Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun mies ei suostu uskomaan, että minua ei kiinnosta ”perinteiset naisten jutut”?
Ollaan naimisissa ja meillä on yksi lapsi. Jo seurustelun alussa tein miehelle selväksi, että en ole sellainen, joka vastaisi ”perinteistä naiskuvaa”. Eli minua ei kiinnosta tyttökaverin luona järjestetyt tyttöjen illat, parvekekukkien istuttaminen, sukulaisnaisten kanssa puhelimessa höpöttely, jatkuva kodin laittaminen ja sisustelu, kauneudenhoitoillat, anopin kanssa loputtomat kahvittelut vauvanvaatteista ja käsitöistä jutellen jne. Saatte varmaan kiinni ideasta. Vaan olen aika päinvastainen ihminen. Enkä tarkoita nyt että olisin jotenkin erilainen kuin muut naiset, vaan että en yhtään vastaa tuollaista naiskuvaa. Rehellisesti en edes tiedä vastaako sitä naiskuvaa monikaan nainen Suomessa.
Olin siinä käsityksessä että mies ymmärsi, että en ole tuollainen, ja luulin että hän ihan näkikin sen minun tekemisistä ja olemisista. Mutta nykyään asiasta tulee jatkuvaa väärinkäsitystä ja mies tuntuu usein pettyvän kun minua ei voisi vähempää kiinnostaa olla tuollainen. Minkähän takia hän edes minun kanssa halusi naimisiin ja perheen… Miksi ei seurusteluaikana kertonut, että hän ei hyväksykään minua sellaisena, että en vastas tuota naiskuvaa? Vai sekosiko hän jotenkin lapsen saamisesta ja kuvitteli että muutun perinteiseksi sukurakkaaksi kodinhengettäksi, joka viettää päivänsä mammakerhoissa ja mamma-vaunukävelyillä? En todellakaan muuttunut, miksi olisin. Jatkuvaa skismaa tulee tästä aiheesta nyt kotona :( .
Kommentit (611)
Vierailija kirjoitti:
Jos perinteistä puhutaan, esimerkiksi merimiehet ovat vuosisatojen ajan olleet hyvinkin ompelutaitoisia ja suomalainen naiskuva on perinteisesti koostunut vahvoista naishahmoista, joista myös miehet ovat kertoneet (esim. Kalevala).
Täällä av:lla usein esiintyvä nais- ja mieskuva on kuin jostain ikivanhasta amerikkalaisesta tv-sarjasta tai elokuvasta.
Tästä tulikin hauskasti mieleen vanha historiallinen fakta eli puhtaat ja siistit viikingit. Englantiin tullessaan paikalliset munkit kirjoittivat paheksuvasti muistiin, miten naiset ovat ihan lääpällään näihin itseään sukiviin ja hienosteleviin miehiin. :D Joka päivä kammattiin hiukset ja parta, peseydyttiin ja pysyttiin kaikenpuolin puhtaina, toisin kuin rautakauden englantilaiset.
Nämä "mitä tekee mies, mitä tekee nainen" asetelmat on aina aika- ja kulttuurisidonnaisia. Meillä tosiaan ihanne on ollut vahva nainen, samoin Virossa, jossa komeat pohkeet olivat todellisen, kauniin ja seksikkään emännän mittari. Japanissa naiset värjäsivät hampaansa mustiksi, joka jäi pois vasta Jenkkien valkoisen hymyn mukana toisen maailmansodan aikaan. Samurain taas piti ymmärtää ja olla hyvä kukkien asettelussa (ikebana) ja galligrafiassa, muuten oli sivistymätön moukka. Naiset eivät näistä tietysti mitään tajunneet miesten mielestä :D
Onko suomalaisen miehen päiväunelmiin sotkeutunut perinteisen suomalaisen naisen sijaan amerikkalainen 50-luvun perheenäitiunelma? Joka muutenkin maailmanhistoriassa on tosi pieni hetki, aina ennen on kasvatettu ja hoidettu talouksia isoina perhekokonaisuuksina sekä orjilla/palvelijoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se hyvö jos ongelmat on tyyliin käykö vaimo jossain vai ei, leipooko vai ei. Ei sentään mitään hullua väkivaltaista käyttäytymistä tai syyttelyä asioista, joista ei voi toista syytellä.
Osuit naulan kantaan. Joo kyllä meilläkin on riidelty kotitöistä, mutta ne on niitä kesyimpiä. Ei mua loukkaa jos vähän arvostellaan huonosta siivouksesta, kun se on totta. Mutta sellaisista asioista syyttely, joista ei kuulu syytellä, joihin ei ole osaa eikä arpaa. Ne on sitten niitä pahempia riitoja. Tai rageeminen ilman syytä.
Voi kun söpöä jos kynnyskysymyksenä on jotkut perinteiset arvot tai mitä joku nyt tekee tai ei tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten pitäisi aina muistaa vilkuttaa ja nostaa kytkintä, heti kun nainen sanoo ettei ole perinteinen nainen.
Miksi sitten kuitenkin halveksutte perinteisen naisellisia kiinnostuksenkohteita?
Teistä on kivaa ensin kun tyttöystävä tykkää samoista jutuista kuin te eikä niistä "kanojen jutuista", mutta myöhemmin se alkaa sitten kuitenkin ärsyttää?Minä en ole koskaan halveksinut, ja siksi minua onkin monen toimesta pilkattu.
Joskus on pilkattu jopa siitä että tykkäsin nuorempana antaa tyttöystäville kukkia, sekin oli joidenkin mielestä vanhoillista ja imelää ym.
Nykyään en kukkia anna saati ovia availe, en kanniskele mitään vaikka näkisin että nainen on pulassa, en puolusta väliin puuttumalla, ihan sama sit kerta naiset haluaakin olla vaan jätkiä muiden joukossa.
Suomalaisten miesten mielestä herrasmiestavat ovat niin homomaista ja neitimiesten touhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies luuli saavansa ylikiltin työjuhdan, joka antaisi hänen olla Miehekäs Mies (= perseillä ja piereskellä), mutta oletkin edelleen skarppi. Vauvasta huolimatta. Mission failed.
Tämä on kummallista, koska en ole koskaan ollut mikään ylikiltti luonne. Työssänikin paljolti johdan muita. Ja muut ihmiset ovat antaneet minulle palautetta, että vaikutan jopa vähän hallitsevalta luonteelta, kynnysmaton vastakohdalta. Miksi mieheni halusi minut kun olen tällainen? Ei kai hän voinut kuvitella, että kaltaiseni luonne olisikin yhtäkkiä itsensä vastakohta (ylikiltti). Ap
Olet miehekäs nainen, ap. Ei siinä muuta.
On taas hienoa luokittelua. Se, jos naisessa on rohkeutta ei tarkoita mieheyttä ja nykyaikana on välttämätöntä naisillekin. Itse asiassa kautta historian suomalaisissa naisissa on arvostettu vahvuutta ja rohkeutta. Eipä ihme miksi nykyään tytöillä ja naisilla on nykyajan sukupuolivammaisuutta jos vaikkapa meikitön on epänainen.
Haluan kans miehen, joka passittaa mua näkemään välillä kavereita ja viettämään kokonaisia tyttöjen iltoja, vaikka meillä olisi pieni vauva kotona.
Harvinaista herkkua sellainen asenne, useimmissa perheissä on itsestäänselvyys, että äiti pysyy visusti lasten seurassa kaiken vapaa-aikansa kunnes kuopus menee kouluun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi sun kannattaa jutella miehen kanssa, voihan olla että hänen äitinsä sanoo miehelle, miten sinun tulisi olla ja tehdä, ja mies sitten on alkanut sellaista haluamaan. Ja voittehan te yhdessäkin miehen kanssa tyyliin leipoa jotain, jos sinä et tykkää leipoa eikä mieskään, niin yhdessä voitte kitua leipomisen kanssa ja jaatte kokemuksellisuuden - lähentää taas yhteisyyttänne.
Hell nou. Elämä on kyllä aivan liian lyhyt, jotta tuhlaisin sitä tekemällä jotain, jota molemmat inhoaa. Miksi ihmeessä mä kokisin mieheni läheisemmäksi sen vuoksi, että on ehdoin tahdoin tuhlattu molempien aikaa johonkin hampaat irvessä tekemiseen??
Kyllä maailma tarpeeksi pskaa niskaan tarjoaa, ei meidän tarvitse sitä toisillemme järjestää. Ja vielä viimeisemmäksi sen vuoksi, että anoppi niin haluaa. Omituinen neuvo kerrassaan - voi itku, tänään on anopin mieliksi leipomispäivä....
Kyllä juu mieluummin koetaan ihan toisenlaisia kokemuksellisuuksia. Hullun hommaahan tuo on.
Mä luin kanssa kahteen kertaan, onko siis olemassa oikeasti ihmisiä, jotka kohteliaisuuttaan tekee kotonaan aikaa vievää, tylsää hommaa ja pakottaa siihen vielä toisenkin, ihan vaan, että näyttäisi jonkun silmissä paremmalta ihmiseltä??
Tein miehelleni jo heti alussa pelisäännöt selväksi etten ole mikään kodin hengetär. Ulkopuolisilta tulee paljon arvostelua siitä että miten meillä mies joutuu siivoamaan, tekemään ruuat ja hoitamaan lasta.: jos olisi toisten päin niin kukaan ei ihmettelisi. Meillä tämä toimii näin hyvin :)
Välillä tulee huono omatunto arvosteluista sillä meillä mies hoitaa melkein kaiken: vietän kuitenkin sen verran aikaa töissä että on ihan luonnollista että mies hoitaa enemmän kotia sillä hänellä on joustavammat työajatkin. Mitään suuria riitoja erimielisyyksiä meillä ei ole tullut tästä järjestelystä sillä mies on jo naidessani minut tiennyt että minulle vapaus & ura merkitsee paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi sun kannattaa jutella miehen kanssa, voihan olla että hänen äitinsä sanoo miehelle, miten sinun tulisi olla ja tehdä, ja mies sitten on alkanut sellaista haluamaan. Ja voittehan te yhdessäkin miehen kanssa tyyliin leipoa jotain, jos sinä et tykkää leipoa eikä mieskään, niin yhdessä voitte kitua leipomisen kanssa ja jaatte kokemuksellisuuden - lähentää taas yhteisyyttänne.
Hell nou. Elämä on kyllä aivan liian lyhyt, jotta tuhlaisin sitä tekemällä jotain, jota molemmat inhoaa. Miksi ihmeessä mä kokisin mieheni läheisemmäksi sen vuoksi, että on ehdoin tahdoin tuhlattu molempien aikaa johonkin hampaat irvessä tekemiseen??
Kyllä maailma tarpeeksi pskaa niskaan tarjoaa, ei meidän tarvitse sitä toisillemme järjestää. Ja vielä viimeisemmäksi sen vuoksi, että anoppi niin haluaa. Omituinen neuvo kerrassaan - voi itku, tänään on anopin mieliksi leipomispäivä....
Kyllä juu mieluummin koetaan ihan toisenlaisia kokemuksellisuuksia. Hullun hommaahan tuo on.
Mä luin kanssa kahteen kertaan, onko siis olemassa oikeasti ihmisiä, jotka kohteliaisuuttaan tekee kotonaan aikaa vievää, tylsää hommaa ja pakottaa siihen vielä toisenkin, ihan vaan, että näyttäisi jonkun silmissä paremmalta ihmiseltä??
Ei kun en tossa tarkoittanut, että sitä tehtäisiin tuon takia, että näytetään paremmalta, vaan että kokeillaan kokeilemisenhalusta tehdä yhdessä jotain, mistä kumpikaan ei alunperin tykkää. Joskus sellaisesta voi tulla legendaarista tekemistä ja yhteinen kokemus lähentää, vaikka puuha olisi sellaista, mitä kumpikaan ei ehkä osaa.
Siis ihan vaan rennosti ajattelin, jakamisena.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet halunnut perustaa perheen, jos olet noin äitiydenvastainen?
Miten kukkien istuttaminen tai anopin kanssa juoruaminen liittyy äitiyteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on joskus miesten kanssa ollut tämä sama tunne, että vaikka olet naisena oma yksilöllinen persoonasi, mies ei sitä jotenkin näe. Mies vaan näkee kaikki naiset ikään kuin yhtenä karjana, joka on yhtä samanlaista massaa.
Tässä on totuuden siemen. Ja mistä tämä hahmotusongelma sitten joillain miehillä johtuu? Väitän, että pohjimmiltaan siitä sisäistetystä oletuksesta, että nainen ei ole samanarvoinen miehen, tuon luomakunnan kruunun kanssa. Nainen ei ole niin tärkeä, että häneen kannattaisi nähdä vaivaa kovin tarkkaan tutustua. Hän on vain kuka tahansa, ei kukaan erityinen.
Kun nainen rakastuu mieheen, hän haluaa oppia tuntemaan rakkaansa perin pohjin. Kun mies rakastuu naiseen, hän alkaa soveltaa rakkaaseensa jotain kaavamaisia ihannenaisen mielikuvia.
Ja yleistän, tietenkin. Ei kaikki miehet, jne.
Jep. Meillä on mennyt niin, että mies senkun raataa. Hän otti heti liiton alussa kaiken harteilleen. Olihan se vaikeaa totutella siihen, ettei ns. tarvitse tehdä juuri mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet halunnut perustaa perheen, jos olet noin äitiydenvastainen?
Miten kukkien istuttaminen tai anopin kanssa juoruaminen liittyy äitiyteen?
Aloittaja puhui perinteisistä naisten jutuista, eli miehestä ja kotileikistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies luuli saavansa ylikiltin työjuhdan, joka antaisi hänen olla Miehekäs Mies (= perseillä ja piereskellä), mutta oletkin edelleen skarppi. Vauvasta huolimatta. Mission failed.
Tämä on kummallista, koska en ole koskaan ollut mikään ylikiltti luonne. Työssänikin paljolti johdan muita. Ja muut ihmiset ovat antaneet minulle palautetta, että vaikutan jopa vähän hallitsevalta luonteelta, kynnysmaton vastakohdalta. Miksi mieheni halusi minut kun olen tällainen? Ei kai hän voinut kuvitella, että kaltaiseni luonne olisikin yhtäkkiä itsensä vastakohta (ylikiltti). Ap
Olet miehekäs nainen, ap. Ei siinä muuta.
Ap on niin perinteinen nainen kuin vain voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin epäilen, että tässä keskustelussa pyörivät "miehet" ovat jotain 10-15-vuotiaita, joilla on tylsää ja todennäköisesti joitain ongelmia. En viitsi lainata viestiä esimerkiksi.
Koko aloitus on feikki. Ihan taitavasti kirjoitettu, mutta feikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies tarkalleen ottaen haluaisi sinun tekevän, tai millainen olevan - ovatko aloituksen esimerkit sinun keksimisäsi?
Tämä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi sun kannattaa jutella miehen kanssa, voihan olla että hänen äitinsä sanoo miehelle, miten sinun tulisi olla ja tehdä, ja mies sitten on alkanut sellaista haluamaan. Ja voittehan te yhdessäkin miehen kanssa tyyliin leipoa jotain, jos sinä et tykkää leipoa eikä mieskään, niin yhdessä voitte kitua leipomisen kanssa ja jaatte kokemuksellisuuden - lähentää taas yhteisyyttänne.
Hell nou. Elämä on kyllä aivan liian lyhyt, jotta tuhlaisin sitä tekemällä jotain, jota molemmat inhoaa. Miksi ihmeessä mä kokisin mieheni läheisemmäksi sen vuoksi, että on ehdoin tahdoin tuhlattu molempien aikaa johonkin hampaat irvessä tekemiseen??
Kyllä maailma tarpeeksi pskaa niskaan tarjoaa, ei meidän tarvitse sitä toisillemme järjestää. Ja vielä viimeisemmäksi sen vuoksi, että anoppi niin haluaa. Omituinen neuvo kerrassaan - voi itku, tänään on anopin mieliksi leipomispäivä....
Kyllä juu mieluummin koetaan ihan toisenlaisia kokemuksellisuuksia. Hullun hommaahan tuo on.
Mä luin kanssa kahteen kertaan, onko siis olemassa oikeasti ihmisiä, jotka kohteliaisuuttaan tekee kotonaan aikaa vievää, tylsää hommaa ja pakottaa siihen vielä toisenkin, ihan vaan, että näyttäisi jonkun silmissä paremmalta ihmiseltä??
Ei kun en tossa tarkoittanut, että sitä tehtäisiin tuon takia, että näytetään paremmalta, vaan että kokeillaan kokeilemisenhalusta tehdä yhdessä jotain, mistä kumpikaan ei alunperin tykkää. Joskus sellaisesta voi tulla legendaarista tekemistä ja yhteinen kokemus lähentää, vaikka puuha olisi sellaista, mitä kumpikaan ei ehkä osaa.
Siis ihan vaan rennosti ajattelin, jakamisena.
No mä kyllä tähän ikään tiedän, että leipomisesta ei mitään legendaa mun elämässä tule ja lähtökohta, eli anopin käsitys millainen mun pitää olla, on todella outo. Siis kun on ihan hyvä parisuhde apllakin ollut ja yht'äkkiä tulee kummallisia vaatimuksia niin itse en kyllä alkaisi mitään leipomisia läpi kitumaan, vaan ihan sanoisin, että meidän pitää nyt puhua tämä auki ja miettiä, mitä sä (vaiko anoppi) oikein haet.
Mä kerroin tarkasti miehelleni ennen naimisiinmenoa millainen olen, ja että en halua lapsia koskaan, se on ollut minulle selvää nuoresta asti. Eli asia piti olla harvinaisen selvä, eikö niin? Juu, ei sit ollutkaan, sillä oltiin naimisissa 15 vuotta, ja melkein koko ajan sain kuulla painostamista ja syyllistämistä lasten teosta. Kun kerroin, että tämähän puhuttiin etukäteen selväksi, niin siihen mies totesi, että hän luuli minun muuttavan mieleni?! Just joo, ja kun en sitä tehnytkään, vika oli minun, ei koskaan hänen.
No, nyt tyyppi on ollut pitkään exä, ja hän hommasi sitten lapset viisikymppisenä. Kuka ne sitten hoitaa tai tekee kotityöt ei onneksi ole enää mun ongelma - ukko kun oli patalaiska.
Opetus tässä on, että vaikka kuvittelet jonkun asian olevan harvinaisen selvä ja puhuttu ja sovittu moneen kertaan, mies omassa päässään voi elää ihan toisessa todellisuudessa. Siksi olen onnellinen sinkku ja vela edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on elämä sellaista. Päivällä tein sämpylöitä, sen jälkeen vaihdoin renkaan autoon, kun siinä oli naula. Sitten tein pari tuntia ristipistoja, ja nyt juon viinaa ja kohta menen saunaan.
Hahhahh, tämä oli ihan paras!
Hyi hele..tti, minä en ala autonrenkaita vaihtamaan ja viina juomaan, eikä ristipistojen tekeminenkään tunnu omalta. Kaikista mieluiten teen ulkohommia ja puutarhatöitä, leivon ja laitan ruokaa. Ei kiinnosta mammakerhot, ei tyttöjen illat, ja toisten lapsia en millään ala hoitamaa. Muoti kiinnostaa ja sisustushommat, vaikka en niitä omassa elämässä toteutakaan. Saako nainen auton renkaidenvaihdosta ja viinanjuonnista jonkun erikoismaininnan?
Olen tullut siihen tulokseen että miesten muisti nollaantuu yön aikana. Paitsi jos on tulossa ryyppyilta, johon on päästävä.
Kaiken kunnian kyllä ottavat, vaikka vain yhden kerran tekevät jonkin hankalan, naisille ominaisen tehtävän, esim.lapsen käyttämisen kesken päivää hammaslääkärissä. Siitä puhutaan vuosia ja anoppi tietysti ylistää poikaansa upeaksi mieheksi ja isäksi.
Alkanut oikeesti olee mitta aika täynnä. Ehkei kaikki miehet ole samanlaisia. Eihän?
Alue: Aihe vapaa
Eihän tuosta kai pitäisi mitään kitkaa syntyä, kunhan huusholli pysyy puhtaana, hyvää ruokaa tulee pöytään ajallaan, lapsista kasvaa hyvin käyttäytyviä ja fiksuja, vaimo näyttää kauniilta ja seksiä piisaa aina kun tarvitsee.
Näkisin että bonuksena tuollainen nainen on vielä oiva juoppokuski koska jätkien baari-illoissa päivystäminen ei varmaankaan tuota ongelmaa.