Minkä takia sitä ei tajunnut nuorena valita miestä paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti naisilla on parinvalinnassa miehiä enemmän päätäntävaltaa, koska heillä on enemmän tarjontaa. Ja en nyt väitä, että vain laadukasta tarjontaa, mutta tarjontaa kuitenkin.

Ikiaikainen tapa valita puoliso on taas ollut se, että pyritään saamaan se, jonka kaikki muutkin haluavat. Mistä nämä preferenssit alkujaan juontuvat on kaikkea muuta kuin selvää. Mutta ainakin vahvuus, elinvoimaisuus, taidot, hoksottimet, piirteiden symmetria sekä myöhemmin myös aineelliset resurssit ovat näytelleet tärkeää osaa. Ikävä kyllä, näiden ominaisuuksien ohessa ei aina tule lojaaliutta, empatiaa ja halua jakaa arki sekä tekemisen että tunteen tasolla.

Noista viimeksi mainituista ominaisuuksista käsin voi tietysti myös parinvalinnan käynnistää, mutta silloinkin voi joskus käväistä mielessä jäytävä pelko väärästä valinnasta, kun enemmistö tuntuu toimivan aivan toisin. Sanoisin, että ruoho nyt vain on melkein aina vihreämpää aidan toisella puolella. Kannattaa silti tehdä kaikkensa sen eteen, jonka on valinnut. Niin miesten kuin naistenkin.

ei ole, nimittäin ruoho vihreämpää. Naisen markkina-arvo on korkeimmillaan alle 25 vuotiaana joten silloin saatu mies on sitä korkeinta tasoa minkä nainen pystyy elämänsä aikana saamaan ja siitä suunta on vain alaspäin. Keski-ikäinen yh raakki ei saa enää puliukkoakaan:)

En tiedä luitko ihan ajatuksella tuon mitä kirjoitin. Pointtini oli se, että miehissä, kuten ihmisissä yleensäkin, on erilaisia ominaisuuksia. Vaikka olisit valittuasi saanut joitakin hyviä ominaisuuksia, joitakin toisia melkein aina puuttuu. Niihin puutteisiin sitten helposti kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi parikymppinen valitsija kiinnittää huomiota erilaisiin piirteisiin kuin keski-iän saavuttanut.

Olen monesti ennenkin tällä palstalla sanonut, että silloin nuorena mulle tosiaan riitti, että joku poika/mies on kiva. Ei kiinnostanut mitä se harrastaa tai harrastaako yhtään mitään, onko siisti vai sotkuinen, onko kavereita vai ei, tavallaan silloin annoin huomattavasti enemmän anteeksi kaikessa, että oot vaan kiva niin millään muulla ei ole väliä. Sen takia niitä virhevalintojakin tuli tehtyä. Kriteerit olisi pitänyt olla silloin korkeimmillaan ja mulla niitä ei ollut juuri lainkaan.

Eli teoriassa minut olisi saanut lähes kuka tahansa jätkä, jolla nyt on perusasiat kuten hygienia ja normaalit käytöstavat kunnossa. Toki ne rohkeimmat tyypit tulivat aina ekana juttelemaan tytöille, sehän on selvä. Eivät välttämättä olleet aina se paras mahdollinen valinta, mutta minähän valitsin niistä jotka suostuivat puhumaan mulle. Lisäksi silloin teininä saattoi haluta seukata jonkun jätkän kanssa ihan vaan voidakseen näyttää muille, että jee oon suosittu tyttö, ei niissä suhteissa aina välttämättä ollut edes seksiä, eikä muutenkaan mitään yhteistä. Kunpahan päästiin molemmat retostelemaan kavereille, että nyt on sitten seukattu.

En voinut tietää, että se nurkassa tuppisuuna oleva poika olisi voinut olla minulle sopivampi kun hän ei jutellut kanssani koskaan. Enkä osannut ajatella sillä tavalla, että jokainen jätkä on varmasti salaa ihastunut minuun, myös ne hiljaisemmat tyypit. Vähän liikaa vaadittu sekin, että pitäisi nuorena ja epävarmana kuvitella itsestään jotain sellaista. Eli valitsin heistä jotka valitsi minut. Minusta se on ihan kohtuullista. Toimin näin edelleen, ainoana erona että en enää usko jokaista kivan oloista sössöttäjää, vaan haluan tutustua rauhassa ja hitaasti. Jos se ei sovi, kuten asian laita usein onkin niin mies saa mennä sössöttämään jollekin muulle. Ja jos itse yritän sössöttää jotain jollekin miehelle eikä hän näytä kiinnostuvan ollenkaan jutella vastavuoroisesti, jälleen annan olla. Ei me naisetkaan miestä vain valita halukkaiden rivistä vaan kiinnostuksen pitää olla molemminpuolista. Olen ollut kiinnostunut todella monista ujoista miehistä, mutta heihin en saa mitään kontaktia. Juttelu ei heitä kiinnosta, tai heitä jännittää liikaa (tai mun jutut ovat tyhmiä) ja olen itsekin aika ujo, että en osaa ihan päällekäyvä olla. Sitten taas ne rohkeammat miehet aina epäilyttää minua, joilla on sana hallussa. Että kuinka monelle muulle naiselle se selittää noita samoja asioita. En jaksaisi enää mitään selittäjä ukkoa. Huoh, ei ihan helppoa ole nämä pariutumiskuviot.

TÄMÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoaja on varmaan aina ollut, että hommatkaa hyvä mies. Mutta ei oo tainnut naisille neuvot kelvata tai sitten, eivät ole ymmärtäneet mitä hyvä tarkoittaa. Ja tästä syystä sitten valittavat palstalla. Jos joku nainen tai nuori ei tiedä mitä hyvä tarkoittaa, niin ihmettelen sitä, että mitä teille on yleensäkään opetettu tai oletteko minkäänlaista kasvatusta saaneetkaan?

Ihmiset muuttuvat vuosien myötä. Jos kehitystä ei tapahdu ikävuosina 17-37, niin kyseessä on joku aivovamma.

Ja miehen tehtävä on kehittyä siihen suuntaan kuin nainen haluaa (kuin koulutettu puudeli Sirkus Parisuhteessa) tai hän on paska.

Näinhän se menee tälläkin palstalla.

Jos 17-vuotiaana on kiva tehdä kainalopieruja, leikkiä duudsonia kavereitten kanssa ja pörrätä mopolla, niin kukaan normaali ei tee sitä 20 vuotta vanhempana. Kukaan nainen ei halua keskenkasvuista teinipoikaa puolisoksi ja lasten isäksi.

Nyt naisena täytyy kyllä sanoa etten olisi edes 17-kesäisenä vilkaissutkaan tuollaiseen poikaan päin. Mutta olenkin ollut jo yli 20 vuotta onnellisesti saman miehen kanssa. 

No en minäkään, mutta tuollaisia on olemassa. Suurin osa pääsee tuosta vaiheesta yli.

Minä olenkin ollut saman miehen kanssa lähes 40 vuotta ja ihan onnellisia ollaan. Mitä näillä parisuhteen pituuksilla nyt vertaillaan?

Ei vertailla pituuksia, vaan tarkoitus oli vihjaista, että ihan kaikki eivät epäonnistu nuorinakaan miehen valinnassa. Ja että tässäkin asiassa voi käyttää järkeä, myös 17-vuotiaana.

Tässä on nyt kommentoitu miehille, jotka väittävät, että naiset vaativat miehiä muuttumaan tiettyyn suuntaan ja höpöttävät jotain Sirkus Parisuhteesta. He ilmeisesti haluavat olla koko elämänsä tismalleen samanlaisia eivätkä tunnu ymmärtävän, että ihmiset aikuistuvat.

Ei teininkään tarvitse olla mikään peräreikä, mutta nuoret nyt suhtautuvat elämään kepeämmin mitä aikuiset.

Väitän, että miehet muuttuvat iän myötä vähemmän kuin naiset. Sellaiset vilperit ovat vielä keski-ikäisinäkin samanlaisia. Suosittelen kaikille naisille perusteellista tutustumista miehen vanhempiin ennen sitoumuksia, siitä saa usein aika hyvän käsityksen miehen asennoitumisesta parisuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoaja on varmaan aina ollut, että hommatkaa hyvä mies. Mutta ei oo tainnut naisille neuvot kelvata tai sitten, eivät ole ymmärtäneet mitä hyvä tarkoittaa. Ja tästä syystä sitten valittavat palstalla. Jos joku nainen tai nuori ei tiedä mitä hyvä tarkoittaa, niin ihmettelen sitä, että mitä teille on yleensäkään opetettu tai oletteko minkäänlaista kasvatusta saaneetkaan?

Ihmiset muuttuvat vuosien myötä. Jos kehitystä ei tapahdu ikävuosina 17-37, niin kyseessä on joku aivovamma.

Ja miehen tehtävä on kehittyä siihen suuntaan kuin nainen haluaa (kuin koulutettu puudeli Sirkus Parisuhteessa) tai hän on paska.

Näinhän se menee tälläkin palstalla.

Jos 17-vuotiaana on kiva tehdä kainalopieruja, leikkiä duudsonia kavereitten kanssa ja pörrätä mopolla, niin kukaan normaali ei tee sitä 20 vuotta vanhempana. Kukaan nainen ei halua keskenkasvuista teinipoikaa puolisoksi ja lasten isäksi.

Nyt naisena täytyy kyllä sanoa etten olisi edes 17-kesäisenä vilkaissutkaan tuollaiseen poikaan päin. Mutta olenkin ollut jo yli 20 vuotta onnellisesti saman miehen kanssa. 

No en minäkään, mutta tuollaisia on olemassa. Suurin osa pääsee tuosta vaiheesta yli.

Minä olenkin ollut saman miehen kanssa lähes 40 vuotta ja ihan onnellisia ollaan. Mitä näillä parisuhteen pituuksilla nyt vertaillaan?

Ei vertailla pituuksia, vaan tarkoitus oli vihjaista, että ihan kaikki eivät epäonnistu nuorinakaan miehen valinnassa. Ja että tässäkin asiassa voi käyttää järkeä, myös 17-vuotiaana.

Tässä on nyt kommentoitu miehille, jotka väittävät, että naiset vaativat miehiä muuttumaan tiettyyn suuntaan ja höpöttävät jotain Sirkus Parisuhteesta. He ilmeisesti haluavat olla koko elämänsä tismalleen samanlaisia eivätkä tunnu ymmärtävän, että ihmiset aikuistuvat.

Ei teininkään tarvitse olla mikään peräreikä, mutta nuoret nyt suhtautuvat elämään kepeämmin mitä aikuiset.

Väitän, että miehet muuttuvat iän myötä vähemmän kuin naiset. Sellaiset vilperit ovat vielä keski-ikäisinäkin samanlaisia. Suosittelen kaikille naisille perusteellista tutustumista miehen vanhempiin ennen sitoumuksia, siitä saa usein aika hyvän käsityksen miehen asennoitumisesta parisuhteeseen. 

Mutta kun naiset nyt haluavat että miehet aikuistuvat niin silloin jumalauta niiden pitää aikuistua.

Ja jos ne ei aikuistu niin alkaa solvaaminen mikä tälläkin palstalla on äärimmäisen yleistä.

Ja se on miesten syy, ei naisten oletusten ja vaatimusten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen koko elämäni tuntenut sääliä näitä naisia kohtaan, jota joku sovinisti nussii ja käyttää lelunaan. Itse ollen kuitenkin ujo, mutta hyväsydäminen ihminen. Ja sama näyttää jatkuvan aikuisenakin, joten ei oo helppoo meille hyville miehille tämä elämäkään. Pitää rohkaistua jossain vaiheessa menemään esim aasiaan tyrkylle ja josko sieltä joku kullan kaivaja minusta kiinnostuu :)

Ensimmäinen lauseesi kertoo sen, ettet ole hyvä tai hyväsydäminen mies. Sääliksi käy, jos joku ostovaimo joutuu pilaamaan elämänsä kanssasi.

Olihan se vähän raflaavasti ilmaistu, mutta olen ihan samaa mieltä. Suositun ravintolan pokena olen oppinut tuntemaan paikalliset pelimiehet, ja sääli on tosiaan minullakin päällimmäisin tunne niitä naisia kohtaan, jotka viikonloppuisin näiden mukaan lähtevät. 

No jos se yhtään lohduttaa, niin sääli on turhaa, naiset tulevat kyllä ajatelleeksi paskanpuhumisen mahdollisuutta, sitä keskivertonainen joutuu kuulemaan paljon. Silti ne jotkut lähtevät pelimiesten matkaan, eikä mikään holhoaminen muuta sitä millään lailla.

Eikä siinä mitään pahaa olekaan, jos tajuaa miehen olevan peluri ja lähtee mukaan silti. Ikävää ja säälittävää se on vain silloin, jos naista oikeasti huijataan. Mutta kuinka tosissaan se nainen itsekään on, jos on samantien hyppäämässä sänkyyn jonkun tuntemattoman baariheebon kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen koko elämäni tuntenut sääliä näitä naisia kohtaan, jota joku sovinisti nussii ja käyttää lelunaan. Itse ollen kuitenkin ujo, mutta hyväsydäminen ihminen. Ja sama näyttää jatkuvan aikuisenakin, joten ei oo helppoo meille hyville miehille tämä elämäkään. Pitää rohkaistua jossain vaiheessa menemään esim aasiaan tyrkylle ja josko sieltä joku kullan kaivaja minusta kiinnostuu :)

Ensimmäinen lauseesi kertoo sen, ettet ole hyvä tai hyväsydäminen mies. Sääliksi käy, jos joku ostovaimo joutuu pilaamaan elämänsä kanssasi.

Olihan se vähän raflaavasti ilmaistu, mutta olen ihan samaa mieltä. Suositun ravintolan pokena olen oppinut tuntemaan paikalliset pelimiehet, ja sääli on tosiaan minullakin päällimmäisin tunne niitä naisia kohtaan, jotka viikonloppuisin näiden mukaan lähtevät. 

Mutta jos ne naiset haluaa lähteä heidän mukaansa? Jos baarista lähtee panoa etsimään, panomiehen mukaan tietysti silloin lähdetään.

Naisten katkeruus ja itsetuntemuksen puute paistavat tästä ketjusta kilometrien päähän. Jotain muuta halutaan koko ajan kuin mitä on saavutettu tai tarjolla mutta ei tiedetä että mitä. Ikinä ei voi voittaa ilmeisesti.

Olen kantapään kautta oppinut, ettei kannata päätäpahkaa rakastua niihin suosittuihin renttuihin/jännämiehiin/naistenmiehiin, jotka vievät jalat alta ja pään pilviin. Useimmiten he loppujenlopuksi pettävät, valehtelevat, kaltoinkohtelevat ja jättävät. Parhaimpia ovat ne ihan tavallisen näköiset, ahkerat, luotettavat, ystävälliset miehet, joiden seurassa viihtyy vaikkei elämä yhtä ilotulitusta olisikaan. Tällaisen hyvän miehen kanssa rakkaus syntyy pikkuhiljaa ja kasvaa vuosi vuodelta yhteisen elämän myötä. Miestä valitessa pitää muistaa, että samalla valitsee myös isän lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoaja on varmaan aina ollut, että hommatkaa hyvä mies. Mutta ei oo tainnut naisille neuvot kelvata tai sitten, eivät ole ymmärtäneet mitä hyvä tarkoittaa. Ja tästä syystä sitten valittavat palstalla. Jos joku nainen tai nuori ei tiedä mitä hyvä tarkoittaa, niin ihmettelen sitä, että mitä teille on yleensäkään opetettu tai oletteko minkäänlaista kasvatusta saaneetkaan?

Ihmiset muuttuvat vuosien myötä. Jos kehitystä ei tapahdu ikävuosina 17-37, niin kyseessä on joku aivovamma.

Ja miehen tehtävä on kehittyä siihen suuntaan kuin nainen haluaa (kuin koulutettu puudeli Sirkus Parisuhteessa) tai hän on paska.

Näinhän se menee tälläkin palstalla.

Jos 17-vuotiaana on kiva tehdä kainalopieruja, leikkiä duudsonia kavereitten kanssa ja pörrätä mopolla, niin kukaan normaali ei tee sitä 20 vuotta vanhempana. Kukaan nainen ei halua keskenkasvuista teinipoikaa puolisoksi ja lasten isäksi.

Nyt naisena täytyy kyllä sanoa etten olisi edes 17-kesäisenä vilkaissutkaan tuollaiseen poikaan päin. Mutta olenkin ollut jo yli 20 vuotta onnellisesti saman miehen kanssa. 

No en minäkään, mutta tuollaisia on olemassa. Suurin osa pääsee tuosta vaiheesta yli.

Minä olenkin ollut saman miehen kanssa lähes 40 vuotta ja ihan onnellisia ollaan. Mitä näillä parisuhteen pituuksilla nyt vertaillaan?

Ei vertailla pituuksia, vaan tarkoitus oli vihjaista, että ihan kaikki eivät epäonnistu nuorinakaan miehen valinnassa. Ja että tässäkin asiassa voi käyttää järkeä, myös 17-vuotiaana.

Tässä on nyt kommentoitu miehille, jotka väittävät, että naiset vaativat miehiä muuttumaan tiettyyn suuntaan ja höpöttävät jotain Sirkus Parisuhteesta. He ilmeisesti haluavat olla koko elämänsä tismalleen samanlaisia eivätkä tunnu ymmärtävän, että ihmiset aikuistuvat.

Ei teininkään tarvitse olla mikään peräreikä, mutta nuoret nyt suhtautuvat elämään kepeämmin mitä aikuiset.

Väitän, että miehet muuttuvat iän myötä vähemmän kuin naiset. Sellaiset vilperit ovat vielä keski-ikäisinäkin samanlaisia. Suosittelen kaikille naisille perusteellista tutustumista miehen vanhempiin ennen sitoumuksia, siitä saa usein aika hyvän käsityksen miehen asennoitumisesta parisuhteeseen. 

Tämä. Voikun olisin tiennyt tämän ennen nykyistä pitkää parisuhdetta. Monelta harmilta olisin välttynyt. Miehen perheessä ei puhuta, isä kyykytti äitiä ja oli ilkeä, äiti raatoi kuin kotiorja hellan ääressä ja piti mykkäkouluja, isä ei tehnyt mitään kotitöitä eikä vanhempien parisuhde ollut onnellinen.

Ja kaikki tämä näkyy toki pojassa, jättäisi kaiken minun hoidettavaksi ja toimii kuten vanhempansa. Aika taistelu ollut että saanut tasapuolisen suhteen kun mies yrittää luistaa kaikesta.

Onneksi sitä miestä on mahdollista vaihtaa. Itse valitsin nelikymppisenä huomattavasti fiksumman miehen kuin parikymppisenä, ja voin sanoa, että todella kannatti.

Höh, minä olen missannut tuon valintatilaisuuden täysin.

Vierailija kirjoitti:

Olen kantapään kautta oppinut, ettei kannata päätäpahkaa rakastua niihin suosittuihin renttuihin/jännämiehiin/naistenmiehiin, jotka vievät jalat alta ja pään pilviin. Useimmiten he loppujenlopuksi pettävät, valehtelevat, kaltoinkohtelevat ja jättävät. Parhaimpia ovat ne ihan tavallisen näköiset, ahkerat, luotettavat, ystävälliset miehet, joiden seurassa viihtyy vaikkei elämä yhtä ilotulitusta olisikaan. Tällaisen hyvän miehen kanssa rakkaus syntyy pikkuhiljaa ja kasvaa vuosi vuodelta yhteisen elämän myötä. Miestä valitessa pitää muistaa, että samalla valitsee myös isän lapsilleen.

Ihan samoin jos joku ruoka maistuu erityisen hyvälle, sitä ei kannata syödä vaan syödä sellaista, mikä ei maistu miltään.

Vierailija kirjoitti:

Olen kantapään kautta oppinut, ettei kannata päätäpahkaa rakastua niihin suosittuihin renttuihin/jännämiehiin/naistenmiehiin, jotka vievät jalat alta ja pään pilviin. Useimmiten he loppujenlopuksi pettävät, valehtelevat, kaltoinkohtelevat ja jättävät. Parhaimpia ovat ne ihan tavallisen näköiset, ahkerat, luotettavat, ystävälliset miehet, joiden seurassa viihtyy vaikkei elämä yhtä ilotulitusta olisikaan. Tällaisen hyvän miehen kanssa rakkaus syntyy pikkuhiljaa ja kasvaa vuosi vuodelta yhteisen elämän myötä. Miestä valitessa pitää muistaa, että samalla valitsee myös isän lapsilleen.

Muuten hyvä, mutta kun ne petturit ja naista huonosti kohtelevat ovat olleet juuri niitä tavallisia miehiä. Eikä tuo nyt vaan sovi kaikille, että ryhdytään järkiliittoon jonkun vaan kanssa joka ei tunnu miltään. Miehelle se tietysti sopii, mutta nainen ei siitä saa itselleen kuin huolta ja vaivoja.

Itsellä oli lukiossa hyvä poikaystävä, mutta hän ei kelvannut VANHEMMILLENI, koska oli "vain" teknikko.

En aikuisena arvosta vanhempiani yhtään tästä asenteesta. Itsellä nykyään akateeminen tutkinto, mutta minua ei edelläänkään haittaisi yhtään, vaikka miehellä ei olisi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin ja kuinka meille kunnon miesten käy.

Vanhempana naiset näköjään huomaavat miten oikeassa tuo Juliet Jonesin sydämen kappale on.

Haha :DD

"Yksin ravintolaan joudun lähtemään

Ja kuten varmaan arvaattekin,

Yksin myös saan aina palata.

JOKA ilta sama kuvio toistuu

Kerta kerran jälkeen."

Onneksi en oo koskaan halunnut parisuhdetta. Ja ei, ei kiinnosta myös mitkään pikaromanssit tai yhdenillan jutut. Yksin on parasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen kantapään kautta oppinut, ettei kannata päätäpahkaa rakastua niihin suosittuihin renttuihin/jännämiehiin/naistenmiehiin, jotka vievät jalat alta ja pään pilviin. Useimmiten he loppujenlopuksi pettävät, valehtelevat, kaltoinkohtelevat ja jättävät. Parhaimpia ovat ne ihan tavallisen näköiset, ahkerat, luotettavat, ystävälliset miehet, joiden seurassa viihtyy vaikkei elämä yhtä ilotulitusta olisikaan. Tällaisen hyvän miehen kanssa rakkaus syntyy pikkuhiljaa ja kasvaa vuosi vuodelta yhteisen elämän myötä. Miestä valitessa pitää muistaa, että samalla valitsee myös isän lapsilleen.

Muuten olen kanssasi samaa mieltä mutta en oikein ymmärrä tätä iänikuista jakoa jossa renttuihin rakastutaan aina päätäpahkaa mutta hyvään mieheen voi ihastua vasta pitkän tuntemisen kautta.

Kyllä jos se hyvä mies on oikeasti myös persoonana kiinnostava niin siihen voi rakastua ihan samalla tavalla saman tien. En usko että että kukaan minut tai mieheni tunteva arvaisi että raahasin hänet kotiini heti ensimmäisenä iltana ja tein hänelle kyllä selväksi kaikin mahdollisin tavoin että hänet minä haluan. Se on vain meidän kahden oma juttu jolle voimme nyt vuosia myöhemmin naureskella ja miettiä mitä me kaksi harmaata tavista olemme kuitenkin joskus nuorina tehneet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoaja on varmaan aina ollut, että hommatkaa hyvä mies. Mutta ei oo tainnut naisille neuvot kelvata tai sitten, eivät ole ymmärtäneet mitä hyvä tarkoittaa. Ja tästä syystä sitten valittavat palstalla. Jos joku nainen tai nuori ei tiedä mitä hyvä tarkoittaa, niin ihmettelen sitä, että mitä teille on yleensäkään opetettu tai oletteko minkäänlaista kasvatusta saaneetkaan?

Ihmiset muuttuvat vuosien myötä. Jos kehitystä ei tapahdu ikävuosina 17-37, niin kyseessä on joku aivovamma.

Ja miehen tehtävä on kehittyä siihen suuntaan kuin nainen haluaa (kuin koulutettu puudeli Sirkus Parisuhteessa) tai hän on paska.

Näinhän se menee tälläkin palstalla.

Jos 17-vuotiaana on kiva tehdä kainalopieruja, leikkiä duudsonia kavereitten kanssa ja pörrätä mopolla, niin kukaan normaali ei tee sitä 20 vuotta vanhempana. Kukaan nainen ei halua keskenkasvuista teinipoikaa puolisoksi ja lasten isäksi.

Nyt naisena täytyy kyllä sanoa etten olisi edes 17-kesäisenä vilkaissutkaan tuollaiseen poikaan päin. Mutta olenkin ollut jo yli 20 vuotta onnellisesti saman miehen kanssa. 

No en minäkään, mutta tuollaisia on olemassa. Suurin osa pääsee tuosta vaiheesta yli.

Minä olenkin ollut saman miehen kanssa lähes 40 vuotta ja ihan onnellisia ollaan. Mitä näillä parisuhteen pituuksilla nyt vertaillaan?

Ei vertailla pituuksia, vaan tarkoitus oli vihjaista, että ihan kaikki eivät epäonnistu nuorinakaan miehen valinnassa. Ja että tässäkin asiassa voi käyttää järkeä, myös 17-vuotiaana.

Tässä on nyt kommentoitu miehille, jotka väittävät, että naiset vaativat miehiä muuttumaan tiettyyn suuntaan ja höpöttävät jotain Sirkus Parisuhteesta. He ilmeisesti haluavat olla koko elämänsä tismalleen samanlaisia eivätkä tunnu ymmärtävän, että ihmiset aikuistuvat.

Ei teininkään tarvitse olla mikään peräreikä, mutta nuoret nyt suhtautuvat elämään kepeämmin mitä aikuiset.

Väitän, että miehet muuttuvat iän myötä vähemmän kuin naiset. Sellaiset vilperit ovat vielä keski-ikäisinäkin samanlaisia. Suosittelen kaikille naisille perusteellista tutustumista miehen vanhempiin ennen sitoumuksia, siitä saa usein aika hyvän käsityksen miehen asennoitumisesta parisuhteeseen. 

Kun vein nykyisen mieheni ensimmäistä kertaa äitini asunnolle.

sekä åitini miesystävä ett hänen vanhemåpansa makasivat sammuneena lattialla.

Asunnosss oli myös 8 vuotias siskoni.

Anna sisko anteeksi että jätin sinut sinne..

Olin rutiköyhä 19 vuotias

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Våierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoaja on varmaan aina ollut, että hommatkaa hyvä mies. Mutta ei oo tainnut naisille neuvot kelvata tai sitten, eivät ole ymmärtäneet mitä hyvä tarkoittaa. Ja tästä syystä sitten valittavat palstalla. Jos joku nainen tai nuori ei tiedä mitä hyvä tarkoittaa, niin ihmettelen sitä, että mitä teille on yleensäkään opetettu tai oletteko minkäänlaista kasvatusta saaneetkaan?

Ihmiset muuttuvat vuosien myötä. Jos kehitystä ei tapahdu ikävuosina 17-37, niin kyseessä on joku aivovamma.

Ja miehen tehtävä on kehittyä siihen suuntaan kuin nainen haluaa (kuin koulutettu puudeli Sirkus Parisuhteessa) tai hän on paska.

Näinhän se menee tälläkin palstalla.

Jos 17-vuotiaana on kiva tehdä kainalopieruja, leikkiä duudsonia kavereitten kanssa ja pörrätä mopolla, niin kukaan normaali ei tee sitä 20 vuotta vanhempana. Kukaan nainen ei halua keskenkasvuista teinipoikaa puolisoksi ja lasten isäksi.

Nyt naisena täytyy kyllä sanoa etten olisi edes 17-kesäisenä vilkaissutkaan tuollaiseen poikaan päin. Mutta olenkin ollut jo yli 20 vuotta onnellisesti saman miehen kanssa. 

No en minäkään, mutta tuollaisia on olemassa. Suurin osa pääsee tuosta vaiheesta yli.

Minä olenkin ollut saman miehen kanssa lähes 40 vuotta ja ihan onnellisia ollaan. Mitä näillä parisuhteen pituuksilla nyt vertaillaan?

Ei vertailla pituuksia, vaan tarkoitus oli vihjaista, että ihan kaikki eivät epäonnistu nuorinakaan miehen valinnassa. Ja että tässäkin asiassa voi käyttää järkeä, myös 17-vuotiaana.

Tässä on nyt kommentoitu miehille, jotka väittävät, että naiset vaativat miehiä muuttumaan tiettyyn suuntaan ja höpöttävät jotain Sirkus Parisuhteesta. He ilmeisesti haluavat olla koko elämänsä tismalleen samanlaisia eivätkä tunnu ymmärtävän, että ihmiset aikuistuvat.

Ei teininkään tarvitse olla mikään peräreikä, mutta nuoret nyt suhtautuvat elämään kepeämmin mitä aikuiset.

Väitän, että miehet muuttuvat iän myötä vähemmän kuin naiset. Sellaiset vilperit ovat vielä keski-ikäisinäkin samanlaisia. Suosittelen kaikille naisille perusteellista tutustumista miehen vanhempiin ennen sitoumuksia, siitä saa usein aika hyvän käsityksen miehen asennoitumisesta parisuhteeseen. 

Kun vein nykyisen mieheni ensimmäistä kertaa äitini asunnolle.

sekä åitini miesystävä ett hänen vanhemåpansa makasivat sammuneena lattialla.

Asunnosss oli myös 8 vuotias siskoni.

Anna sisko anteeksi että jätin sinut sinne..

Olin rutiköyhä 19 vuotias

Häpeä..miksi et soittanut poliisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Våierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvoaja on varmaan aina ollut, että hommatkaa hyvä mies. Mutta ei oo tainnut naisille neuvot kelvata tai sitten, eivät ole ymmärtäneet mitä hyvä tarkoittaa. Ja tästä syystä sitten valittavat palstalla. Jos joku nainen tai nuori ei tiedä mitä hyvä tarkoittaa, niin ihmettelen sitä, että mitä teille on yleensäkään opetettu tai oletteko minkäänlaista kasvatusta saaneetkaan?

Ihmiset muuttuvat vuosien myötä. Jos kehitystä ei tapahdu ikävuosina 17-37, niin kyseessä on joku aivovamma.

Ja miehen tehtävä on kehittyä siihen suuntaan kuin nainen haluaa (kuin koulutettu puudeli Sirkus Parisuhteessa) tai hän on paska.

Näinhän se menee tälläkin palstalla.

Jos 17-vuotiaana on kiva tehdä kainalopieruja, leikkiä duudsonia kavereitten kanssa ja pörrätä mopolla, niin kukaan normaali ei tee sitä 20 vuotta vanhempana. Kukaan nainen ei halua keskenkasvuista teinipoikaa puolisoksi ja lasten isäksi.

Nyt naisena täytyy kyllä sanoa etten olisi edes 17-kesäisenä vilkaissutkaan tuollaiseen poikaan päin. Mutta olenkin ollut jo yli 20 vuotta onnellisesti saman miehen kanssa. 

No en minäkään, mutta tuollaisia on olemassa. Suurin osa pääsee tuosta vaiheesta yli.

Minä olenkin ollut saman miehen kanssa lähes 40 vuotta ja ihan onnellisia ollaan. Mitä näillä parisuhteen pituuksilla nyt vertaillaan?

Ei vertailla pituuksia, vaan tarkoitus oli vihjaista, että ihan kaikki eivät epäonnistu nuorinakaan miehen valinnassa. Ja että tässäkin asiassa voi käyttää järkeä, myös 17-vuotiaana.

Tässä on nyt kommentoitu miehille, jotka väittävät, että naiset vaativat miehiä muuttumaan tiettyyn suuntaan ja höpöttävät jotain Sirkus Parisuhteesta. He ilmeisesti haluavat olla koko elämänsä tismalleen samanlaisia eivätkä tunnu ymmärtävän, että ihmiset aikuistuvat.

Ei teininkään tarvitse olla mikään peräreikä, mutta nuoret nyt suhtautuvat elämään kepeämmin mitä aikuiset.

Väitän, että miehet muuttuvat iän myötä vähemmän kuin naiset. Sellaiset vilperit ovat vielä keski-ikäisinäkin samanlaisia. Suosittelen kaikille naisille perusteellista tutustumista miehen vanhempiin ennen sitoumuksia, siitä saa usein aika hyvän käsityksen miehen asennoitumisesta parisuhteeseen. 

Kun vein nykyisen mieheni ensimmäistä kertaa äitini asunnolle.

sekä åitini miesystävä ett hänen vanhemåpansa makasivat sammuneena lattialla.

Asunnosss oli myös 8 vuotias siskoni.

Anna sisko anteeksi että jätin sinut sinne..

Olin rutiköyhä 19 vuotias

Häpeä..miksi et soittanut poliisia?

Oli -90 luvun alku..pelastin itseni

häpeän

mies on ollut rinnalla 30 vuotta

Nuoret on oikeasti tyhmiä. Sen tajusin itsekin (itsestä) kun täytin 40v että miten tyhmä sitä nuorena oli.