Minkä takia sitä ei tajunnut nuorena valita miestä paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Samahan se on miehillä, ettei kaikki osanneet valita naista fiksusti. Itsekin aloin 24-vuotiaana seurustelemaan prinsessasyndroomaisen likan kanssa. Ihmeellisiä ongelmia alkoi tulla elämään, ja sitten sitä naiviuttaan luuli, että tämä on normaalia, joka kuuluu elämään. Ja paskat. Siitä oli normaalit kaukana, eikä ne jutut kuuluneet tasapainoiseen, hyvään elämään.

Nyt keski-iän ylittäneenä voi sitten muistella, kuinka urpo sitä on nuorena ollut, tehnyt virheitä virheiden perään ja siinä sivussa ryssinyt nuoruutensa, jonka olisi pitänyt olla elämän parasta aikaa. Ja kun ei ne tyhmyydet ole jääneet yksin huonon kumppanin kanssa seurusteluun, vaan sitä on toilailtu monessakin asiassa. On paljon lyhyempi lista luetella asiat, joissa on toiminut oikein kuin se, että mikä kaikki olisi pitänyt tehdä toisin. Heti tulee mieleen ainakin sata idiootin tekemää virhettä, mutta sitä, että mitkä ovat olleet ne oikeat valinnat, niin pitkään joutuu miettimään, että mitähän sitä on tullut viisaasti tehtyä. Kyllä on yhden käden sormin laskettavissa.

Sillä yhdelläkin oikein kohdilleen osuneella väärällä valinnalla aiheuttaa sen, ettei jatkossa edes ole sitä hyvää vaihtoehtoa valittavaksi vaan tarjolla on ainoastaan erilailla huonoja.

Siksi ne huonot/väärät valinnat vaan kasautuu ja kasautuu.

Todennäköisesti tuo kyllä toimii toisinkin päin eli yhdellä oikealla valinnalla oikeaan kohtaan takaa sen, että jatkossa on vain hyviä vaihtoehtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Nuorena kannattaa opiskella, tehdä töitä ja matkustella. Sanon aina nuorille naisille, että liian aikaisin ei kannata sitoutua! Siitä ei seuraa kuin ikävyyksiä.

en oikein koskaan ymmärtänyt tätä, eikö samat jutut voi tehdä sen kumppanin kanssa?

t nuori nainen vakavassa suhteessa

Nuo kaikki nimenomaan kannattaakin tehdä sen kumppanin kanssa, koska siinä sitä oppii toisen tuntemaan kun elää arkea ja juhlaa sekä lomailee toisen kanssa.

Eikä tarvitse puolipaniikissa ottaa ekaa vastaantulijaa puolisoksi kun tulee halu perustaa perhe päälle 30-vuotiaana. 

kiitos tästä vastauksessa, kumppanini nimittäin parantaa elämänlaatuani suuresti, ollaan parhaita ystäviä ja en näe mitään syytä keskeyttää suhdetta mutta täällä ja muilla palstoilla joissa on vanhempia ihmisiä aina kannustetaan juuri suhdettani vastaan niin tulee epävarma olo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Nuorena kannattaa opiskella, tehdä töitä ja matkustella. Sanon aina nuorille naisille, että liian aikaisin ei kannata sitoutua! Siitä ei seuraa kuin ikävyyksiä.

en oikein koskaan ymmärtänyt tätä, eikö samat jutut voi tehdä sen kumppanin kanssa?

t nuori nainen vakavassa suhteessa

Sanopa poikaystävällesi, että muutetaan kaupunkiin x sinun opintojen perässä. Myöhemmin muutat kesätöiden perässä kaupunkeihin a, b ja c. Välillä käyt ulkomailla yliopistovaihdossa. Valmistumisen jälkeen saat työpaikan kaupungista d, sitten e ja lopulta f. Onko poikaystävä pysynyt matkassa vai oletteko eläneet etäsuhteessa kaikki nuo vuodet.

Ei tuollaista perässä muuttamista voi nykyään edellyttää edes vaimolta, miten sitten poikaystävältäkään.

Niinpä, siksi nuo kannattaa hoitaa pois ennen kuin alkaa seurustella vakavasti. Muussa tapauksessa joutuu tekemään kompromisseja ja jos omista unelmista luopuu toisen takia, niin siinä helposti katkeroituu myöhemmin.

Olen eri, mutta ei kukaan minun tuttuni ole noin usein muuttanut, oli kumppania tai ei. Useimmat pk-seudulla varttuneet on opiskelleet täällä ja asuu täällä edelleen 20 vuotta myöhemmin.

Minä olen Pohjois-Suomesta kotoisin ja minä sekä hyvin moni tuntemani ovat joutuneet muuttamaan monta kertaa sinne sun tänne. Osa sitten jäi ulkomaille kokonaan. Omat lapset ovat aikuisia ja he ovat ehtineet asua monella paikkakunnalla Suomessa ja ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä erosin miehestä, joka ei todella tehnyt kotona yhtään mitään muuta, kun makoili sohvalla.

Lapsetkin ehti oppia siihen, että äiti tekee kaiken.

Tosi ikävää.

Nyt on toinen mies, ja hän tekee kokoajan jotain kodin hyväksi. Juuri nytkin pihatöissä. On ero kuin yöllä ja päivällä kahdessa miehessä.

Täällä sä palstailet kun mielikuvitusmies on "pihatöissä"

Kertoo paljon sinusta ja taustastasi, että työtä tekevä, reipas mies on mielestäsi mielikuvitusolento.

Koska sinähän et muuta tee kuin palstailet ja räpläät pikku kikkeliäsi.

Ei se reipas mies ole mielikuvitusolento. Se vain on liian korkealla tasolla teille miesv ihaajille jotka kirjoittelette "räpläät pikku kikkeliäsi" tasoista tekstiä palstalla päivästä toiseen.

Täällä ei vihata miehiä, vaan teitä ja naisvihaajia...

ohis

Vierailija kirjoitti:

Jos valitset miehesi sen perusteella, miten osaa käsitellä 'nappulaasi', niin siinä käy usein juuri noin.

Itse otin selvää perhetaustasta, mitä urasuunnitelma on ja mitkä ovat miehen arvot. Seurusteltiin kolme vuotta, jotta näen miehen käytöksen eri tilanteissa ja muutenkin tulee todellinen minä esille. Mentiin naimisiin ja asuttiin yhdessä kaksi vuotta, ennen perheen perustamisen harkitsemista. Näin pystyin arvioimaan mitä kädentaitoja miehellä on ja miten osallistuu arkiaskareisiin jne.

Jos ajattelisin alapäälläni, niin olisin valinnut varmasti toisin, nyt olen tyytyväinen.

Ai. Minä taas valitsin alapäälläni ja olen erosta huolimatta tyytyväinen valintaani. En minä tee mitään kumppanilla joka ei sytytä. Sama olisi hakea vaan siemenet spermapankista.

Vierailija kirjoitti:

Jos valitset miehesi sen perusteella, miten osaa käsitellä 'nappulaasi', niin siinä käy usein juuri noin.

Itse otin selvää perhetaustasta, mitä urasuunnitelma on ja mitkä ovat miehen arvot. Seurusteltiin kolme vuotta, jotta näen miehen käytöksen eri tilanteissa ja muutenkin tulee todellinen minä esille. Mentiin naimisiin ja asuttiin yhdessä kaksi vuotta, ennen perheen perustamisen harkitsemista. Näin pystyin arvioimaan mitä kädentaitoja miehellä on ja miten osallistuu arkiaskareisiin jne.

Jos ajattelisin alapäälläni, niin olisin valinnut varmasti toisin, nyt olen tyytyväinen.

Kun ensin opiskellaan, matkustellaan ja tehdään töitä kolmikymppiseksi, päälle vielä hylätään kolme miestä joiden "kädentaidot" eivät riittäneet, niin ollaankin yht'äkkiä 40v "ve"loja.

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut älykäs aina, ei ole mennyt mihinkään typerysten lankaan. Sori, mutta toisten pitää maksaa isommat oppirahat.

Tunnen monta älykästä, joilla ei ole mennyt valinnat lähellekään nappiin. Lisäksi he kärsivät enemmän koska ymmärtävät ahdingon syyt ja seuraukset sen sijaan, että porskuttaisivat hölmönä ja toiveikkaana eteenpäin. Keskinkertaisilla menee selvästi parhaiten. Vähiten älykkäillä käy aina välillä hyvä tuuri elämässä, ja joskus he myös tyytyvät aika vähään, eivätkä ymmärrä sitä kaikkea, miten heitä on kaltoinkohdeltu. Mutta joskus tietysti käy hyvinkin huonosti jos joku koettaa murskata ja ei ole avuja puolustautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenttiani ei julkaista. Tiivistetysti: Olen eronnut kamalasta suhteesta kamalasta miehestä. Olen nyt jo omilla jaloillani taas, mutta ajatus uudesta parisuhteesta uuvuttaa. Eli voi se aiempi ”huono valinta” näkyä näinkin, vaikutukset ovat pitkäaikaiset.

Miksi pääsyit sen kanss ayhteen?

Ohjasiko alapää ajatteluasi?

Traumat lapsuudesta. Rehellisesti ajattelin koko ajan, että toisen satuttaminen henkisesti / tunnekylmyys on normaalia. Se on sitä normaalia elämää eikä mikään parisuhde ole täydellinen. Luulin että kaikilla on samanlainen suhde.

Niin tuttua. Lisäksi kaikkialta tuli ohjetta kuinka ei se vaihtamallakaan parane, ei kukaan ole täydellinen ja paistaa se päivä vielä risukasaankin ja parisuhteen ei nyt vaan kuulukaan olla mitään romanttista ruusuilla tanssimista. Omassa kaveripiirissä parisuhteet oli samanlaisia ja jopa pahempiakin kun vkivaltaa oli henkisen lisäksi myös fyysisessä muodossa. Silti niissäkin suhteissa pysyttiin ja käännettiin vaan toinenkin poski kun hetken aikaa oli taas niin pusipusi-vaihe.

Itse jättäydyin kokonaan parisuhdemarkkinoilta vuosikymmenen ja muutaman miehen jälkeen, koska en vaan pystynyt elämään tuollaisessa suhteessa. Silloinkin vielä pidin selvänä, että vika on yksin minussa enkä vaan ole parisuhdeihminen vaikka kuinka haluaisin olla.

Kun on ollut vain yhden ihmisen kanssa niin siinä hämärtyy että mikä on normaalia käytöstä parisuhteessa ja mikä taas ei. Ei voi verrata keneenkään toiseen eikä oikein kehtaa toisilta kysyykään. Itse tapasin mieheni kun olin 16 vuotias ja kaikkea mahdollista on mahtunut näihin 30 vuoteen jotka on yhdessä oltu. Jos rehellisiä ollaan niin ehkä enemmän sitä sontaa on ollut kuin onnea ja iloa. Siltikään ei eroa tajua ja kykene ottamaan!

olisiko pitänyt lukea kirja sata harjanvetoa ennen nukkumaanmenoa niin olisit osannut hoidella itse itsesi nuorena. mutta kun piti saada mopopojan sormi liipaisimelle ja siitä sitten jäsenetua ílman s korttia niin tässä ollaan

jos olisit vaikka nuollut pimppaa senkin ajan niin ongelmia olisi yksi vähemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Nuorena kannattaa opiskella, tehdä töitä ja matkustella. Sanon aina nuorille naisille, että liian aikaisin ei kannata sitoutua! Siitä ei seuraa kuin ikävyyksiä.

en oikein koskaan ymmärtänyt tätä, eikö samat jutut voi tehdä sen kumppanin kanssa?

t nuori nainen vakavassa suhteessa

Nuo kaikki nimenomaan kannattaakin tehdä sen kumppanin kanssa, koska siinä sitä oppii toisen tuntemaan kun elää arkea ja juhlaa sekä lomailee toisen kanssa.

Eikä tarvitse puolipaniikissa ottaa ekaa vastaantulijaa puolisoksi kun tulee halu perustaa perhe päälle 30-vuotiaana. 

Kyllä siinä oma valinnanvara oman elämän kanssa kapenee, kun koulutus on yhtäällä, työpaikat toisaalla ja poikaystävä, jolla on vakityö eikä hän halua muuttaa minnekään. Sillä meidän kotipaikkakunnalla ei ollut yliopistoa, ja niin sitten tein, että menin lukion jälkeen kauppaopistoon. Valmistumisen jälkeen minun oli pakko muuttaa töiden perässä eikä etäsuhde mitenkään mukavaa aikaa ollut.

Tuo tänne kirjoittanut nuori nainen on ihan eri tilanteessa, kun poikaystävä muutti hänen luokseen. Hänellä olisi voinut olla niinkin, että hän olisi voinut joutua valitsemaan opiskelun tai poikaystävän välillä, kun toisesta olisi ollut pakko luopua.

Samoja ajatuksia ollut täällä. Mieheni ei onneksi ole mikään k*pää, mutta sanotaanko näin että perheen perustamiseen olisin voinut valita jonkun paremmin isäksi soveltuvan... Silloin nuorena sitä riitti, että oli rakastunut. Millään käytännön asioilla ei ollut väliä. Toisaalta olen edelleen tosi rakastunut mieheeni, että siltä osin meni nappiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti naisilla on parinvalinnassa miehiä enemmän päätäntävaltaa, koska heillä on enemmän tarjontaa. Ja en nyt väitä, että vain laadukasta tarjontaa, mutta tarjontaa kuitenkin.

Ikiaikainen tapa valita puoliso on taas ollut se, että pyritään saamaan se, jonka kaikki muutkin haluavat. Mistä nämä preferenssit alkujaan juontuvat on kaikkea muuta kuin selvää. Mutta ainakin vahvuus, elinvoimaisuus, taidot, hoksottimet, piirteiden symmetria sekä myöhemmin myös aineelliset resurssit ovat näytelleet tärkeää osaa. Ikävä kyllä, näiden ominaisuuksien ohessa ei aina tule lojaaliutta, empatiaa ja halua jakaa arki sekä tekemisen että tunteen tasolla.

Noista viimeksi mainituista ominaisuuksista käsin voi tietysti myös parinvalinnan käynnistää, mutta silloinkin voi joskus käväistä mielessä jäytävä pelko väärästä valinnasta, kun enemmistö tuntuu toimivan aivan toisin. Sanoisin, että ruoho nyt vain on melkein aina vihreämpää aidan toisella puolella. Kannattaa silti tehdä kaikkensa sen eteen, jonka on valinnut. Niin miesten kuin naistenkin.

ei ole, nimittäin ruoho vihreämpää. Naisen markkina-arvo on korkeimmillaan alle 25 vuotiaana joten silloin saatu mies on sitä korkeinta tasoa minkä nainen pystyy elämänsä aikana saamaan ja siitä suunta on vain alaspäin. Keski-ikäinen yh raakki ei saa enää puliukkoakaan:)

En tiedä luitko ihan ajatuksella tuon mitä kirjoitin. Pointtini oli se, että miehissä, kuten ihmisissä yleensäkin, on erilaisia ominaisuuksia. Vaikka olisit valittuasi saanut joitakin hyviä ominaisuuksia, joitakin toisia melkein aina puuttuu. Niihin puutteisiin sitten helposti kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi parikymppinen valitsija kiinnittää huomiota erilaisiin piirteisiin kuin keski-iän saavuttanut.

Naiset ajattelevat siis vulvallaan.

Jos nuorena ehkä ajattelevatkin, niin eivät ainakaan yhtään sen enempää kuin me miehet peniksellämme. Toistat täällä viesti viestin jälkeen tätä oivaltamaasi "totuutta" kuin olisit juuri kehittänyt parannuksen suhteellisuusteoriaan.

Me olemme edelleen biologisia olentoja ja kannamme mukanamme vuosimiljoonia vanhoja käyttäytymismuotoja. Se on itsestään selvää. Voisit yhtä hyvin hihkua täällä, että naisilla on kädet, naisilla on jalat. Jihuu, naisilla on nenäkin! Koetapa kehittää ajatteluasi ja argumentaatiotasi, jos haluat jotakin meille muille antaa.

Ei tämä tuo jota lainaat ymmärrä noin monitahoista ja fiksua ajatuksenjuoksua. Olen tullut siihen tulokseen että kyseessä on oikeasti Kremlistä palkan saava hämmentäjä = Pyhä-Vu_l_v_a- miehenäkin tunnettu trollaaja.

Voi olla. 😊 Hän ei myöskään tunnu ymmärtävän, että hänen kohdallaan on aivan samantekevää, ajatteleeko nainen aivoillaan, sydämellään, sukuelimillään vai millä, koska valinta ei kuitenkaan taitaisi ikinä kohdistua häneen.

Kummasti teillä on aina mennä henkilöön kun viesti ei miellytä  :)

Toki, se on palstanartuille yleinen toimintamalli

Sinähän se siinä menet koko ajan henkilöön.

ohis

Kyllä se toinenkin osapuoli muuttuu. Ei kukaan ihminen ole samanlainen 20- ja 50-vuotiaana. Toinen istuu illat pieruverkkareissa, suklaalevy sylissä ja tuijottaa telkkaria ja toinen höyrähtää moottoripyöriin ja hankkii uusia ystäviä. Seksuaalisuuskin muuttuu todella paljon. Siinä ollaan ongelmissa, kun toinen kiinnostuu parinvaihdosta ja haluaa lentää kukasta kukkaan samaan aikaan kun toinen toivoo vain pääsevänsä ajoissa iltaisin nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miesvihanäkyväksi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti naisilla on parinvalinnassa miehiä enemmän päätäntävaltaa, koska heillä on enemmän tarjontaa. Ja en nyt väitä, että vain laadukasta tarjontaa, mutta tarjontaa kuitenkin.

Ikiaikainen tapa valita puoliso on taas ollut se, että pyritään saamaan se, jonka kaikki muutkin haluavat. Mistä nämä preferenssit alkujaan juontuvat on kaikkea muuta kuin selvää. Mutta ainakin vahvuus, elinvoimaisuus, taidot, hoksottimet, piirteiden symmetria sekä myöhemmin myös aineelliset resurssit ovat näytelleet tärkeää osaa. Ikävä kyllä, näiden ominaisuuksien ohessa ei aina tule lojaaliutta, empatiaa ja halua jakaa arki sekä tekemisen että tunteen tasolla.

Noista viimeksi mainituista ominaisuuksista käsin voi tietysti myös parinvalinnan käynnistää, mutta silloinkin voi joskus käväistä mielessä jäytävä pelko väärästä valinnasta, kun enemmistö tuntuu toimivan aivan toisin. Sanoisin, että ruoho nyt vain on melkein aina vihreämpää aidan toisella puolella. Kannattaa silti tehdä kaikkensa sen eteen, jonka on valinnut. Niin miesten kuin naistenkin.

ei ole, nimittäin ruoho vihreämpää. Naisen markkina-arvo on korkeimmillaan alle 25 vuotiaana joten silloin saatu mies on sitä korkeinta tasoa minkä nainen pystyy elämänsä aikana saamaan ja siitä suunta on vain alaspäin. Keski-ikäinen yh raakki ei saa enää puliukkoakaan:)

En tiedä luitko ihan ajatuksella tuon mitä kirjoitin. Pointtini oli se, että miehissä, kuten ihmisissä yleensäkin, on erilaisia ominaisuuksia. Vaikka olisit valittuasi saanut joitakin hyviä ominaisuuksia, joitakin toisia melkein aina puuttuu. Niihin puutteisiin sitten helposti kiinnittää enemmän huomiota. Lisäksi parikymppinen valitsija kiinnittää huomiota erilaisiin piirteisiin kuin keski-iän saavuttanut.

Naiset ajattelevat siis vulvallaan.

Jos nuorena ehkä ajattelevatkin, niin eivät ainakaan yhtään sen enempää kuin me miehet peniksellämme. Toistat täällä viesti viestin jälkeen tätä oivaltamaasi "totuutta" kuin olisit juuri kehittänyt parannuksen suhteellisuusteoriaan.

Me olemme edelleen biologisia olentoja ja kannamme mukanamme vuosimiljoonia vanhoja käyttäytymismuotoja. Se on itsestään selvää. Voisit yhtä hyvin hihkua täällä, että naisilla on kädet, naisilla on jalat. Jihuu, naisilla on nenäkin! Koetapa kehittää ajatteluasi ja argumentaatiotasi, jos haluat jotakin meille muille antaa.

Toistelen tuota vain ja ainoastaan naisten kaksinaismoraalin vuoksi.

Miehiä haukutaan sioiksi ja laiskiaisiksi, miesvauvoiksi = tykkäyksiä sataa ja niin nokkelaa

Naisia sanoo nartuksi tai kysytään joko emakko on porsinut niin sepä onkin naisvihaa.

Yleistäminen "mies ajattelee munallaan ja on viettiensä vietävänä" osoittaa kuinka paskoja ja heikkoja miehet ovat. Tätä on saanut huudella aivan vapaasti kymmeniä vuosia.

Naiset ajattelevat vulvallaan on jotenkin rumasti sanottu ja jos se pitää paikkansa, sehän on vain luonnollista.

Aloituksessa on hyvin yksinkertainen kysymys: miksi nainen ei tajunnut nuorena valita miestä paremmin. Vastaus on samoin hyvin yksinkertainen. Nainen ei ajattele aivoillaan, vaan vulvallaan.

HYvä Pyhä-ulva mies, tuotan sinulle nyt karvaan pettymyksen ja pudotan sinut alas pilvilinnoistasi.

Jos nainen ajatteleisi/valitsisi miehen ulvallaan, ei monikaan mies pääsisi naimisiin/parisuhteeseen. 

Sen verran onnettomia suuri osa miehistä on petipuuhissaan. Joten kyllä se valinta täytyy naisen tehdä jotenkin muuten.

Näin päästiin taas haukkumaan vähän miehiä. Tais pikkarit kostua samalla.

Ööö, miten ne nyt huonosta seksistä kostuisi??????

Onko miesten haukkuminen sinulle seksiä?? (vaikkakin huonoa muttta silti hei...)

Seksin kutsuminen huonoksi ei ole miehen haukkumista.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Kun on ollut vain yhden ihmisen kanssa niin siinä hämärtyy että mikä on normaalia käytöstä parisuhteessa ja mikä taas ei. Ei voi verrata keneenkään toiseen eikä oikein kehtaa toisilta kysyykään. Itse tapasin mieheni kun olin 16 vuotias ja kaikkea mahdollista on mahtunut näihin 30 vuoteen jotka on yhdessä oltu. Jos rehellisiä ollaan niin ehkä enemmän sitä sontaa on ollut kuin onnea ja iloa. Siltikään ei eroa tajua ja kykene ottamaan!

Ei ne toiset rehellisesti kerro suhteistaan. Voit kysyä, mutta saat yhden mielipiteen, ihmisestä riippuen joko kaunistellun version tai liioitellun. Sitten on vielä asioita, joita ei kehtaa ääneen kertoa. Vai oletko useinkin työpaikan kahvihuoneessa kuullut: ”Meidän Matilla on niin paha masis menossa, että se on toista viikkoa maannut sängyn pohjalla ja katsoo kymmenettä kertaa suosikkisarjaansa läpi.”

Vierailija kirjoitti:

Normisettiä. Tuota tulee vastaan nelikymppisissä naisissa; liian paskana pystyäkseen mihinkään normaaliin parisuhteeseen ja kauhea katkeruus päällä. Suosista katselen alle 30 vuotiata, jotka vielä eivät ole pilanneet elämäänsä.

- M43

Ja kuvitteletko oikeesti että tasokkaat, alle kolmekymppiset naiset edes vilkaisee suhun. Only in your dreams.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kertoi että vauvan hoito on hänelle työtä, kun taas minulle se on helppoa, oikeastaan omaa aikaa.

Vuosien varrella olen käyttänyt paljon aikaa miehen ja lapsen riitojen selvittelyyn, viikottain. Lapsi alkaa mennä kehitystasolla miehen ohi, kun hänen kanssa käydään paljon näitä muiden kohteluun liittyviä asioita läpi, ei ole helppoa lapsellekaan nämä luonnostaan, mutta kerrataan paljon. Aikuisen on selvästi vaikeampi oppia uutta, kun on vuosikymmeniä elänyt tällaisella "minulla on oikeus" mind setillä.

Haluaisin olla nainen suhteessa, mutta on todella vaikea pitäytyä siinä puolison roolissa, kun päälle kaatuu kaikki mitä toisella on "oikeus" olla tekemättä.

Kuka sinulle valitsi tuon miehen ja millä perusteella?

Nuo on sellaisia asioita, jotka ei välttämättä seurusteluaikana tule ilmi. Esim oma mies oli alusta asti sitä mieltä, että hän haluaa lapsia. Olimme yhdessä 14 vuotta ennen kuin suostuin lapsen tekoon. No yllätys yllätys, mies ei halunnut hoitaa lasta. lähinnä pelkäsi koko lasta. 

Myöhemmin kuulin anopilta, että miehen isä ei ollut koskaan edes pitänyt omia lapsiaan sylissä, eli ei ollut koskaan mitenkään osallistunut lastensa hoitoon. Näin siis isossa maatalossa, jossa naiset teki naisten työt ja miehet miesten työt. Omakin mies oli  varmaan luullut, että hänen ei tarvitse mitenkään osallistua lapsen hoitoon. Itselle ei taas tullut mieleenkään, että lasta halutaan, mutta sitä ei haluta hoitaa tai se elämään osallistua. Meillä kun oli lapsuuden kodissa ihan eri meininki. 

Ehkäpä juuri tälläiset erot jo lapsuuden perheessä luovat meihin erilaisia mielikuvia siitä, miten perheenä toimitaan. 

Et vastannut kysymykseen.

Jos nuo asiat olivat kynnyskysymys, olisit selvittänyt ne ennen kuin "suostut lastentekoon"

Nyt prioriteettisi muuttuivat, ja syytät miestä ettei sillä muuttunut.

No olisiko mahdollista, että myös mies olisi voinut keskustella aiheesta, vai onko se aina ja vain naisen tehtävä? Olisiko mies voinut jo silloin, kun lasta ruinasi, sanoa, että hän ei sitten muuten sitä hoida, eikä hyppää vanhempain illoissa, eikä käytä neuvolassa ?

Onko mies aina  se syytön osapuoli, vaikka ei oma-aloitteisesti puhu asioita, kuten siitä, miten aikoo osallistua oman (toivomansa)lapsen hoitoon?

Miksi kaikki kommunikointi on aina naisen vastuulla? 

Se ehkäisee kuka ei halua lapsia.

Sama koskee keskustelun aloittamista: tyytymätön avaa suunsa.

Ei, vaan se, joka pystyy terveyden puolesta käyttämään sitä.

eri

.[

Onko miesten haukkuminen sinulle seksiä?? (vaikkakin huonoa muttta silti hei...)[/quote]

Seksin kutsuminen huonoksi ei ole miehen haukkumista.

ohis[/quote]

Naiset oikeasti luulee, että niillä on vaan oikeus puhua seksin hyvyydestä. Todellisuudessa 80% ei ole sängyssä mitenkään hyviä. Sen takia kannattaa valita älykäs nainen vaikkei olisi sängyssä hyvä, kun todennäköisesti siitä tulee sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Normisettiä. Tuota tulee vastaan nelikymppisissä naisissa; liian paskana pystyäkseen mihinkään normaaliin parisuhteeseen ja kauhea katkeruus päällä. Suosista katselen alle 30 vuotiata, jotka vielä eivät ole pilanneet elämäänsä.

- M43

Sinun kanssa sitten kyllä viimeistään pilaavat.