Minkä takia sitä ei tajunnut nuorena valita miestä paremmin?
Nyt sitten kärsin siitä, kun joudun huolehtimaan lapsista käytännössä yksin. Miksi kukaan ei kertonut, neuvonut, että mieheni on tollo? Miksi ei vaan ymmärrä nuorena näitä? MIKSIIII?
Kommentit (560)
Olipas hyvä keskusteluketju (poislukien vänkääjät).
Itse tässä harmitellut kun mies ei ole sellainen, mitä toivoin. Olen pettynyt parisuhteeseeni. Ei miehessä mitään vikaa, (ei juo ei lyö) mutta me emme vain sovi yhteen.
Häntä ei kiinnosta viettää minun kanssani aikaa eikä häntä kiinnosta minulle juttelu eikä häntä kiinnosta edes minun läheisyys. Seksi ehkä kiinnostaisi, mutta minua ei enää, koska en saa siitä itse mitään. Koko suhteen ajan olen siinäkin ollut toiselle mieliksi, vaikka itselleni homma on täysin mitäänsanomatonta.
Mies ei ole missään asiassa minulle mieliksi, miksi minunkaan pitäisi olla hänelle? Jotenkin tuo mieliksi sanakin on niin typerä, oikeastaan toivoisin, että mies osaisi ottaa minut huomioon, koska no olisi kiva jos mies toivoisi minulle hyvää ja haluaisi, että olen onnellinen? Tällähetkellä tuntuu, että olen täysin yhdentekevä miehelleni ja minäkin olen nyt sitten menettänyt kaiken mielenkiintoni ja arvostukseni miestäni kohtaan. Mielessä pyörii vain kaikki se, miten hän on käyttäytynyt törpösti ja itsekkäästi. Onhan hänessä hyvääkin ja olen ihan kirjoittanutkin hyviä puolia ylös, mutta kaikki se, mitä parisuhteelta toivoin puuttuu.
Lapsia olemme menneet tekemään niin siten olen häneen tavallaan ikuisesti jollain lailla sidottu. Onneksi erota voi. Ja tämä ihmissuhde opetti, mitä toivon parisuhteelta. Opin pitämään puoliani ja itsetuntemukseni kehittyi. Olen vielä alle 30v, elämä on vielä edessä kunhan en jää katkeroimaan paikalleni, jota kyllä olen viime aikoina tehnyt ihan liikaa. Ihan hyvä tilanne minulla on, olen tajunnut asioita, joita jotkut tajuaa vasta 50 vuotiaana! Omien halujen tunnistaminen ja niiden mukaan toimiminen on ihan jees taito, joka minulla on ollut hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena on tyhmä, kokematon ja hyväuskoinen. Ja ulkonäöllisesti kukkeimmillaan. Tarvitaanko siihen muita syitä? Itse olin onneksi vielä ujo ja arka naapurintyttö, joten en onneksi joutunut hirveämmin kusetetuksi, kun minusta harvoin edes kiinnostuttiin. Mutta jäi sitten ne lapsetkin saamatta.
Näin kävi mullekin. Onneksi sitä tosiaan osasi kiertää kaukaa ne "hilpeät hidalgot" ja muut supersosiaaliset suupaltit ja naistennaurattaja-rentut, mutta eipä se huonoilta kokemuksilta suojannut vaikka ei kusetetuksi tullutkaan. Siltikin sitä kävi niin, että ne ainoat tarjokkaat oli aivan vääränlaisia, mutta sitä kuvitteli että kyllä se siitä suttaantuu kun aikaa kuluu ja toisen tapoihin tottuu ja mukautuu. Eikä silloin pahemmin puhuttu mistään mt-ongelmista ja oikeasti aika hirvittävääkin on ollut jälkeen päin tajuta. että se eka poikaystävähän taatusti sairasti kaksisuuntaista ja siinä sitten yritti 16-vuotiaana luovia toisen oikutteluissa ja olla "huomaamaton" ja "ärsyttämättä" kun toinen uh kaili milloin jättämisellä ja milloin rekan keulaan ajamisella. Tai muuten vaan vajosi johonkin omituiseen omaan maailmaansa jossa selvästi yritti olla jotain ihan muuta kuin todellisuudessa oli.
Eikä sitä kyllä itsekään ihan tervepäinen vaan huono itsetunto ja läheisriippuvuus sitä sai tuossa suhteessa roikkumaan, koska ei sitä oikein muutenkaan oltu samalla aaltopituudella kuin satunnaisesti. Eihän siinä missään vaiheessa ollut edes mitään palavaa (teini)rakkautta vaan sitä kuuluisaa tyytymistä siihen ainoaan kuka edes jonkinlaista kiinnostusta joskus osoitti. Samalla tunsi olevansa jotenkin kovin aikuinen kun seurusteli.
No näin 35+ ne lapsettomat ja koulutetut miehet tuppaavat olemaan vetämättömiä foliohattuja. Eivät myöskään hallitse kokkaamista tai siivoamista. Siis esim imurointi sujuu, mutta voi yök niitä pesemättömiä kylppäreitä. Mieluummin pysyn sinkkuna kuin erehdyn kimppaan näiden nahjusten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tajusin vasta lasten myötä, että mieheni on itsekäs ja lapsellinen tollo. Aiemmin hän jotenkin onnistui naamioimaan nämä ominaisuudet, mutta nyt tuntuu kuin hänkin olisi lapsi. Lapset on kuitenkin jo kouluikäisiä. Ei vaan jaksais ja olis kiva jutella aikuisten kesken vaikka maailmanmenosta, mutta tollo mieheni katselee piirrettyjä, lukee sarjakuvia, narisee työstään jne mutta ei tee asioiden eteen mitään. Itse opiskelin kokonaan uuden alan kun entinen alkoi tökkiä.
Olisinpa lempannut tuon ukon jo alkumetreillä 25 vuotta sitten...
Lapset? Monikossa? Siis miehen syvin olemus paljastui vasta useamman lapsen jälkeen? Erikoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinpä. Enkä edes heti ensimmäisen tai toisenkaan kanssa vielä lisääntynyt. Oli pari alkoon menevää miestä. Sitten löysin miehen joka ei juonut juuri ikinä ja pidin muutenkin fiksuna ja kunnollisena. Valitettavasti totuus valkeni pikkuhiljaa kun lapset syntyivät. Kontrollinhaluinen kiukuttelija. Ehkä nykyään näkisin merkkejä jo aiemmin, mutta ei sitä nuorena ollut mitään kokemusta tuon kaltaisista ihmisistä.
Lapsista sentään huolehtii jollain tavalla ja välit nykyään ok.Tai sitten niitä merkkejä ei ollut? Hyvä esimerkki on ystäväni, joka meni naimisiin oikein turvallisen ja luotettavan miehen kanssa. Sairastuttuaan henkisesti miehestä tuli kuitenkin väkivaltainen, kontrolloiva ja ilkeä ihminen.
Juuri näin. Minunkin hyvälle ystävälleni kävi näin. Lempeästä, rakastavasta perheenisästä kuoriutui väkivaltainen räyhääjä, kun firma meni nurin ja mielenterveysongelmat alkoi. Lasten takia pakko lähteä.
Naisen nalkutus ajaa miehen hulluteen...
Miksei mies sitten ota eroa, kun nainen alkaa nalkuttaa? Ei sitä kannata noin pitkään vitkuttaa, kun lopputulemana on kuitenkin ero.
Sama kuin miksi nainen ei vain ota eroa väkivaltaisesta miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavia tarinoita, kiitos kun jaatte. Mulle isä toitotti, ettei kannata liian aikaisin sitoutua. Perheemme asui lapsuudessani ulkomailla, ja sama ulkomailla asumisen kipinä iski muhunkin. Muistan parikymppisenä itsenäisesti ulkomailla asuessani, kun oikein tosissani välttelin sitoutumasta mukaviinkin miehiin, jotta en sitten "olisi jumissa".
Nyt oon 45-vuotias ja arvatkaa mitä? Yhä sinkku! (On mulla joitain parisuhteita sentään takana). Ja ei, en etsi sitä kirurgi-lentäjää, vaan miehen, jolla olisi samantyyliset arvot ja utelias, dynaaminen elämäntyyli. En kovin aktiivisesti etsi, mutta kieltämättä olisi mukavampi jakaa tämä elämä jonkun kanssa. Myönnän, että en välttämättä edes tunnista, jos se oikea kävelisi vastaan.
Eli tässä teille toinen ääripääesimerkki.
Täällä toinen. Trophy-vaimon paikkaa olis kovasti ollut tarjolla. Ei kiitos. Mä etsin aktiivista/liikunnallista, älykästä ja uteliasta kumppania, joka hallitsee myös arjen eli terveellisen kokkaamisen ja siivoamisen (huom, pelkkä imurointi ei riitä). Toivon mieheltä samoja piirteitä kuin itselläni on. Tämä taitaa olla liikaa vaadittu. Jatkan deittailua enkä sitoudu mihinkään. Taitaa jäädä lapset saamatta. Eipä tässä mitään vauvakuumetta ole ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olipas hyvä keskusteluketju (poislukien vänkääjät).
Itse tässä harmitellut kun mies ei ole sellainen, mitä toivoin. Olen pettynyt parisuhteeseeni. Ei miehessä mitään vikaa, (ei juo ei lyö) mutta me emme vain sovi yhteen.
Häntä ei kiinnosta viettää minun kanssani aikaa eikä häntä kiinnosta minulle juttelu eikä häntä kiinnosta edes minun läheisyys. Seksi ehkä kiinnostaisi, mutta minua ei enää, koska en saa siitä itse mitään. Koko suhteen ajan olen siinäkin ollut toiselle mieliksi, vaikka itselleni homma on täysin mitäänsanomatonta.
Mies ei ole missään asiassa minulle mieliksi, miksi minunkaan pitäisi olla hänelle? Jotenkin tuo mieliksi sanakin on niin typerä, oikeastaan toivoisin, että mies osaisi ottaa minut huomioon, koska no olisi kiva jos mies toivoisi minulle hyvää ja haluaisi, että olen onnellinen? Tällähetkellä tuntuu, että olen täysin yhdentekevä miehelleni ja minäkin olen nyt sitten menettänyt kaiken mielenkiintoni ja arvostukseni miestäni kohtaan. Mielessä pyörii vain kaikki se, miten hän on käyttäytynyt törpösti ja itsekkäästi. Onhan hänessä hyvääkin ja olen ihan kirjoittanutkin hyviä puolia ylös, mutta kaikki se, mitä parisuhteelta toivoin puuttuu.
Lapsia olemme menneet tekemään niin siten olen häneen tavallaan ikuisesti jollain lailla sidottu. Onneksi erota voi. Ja tämä ihmissuhde opetti, mitä toivon parisuhteelta. Opin pitämään puoliani ja itsetuntemukseni kehittyi. Olen vielä alle 30v, elämä on vielä edessä kunhan en jää katkeroimaan paikalleni, jota kyllä olen viime aikoina tehnyt ihan liikaa. Ihan hyvä tilanne minulla on, olen tajunnut asioita, joita jotkut tajuaa vasta 50 vuotiaana! Omien halujen tunnistaminen ja niiden mukaan toimiminen on ihan jees taito, joka minulla on ollut hukassa.
Teillä ei ole seksiä ja miestä ei kiinnosta panostaa suhteeseen. Eikö ole tullut mieleen miksi miestä ei kiinnosta panostaa suhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut älykäs aina, ei ole mennyt mihinkään typerysten lankaan. Sori, mutta toisten pitää maksaa isommat oppirahat.
Juuri näin, ja se joka on typerä nuorena, on sitä useimmiten myös vanhana.
Tällaista tekstiä tulee vain typerän, ja kertakaikkiaan tyhmän ihmisen suusta.
Höpsistä. Valitsin puolisoni ja lasteni äidin niin fiksusti, ettei ole tarvinnut katua. Ikää 46 ja lapset erittäin hyvin pärjääviä, ongelmattomia teinejä.
Totta se nyt vain on, vaikka et typeränä sitä tajuakaan. Kohdallasi siis pitänee ilmauksesi paikkansa :)
Sama. Vain typerä kuvittelee, että hyvän puolison löytäminen on omaa ansiota. On totta, että on tilanteita joissa ne huonon kumppanin hälytysmerkit olisi pitänyt nähdä jo kaukaa, mutta on paljon niitäkin joista ei kukaan olisi voinut etukäteen arvata että pieleen menee.
Ei ole. Tämä juuri on pelkkää tyhmien ja sokeiden itsepetosta. Olen jopa ihan ääneen sanonut parille tuttavalleni, että en usko tuon miehen olevan hyväksi sinulle. Eivät ole suostuneet kuuntelemaan. Kunnes sitten kun miehen todellinen luonne on näille vatipäillekin paljastunut, maristaan, kuinka "ei voinut mitenkään etukäteen arvata".
Tämä ketju on huonoista miehistä, mutta ketjun kirjoittajissa on selvästi paljon naisia, jotka hyvä mies kiertäisi kaukaa. Katkeruus, viha ja itsereflektion puute ei kaunista ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas hyvä keskusteluketju (poislukien vänkääjät).
Itse tässä harmitellut kun mies ei ole sellainen, mitä toivoin. Olen pettynyt parisuhteeseeni. Ei miehessä mitään vikaa, (ei juo ei lyö) mutta me emme vain sovi yhteen.
Häntä ei kiinnosta viettää minun kanssani aikaa eikä häntä kiinnosta minulle juttelu eikä häntä kiinnosta edes minun läheisyys. Seksi ehkä kiinnostaisi, mutta minua ei enää, koska en saa siitä itse mitään. Koko suhteen ajan olen siinäkin ollut toiselle mieliksi, vaikka itselleni homma on täysin mitäänsanomatonta.
Mies ei ole missään asiassa minulle mieliksi, miksi minunkaan pitäisi olla hänelle? Jotenkin tuo mieliksi sanakin on niin typerä, oikeastaan toivoisin, että mies osaisi ottaa minut huomioon, koska no olisi kiva jos mies toivoisi minulle hyvää ja haluaisi, että olen onnellinen? Tällähetkellä tuntuu, että olen täysin yhdentekevä miehelleni ja minäkin olen nyt sitten menettänyt kaiken mielenkiintoni ja arvostukseni miestäni kohtaan. Mielessä pyörii vain kaikki se, miten hän on käyttäytynyt törpösti ja itsekkäästi. Onhan hänessä hyvääkin ja olen ihan kirjoittanutkin hyviä puolia ylös, mutta kaikki se, mitä parisuhteelta toivoin puuttuu.
Lapsia olemme menneet tekemään niin siten olen häneen tavallaan ikuisesti jollain lailla sidottu. Onneksi erota voi. Ja tämä ihmissuhde opetti, mitä toivon parisuhteelta. Opin pitämään puoliani ja itsetuntemukseni kehittyi. Olen vielä alle 30v, elämä on vielä edessä kunhan en jää katkeroimaan paikalleni, jota kyllä olen viime aikoina tehnyt ihan liikaa. Ihan hyvä tilanne minulla on, olen tajunnut asioita, joita jotkut tajuaa vasta 50 vuotiaana! Omien halujen tunnistaminen ja niiden mukaan toimiminen on ihan jees taito, joka minulla on ollut hukassa.
Teillä ei ole seksiä ja miestä ei kiinnosta panostaa suhteeseen. Eikö ole tullut mieleen miksi miestä ei kiinnosta panostaa suhteeseen?
Ei sitä kiinnostanut panostaa suhteeseen edes silloinkaan kun oli seksiä. Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut jostakin hänelle tärkeästä, kun hän ei ole kiinnostunut edes viettämään aikaa minun kanssani?
Luettelemani ongelmat olivat siis olemassa silloinkin kun seksiä oli. Luettelemani ongelmat johtivat siihen, että seksi ei tuntunut enää miltään muulta minulle kuin että tehdäänpäs tätä nyt kun mies tykkää ja tämä johti lopulta siihen, että seksiä ei ole ollenkaan. Seksiin tarvitsisi tunneyhteyden, sellainen tunne, että miehen kanssa on kiva olla ja että mies tykkäisi minusta. Mies ei osoita arjessa mitenkään sitä, että hän välittäisi minusta.
Nuorena on tyhmä!! Ottaa ensimmäisen vastaan tulijan. "kunhan joku minut nyt huolii" vaikka olisi itse hyvän näköinen! Kiltti tyttö, ei anna arvoa itselleen. Kärsii koko elämänsä sitten kun otti/sai oudon miehen.
Itselläni ei ole tuon miehen kanssa edes niitä lapsia siunaantunut, asutaan kerrostalossa, äijä katselee lätkää päivät. Oon ihan täynnä elämääni, tuo mies edes kaupassa osaa käydä. Itse teen vuorotöitä ja usein sitten klo 20 jälkeen joudun vielä lähtemään ostamaan ruokaa, kun tuo on käynyt jossain ravintolassa työpäivänsä aikana. Aina nipottaa jostain siisteydestä, siivoaisi itse, jos kerta jaksaa. Haluaisin lemmikin, mutta tuo ei halua ottaa mitään. Nytkin tuo ääliö oli heittänyt mun leipäni roskiin, en tiedä minkä hiton takia. Jos nyt saisin valita, ottaisin jonkun luonnonläheisen miehen, joka tahtoisi muuttaa johonkin vanhempaan omakotitaloon. Voisi sitä rempata, ottaa lemmikkejä, hoitaa pihaa yms. Nyt vaan hajoan jonkun tietokoneen tai tv pariin.
Monesti haluaa vaan pois sieltä kotoa ja sitä nuorena haluaa/arvostaa miehessä eri asioita kuin vanhemmiten.
Kun ikää tullut lisää, ajattelee enemmän turvallisuutta esim. Hyvää statusta ja tuloja elättää perhe.
Monesti hyvätuloiset miehet pystyy/jaksaa huolehtia jälkikasvustaan ja jos eivät, tulot kompensoi menetettyä aikaa laadukkaalla tekemisellä.
Köyhät lyhyet miehet on turn off. Rikkaus ja lyhyys ei haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole tuon miehen kanssa edes niitä lapsia siunaantunut, asutaan kerrostalossa, äijä katselee lätkää päivät. Oon ihan täynnä elämääni, tuo mies edes kaupassa osaa käydä. Itse teen vuorotöitä ja usein sitten klo 20 jälkeen joudun vielä lähtemään ostamaan ruokaa, kun tuo on käynyt jossain ravintolassa työpäivänsä aikana. Aina nipottaa jostain siisteydestä, siivoaisi itse, jos kerta jaksaa. Haluaisin lemmikin, mutta tuo ei halua ottaa mitään. Nytkin tuo ääliö oli heittänyt mun leipäni roskiin, en tiedä minkä hiton takia. Jos nyt saisin valita, ottaisin jonkun luonnonläheisen miehen, joka tahtoisi muuttaa johonkin vanhempaan omakotitaloon. Voisi sitä rempata, ottaa lemmikkejä, hoitaa pihaa yms. Nyt vaan hajoan jonkun tietokoneen tai tv pariin.
Niinpä haluaisit hoitajan lemmikeille ja remonttiukon joka tekisi kaiken, että saisit toteuttaa itseäsi . Näitä hyväksikäyttäjä naisia on paljon mitkä etsii remonttitaitoisia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole tuon miehen kanssa edes niitä lapsia siunaantunut, asutaan kerrostalossa, äijä katselee lätkää päivät. Oon ihan täynnä elämääni, tuo mies edes kaupassa osaa käydä. Itse teen vuorotöitä ja usein sitten klo 20 jälkeen joudun vielä lähtemään ostamaan ruokaa, kun tuo on käynyt jossain ravintolassa työpäivänsä aikana. Aina nipottaa jostain siisteydestä, siivoaisi itse, jos kerta jaksaa. Haluaisin lemmikin, mutta tuo ei halua ottaa mitään. Nytkin tuo ääliö oli heittänyt mun leipäni roskiin, en tiedä minkä hiton takia. Jos nyt saisin valita, ottaisin jonkun luonnonläheisen miehen, joka tahtoisi muuttaa johonkin vanhempaan omakotitaloon. Voisi sitä rempata, ottaa lemmikkejä, hoitaa pihaa yms. Nyt vaan hajoan jonkun tietokoneen tai tv pariin.
Niinpä haluaisit hoitajan lemmikeille ja remonttiukon joka tekisi kaiken, että saisit toteuttaa itseäsi . Näitä hyväksikäyttäjä naisia on paljon mitkä etsii remonttitaitoisia miehiä.
Sinähän minut tunnet ja tosiaan just toisin päin. Tuo mies nimenomaan hyväksikäyttää mua. Ei tee ikinä mitään, minä siivoan, minä teen ruoan, minä teen ostokset. Tuo vaan nipottaa ja käskee " tee sitä, tee tätä" "et oo tiskannut" "lattialla leivänmuruja yms" Ja en missään välissä maininnut, että miehen pitäisi se remontti yksin tehdä. Ei kannata vääristellä toisen sanomisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole tuon miehen kanssa edes niitä lapsia siunaantunut, asutaan kerrostalossa, äijä katselee lätkää päivät. Oon ihan täynnä elämääni, tuo mies edes kaupassa osaa käydä. Itse teen vuorotöitä ja usein sitten klo 20 jälkeen joudun vielä lähtemään ostamaan ruokaa, kun tuo on käynyt jossain ravintolassa työpäivänsä aikana. Aina nipottaa jostain siisteydestä, siivoaisi itse, jos kerta jaksaa. Haluaisin lemmikin, mutta tuo ei halua ottaa mitään. Nytkin tuo ääliö oli heittänyt mun leipäni roskiin, en tiedä minkä hiton takia. Jos nyt saisin valita, ottaisin jonkun luonnonläheisen miehen, joka tahtoisi muuttaa johonkin vanhempaan omakotitaloon. Voisi sitä rempata, ottaa lemmikkejä, hoitaa pihaa yms. Nyt vaan hajoan jonkun tietokoneen tai tv pariin.
Niinpä haluaisit hoitajan lemmikeille ja remonttiukon joka tekisi kaiken, että saisit toteuttaa itseäsi . Näitä hyväksikäyttäjä naisia on paljon mitkä etsii remonttitaitoisia miehiä.
Sinähän minut tunnet ja tosiaan just toisin päin. Tuo mies nimenomaan hyväksikäyttää mua. Ei tee ikinä mitään, minä siivoan, minä teen ruoan, minä teen ostokset. Tuo vaan nipottaa ja käskee " tee sitä, tee tätä" "et oo tiskannut" "lattialla leivänmuruja yms" Ja en missään välissä maininnut, että miehen pitäisi se remontti yksin tehdä. Ei kannata vääristellä toisen sanomisia!
Yksi kysymys: miksi olet tuossa suhteessa?
Ei tarvinnut ottaa esimmäistä vastaantulijaa, ja pariinnuinkin vasta lähes 30-kymppisenä. Ei onnistunut. Jostain syystä tielleni osui eronneita miehiä, joilla oli lapsia edellisestä avioliitosta.
Jos olisi nykyinen järki, en olisi moisia huolinut, vaan kun ei ollut. Ansaitsin paremmin kuin mieheni, pystyin elättämään itse itseni...
Nyt elän yksin enkä huoli ketään valtakuntaani.
Nainen 60-v.
Niin kiltti että säälistä miehen otti kun kukaan muu ei huolinut! Näin ...... Kiltti tyttö ! 😫🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole tuon miehen kanssa edes niitä lapsia siunaantunut, asutaan kerrostalossa, äijä katselee lätkää päivät. Oon ihan täynnä elämääni, tuo mies edes kaupassa osaa käydä. Itse teen vuorotöitä ja usein sitten klo 20 jälkeen joudun vielä lähtemään ostamaan ruokaa, kun tuo on käynyt jossain ravintolassa työpäivänsä aikana. Aina nipottaa jostain siisteydestä, siivoaisi itse, jos kerta jaksaa. Haluaisin lemmikin, mutta tuo ei halua ottaa mitään. Nytkin tuo ääliö oli heittänyt mun leipäni roskiin, en tiedä minkä hiton takia. Jos nyt saisin valita, ottaisin jonkun luonnonläheisen miehen, joka tahtoisi muuttaa johonkin vanhempaan omakotitaloon. Voisi sitä rempata, ottaa lemmikkejä, hoitaa pihaa yms. Nyt vaan hajoan jonkun tietokoneen tai tv pariin.
Niinpä haluaisit hoitajan lemmikeille ja remonttiukon joka tekisi kaiken, että saisit toteuttaa itseäsi . Näitä hyväksikäyttäjä naisia on paljon mitkä etsii remonttitaitoisia miehiä.
Sinähän minut tunnet ja tosiaan just toisin päin. Tuo mies nimenomaan hyväksikäyttää mua. Ei tee ikinä mitään, minä siivoan, minä teen ruoan, minä teen ostokset. Tuo vaan nipottaa ja käskee " tee sitä, tee tätä" "et oo tiskannut" "lattialla leivänmuruja yms" Ja en missään välissä maininnut, että miehen pitäisi se remontti yksin tehdä. Ei kannata vääristellä toisen sanomisia!
Eikös sitä naiset yleensä nalkuta tuollaisista tee sitä tee tätä et oo tiskannut jne..
ilmeisesti et tee hommiasi niin kuin ootte sopinut.
Olen eri, mutta voin vastata. Tietenkin seksin tarjoaminen isälleni, ja sitten sen seksin seurauksista eli meistä lapsista huolehtiminen. Oletteko jotenkin vajaita, kun ette tätä tajua ilman että se rautalangasta väännetään?