parempi elää 99 vuotta, joista 9 viimeistä hoivakodissa petipotilaana kuin 90 vuotta ja kuolla sitten sydänkohtaukseen. Ei se laatu vaan se määrä.

Jännä juttu, että kuitenkaan kukaan niistä 91-vuotiaista petipotilaista ei ole vaatimassa eutanasiaa. 

Miehen valitseminen onkin vähän korkeampaa tiedettä, joka ei ihan kaikilta tytönheitukoilta luonnistu. Siinä pitäisi osata katsoa vähän pidemmälle, siis millaiseksi se miesehdokas tulevaisuudessa kehittyy. On monenlaisia miehiä, toiset ovat huipulla yläasteikäisinä, ja toiset nelikymppisinä. Valitettavan usein naisten valinta kohdistuu siihen teininä piikkaavaan jännäpoikaan, joka sitten iän myötä vain taantuu. Sen sijaan monet nörttipojat ovat parikymppisinä kuin pahimman luokan pösilöitä, mutta koska he ovat sekä fiksuja että velvollisuudentuntoisia, he kehittävät itseään määrätietoisesti, ja keski-ikäisinä ovat usein hyväpalkkaisia, kovakuntoisia ja hallitsevat elämänsä. Kun taas ne toiset ovat maanneet sohvalla parikymmentä vuotta kaljatölkki kourassa lätkää katsellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee tätä vauva palstaa niin ihmetyttää että yleensä joku on valinnut miehen kumppanikseen.

Täällä vauvapalstallahan saa lukea miten keski ikäiset naiset hehkuttavat miten ihanaa on käydä taidenäyttelyissä ja juomassa skumppaa tyttöjen kanssa. 

Miestä ei tarvita mihinkään kun vuotavan vesihanankin käy korjaamassa muunsukupuolinen henkilö joka on kätevä käsistään.

Seksiäkään ei nainen tarvitse koska se on vain heidän nöyrryyttämistään miesten puolelta.

Miksi siis aloittaja kipuilee sen kanssa, että miksi tuli hankittua huono mies? Miksi ei kipuile siitä että miksi tuli hankittua yleensäkään mies kun tyttöjen kesken on niin paljon mukavampaa olla?

Ainakin jos on uskominen mitä tällä vauvapalstalla kirjoitellaan.

Jos mies ei kykene rakastamaan ketään/naista, se on melko yksi ja sama miten kätevä hän on käsistään puolisona tai kumppanina. Jos naisen tehtäväksi jää vaikkapa vain kuunnella miehen (raivokkaita) monologeja tai ääretöntä tuppisuista hiljaisuutta. Joka ehkä alussa näyttäytyi vain suloisena ujoutena tai pidättyvyytenä.

Moni yksinelävä nainen ei myöskään elä jotain sinkkuelämästereotypiaa miltään osin. "Tyttöjen" kanssa ei skumppailla tai kuunnella kaijakoota miehiä sättien. Koettakaa pliis miekkoset vähän päästä jo eteenpäin näistäkin äärettömän ummehtuneista ja umpikuluneista viholliskuvistanne, niin kivan vaivatonta kuin niihin olisi uskoakin.

Eiköhän se ole niin että naiset eivät kykene olemaan miesten kanssa tasa-arvoisia vaan feminismi puuskassaan heittävät miehen pihalle ja sitten kun ei löydykään uutta miestä joka alistuisi heidän feninismi hömppään niin sitten sitä ollaan niin itsenäisiä naisia jotka eivät miestä tarvitse mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee tätä vauva palstaa niin ihmetyttää että yleensä joku on valinnut miehen kumppanikseen.

Täällä vauvapalstallahan saa lukea miten keski ikäiset naiset hehkuttavat miten ihanaa on käydä taidenäyttelyissä ja juomassa skumppaa tyttöjen kanssa. 

Miestä ei tarvita mihinkään kun vuotavan vesihanankin käy korjaamassa muunsukupuolinen henkilö joka on kätevä käsistään.

Seksiäkään ei nainen tarvitse koska se on vain heidän nöyrryyttämistään miesten puolelta.

Miksi siis aloittaja kipuilee sen kanssa, että miksi tuli hankittua huono mies? Miksi ei kipuile siitä että miksi tuli hankittua yleensäkään mies kun tyttöjen kesken on niin paljon mukavampaa olla?

Ainakin jos on uskominen mitä tällä vauvapalstalla kirjoitellaan.

Jos mies ei kykene rakastamaan ketään/naista, se on melko yksi ja sama miten kätevä hän on käsistään puolisona tai kumppanina. Jos naisen tehtäväksi jää vaikkapa vain kuunnella miehen (raivokkaita) monologeja tai ääretöntä tuppisuista hiljaisuutta. Joka ehkä alussa näyttäytyi vain suloisena ujoutena tai pidättyvyytenä.

Moni yksinelävä nainen ei myöskään elä jotain sinkkuelämästereotypiaa miltään osin. "Tyttöjen" kanssa ei skumppailla tai kuunnella kaijakoota miehiä sättien. Koettakaa pliis miekkoset vähän päästä jo eteenpäin näistäkin äärettömän ummehtuneista ja umpikuluneista viholliskuvistanne, niin kivan vaivatonta kuin niihin olisi uskoakin.

Eiköhän se ole niin että naiset eivät kykene olemaan miesten kanssa tasa-arvoisia vaan feminismi puuskassaan heittävät miehen pihalle ja sitten kun ei löydykään uutta miestä joka alistuisi heidän feninismi hömppään niin sitten sitä ollaan niin itsenäisiä naisia jotka eivät miestä tarvitse mihinkään.

Kyllä, tämä on totuus. Monia "itsellisiä" naisia vituttaa eroamisensa niin ettei meinaa henkeä saada, mutta ulospäin näytellään toki vahvaa ja pärjäävää. Tulee mieleen Kremlin uutisointi Ukrainan operaation etenemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jahas, jokapäiväiset katkerien tappelut menossa.

Missä näet tappelun? Jokunen katkera mies on tullut tänne ulisemaan osaansa. Mutta noh.. sinä ilmeisesti myös.. mutta että tappelu...

Tuo sinun viestisi on juuri sitä :)

Ja jokaista katkeraa, ulísevaa miestä kohden on kaksikymmentä katkeraa, ulìsevaa naista

-ohis

Eikös ketjun otsikko jo selitä, että se sisältää tyytymättömyyttä ja katumusta? Ei tarvitse lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä erosin miehestä, joka ei todella tehnyt kotona yhtään mitään muuta, kun makoili sohvalla.

Lapsetkin ehti oppia siihen, että äiti tekee kaiken.

Tosi ikävää.

Nyt on toinen mies, ja hän tekee kokoajan jotain kodin hyväksi. Juuri nytkin pihatöissä. On ero kuin yöllä ja päivällä kahdessa miehessä.

Oi tätä odotellessa, vaikka rehellisesti sanoen minun on aidosti vaikea uskoa, että onko olemassa mies, joka tekee jotain yhteisen hyvän eteen, ei vain itsensä? Onko oikeasti? Onpa toivoa antavaa :) Itse juuri oman elämäni ja kotini inventaariota tehdessä huomasin, että minä olen ostanut KAIKKI kodin tavarat (kaikki astiat, kodinkoneet, matot, verhot, kalusteet). Hän on ostanut kaikki moottoriveneensä ja mönkijänsä, itselleen.

Taisit mennä miehen kanssa naimisiin taloudellisten asioidne perusteella, jos miehellä on varaa moottoriveneisiin ja mönkijöihin (ja epäilemättä autoihin koska pitäähän niitä veneitä siirrellä)

Ei noiden ostamiseen tarvitse edes keskipalkkaa. Mihin itse törsäät rahasi?

eri

Missä mies säilyttää moottoriveneitään ja mönkijöitään?

Menipä naurettavaksi.. Tuossa meidän yhteisen omakotitalon pihalla säilyttää niitä. Olisinpa mennytkin hänen kanssaan rahan takia naimisiin niin nyt ei tarvitsisi siitä riidellä, asia kun on kuulkaa niin, että hänellä on niin paljon kaikenmaailman osamaksua ja lainanlyhennystä noista helvetin veneistä ja trailereista, että välillä minä maksan myös meidän talon lainanlyhennyksenkin ihan yksin kun hänen koko palkka menee noihin saakelin luottoihin.

Mutta niinpä, sen keskiluokkaisen varastomiehen palkan takiahan hänen kanssaan yhteen menin. Ei siksi, että olin tyhmä ja rakastunut, vaan pelkästään pienen PAM-tessin alaisen palkan takia.

Alkuperäinen pointtini olikin, että jos minä tästä lähtisin kaikkien kalusteiden ja tavaroiden kanssa, niin hänelle jäisi tyhjä talo ja ne helvetin vempaimet tuolla pihalla. Ja toki joutuisi lunastamaan minut ulos tästä, niin tyhmä kun en ollut, että kartuttaisin vain miehen omaisuutta itse pitäen huolta kodista.

Voisiko palstamiehet jo luopua tuosta satavuotta vanhasta mies elätää naisen fantasiasta. Minullakin on parempi palkka kuin miehelläni, se ei ole tämän ongelman pointti edes, vaan OSALLISTUMINEN. Jos minä ostan ruohonleikkurin ja leikkaan koko kesän nurmikkoa, ja hän uistelee koska pitää tuottaa contsaa striimi yleisölleen niin miksi en saisi olla harmissani siitä, että valitsin väärin?

Näin se tarina leviää kun piti alkaa miettimään että niin tosiaan, ei se vene, traileri ja mönkijät kerrostaloon mahdu ja oikeasti pienituloiset eivät omakotitaloja ostele...

Kaiva vain kuoppaasi, kaikki näkee mikä sä olet.

Ei että sun valehteluun mitenkään tällä miesv ihapalstalla reagoitaisi. Tykkäyksiä tulee, sitä sä katkero haetkin.

Olet väsyttävä. Kieltäydyt vahingossakaan ymmärtämästä, mitä kirjoittaja tarkoittaa.

- Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Nuorena kannattaa opiskella, tehdä töitä ja matkustella. Sanon aina nuorille naisille, että liian aikaisin ei kannata sitoutua! Siitä ei seuraa kuin ikävyyksiä.

en oikein koskaan ymmärtänyt tätä, eikö samat jutut voi tehdä sen kumppanin kanssa?

t nuori nainen vakavassa suhteessa

Joillain se parisuhde sitten kuitenkin estää toteuttamasta unelmiaan, tai ainakin osittain on niiden tiellä. Esimerkiksi opiskeleminen. Jos haaveidesi alaa voi opiskella vaikkapa lapissa, mutta kumppanisi ei ole tulossa sinne mukaan, niin menetkö sinä? Toiset menee ja kestää etäsuhteen, toiset ei des yritä etäsuhdetta, koska ollaan niin rkastuneita ja lykätään unelmia, kunnes sinne ei ehkä enää olekaan mahdollisuuksia mennä.

Näin on ihan käynyt todistettavasti. Siksi varmaan kannustetaan, että ei sitoudu liian aikaisin, ettei vain jäisi jotain tekemättä siksi, kun on tuo tuossa. Elämä on siinä mielessä pitkä, että 20-vuotiaana ei osaa ajatella, että 20-vuoden päästä olen vasta 40-vuotias, mutta ollut tuon kanssa jo 20-vuotta, ja sinä aikana on "kiire" elää. Pitäisi opiskella se oma ala, luoda uraa ja perustaa perhe. Jos siinä on edes hitusenkin verran väärä kumppani vieressä, saattaa käydä eritavalla kuin olisi halunnut. Sen sijaan rakkaus kyllä voi odottaa unelmien toteutumista.

Erittäin hyvin sanottu. Onhan joitakin 16-vuotiaasta yhdessä olleita onnellisia pariskuntia, mikä voi säästää monilta harmeilta ja ongelmilta. Silti vaikutti, että lasten kaveripiirin vanhemmista erosivat enemmänkin ne nuorena lapsensa saaneet (ja varmaan myös naimisiin menneet).

Mä nuorena jätin ilmavoimien jätkän. Nyt se reissaa nuorena eläkkeellä ympäri maailmaa. Minä edelleen sinkku ja virastoon pölytyn.

Vierailija kirjoitti:

Miehen valitseminen onkin vähän korkeampaa tiedettä, joka ei ihan kaikilta tytönheitukoilta luonnistu. Siinä pitäisi osata katsoa vähän pidemmälle, siis millaiseksi se miesehdokas tulevaisuudessa kehittyy. On monenlaisia miehiä, toiset ovat huipulla yläasteikäisinä, ja toiset nelikymppisinä. Valitettavan usein naisten valinta kohdistuu siihen teininä piikkaavaan jännäpoikaan, joka sitten iän myötä vain taantuu. Sen sijaan monet nörttipojat ovat parikymppisinä kuin pahimman luokan pösilöitä, mutta koska he ovat sekä fiksuja että velvollisuudentuntoisia, he kehittävät itseään määrätietoisesti, ja keski-ikäisinä ovat usein hyväpalkkaisia, kovakuntoisia ja hallitsevat elämänsä. Kun taas ne toiset ovat maanneet sohvalla parikymmentä vuotta kaljatölkki kourassa lätkää katsellen.

Viestisi on täyttä asiaa, mutta unohdat, että nyt puhutaan av-mammoista. Eivät he voi valita ketä tahansa, vaan yleensä joutuvat tyytymään siihen minkä saavat. Useimmiten juuri siihen yläasteen kurkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen valitseminen onkin vähän korkeampaa tiedettä, joka ei ihan kaikilta tytönheitukoilta luonnistu. Siinä pitäisi osata katsoa vähän pidemmälle, siis millaiseksi se miesehdokas tulevaisuudessa kehittyy. On monenlaisia miehiä, toiset ovat huipulla yläasteikäisinä, ja toiset nelikymppisinä. Valitettavan usein naisten valinta kohdistuu siihen teininä piikkaavaan jännäpoikaan, joka sitten iän myötä vain taantuu. Sen sijaan monet nörttipojat ovat parikymppisinä kuin pahimman luokan pösilöitä, mutta koska he ovat sekä fiksuja että velvollisuudentuntoisia, he kehittävät itseään määrätietoisesti, ja keski-ikäisinä ovat usein hyväpalkkaisia, kovakuntoisia ja hallitsevat elämänsä. Kun taas ne toiset ovat maanneet sohvalla parikymmentä vuotta kaljatölkki kourassa lätkää katsellen.

Viestisi on täyttä asiaa, mutta unohdat, että nyt puhutaan av-mammoista. Eivät he voi valita ketä tahansa, vaan yleensä joutuvat tyytymään siihen minkä saavat. Useimmiten juuri siihen yläasteen kurkoon.

Mielenkiintoista. Nytkö asia onkin niin, että ne koulun hiljaiset nörttipojat eivät huolikaan nättejä tyttöjä, vaikka nämä kuinka yrittävät heitä piirittää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen valitseminen onkin vähän korkeampaa tiedettä, joka ei ihan kaikilta tytönheitukoilta luonnistu. Siinä pitäisi osata katsoa vähän pidemmälle, siis millaiseksi se miesehdokas tulevaisuudessa kehittyy. On monenlaisia miehiä, toiset ovat huipulla yläasteikäisinä, ja toiset nelikymppisinä. Valitettavan usein naisten valinta kohdistuu siihen teininä piikkaavaan jännäpoikaan, joka sitten iän myötä vain taantuu. Sen sijaan monet nörttipojat ovat parikymppisinä kuin pahimman luokan pösilöitä, mutta koska he ovat sekä fiksuja että velvollisuudentuntoisia, he kehittävät itseään määrätietoisesti, ja keski-ikäisinä ovat usein hyväpalkkaisia, kovakuntoisia ja hallitsevat elämänsä. Kun taas ne toiset ovat maanneet sohvalla parikymmentä vuotta kaljatölkki kourassa lätkää katsellen.

Viestisi on täyttä asiaa, mutta unohdat, että nyt puhutaan av-mammoista. Eivät he voi valita ketä tahansa, vaan yleensä joutuvat tyytymään siihen minkä saavat. Useimmiten juuri siihen yläasteen kurkoon.

Mielenkiintoista. Nytkö asia onkin niin, että ne koulun hiljaiset nörttipojat eivät huolikaan nättejä tyttöjä, vaikka nämä kuinka yrittävät heitä piirittää? 

Kouluaikana nätit tytöt eivät piiritä nörttipoikia. Päälle parikymppisinä, kun nörttipojat opiskelevat Aalto-yliopistossa, eivät nämä samanikäiset kouluttamattomat lähiö-yh:t todellakaan enää kelpaa heille, vaikka olisivatkin kauniita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen valitseminen onkin vähän korkeampaa tiedettä, joka ei ihan kaikilta tytönheitukoilta luonnistu. Siinä pitäisi osata katsoa vähän pidemmälle, siis millaiseksi se miesehdokas tulevaisuudessa kehittyy. On monenlaisia miehiä, toiset ovat huipulla yläasteikäisinä, ja toiset nelikymppisinä. Valitettavan usein naisten valinta kohdistuu siihen teininä piikkaavaan jännäpoikaan, joka sitten iän myötä vain taantuu. Sen sijaan monet nörttipojat ovat parikymppisinä kuin pahimman luokan pösilöitä, mutta koska he ovat sekä fiksuja että velvollisuudentuntoisia, he kehittävät itseään määrätietoisesti, ja keski-ikäisinä ovat usein hyväpalkkaisia, kovakuntoisia ja hallitsevat elämänsä. Kun taas ne toiset ovat maanneet sohvalla parikymmentä vuotta kaljatölkki kourassa lätkää katsellen.

Viestisi on täyttä asiaa, mutta unohdat, että nyt puhutaan av-mammoista. Eivät he voi valita ketä tahansa, vaan yleensä joutuvat tyytymään siihen minkä saavat. Useimmiten juuri siihen yläasteen kurkoon.

Mielenkiintoista. Nytkö asia onkin niin, että ne koulun hiljaiset nörttipojat eivät huolikaan nättejä tyttöjä, vaikka nämä kuinka yrittävät heitä piirittää? 

Kouluaikana nätit tytöt eivät piiritä nörttipoikia. Päälle parikymppisinä, kun nörttipojat opiskelevat Aalto-yliopistossa, eivät nämä samanikäiset kouluttamattomat lähiö-yh:t todellakaan enää kelpaa heille, vaikka olisivatkin kauniita.

Kyllä tässä totuuttakin piilee, ikävä kyllä. Tosin en näkisi, että asia on niin yksinkertainen, että typerät nätit tytöt pyörivät yläasteen kurkojen kanssa typeryyttään, vaan kyse on yksinkertaisesti siitä, että samanhenkiset ovat yhdessä. Hyvännäköisellä tytöllä pyörii yläastekurkoja ympärillä ja nörttipojat eivät saa sanaa suustaan.

Ei se naisen vika, ei yläasteella eikä myöhemminkään elämässä, jos hän tarttuu siihen tarjontaan, mitä ympärillä on, eikä kuljeksi haeskelemassa pitkin nurkkia puolipakottamalla muuta seuraa. Koska sitähän se oli: itse juttelin ihan kaikille esim. yläasteella, mutta ne tietyt tyypit olivat joka a) tuppisuita, joista jäi mielikuva, etteivät halua puhua kanssani b) ivailevia ja ilkeitä, joista jäi mielikuva, että eivät pidä minusta ja sen vuoksi haluavat osoittaa jotain älyllistä ylemmyyttä tms. 

Onneksi sitten oli ihan tavallisia kavereita, jotka eivät olleet kurkoja eivätkä nörttejä, vaan juttelivat, kuten ihminen toiselle juttelee. Niistä se minullekin aviomies jo lukioiässä löytyi. 

Kovasti kävivät muut miehet uhkailemassa,, että mitenkään et tuota naista pidä ja yrittivät vaikka mitä härskiä, osa nykyaikana menisi laittomuuksien puolelle. 

No yhdessä ollaan edelleen, kohta 40 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä tahdon kiittää jokaista ämpäripäätä ja muuta vängenvonguninisijää, sillä yllätyksekseni sainkin pitkän ketjun, jossa on monia erinomaisia kirjoituksia, luettua tosi nopeasti! Kiitos monien sivujen yliloikasta!

Itse sanoisin aiheeseen, että kyllä se enimmäkseen tuuri ja vaisto näissä asioissa. Itse tulen hyvin tunnekylmästä kodista, johon isän kuoleman jälkeen mahtui vielä mahtavan kuspäinen "isäpuoli". Hipsuissa siksi, että ei ansaitse tuota nimeä.

Olin hyvin nuori kun tapasin mieheni ja seurustelimme silleen kuin niihin aikoihin tehtiin, mutta yhtenä päivänä tiesin, että tuon kanssa menen naimisiin. Asuin vielä kotona ja olin pahassa keuhkoputken tulehduksessa, josta perheeni ei välittänyt pätkääkään, mm. särkylääkettä ei tuotu, vaikka pyysin tuomaan apteekista. 

Tämä poikaystäväni tuli katsomaan minua, vaikka kielsin, että ei tartu mitään häneen. Hänellä oli mukanaan äitinsä tekemää lasagnea, suklaalevy, limsapullo ja lisäksi hän oli käynyt kirjastossa hakemassa minulle lukemista, kun tiesi, että olen kova lukemaan.

En osannut sitä silloin analysoida, mutta ymmärsin, että tässä on nyt jotain, joka ei yhtään vastaa sitä, mihin olen kotona tottunut. Huolehtimista, välittämistä, halua ilahduttaa. Kun oli vielä innokas juttelija, esim. leffojen jälkeen ruodimme niitä yhdessä aina, se oli siinä.

Hän sanoi minusta samaa, että minussa on jotain, mitä hän koki että kotioloissa ei, vaikkakin ne ovat eri asioita kuin minulle (suoraan puhuminen, pelottomuus, jne).

Eli: tuurilla ja vaistolla voi sen oikean löytää, mutta yhtä hyvin voi käydä huono tuuri tai ei riitä itseluottamus luottaa vaistoon, tai ei toinen vastaa tunteisiin, jne. 

Ei näistä kukaan voi itseään onnitella, eikä kenenkään kannata itseään syyttää. Mutta jos vaisto sanoo, että lähde, niin ehdotan, että lähtee.

Liikutuin.

Samoin. Jotkut jutut jää täällä AV-lla mieleen ja ajattelin, että tässä on varmaan se sama, joka kerran kirjoitti ostaneensa hulluuksissaan yleiskoneen ja mies sitä lohduksi kerran vuodessa käyttää ja itse käyttää miehen hulluna ostelemia siivousvälineitä. En tiedä, miksi se juttu jäi mulle mieleen. Tämäkin varmasti jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen valitseminen onkin vähän korkeampaa tiedettä, joka ei ihan kaikilta tytönheitukoilta luonnistu. Siinä pitäisi osata katsoa vähän pidemmälle, siis millaiseksi se miesehdokas tulevaisuudessa kehittyy. On monenlaisia miehiä, toiset ovat huipulla yläasteikäisinä, ja toiset nelikymppisinä. Valitettavan usein naisten valinta kohdistuu siihen teininä piikkaavaan jännäpoikaan, joka sitten iän myötä vain taantuu. Sen sijaan monet nörttipojat ovat parikymppisinä kuin pahimman luokan pösilöitä, mutta koska he ovat sekä fiksuja että velvollisuudentuntoisia, he kehittävät itseään määrätietoisesti, ja keski-ikäisinä ovat usein hyväpalkkaisia, kovakuntoisia ja hallitsevat elämänsä. Kun taas ne toiset ovat maanneet sohvalla parikymmentä vuotta kaljatölkki kourassa lätkää katsellen.

Viestisi on täyttä asiaa, mutta unohdat, että nyt puhutaan av-mammoista. Eivät he voi valita ketä tahansa, vaan yleensä joutuvat tyytymään siihen minkä saavat. Useimmiten juuri siihen yläasteen kurkoon.

Mielenkiintoista. Nytkö asia onkin niin, että ne koulun hiljaiset nörttipojat eivät huolikaan nättejä tyttöjä, vaikka nämä kuinka yrittävät heitä piirittää? 

Kouluaikana nätit tytöt eivät piiritä nörttipoikia. Päälle parikymppisinä, kun nörttipojat opiskelevat Aalto-yliopistossa, eivät nämä samanikäiset kouluttamattomat lähiö-yh:t todellakaan enää kelpaa heille, vaikka olisivatkin kauniita.

Ja kolmi-nelikymppisinä nörttipojat päivystävät av:lla katkerina, kun eivät saaneet ketään. Jämähtivät niihin lukioaikaisiin tuntemuksiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen valitseminen onkin vähän korkeampaa tiedettä, joka ei ihan kaikilta tytönheitukoilta luonnistu. Siinä pitäisi osata katsoa vähän pidemmälle, siis millaiseksi se miesehdokas tulevaisuudessa kehittyy. On monenlaisia miehiä, toiset ovat huipulla yläasteikäisinä, ja toiset nelikymppisinä. Valitettavan usein naisten valinta kohdistuu siihen teininä piikkaavaan jännäpoikaan, joka sitten iän myötä vain taantuu. Sen sijaan monet nörttipojat ovat parikymppisinä kuin pahimman luokan pösilöitä, mutta koska he ovat sekä fiksuja että velvollisuudentuntoisia, he kehittävät itseään määrätietoisesti, ja keski-ikäisinä ovat usein hyväpalkkaisia, kovakuntoisia ja hallitsevat elämänsä. Kun taas ne toiset ovat maanneet sohvalla parikymmentä vuotta kaljatölkki kourassa lätkää katsellen.

Viestisi on täyttä asiaa, mutta unohdat, että nyt puhutaan av-mammoista. Eivät he voi valita ketä tahansa, vaan yleensä joutuvat tyytymään siihen minkä saavat. Useimmiten juuri siihen yläasteen kurkoon.

Mielenkiintoista. Nytkö asia onkin niin, että ne koulun hiljaiset nörttipojat eivät huolikaan nättejä tyttöjä, vaikka nämä kuinka yrittävät heitä piirittää? 

Kouluaikana nätit tytöt eivät piiritä nörttipoikia. Päälle parikymppisinä, kun nörttipojat opiskelevat Aalto-yliopistossa, eivät nämä samanikäiset kouluttamattomat lähiö-yh:t todellakaan enää kelpaa heille, vaikka olisivatkin kauniita.

Ja kolmi-nelikymppisinä nörttipojat päivystävät av:lla katkerina, kun eivät saaneet ketään. Jämähtivät niihin lukioaikaisiin tuntemuksiinsa. 

Ja kun jämähtäisivätkin vain niihin tuntemuksiin, mutta kun jämähtävät siihen lukion kaunottareen, joka jäi saamatta.

Vaikka naimisiin mennään niin aina vielä puheissa vilahtelee se yksi ja niitä harvoja kavereita kun nähdään niin silloin vasta viliseekin.

Karmeimpia on kerrat, kun käydään siellä vanhassa kotikaupungissa jossain stanan markkinoilla ja siellä se kaunotar vielä keikkuu ja oma mies uskaltaa sille änkätä  just moikka ja tuijottaa sitä kuin ihme olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoaja on varmaan aina ollut, että hommatkaa hyvä mies. Mutta ei oo tainnut naisille neuvot kelvata tai sitten, eivät ole ymmärtäneet mitä hyvä tarkoittaa. Ja tästä syystä sitten valittavat palstalla. Jos joku nainen tai nuori ei tiedä mitä hyvä tarkoittaa, niin ihmettelen sitä, että mitä teille on yleensäkään opetettu tai oletteko minkäänlaista kasvatusta saaneetkaan?

Ihmiset muuttuvat vuosien myötä. Jos kehitystä ei tapahdu ikävuosina 17-37, niin kyseessä on joku aivovamma.

Ja miehen tehtävä on kehittyä siihen suuntaan kuin nainen haluaa (kuin koulutettu puudeli Sirkus Parisuhteessa) tai hän on paska.

Näinhän se menee tälläkin palstalla.

Jos 17-vuotiaana on kiva tehdä kainalopieruja, leikkiä duudsonia kavereitten kanssa ja pörrätä mopolla, niin kukaan normaali ei tee sitä 20 vuotta vanhempana. Kukaan nainen ei halua keskenkasvuista teinipoikaa puolisoksi ja lasten isäksi.

Nyt naisena täytyy kyllä sanoa etten olisi edes 17-kesäisenä vilkaissutkaan tuollaiseen poikaan päin. Mutta olenkin ollut jo yli 20 vuotta onnellisesti saman miehen kanssa. 

No en minäkään, mutta tuollaisia on olemassa. Suurin osa pääsee tuosta vaiheesta yli.

Minä olenkin ollut saman miehen kanssa lähes 40 vuotta ja ihan onnellisia ollaan. Mitä näillä parisuhteen pituuksilla nyt vertaillaan?

Ei vertailla pituuksia, vaan tarkoitus oli vihjaista, että ihan kaikki eivät epäonnistu nuorinakaan miehen valinnassa. Ja että tässäkin asiassa voi käyttää järkeä, myös 17-vuotiaana.

Tässä on nyt kommentoitu miehille, jotka väittävät, että naiset vaativat miehiä muuttumaan tiettyyn suuntaan ja höpöttävät jotain Sirkus Parisuhteesta. He ilmeisesti haluavat olla koko elämänsä tismalleen samanlaisia eivätkä tunnu ymmärtävän, että ihmiset aikuistuvat.

Ei teininkään tarvitse olla mikään peräreikä, mutta nuoret nyt suhtautuvat elämään kepeämmin mitä aikuiset.

Väitän, että miehet muuttuvat iän myötä vähemmän kuin naiset. Sellaiset vilperit ovat vielä keski-ikäisinäkin samanlaisia. Suosittelen kaikille naisille perusteellista tutustumista miehen vanhempiin ennen sitoumuksia, siitä saa usein aika hyvän käsityksen miehen asennoitumisesta parisuhteeseen. 

Ai viiskymppisenä?

Sitäpaitsi en minäkään hänelle vanhempiani esittelisi. Olen katkaissut välit.

Ihmiset voivat esittää ihan mitä vaan ulospäin kun tarve vaatii. Nk paraatipuoli. Parasta kun ei ole hätää mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen valitseminen onkin vähän korkeampaa tiedettä, joka ei ihan kaikilta tytönheitukoilta luonnistu. Siinä pitäisi osata katsoa vähän pidemmälle, siis millaiseksi se miesehdokas tulevaisuudessa kehittyy. On monenlaisia miehiä, toiset ovat huipulla yläasteikäisinä, ja toiset nelikymppisinä. Valitettavan usein naisten valinta kohdistuu siihen teininä piikkaavaan jännäpoikaan, joka sitten iän myötä vain taantuu. Sen sijaan monet nörttipojat ovat parikymppisinä kuin pahimman luokan pösilöitä, mutta koska he ovat sekä fiksuja että velvollisuudentuntoisia, he kehittävät itseään määrätietoisesti, ja keski-ikäisinä ovat usein hyväpalkkaisia, kovakuntoisia ja hallitsevat elämänsä. Kun taas ne toiset ovat maanneet sohvalla parikymmentä vuotta kaljatölkki kourassa lätkää katsellen.

Viestisi on täyttä asiaa, mutta unohdat, että nyt puhutaan av-mammoista. Eivät he voi valita ketä tahansa, vaan yleensä joutuvat tyytymään siihen minkä saavat. Useimmiten juuri siihen yläasteen kurkoon.

Joko nainen on liian nirso tai sitten hän tyytyy siihen minkä saa (eeppinen virhe). Olenkohan kuullut nämä syytökset joskus ennenkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen valitseminen onkin vähän korkeampaa tiedettä, joka ei ihan kaikilta tytönheitukoilta luonnistu. Siinä pitäisi osata katsoa vähän pidemmälle, siis millaiseksi se miesehdokas tulevaisuudessa kehittyy. On monenlaisia miehiä, toiset ovat huipulla yläasteikäisinä, ja toiset nelikymppisinä. Valitettavan usein naisten valinta kohdistuu siihen teininä piikkaavaan jännäpoikaan, joka sitten iän myötä vain taantuu. Sen sijaan monet nörttipojat ovat parikymppisinä kuin pahimman luokan pösilöitä, mutta koska he ovat sekä fiksuja että velvollisuudentuntoisia, he kehittävät itseään määrätietoisesti, ja keski-ikäisinä ovat usein hyväpalkkaisia, kovakuntoisia ja hallitsevat elämänsä. Kun taas ne toiset ovat maanneet sohvalla parikymmentä vuotta kaljatölkki kourassa lätkää katsellen.

Viestisi on täyttä asiaa, mutta unohdat, että nyt puhutaan av-mammoista. Eivät he voi valita ketä tahansa, vaan yleensä joutuvat tyytymään siihen minkä saavat. Useimmiten juuri siihen yläasteen kurkoon.

Mielenkiintoista. Nytkö asia onkin niin, että ne koulun hiljaiset nörttipojat eivät huolikaan nättejä tyttöjä, vaikka nämä kuinka yrittävät heitä piirittää? 

Kouluaikana nätit tytöt eivät piiritä nörttipoikia. Päälle parikymppisinä, kun nörttipojat opiskelevat Aalto-yliopistossa, eivät nämä samanikäiset kouluttamattomat lähiö-yh:t todellakaan enää kelpaa heille, vaikka olisivatkin kauniita.

Tuotako tikkaria imeskelet päivästä toiseen?

Mielestäni se on idiotismia pariutua ja tehdä lapsia miehen kanssa, joka on kouluttamaton + omaa vanhanaikaiset arvot.

Silloin tietää jo valmiiksi, että aina saa tapella ja väitellä joka asiasta ja mies ei tee mitään kotitöitä, koska se on naisen tehtävä. Eikä osallistu juurikaan lasten hoitoon.

Jos on naisena niin tyhmä, että valitsee näin niin siinäpä kestää seuraukset.