Minkä takia sitä ei tajunnut nuorena valita miestä paremmin?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nyt parisuhde ihan hyvä, mutta voi kun me oltaisiin tavattu 10 vuotta myöhemmin. Ei sekään ole hyvä asia, että sen oikean tapaa liian aikaisin.

No niinpä. Kyllä kumppanien määrä pitää saada vähintään kolminumeroiseksi ennen kun edes harkitsee sitoutumista

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut älykäs aina, ei ole mennyt mihinkään typerysten lankaan. Sori, mutta toisten pitää maksaa isommat oppirahat.

Juuri näin, ja se joka on typerä nuorena, on sitä useimmiten myös vanhana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Olisi vaikka äiti voinut neuvoa jo varhaisessa vaiheessa.

Vanhemmat ei aina ajattele lapsensa parasta vaan sitä, mikä heille itselleen on parasta.

Sen näkee tämänkin ketjun kitisijäakoista. Ei paljon lasten etua ajatella, kun minäminäminä olen tyytymätön. 

Minä löin hanskat tiskiin siinä 27- vuotiaana, kun olin eronnut miehestä jonka kanssa olin vuoden verran seurustellut. Että nyt saa olla, ei kiitos enää. Viiletin villinä sinkkuna  7 vuotta, ja sen jälkeen löytyi puolivahingossa nykyinen mies, jonka kanssa ollaan oltu 8 vuotta yhdessä. Hän on minua vuoden nuorempi, häntä edellinen oli 12 vuotta vanhempi.

Luojalle kiitos en nuorena pariutunut lastentekomielessä, tai ottanut yhteistä velkaa kenenkään kanssa. En tosiaan ollut valmis, koska toisaalta ansaitsin mielestäni maailman parasta, ja toisaalta kelpuutin huonoja miehiä. 

Kun nykyisen kanssa aloin yhdessä olemaan, niin oli jo ymmärrystä siitä mikä minulle sopii (eikä vain siitä mitä minun on pakko saada, kun kerran haluan) , ymmärrys omasta itsestä ja siitä millaine nitse olen, sekä kyky oikeasti vaatia siltä toiselta niitä asioita joista ei voi periksi antaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut älykäs aina, ei ole mennyt mihinkään typerysten lankaan. Sori, mutta toisten pitää maksaa isommat oppirahat.

Juuri näin, ja se joka on typerä nuorena, on sitä useimmiten myös vanhana.

Tällaista tekstiä tulee vain typerän, ja kertakaikkiaan tyhmän ihmisen suusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut älykäs aina, ei ole mennyt mihinkään typerysten lankaan. Sori, mutta toisten pitää maksaa isommat oppirahat.

Juuri näin, ja se joka on typerä nuorena, on sitä useimmiten myös vanhana.

Tällaista tekstiä tulee vain typerän, ja kertakaikkiaan tyhmän ihmisen suusta.

Höpsistä. Valitsin puolisoni ja lasteni äidin niin fiksusti, ettei ole tarvinnut katua. Ikää 46 ja lapset erittäin hyvin pärjääviä, ongelmattomia teinejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nyt parisuhde ihan hyvä, mutta voi kun me oltaisiin tavattu 10 vuotta myöhemmin. Ei sekään ole hyvä asia, että sen oikean tapaa liian aikaisin.

No niinpä. Kyllä kumppanien määrä pitää saada vähintään kolminumeroiseksi ennen kun edes harkitsee sitoutumista

Vain munapäämies ajattelee, että kyse on seksikumppaneista. Minkäs sille voi, kun sinulla koko elämästä päättää muna.

Minulla kyse oli siitä, että seurustelu olisi sujunut paljon paremmin, jos olisin ehtinyt muuttaa omilleni, saanut opiskelut alkuun ja kasvaa henkisesti aikuiseksi. Nyt poikaystävä sai ihan hirveää kohtelua minun vanhemmilta, en siinä sekasotkussa saanut tarpeeksi keskittyä yo-kirjoituksiin ja pääsykokeisiin ja olisin saanut rauhassa kasvaa henkisesti aikuiseksi. Monen monta ongelmaa oltaisiin vältetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kertoi että vauvan hoito on hänelle työtä, kun taas minulle se on helppoa, oikeastaan omaa aikaa.

Vuosien varrella olen käyttänyt paljon aikaa miehen ja lapsen riitojen selvittelyyn, viikottain. Lapsi alkaa mennä kehitystasolla miehen ohi, kun hänen kanssa käydään paljon näitä muiden kohteluun liittyviä asioita läpi, ei ole helppoa lapsellekaan nämä luonnostaan, mutta kerrataan paljon. Aikuisen on selvästi vaikeampi oppia uutta, kun on vuosikymmeniä elänyt tällaisella "minulla on oikeus" mind setillä.

Haluaisin olla nainen suhteessa, mutta on todella vaikea pitäytyä siinä puolison roolissa, kun päälle kaatuu kaikki mitä toisella on "oikeus" olla tekemättä.

Kuka sinulle valitsi tuon miehen ja millä perusteella?

Nuo on sellaisia asioita, jotka ei välttämättä seurusteluaikana tule ilmi. Esim oma mies oli alusta asti sitä mieltä, että hän haluaa lapsia. Olimme yhdessä 14 vuotta ennen kuin suostuin lapsen tekoon. No yllätys yllätys, mies ei halunnut hoitaa lasta. lähinnä pelkäsi koko lasta. 

Myöhemmin kuulin anopilta, että miehen isä ei ollut koskaan edes pitänyt omia lapsiaan sylissä, eli ei ollut koskaan mitenkään osallistunut lastensa hoitoon. Näin siis isossa maatalossa, jossa naiset teki naisten työt ja miehet miesten työt. Omakin mies oli  varmaan luullut, että hänen ei tarvitse mitenkään osallistua lapsen hoitoon. Itselle ei taas tullut mieleenkään, että lasta halutaan, mutta sitä ei haluta hoitaa tai se elämään osallistua. Meillä kun oli lapsuuden kodissa ihan eri meininki. 

Ehkäpä juuri tälläiset erot jo lapsuuden perheessä luovat meihin erilaisia mielikuvia siitä, miten perheenä toimitaan. 

Et vastannut kysymykseen.

Jos nuo asiat olivat kynnyskysymys, olisit selvittänyt ne ennen kuin "suostut lastentekoon"

Nyt prioriteettisi muuttuivat, ja syytät miestä ettei sillä muuttunut.

Osaat varmasti yhdistää tekstin tämän ketjun otsikkoon.

Kaduttaa että en tullut kysyneeksi että riiteletkö lapsen kanssa lähes päivästä toiseen. Ei hänellä ollut seurusteluaikana mitään riitoja kenenkään kanssa, eikä oikeastaan meidänkään kesken ollut riitoja. En joutunut selvittelemään hänen riitoja. Kaduttaa etten tätä tajunnut.

Hänellä oli ikäänkuin sellainen hyvänihmisennaamio, kuten suurimmalla osalla. Ei kahdella aikuisella tule tavallisessa arjessa tai matkustaessakaan vastaavia ns itsekkyyttä uhkaavia paineita, joissa naamiot tippuu. En osannut nähdä sen taakse. Kavereitaan kohtaan on ulkoisesti lämmin, huolehtiva, arvostava, kunnioittava, antelias ja näkee vaivaa yhteisten asioiden eteen. Ei nalkuta kavereilleen. On suorittanut kohtuullisen vaativat opinnot ja suoriutuu niitä vastaavassa työssä.

Jos eroaisin, joutuisin jättämään lapsen pitkiksi ajoiksi hänen kanssa keskenään. Minun vastuullani suojella lasta tuolta kohtelulta. Koska itse tämän mokasin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut älykäs aina, ei ole mennyt mihinkään typerysten lankaan. Sori, mutta toisten pitää maksaa isommat oppirahat.

Juuri näin, ja se joka on typerä nuorena, on sitä useimmiten myös vanhana.

Tällaista tekstiä tulee vain typerän, ja kertakaikkiaan tyhmän ihmisen suusta.

Höpsistä. Valitsin puolisoni ja lasteni äidin niin fiksusti, ettei ole tarvinnut katua. Ikää 46 ja lapset erittäin hyvin pärjääviä, ongelmattomia teinejä.

Hyvin olet puolison valinnut, löysitkö puolison jo ennen armeijaa vai heti sen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vakka kantensa valitsee.

Niinkö? Monen kohdalla näyttää kuitenki olevan niin, että vastakohdat täydentää toisiaan. Ja vielä useamman kohdalla niin, ettei mitkään sananlaskut kuvaa tilannetta.

Mutta kysehän ei perimmältään ole lainkaan tuommoisesta helppoheikkihommasta vaan paljon monisyisemmästä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut älykäs aina, ei ole mennyt mihinkään typerysten lankaan. Sori, mutta toisten pitää maksaa isommat oppirahat.

Juuri näin, ja se joka on typerä nuorena, on sitä useimmiten myös vanhana.

Tällaista tekstiä tulee vain typerän, ja kertakaikkiaan tyhmän ihmisen suusta.

Höpsistä. Valitsin puolisoni ja lasteni äidin niin fiksusti, ettei ole tarvinnut katua. Ikää 46 ja lapset erittäin hyvin pärjääviä, ongelmattomia teinejä.

Hyvin olet puolison valinnut, löysitkö puolison jo ennen armeijaa vai heti sen jälkeen?

Niin olen. Kyllä siinä meni armeijan jälkeen aika kauankin ennen kuin tavattiin. Vietin opiskeluajan villiä sinkkuelämää.

En ole valinnut ketään miestä (tai naista ) 🤗

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Olisi vaikka äiti voinut neuvoa jo varhaisessa vaiheessa.

Vanhemmat ei aina ajattele lapsensa parasta vaan sitä, mikä heille itselleen on parasta.

No lapsen parastahan itsensä sijasta ajattelevat vain he jotka jättävät lisääntymättä.

Syntymä on kuolemantuomio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut älykäs aina, ei ole mennyt mihinkään typerysten lankaan. Sori, mutta toisten pitää maksaa isommat oppirahat.

Juuri näin, ja se joka on typerä nuorena, on sitä useimmiten myös vanhana.

Tällaista tekstiä tulee vain typerän, ja kertakaikkiaan tyhmän ihmisen suusta.

Höpsistä. Valitsin puolisoni ja lasteni äidin niin fiksusti, ettei ole tarvinnut katua. Ikää 46 ja lapset erittäin hyvin pärjääviä, ongelmattomia teinejä.

Hyvin olet puolison valinnut, löysitkö puolison jo ennen armeijaa vai heti sen jälkeen?

Niin olen. Kyllä siinä meni armeijan jälkeen aika kauankin ennen kuin tavattiin. Vietin opiskeluajan villiä sinkkuelämää.

Sinä siis hankit kolminumeroisen määrän kokemuksia ennen kuin juoksusi olit juossut ja halusit vakiintua. Toivottavasti vaimosi teki samoin.

Tämän ketjun vastaajista moni kertoo suhteesta, joka on alkanut heidän ollessaan nuori, monella on ollut ensimmäinen seurustelusuhde. Moni on kertonut, miten sitten myöhemmin on löytynyt hyvä puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Olisi vaikka äiti voinut neuvoa jo varhaisessa vaiheessa.

Vanhemmat ei aina ajattele lapsensa parasta vaan sitä, mikä heille itselleen on parasta.

Sen näkee tämänkin ketjun kitisijäakoista. Ei paljon lasten etua ajatella, kun minäminäminä olen tyytymätön. 

Aikuiset lapseet voivat valita mitä haluavat vanhempien toiveista huolimatta. Voi vaikka muuttaa maapallon toiselle puolelle vaikka vanhemmat toivoisivat lasten asuvan heidän naapureina.

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut älykäs aina, ei ole mennyt mihinkään typerysten lankaan. Sori, mutta toisten pitää maksaa isommat oppirahat.

Lukeutuuko näihin myös tapaturmat, sairaudet, kuolema jne. vai ajatteletko, että älykäs välttyy ihan kaikelta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Nuorena kannattaa opiskella, tehdä töitä ja matkustella. Sanon aina nuorille naisille, että liian aikaisin ei kannata sitoutua! Siitä ei seuraa kuin ikävyyksiä.

en oikein koskaan ymmärtänyt tätä, eikö samat jutut voi tehdä sen kumppanin kanssa?

t nuori nainen vakavassa suhteessa

Sanopa poikaystävällesi, että muutetaan kaupunkiin x sinun opintojen perässä. Myöhemmin muutat kesätöiden perässä kaupunkeihin a, b ja c. Välillä käyt ulkomailla yliopistovaihdossa. Valmistumisen jälkeen saat työpaikan kaupungista d, sitten e ja lopulta f. Onko poikaystävä pysynyt matkassa vai oletteko eläneet etäsuhteessa kaikki nuo vuodet.

Ei tuollaista perässä muuttamista voi nykyään edellyttää edes vaimolta, miten sitten poikaystävältäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut älykäs aina, ei ole mennyt mihinkään typerysten lankaan. Sori, mutta toisten pitää maksaa isommat oppirahat.

Lukeutuuko näihin myös tapaturmat, sairaudet, kuolema jne. vai ajatteletko, että älykäs välttyy ihan kaikelta?

Tietenkin älykäs osaa mennä töihin just sinä aamuna toista reittiä, kun vakireitillä hän olisi joutunut liikenneonnettomuuteen. Puolisonkin hän osaa valita niin, ettei tämä koskaan sairastu tai vammaudu ja siksi katkeroidu. Älykäs näkee heti kaikista, kenelle tulee 20 vuoden kuluttua peli- tai alkoholiongelma. Niillä on näet kristallipallo, jolla näkee tulevaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ollut älykäs aina, ei ole mennyt mihinkään typerysten lankaan. Sori, mutta toisten pitää maksaa isommat oppirahat.

Juuri näin, ja se joka on typerä nuorena, on sitä useimmiten myös vanhana.

Tällaista tekstiä tulee vain typerän, ja kertakaikkiaan tyhmän ihmisen suusta.

Totta, mutta hän kuuluu ihmisiin, jotka eivät mitenkään kypsy elämänsä aikana.

Aika selkeä syy lienee se, että puoliso valitaan nuorena varsin pienellä elämänkokemukselle. Tyyppi voi erinomaisesti vastata sen hetken vaatimuksia ja myös istua hyvin kuvaan kuvitellusta tulevaisuudesta. 

Mutta kun se tulevaisuus ei välttämättä ole semmoinen kuin kuviteltiin. Todelliset tilanteet eivät vastaa kuvitelmia.

 On otettu "lapsi", ja kun sitten on omia lapsia, sitä kaipaakin rinnalleen aikuista eikä omien lasten lisäksi sitä lapsimiestä.  Ja jos työkseen vielä hoivaa/passaa muita, ei "hoitovietti" enää jousta vastuuttoman, omapäisen aikuislapsen hyysäämiseen.  - Jännämieskin on mukava, mutta lasten kanssa kaipaisi jonkinlaista luotettavuutta ja perheen huomioonottamista.

Miehistä ihminen oppii, sano joku viisaampi.

Mut oikeesti, eihän ihminen nuorena tajua mitkä ominaisuudet on oikeasti tärkeitä. Eikä tunne itseään, miten sitten voisi tietää millaisen puolison tarvitsee.

Mulla eka valinta oli huithapeli taivaanrannanmaalari joka suolsi bisnesideoitaan vuorovedoin raivokohtausten kanssa. Sitten se alkoi polttaa ja juomaan, ja erottiin. No nyt on lapset aikuisia ja olen toisessa liitossa. Tämä uusi on sitten korjausliike sinne toiseen suuntaan, vakava jörikkä, jota ei deittailuvaiheen loputtua saa enää kotoa mihinkään, ei innostu mistään eikä naura. Ei leiki eikä huvittele. Mr. tylsä. Mutta turvallinen, ja sietää mun tempoilua. Niin että näillä mennään. Voin rakentaa oman näköisen elämän ja hän pitää kotinurkkia pystyssä. On mukavan näköinen ja sietää mun lapsiakin :P Vois olla huonomminkin.