Minkä takia sitä ei tajunnut nuorena valita miestä paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Nuorena kannattaa opiskella, tehdä töitä ja matkustella. Sanon aina nuorille naisille, että liian aikaisin ei kannata sitoutua! Siitä ei seuraa kuin ikävyyksiä.

en oikein koskaan ymmärtänyt tätä, eikö samat jutut voi tehdä sen kumppanin kanssa?

t nuori nainen vakavassa suhteessa

Sanopa poikaystävällesi, että muutetaan kaupunkiin x sinun opintojen perässä. Myöhemmin muutat kesätöiden perässä kaupunkeihin a, b ja c. Välillä käyt ulkomailla yliopistovaihdossa. Valmistumisen jälkeen saat työpaikan kaupungista d, sitten e ja lopulta f. Onko poikaystävä pysynyt matkassa vai oletteko eläneet etäsuhteessa kaikki nuo vuodet.

poikaystävä muutti itseasiassa yliopistokaupunkiini ja sen verran iso kaupunki että ei ihan hirveesti tarvii liikuskella. alallani on hyvin töitä ja kyllä, pystytään olemaan hyvin etänä pidempiäkin aikoja vaikka kuinka ikävää se onkaan. ymmärrän kyllä jos pidät minua typeränä mutta en tunne että villi vapaa sinkku opiskelijaelämä sopii minulle koska olen hiljainen tyttö ja irtosuhteet ällöttävät

Itse opetan yliopistossa, ja on aina jotenkin hellyttävää, kun pikkukylistä tulee 18-19-vuotiaita fukseja kihlasormus sormessa. Noin 98% tapauksista sormus, ja kihlattu, on jäänyt taakse toisen opiskeluvuoden alkuun mennessä. Kyllä se vaan niin on, että liian nuorena ei kannata ottaa palloa jalkaansa. 

ok no ei olla kihloissa ja en ymmärrä mikä meidän suhteessa on vikana jos ollaan toistemme parhaita ystäviä ja elämä kivempaa yhdessä? ja hän on aikuinen mies joka osaa tehdä omat päätökset niin antaa muuttaa tänne vaan

Miten pitkään te olette olleet yhdessä? Onko mies töissä vai opiskeleeko?

Tuo sinun kirjoitustyyli on pikkutyttömäinen, ei vaikuta aikuisen kirjoitukselta. Sinulta puuttuu isot alkukirjaimet, pilkut ja pisteet.

ollaan 20v ja molemmat opiskellaan eri alaa ja joo oot oikeessa kirjotan laiskasti mutta enpäs tiedä onko sillä vauvapalstalla mtiään merkitystä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No niinpä. Enkä edes heti ensimmäisen tai toisenkaan kanssa vielä lisääntynyt. Oli pari alkoon menevää miestä. Sitten löysin miehen joka ei juonut juuri ikinä ja pidin muutenkin fiksuna ja kunnollisena. Valitettavasti totuus valkeni pikkuhiljaa kun lapset syntyivät. Kontrollinhaluinen kiukuttelija. Ehkä nykyään näkisin merkkejä jo aiemmin, mutta ei sitä nuorena ollut mitään kokemusta tuon kaltaisista ihmisistä.

Lapsista sentään huolehtii jollain tavalla ja välit nykyään ok.

Tai sitten niitä merkkejä ei ollut? Hyvä esimerkki on ystäväni, joka meni naimisiin oikein turvallisen ja luotettavan miehen kanssa. Sairastuttuaan henkisesti miehestä tuli kuitenkin väkivaltainen, kontrolloiva ja ilkeä ihminen.

Juuri näin. Minunkin hyvälle ystävälleni kävi näin. Lempeästä, rakastavasta perheenisästä kuoriutui väkivaltainen räyhääjä, kun firma meni nurin ja mielenterveysongelmat alkoi. Lasten takia pakko lähteä.

Naisen nalkutus ajaa miehen hulluteen...

Miksei mies sitten ota eroa, kun nainen alkaa nalkuttaa? Ei sitä kannata noin pitkään vitkuttaa, kun lopputulemana on kuitenkin ero.

Eikös se naisilta onnistu? Miksi alatte nalkuttaa ettekä ota eroa?

Miksi jätätte kaikki päätökset miehen harteille?

Jos samasta asiasta sanoo kaksi kertaa, niin se ei ole nalkutusta. Palstalta olen lukenut, että naiset laittavat vireille 80 % eroista. Vielä on miehillä tuon suhteen petrattavaa.

Uskot kaiken mitä palstalla sanotaan?

Hienoa, jos olen väärässä. Aihe ei ole kiinnostanut niin paljon, että olisin tarkistanut sen jostain. Ihan hyvä, että huonossa suhteessa oleva hakee eron olipa mies tai nainen.

Suurin osa haetaan yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Koska nuorena ei vielä ole tarpeeksi elämänkokemusta ja ihmistuntemusta.

Jordan Petersonin mukaan se että naiset rakastuvat "pahoihin poikiin" koskee lähinnä nuoria 16-21- vuotiaita, koska heillä ei vielä ole tarpeeksi ihmistuntemusta tehdä eroa itsevarman hyvän tyypin ja röyhkeän narsistin välillä.

Narsistin "itsevarma kovis"- esitys menee läpi vielä nuorella naisella. Narsistit ovat taitavia jäljittelemään itseensä luottavaa ja henkisesti vahvaa miestä. Yleensä tällaiset miehet ovat luonnostaan myös kilpailunhaluisia ja narsisti on myös kilpailunhaluinen, tosin eri syistä.

Nuoret naiset eivät vielä osaa nähdä läpi narsistin mahtipontisen arroganssin vaan sekoittavat sen aitoon itseluottamukseen ja varmuuteen.

Toki on vanhempiakin, yleensä lapsuudessa väkivallasta ym. vakavasti traumatisoituneita naisia, jotka tuntevat viehätystä rikollisiin ja arvaamattomiin ja epävakaisiin ihmisiin ja haluavat ikään kuin "pelastaa" heidät rakkaudellaan.

Naiset ajattelevat vulvallaan

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ei vaan ymmärrä. Tajuan nyt, suunnilleen 40 vuotta myöhemmin, millainen mies olisi pitänyt parikymppisenä etsiä. Tajuan myös, mitä olisi pitänyt opiskella ja tehdä.

Myöhäistä pyllistää, kun p a s k a  housuissa . Näin se vaan menee. Elämästä oppii

Se kai elämän tarkoitus sitten lopulta on?

Samoja ajatuksia. Mutta hullulta tuntuu, että sitten kun olet nämä asiat oppinut ja tajunnut, on elämä mennyt jo suurelta osin ohi. Ainakin se aika, kun perustetaan perhettä, hankitaan ammattia jne. Kiva tajuta joskus päälle nelikymppisenä tai myöhemmin, miten olisi halunnut elää ja millaisia valintoja tehdä. Mitä järkeä koko touhussa? Toki on joo loppuelämän ensimmäinen päivä jne. jne. mutta kyllä ainakin itse rämmin keski-iän kriisissä jossa koko elämä tuntuu välillä ihan hukkaan heitetyltä. Nyt on joka tapauksessa jo liian myöhäistä saada lapsia ja perustaa perhe nollasta. Nuoruus tuli ja meni.

Sanoisin yleispätevän tyhjentävästi, että ihmisillä joilla itsellään on (itsetiedostamaton) mt-ongelma tulevat todennäköisesti valitsemaan puolison jolla sellainen on myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normisettiä. Tuota tulee vastaan nelikymppisissä naisissa; liian paskana pystyäkseen mihinkään normaaliin parisuhteeseen ja kauhea katkeruus päällä. Suosista katselen alle 30 vuotiata, jotka vielä eivät ole pilanneet elämäänsä.

- M43

Sinun kanssa sitten kyllä viimeistään pilaavat.

Naisilla nyt on muutenkin vain yksi käyttötarkoitus

Näin on, ja mitä pikemmin he sen sisäistävät, sen parempi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut älykäs aina, ei ole mennyt mihinkään typerysten lankaan. Sori, mutta toisten pitää maksaa isommat oppirahat.

Juuri näin, ja se joka on typerä nuorena, on sitä useimmiten myös vanhana.

Tällaista tekstiä tulee vain typerän, ja kertakaikkiaan tyhmän ihmisen suusta.

Höpsistä. Valitsin puolisoni ja lasteni äidin niin fiksusti, ettei ole tarvinnut katua. Ikää 46 ja lapset erittäin hyvin pärjääviä, ongelmattomia teinejä.

Totta se nyt vain on, vaikka et typeränä sitä tajuakaan. Kohdallasi siis pitänee ilmauksesi paikkansa :)

No mitäs väliä sillä sitten on, kun kuitenkin ollaan edelleen vaimon kanssa onnellisia yhdessä, ja tykätään toisistamme vielä 20 vuoden jälkeenkin? Hajoa sinä koppava yh-mamma katkeruuteesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Nuorena kannattaa opiskella, tehdä töitä ja matkustella. Sanon aina nuorille naisille, että liian aikaisin ei kannata sitoutua! Siitä ei seuraa kuin ikävyyksiä.

en oikein koskaan ymmärtänyt tätä, eikö samat jutut voi tehdä sen kumppanin kanssa?

t nuori nainen vakavassa suhteessa

Sanopa poikaystävällesi, että muutetaan kaupunkiin x sinun opintojen perässä. Myöhemmin muutat kesätöiden perässä kaupunkeihin a, b ja c. Välillä käyt ulkomailla yliopistovaihdossa. Valmistumisen jälkeen saat työpaikan kaupungista d, sitten e ja lopulta f. Onko poikaystävä pysynyt matkassa vai oletteko eläneet etäsuhteessa kaikki nuo vuodet.

poikaystävä muutti itseasiassa yliopistokaupunkiini ja sen verran iso kaupunki että ei ihan hirveesti tarvii liikuskella. alallani on hyvin töitä ja kyllä, pystytään olemaan hyvin etänä pidempiäkin aikoja vaikka kuinka ikävää se onkaan. ymmärrän kyllä jos pidät minua typeränä mutta en tunne että villi vapaa sinkku opiskelijaelämä sopii minulle koska olen hiljainen tyttö ja irtosuhteet ällöttävät

Itse opetan yliopistossa, ja on aina jotenkin hellyttävää, kun pikkukylistä tulee 18-19-vuotiaita fukseja kihlasormus sormessa. Noin 98% tapauksista sormus, ja kihlattu, on jäänyt taakse toisen opiskeluvuoden alkuun mennessä. Kyllä se vaan niin on, että liian nuorena ei kannata ottaa palloa jalkaansa. 

ok no ei olla kihloissa ja en ymmärrä mikä meidän suhteessa on vikana jos ollaan toistemme parhaita ystäviä ja elämä kivempaa yhdessä? ja hän on aikuinen mies joka osaa tehdä omat päätökset niin antaa muuttaa tänne vaan

Miten pitkään te olette olleet yhdessä? Onko mies töissä vai opiskeleeko?

Tuo sinun kirjoitustyyli on pikkutyttömäinen, ei vaikuta aikuisen kirjoitukselta. Sinulta puuttuu isot alkukirjaimet, pilkut ja pisteet.

ollaan 20v ja molemmat opiskellaan eri alaa ja joo oot oikeessa kirjotan laiskasti mutta enpäs tiedä onko sillä vauvapalstalla mtiään merkitystä

Ei ole vauvapalstalle merkitystä sillä, kuinka kirjoitat, mutta itsellesi on, ja jos et ymmärrä sitä, niin sekin on vain sinun tappiosi - ei vauvapalstan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ei vaan ymmärrä. Tajuan nyt, suunnilleen 40 vuotta myöhemmin, millainen mies olisi pitänyt parikymppisenä etsiä. Tajuan myös, mitä olisi pitänyt opiskella ja tehdä.

Myöhäistä pyllistää, kun p a s k a  housuissa . Näin se vaan menee. Elämästä oppii

Se kai elämän tarkoitus sitten lopulta on?

Samoja ajatuksia. Mutta hullulta tuntuu, että sitten kun olet nämä asiat oppinut ja tajunnut, on elämä mennyt jo suurelta osin ohi. Ainakin se aika, kun perustetaan perhettä, hankitaan ammattia jne. Kiva tajuta joskus päälle nelikymppisenä tai myöhemmin, miten olisi halunnut elää ja millaisia valintoja tehdä. Mitä järkeä koko touhussa? Toki on joo loppuelämän ensimmäinen päivä jne. jne. mutta kyllä ainakin itse rämmin keski-iän kriisissä jossa koko elämä tuntuu välillä ihan hukkaan heitetyltä. Nyt on joka tapauksessa jo liian myöhäistä saada lapsia ja perustaa perhe nollasta. Nuoruus tuli ja meni.

Heh! Samaa selitti minulle eräs vanhempi arabiukko, kun aikoinaan kauhistelin arabien tapaa pakkonaittaa heidän tyttäriään isän valitsemalle sulhaselle.

Hän sanoi juuri tuota, että eihän sellainen nuori nainen tiedä maailmasta vielä mitään. Miten hän pystyisi vajavaisella ihmistuntemuksellaan valitsemaan itselleen kunnon miehen?

Parempi tytön ja tulevien lasten kannalta on, että tytön puolison valitsee tytön suvun vanhemmat jäsenet, joilla on viisautta ja ihmistuntemusta.

Nuorena mies valloitti minut sinnikkyydellään ja rakastuin häneen kovasti. Siinä vaiheessa ei tullut vielä miettineeksi, millaista tuleva perhe-elämä olisi tai ainakin oletti, että molemmat keskittyvät siinä vaiheessa perheeseen. Pikkulapsivaiheessa totesin elämäni olevan täyttä paskaa ja mieheni olevan itsekäs kusipää, joka käytännössä jatkoi sinkkuelämäänsä ja minä kannoin päävastuun lapsista ja arjen pyörittämisestä. Alkoholiongelmaansakaan mies ei koskaan suostunut myöntämään. Kaverin kanssa usein harmiteltiin, miksei oltu tajuttu nuorena valita vähän viisaammin lastemme isiä. Omalla kohdallani kohtalo puuttui peliin ja mies kuoli.

Viisastuneena ja elämää kokeneena päätin valita seuraavan mieheni tarkemmin. Kelpuuttaisin elämänkumppanikseni vain miehen, joka toisi jotain lisäarvoa elämääni. Mielummin olisin yksin kuin huonossa suhteessa. Haaveissani siinsi hyvä parisuhde, jossa kumpikin voi hyvin ja onnellinen. Tiukan seulan kanssa lähdin etsimään unelmamiestäni ja aika nopeasti onni potkaisi ja löysin täydellisen miehen. Eroa entisellä ja nykyisellä parisuhteella on kuin yöllä ja päivällä. Harmittaa ainoastaan, etten tavannut nykyistä miestäni jo aiemmin. Hänen kanssaan elämä on onnellista. Tyttärelleni olen jakanut elämänviisauksia ja kertonut, mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota ennen kuin sitoutuu johonkin mieheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ei vaan ymmärrä. Tajuan nyt, suunnilleen 40 vuotta myöhemmin, millainen mies olisi pitänyt parikymppisenä etsiä. Tajuan myös, mitä olisi pitänyt opiskella ja tehdä.

Myöhäistä pyllistää, kun p a s k a  housuissa . Näin se vaan menee. Elämästä oppii

Se kai elämän tarkoitus sitten lopulta on?

Samoja ajatuksia. Mutta hullulta tuntuu, että sitten kun olet nämä asiat oppinut ja tajunnut, on elämä mennyt jo suurelta osin ohi. Ainakin se aika, kun perustetaan perhettä, hankitaan ammattia jne. Kiva tajuta joskus päälle nelikymppisenä tai myöhemmin, miten olisi halunnut elää ja millaisia valintoja tehdä. Mitä järkeä koko touhussa? Toki on joo loppuelämän ensimmäinen päivä jne. jne. mutta kyllä ainakin itse rämmin keski-iän kriisissä jossa koko elämä tuntuu välillä ihan hukkaan heitetyltä. Nyt on joka tapauksessa jo liian myöhäistä saada lapsia ja perustaa perhe nollasta. Nuoruus tuli ja meni.

Ja siinä samalla että on pilannut oman elämänsä ja nykyisen keski-ikänsä on myös pilannut siinä mielessä tulevankin, ettei myöskään esim eläkeiässä ole mahdollisuuttakaan olla isovanhempi eikä elämä ole silloin muutenkaan yhtään sen enempää oman näköistä mitä se on nyt.

Niitä asioita eli elämän suurempia linjoja/perustuksia, jotka oikeasti tekisi elämästä sellaista joka tuntuu omalta ei vaan enää voi tehdä vaan jatkossakin ne on ja pysyy pielessä. Tätä ei korjaa mikään määrä pienempiä muutoksia.

Itselläkin iski oikein kunnolla keski-iänkriisi koronan ekana vuonna kun oli normia enemmän aikaa omille ajatuksille ja niitähän sitten olikin melkoinen määrä läpi käytäväksi. Ennen pystyi lenkkeilemällä nollaamaan päänsä, mutta tätä nykyä lenkit on ihan kamalia kun asioita pyörii päässä ja aina hoksaa jonkin uuden asian jossa olisi pitänyt toimia toisin tai kokonaan sellaisen asian, jota ei ole ikinä edes huomioinut ja joka onkin todellisuudessa itselle ihan hirmu tärkeä. Se vaan olisi pitänyt ymmärtää jo aikaa sitten ottaa tavoitteeksi ja saavuttaakin jo koska enää sille ei mahdollisuutta ole.

Jotenkin tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja surulliselta yrittää nyt luopua näistä, kun niitä ei ikinä edes päässyt tavoittelemaan. Hyväksyä se, ettei ne itselle aidosti tärkeät asiat tule koskaan toteutumaan ja niistä ei pääse osalliseksi ollenkaan. Osa kun on sellaisia, ettei päämäärä ole niinkään se tärkein juttu vaan ihan kaikki sitä ennen. Päällimmäinen tunne on tällä hetkellä se, että oma elämä jääkin ihan elämättä ja sitä vaan on olemassa (kuten tähänkin asti) eikä oikeasti elä.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin yleispätevän tyhjentävästi, että ihmisillä joilla itsellään on (itsetiedostamaton) mt-ongelma tulevat todennäköisesti valitsemaan puolison jolla sellainen on myös.

Hyvinkin paljon mahdollista. Lisäksi sellaiset ihmiset jotka on tottuneet huonoon kohteluun ym tunnekylmyyteen valitsee/löytää herkästi jatkossakin samanlaisen ihmisen, koska se ilkeys, kylmyys ja kaltoinkohtelu tuntuu normaalilta ja turvalliselta.

Pahimmillaan ihan normaali ihminen tuntuu tunnekylmyyteen tottuneesta/kasvaneesta jopa epäluotettavalta ja lipeväkieliseltä huijarilta josta pitää pysyä kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin yleispätevän tyhjentävästi, että ihmisillä joilla itsellään on (itsetiedostamaton) mt-ongelma tulevat todennäköisesti valitsemaan puolison jolla sellainen on myös.

Tyhjentävästi taas sanoisin, että vain pieni osa mielenterveyden haasteista alkaa lapsuudessa tai nuoruudessa. Suurin osa puhkeaa myöhemmin elämässä. Koskaan et tiedä, sairastutko itse tai sairastuuko läheisesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normisettiä. Tuota tulee vastaan nelikymppisissä naisissa; liian paskana pystyäkseen mihinkään normaaliin parisuhteeseen ja kauhea katkeruus päällä. Suosista katselen alle 30 vuotiata, jotka vielä eivät ole pilanneet elämäänsä.

- M43

Sinun kanssa sitten kyllä viimeistään pilaavat.

Naisilla nyt on muutenkin vain yksi käyttötarkoitus

No kerropa nyt rohkeasti meille muillekin, mikä se sinun äitisi ainoa KÄYTTÖtarkoitus on/oli? kiinnostaa ihan hemmetisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti naisilla on parinvalinnassa miehiä enemmän päätäntävaltaa, koska heillä on enemmän tarjontaa. Ja en nyt väitä, että vain laadukasta tarjontaa, mutta tarjontaa kuitenkin.

Ikiaikainen tapa valita puoliso on taas ollut se, että pyritään saamaan se, jonka kaikki muutkin haluavat. Mistä nämä preferenssit alkujaan juontuvat on kaikkea muuta kuin selvää. Mutta ainakin vahvuus, elinvoimaisuus, taidot, hoksottimet, piirteiden symmetria sekä myöhemmin myös aineelliset resurssit ovat näytelleet tärkeää osaa. Ikävä kyllä, näiden ominaisuuksien ohessa ei aina tule lojaaliutta, empatiaa ja halua jakaa arki sekä tekemisen että tunteen tasolla.

Noista viimeksi mainituista ominaisuuksista käsin voi tietysti myös parinvalinnan käynnistää, mutta silloinkin voi joskus käväistä mielessä jäytävä pelko väärästä valinnasta, kun enemmistö tuntuu toimivan aivan toisin. Sanoisin, että ruoho nyt vain on melkein aina vihreämpää aidan toisella puolella. Kannattaa silti tehdä kaikkensa sen eteen, jonka on valinnut. Niin miesten kuin naistenkin.

ei ole, nimittäin ruoho vihreämpää. Naisen markkina-arvo on korkeimmillaan alle 25 vuotiaana joten silloin saatu mies on sitä korkeinta tasoa minkä nainen pystyy elämänsä aikana saamaan ja siitä suunta on vain alaspäin. Keski-ikäinen yh raakki ei saa enää puliukkoakaan:)

En tiedä luitko ihan ajatuksella tuon mitä kirjoitin. Pointtini oli se, että miehissä, kuten ihmisissä yleensäkin, on erilaisia ominaisuuksia. Vaikka olisit valittuasi saanut joitakin hyviä ominaisuuksia, joitakin toisia melkein aina puuttuu. Niihin puutteisiin sitten helposti kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi parikymppinen valitsija kiinnittää huomiota erilaisiin piirteisiin kuin keski-iän saavuttanut.

Naiset ajattelevat siis vulvallaan.

Jos nuorena ehkä ajattelevatkin, niin eivät ainakaan yhtään sen enempää kuin me miehet peniksellämme. Toistat täällä viesti viestin jälkeen tätä oivaltamaasi "totuutta" kuin olisit juuri kehittänyt parannuksen suhteellisuusteoriaan.

Me olemme edelleen biologisia olentoja ja kannamme mukanamme vuosimiljoonia vanhoja käyttäytymismuotoja. Se on itsestään selvää. Voisit yhtä hyvin hihkua täällä, että naisilla on kädet, naisilla on jalat. Jihuu, naisilla on nenäkin! Koetapa kehittää ajatteluasi ja argumentaatiotasi, jos haluat jotakin meille muille antaa.

Ei tämä tuo jota lainaat ymmärrä noin monitahoista ja fiksua ajatuksenjuoksua. Olen tullut siihen tulokseen että kyseessä on oikeasti Kremlistä palkan saava hämmentäjä = Pyhä-Vu_l_v_a- miehenäkin tunnettu trollaaja.

Voi olla. 😊 Hän ei myöskään tunnu ymmärtävän, että hänen kohdallaan on aivan samantekevää, ajatteleeko nainen aivoillaan, sydämellään, sukuelimillään vai millä, koska valinta ei kuitenkaan taitaisi ikinä kohdistua häneen.

Kummasti teillä on aina mennä henkilöön kun viesti ei miellytä  :)

Toki, se on palstanartuille yleinen toimintamalli

Sinähän se siinä menet koko ajan henkilöön.

ohis

Sori narttu, mä en koskaan aloita nimittelyä.

Kyllä näköjään taas aloitit.

Vierailija kirjoitti:

Keskis-ikäisenä voi sitten kiroilla, kun kaikki tarjokkaat onkin moniongelmaisia ex-jänniksiä, joilla ruokkomaksut vie irtorahat.

Ei, vaan keski-ikäisenä voi skipata ne jännikset kun ne tunnistaa sekunnissa. Nuorena minäkin tykkäsin kitaristeista mutta luojan kiitos en mennyt yhteen minkään hoopon kanssa. Keskityin omaan uraan ja varallisuuden kerryttämiseen ja sitten löytyi vieläpä todella tasokas mies, jonka ohi olisin varmasti nuorena tyhmänä kävellyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kertoi että vauvan hoito on hänelle työtä, kun taas minulle se on helppoa, oikeastaan omaa aikaa.

Vuosien varrella olen käyttänyt paljon aikaa miehen ja lapsen riitojen selvittelyyn, viikottain. Lapsi alkaa mennä kehitystasolla miehen ohi, kun hänen kanssa käydään paljon näitä muiden kohteluun liittyviä asioita läpi, ei ole helppoa lapsellekaan nämä luonnostaan, mutta kerrataan paljon. Aikuisen on selvästi vaikeampi oppia uutta, kun on vuosikymmeniä elänyt tällaisella "minulla on oikeus" mind setillä.

Haluaisin olla nainen suhteessa, mutta on todella vaikea pitäytyä siinä puolison roolissa, kun päälle kaatuu kaikki mitä toisella on "oikeus" olla tekemättä.

Kuka sinulle valitsi tuon miehen ja millä perusteella?

Nuo on sellaisia asioita, jotka ei välttämättä seurusteluaikana tule ilmi. Esim oma mies oli alusta asti sitä mieltä, että hän haluaa lapsia. Olimme yhdessä 14 vuotta ennen kuin suostuin lapsen tekoon. No yllätys yllätys, mies ei halunnut hoitaa lasta. lähinnä pelkäsi koko lasta. 

Myöhemmin kuulin anopilta, että miehen isä ei ollut koskaan edes pitänyt omia lapsiaan sylissä, eli ei ollut koskaan mitenkään osallistunut lastensa hoitoon. Näin siis isossa maatalossa, jossa naiset teki naisten työt ja miehet miesten työt. Omakin mies oli  varmaan luullut, että hänen ei tarvitse mitenkään osallistua lapsen hoitoon. Itselle ei taas tullut mieleenkään, että lasta halutaan, mutta sitä ei haluta hoitaa tai se elämään osallistua. Meillä kun oli lapsuuden kodissa ihan eri meininki. 

Ehkäpä juuri tälläiset erot jo lapsuuden perheessä luovat meihin erilaisia mielikuvia siitä, miten perheenä toimitaan. 

Et vastannut kysymykseen.

Jos nuo asiat olivat kynnyskysymys, olisit selvittänyt ne ennen kuin "suostut lastentekoon"

Nyt prioriteettisi muuttuivat, ja syytät miestä ettei sillä muuttunut.

No olisiko mahdollista, että myös mies olisi voinut keskustella aiheesta, vai onko se aina ja vain naisen tehtävä? Olisiko mies voinut jo silloin, kun lasta ruinasi, sanoa, että hän ei sitten muuten sitä hoida, eikä hyppää vanhempain illoissa, eikä käytä neuvolassa ?

Onko mies aina  se syytön osapuoli, vaikka ei oma-aloitteisesti puhu asioita, kuten siitä, miten aikoo osallistua oman (toivomansa)lapsen hoitoon?

Miksi kaikki kommunikointi on aina naisen vastuulla? 

Se ehkäisee kuka ei halua lapsia.

Sama koskee keskustelun aloittamista: tyytymätön avaa suunsa.

Ei, vaan se, joka pystyy terveyden puolesta käyttämään sitä.

eri

Aika harvassa on niin sairaita ihmisiä joille ei käy sterilointi/vasektomia, hormonaalinen ehkäisy, kuparikierukka eikä kondomi.

Sanottiinko tuossa mitään sellaista? Ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normisettiä. Tuota tulee vastaan nelikymppisissä naisissa; liian paskana pystyäkseen mihinkään normaaliin parisuhteeseen ja kauhea katkeruus päällä. Suosista katselen alle 30 vuotiata, jotka vielä eivät ole pilanneet elämäänsä.

- M43

Sinun kanssa sitten kyllä viimeistään pilaavat.

Naisilla nyt on muutenkin vain yksi käyttötarkoitus

No kerropa nyt rohkeasti meille muillekin, mikä se sinun äitisi ainoa KÄYTTÖtarkoitus on/oli? kiinnostaa ihan hemmetisti.

Minua kiinnostaa kanssa. Tulepas nyt kertomaan, mihin äitiäsi käytit ja kuka muu sitä äitiä käytti ja mihin käytti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normisettiä. Tuota tulee vastaan nelikymppisissä naisissa; liian paskana pystyäkseen mihinkään normaaliin parisuhteeseen ja kauhea katkeruus päällä. Suosista katselen alle 30 vuotiata, jotka vielä eivät ole pilanneet elämäänsä.

- M43

Sinun kanssa sitten kyllä viimeistään pilaavat.

Naisilla nyt on muutenkin vain yksi käyttötarkoitus

No kerropa nyt rohkeasti meille muillekin, mikä se sinun äitisi ainoa KÄYTTÖtarkoitus on/oli? kiinnostaa ihan hemmetisti.

Kehtakohan tämä mies kertoa äidilleen, mitä hän oikeasti naisista, eli siin myös äidistään ajattele? Ja mihin hän on mahtanut äitiään käyttää?  Nainenhan se hänenkin äitinsä on ja vain yhteen käyttöön luotu.  Hui mikä perhe!

Mielenkiinnolla kyllä odotan vastausta.

Nuorena on tyhmä, kokematon ja hyväuskoinen. Ja ulkonäöllisesti kukkeimmillaan. Tarvitaanko siihen muita syitä? Itse olin onneksi vielä ujo ja arka naapurintyttö, joten en onneksi joutunut hirveämmin kusetetuksi, kun minusta harvoin edes kiinnostuttiin. Mutta jäi sitten ne lapsetkin saamatta.