Onko täällä ketään joka olisi kärsinyt niin pahasta migreenistä että käy oksentamassa?

Juu. Yleensä se migreeni laukeaa oksentamisen jälkeen.

Joka kerta. Onneksi on tosi harvoin migreeniä, mut silloin kun iskee niin kontaten vessaan oksentamaan.

Minulla migreeniä lähes joka viikko. Silloin tällöin niin huono olo että oksennan. Mutta senkin jälkeen pääkipu kyllä jatkuu.

Mun tytöllä on. Koulussa helposti alkaa ja kotiin tullessa saattoi oksentaa. Nyt on lääkitys, joka auttanut helpottamaan pahimpia kohtauksia.

mua usein oksettaa migreenin aikana mutta koskaan en ole oksentanut. Hyvin lähellä on kyllä ollut.

Kyllä. Oksennan aina koko päivän.

Aivan kauhea sairaus. Onneksi siihen on lääkitys!

Nuorempana. Kohtaus oli aina kahden päivän keikka. Meni niin päin, että eka päivä yrjöttiin ja katottiin vipinää näkökentän reunassa. Tokana sitten pää kipeä.

Muutaman kerran elämässäni olen saanut tuollaisen migreenikohtauksen missä olen myös oksentanut useita kertoja, migreeniä ei ole tutkittu kun senverran harvoin on mutta oireet täsmää. Tavallistakin päänsärkyä on välillä viikottain.

Eikös suurin osa migreenistä kärsivistä oksentele. Olen aina pitänyt itseäni poikkeuksena, kun en koskaan oksentanut, vaikka huono olo olikin, paitsi yhden kerran, mutta siinä taisi olla vähän muutakin takana. Olin ollut edellisenä iltana viihteellä, vaikkakin liki selvin päin, mutta yksikin olut aiheutti minulle usein migreenin, ja pari olutta tuli nautiskeltua. - Onneksi migreeni häipyi, kun tulin vaihdevuosiin, vaikka gyne väitti, ettei se siitä johdu, koska ei ollut hormoniperäinen. Mistäs sitten? Jäljelle jäi silmämigreeni, eli tulee auroja, mutta ei estä esim. lukemista, eikä tule pää kipeäksi tai paha olo.

Lukemattomat kerrat. Migreeni alkoi( ja oksentelua) jo 7 vuotiaana. Oksentaa pitää neljä viisi kertaa ennenkuin olo vähän helpottaa ja pystyy nukahtamaan. Herätessä yleensä jo parempi olo .

Lapsena oli usein, nyt aikuisena on niin lieviä että en edes tarvi enää lääkitystä. Epämukavia toki mutta menee ohi suhteellisen nopeasti.

Olen kärsinyt migreenistä ikävuodet 8 - 44. Kohtauksia oli 1 - 3 kertaa viikossa, yleensä oksentaminen helpotti ja sen jälkeen nukuin pitkään. 44-vuotiaana sain beetasalpaajalääkityksen ja sen ansiosta migreenikohtauksia ei ole enää ollut, vain ennakko-oireita joskus harvoin.

Kärsin migreenistä viisikymppiseksi, sitten sain aivoverenvuodon eli aneyrysma puhkesi. Onneksi toivuin siitä melkein kokonaan. Ihme kyllä tämän jälkeen mirgeeni on hävinnyt lähes kokonaan.

Minulla on ollut migreeni 5-vuotiaasta asti (olen nyt 45). Noin kerran viikossa otan lääkkeen. Pari kertaa vuodessa se äityy niin pahaksi, että oksennan. Oksennan noin 5 kertaa, sitten yleensä helpottaa.

Mulla alkoi migreenit ala-asteikäisenä, silloin sekä teininä aina oksensin rajusti kohtausten yhteydessä. Parikymppisestä eteenpäin olen saanut vain muutaman kohtauksen enkä ole oksentanut. Päänsärytkin murto-osa siitä, millaisia olivat nuorempana.

Kyllä joskus, mutta ei usein.

Yhdessä vaiheessa kärsin usein kovasta päänsärystä joka äityi välillä oksentamiseen asti, en ole koskaan käynyt tutkimuksissa niin en tiedä oliko kyse migreenistä. Saattoi kuitenkin kestää yli vuorokauden, mikään särkylääke ei auttanut ja monesti itkin sikiöasennossa kylppärin lattialla pimeässä, kun päähän sattui niin paljon ja helpotti vasta oksentamisen jälkeen.

Mutta minulla nuo kohtaukset liittyivät huonosti syömiseen ja verensokerin laskemiseen, nyt kun olen opetellut syömään säännöllisemmin enkä päästä verensokeria enää laskemaan liian alas niin päänsärky on pysynyt poissa, luojan kiitos.

On usein. Kerran tuli migreeni junassa. Kävin junan vessassa oksentamassa, koitin matkan ajan nukkua migreeniä pois ja konnari kävi muutaman kerran tarkistamassa miten voin ja antamassa lääkettä. Kanssamatkustajat luulivat että olen krapulassa.  Tapaus jäi konnarinkin mieleen ja seuravaan kerran kun satuttiin samaan junaan tuli kysymään onko vielä ollut migreeniä 

Aina jos migreeni pääsee pahaksi ennen kuin otan särkylääkettä, joudun oksentamaan. Kerran kohtaus alkoi työpalaverissa eikä ollut särkylääkettä mukana. Sinnittelin palaverin loppuun ja lähdin ajamaan tunnin kotimatkaa. Parin kilometrin päässä oli pakko pysähtyä asuinalueen laitamille, hengittelin pihalla ja yritin oksentaakin, turhaan. Takas autoon ja pystyin ehkä kymmenisen kilometriä ajamaan, sitten oksensin hartaudella jonkun koneyrittäjän takapihan pusikkoon. Ja eikun uutta yritystä ajaa, seuraava yrjöäminen taajamaristeyksessä bussipysäkillä. Tämän jälkeen luovutin ja ajoin lähimmälle metsätielle, nukuin kolme varttia. Sen jälkeen pystyin ajamaan kotiin. Tunnin kotimatka kesti kolme tuntia. Sen jälkeen olen pitänyt huolen että on aina lääkettä mukana.