Mitä tehdä kun mies ei suostu uskomaan, että minua ei kiinnosta ”perinteiset naisten jutut”?
Ollaan naimisissa ja meillä on yksi lapsi. Jo seurustelun alussa tein miehelle selväksi, että en ole sellainen, joka vastaisi ”perinteistä naiskuvaa”. Eli minua ei kiinnosta tyttökaverin luona järjestetyt tyttöjen illat, parvekekukkien istuttaminen, sukulaisnaisten kanssa puhelimessa höpöttely, jatkuva kodin laittaminen ja sisustelu, kauneudenhoitoillat, anopin kanssa loputtomat kahvittelut vauvanvaatteista ja käsitöistä jutellen jne. Saatte varmaan kiinni ideasta. Vaan olen aika päinvastainen ihminen. Enkä tarkoita nyt että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, vaan että en yhtään vastaa tuollaista naiskuvaa. Rehellisesti en edes tiedä vastaako sitä naiskuvaa monikaan nainen Suomessa.
Olin siinä käsityksessä että mies ymmärsi, että en ole tuollainen, ja luulin että hän ihan näkikin sen minun tekemisistä ja olemisista. Mutta nykyään asiasta tulee jatkuvaa väärinkäsitystä ja mies tuntuu usein pettyvän kun minua ei voisi vähempää kiinnostaa olla tuollainen. Minkähän takia hän edes minun kanssa halusi naimisiin ja perheen… Miksi ei seurusteluaikana kertonut, että hän ei hyväksykään minua sellaisena, että en vastas tuota naiskuvaa? Vai sekosiko hän jotenkin lapsen saamisesta ja kuvitteli että muutun perinteiseksi sukurakkaaksi kodinhengettäksi, joka viettää päivänsä mammakerhoissa ja mamma-vaunukävelyillä? En todellakaan muuttunut, miksi olisin. Jatkuvaa skismaa tulee tästä aiheesta nyt kotona :( .
Kommentit (611)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on joskus miesten kanssa ollut tämä sama tunne, että vaikka olet naisena oma yksilöllinen persoonasi, mies ei sitä jotenkin näe. Mies vaan näkee kaikki naiset ikään kuin yhtenä karjana, joka on yhtä samanlaista massaa.
Tässä on totuuden siemen. Ja mistä tämä hahmotusongelma sitten joillain miehillä johtuu? Väitän, että pohjimmiltaan siitä sisäistetystä oletuksesta, että nainen ei ole samanarvoinen miehen, tuon luomakunnan kruunun kanssa. Nainen ei ole niin tärkeä, että häneen kannattaisi nähdä vaivaa kovin tarkkaan tutustua. Hän on vain kuka tahansa, ei kukaan erityinen.
Kun nainen rakastuu mieheen, hän haluaa oppia tuntemaan rakkaansa perin pohjin. Kun mies rakastuu naiseen, hän alkaa soveltaa rakkaaseensa jotain kaavamaisia ihannenaisen mielikuvia.
Ja yleistän, tietenkin. Ei kaikki miehet, jne.
Ystäväni on tuskaillut tuon saman asian kanssa, että mies haluaa jotain, mitä ystäväni ei ole, tai jotenkin ei ymmärrä sitä todellisuutta. Esimerkiksi ystäväni on hyvin herkkä ja tunteellinen. Alkuun se on miehelle OK, mutta jossain vaiheessa ystäväni pitäisi lakata olemasta herkkä ja tunteellinen, kun se ei enää olekaan OK. Tässä välissä ei ole tapahtunut mitään omituista, ainoastaan aikaa on kulunut.
Tai halutaan itsenäinen nainen, ja sitten harmitellaan, kun se nainen onkin itsenäinen, eikä tarvitse niin paljon jatkuvaa lähellä olemista, seuraa ja apua kuin mies mielessään ajatteli.
Tai otetaan se lapseton vela, ja odotetaan, että jossain vaiheessa se haluaakin lapsia. Sitten ollaan nyreinä, että miten tässä 5-10 vuoden sisään ei niitä lapsia tullutkaan vielä.
Tai tämä klassinen, halutaan kaunis nainen, jonka kauneuden ylläpitäminen vie aikaa ja rahaa, ja sitten nuristaan, että nainen on kallis, kuluttaa liikaa aikaa laittautumiseen ja liikuntaan, eikä möllötä vieressä verkkareissa tarpeeksi usein.
Itselläni oli nuoruudessa poikaystävä, joka oletti, että minä, itsenäinen vela joka nautin työn sisällöstä enemmän kuin rahasta enkä ole uraohjus ja tykkään asua vuokralla, muutun hänen kanssaan lapsia haluavaksi uranaiseksi, joka ostaa omakotitalon heti, kun mahdollista ja menee mihin tahansa töihin kunhan siitä vaan tienaa tarpeeksi isot asuntolainarahat.
Joo, ei kiitos :D Miksi minun pitäisi muuttua, miksei hän olisi voinut samointien muuttua minunlaiseksi anarkistiseksi boheemiksi velaksi?
Se on elämä sellaista. Päivällä tein sämpylöitä, sen jälkeen vaihdoin renkaan autoon, kun siinä oli naula. Sitten tein pari tuntia ristipistoja, ja nyt juon viinaa ja kohta menen saunaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin epäilen, että tässä keskustelussa pyörivät "miehet" ovat jotain 10-15-vuotiaita, joilla on tylsää ja todennäköisesti joitain ongelmia. En viitsi lainata viestiä esimerkiksi.
Olet varmaan oikeassa. Sääli, koska olisi kiinnostava saada tähän aikuisten miesten ajatuksia.
Jos perinteistä puhutaan, esimerkiksi merimiehet ovat vuosisatojen ajan olleet hyvinkin ompelutaitoisia ja suomalainen naiskuva on perinteisesti koostunut vahvoista naishahmoista, joista myös miehet ovat kertoneet (esim. Kalevala).
Täällä av:lla usein esiintyvä nais- ja mieskuva on kuin jostain ikivanhasta amerikkalaisesta tv-sarjasta tai elokuvasta.
Voi vitsi ei kai missään suhteessa ihmetellä ompelemisesta tai leipomisesta. Mäkin kysyisin ap:ltä että ehkä noi jutut on enemmänkin joltain nipottaja anopilta?
Meillä riidellään ylivoimaisesti eniten rahasta tai jostain joka kuitenkin liittyy jotenkin rahaan.
Mitä mies tarkalleen ottaen haluaisi sinun tekevän, tai millainen olevan - ovatko aloituksen esimerkit sinun keksimisäsi?
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun nainen sanoo, että ei kiinnosta perinteiset naisten jutut, se tarkoittaa ylipainoa, pihtaamista, kylmyyttä, itsekkyyttä. Siispä kyseessä ei ole parisuhde vaan jokin voimafantasia.
Höpsistä. Minun aikani menee urheiluharrastusten parissa ja meillä on varsin kiva sänkyelämä miehen kanssa. Aikani, jaksamiseni ja kiinnostukseni ei riitä enää kotitöihin. Onneksi mies on intohimoinen ruoanlaittaja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet halunnut perustaa perheen, jos olet noin äitiydenvastainen?
Äitiys ei kyllä vaadi mitään noista ap:n luettelemista asioista. Äitiys ei itseasiassa vaadi edes puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on joskus miesten kanssa ollut tämä sama tunne, että vaikka olet naisena oma yksilöllinen persoonasi, mies ei sitä jotenkin näe. Mies vaan näkee kaikki naiset ikään kuin yhtenä karjana, joka on yhtä samanlaista massaa.
Tässä on totuuden siemen. Ja mistä tämä hahmotusongelma sitten joillain miehillä johtuu? Väitän, että pohjimmiltaan siitä sisäistetystä oletuksesta, että nainen ei ole samanarvoinen miehen, tuon luomakunnan kruunun kanssa. Nainen ei ole niin tärkeä, että häneen kannattaisi nähdä vaivaa kovin tarkkaan tutustua. Hän on vain kuka tahansa, ei kukaan erityinen.
Kun nainen rakastuu mieheen, hän haluaa oppia tuntemaan rakkaansa perin pohjin. Kun mies rakastuu naiseen, hän alkaa soveltaa rakkaaseensa jotain kaavamaisia ihannenaisen mielikuvia.
Ja yleistän, tietenkin. Ei kaikki miehet, jne.
Toi on valitettavan totta. Joskus ihmettelen miesten kommentteja naisista, tulee mieleen että miten he voivat tajuta niin vähän naisista vaikka nainen on heidätkin synnyttänyt, kasvattanut ja heilläkin on kotona sisaria, on sukulaistyttöjä, ja ovat käyneet koulua päivittäin yhteiskouluissa ja harrastuksissakin jossa on tyttöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ole uskoton tai mikään kriminaali. Olen koulutukseltani DI, ystäväni on paljolti saman alan ihmisiä, tykätään jutella tieteistä, tekniikasta ja sellaisesta. Minua kiinnostaa seinäkiipeily ja suunnistus, matkustelu, kouluttautuminen lisää omalla alalla, japanilainen kulttuuri. Olen vähän introvertti, en kovin puhelias pälpättäjä. Olen analyyttinen omiin ajatuksiin herkästi uppoutuva ihminen. Lapsi on minulle tietysti erittäin tärkeä, ja mielestäni olen läsnäoleva ja lämmin äiti hänelle, mutta en tunne tarvetta puhua äitiydestä sen enempää muiden kanssa. Ap
Ihmettelen kyllä miestäsi, että on ottanut vaimoksi älykkään DI:n ja sitten kuvittelee, että lapsen myötä sinusta tulee joku pullantuoksuinen kodin hengetär. Eikä minulla ole mitään näitä jälkimmäisiä vastaan, mutta kyllä DI-naisen vahvuudet ja mielenkiinto kohdistuu yleensä ihan toisenlaisiin asioihin.
Tuollaiset kodin hengettäret saattavat olla parhaimmillaan pienten lasten kanssa. Heitä ei haittaa istua hiekkalaatikolla ja katsella loputtomiin, kun oma lapsi leikkii. He saattavat leikkiä ja askarrella lapsen kanssa ja heistä se on kivaa. Koulutetumpi nainen saattaa kokea ne ensimmäiset vuodet puuduttavan tylsiksi.
Mutta siinä kohtaa, kun aletaan puida lapsen kouluvalintoja ja harrastuksia ja muuta, koulutettu nainen pääsee paremmin elementtiinsä. Lapsen hieman kasvaessa hän huomaa ilokseen, että oman lapsen kanssa voi käydä ihan mielenkiintoisia keskusteluja ja ajan myötä ne vain paranevat, kun lapsi lukee kirjoja ja löytää uusia aihepiirejä. Yläkoulun ja lukion aikoina tällainen äiti osaa jo pohdiskella nuoren kanssa ammatinvalintoja monelta kantilta ja miettiä minkälainen lukio tai mitkä ainevalinnat edistäisivät opiskelupaikan saamista omalta suosikkialalta.
Joku täällä puhui neulomisesta. Minäkään en osaa neuloa lapasia, kun olen teknisen käsityön käynyt kouluaikoinani. Lasta jossain vaiheessa neulominen kiinnosti ja pari vuotta hän kävi käsityökerhossa, kun koulussa käsitöitä oli vain vuoden ajan. Lapsi on vasenkätinen, mutta niin vain hänkin pääsi hyvään alkuun Youtube-videoiden avulla ja oppi myöhemmin jotenkin hoksaamaan, miten neuleohjeita pitää lukea, että ne toimivat hänelle. Taitava ja innokas neuloja tuli hänestä, vaikka äiti ei osannut auttaa. Leipoo ja kokkaa useammin kuin minä, siinä ehkä tullut isäänsä. Ja isänsä jäljissä päätyi myös IT-alalle.
Fiksuimmat DI-naisten puolisot pitävät jokaisen lapsen kohdalla puolen vuoden tai vuoden mittaisen vanhempainvapaan. Siinä pääsee vähän ottamaan taukoa työelämästä ja tutustumaan omiin lapsiinsa ja oppii samalla pyörittämään kaikkia niitä askareita, mitä lapsiperheeseen kuuluu. Sujuu se arjen pyöritys sitten isältäkin, jos vaimolle tulee työmatka. Eikä muutenkaan tarvitse pelätä joutuvansa yksin lasten kanssa, kun tietää pärjäävänsä. Jotkut miehet ovat haluttomia päästämään vaimoaan edes harrastuksiin, kun eivät osaa lapsiaan hoitaa.
Vähän taas tuossa niputettiin ominaisuuksia.
Tykkään leipomisesta mutta en leivo alinomaa.
Puutarhanhoitoa rakastan, mutta valitettavasti en ole siinä kovin taitava.
Kaksi rakasta lasta on, mutta yleisesti en ole lapsirakas ja viihdyn enemmän aikuisten seurassa.
Näytän naiselliselta mutta luonne on suora, päättäväinen ja rohkea. Naiselliseen kiherrykseen ja ripsien räpsyttelyyn en lähde.
Onneksi mieheni arvostaa minua juuri tällaisena.
Eikä minulla ole mitään perinteistä naisellista pehmeää kotinaista vastaan.
Kunhan jokainen saa olla omanlaisensa ja tulee sellaisena hyväksytyksi.
Minua kyllästyttää tässä aloituksessa se että ap levittää perinteisen naiskuvan myyttiä, vaikka yrittääkin selitellä, ettei ajattele niin. Minulle ompelu, kasvien kasvatus, ruuanlaitto tai mamma/pappakerhot eivät ole sukupuolisidonnaisia. Jokainen saa olla, mitä on, ja ap:kin saa tehdä vapaasti valintansa omista mielenkiinnoistaan käsin. Vaikka ympärillä olisi joku ihminen, joka yrittää tyrkyttää omia harrastuksiaan, voi kertoa kohteluaasti, ettei ole juuri siitä kiinnostunut. Niin helppoa.
Söpöintä on ehkä kuinka jotkut ulkopuoliset yrittävät joskus puuttua toisten suhteeseen joko muka hyvällä tai pahalla tarkoituksella. Yleensä aika asiatonta toimintaa. Tai ei ainakaan kannata luulla, että tietäisi suhteen asiat paremmin kun asianomaiset itse. Tällaiseenkin olen törmännyt. Joku kertoo jollekin joidenkin huhujen perusteella: niiden ongelma on tämä ja tuo osa voi olla totta, osa pelkkää pas..kaa tai värittynyttä. Aina kiva kun joku toinen päättää mitä joku toinen ajattelee jostain asiasta ilman että on keskustellut edes tämän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllästyttää tässä aloituksessa se että ap levittää perinteisen naiskuvan myyttiä, vaikka yrittääkin selitellä, ettei ajattele niin. Minulle ompelu, kasvien kasvatus, ruuanlaitto tai mamma/pappakerhot eivät ole sukupuolisidonnaisia. Jokainen saa olla, mitä on, ja ap:kin saa tehdä vapaasti valintansa omista mielenkiinnoistaan käsin. Vaikka ympärillä olisi joku ihminen, joka yrittää tyrkyttää omia harrastuksiaan, voi kertoa kohteluaasti, ettei ole juuri siitä kiinnostunut. Niin helppoa.
Jos ymmärsin aloituksen oikein, se helppous on hukkunut siihen, että kun ap on sanonut, sekä käytöksellään osoittanut toistuvasti, vuosien ajan, että tietyt asiat eivät häntä kiinnosta, niin hänen miehensä on ottanut asiakseen kiukutella siitä hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kyllästyttää tässä aloituksessa se että ap levittää perinteisen naiskuvan myyttiä, vaikka yrittääkin selitellä, ettei ajattele niin. Minulle ompelu, kasvien kasvatus, ruuanlaitto tai mamma/pappakerhot eivät ole sukupuolisidonnaisia. Jokainen saa olla, mitä on, ja ap:kin saa tehdä vapaasti valintansa omista mielenkiinnoistaan käsin. Vaikka ympärillä olisi joku ihminen, joka yrittää tyrkyttää omia harrastuksiaan, voi kertoa kohteluaasti, ettei ole juuri siitä kiinnostunut. Niin helppoa.
Jos ymmärsin aloituksen oikein, se helppous on hukkunut siihen, että kun ap on sanonut, sekä käytöksellään osoittanut toistuvasti, vuosien ajan, että tietyt asiat eivät häntä kiinnosta, niin hänen miehensä on ottanut asiakseen kiukutella siitä hänelle.
Ongelma on silloin parisuhde, jossa ei osata kommunikoida ja ymmärtää toista. Eikä mikään myyttinen naiskuva.
En ehtinyt lukea koko ketjua, että millainen kuva ap:n liitosta muodostuu ekan sivun jälkeen, mutta haluaisin nostaa esille sen tosiseikan, että narsistit näkevät ihmiset kaksiulotteisina kuvina, esineinä. Nainen on nainen, selllainen mikä naiskuva heillä on pääkopassaan naisista (oma äiti) tai minkä he omasta naisestaan ovat muodostaneet jo heti, tutustumatta tähän vielä sen paremmin.
Eksä meni ihan raivon valtaan, kun en käyttäytynytkään sen kuvan mukaisesti, minkä hän oli päässään minulle varannut. Syytti minua kaikenlaiseksi ja valehtelijaksi.
Ongelma korostui siinä vaiheessa, kun muutettiin yksiin. Minun olisi pitänyt yhtäkkiä muuttua samanlaiseksi kuin hänen äitinsä, vaikka edeltävät kolme vuotta olin ollut täysin erilainen. Näitä ongelmien korostumisten rajapyykkejä ovat myös naimisiinmeno, lastensaaminen, talon hankinta jne.
Ja, millä perusteella lapsi muka lähtee?? Tässä näkyy se rakenteellinen ongelma yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Se on elämä sellaista. Päivällä tein sämpylöitä, sen jälkeen vaihdoin renkaan autoon, kun siinä oli naula. Sitten tein pari tuntia ristipistoja, ja nyt juon viinaa ja kohta menen saunaan.
Hahhahh, tämä oli ihan paras!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten että sikiäminen on se perinteinen naisten juttu.
Vain viidesosa naisista jää lapsettomiksi ja heistäkin iso osa vasten tahtoaan. Velat ovat uniikkeja lumihiutaleita.
Uniikkius on muuten ihana juttu, kuten on lumihiutaleetkin.
Niin?
Mulle on kans ehdoteltu nuorempana sairaanhoitajan uraa luultavasti vain sukupuolen perusteella. Paras oli kun se ehdottaja oli just kattonu mun lukion päättötodistusta, jossa oli matikka, kemia ja fysiikka just ja just läpi, mutta terveystiedosta kirjoitin E:n. Lähdin kielten opeksi ja ei oo kukaan valittanut, että vissiin sekin on sopivan naisellinen uravalinta.