Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mies ei suostu uskomaan, että minua ei kiinnosta ”perinteiset naisten jutut”?
Ollaan naimisissa ja meillä on yksi lapsi. Jo seurustelun alussa tein miehelle selväksi, että en ole sellainen, joka vastaisi ”perinteistä naiskuvaa”. Eli minua ei kiinnosta tyttökaverin luona järjestetyt tyttöjen illat, parvekekukkien istuttaminen, sukulaisnaisten kanssa puhelimessa höpöttely, jatkuva kodin laittaminen ja sisustelu, kauneudenhoitoillat, anopin kanssa loputtomat kahvittelut vauvanvaatteista ja käsitöistä jutellen jne. Saatte varmaan kiinni ideasta. Vaan olen aika päinvastainen ihminen. Enkä tarkoita nyt että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, vaan että en yhtään vastaa tuollaista naiskuvaa. Rehellisesti en edes tiedä vastaako sitä naiskuvaa monikaan nainen Suomessa.
Olin siinä käsityksessä että mies ymmärsi, että en ole tuollainen, ja luulin että hän ihan näkikin sen minun tekemisistä ja olemisista. Mutta nykyään asiasta tulee jatkuvaa väärinkäsitystä ja mies tuntuu usein pettyvän kun minua ei voisi vähempää kiinnostaa olla tuollainen. Minkähän takia hän edes minun kanssa halusi naimisiin ja perheen… Miksi ei seurusteluaikana kertonut, että hän ei hyväksykään minua sellaisena, että en vastas tuota naiskuvaa? Vai sekosiko hän jotenkin lapsen saamisesta ja kuvitteli että muutun perinteiseksi sukurakkaaksi kodinhengettäksi, joka viettää päivänsä mammakerhoissa ja mamma-vaunukävelyillä? En todellakaan muuttunut, miksi olisin. Jatkuvaa skismaa tulee tästä aiheesta nyt kotona :( .
Kommentit (611)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä hoitajakeskustelut ovat niin väsyneitä. Nämä ovat niitä seiskan opiskelijoita, jotka eivät ole päässeet muualle opiskelemaan ja nyt itketään kun ne kympin tytöt ja kympin pojat, joille oli kiva naureskella tupakkikopilla, ovat lääketieteen tai tekniikan tohtoreita, tienaavat paremmin ja ovat terveempiä. Tähän kun yhdistää sen, että on pariuduttu ala- eikä yläpää edellä ja puoliso on joku patavanhanaikainen dropout-salimake, joka puolison rupsahtaessa käy vähän vieraissa, niin jo on mukava laittaa twitter tulille ja selittää naisen eurosta ja patriarkaatista.
Niin, klitorisko näitä naisia johdattaa? :D
Niin. Ei kai tuo nyt niin kauhean radikaalia ole, että nainenkin voi haluta seksiä?
Viittasin vanhaan sanontaan miehistä, joita "muna johdattaa". Jostain syystä sellaista seksikeskeisyyttä ei miesten kohdalla pidetä toivottavana, vaan sille nauretaan. Jos naisen elämän tärkein motiivi on seksin saaminen, se onkin ihailtavaa. :D Kaksoisstandardi in action, joka näkyy vaikkapa suhtautumisessa Karita Mattilan pehmopornahtaviin viesteihin.
Kyllähän näitä ' munan johdattamia' miehiä ihaillaan? Bpris Johnsonilla on 100 lasta, joiden olemassaoleoa hän ei des muista, mutta on miesten mielestä tosi kova tyyppi, ja tosi ihana (tällakin palstalla ihaillaan). Mattilaa on sen sijaan naureskelti ja halveksuttu paitsi miesten myös naisten toimesta (Ukkola esim.).
Ohi aiheen, mutta en ole yhdenkään miehen nähnyt vuodattavan tuollaista tekstiä julkisesti kuin Karita.
Vei muna sitten tai joku muu, niin ei sitä tuskaa julkisuudessa pitäisi ulvoa.
Ei Ukkola halveksinut, hän vain kertoi näkökulmaa asialle. Ihan oikeutetusti.
Naisen tai miehen kirjoittamana samantyylinen teksti saa ihan erilaisen vastaanoton.
Naista ihaillaan ja mies lynkataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihan samanlainen!
Ei kiinnosta pätkääkään jotkut pitkät juorupuhelut ja tupperikutsut!
Mutta mies ei ole kyllä ikinä valittanut tästä, enkä ymmärrä miksi sun mies valittaa.
Mitä se siis haluaa? Ja miksi sille on niin tärkeää että sä istuisit jossain mammakerhossa? Hänhän voi itse mennä johonkin perhekerhoon jos haluaa :)
No mitäpä sinä sitten mahdat puuhastella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihan samanlainen!
Ei kiinnosta pätkääkään jotkut pitkät juorupuhelut ja tupperikutsut!
Mutta mies ei ole kyllä ikinä valittanut tästä, enkä ymmärrä miksi sun mies valittaa.
Mitä se siis haluaa? Ja miksi sille on niin tärkeää että sä istuisit jossain mammakerhossa? Hänhän voi itse mennä johonkin perhekerhoon jos haluaa :)No mitäpä sinä sitten mahdat puuhastella?
En ole tuo, mutta onhan maailma täynnä harrastuksia. Itse luen, lenkkeilen, harrastan koirien kanssa, ja nollaan päätäni hyvien komediasarjojen kanssa. Jokainen saa itse päättää, mitä tykkää tehdä, eikä puoliso saa siihen mitään veto-oikeutta.
On mullekin ehdotettu miehen suvun puolelta Tupperware kutsuja ja marttakerhoja sun muita kirkkojuttuja, en ole lähtenyt, ei ole mun juttu olenkaan mutta ei mies siitä pahastu. Sen mielestäkin olisi vaan outoa jos menisin moisiin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies on "perinteisestä" kodista lähtöisin. Syntynyt 60-luvulla. Ei odota minulta mitään perinteitä. Saan käydä töissä, jos haluan ja haluankin. Mies laittaa ruokaa siinä missä minäkin. Kattaa pöytää, kahvit keittää vieraille, kerää astiat ja laittaa koneeseen. Auttaa leipomisessa mm. pyörittää pullat jos on kotona. Siivoaa, pesee pyykkiä.
Minä myös kudon niitä sukkia. En juorua puhelimessa, en ole käynyt mamma kerhoissa en viihdy tyttöjen illassa. Olen perhekeskeinen. Niin ja kukkapenkkejä tehdään yhdessä, minun toiveesta joista mieheni tupisee, auttaa kuitenkin.
Mitä ap haluat nyt kertoa tällä "perinteisellä" naisella? Koska mielestäni noilla ei ole mitään tekemistä perinteiden kanssa. On persoona kysymys.'Saan käydä töissä, jos haluan'...Saan? toivottavasti oli vain ajattelematon verbivalinta.Tökkii siitä huolimatta tosi pahasti. Kuka nykyaikana on tyytyväinen siitä, että mies antaa luvan tehdä jotain?
En tiedä millä vuosikymmenellä olet syntynyt, mutta mieheni 60-luvulla. Siihen aikaan nyt vain kuului pitkälti se, että mies tuo leivän pöytään, vaimo, perheen äiti huolehtii lapset ja kodin. Understand?! Vitut ollu verbaalinen valinta. Tuossa oli kysymys TÖISTÄ! Opettele ymmärtämään lukemaasi!
60-luvulla syntyneet naiset ovat Suomessa koulutettuja ja työssäkäyviä naisia. En tiedä, missä maassa miehesi on syntynyt, mutta ilmeisesti ei Suomessa.
Samaa olin tulossa kirjoittamaan. Mun vanha isäni on syntynyt 30-luvun lopulla ja on ikänsä siivonnut ja laittanut ruokaa siinä missä äitinikin. Pari vuotta nuorempi äiti oli paremmin koulutettu kuin isäni ja palkkakin oli isompi. Meitä lapsia, juurikin 60-luvun lopulla syntyneitä, on aina kannustettu kouluttautumaan ja olemme saaneet kotoa tasa-arvoisen parisuhteen mallin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittaja olisi sinut naiseutensa ja naiskuvansa kanssa niin tätä ketjua ei edes olisi olemassa.
Äääh. Se on ap:n miehen naiskuva, ei ap:n!!! Miten te ette tajua.
Onhan ap:llakin jokin naiskuva ja omakuva, se että hän on "erilainen nainen", whatever it means. Tähän saakka ap on kertonut meille, mitä hän ei ole. Oĺisi hauska kuulla, millainen hän sitten kaikessa erilaisuudessaan on. Onko siellä kehissä se motskari, vai harrastaako hän sumopainia tai lätkää? Vetää kossun viikonloppuisin? Mitä ovat ne ei-naiselliset tekemiset, joita hän tekee?
Sivu 2:
"En minä ole uskoton tai mikään kriminaali. Olen koulutukseltani DI, ystäväni on paljolti saman alan ihmisiä, tykätään jutella tieteistä, tekniikasta ja sellaisesta. Minua kiinnostaa seinäkiipeily ja suunnistus, matkustelu, kouluttautuminen lisää omalla alalla, japanilainen kulttuuri. Olen vähän introvertti, en kovin puhelias pälpättäjä. Olen analyyttinen omiin ajatuksiin herkästi uppoutuva ihminen. Lapsi on minulle tietysti erittäin tärkeä, ja mielestäni olen läsnäoleva ja lämmin äiti hänelle, mutta en tunne tarvetta puhua äitiydestä sen enempää muiden kanssa. Ap"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihan samanlainen!
Ei kiinnosta pätkääkään jotkut pitkät juorupuhelut ja tupperikutsut!
Mutta mies ei ole kyllä ikinä valittanut tästä, enkä ymmärrä miksi sun mies valittaa.
Mitä se siis haluaa? Ja miksi sille on niin tärkeää että sä istuisit jossain mammakerhossa? Hänhän voi itse mennä johonkin perhekerhoon jos haluaa :)No mitäpä sinä sitten mahdat puuhastella?
Pitääkö kaikkien käydä samoissa kerhoissa ja tehdä samoja asioita? :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies on "perinteisestä" kodista lähtöisin. Syntynyt 60-luvulla. Ei odota minulta mitään perinteitä. Saan käydä töissä, jos haluan ja haluankin. Mies laittaa ruokaa siinä missä minäkin. Kattaa pöytää, kahvit keittää vieraille, kerää astiat ja laittaa koneeseen. Auttaa leipomisessa mm. pyörittää pullat jos on kotona. Siivoaa, pesee pyykkiä.
Minä myös kudon niitä sukkia. En juorua puhelimessa, en ole käynyt mamma kerhoissa en viihdy tyttöjen illassa. Olen perhekeskeinen. Niin ja kukkapenkkejä tehdään yhdessä, minun toiveesta joista mieheni tupisee, auttaa kuitenkin.
Mitä ap haluat nyt kertoa tällä "perinteisellä" naisella? Koska mielestäni noilla ei ole mitään tekemistä perinteiden kanssa. On persoona kysymys.'Saan käydä töissä, jos haluan'...Saan? toivottavasti oli vain ajattelematon verbivalinta.Tökkii siitä huolimatta tosi pahasti. Kuka nykyaikana on tyytyväinen siitä, että mies antaa luvan tehdä jotain?
En tiedä millä vuosikymmenellä olet syntynyt, mutta mieheni 60-luvulla. Siihen aikaan nyt vain kuului pitkälti se, että mies tuo leivän pöytään, vaimo, perheen äiti huolehtii lapset ja kodin. Understand?! Vitut ollu verbaalinen valinta. Tuossa oli kysymys TÖISTÄ! Opettele ymmärtämään lukemaasi!
60-luvulla syntyneet naiset ovat Suomessa koulutettuja ja työssäkäyviä naisia. En tiedä, missä maassa miehesi on syntynyt, mutta ilmeisesti ei Suomessa.
Samaa olin tulossa kirjoittamaan. Mun vanha isäni on syntynyt 30-luvun lopulla ja on ikänsä siivonnut ja laittanut ruokaa siinä missä äitinikin. Pari vuotta nuorempi äiti oli paremmin koulutettu kuin isäni ja palkkakin oli isompi. Meitä lapsia, juurikin 60-luvun lopulla syntyneitä, on aina kannustettu kouluttautumaan ja olemme saaneet kotoa tasa-arvoisen parisuhteen mallin.
Oma isoisäni oli syntynyt 1800-luvun puolella ja isovanhempieni kodissa oli kotihommat jaettu: isoisä tiskasi aina, kemistin takkinsa päällään. Hän osallistui myös muihin ns. "naisten töihin". Kyllä tämä tiukka jako naisten ja miesten töihin on outo amerikkalaisista sarjoista keksitty juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies on "perinteisestä" kodista lähtöisin. Syntynyt 60-luvulla. Ei odota minulta mitään perinteitä. Saan käydä töissä, jos haluan ja haluankin. Mies laittaa ruokaa siinä missä minäkin. Kattaa pöytää, kahvit keittää vieraille, kerää astiat ja laittaa koneeseen. Auttaa leipomisessa mm. pyörittää pullat jos on kotona. Siivoaa, pesee pyykkiä.
Minä myös kudon niitä sukkia. En juorua puhelimessa, en ole käynyt mamma kerhoissa en viihdy tyttöjen illassa. Olen perhekeskeinen. Niin ja kukkapenkkejä tehdään yhdessä, minun toiveesta joista mieheni tupisee, auttaa kuitenkin.
Mitä ap haluat nyt kertoa tällä "perinteisellä" naisella? Koska mielestäni noilla ei ole mitään tekemistä perinteiden kanssa. On persoona kysymys.'Saan käydä töissä, jos haluan'...Saan? toivottavasti oli vain ajattelematon verbivalinta.Tökkii siitä huolimatta tosi pahasti. Kuka nykyaikana on tyytyväinen siitä, että mies antaa luvan tehdä jotain?
En tiedä millä vuosikymmenellä olet syntynyt, mutta mieheni 60-luvulla. Siihen aikaan nyt vain kuului pitkälti se, että mies tuo leivän pöytään, vaimo, perheen äiti huolehtii lapset ja kodin. Understand?! Vitut ollu verbaalinen valinta. Tuossa oli kysymys TÖISTÄ! Opettele ymmärtämään lukemaasi!
60-luvulla syntyneet naiset ovat Suomessa koulutettuja ja työssäkäyviä naisia. En tiedä, missä maassa miehesi on syntynyt, mutta ilmeisesti ei Suomessa.
Samaa olin tulossa kirjoittamaan. Mun vanha isäni on syntynyt 30-luvun lopulla ja on ikänsä siivonnut ja laittanut ruokaa siinä missä äitinikin. Pari vuotta nuorempi äiti oli paremmin koulutettu kuin isäni ja palkkakin oli isompi. Meitä lapsia, juurikin 60-luvun lopulla syntyneitä, on aina kannustettu kouluttautumaan ja olemme saaneet kotoa tasa-arvoisen parisuhteen mallin.
Oma isoisäni oli syntynyt 1800-luvun puolella ja isovanhempieni kodissa oli kotihommat jaettu: isoisä tiskasi aina, kemistin takkinsa päällään. Hän osallistui myös muihin ns. "naisten töihin". Kyllä tämä tiukka jako naisten ja miesten töihin on outo amerikkalaisista sarjoista keksitty juttu.
Näinkin, ja sitten se, että agraariyhteiskunnassa tilalla oli isäntä ja emäntä. Heillä oli oma työnjakonsa, jossa emännän vastuulla oli yleensä muonitus ja kotitalouden hoito. Tämän työnjaon syy oli aika ilmeinen, kun parilla oli pieniäkin lapsia.
Isäntä puuhasi enemmän pihapiirin ulkopuolella pellolla ja metsässä, fyysisesti vaativammissa töissä. Emäntä kyllä hoiti usein myös eläimet ja lypsyn
Sitten tämä jako isännän ja emännän töihin siirtyi suoraan myös kaupunkiin, vaikka usein molemmat vanhemmat kävivätkin ansiotyössä kodin ulkopuolella. (Toki oli janon myös kotiäitejä ja kotirouvia, joiden työ onkin kotona.) Tämä oli perustavanlaatuinen virhe naisen kannalta, että näin pääsi tapahtumaan. Nythän naisen/äidin työtaakka kaksinkertaistui! Ja sittemmin peräti kolminkertaistui, kun modernissa yhteiskunnassa alkoi tulla yhä enemmän ns. metatyötä. Sekin lankeaa usein perheen äidille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En apn ongelmaan vastaa, en oikeasti tiedä mikä se ongelma on. Meidän parisuhteessa on perinteiset naisten, ja miehen roolit. Meille nämä sopivat. Kun itse en osannut tehdä ruokaa, enkä kasvattaa mitään, koska ei ole ikinä kiinnostanut. Itseä kiinnosti mopot, autot, rakentaminen ym. Opin sitten käyttämään työkaluja, korjaamaan, ja rakentamaan. Vaimoni taas osaa tehdä ruokaa, kasvattaa tomaatteja, pitää pientä kanalaa, ja oli se pullantuoksuinen äiti. Jako töissä menee sitten osaamisaluwiden mukaan pääasiassa. Toki teen joskus ruokaa, olen jo oppinut, ja vaimo auttaa puusavotassa. Mutta tätä ei kyllä tullut ajateltua silloin alkuaikana, en ajatellut ihastuneena mitään tällaista. Olisi se vaimo voinut paljastua samat asiat hallitsevaksi, kuin minäkin. Mitähän siitä sitten olisi tullut, kun kumpikin korjaa autoa, mutta kukaan ei osaa keittää perunoita. Voihan se mieskin ommella, tehdä ruokaa, ja pitää puutarhaa, ja vaimo taas tehdä ne ns. miesten työt. On mukavempi, kun täydennetään toisiaan. Kun kaksi parikymppistä erilaista menee yhteen, saa hommista yhteensä 40 vuoden kokemuksen.
Meilläkin melko perinteiset roolit kotitöiden osalta. Mutta silti kritisoin lainaamaani kirjoittajaa. Mielestäni ei ole järkevää että yhteiselämässä olisi noin rankat rajat että esim vain toinen osaa keittää perunat… meillä ollaan oltu tarkkoja että kumpikin osaa ainakin autavasti kaikkea toistuvaa kotityötä. Tämä siksi että milloin tahansa saattaa toinen vanhempi joutua vastuuseen koko perheestä. Vakava sairastuminen, onnettomuus ja vaikka ero saattaa muuttaa tilanteen milloin vaan. Siksi meillä kumpikin osaa tehdä perusruuat. Kumpikin osaa vaihtaa autoon renkaat jne. Jos joutuisin yksin vastuuseen niin käyttäisin auton korjaamolla jos rikkoutuisi mutta perusasiat autosta osaisin kyllä hoitaa itse. Mutta lämmitys olisi pakko hoitaa päivittäin itse ja onneksi osaan sen. Samoin mies saisi laitettua normaalit arkiruuat vaikka täytekakun ostaisi varmaan kaupasta.
Eli hyvä olisi kaikkien osata perusasiat kaikista. Ja hommat voidaan jakaa reilusti vaikka se ei tarkoita läheskään aina kaikkien töiden jakamista tasan. Mutta niin että kumpikin tekee reilun osansa.
Tämä miehen toive hengähdystauosta oli hyvä oivallus.
Oliskohan juuri miehen toiveiden takana se, että kun aloittaja ei oikein viihdy mammojen kanssa eikä anopinkaan niin mies toivoisi jotain kodin ulkopuolista toimintaa kuitenkin. Hän vaan osaa sitä nimetä jos aloittaja heti tyssää hänen ehdotuksensa eikä aloittaja itse sitten esitä mitään tilalle mitä voisi kodin ulkopuolella tehdä.
Onko yhdessäolo liian tiivistä? Mies ei kehtaa suoraan sanoa ja sitten vihjailee ja aloittaja ottaa nokkiinsa ja yhdistää sen hänen persoonansa muuttamiseen ja muovaamiseen.