Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia sitä ei tajunnut nuorena valita miestä paremmin?
08.04.2022 |
Nyt sitten kärsin siitä, kun joudun huolehtimaan lapsista käytännössä yksin. Miksi kukaan ei kertonut, neuvonut, että mieheni on tollo? Miksi ei vaan ymmärrä nuorena näitä? MIKSIIII?
Kommentit (560)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on nyt parisuhde ihan hyvä, mutta voi kun me oltaisiin tavattu 10 vuotta myöhemmin. Ei sekään ole hyvä asia, että sen oikean tapaa liian aikaisin.
No niinpä. Kyllä kumppanien määrä pitää saada vähintään kolminumeroiseksi ennen kun edes harkitsee sitoutumista
No ei nyt kolminumeroiseksi sentään ;) Itselläni kerkesi olla 40-50 s-partneria ennen kuin menin mieheni kanssa yksiin, ja siinä on ihan riittämiin. Yhdessä ollaan oltu 10 vuotta.
Olen tyytyväinen että elämä meni näin, olen nauttinut sieluni ja vartaloni kyllyydestä koko elämäni ajan. Ensin eri tavalla, nyt tällä tavoin. Mitään en kadu, ja olen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut älykäs aina, ei ole mennyt mihinkään typerysten lankaan. Sori, mutta toisten pitää maksaa isommat oppirahat.
Juuri näin, ja se joka on typerä nuorena, on sitä useimmiten myös vanhana.
Tällaista tekstiä tulee vain typerän, ja kertakaikkiaan tyhmän ihmisen suusta.
Höpsistä. Valitsin puolisoni ja lasteni äidin niin fiksusti, ettei ole tarvinnut katua. Ikää 46 ja lapset erittäin hyvin pärjääviä, ongelmattomia teinejä.
Totta se nyt vain on, vaikka et typeränä sitä tajuakaan. Kohdallasi siis pitänee ilmauksesi paikkansa :)
Elämän tärkein päätös on oikean puolison valinta ja jos tämän ketjun naiset on valinnut väärin, niin miehillä tilanne on täsmälleen sama. Miehen pitää olla vaimon valinnassa erittäin tiukka ja jos hiemankin epäilyttää, niin ei kannata yrittää.
Itse löysin oikean naisen vasta yli 30 vuotiaana ja onneksi odotin, sillä löysin todellisen helmen. Nyt yhteiseloa jo reilut 10 vuotta ja olen onnellisempi kuin koskaan, siitä iso kiitos vaimolleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Nuorena kannattaa opiskella, tehdä töitä ja matkustella. Sanon aina nuorille naisille, että liian aikaisin ei kannata sitoutua! Siitä ei seuraa kuin ikävyyksiä.
en oikein koskaan ymmärtänyt tätä, eikö samat jutut voi tehdä sen kumppanin kanssa?
t nuori nainen vakavassa suhteessa
Sanopa poikaystävällesi, että muutetaan kaupunkiin x sinun opintojen perässä. Myöhemmin muutat kesätöiden perässä kaupunkeihin a, b ja c. Välillä käyt ulkomailla yliopistovaihdossa. Valmistumisen jälkeen saat työpaikan kaupungista d, sitten e ja lopulta f. Onko poikaystävä pysynyt matkassa vai oletteko eläneet etäsuhteessa kaikki nuo vuodet.
poikaystävä muutti itseasiassa yliopistokaupunkiini ja sen verran iso kaupunki että ei ihan hirveesti tarvii liikuskella. alallani on hyvin töitä ja kyllä, pystytään olemaan hyvin etänä pidempiäkin aikoja vaikka kuinka ikävää se onkaan. ymmärrän kyllä jos pidät minua typeränä mutta en tunne että villi vapaa sinkku opiskelijaelämä sopii minulle koska olen hiljainen tyttö ja irtosuhteet ällöttävät
Rakkauden kaipuu, sitä se on. Minulla oli nuorena ihan sama. Tapasin poikaystäväni 16-vuotiaana, rakastuin tulisesti. Lukion jälkeen en lähtenyt yliopistoon, koska hän ei päässyt. Minä olisin päässyt läpi yliopistoon, mutta valitsin ammattikorkeakoulun, että pystyttiin asumaan yhdessä. Hän oli tehnyt selväksi, että jos välimatkaa tulee 500 km, ei enää nähdä.
Toinen juttu: miksi suostuin tiskaamaan, pesemään pyykit, siivoamaan? En voi edelleenkään käsittää, miksi suostuin siihen rooliin. Hän ei ikinä siivonnut ja väitti aina, että minä olen sotkuinen. Kulki kengät jalassa sisällä, jos sattui unohtamaan jotain ja palasi hakemaan. Lähes päivittäin siis. Myös silloin kulki kuraisilla kengillä sisällä, jos pakkasi autoon tavaraa tai oli vienyt roskat ja palautti astian. Ihme possu.
Kolmas asia: miksi minun piti maksaa esim. auton huolloista, uusista renkaista, vakuutuksista. Hänen mielestään kulut jaetaan puoliksi. Minä en autoa käyttänyt, en sitä tarvinnut mihinkään, en ajanut metriäkään. Hulluutta suostua maksamaan omalla opintolainalla ja kesätyörahoilla puolet auton kustannuksista, kun ei autoa käytä.
Lopulta meillä oli aika erilaiset arvotkin. Eihän se silloin tavatessa tullut ilmi, mutta kuusi-seitsemän vuotta myöhemmin. Hänen mielestään hyvä äiti jää vuosiksi kotiin hoitamaan lapsia. Minusta hyvä äiti käy töissä ja näyttää esimerkkiä lapsille, että naisen paikka ei ole pelkästään kotona. Voimakas ristiriita muuten siinä, että molemmat maksavat kaiken puoliksi (vuokrat, autokulut, ruuat, sähkölaskut jne.) ja sitten kuitenkin naisen pitäisi jäädä pienillä tuloilla vuosiksi kotiin hoitamaan lapsia. Eli toisen kaikki rahat menee yhteisiin kustannuksiin kun toiselle jää puolet omista tuloistaan omaan käyttöönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän vuoksi miehet vaihtavat nuorempaan :)
Ai koska nuorempi ei vielä ymmärrä kuinka kelvoton kyseinen mies on?
Ihmiset muuttuvat. Niin sitä luulisi, että on tärkeää valita oikein. Valitset niin tai näin, huomaat 25 vuoden kuluttua olevasi ihan toisenlaisen ihmisen kanssa. Äitinikin aina motkotti isälle, että mikset koskaan enää tee yllätyksiä, etkä puhu mistään, etkä halua lähteä kotoa minnekään jne. Isä oli minun mielikuvissani kotona viihtyvä introvertti, joka harrasti eräilyä muttei kyläilyä. Hän oli ollut nuorena ihan toisenlainen: käynyt ravintoloissa ja konserteissa ja itse asiassa festareilla olivat äidin kanssa tavanneetkin. Ruisrock 70-luvulla. Äiti luuli ehkä saavansa menevämmän miehen, mutta nuorena ihminen on rauhaton ja haluaa kokeilla kaikkea ja sitten seestyy. Isäni ei enää elä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut älykäs aina, ei ole mennyt mihinkään typerysten lankaan. Sori, mutta toisten pitää maksaa isommat oppirahat.
Juuri näin, ja se joka on typerä nuorena, on sitä useimmiten myös vanhana.
Mutta niistä nuoruuden tyhmyyksistä on mahdollista oppia, jotta ei tarvitse toistella läpi elämän niitä samoja vanhoja virheitä. Tosin tämä vaatii tietysti kyvyn oppia virheistään. On hulluutta tehdä asiat samalla tapaa ja toivoa erilaista lopputulosta.
Ikää tulee kaikille, mutta kaikillepa ei tule viisautta iän myötä.
Minä otin ensimmäisen, jonka kanssa koin molemminpuolisen rakastumisen. Sitä ennen vain yksipuolisia tunteita. Tämä löytyi 32-vuotiaana. Tiesin, että otin riskin, mutta näin että tämä on ainut mahdollisuus saada se kaikki - rakkaus, perhe, lapset. Joten otin riskin. No, nyt on riskit realisoituneet, mutta en oikein osaa katuakaan. Todennäköiset toiset vaihtoehdot olisi olleet perhe jonkun kanssa johon en tunne vetoa, tehdä lapset suoraan yksin tai jäädä kokonaan lapsettomaksi. Jokainen näistä vaihtoehdoista tuntuu vielä pahemmalta kuin yksinhuoltajuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut älykäs aina, ei ole mennyt mihinkään typerysten lankaan. Sori, mutta toisten pitää maksaa isommat oppirahat.
Juuri näin, ja se joka on typerä nuorena, on sitä useimmiten myös vanhana.
Tällaista tekstiä tulee vain typerän, ja kertakaikkiaan tyhmän ihmisen suusta.
Höpsistä. Valitsin puolisoni ja lasteni äidin niin fiksusti, ettei ole tarvinnut katua. Ikää 46 ja lapset erittäin hyvin pärjääviä, ongelmattomia teinejä.
Totta se nyt vain on, vaikka et typeränä sitä tajuakaan. Kohdallasi siis pitänee ilmauksesi paikkansa :)
Sama. Vain typerä kuvittelee, että hyvän puolison löytäminen on omaa ansiota. On totta, että on tilanteita joissa ne huonon kumppanin hälytysmerkit olisi pitänyt nähdä jo kaukaa, mutta on paljon niitäkin joista ei kukaan olisi voinut etukäteen arvata että pieleen menee.
Minäkin olen 39v sivistynyt, hyväkäytöksinen, rehellinen ihminen, mies, mutta naiset ei ole ikinä olleet kiinnostuneita. Olen vähän poikkeava ihminen näöltäni ja käytökseltäni, mutta kuitenkin täysi järkinen. Ja jotenkin tähän rehellisyyteen viitaten pitää myöskin todeta, että näitten yyhoitten omaa syytä on nämä ongelmat. Luulen että tämä kelvottomien miesten kanssa vehtailu on melko yleistä, kaikesta tästä porusta päätellen mitä vauva forumillakin ja muissa medioissa ilmenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niinpä. Enkä edes heti ensimmäisen tai toisenkaan kanssa vielä lisääntynyt. Oli pari alkoon menevää miestä. Sitten löysin miehen joka ei juonut juuri ikinä ja pidin muutenkin fiksuna ja kunnollisena. Valitettavasti totuus valkeni pikkuhiljaa kun lapset syntyivät. Kontrollinhaluinen kiukuttelija. Ehkä nykyään näkisin merkkejä jo aiemmin, mutta ei sitä nuorena ollut mitään kokemusta tuon kaltaisista ihmisistä.
Lapsista sentään huolehtii jollain tavalla ja välit nykyään ok.
Tai sitten niitä merkkejä ei ollut? Hyvä esimerkki on ystäväni, joka meni naimisiin oikein turvallisen ja luotettavan miehen kanssa. Sairastuttuaan henkisesti miehestä tuli kuitenkin väkivaltainen, kontrolloiva ja ilkeä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Koska ovat sinisilmäisiä hölmöjä. Mutta elämä opettaa ja moni löytää vielä itselleen hyvän parin. Toiset ottavat opikseen ja aikuistuvat, miehetkin. Harmillisen paljon on vain niitä jotka eivät kykene kantamaan vastuutaan.
Ja eiköhän juuri siitä tässä ketjussa ole (taas) kyse, pettymyksestä miesten ryhdittömyyteen. Naisen tehtävä ei voi olla kantaa miestä. Ihan yhtä vähän kuin toisinpäin. Ei mikään suhde voi toimia toisen hyväntahtoisuuden hyväksikäytön pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä en ainakaan ns valinnut miestäni vaan "rakkaus valitsi meidät". Sen kanssa seurustelin kehen rakastuin. Olisi kyllä ollut helpompi elämä jos olisi rakastunut rauhallisempaan kaveriin.
15 v yhdessä, ei enää niin rakastunut, kaksi lasta
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Nuorena kannattaa opiskella, tehdä töitä ja matkustella. Sanon aina nuorille naisille, että liian aikaisin ei kannata sitoutua! Siitä ei seuraa kuin ikävyyksiä.
en oikein koskaan ymmärtänyt tätä, eikö samat jutut voi tehdä sen kumppanin kanssa?
t nuori nainen vakavassa suhteessa
Nuo kaikki nimenomaan kannattaakin tehdä sen kumppanin kanssa, koska siinä sitä oppii toisen tuntemaan kun elää arkea ja juhlaa sekä lomailee toisen kanssa.
Eikä tarvitse puolipaniikissa ottaa ekaa vastaantulijaa puolisoksi kun tulee halu perustaa perhe päälle 30-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen 39v sivistynyt, hyväkäytöksinen, rehellinen ihminen, mies, mutta naiset ei ole ikinä olleet kiinnostuneita. Olen vähän poikkeava ihminen näöltäni ja käytökseltäni, mutta kuitenkin täysi järkinen. Ja jotenkin tähän rehellisyyteen viitaten pitää myöskin todeta, että näitten yyhoitten omaa syytä on nämä ongelmat. Luulen että tämä kelvottomien miesten kanssa vehtailu on melko yleistä, kaikesta tästä porusta päätellen mitä vauva forumillakin ja muissa medioissa ilmenee.
Kyllä se sillä tavalla on, että lapsen alulle saattamiseen tarvitaan edelleen kaksi ihmistä, mies ja nainen. Tästä syystä lapsen saaminen ei voi mitenkään olla "yyhoitten omaa syytä". Se on faktalla ihan 50/50 se syyllisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Nuorena kannattaa opiskella, tehdä töitä ja matkustella. Sanon aina nuorille naisille, että liian aikaisin ei kannata sitoutua! Siitä ei seuraa kuin ikävyyksiä.
en oikein koskaan ymmärtänyt tätä, eikö samat jutut voi tehdä sen kumppanin kanssa?
t nuori nainen vakavassa suhteessa
Sanopa poikaystävällesi, että muutetaan kaupunkiin x sinun opintojen perässä. Myöhemmin muutat kesätöiden perässä kaupunkeihin a, b ja c. Välillä käyt ulkomailla yliopistovaihdossa. Valmistumisen jälkeen saat työpaikan kaupungista d, sitten e ja lopulta f. Onko poikaystävä pysynyt matkassa vai oletteko eläneet etäsuhteessa kaikki nuo vuodet.
Ei tuollaista perässä muuttamista voi nykyään edellyttää edes vaimolta, miten sitten poikaystävältäkään.
Niinpä, siksi nuo kannattaa hoitaa pois ennen kuin alkaa seurustella vakavasti. Muussa tapauksessa joutuu tekemään kompromisseja ja jos omista unelmista luopuu toisen takia, niin siinä helposti katkeroituu myöhemmin.
Olen eri, mutta ei kukaan minun tuttuni ole noin usein muuttanut, oli kumppania tai ei. Useimmat pk-seudulla varttuneet on opiskelleet täällä ja asuu täällä edelleen 20 vuotta myöhemmin.
Jos valitset miehesi sen perusteella, miten osaa käsitellä 'nappulaasi', niin siinä käy usein juuri noin.
Itse otin selvää perhetaustasta, mitä urasuunnitelma on ja mitkä ovat miehen arvot. Seurusteltiin kolme vuotta, jotta näen miehen käytöksen eri tilanteissa ja muutenkin tulee todellinen minä esille. Mentiin naimisiin ja asuttiin yhdessä kaksi vuotta, ennen perheen perustamisen harkitsemista. Näin pystyin arvioimaan mitä kädentaitoja miehellä on ja miten osallistuu arkiaskareisiin jne.
Jos ajattelisin alapäälläni, niin olisin valinnut varmasti toisin, nyt olen tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niinpä. Enkä edes heti ensimmäisen tai toisenkaan kanssa vielä lisääntynyt. Oli pari alkoon menevää miestä. Sitten löysin miehen joka ei juonut juuri ikinä ja pidin muutenkin fiksuna ja kunnollisena. Valitettavasti totuus valkeni pikkuhiljaa kun lapset syntyivät. Kontrollinhaluinen kiukuttelija. Ehkä nykyään näkisin merkkejä jo aiemmin, mutta ei sitä nuorena ollut mitään kokemusta tuon kaltaisista ihmisistä.
Lapsista sentään huolehtii jollain tavalla ja välit nykyään ok.Tai sitten niitä merkkejä ei ollut? Hyvä esimerkki on ystäväni, joka meni naimisiin oikein turvallisen ja luotettavan miehen kanssa. Sairastuttuaan henkisesti miehestä tuli kuitenkin väkivaltainen, kontrolloiva ja ilkeä ihminen.
Juuri näin. Minunkin hyvälle ystävälleni kävi näin. Lempeästä, rakastavasta perheenisästä kuoriutui väkivaltainen räyhääjä, kun firma meni nurin ja mielenterveysongelmat alkoi. Lasten takia pakko lähteä.
Niinpä, siksi nuo kannattaa hoitaa pois ennen kuin alkaa seurustella vakavasti. Muussa tapauksessa joutuu tekemään kompromisseja ja jos omista unelmista luopuu toisen takia, niin siinä helposti katkeroituu myöhemmin.