Lue keskustelun säännöt.
Sinä lapseton, joka olet yhdessä lapsellisen puolison kanssa. Mitä ajattelet/tunnet puolisosi lasta kohtaan?
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia. Olen itse siinä tilanteessa, että harkitsen eroa hyvästä ja rakastamastani miehestä hänen lapsensa vuoksi. En vain jaksa enää arkea lapsen ehdoilla. Lapsi on sinänsä hyväntahtoinen ja kiva, mutta ADHD, mikä tekee arjesta raskasta. Hän on todella ylivilkas ja levoton eikä osaa huolehtia omista asioistaan, esim. Tavaroistaan, vielä juuri yhtään, vaikka täyttää pian 11v. Lapsiviikot vievät minusta kaikki voimat ja olen silloin jatkuvasti ärtynyt, mitä yritän kyllä olla näyttämättä varsinkaan lapselle. Tuntuu kokoajan enemmän, että uhraan omaa hyvinvointiani ja mielenrauhaani muiden ihmisten lapsen eteen, huomaan olevani jo lievästi katkerakin. Huomaan ajatuksia, että kumpa miehelläni ei olisi lasta. Kohtelen lasta aina hyvin, sen haluan sanoa. Se varmaan viekin niin paljon voimia, olla ulkoisesti lämmin ja rauhallinen kun sisäisesti on ihan uupunut touhuun. Lapsi tykkää minusta ja haluaa kokoajan hyöriä ympärilläni.
Onko se uusperhe aina tällaista vai onko tämä eron aihe? Minua surettaa, koska rakastan miestä. Jos hänellä ei olisi lasta, en epäilisi hetkeäkään yhdessäoloa. Mutta tuleeko tämä ikinä helpottamaan. Haluaisin kovasti kuulla muiden kokemuksia suhtautumisestaan lapsipuoliin.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat ihmiset jäävät vääjämättä lapsen tasolle. Ihmisenä kasvamisen kokemus puuttuu.
Höpö höpö mitä paskaa taas. Sama kuin sanoisi, että sellaiset ihmiset, jotka eivät ikinä omista autoa, jäävät lapsen tasolle. Toiset eivät kasva aikuisiksi ikinä, vaikka olisi viisi lasta, ja toiset ovat aikuisia jo parikymppisinä.
Siellä taas yksi vela puhuu paskaa.
Ja siellä yksi 20 vuotta elämästään lapsille tuhlannut katkero syöttää satujaan. Ei se lapsille lässyttäminen tee sinusta sen aikuisempaa.
Lapsille lässyttäminen? Vanhemmuus on paljon muutakin. Vastuu kasvattaa. Vastuuntuntoinen luonne olin ennen lapsiakin, mutta aikuinen vasta lasten myötä.
-eri
Emmehän me voi mitään sille, että sinä tarvitsit lapset kasvaaksesi aikuiseksi. Me muut olimme kehityksessä sinua edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat ihmiset jäävät vääjämättä lapsen tasolle. Ihmisenä kasvamisen kokemus puuttuu.
Höpö höpö mitä paskaa taas. Sama kuin sanoisi, että sellaiset ihmiset, jotka eivät ikinä omista autoa, jäävät lapsen tasolle. Toiset eivät kasva aikuisiksi ikinä, vaikka olisi viisi lasta, ja toiset ovat aikuisia jo parikymppisinä.
Siellä taas yksi vela puhuu paskaa.
Ja siellä yksi 20 vuotta elämästään lapsille tuhlannut katkero syöttää satujaan. Ei se lapsille lässyttäminen tee sinusta sen aikuisempaa.
Lapsille lässyttäminen? Vanhemmuus on paljon muutakin. Vastuu kasvattaa. Vastuuntuntoinen luonne olin ennen lapsiakin, mutta aikuinen vasta lasten myötä.
-eri
Emmehän me voi mitään sille, että sinä tarvitsit lapset kasvaaksesi aikuiseksi. Me muut olimme kehityksessä sinua edellä.
Olet kakara!
-muu
Vierailija kirjoitti:
Järkyttyneenä luen näitä kommentteja, mutta on se tietysti parempi, että olette rehellisiä.
Miehelläni on kaksi teini-ikäistä lasta, mutta kun aloimme seurustella, lapset olivat 4 ja 6 v. Itse olin 25 v., mies reilusti vanhempi ja tiesin hyvin jo tuolloin, että en halua koskaan omia lapsia. Silti minulle oli päivänselvää, että meidän parisuhteessa miehen lasten etu, aikataulut ja tarpeet on meille molemmille oltava numero 1. Kaikki muu tulee sen jälkeen. Lapset ovat isällään vuoroviikoin ja aluksi olimme lähes vuoden aina koko viikon erossa, koska emme halunneet esitellä minua pienille lapsille ennen kuin suhteen jatko oli varma. Neljän vuoden jälkeen muutin miehen ja lasten kotiin, mutta edelleen lapsiviikoilla annan aikaa ja tilaa isän ja lasten yhteiselle tekemiselle, emme esim käy noilla viikoilla kahdestaan missään, vaan menen hänen ja lasten mukana silloin kun se kaikille sopii.
Lasten äidin kanssa meillä on asialliset hyvät välit ja olen muös puolustanut häntä miehelle joskus, kun heillä on ollut ristiriitoja. En sietäisi mieheltäni mitään epäkunnioittavaa käytöstä eksäänsä kohtaan enkä varsinkaan olisi mustasukkainen hänen lapsilleen. Perheellinen kumppani on package deal ja lasten etu on oltava siinä kaikkien aikuisten tavoite.
Olet toiminut hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat ihmiset jäävät vääjämättä lapsen tasolle. Ihmisenä kasvamisen kokemus puuttuu.
Höpö höpö mitä paskaa taas. Sama kuin sanoisi, että sellaiset ihmiset, jotka eivät ikinä omista autoa, jäävät lapsen tasolle. Toiset eivät kasva aikuisiksi ikinä, vaikka olisi viisi lasta, ja toiset ovat aikuisia jo parikymppisinä.
Siellä taas yksi vela puhuu paskaa.
Ja siellä yksi 20 vuotta elämästään lapsille tuhlannut katkero syöttää satujaan. Ei se lapsille lässyttäminen tee sinusta sen aikuisempaa.
Lapsille lässyttäminen? Vanhemmuus on paljon muutakin. Vastuu kasvattaa. Vastuuntuntoinen luonne olin ennen lapsiakin, mutta aikuinen vasta lasten myötä.
-eri
En jaksa keskustella kaltaisesi autistin kanssa enempää.
Aivan kamala ajatus, että kumppanilla olisi lapsia. Se on nippanappa että siedän edes omia lapsiani. Kun he ovat vuoroviikoin exällä en edes halua kuulla mitä siellä tapahtuu.
Jos joutuisin sietämään jonkun toisen jälkikasvua se ei onnistuisi. Toisaalta en halua uutta parisuhdetta vaan viihdyn itsekseni, niin tämä uhkakuva ei onneksi tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolme lasta ja vittumainen muija, joka ei halua enää lapsia...
mistä uusi nuorempi ei vittumainen muija löytyy joka haluaa munaa ja lapsia
Vierailija kirjoitti:
Sairasta ajatella pahaa viattomasta lapsesta.
Ei vaan luonnollista, koska se ei ole oma lapsi vaan toisen naisen lapsi. Lapsi muistuttaa aina äidistä eli kumppanin eksästä, sekä ed suhteesta. Lisäksi tulee mustasukkaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvoin uusioperheessä ja hirveät traumat jäi kun tunsin koko nuoruuteni olevani ei-toivottu omassa kodissani. Voi lapsiparkoja sanon vain. Ilmankos tämän päivän nuoret voivat niin huonosti.
Tuo tunne on ihan jäätävä. Se voi myös olla shokki, jos aikaisemmin vanhemmat ovat olleet lapselle läheisiä ja aikaa on vietetty. Sinulle vakuutellaan, ettei ero ole sinun syytäsi (tai sisarusten), mutta käytös on juuri sellaista, että vikaa on lapsessakin. Nuorten itsemurhat on euroopan kärkeä, eikä ihme, kun täällä vihataan lapsia ja nuoria. Kukaan ei uskalla hankkia omia lapsiaan, koska eron tullessa asenne on tämä, vihataan jopa niitä hyväkäytöksisiä lapsia ja nuoria. Uusperhevanhempai v*tuttaa, kun ne toiset lapset istuu hiljaa puhelimillaan, sekään ei kelpaa... Lapsi olisi voinut olla syntymättä, ettäs kehtasi.
Mitä tarkoittaa muistuttaa aina exästä? Tarkoittaako että sinua ahdistaa se että miehesi on ollut joskus jonkun toisen kanssa lapsia tekemässä? Se varmasti onkin totta. Sen sijaan et voi laajentaa omia tunteitasi koskemaan kaikkia muitakin. Sehän olisi joko tyhmää tai sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta ajatella pahaa viattomasta lapsesta.
Ei vaan luonnollista, koska se ei ole oma lapsi vaan toisen naisen lapsi. Lapsi muistuttaa aina äidistä eli kumppanin eksästä, sekä ed suhteesta. Lisäksi tulee mustasukkaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteet.
Tuo ajattelutapa on vääristynyt. Se ei ole vain oma lapsi tai toisen naisen lapsi. Se lapsi on ensisijaisesti oma persoonansa, oma ihmisyksilö. Vain pienikokoinen ihminen joka kasvaa vauhdilla.
Jos ego ei kestä sitä luonnollista asiaa, että ihmiset kykenevät luomaan uusia ihmisiä tänne pallolle, ei pidä sitten alkaa suhteeseen erovanhemman kanssa. Hanki vela niin et ole mukana lasten ja nuorten mielenterveyden pilaamistalkooissa.
tässä taas näkee että suurin osa naisista on minä minä minä etusijalla olevia persreikiä.
Lapset on lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on 2 lasta, mutta he oli jo 14 ja 16 kun tavattiin, nyt 16 ja 18. Lapset asuvat toisessa maassa äidillään, joten ei ole tarvinnut koskaan olla erityistä suhdetta lapsiin. Ihan mukavia poikia ovat, mitä olen heitä lomamatkoilla nähnyt. Oikeastaan ainoa juttu miten lapset tässä tapauksessa vaikuttaa on, että lomat tuppaa suuntautumaan lapsen äidin kotimaahan (joka on myös lapsen mieheni entinen kotimaa), ja joskus on otettu omille lomille pojat mukaan. Ja mies toki maksaa lapsista, mutta olemme hyvätuloisia molemmat, ei se aiheuta mitään taloudellisia vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
(joka on myös lapsen mieheni entinen kotimaa),
Mitä tämä lause tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman kokemuksen mukaan, suhde puolison lapsiin ei ikinä tule olemaan sama kuin omiin, meillä yhteinen lapsi ja lapsi edellisestä suhteesta, omalle osaan olla isä, mutta puolison lapselle alku oli näyttelemistä, mikä kyllä syveni myöhemmin kaveruudeksi lapsen kanssa. Hankaluuksia oli esimerkiksi siinä kun päätettiin lapsen isän ja äidin kanssa lapsen asioista, minulla oli kaikki vastuut, mutta ei mitään oikeuksia, makselin mopokortit ja harrastukset, vein harrastuksiin autoin läksyissä, mutta jos lapsi käyttäytyi huonosti en saanut komentaa enkä kasvattaa, jos yritin sain haukut siitä että en ole pojan isä, että minulla ei ole oikeuksia puuttua asioihin. Nyt asiat on helpottanut kun lapsi on jo 21, mutta vieläkin iso osa pienistä tuloistani menee pojan viikonloppu ryyppäämisten kustantamiseen, vaikka hänellä on isommat tulot kuin minulla ja vaimollani yhteensä, ja kun rahat on ryypätty niin ei riitä raha ruokaan eikä vuokraan jolloin pojan äiti laittaa salaa satoja euroja hänen tililleen.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen mukaan, suhde puolison lapsiin ei ikinä tule olemaan sama kuin omiin, meillä yhteinen lapsi ja lapsi edellisestä suhteesta, omalle osaan olla isä, mutta puolison lapselle alku oli näyttelemistä, mikä kyllä syveni myöhemmin kaveruudeksi lapsen kanssa. Hankaluuksia oli esimerkiksi siinä kun päätettiin lapsen isän ja äidin kanssa lapsen asioista, minulla oli kaikki vastuut, mutta ei mitään oikeuksia, makselin mopokortit ja harrastukset, vein harrastuksiin autoin läksyissä, mutta jos lapsi käyttäytyi huonosti en saanut komentaa enkä kasvattaa, jos yritin sain haukut siitä että en ole pojan isä, että minulla ei ole oikeuksia puuttua asioihin. Nyt asiat on helpottanut kun lapsi on jo 21, mutta vieläkin iso osa pienistä tuloistani menee pojan viikonloppu ryyppäämisten kustantamiseen, vaikka hänellä on isommat tulot kuin minulla ja vaimollani yhteensä, ja kun rahat on ryypätty niin ei riitä raha ruokaan eikä vuokraan jolloin pojan äiti laittaa salaa satoja euroja hänen tililleen.
Kyllä sun pitäisi itse osata vetää omat rajasi. Vaikutat vähän tossukalta ja heittopussilta.
Rehellisesti sanottuna ajoittain tunnen jopa inhoa. Suurin osa ajasta toki on ihan ok, mutta en voi erityisesti sanoa pitäväni heistä. En esimerkiksi ikävöisi lainkaan, jos olivat pitkän ajan poissa. Näitä tunteita en toki näytä lapsille enkä miehelle, meillä on lasten kanssa hyvät, kaverilliset välit tunteistani huolimatta.
Me ollaan erilaisia, ja luodaan kaikki omilla tavoillamme omanlaisemme suhteet ympärillä oleviin ihmisiin. Ei kukaan voi päättää toisen kohdalta mitä ja miten hänen pitää tuntea toista kohtaan. Ainoa mitä voi vaati on se että käyttäydytään kohteliaasti, otetaan toinen huomioon, ja ollaan kilttejä muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta ajatella pahaa viattomasta lapsesta.
Ei vaan luonnollista, koska se ei ole oma lapsi vaan toisen naisen lapsi. Lapsi muistuttaa aina äidistä eli kumppanin eksästä, sekä ed suhteesta. Lisäksi tulee mustasukkaisuuden ja ulkopuolisuuden tunteet.
Mitä pahaa se lapsi siinä on tehnyt? Ei se aikuisteb suhde hänen vikansa ole jos ei toimi.
Miksi sitten seurustette lapsellisten kanssa jos om niin iso ongelma? Järki hoi älä jätä.
Ei mua ainakaan lapset haittaa, kivojahan ne ovat. Se mikä haittaa on se että jotkut kuvittelevat päättävänsä meidän talon ja parisuhteen asioista.