Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia sitä ei tajunnut nuorena valita miestä paremmin?
08.04.2022 |
Nyt sitten kärsin siitä, kun joudun huolehtimaan lapsista käytännössä yksin. Miksi kukaan ei kertonut, neuvonut, että mieheni on tollo? Miksi ei vaan ymmärrä nuorena näitä? MIKSIIII?
Kommentit (560)
521/560
|
11.04.2022 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli lukiossa hyvä poikaystävä, mutta hän ei kelvannut VANHEMMILLENI, koska oli "vain" teknikko.
En aikuisena arvosta vanhempiani yhtään tästä asenteesta. Itsellä nykyään akateeminen tutkinto, mutta minua ei edelläänkään haittaisi yhtään, vaikka miehellä ei olisi.
Tekopyhä kaaksttaa..ei saa rauhassa maatakkaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh! Samaa selitti minulle eräs vanhempi arabiukko, kun aikoinaan kauhistelin arabien tapaa pakkonaittaa heidän tyttäriään isän valitsemalle sulhaselle.
Hän sanoi juuri tuota, että eihän sellainen nuori nainen tiedä maailmasta vielä mitään. Miten hän pystyisi vajavaisella ihmistuntemuksellaan valitsemaan itselleen kunnon miehen?
Parempi tytön ja tulevien lasten kannalta on, että tytön puolison valitsee tytön suvun vanhemmat jäsenet, joilla on viisautta ja ihmistuntemusta.
No eipä tuollaisissa arabiyhteisöissä ole juuri mahdollisuuksiakaan saada ihmistuntemustaan kehittymään. Ja siellä voi naisella olla vain kauppatavaran arvo.
Ja sekin on jo liikaa. Pohjoismaissa naiset onneksi alistuvat itse ilmaisiksi spermaämpäreiksi.
t. arabimies
Ovatko kaikki vanhemmat viisaita?
jaa a en oo varma tuosta
No jumala vihaa naisia .joten niillä ei oo ihmisarvoa
Kaffebulla kirjoitti:
Nuorena kannattaa opiskella, tehdä töitä ja matkustella. Sanon aina nuorille naisille, että liian aikaisin ei kannata sitoutua! Siitä ei seuraa kuin ikävyyksiä.
Tämä.
Itse jo kuuskymppinen, ja äidilleni oli hyvin tärkeätä että lapset lisääntyvät, perustavat perheet. Lukiossa muut ihmettelivät kun minulla ei ollut mitään urasuunnitelmaa, halveksivat kauppiksessa kun edelleen haikailin perhettä ja toiset bailasi ja piti hauskaa. Nyt kaksi aikuista lasta, kahdesti eronnut, onneksi saanut oman asunnon ym.maksettua, koska työvuosia on ollut yli 30 tähän mennessä.
Kotioloista se lähtee - joko kannustetaan opiskelemaan ja näkemään maailmaa, tai kuten minulla. Toki olin viisaampi kuin pari siskoani jotka tehtailivat pentuja, eivät opiskelleet. Sama näyttää jatkuvan heidän sukuhaarassaan, pentutehtailua ilman ammattia. Itsellä yksi lapsenlapsi, omat lapset menestyviä, enkä tosiaankaan ole painostanut perheen perustamiseen saati vinkunut että haluan lastenlapsia. En edes tiedä onko toinen lapsistani hetero, ei se minulle kuulu.
Määrä ei korvaa laatua.
Mä onneksi tajusin jättää lapset hankkimatta tollojen kanssa, mutta se johti siihen, että sain lapsen vasta 36-vuotiaana. Ei aiemmin ollut oikein muita tarjolla, joten turhaan syytät itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kantapään kautta oppinut, ettei kannata päätäpahkaa rakastua niihin suosittuihin renttuihin/jännämiehiin/naistenmiehiin, jotka vievät jalat alta ja pään pilviin. Useimmiten he loppujenlopuksi pettävät, valehtelevat, kaltoinkohtelevat ja jättävät. Parhaimpia ovat ne ihan tavallisen näköiset, ahkerat, luotettavat, ystävälliset miehet, joiden seurassa viihtyy vaikkei elämä yhtä ilotulitusta olisikaan. Tällaisen hyvän miehen kanssa rakkaus syntyy pikkuhiljaa ja kasvaa vuosi vuodelta yhteisen elämän myötä. Miestä valitessa pitää muistaa, että samalla valitsee myös isän lapsilleen.
Ihan samoin jos joku ruoka maistuu erityisen hyvälle, sitä ei kannata syödä vaan syödä sellaista, mikä ei maistu miltään.
Jos se hyvänmakuinen ruoka tukkii verisuonesi, kalkkeuttaa aivosi ja aiheuttaa suolistosyövän, niin tosiaan kannattaa syödä mautonta ja terveellistä ruokaa sen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Nuorena kannattaa opiskella, tehdä töitä ja matkustella. Sanon aina nuorille naisille, että liian aikaisin ei kannata sitoutua! Siitä ei seuraa kuin ikävyyksiä.
... ole painostanut perheen perustamiseen saati vinkunut että haluan lastenlapsia. En edes tiedä onko toinen lapsistani hetero, ei se minulle kuulu....
Awww, toivon todella, että oma äitini ajattelee minusta samalla tavalla. Että ei ole väliä, ei kuulu minulle, rakastan sinua silti. En osaa sanoa, onko tilanne näin omalla kohdallani, äitini on hyvin katkera etten ole lisääntynyt (minulla ikää 40+).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kantapään kautta oppinut, ettei kannata päätäpahkaa rakastua niihin suosittuihin renttuihin/jännämiehiin/naistenmiehiin, jotka vievät jalat alta ja pään pilviin. Useimmiten he loppujenlopuksi pettävät, valehtelevat, kaltoinkohtelevat ja jättävät. Parhaimpia ovat ne ihan tavallisen näköiset, ahkerat, luotettavat, ystävälliset miehet, joiden seurassa viihtyy vaikkei elämä yhtä ilotulitusta olisikaan. Tällaisen hyvän miehen kanssa rakkaus syntyy pikkuhiljaa ja kasvaa vuosi vuodelta yhteisen elämän myötä. Miestä valitessa pitää muistaa, että samalla valitsee myös isän lapsilleen.
Muuten hyvä, mutta kun ne petturit ja naista huonosti kohtelevat ovat olleet juuri niitä tavallisia miehiä. Eikä tuo nyt vaan sovi kaikille, että ryhdytään järkiliittoon jonkun vaan kanssa joka ei tunnu miltään. Miehelle se tietysti sopii, mutta nainen ei siitä saa itselleen kuin huolta ja vaivoja.
Olen tässä samaa mieltä, mitä 'tavallisemman' oloinen mies, niin sitä suuremmat riskit. Olen joutunut petetyksi 'tavismiesten' tahoilta huomattavasti useammin kuin ns. 'hottismiesten'. Mistä lie johtuu, todistelun halusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kantapään kautta oppinut, ettei kannata päätäpahkaa rakastua niihin suosittuihin renttuihin/jännämiehiin/naistenmiehiin, jotka vievät jalat alta ja pään pilviin. Useimmiten he loppujenlopuksi pettävät, valehtelevat, kaltoinkohtelevat ja jättävät. Parhaimpia ovat ne ihan tavallisen näköiset, ahkerat, luotettavat, ystävälliset miehet, joiden seurassa viihtyy vaikkei elämä yhtä ilotulitusta olisikaan. Tällaisen hyvän miehen kanssa rakkaus syntyy pikkuhiljaa ja kasvaa vuosi vuodelta yhteisen elämän myötä. Miestä valitessa pitää muistaa, että samalla valitsee myös isän lapsilleen.
Ihan samoin jos joku ruoka maistuu erityisen hyvälle, sitä ei kannata syödä vaan syödä sellaista, mikä ei maistu miltään.
Jos se hyvänmakuinen ruoka tukkii verisuonesi, kalkkeuttaa aivosi ja aiheuttaa suolistosyövän, niin tosiaan kannattaa syödä mautonta ja terveellistä ruokaa sen sijaan.
Aivan. Parempi elää 99 vuotta, joista 9 viimeistä hoivakodissa petipotilaana kuin 90 vuotta ja kuolla sitten sydänkohtaukseen. Ei se laatu vaan se määrä.
Te naisetko olette sitten pelkkiä jalokiviä? 🤣
Muutama piipahdus naisvaltaisilla aloilla kertoi kyllä karulla tavalla jotain aivan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en oo koskaan halunnut parisuhdetta. Ja ei, ei kiinnosta myös mitkään pikaromanssit tai yhdenillan jutut. Yksin on parasta.
Aivan parasta. Muttei se tietenkään nuorille sovi pitää olla kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Te naisetko olette sitten pelkkiä jalokiviä? 🤣
Muutama piipahdus naisvaltaisilla aloilla kertoi kyllä karulla tavalla jotain aivan muuta.
Eipä se elo raksalla työskennellessä (miesvaltaisella alalla Suomessa ) yhtään sen ruusuisempaa ole. Muutama piipahdus jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin miehestä, joka ei todella tehnyt kotona yhtään mitään muuta, kun makoili sohvalla.
Lapsetkin ehti oppia siihen, että äiti tekee kaiken.
Tosi ikävää.
Nyt on toinen mies, ja hän tekee kokoajan jotain kodin hyväksi. Juuri nytkin pihatöissä. On ero kuin yöllä ja päivällä kahdessa miehessä.Oi tätä odotellessa, vaikka rehellisesti sanoen minun on aidosti vaikea uskoa, että onko olemassa mies, joka tekee jotain yhteisen hyvän eteen, ei vain itsensä? Onko oikeasti? Onpa toivoa antavaa :) Itse juuri oman elämäni ja kotini inventaariota tehdessä huomasin, että minä olen ostanut KAIKKI kodin tavarat (kaikki astiat, kodinkoneet, matot, verhot, kalusteet). Hän on ostanut kaikki moottoriveneensä ja mönkijänsä, itselleen.
Taisit mennä miehen kanssa naimisiin taloudellisten asioidne perusteella, jos miehellä on varaa moottoriveneisiin ja mönkijöihin (ja epäilemättä autoihin koska pitäähän niitä veneitä siirrellä)
Ei noiden ostamiseen tarvitse edes keskipalkkaa. Mihin itse törsäät rahasi?
eri
Missä mies säilyttää moottoriveneitään ja mönkijöitään?
Menipä naurettavaksi.. Tuossa meidän yhteisen omakotitalon pihalla säilyttää niitä. Olisinpa mennytkin hänen kanssaan rahan takia naimisiin niin nyt ei tarvitsisi siitä riidellä, asia kun on kuulkaa niin, että hänellä on niin paljon kaikenmaailman osamaksua ja lainanlyhennystä noista helvetin veneistä ja trailereista, että välillä minä maksan myös meidän talon lainanlyhennyksenkin ihan yksin kun hänen koko palkka menee noihin saakelin luottoihin.
Mutta niinpä, sen keskiluokkaisen varastomiehen palkan takiahan hänen kanssaan yhteen menin. Ei siksi, että olin tyhmä ja rakastunut, vaan pelkästään pienen PAM-tessin alaisen palkan takia.
Alkuperäinen pointtini olikin, että jos minä tästä lähtisin kaikkien kalusteiden ja tavaroiden kanssa, niin hänelle jäisi tyhjä talo ja ne helvetin vempaimet tuolla pihalla. Ja toki joutuisi lunastamaan minut ulos tästä, niin tyhmä kun en ollut, että kartuttaisin vain miehen omaisuutta itse pitäen huolta kodista.
Voisiko palstamiehet jo luopua tuosta satavuotta vanhasta mies elätää naisen fantasiasta. Minullakin on parempi palkka kuin miehelläni, se ei ole tämän ongelman pointti edes, vaan OSALLISTUMINEN. Jos minä ostan ruohonleikkurin ja leikkaan koko kesän nurmikkoa, ja hän uistelee koska pitää tuottaa contsaa striimi yleisölleen niin miksi en saisi olla harmissani siitä, että valitsin väärin?
Kun olet hyvä kuvailemaan, niin kerro, mitkä olivat ne syyt, joiden takia valitsit juuri nykyisen miehesi. Ja ovatko ne tekijät jotenkin vuodien varrella muuttuneet. Kiinnostaa.
Valitsin hänet hänen luonteensa rauhallisuuden takia, ja toki ulkonäkökin miellytti. Meillä oli hirveen hauskaa yhdessä, oltiin toistemme parhaat kaverit. Mutta ei sitten osattu aikuistua yhdessä. Eikä puhuttua ongelmista. Hänellä oli mielikuvansa siitä, miten asioiden tulee mennä, minulla omansa. Kaikki varsinaiset ongelmat alkoivat minun burniksestani, hän ei huomannut sitä eikä ymmärtänyt olla mitenkään tukena minun kuormittavassa elämäntilanteessaan. Tuntui, kuin hän olisi keskittynyt vain itseensä silloin. Minä suoritin elämää ja parisuhdetta ja hän oli tyytyväinen siihen asti kunnes lakkasin suorittamasta parisuhdetta. Eli en harrastanut enää seksiä, oli alkanut inhottaa ihminen, joka ei auta minua mitenkään. Silloinhan silmäni ensimmäistä kertaa avautuivat siihen, että minä olen se aikuinen järjestäjä, ja hän apupoika, joka tekee, jos tarpeeksi painokkaasti komentaa, mutta nurisee siitä. Yhtäkkiä dynamiikka oli perinteinen nalkuttava vaimo vs. miesvauva.
Kun toivuin burniksestani, en enää nähnyt häntä haluttavana bestiksenäni, vaan minut yksin selviytymään jättäneenä vaatijana. Puhuminen ja terapia olisi voinut pelastaa meidät, aikoja sitten, ei enää.
Se perinteinen "nainen suorittaa ja jos mies ei tee kaikkea kuten hän vaatii (mikä on siis mahdottomuus), mies on laiska sohvalla makaava miesvauva"
Kaunista.
Mies ei tee asioita joita hän ei koe tarvitsevansa ja tämä tulee naiselle aina yllätyksenä ja henkilökohtaisena loukkauksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti naisilla on parinvalinnassa miehiä enemmän päätäntävaltaa, koska heillä on enemmän tarjontaa. Ja en nyt väitä, että vain laadukasta tarjontaa, mutta tarjontaa kuitenkin.
Ikiaikainen tapa valita puoliso on taas ollut se, että pyritään saamaan se, jonka kaikki muutkin haluavat. Mistä nämä preferenssit alkujaan juontuvat on kaikkea muuta kuin selvää. Mutta ainakin vahvuus, elinvoimaisuus, taidot, hoksottimet, piirteiden symmetria sekä myöhemmin myös aineelliset resurssit ovat näytelleet tärkeää osaa. Ikävä kyllä, näiden ominaisuuksien ohessa ei aina tule lojaaliutta, empatiaa ja halua jakaa arki sekä tekemisen että tunteen tasolla.
Noista viimeksi mainituista ominaisuuksista käsin voi tietysti myös parinvalinnan käynnistää, mutta silloinkin voi joskus käväistä mielessä jäytävä pelko väärästä valinnasta, kun enemmistö tuntuu toimivan aivan toisin. Sanoisin, että ruoho nyt vain on melkein aina vihreämpää aidan toisella puolella. Kannattaa silti tehdä kaikkensa sen eteen, jonka on valinnut. Niin miesten kuin naistenkin.
ei ole, nimittäin ruoho vihreämpää. Naisen markkina-arvo on korkeimmillaan alle 25 vuotiaana joten silloin saatu mies on sitä korkeinta tasoa minkä nainen pystyy elämänsä aikana saamaan ja siitä suunta on vain alaspäin. Keski-ikäinen yh raakki ei saa enää puliukkoakaan:)
En tiedä luitko ihan ajatuksella tuon mitä kirjoitin. Pointtini oli se, että miehissä, kuten ihmisissä yleensäkin, on erilaisia ominaisuuksia. Vaikka olisit valittuasi saanut joitakin hyviä ominaisuuksia, joitakin toisia melkein aina puuttuu. Niihin puutteisiin sitten helposti kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi parikymppinen valitsija kiinnittää huomiota erilaisiin piirteisiin kuin keski-iän saavuttanut.
Naiset ajattelevat siis vulvallaan.
Jos nuorena ehkä ajattelevatkin, niin eivät ainakaan yhtään sen enempää kuin me miehet peniksellämme. Toistat täällä viesti viestin jälkeen tätä oivaltamaasi "totuutta" kuin olisit juuri kehittänyt parannuksen suhteellisuusteoriaan.
Me olemme edelleen biologisia olentoja ja kannamme mukanamme vuosimiljoonia vanhoja käyttäytymismuotoja. Se on itsestään selvää. Voisit yhtä hyvin hihkua täällä, että naisilla on kädet, naisilla on jalat. Jihuu, naisilla on nenäkin! Koetapa kehittää ajatteluasi ja argumentaatiotasi, jos haluat jotakin meille muille antaa.
Toistelen tuota vain ja ainoastaan naisten kaksinaismoraalin vuoksi.
Miehiä haukutaan sioiksi ja laiskiaisiksi, miesvauvoiksi = tykkäyksiä sataa ja niin nokkelaa
Naisia sanoo nartuksi tai kysytään joko emakko on porsinut niin sepä onkin naisvihaa.
Yleistäminen "mies ajattelee munallaan ja on viettiensä vietävänä" osoittaa kuinka paskoja ja heikkoja miehet ovat. Tätä on saanut huudella aivan vapaasti kymmeniä vuosia.
Naiset ajattelevat vulvallaan on jotenkin rumasti sanottu ja jos se pitää paikkansa, sehän on vain luonnollista.
Aloituksessa on hyvin yksinkertainen kysymys: miksi nainen ei tajunnut nuorena valita miestä paremmin. Vastaus on samoin hyvin yksinkertainen. Nainen ei ajattele aivoillaan, vaan vulvallaan.
HYvä Pyhä-ulva mies, tuotan sinulle nyt karvaan pettymyksen ja pudotan sinut alas pilvilinnoistasi.
Jos nainen ajatteleisi/valitsisi miehen ulvallaan, ei monikaan mies pääsisi naimisiin/parisuhteeseen.
Sen verran onnettomia suuri osa miehistä on petipuuhissaan. Joten kyllä se valinta täytyy naisen tehdä jotenkin muuten.
Ei vulvalla ajattelu tarkoita oikeastaan edes petipuuhia, vaan sitä että mies on hyvännäköinen ja kaverit tulevat kateellisiksi. Ei niiden tarvitse tietää onko mies hyvä pedissä vai ei, kunhan ulkoiset puitteet ovat kunnossa.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ihan samaa oon miettinyt kohta puolvuotta...
Olisinpa mennyt silloin parikymppisenä terapiaan, joo en silloin tiennyt tarvitsevani sitä, mutta nyt 34-vuotiaana näen selkeästi miksi olen valinnut tietynlaisia miehiä. Ja miksi olen nyt eroa läpikäyvä, lapseton 34-vuotias nainen. Minulla oli isätrauma (miehet oikeasti viettäkää aikaa tyttärienne kanssa ja vahvistakaa heidön itetuntoaan!!) ja hain hyväksyntää miehiltä. Varmaan ehjistä taustoista tulevat miehet kiersivät minut kaukaa, mutta ai että miten helppo kohde olin hyvksikäytölle. Janosin vain ja ainoastaan hyväksyntää, ei sillä ollut väliä mitä minä halusin, en edes osannut määritellä mitään sellaista omituista kuin oma halu, kaikki pyöri vain hyväksynnän ympärillä.
Löysin toisen henkisesti epävakaan miehen, jolla oli äititrauma. Minä menin lopulta terapiaan, mies katsoi ettei hänen tarvitse terapioida itseään ja nyt ollaan tässä. Juntti ja jääräpää taistelemassa siitä, että miksi edes piti mennä yhteen, miksi piti hankkia talo, miksi piti roikkua toisessa, miksi ripustautuminen, miksi läheisriippuvaisuus, miksi lupaukset. Ja hän kokee taas tulevansa hylätyksi. Äiti hylkää taas...
Voihan traumat...
No moikka se on 35v isä tässä mulla kohta 10v tytär. Ja joo vahvistan tyttären uskoa itseensä ja sitä et uskaltaa tuoda itseään esiin vaikka muut olisi erimieltä ja rohkeutta kokeilla eri asioita et löytää sydämmen juttunsa . Ja halailen ja pussailenkin sitä ja kerron kuinka rakastan sitä pikku palleroa. Mut olisko teillä naisilla vinkkei miten välttää huono parisuhde. Tai niinkuin mitä merkkei kannattaa huomioida toisesta. Ja miten sen keskinäisen kemian voisi selittää? Ku siis mä nyt vasta tajusin et mä oon ollut kemian kannalta huonoissa suhteissa aina ja juossut hullaantumisen perässä. Mut sellaista kiinteää aitoa rakkautta en sitten ole koskaan oikeen kokenutkaan. Siis tiedättekö et kaikki vaan natsaa ja tuntuis et olisi kotona sen toisen kanssa? Siis et tulisi hyvä ja turvallinen suhde. Sit jos on väärän naisen kanssa tulee se pelko joka puristaa rintaa ja se saa olon heikoksi. Ku taas oikean kanssa sydän lähtee liitää ja vahvistuu. Ehkä mun ongelma onkin se että mä en oo täysin aitona koskaan törmännyt kehenkään livenä. Netissä kyllä. Eli voiko vain täysin aitona sitten vain löytää aidon rakkauden. Miksi mua pelottaa olla täysin aito. Koska se on väri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miesvihanäkyväksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti naisilla on parinvalinnassa miehiä enemmän päätäntävaltaa, koska heillä on enemmän tarjontaa. Ja en nyt väitä, että vain laadukasta tarjontaa, mutta tarjontaa kuitenkin.
Ikiaikainen tapa valita puoliso on taas ollut se, että pyritään saamaan se, jonka kaikki muutkin haluavat. Mistä nämä preferenssit alkujaan juontuvat on kaikkea muuta kuin selvää. Mutta ainakin vahvuus, elinvoimaisuus, taidot, hoksottimet, piirteiden symmetria sekä myöhemmin myös aineelliset resurssit ovat näytelleet tärkeää osaa. Ikävä kyllä, näiden ominaisuuksien ohessa ei aina tule lojaaliutta, empatiaa ja halua jakaa arki sekä tekemisen että tunteen tasolla.
Noista viimeksi mainituista ominaisuuksista käsin voi tietysti myös parinvalinnan käynnistää, mutta silloinkin voi joskus käväistä mielessä jäytävä pelko väärästä valinnasta, kun enemmistö tuntuu toimivan aivan toisin. Sanoisin, että ruoho nyt vain on melkein aina vihreämpää aidan toisella puolella. Kannattaa silti tehdä kaikkensa sen eteen, jonka on valinnut. Niin miesten kuin naistenkin.
ei ole, nimittäin ruoho vihreämpää. Naisen markkina-arvo on korkeimmillaan alle 25 vuotiaana joten silloin saatu mies on sitä korkeinta tasoa minkä nainen pystyy elämänsä aikana saamaan ja siitä suunta on vain alaspäin. Keski-ikäinen yh raakki ei saa enää puliukkoakaan:)
En tiedä luitko ihan ajatuksella tuon mitä kirjoitin. Pointtini oli se, että miehissä, kuten ihmisissä yleensäkin, on erilaisia ominaisuuksia. Vaikka olisit valittuasi saanut joitakin hyviä ominaisuuksia, joitakin toisia melkein aina puuttuu. Niihin puutteisiin sitten helposti kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi parikymppinen valitsija kiinnittää huomiota erilaisiin piirteisiin kuin keski-iän saavuttanut.
Naiset ajattelevat siis vulvallaan.
Jos nuorena ehkä ajattelevatkin, niin eivät ainakaan yhtään sen enempää kuin me miehet peniksellämme. Toistat täällä viesti viestin jälkeen tätä oivaltamaasi "totuutta" kuin olisit juuri kehittänyt parannuksen suhteellisuusteoriaan.
Me olemme edelleen biologisia olentoja ja kannamme mukanamme vuosimiljoonia vanhoja käyttäytymismuotoja. Se on itsestään selvää. Voisit yhtä hyvin hihkua täällä, että naisilla on kädet, naisilla on jalat. Jihuu, naisilla on nenäkin! Koetapa kehittää ajatteluasi ja argumentaatiotasi, jos haluat jotakin meille muille antaa.
Toistelen tuota vain ja ainoastaan naisten kaksinaismoraalin vuoksi.
Miehiä haukutaan sioiksi ja laiskiaisiksi, miesvauvoiksi = tykkäyksiä sataa ja niin nokkelaa
Naisia sanoo nartuksi tai kysytään joko emakko on porsinut niin sepä onkin naisvihaa.
Yleistäminen "mies ajattelee munallaan ja on viettiensä vietävänä" osoittaa kuinka paskoja ja heikkoja miehet ovat. Tätä on saanut huudella aivan vapaasti kymmeniä vuosia.
Naiset ajattelevat vulvallaan on jotenkin rumasti sanottu ja jos se pitää paikkansa, sehän on vain luonnollista.
Aloituksessa on hyvin yksinkertainen kysymys: miksi nainen ei tajunnut nuorena valita miestä paremmin. Vastaus on samoin hyvin yksinkertainen. Nainen ei ajattele aivoillaan, vaan vulvallaan.
HYvä Pyhä-ulva mies, tuotan sinulle nyt karvaan pettymyksen ja pudotan sinut alas pilvilinnoistasi.
Jos nainen ajatteleisi/valitsisi miehen ulvallaan, ei monikaan mies pääsisi naimisiin/parisuhteeseen.
Sen verran onnettomia suuri osa miehistä on petipuuhissaan. Joten kyllä se valinta täytyy naisen tehdä jotenkin muuten.
Näin päästiin taas haukkumaan vähän miehiä. Tais pikkarit kostua samalla.
Ööö, miten ne nyt huonosta seksistä kostuisi??????
Onko miesten haukkuminen sinulle seksiä?? (vaikkakin huonoa muttta silti hei...)
No mutta Pyhä-ulvamies, tässähän on puhe ulvasta, eikä miesten haukkumisesta. Ulva kai jotenkin etäisiesti liittyy seksiin?
Yleensä kai naisten housut kostuu, jos nyt kostuu niin seksistä, eikä haukkumisesta.
Vai nostaako sinulla pikkuveli päätään, kun haukut naisia????
No mutta sehän selittääkin miksi täällä niin paljon haukut naisia :D
Taitaa olla ainoa keino, jolla tunnet miehisyyden kasvavan ;)
Ymmärrä kuitenkin, että normaalia se ei ole(vaikka se sitä sinulle olisikin).
Pyhällä Ulvamiehellä ei käy flaksi.
Sen takia purkaa kiukkuaan palstalla.Kyllä me jo tajutaan, että hänellä on onneton nysä, jota hiplaa samalla kirjoittaessaan. Naiset on kääntyneet kannoillaan, kun sukukalleus on paljastunut. Tuskin on päässyt pimpan päälle.
Tämän on pakko olla trolli, on niin stereotyyppinen palstavastaus jossa yritetään hyökätä miehen arimpaan, luonnollisesti ilman mitään faktoja, kun ei osata vastaa itse asiaan. Mutta hieno provo kyllä.
Jospa vaan rakastuit? niin tuppaa yleensä käymään. Joko rakkaus tai hyväksikäyttö suhteissa.
Mä taas olen vasta nyt vuosien jälkeen oppinut kunnolla arvostamaan aviomiestäni, joka on juurikin ihan tavallinen mies. Käy ahkerasti töissä, maksaa laskunsa ja huolehtii perheestään. Minkään jännä miehen kanssa tuskin olisi 30 vuotta pysytty yhdessä
Ensimmäisenä tahdon kiittää jokaista ämpäripäätä ja muuta vängenvonguninisijää, sillä yllätyksekseni sainkin pitkän ketjun, jossa on monia erinomaisia kirjoituksia, luettua tosi nopeasti! Kiitos monien sivujen yliloikasta!
Itse sanoisin aiheeseen, että kyllä se enimmäkseen tuuri ja vaisto näissä asioissa. Itse tulen hyvin tunnekylmästä kodista, johon isän kuoleman jälkeen mahtui vielä mahtavan kuspäinen "isäpuoli". Hipsuissa siksi, että ei ansaitse tuota nimeä.
Olin hyvin nuori kun tapasin mieheni ja seurustelimme silleen kuin niihin aikoihin tehtiin, mutta yhtenä päivänä tiesin, että tuon kanssa menen naimisiin. Asuin vielä kotona ja olin pahassa keuhkoputken tulehduksessa, josta perheeni ei välittänyt pätkääkään, mm. särkylääkettä ei tuotu, vaikka pyysin tuomaan apteekista.
Tämä poikaystäväni tuli katsomaan minua, vaikka kielsin, että ei tartu mitään häneen. Hänellä oli mukanaan äitinsä tekemää lasagnea, suklaalevy, limsapullo ja lisäksi hän oli käynyt kirjastossa hakemassa minulle lukemista, kun tiesi, että olen kova lukemaan.
En osannut sitä silloin analysoida, mutta ymmärsin, että tässä on nyt jotain, joka ei yhtään vastaa sitä, mihin olen kotona tottunut. Huolehtimista, välittämistä, halua ilahduttaa. Kun oli vielä innokas juttelija, esim. leffojen jälkeen ruodimme niitä yhdessä aina, se oli siinä.
Hän sanoi minusta samaa, että minussa on jotain, mitä hän koki että kotioloissa ei, vaikkakin ne ovat eri asioita kuin minulle (suoraan puhuminen, pelottomuus, jne).
Eli: tuurilla ja vaistolla voi sen oikean löytää, mutta yhtä hyvin voi käydä huono tuuri tai ei riitä itseluottamus luottaa vaistoon, tai ei toinen vastaa tunteisiin, jne.
Ei näistä kukaan voi itseään onnitella, eikä kenenkään kannata itseään syyttää. Mutta jos vaisto sanoo, että lähde, niin ehdotan, että lähtee.