Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mies ei suostu uskomaan, että minua ei kiinnosta ”perinteiset naisten jutut”?
Ollaan naimisissa ja meillä on yksi lapsi. Jo seurustelun alussa tein miehelle selväksi, että en ole sellainen, joka vastaisi ”perinteistä naiskuvaa”. Eli minua ei kiinnosta tyttökaverin luona järjestetyt tyttöjen illat, parvekekukkien istuttaminen, sukulaisnaisten kanssa puhelimessa höpöttely, jatkuva kodin laittaminen ja sisustelu, kauneudenhoitoillat, anopin kanssa loputtomat kahvittelut vauvanvaatteista ja käsitöistä jutellen jne. Saatte varmaan kiinni ideasta. Vaan olen aika päinvastainen ihminen. Enkä tarkoita nyt että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, vaan että en yhtään vastaa tuollaista naiskuvaa. Rehellisesti en edes tiedä vastaako sitä naiskuvaa monikaan nainen Suomessa.
Olin siinä käsityksessä että mies ymmärsi, että en ole tuollainen, ja luulin että hän ihan näkikin sen minun tekemisistä ja olemisista. Mutta nykyään asiasta tulee jatkuvaa väärinkäsitystä ja mies tuntuu usein pettyvän kun minua ei voisi vähempää kiinnostaa olla tuollainen. Minkähän takia hän edes minun kanssa halusi naimisiin ja perheen… Miksi ei seurusteluaikana kertonut, että hän ei hyväksykään minua sellaisena, että en vastas tuota naiskuvaa? Vai sekosiko hän jotenkin lapsen saamisesta ja kuvitteli että muutun perinteiseksi sukurakkaaksi kodinhengettäksi, joka viettää päivänsä mammakerhoissa ja mamma-vaunukävelyillä? En todellakaan muuttunut, miksi olisin. Jatkuvaa skismaa tulee tästä aiheesta nyt kotona :( .
Kommentit (611)
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun nainen sanoo, että ei kiinnosta perinteiset naisten jutut, se tarkoittaa ylipainoa, pihtaamista, kylmyyttä, itsekkyyttä. Siispä kyseessä ei ole parisuhde vaan jokin voimafantasia.
Kaikenlaisista ihmisistä voi tehdä vaikka millaisia yleistyksiä ja kuvitelmia jokainen päässään, se ei silti tee niistä totta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän moni mies varmaan mielellään ottaisi naisen joka tekee kaikki kotityöt ja hoitaa lapset. Lisäksi tietenkin käy töissä. Olisi miehelle helppo elämä.
Niinpä. Siitäpä herääkin kysynys että mitä nainen saa mieheltä tuommoisessa 'parisuhteessa'? Eipä niin mitään. Siksihän niin moni nainen ottaa miehestä eron.
Jos miehet hoitaisivat oman osansa ja olisivat oikeasti naisensa elämänkumppaneita niin eroluvut olisivat paljon pienemmät.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on nyt varmaan sellainen juttu että perheen perustamisen jälkeen mies haluaa sinun olevan äitinsä. Eli tekevän niitä äitimuorijuttuja jotta mies tuntisi olevansa taas se pikkupoika josta äiti piti huolta ja jolle leipoi pullaa ja istutteli kukkasia. Se kotihengettärenä hääriminen ikään kuin vahvistaisi miehelle sitä äitimammaroolia jonka olet nyt ottanut, ja saisi miehen tuntemaan olonsa turvalliseksi. Se ettet olekaan samanlainen kuin oma äiti jotenkin romuttaa miehen käsityksen perhe-elämästä ja on uhka miehen maailmankuvalle.
Ongelma on miehen päässä, eikä poistu ennenkuin hän itse tajuaa mistä on kyse ja alkaa miettiä miksi haluaa vaimonsa nyt muuttuvan ihan toiseksi ihmiseksi.
Voi olla että kyse juuri tästä. Oma poikani sanoi että on ryhtynyt käsittelemään omassa lapsuudessaan tapahtuneita asioita kun hänen lapsensa kasvaa.
Jostain olen lukenut että jokainen pyrkii tiedostamattaan luomaan ydinperheeseensä saman kuvion kuin omassa lapsuudessa kotona oli. Tämän ajatuksen ansiosta sain erottua pettävästä alkoholistimiehestäni.
Ehkä apn mies ei tiedosta mistä nämä toiveet tulevat ja vaatii vähän herättelyä.
Tai sitten haluaa vaan hallita apn käytöstä. Harva mies kestää oman vaimon menestystä. Tämä voi olla keino lievittää sitä tuskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tunne ketään joka tekee kaikkia noita juttuja. Suurin osa tuntemistani naisista ei ole kiinnostunut mistään noista, muutama tykkää parvekekukista tai sisustamisesta. Kuka helvetti jaksaa jutella vauvanvaatteista?
Sitähän minä jo aloituksessa kirjoitin, että kyse on mieheni /miesten mielessä olevasta naiskuvasta, jota ei varmaan juuri kukaan nainen vastaa (mutta mieheni /miehet kuvittelee tai haluaa vastaavan). En minä ainakaan tunne yhtään tuollaista naista. Ap
Aika mielenkiintoista, ettei KUKAAN nyt tunne YHTÄKÄÄN tuollaista naista, mistä aloituksessa puhutaan. Älkääpä viitsikö. Aivan varmana jokainen tuntee vähintään yhden, todennäköisesti useamman.
Vaikea ottaa tuollaisia väittäviä tosissaan...
En tunne. Kaveripiiri on DI/arkkitehti/juristi-ihmisiä, osalla lapsia mutta eivät he mistään vauvanvaatteista puhu yhtään enempää kuin on pakko ja jopa isovanhemmatkin olivat yllättävän tasa-arvoisia ja tekivät esim. puutarhatyöt yhdessä. Leikin lapsena niin autoilla kuin poneillakin, samoin veljeni ja siskoni. Aikuisena omistan sekä ompelu- että porakoneen koska kummallekin on välillä käyttöä. Mieheni leipoo useammin kuin minä ja tykkää mm. oopperasta mutta toisaalta myös ohjelmoinnista. Minä pidän sisustamisesta mutta vieläkin enemmän tähtitieteestä (ei mistään horoskoopeista vaan tieteestä ja tutkimuksesta).
Harva ihminen oikeasti on mikään stereotypian perikuva ja jokaisen kuuluu olla sellainen kuin on ja haluaa olla. Ap:n kannattaa nyt ottaa asia kunnolla puheeksi miehensä kanssa, ei mitään korukieltä vaan faktat tiskiin. Kysy mistä tämä yhtäkkinen vaatimustulva tulee. Ei tuollainen käy ja siitä on tultava loppu.
Mulla on joskus miesten kanssa ollut tämä sama tunne, että vaikka olet naisena oma yksilöllinen persoonasi, mies ei sitä jotenkin näe. Mies vaan näkee kaikki naiset ikään kuin yhtenä karjana, joka on yhtä samanlaista massaa.
Sitten kun muutetaan yhteen, mies yllättyy kun et toimikaan sterotyyppisen naisen tavoin. Mies reagoi tähän niin että naisessa on jotain vikaa. Joillekin miehille on vaan jostain syystä mahdoton tajuta että naiset eivät ole sellaisia kuin Hollywood-leffoissa tai perinteisissä miesten vitseissä, vaan naisinakin erilaisia sekä yksilöinäkin omia itsejään.
Hulluinta on, että nainen on ihan oma itsensä seurusteluaikana, mutta mies ei jotenkin tajua tätä vaan olettaa kai naisen esittävän jotain ja olettaa että sitten avioliitossa nainen rupeaa vihdoin "oikeaksi naiseksi" ja juu veikkaan että monen miehen salainen vaimomalli on oma äitimamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin vain ekan sivun joten ehkä asia on jo käsitelty,
mutta miten ihmeessä mies edes tietää, että on olemassa jotain mammakerhoja ja -kävelyitä? Onko kuullut niistä kavereiltaan ja nyt on sitten kateellinen, kun oma vaimo ei käy sellaisissa?!
Kerrassaan outoa kyllä. Minäkään en koskaan käynyt missään mammakerhossa, en ole koskaan puhunut miehelleni mammakerhojen olemassaolosta ja voisin panna pääni pantiksi, ettei mieheni ole uhrannut elämästään yhtäkään sekuntia mammakerhojen ajattelemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihan samanlainen!
Ei kiinnosta pätkääkään jotkut pitkät juorupuhelut ja tupperikutsut!
Mutta mies ei ole kyllä ikinä valittanut tästä, enkä ymmärrä miksi sun mies valittaa.
Mitä se siis haluaa? Ja miksi sille on niin tärkeää että sä istuisit jossain mammakerhossa? Hänhän voi itse mennä johonkin perhekerhoon jos haluaa :)Heh. Sanoin miehelle että mene itse sinne mammakerhoon ja mammakävelylle jos ne sinulle niin tärkeitä on, kyllä ne mammat sinne yhden miehen mukaan ottaa jos kauniisti pyydät. Loukkaantui. Ap
:😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että AP:n mies on pettynyt siihen että AP ei ole edes silloin tällöin naisellinen. Meikkaatko ikinä? Koetatko edes joskus näyttää seksikkäältä sun miestä varten? Miehethän ovat visuaalisia. Ei me haluta jotain akkaa joka kiroilee kuin merimies ja juo meiät pöydän alle.
-mies
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuossa ole kyse siitä, että tiedostamattomasti lapsen synnyttyä alkaa peilata omaa lapsuuttaan ja lapsuuden perheen kuvioita siihen omaan perheeseen. Ehkä hänen äitinsä on ollut tuollainen perinteistä naiskuvaa edustava?
Keskustelemalla ja kuuntelemalla tämäkin ratkeaa.
Tämä. Ja arvelen myös, että lapsi on vielä aika pieni? Joten elätte vielä elämänmuutoskriisiä ja haette roolejanne, sitä huomaa että on kaikenlaisia odotuksia jne. Sitten kun lapsi on 10v, ette edes mieti tuollaisia. Olette vain omanlaisenne perhe kuten muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loistava ketju nykysuominaisesta. Mitään "pahaa perinteistä" ei haluta tehdä eikä oppia, kunhan siideriä ja ruutuaikaa ja tatuointeja riittää, wöööö!
Mammakerhoon 🤣hyi hel..
Olis kyllä painajainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n ukko mulle ihan yks lysti, mutta tulipa mieleen, miten kivaa oli aikoinaan mammakerhossa! Voi niitä aikoja. Istuttiin puistossa ja käytiin kerhon jälkeen lounaalla tai vauvakinossa. Me mammat oltiin kaikki kiinnostuneita maailman asioista, ja tuli keskusteltua läpi aiheita laidasta laitaan - kyllä, myös vauvanvaatteista puhuttiin välillä. Nyt lapset jo teini-iässä, ja mammakerhon porukka hajaantunut, harmi.
Vierailija kirjoitti:
Loistava ketju nykysuominaisesta. Mitään "pahaa perinteistä" ei haluta tehdä eikä oppia, kunhan siideriä ja ruutuaikaa ja tatuointeja riittää, wöööö!
Jos ne ei kiinnosta?
Ei sinuakaa tunnu kiinnostavan tatuoinnit. Pitäskö sua alkaa nillittää siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että AP:n mies on pettynyt siihen että AP ei ole edes silloin tällöin naisellinen. Meikkaatko ikinä? Koetatko edes joskus näyttää seksikkäältä sun miestä varten? Miehethän ovat visuaalisia. Ei me haluta jotain akkaa joka kiroilee kuin merimies ja juo meiät pöydän alle.
-mies
Miksi teet oletuksia ap:n ulkonäöstä? Hän ei ole siitä sanaakaan kertonut. Saattaa olla vaikka miten naisellisen näköinen.
No ei ole puutarhanhoito ja kukkien kasvattelu mitään naisten hommia :D Voihan hyvät päivät sentään :D
Meillä kesäkukat ostetaan aina yhdessä niin että mies valitsee mitä haluaa katsella koko kesän ja pitkälle syksyyn. Isäni on puutarhuri ammatiltaan :D
Älä nyt ylianalysoi, ap. Sen kun olet oma itsesi.
On se hyvö jos ongelmat on tyyliin käykö vaimo jossain vai ei, leipooko vai ei. Ei sentään mitään hullua väkivaltaista käyttäytymistä tai syyttelyä asioista, joista ei voi toista syytellä.
Minä inhoan ompelua, mies ompelee meillä . Hänellä on hieno ompelukone, esitteli sitä minulle.
Jotenkin epäilen, että tässä keskustelussa pyörivät "miehet" ovat jotain 10-15-vuotiaita, joilla on tylsää ja todennäköisesti joitain ongelmia. En viitsi lainata viestiä esimerkiksi.
Miten ap:n mies konkreettisesti ilmaisee tämän pettymyksen? Mitä sanoja hän käyttää?