Lue keskustelun säännöt.
Sinä lapseton, joka olet yhdessä lapsellisen puolison kanssa. Mitä ajattelet/tunnet puolisosi lasta kohtaan?
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia. Olen itse siinä tilanteessa, että harkitsen eroa hyvästä ja rakastamastani miehestä hänen lapsensa vuoksi. En vain jaksa enää arkea lapsen ehdoilla. Lapsi on sinänsä hyväntahtoinen ja kiva, mutta ADHD, mikä tekee arjesta raskasta. Hän on todella ylivilkas ja levoton eikä osaa huolehtia omista asioistaan, esim. Tavaroistaan, vielä juuri yhtään, vaikka täyttää pian 11v. Lapsiviikot vievät minusta kaikki voimat ja olen silloin jatkuvasti ärtynyt, mitä yritän kyllä olla näyttämättä varsinkaan lapselle. Tuntuu kokoajan enemmän, että uhraan omaa hyvinvointiani ja mielenrauhaani muiden ihmisten lapsen eteen, huomaan olevani jo lievästi katkerakin. Huomaan ajatuksia, että kumpa miehelläni ei olisi lasta. Kohtelen lasta aina hyvin, sen haluan sanoa. Se varmaan viekin niin paljon voimia, olla ulkoisesti lämmin ja rauhallinen kun sisäisesti on ihan uupunut touhuun. Lapsi tykkää minusta ja haluaa kokoajan hyöriä ympärilläni.
Onko se uusperhe aina tällaista vai onko tämä eron aihe? Minua surettaa, koska rakastan miestä. Jos hänellä ei olisi lasta, en epäilisi hetkeäkään yhdessäoloa. Mutta tuleeko tämä ikinä helpottamaan. Haluaisin kovasti kuulla muiden kokemuksia suhtautumisestaan lapsipuoliin.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten seurustette lapsellisten kanssa jos om niin iso ongelma? Järki hoi älä jätä.
Miksi sinulle on niin iso ongelma se mitä tunteita muut ihmiset tuntevat?
Tunteet tulevat ja menevät, eikä niiden mukaan tarvitse käyttäytyä. Minäkään en pidä yhtään yhdestä sukulaisestani, mutta käyn silti ihan normaalisti sukutapaamisissa missä hänkin on. En pidä eräästä lapseni kaverista, mutta ihan samalla tavalla olen hänen kanssaan tekemisissä kuin muidenkin lasteni kavereiden. Se että minä en äärettömästi rakasta jotain lasta, ei vaikuta hänen eikä minunkaan elämääni kakkelin vertaa, joten miksi ihmeessä en olisi hänen vanhempansa kanssa yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten seurustette lapsellisten kanssa jos om niin iso ongelma? Järki hoi älä jätä.
Miksi sinulle on niin iso ongelma se mitä tunteita muut ihmiset tuntevat?
Tunteet tulevat ja menevät, eikä niiden mukaan tarvitse käyttäytyä. Minäkään en pidä yhtään yhdestä sukulaisestani, mutta käyn silti ihan normaalisti sukutapaamisissa missä hänkin on. En pidä eräästä lapseni kaverista, mutta ihan samalla tavalla olen hänen kanssaan tekemisissä kuin muidenkin lasteni kavereiden. Se että minä en äärettömästi rakasta jotain lasta, ei vaikuta hänen eikä minunkaan elämääni kakkelin vertaa, joten miksi ihmeessä en olisi hänen vanhempansa kanssa yhdessä?
No sitten on ihan turha valittaa tilanteesta.
Itsekkäät tunteet menevät viattomien lasten edelle jotka ei voi tilanteelle mitään. Voi voi.
Olen varmaan outo mutta haluaisin miehen jolla on lapsia, voisi olla jopa yh. Olen itse yhden lapsen äiti ja yh ja olisi kiva saada lapselle "sisaruksia". Ammattini on varhaiskasvatuksen opettaja joten pidän muutenkin lasten seurasta. En vaan tiedä missä kivan yh isän voisi tavata, baareissa en käy. Olen 100% perhe-ihminen ja olisin valmis äitihahmoksi lapsille. No, ehkä alan tukivperhevanhemmaksi.
Voi miten surulliseksi tämä keskustelu minut tekikään.
Meillä asuu joka toinen viikko miehen kaksi lasta, joista on vuosien varrella tullut minulle äärettömän tärkeitä. Itselläni on vain poikia, joten aivan erityisesti nautin siitä, että miehen tyttären kanssa saadaan tehdä "tyttöjen juttuja": käydään manikyyrissä tai kasvohoidossa hemmottelemassa itseämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten seurustette lapsellisten kanssa jos om niin iso ongelma? Järki hoi älä jätä.
Miksi sinulle on niin iso ongelma se mitä tunteita muut ihmiset tuntevat?
Tunteet tulevat ja menevät, eikä niiden mukaan tarvitse käyttäytyä. Minäkään en pidä yhtään yhdestä sukulaisestani, mutta käyn silti ihan normaalisti sukutapaamisissa missä hänkin on. En pidä eräästä lapseni kaverista, mutta ihan samalla tavalla olen hänen kanssaan tekemisissä kuin muidenkin lasteni kavereiden. Se että minä en äärettömästi rakasta jotain lasta, ei vaikuta hänen eikä minunkaan elämääni kakkelin vertaa, joten miksi ihmeessä en olisi hänen vanhempansa kanssa yhdessä?
No sitten on ihan turha valittaa tilanteesta.
Ei kukaan ole valittanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten seurustette lapsellisten kanssa jos om niin iso ongelma? Järki hoi älä jätä.
Miksi sinulle on niin iso ongelma se mitä tunteita muut ihmiset tuntevat?
Tunteet tulevat ja menevät, eikä niiden mukaan tarvitse käyttäytyä. Minäkään en pidä yhtään yhdestä sukulaisestani, mutta käyn silti ihan normaalisti sukutapaamisissa missä hänkin on. En pidä eräästä lapseni kaverista, mutta ihan samalla tavalla olen hänen kanssaan tekemisissä kuin muidenkin lasteni kavereiden. Se että minä en äärettömästi rakasta jotain lasta, ei vaikuta hänen eikä minunkaan elämääni kakkelin vertaa, joten miksi ihmeessä en olisi hänen vanhempansa kanssa yhdessä?
No sitten on ihan turha valittaa tilanteesta.
Ei kukaan ole valittanutkaan.
Onpas. Jo 34 sivua valitettu, kun ne kumppanit lapset on niin kamalia eikä millään jaksais.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten seurustette lapsellisten kanssa jos om niin iso ongelma? Järki hoi älä jätä.
Miksi sinulle on niin iso ongelma se mitä tunteita muut ihmiset tuntevat?
Tunteet tulevat ja menevät, eikä niiden mukaan tarvitse käyttäytyä. Minäkään en pidä yhtään yhdestä sukulaisestani, mutta käyn silti ihan normaalisti sukutapaamisissa missä hänkin on. En pidä eräästä lapseni kaverista, mutta ihan samalla tavalla olen hänen kanssaan tekemisissä kuin muidenkin lasteni kavereiden. Se että minä en äärettömästi rakasta jotain lasta, ei vaikuta hänen eikä minunkaan elämääni kakkelin vertaa, joten miksi ihmeessä en olisi hänen vanhempansa kanssa yhdessä?
No sitten on ihan turha valittaa tilanteesta.
Ei kukaan ole valittanutkaan.
Onpas. Jo 34 sivua valitettu, kun ne kumppanit lapset on niin kamalia eikä millään jaksais.
Eipäs ole. Jos löydät sellaisen, niin lainaa toki.
Vierailija kirjoitti:
Siinä se on kun ei ole oma niin ei ole. Ei sitä kiinny/tykkää ihmisistä siksi että pitäisi. Jos ei tykkää niin ei tykkää. Sama se on oli aikuinen tai lapsi.
Totta! Surullista kun on löytänyt miehen, jonka kanssa kaikki toimii, mutta miehen lapsen takia on erottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öööööö...... tuota. Kyllä ne ärsyttää, mutta yritän olla näyttämättä. Varsinkin 30 kymppinen vanhapiikatyttö, joka muuttu kakaraksi heti isänsä seurassa ja vaatii huomiota nirppailullaan koko ajan. AAAAArrrrrrgggg. Häipyis vaan nopeesti.
Böö vaan sullekin!
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan ole onnellinen lapsipuolistaan ja iloinen että on saanut heidöt elämäänsä?
En ole iloinen lapsipuolista. Haluan viettää kahden aikuisen välistä elämää. Annoin mahdollisuuden, mutta totesin, ettei lapsipuolielämä ole minua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen ilman lapsia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan ole onnellinen lapsipuolistaan ja iloinen että on saanut heidöt elämäänsä?
Olen toki, he tuovat iloa ja onnea isälleen, ja isän vanhemmille/muille sukulaisille ja ystävilleen, heistä tulee hyviä veronmaksajia ja työntekijöitä maallemme. Heillä on hassuja sutkautuksia ja pulmia joissa osaan heitä auttaa. He tuovat myös huonoa, mutta se ei ole näiden lasten vika, vaan erään ihan ikuisen ihmisen, joka on pakosta elämässämme vaikka hän on huonoksi lapsille ja meille kaikille muille.
Vierailija kirjoitti:
Sain lapsen miehen kanssa jolla ennestään kaksi lasta, täysi-ikäinen ja 17 vuotias. Alkuun kaikki oikein hyvin ja välit näihin lapsiin edellisestä liitosta todella hyvät, kun raskauduin ja muutin miehen kanssa yhteen virallisesti asiat muuttuivat. Nykyään välit katkenneet lähes täysin tämän aikuisen lapsen kanssa. Hän on sanoin ja teoin osoittanut, ettei hyväksy minua ja muuttunutta tilannetta. Olen todella väsynyt tähän ja aidosti jopa pohtinut, että lähtisin tilanteesta menemään, vaikka rakastan miestä ja olen hänen kanssaan onnellinen. En olisi IKINÄ uskonut, että näin voi käydä. Kaipaisin neuvoja ja ohjeita ja toivon vaan, että asiat vielä joskus voivat olla edes hieman paremmin.
No oota nyt. Kyllä niille aikuisille lapsille tulee kohta ne ihan omat elämän murheensa. Saat paremmin olla omassa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten seurustette lapsellisten kanssa jos om niin iso ongelma? Järki hoi älä jätä.
Miksi sinulle on niin iso ongelma se mitä tunteita muut ihmiset tuntevat?
Tunteet tulevat ja menevät, eikä niiden mukaan tarvitse käyttäytyä. Minäkään en pidä yhtään yhdestä sukulaisestani, mutta käyn silti ihan normaalisti sukutapaamisissa missä hänkin on. En pidä eräästä lapseni kaverista, mutta ihan samalla tavalla olen hänen kanssaan tekemisissä kuin muidenkin lasteni kavereiden. Se että minä en äärettömästi rakasta jotain lasta, ei vaikuta hänen eikä minunkaan elämääni kakkelin vertaa, joten miksi ihmeessä en olisi hänen vanhempansa kanssa yhdessä?
No sitten on ihan turha valittaa tilanteesta.
Mistä sait käsityksen valittamisesta? Tässä ketjussa kysyttiin mitä tunteita tuntee puolison lasta kohtaan ja kommenteissa on vastauksia. Ei valitusta, vaan vastauksia. Kaikki negatiivisen ilmaisu ei aina ole valitusta.
Vierailija kirjoitti:
Nainen ilman lapsia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan ole onnellinen lapsipuolistaan ja iloinen että on saanut heidöt elämäänsä?
Olen toki, he tuovat iloa ja onnea isälleen, ja isän vanhemmille/muille sukulaisille ja ystävilleen, heistä tulee hyviä veronmaksajia ja työntekijöitä maallemme. Heillä on hassuja sutkautuksia ja pulmia joissa osaan heitä auttaa. He tuovat myös huonoa, mutta se ei ole näiden lasten vika, vaan erään ihan ikuisen ihmisen, joka on pakosta elämässämme vaikka hän on huonoksi lapsille ja meille kaikille muille.
Puuttuu aitous ja inhimillisyys. Kukaan ei ajattele noin robottimaisesti. Parisuhde on tunnesuhde, eikä normaali ihminen halua jakaa rakastaan vieraan lapsen kanssa, vaikka hän olisi miten kunnollinen tuleva veronmaksaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ilman lapsia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan ole onnellinen lapsipuolistaan ja iloinen että on saanut heidöt elämäänsä?
Olen toki, he tuovat iloa ja onnea isälleen, ja isän vanhemmille/muille sukulaisille ja ystävilleen, heistä tulee hyviä veronmaksajia ja työntekijöitä maallemme. Heillä on hassuja sutkautuksia ja pulmia joissa osaan heitä auttaa. He tuovat myös huonoa, mutta se ei ole näiden lasten vika, vaan erään ihan ikuisen ihmisen, joka on pakosta elämässämme vaikka hän on huonoksi lapsille ja meille kaikille muille.
Puuttuu aitous ja inhimillisyys. Kukaan ei ajattele noin robottimaisesti. Parisuhde on tunnesuhde, eikä normaali ihminen halua jakaa rakastaan vieraan lapsen kanssa, vaikka hän olisi miten kunnollinen tuleva veronmaksaja.
Ei kaikilla ole tuollasita sairatta suhdetta puolisoonsa kuin sinulla, jossa koetaan tämän lapset suhteen kilpailijoiksi. Mitenkään normaalia tuo ei ole, sehän on ihan selvä.
Yh-isänä huomasin, että naiset joilla ei ollut omia lapsia, eivät myöskään pääsääntöisesti olleet potentiaalisia pariutumiskumppaneita minulle jolla oli yksi lapsi ja jonka lähivanhempi olin (lapsi siis asui luonani vakituisesti). Mutta, huomasin senkin, että olinkin yllättäen kovaa valuuttaa Yh-naisten parissa, joten siitä ei loppumetreillä ollut lainkaan haittaa että minulla oli lapsi. Päinvastoin.
Satavarmasti poikkeuksiakin on, mutta pääsääntöisesti huomasin, että lapsettomat naiset eivät osanneet suhtautua lapseeni "normaalisti". Joko he pyrkivät lellittelemään liikaa tai olivat kylmiä ja välinpitämättömiä, jopa ilkeitäkin lasta kohtaan. -Se nyt vain on reaaliteetti, että kun lapsia on mukana parisuhdepelissä, on mentävä lasten ehdoilla, ja uuden parisuhteen toisen puoliskon on hyväksyttävä koko paketti lapsineen, eikä vain poimia rusinoita pullasta kuin ravintolan A La Carte-listalta.
Kaveripiirissä olen nähnyt sellaisenkin tapauksen, että nainen jolla ei ollut omaa lasta, otti miehensä lapsen omien siipiensä suojelukseen ja suhde äitipuolen ja lapsen välillä on niin hyvä, että heitä luullaan usein biologisesti oikeaksi äidiksi ja lapseksi. -Tähän pitäisi pyrkiä !
Itse tapasin aikanaan toisen Yh-naisen, jonka kanssa juttu luisti hyvin jo heti ensitapaamisella koska elämäntilanteemme oli sama: Kumpikin oli Yh-vanhempi. Meistä tuli sitten uusioperhe ja aviopari.
Vierailija kirjoitti:
Yh-isänä huomasin, että naiset joilla ei ollut omia lapsia, eivät myöskään pääsääntöisesti olleet potentiaalisia pariutumiskumppaneita minulle jolla oli yksi lapsi ja jonka lähivanhempi olin (lapsi siis asui luonani vakituisesti). Mutta, huomasin senkin, että olinkin yllättäen kovaa valuuttaa Yh-naisten parissa, joten siitä ei loppumetreillä ollut lainkaan haittaa että minulla oli lapsi. Päinvastoin.
Satavarmasti poikkeuksiakin on, mutta pääsääntöisesti huomasin, että lapsettomat naiset eivät osanneet suhtautua lapseeni "normaalisti". Joko he pyrkivät lellittelemään liikaa tai olivat kylmiä ja välinpitämättömiä, jopa ilkeitäkin lasta kohtaan. -Se nyt vain on reaaliteetti, että kun lapsia on mukana parisuhdepelissä, on mentävä lasten ehdoilla, ja uuden parisuhteen toisen puoliskon on hyväksyttävä koko paketti lapsineen, eikä vain poimia rusinoita pullasta kuin ravintolan A La Carte-listalta.
Kaveripiirissä olen nähnyt sellaisenkin tapauksen, että nainen jolla ei ollut omaa lasta, otti miehensä lapsen omien siipiensä suojelukseen ja suhde äitipuolen ja lapsen välillä on niin hyvä, että heitä luullaan usein biologisesti oikeaksi äidiksi ja lapseksi. -Tähän pitäisi pyrkiä !
Itse tapasin aikanaan toisen Yh-naisen, jonka kanssa juttu luisti hyvin jo heti ensitapaamisella koska elämäntilanteemme oli sama: Kumpikin oli Yh-vanhempi. Meistä tuli sitten uusioperhe ja aviopari.
Kuinka monta naista oikein olet lapsillesi esitellyt, kun pystyt tekemään noin isoja päätelmiä ? Ei lapsille saa esitellä kaikkia mahdollisia yhdenillanjuttuja.
En ole koskaan mennyt parisuhteissani yhdenkään lapsen ehdoilla, eikä ole ikinä tarvinnut. Lapset on lapsia ja parisuhde on parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Yh-isänä huomasin, että naiset joilla ei ollut omia lapsia, eivät myöskään pääsääntöisesti olleet potentiaalisia pariutumiskumppaneita minulle jolla oli yksi lapsi ja jonka lähivanhempi olin (lapsi siis asui luonani vakituisesti). Mutta, huomasin senkin, että olinkin yllättäen kovaa valuuttaa Yh-naisten parissa, joten siitä ei loppumetreillä ollut lainkaan haittaa että minulla oli lapsi. Päinvastoin.
Satavarmasti poikkeuksiakin on, mutta pääsääntöisesti huomasin, että lapsettomat naiset eivät osanneet suhtautua lapseeni "normaalisti". Joko he pyrkivät lellittelemään liikaa tai olivat kylmiä ja välinpitämättömiä, jopa ilkeitäkin lasta kohtaan. -Se nyt vain on reaaliteetti, että kun lapsia on mukana parisuhdepelissä, on mentävä lasten ehdoilla, ja uuden parisuhteen toisen puoliskon on hyväksyttävä koko paketti lapsineen, eikä vain poimia rusinoita pullasta kuin ravintolan A La Carte-listalta.
Kaveripiirissä olen nähnyt sellaisenkin tapauksen, että nainen jolla ei ollut omaa lasta, otti miehensä lapsen omien siipiensä suojelukseen ja suhde äitipuolen ja lapsen välillä on niin hyvä, että heitä luullaan usein biologisesti oikeaksi äidiksi ja lapseksi. -Tähän pitäisi pyrkiä !
Itse tapasin aikanaan toisen Yh-naisen, jonka kanssa juttu luisti hyvin jo heti ensitapaamisella koska elämäntilanteemme oli sama: Kumpikin oli Yh-vanhempi. Meistä tuli sitten uusioperhe ja aviopari.
En ymmärrä miehiä, jotka etsivät naisia lapsia varten tai pitävät törkeimpänä asiana lapsen ja naisen keskinäistä suhdetta.
Mulla sama. Viime keväänä oli ihan parasta, kun puolison lapsi oli melkein viikon pois luokkaretkellä. Elämä puolison kanssa kahdestaan oli ihan luksusta, eli ei vääntöä joka asiasta, ei narinaa tai näsäviisastelua.