Sinä lapseton, joka olet yhdessä lapsellisen puolison kanssa. Mitä ajattelet/tunnet puolisosi lasta kohtaan?

Rakastan mieheni lasta kuin omaa tytärtäni. Olemme olleet perhettä 10 vuoden ajan. Mutta tytär on aina ollut fiksu ja emapaattinen, nykyään aivan ihana toiset huomioiva nuori nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tästä ei rehellisesti puhuta. Nepsyjen ja aikuisten vanhemmuuden "rajattomuuden" yhdistäviä tekijöitä?

Miten nepsyjä voi olla NÄIN paljon. Samaan aikaan näkee perheitä joissa lapsi päättää aivan kaikesta Ja vanhemmat täysin epäjohdonmukaisia. Uhkaavat älyttömillä asioilla ja eivät tietenkään voi pitää kiinni niistä uhkauksista.

Sitten lääkitään lapsia vaikka pitäisi ohjastaa vanhempia.

Hullua touhua.

Oikeesti. Älä kommentoi asiaa mistä et mitään ymmärrä. Jooko?

Nepsyoireet on aivan eri asia kuin huono kasvatus. Toki huonosti hoidettu vanhemmuus takuuvarmasti pahentaa nepsyoireita. Mutta ne oireet voivat olla todella voimakkaat, vaikka vanhemmat tekisi kaiken oikein.

Ja se että nepsyoireisia olisi paljon, on vain sinun itsesi kehittämä harha. Asiasta vain viimein puhutaan avoimemmin, sekä diagnostiikka on kehittynyt. Siksi sinulle on voinut muodostua kuva, että nepsyoireisia olisi jotenkin paljon, tai enemmän.

Eri vastaaja tässä mutta totta on se miten tilanne näkyy koululuokissa. Elämme hyvin erilaista aikaa kuin 1980-luvulla. Tähän liittyy olennaisena osana vanhemmuus ja myös rajat ja ns.kurinpidon demonisointi oppimisympäristöissä.

Kaikki kehitys ei ole ollut hyvää. Oppimisympäristöissä on menty aivan surkeaan suuntaan. Vääriä diagnooseja annetaan alakouluikäisille jatkuvasti, vaikka olisi kyse kulttuuri ja kasvatuseroista.

ja vanhemmuus nimen omaan siinä mielessä, että hyväksi havaittuja keinoja kasvatukseen ja rajoittamiseen ei saa enää käyttää. Normaali lapsi ymmärtää parin päivän jälkeen että eri paikoissa käyttäydytään eri tavoin, eli vaikka kotona saisi sitä ja tätä tehdä, niin lapsi ymmärtää kyllä ettei koulussa saa.

Mitä ne hyväksi havaitut keinot mielestäsi on? Normaalin määrittely ois tässä nyt ehkä paikallaan myös. :) Jos puhutaan sitten vaikka lapsesta, jolla vaikka niitä nepsyoireita, niin vaikka hän ymmärtäisi kuinka, että miten jossain käyttäydytään, niin hän ei välttämättä vain pysty. Millä sitä lähtisit korjaamaan? Kovemmalla kurilla? Mitä luulet siitä seuraavan?

Tietenkin "normaali" lapsi on eri asia. Tai ainakin helpompi. Keinoja kasvattamiseen, ja rajojen asettamiseen on kyllä vaikka mitä. Muitakin kun ne perinteiset. Usein ne ns. perinteiset on käytössä silloin, kun vanhempi haluaa yrittää päästä vähemmällä keskittymisellä siihen lapseen. Jokainen lapsi kun on erilainen, ja kaikkiin ei toimi samat keinot.

Kyllä sinä ymmärsit mitä tarkoitin normaalilla lapsella ;) että älä viitsi saivarrella. Hyväksi havaitut keinot on niitä jotka toimivat. Huonoja keinoja ovat ne jotka eivät toimi, mutta joita on pakko yrittää käyttää kun parempia ei ole enää mahdollista käyttää. Nepsylapsi ei mitenkään mystisesti korjaannu kurinpidolla, voi käydä ihan päinvastoin. Pointti olikin se, että normilapsella voi olla huono käytöstä ja vääriä malleja opittuna kotoa vanhempien toimesta, mutta hän normaalina pärjää eri ympäristössä eri säännöillä vaikka kotona olisikin miten sattuu kasvatus.  Nepsylapsi taas ei toimi halutulla tavalla vaikka sitä miten kasvattaisi, koska hän ei siihen syntymäominaisuuksiensa puolesta  kykene.

Pieni saivartelu on kyllä välillä paikallaan. :) Ihan jo osoittaakseen, että asiat harvoin on yksinkertaisia. Et vastaa, että mitä on hyväksi havaitut keinot. Jonkun mielestä kun vaikka ruumiillinen kuritus on hyväksi todettu keino. Mitä se ei kuitenkaan ole. Ihan todistetusti se ei toimi, ja on täysin tarpeetonta. Jonkun mielestä lapsen nolaaminen voi olla hyvä keino. En voi mitenkään tietää, mikä sun mielestä on hyvä keino. Enkä myöskään sitä, että miten määrittelet normaalin. Mutta joo, luultavasti silti ymmärsin mitä tarkoitat normaalilla. :) Joku toinen voi ymmärtää sen ihan eri tavalla. 

Kuritus ei koskaan ole hyväksi tai rankaiseminen. Sen sijaan välitön palaute toimii. Fyysinenkin. 

Kuritus ja rankaiseminen ei ole kasvatusta ollenkaan, vain vanhemman puolelta lähtevää räimimistä. Järkevät normaalit ihmiset tietävät mitkä ne keinot ovat, mutta se ei auta, kun joka tuutista tungetaan toimimattomia keinoja. Siihnehän on syynsä miksi en näitä keinoja avaa.

Sulla tuntuu olevan joku fiksaatio tohon normaaliin ;) Ois kiva tietää mikä se sun normaali on. Ja vielä enemmän se, että miksi et niitä hyvänä pitämiäsi keinoja voi avata. Veikkaan, että en sittenkään ymmärtänyt mitä tarkoitit aiemmin. Ja kaikkein eniten haluaisin tietää, että mitä tarkoitat välittömällä fyysisellä palautteella. Koska varmaan ymmärrät, että sen voi käsittää todella monella eri tavalla. Enkä siis väitä, että tekisit jotain väärin, mutta keskustelussa ei ole mitään järkeä, jos et avaa mitä tarkoitat. Harva täällä osaa ajatuksia lukea. :)

Ja aiempaan vielä, kyllä nepsylapsenkin saa "toimimaan halutulla tavalla". Se vain vaatii enemmän työtä. Josta pääsee näppärästi tohon "toimimaan halutulla tavalla". Varmaan ymmärrät mitä minä siihen puuttumisella tarkoitan? 

Sinä et kyllä taida tuntea kuin pari helppoa nepsylasta, jos niitäkään jos väität että ne kaikki saat toimimaan haluamallasi tavalla :D

Paistaa kilometrin päähän syy tuolle "voisitko hieman avata tätä"-maanittelulle. Ei, en voi, jos ihminen ei ymmärrä että joku toinen keino toimii, ja joku toinen ei, niin se on ihan se ja sama mitä ne keinot ovat, kyn se ymmärrys siellä päässä puuttuu.

Paistaa kilometrin päähän, että sisälukutaito vähän hukassa. Puutut yksityiskohtiin, yrittämättä ymmärtää mitä sanotaan. Tunnen pari todella vaikeaa nepsylasta. Mutta sulta meni pahasti pointti ohi. Todella pahasti. Kyse oli sinun ilmaisustasi "toimimaan halutulla tavalla". :D

Väkisin se ymmärrys juttuihisi puuttuu, jos ei edes kerro mitä tarkoittaa. Miten muuten voin tietää mitä tarkoitat, kun en tunne sinua? Jos kyseessä olisi joku kenet tuntee, niin silloin voisi tehdä johtopäätöksiä. Tuntemattoman kohdalla ei ole mitään hajuakaan mitä toinen tarkoittaa jos ei selitä. Mutta tosiaan, tästä voi tehdä jotain johtopäätöksiä sinusta, ja siitä miksi et avaa niitä hyviä tapoja kasvattaa. Kuten myös siitä, että uudet tavat ovat automaattisesti mielestäsi huonoja. Syy "maanittelulle" :D on se, että kukaan ei voi tietää mitä tarkoitat, jos et sitä kerro. Ehkä et uskalla kertoa?

En voi sille mitään jos ymmärryksessäsi on niin iso puute ettet ymmärrä mitä tarkoittaa toimiva keino, etkä sitä että ne keinot on erilaisia eri ihmisille. Ei tarvitse tehdä mitään "johtopäätöksiä" tai lypsää täysin turhaa tietoa, kun kaikki tieto on jo saatavilla. Ymmärrän mihin yrität johdattaa minua, mutta en astu sinne varpaillanikaan ;)

Mitä tohon nyt sanoisi. Muuta kuin, että se, että lähtee henkilökohtaisesti arvostelemaan toisen ymmärrystä, kertoo enemään sinusta kuin minusta. Ja myös siitä, kuinka vahvaksi itse koet argumenttisi, kun sitä pitäisi oikein perustella. :D

Tietenkin ymmärrän mitä tarkoittaa toimiva keino, ja sen että eri keinot toimii eri ihmisille. Miten ihmeessä sä kuvittelet etten tajuaisi. Lähinnä yritin kysellä mitä ne keinot mielestäsi sitten on. Ja todellakin, alkaa olla todella selkeää, että et "sinne varpaillasikaan". :D Syytkin on melko helppo päätellä. Ja vaikka joillekin toimii eri keinot, niin jotkut keinot eivät toimi kenellekään, ja ovat vain yksiselitteisesti väärin. Toivottavast ne keinot, joista et uskalla puhua, eivät kuulu siihen ryhmään.

Toi "kaikki tieto on jo saatavilla" on kyllä niin väsynyt kommentti ettei mitään rajaa. Tietenkin on. Moni ei osaa vain sitä tietoa tulkita, tai tulkitsevat sitä väärin. Sinä ilmeisesti osaat tehdä sen juuri oikein? Olet kovin onnekas ja älykäs ihminen sitten. Toivottavasti. ;D

Niin, eli ihan oikein arvasin, että tarkoituksesti olisi päästä ihan eri keskusteluun ;) Eli keskustelua kanssasi on täysin turhaa jatkaa, koska agendasi on saada päästä rääpimään sanomisiani. Harmi että nyt joudut etsimään tämän kiimasi muualta, koska minä en siihen lähde ;) 

Normaaliälyinen ihminen ymmärtää kyllä että keino on toimiva kun se toimii, ja sitä kannattaa silloin käyttää, eikä tositaa tehottomia keinoja kerta toisensa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokainen äitipuoli tekee varmasti parhaansa. Jotkut valittaa täällä, ettå he eivät rakasta toisen ihmisen lasta. Käännetäänpä kysymystä vähän: miten paljon voit rakastaa lasta, joka ei ole sun oma, ei asu jatkuvasti sun luona, joka ei rakasta sua, vaan pitää sua lähinnä jonain turhakkeena/roskakorina/palvelijana? Ei ihan niin yksinkertaista vai mitä? Se on sama kuin toimisit päiväkodissa lastenhoitajana ja siellä olisi joku kuriton toisen ihmisen riiviölapsi, jota sua vaadittaisiin rakastamaan.

Kuka vaatii rakastamaan? Välittämään kyllä. Kuten sen päiväkodin lastenhoitajankin pitäisi välittää vähintään sen verran, että tekee sen mikä on oikein. Vaikka kyseessä ois riiviölapsi. Siitä lapsesta kun harvemmin omasta vaikutuksestaan tulee riiviö. Kyllä se tulee ihan siitä kasvuympäristöstä jonka vanhemmat luo.

Ei niiden lasten pidä siitä kärsiä jos aikuiset eivät osaa tehdä järkeviä ratkaisuja. Se kun ei ole niiden valinta, että muuttaako saman katon alle joku ämmä/äijä mikä ei pidä niistä. 

Kyllä se menee ihna sen pariskunnan yhteisen sopimisen kautta, eikä niin että sinä määräät että kenestä tuntemattomien ihmisten pitää välittää, ja kenestä huolehtia.

Me ollaan sovittu nimen omaan niin, että molemmat huolehtii omat lapsensa.

Minä määrään? Tietenkään en kuvittele määrääväni yhtään mistään toisten elämässä. Hyvä että olette sopineet noin. Sitähän mä tossa ajoin takaakin. Että jos ei osaa sopia, miten asiat hoidetaan lasten suhteen, niin parempi olla alkamatta suhteeseen. Häiritseekö lukemistasi se, kun tunnut kovasti hermostuvan kun joku ei ole samaa mieltä kanssasi? ;)

Saa sitä olla mitä mieltä huvittaa, mutta sinä itse kirjoitit näin:

Jos sitä on pakko alkaa parisuhteeseen ihmisen kanssa kenellä on lapsia, ja etenkin muuttaa saman katon alle, niin se nyt vaan on parasta hyväksyä, että niistä lapsista pitää välittää ja huolehtia. Jos ei siihen ole valmis, niin paras kaikille, että ei ala koko suhteeseen.

Vastasin siihen että et sinä sitä määrää etkä toisten puolesta päätä. Miksi tämä harmittaa sinua?

Eikö löydy enää mitään todellista sanottavaa? :D

Missä kohtaa minä tuossa määräilen? Tai yritän päättää toisen puolesta. Luetun ymmärtäminen on kyllä välillä haastavaa. Itse kullekin. Että ymmärrän kyllä. ;)

Mikäs tässä nyt minua harmittaisi? Aika väsynyt veto kyllä tuokin, joka tyypillisesti tuodaan keskusteluissa esiin, kun ei enää muuta keinoa keksi toisen kannan nollaamisyritykseen. Usko tai älä, mutta ei harmita. Enkä oikein usko, että voit sanoa mitään sellaista, mikä alkaisi harmittamaan.

Eli otatkin sanasi takaisin, asia selvä. Sano vain ihan suoraan että sori, kirjoitin väärin, otan sanani takaisin. Turha syyttää muita omista virheistä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla samakaltainen tilanne naisen kanssa. Nepsyjä pari kpl. Aika tehokkaasti vievät ajan. Nyt olen kahden vaiheilla mitä tehdä. Jos ryhtyisin ottamaan vastuuta hänen lapsistaan esim. auttamalla arjen asioissa enemmän, alistunko aisuriksi? Koska lapsilla kuitenkin on isä joka voisi tehdä enemmän osallistumalla lastensa asioihin. Emme asu yhdessä ja itselläni on kaksi kouluikäistä vuoroviikoin.

Tuli vähän paha olo tuosta alistumisesta. Kuulostaa siltä, ettet rakasta naisystävääsi. Hän tuskin kaipaa tuollaista miestä rinnalleen.

Rakastan kyllä häntä. Mutta onko mielestäsi väärin vaatia lasten omaa isää osallistumaan heidän elämään, vaikka onkin päättänyt olla viikonloppuisä joka toinen viikko? Minulla on omat lapset joka toinen viikko luonani jollain elän heidän ehdoillaan. Joka toisen viikon vietän naisystäväni ja hänen lasten luona. Nyt ne vievät naisystäväni aikaa minimipalkan että huomaan hänen uupuvan siitä. Tuo aisuriksi alistuminen on taas vauvapalsta kieltä.

No onko tuottanut tulosta se että sinä olet kieltäytynyt auttamasta naisystävääsi? Oletko soittanut tälle isälle että hänen kuuluu kuskata lapsiaan, vai onko tätä ainoastaan sinun hiljainen mielenosoituksesi josta ei ole mitään hyötyä kenellekään? Mitä saat tuosta itse?

Ei ole koska varsinaisesti en ole joutunut kieltäytymään koska hän ei ole pyytänyt. Ja tämä taas on välillä tuottanut tulosta. Ja en todellakaan aio olla missään tekemisissä lasten isän kanssa.

Miksi naisystävän pitäisi väkisin yrittää halutonta eksää osallistaa? Jotta sinulla olisi hyvä mieli? miksi sinulle tulisi siitä hyvä mieli?

Jotta meillä olisi edes hieman enemmän yhteistä aikaa. Ja oikeastaan siitä tulisi minulle kyllä hyvä mieli😝

Miten sitä enemmän on jos kerran sukulaiset ja isovanhemmat  hoitavat niitä lapsia kuitenkin silloin kun isä ei kuskaa?

Mikä ihmeen viikonloppuisä/isän tyttis siellä jankkaa?😀

Olisihan sitä enemmän jos isä hoitaisi osuutensa ja elämä olisi kevyempää kun ei tarvisi kuunnella murehtimista siitä miten taas vaivataan muita. Ja jos isä ottaisi lapsia luokseen enemmän kuin joka toinen viikonloppu. Kuitenkaan kyseessä ei ole mikään valtakunnallisesti merkittävä henkilö, jonka läsnäolo olisi välttämätön muualla. Ihan perus vastuustaan luisteleva some-isä, joka kerää peukut facebookissa lapsista mutta oikeassa maailmassa ei jaksa vaivautua.

Kuinka niin jankkaa? Olisi huomattavasti älykkäämpää jos viitsisit korjata väärät luulot, jotka kyllä helposti syntyy ihan sinun omista kirjoituksistasi, kirjoitit nimittäin näin

"Mielestäni perusjuttuihin kuten harrastuskuskaukset ja lääkärikäynnit, tai kavereiden luo kuljetukset voisi pyytää välillä myös lasten isältä."

Ja siihen perään ettei vaivaisi sukulaisia vaan isää näiden kuskausten takia. 

Sinulta kysyttiin että että mitä väliä kumpi ne kuskaukset hoitaa, niin aloit väittämään että aikaa olisi enemmän jos isä hoitaisi nämä. Kun kysyttiin että miten se lisää aikaa että kuskaukset hoitaa iäsn puolesta sukulainen, kun saman verran kai siihen menee aikaa, niin sitten onkin kysyjä jo jankkaaja. 

Olet itse huono keskustelija joka yrittää vierittää oman huonoutensa toisten niskoille.

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän oikein yksiselitteisesti voi vastata. Oma kokemukseni on eksästä, jolla oli yksi lapsi. En oikein tiennyt omaa paikkaani. Jotenkin tuntui, että eksäni odotti mun olevan lapsi äidilleen, mutta mitä tuli kasvatukseen, ei kestänyt kritiikkiä tai sitä, jos tuli erimielisyyksistä kurista tms. Ei siinä oikein sitten täysivaltainen äiti voi kuitenkaan olla.

Kuitenkin hn häipyi omille menoilleen, kun lapsi oli meillä viikonlopun. Ei sillä, lapsi viihtyi kyllä seurassani paremmin kuin isänsä seurassa, hakeutui aina mun syliin jos esim tuli kipeää. Kyllä se pisti miettimään, että miestä omat menot kiinnosti enemmän kuin nähdä omaa lasta. Olisi halunnut myös heti lisää lapsia, erottiin kun olin katsellut riittävästi tuota touhua ja tajusin, että en todellakaan halua lapsia hänen kanssa.

Tykkäsin muksusta kyllä, kävi häntä surku eniten kun erottiin eksän kanssa. Mies täysin avuton kasvattajana ja lapsi oireili selvää turvattomuuttaan. Miehen tietäen on varmaan hirveä naiskaruselli päällä, kunnes seuraava lapsenhoitaja löytyy. Itsellä ei ole lapsia, mutta kuvittelisin, että eivät ne puolison lapset omia korvaa. Ehkä jos elettäisiin yhdessä tyyliä kymmenen vuotta ja kasvattaisin kumppanin lapsia samoin kuin omianikin, silloin heistä tulisi osa perhettä.

Eron sattuessa olisi varmaan hirveää, jos ei miitä lapsia enää näkisi. Perhe ei mielestäni perustu verisiteisiin. Voin kuvitella, että kumppanin lapsista voisi tulla jopa kumppania tärkeämpiä pitkän yhteiselon jälkeen. Se suhde on kuitenkin niin erilainen rakkaussuhde lapsiin kuin mieheen.

Mutta minä pidänkin lapsista. Eri asia olisi sitten se, jos olisivat käytöshäiriöisiä ja kurittomia, joiden toimintaan ei saisi puuttua. En jaksaisi semmoista katsella yhtään.

Tuosta kurinpidosta ja kasvatuksesta. Oma mieheni olisi mielellään kurittanut lastani ja "kasvattanut", tyyliin "älä anna sille rahaa. Jos lähtee niin anna mennä äläkä soittele perään. Et siivoa yhtään sen jälkiä, siivotkoon itse ja rahaa et anna etkä harrastukseen vie jos ei tottele".

Kummasti kun hänen omat lapsensa kasvoivat, niin hänenpä lapsille ei tuollaista kuritusta ja "kavatusta" olisikaan saanut käyttää! Minun lapselleni vain! Että monesti se kenen ne lapset eivät ole, toteuttaa sillä kasvatuksellaan ja kurinpidollaan ihan jotain omaa agendaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokainen äitipuoli tekee varmasti parhaansa. Jotkut valittaa täällä, ettå he eivät rakasta toisen ihmisen lasta. Käännetäänpä kysymystä vähän: miten paljon voit rakastaa lasta, joka ei ole sun oma, ei asu jatkuvasti sun luona, joka ei rakasta sua, vaan pitää sua lähinnä jonain turhakkeena/roskakorina/palvelijana? Ei ihan niin yksinkertaista vai mitä? Se on sama kuin toimisit päiväkodissa lastenhoitajana ja siellä olisi joku kuriton toisen ihmisen riiviölapsi, jota sua vaadittaisiin rakastamaan.

Kuka vaatii rakastamaan? Välittämään kyllä. Kuten sen päiväkodin lastenhoitajankin pitäisi välittää vähintään sen verran, että tekee sen mikä on oikein. Vaikka kyseessä ois riiviölapsi. Siitä lapsesta kun harvemmin omasta vaikutuksestaan tulee riiviö. Kyllä se tulee ihan siitä kasvuympäristöstä jonka vanhemmat luo.

Ei niiden lasten pidä siitä kärsiä jos aikuiset eivät osaa tehdä järkeviä ratkaisuja. Se kun ei ole niiden valinta, että muuttaako saman katon alle joku ämmä/äijä mikä ei pidä niistä. 

Kyllä se menee ihna sen pariskunnan yhteisen sopimisen kautta, eikä niin että sinä määräät että kenestä tuntemattomien ihmisten pitää välittää, ja kenestä huolehtia.

Me ollaan sovittu nimen omaan niin, että molemmat huolehtii omat lapsensa.

Minä määrään? Tietenkään en kuvittele määrääväni yhtään mistään toisten elämässä. Hyvä että olette sopineet noin. Sitähän mä tossa ajoin takaakin. Että jos ei osaa sopia, miten asiat hoidetaan lasten suhteen, niin parempi olla alkamatta suhteeseen. Häiritseekö lukemistasi se, kun tunnut kovasti hermostuvan kun joku ei ole samaa mieltä kanssasi? ;)

Saa sitä olla mitä mieltä huvittaa, mutta sinä itse kirjoitit näin:

Jos sitä on pakko alkaa parisuhteeseen ihmisen kanssa kenellä on lapsia, ja etenkin muuttaa saman katon alle, niin se nyt vaan on parasta hyväksyä, että niistä lapsista pitää välittää ja huolehtia. Jos ei siihen ole valmis, niin paras kaikille, että ei ala koko suhteeseen.

Vastasin siihen että et sinä sitä määrää etkä toisten puolesta päätä. Miksi tämä harmittaa sinua?

Olen eri, mutta eihän tuo mitään määrännyt tai päättänyt. Hän vaan totesi, että jos ei aikuiset osaa sopia asioistaan niin siinä tilanteessa olisi parasta kaikille olla alkamatta koko suhteeseen. Ja tottahan se on.

Minäkin olen eri, mutta itse asiassa hän ei puhunut sopimisesta mitään, vaan niin kuin tuo lainaamasi teksti oli. Tuo lainaamasi sanoi että aikuiset sopivat nämä asiat itse. eli sulla menbi nyt väärinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän oikein yksiselitteisesti voi vastata. Oma kokemukseni on eksästä, jolla oli yksi lapsi. En oikein tiennyt omaa paikkaani. Jotenkin tuntui, että eksäni odotti mun olevan lapsi äidilleen, mutta mitä tuli kasvatukseen, ei kestänyt kritiikkiä tai sitä, jos tuli erimielisyyksistä kurista tms. Ei siinä oikein sitten täysivaltainen äiti voi kuitenkaan olla.

Kuitenkin hn häipyi omille menoilleen, kun lapsi oli meillä viikonlopun. Ei sillä, lapsi viihtyi kyllä seurassani paremmin kuin isänsä seurassa, hakeutui aina mun syliin jos esim tuli kipeää. Kyllä se pisti miettimään, että miestä omat menot kiinnosti enemmän kuin nähdä omaa lasta. Olisi halunnut myös heti lisää lapsia, erottiin kun olin katsellut riittävästi tuota touhua ja tajusin, että en todellakaan halua lapsia hänen kanssa.

Tykkäsin muksusta kyllä, kävi häntä surku eniten kun erottiin eksän kanssa. Mies täysin avuton kasvattajana ja lapsi oireili selvää turvattomuuttaan. Miehen tietäen on varmaan hirveä naiskaruselli päällä, kunnes seuraava lapsenhoitaja löytyy. Itsellä ei ole lapsia, mutta kuvittelisin, että eivät ne puolison lapset omia korvaa. Ehkä jos elettäisiin yhdessä tyyliä kymmenen vuotta ja kasvattaisin kumppanin lapsia samoin kuin omianikin, silloin heistä tulisi osa perhettä.

Eron sattuessa olisi varmaan hirveää, jos ei miitä lapsia enää näkisi. Perhe ei mielestäni perustu verisiteisiin. Voin kuvitella, että kumppanin lapsista voisi tulla jopa kumppania tärkeämpiä pitkän yhteiselon jälkeen. Se suhde on kuitenkin niin erilainen rakkaussuhde lapsiin kuin mieheen.

Mutta minä pidänkin lapsista. Eri asia olisi sitten se, jos olisivat käytöshäiriöisiä ja kurittomia, joiden toimintaan ei saisi puuttua. En jaksaisi semmoista katsella yhtään.

Tuosta kurinpidosta ja kasvatuksesta. Oma mieheni olisi mielellään kurittanut lastani ja "kasvattanut", tyyliin "älä anna sille rahaa. Jos lähtee niin anna mennä äläkä soittele perään. Et siivoa yhtään sen jälkiä, siivotkoon itse ja rahaa et anna etkä harrastukseen vie jos ei tottele".

Kummasti kun hänen omat lapsensa kasvoivat, niin hänenpä lapsille ei tuollaista kuritusta ja "kavatusta" olisikaan saanut käyttää! Minun lapselleni vain! Että monesti se kenen ne lapset eivät ole, toteuttaa sillä kasvatuksellaan ja kurinpidollaan ihan jotain omaa agendaa.

No minun kurinpitoni ei kyllä ole tuollaista vaan ihan normaalia rajojen asettamista, kuten se, että jos lapsi haluaa yöllä lasin vettä, niin hän hakee sen itse eikä saa herättää aikuisia tuollaista varten. Terv lainaamasi viestin kirjoittaja.

Elin uusioperhearkea nelisen vuotta ja puolison lapset olivat ehdoton plussa. He toki olivat helppoja, kivoja lapsia joiden kanssa tultiin heti juttuun ja joiden kanssa oli mukava tehdä asioita. Tunteeni heitä kohtaan olivat välittämistä ja kiintymystä, varmasti ajan kanssa olisi ollut myös rakkautta. Varmaan riippuu tosi paljon lapsesta. En varmaan uhraisi omaa elämääni toisen lapsen kanssa sinnittelyyn kun täällä kerran vaan eletään, vaikka uskonkin että kiintyisin jokaiseen kanssani asuvaan lapseen. Esim eron sattuessa ovat tekemäsi uhraukset turhia, ja tuskin tulet näkemään lasta enää koskaan. 

En tajua tätä lainkaan, miksi minua haittaisi eksästä muistuttavat asiat? :D 

Tässä on hyvä esimerkki, että miksi itse en missään nimessä halua lapsettomana adoptiota. En todellakaan halua lasta, joka ei ole oma ja johon ei kiinny kuten omaan lapseen. Moni palstamamma aukoi tästä päätänsä, että et sinä lasta tarvikaan tuolla asenteella. Silti täälläkin käy ilmi, ettei porukka kiinny ulkopuolisten lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on hyvä esimerkki, että miksi itse en missään nimessä halua lapsettomana adoptiota. En todellakaan halua lasta, joka ei ole oma ja johon ei kiinny kuten omaan lapseen. Moni palstamamma aukoi tästä päätänsä, että et sinä lasta tarvikaan tuolla asenteella. Silti täälläkin käy ilmi, ettei porukka kiinny ulkopuolisten lapsiin.

Eivät kaikki kiinny omiinkaan lapsiinsa, siitä ei vaan niin paljon huudella. Adoptiolapsiin varmasti yleisesti ottaen kyllä kiinnitään aivan kuten omaan, kun ovat hyvin toivottuja. Kiintyväthän ihmiset lemmikkeihinsäkin aivan valtavasti, mikseivät sitten muihin lapsiin? 

Olen pikku hiljaa alkanut vihata miesystäväni lasta, joka on 9 v tyttö. Sinänsä kiva ja mukava tyttö, ei käytöshäiriöitä, ei nepsy-piirteitä, ei tunne-elämän ongelmia. Alunperin olin sitä mieltä, että ihan kiva kun miehellä on tytär, kertoo hänestä hyvää ihmisenä kun on isänä aivan huippu. Halusin myös tutustua tyttöön (oli 5 v kun tutustuimme miehen kanssa) ja halusin että minusta tulee sellainen kiva ja rento "äitipuoli", tai miksi ikinä tyttö haluakaan kutsua minua. Ajattelin, että voin viedä tyttöä uimaan, leikkipuistoon, hoplopiin yms.  askarrella, leipoa yhdessä jne. Ylipäätään sellaista pientä kivaa puuhaa, mihin vanhemmilla ei välttämättä ole aina aikaa ja energiaa arjen pyörityksessä mutta mulla olisi. Ajattelin myös, että muodostan tytön äidin eli miehen ex:n kanssa kohteliaat ja ystävälliset välit, että hänkin ehkä haluaisi tutustua minuun kun olen kuitenkin osa hänen lapsensa elämää. 

Mutta ei. 4 vuoden ajan tilanne on ollut muuttumattomasti se, että sekä tyttö vihaa minua ja tytön äiti myös vihaa minua. Kumpikaan ei halua olla kanssani tekemisissä eikä kuullakaan edes minusta mitään. Minut nähdään myös syntipukkina avioerolle, joka tapahtui siis kaksi vuotta ennen kuin tutustuin koko mieheen. Isäänsä tytär jumaloi, eikä ilmeisesti kestä nähdä isässään "vikaa" avioeroon vaan projisoi sen tunteen täysin minuun.

Yritän olla ottamatta henkilökohtaisesti, mutta kun tilanne on jatkunut jo neljä vuotta, alan olla aika poikki eikä enää minullakaan ole lämpimiä tunteita tyttöä kohtaan. Välillä tunnistan jopa tuntevani vihaa niin tyttöä kuin hänen äitiään kohtaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yh ja yksi lapsi. Haluaisin tavata miehen jolla on vaikka monta lasta. Rakastan lapsia ja olisi ihanaa saada olla varaäiti. Olen ammatiltani varhaiskasvatuksen opettaja ja töissäkin välitän lapsista aidosti. Sellainen olen ollut aina, lapset ja eläimet lähellä sydäntä. Ne ovat sitä todellista elämää minulle, ja haluan hoivata ja huolehtia.

En osaa auttaa ap sillä luulen että kyky välittää muiden lapsista liittyy ihmisen persoonaan eikä sitä voi oppia. Hanki oma asunto ja muuttakaa taas yhteen kun lapsi on aikuinen. Hän tarvitsee isäänsä joten heille olisi varmaan parempikin olla kaksin.

Millä ihme vimmalla te lapsia hankkineet rynnitte tännä suuna päänä avaamaan elämiänne, kun jo otsikossa pyydetään lapsettomien kokemuksia puolison lapsista? Onko luetun ymmärtäminen tosiaan noin vaikeaa? 

Teillä ei ole tähän keskusteluun mitään annettavaa, koska tästä aiheesta tietää vain todelliset lap.set.to.mat. 

Koska on ihanaa tulla tänne lässyttämään ja vänkäämään ja haukkumaan teitä itsekkäistä ve lapas koja!

Suurin motiivi tietysti kosto. Kas kun te kuvittelette niin kovin usein että yhtään ketään kiinnostaa teidän mielipiteenne silloin kun puhutaan perhe-elämästä ( pariskunta ja kissat EI ole perhe) tai lasten kasvatuksesta. Sinne pitää tulla lässyttelemään omia urpoilujanne, niin nauttikaa, nyt me ollaan täällä. Tyhmät lapsettomat, onneksi en jäänyt tuollaiseksi sieluttomaksi ikuisesti henkisesti lapsentasoiseksi räähkäksi.

Koen olevani LAPSETON koska lapseni on AIKUINEN. Siksi vastasin ainakin itse. 

Häh... Äly hoi!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokainen äitipuoli tekee varmasti parhaansa. Jotkut valittaa täällä, ettå he eivät rakasta toisen ihmisen lasta. Käännetäänpä kysymystä vähän: miten paljon voit rakastaa lasta, joka ei ole sun oma, ei asu jatkuvasti sun luona, joka ei rakasta sua, vaan pitää sua lähinnä jonain turhakkeena/roskakorina/palvelijana? Ei ihan niin yksinkertaista vai mitä? Se on sama kuin toimisit päiväkodissa lastenhoitajana ja siellä olisi joku kuriton toisen ihmisen riiviölapsi, jota sua vaadittaisiin rakastamaan.

Kuka vaatii rakastamaan? Välittämään kyllä. Kuten sen päiväkodin lastenhoitajankin pitäisi välittää vähintään sen verran, että tekee sen mikä on oikein. Vaikka kyseessä ois riiviölapsi. Siitä lapsesta kun harvemmin omasta vaikutuksestaan tulee riiviö. Kyllä se tulee ihan siitä kasvuympäristöstä jonka vanhemmat luo.

Ei niiden lasten pidä siitä kärsiä jos aikuiset eivät osaa tehdä järkeviä ratkaisuja. Se kun ei ole niiden valinta, että muuttaako saman katon alle joku ämmä/äijä mikä ei pidä niistä. 

Kyllä se menee ihna sen pariskunnan yhteisen sopimisen kautta, eikä niin että sinä määräät että kenestä tuntemattomien ihmisten pitää välittää, ja kenestä huolehtia.

Me ollaan sovittu nimen omaan niin, että molemmat huolehtii omat lapsensa.

Minä määrään? Tietenkään en kuvittele määrääväni yhtään mistään toisten elämässä. Hyvä että olette sopineet noin. Sitähän mä tossa ajoin takaakin. Että jos ei osaa sopia, miten asiat hoidetaan lasten suhteen, niin parempi olla alkamatta suhteeseen. Häiritseekö lukemistasi se, kun tunnut kovasti hermostuvan kun joku ei ole samaa mieltä kanssasi? ;)

Saa sitä olla mitä mieltä huvittaa, mutta sinä itse kirjoitit näin:

Jos sitä on pakko alkaa parisuhteeseen ihmisen kanssa kenellä on lapsia, ja etenkin muuttaa saman katon alle, niin se nyt vaan on parasta hyväksyä, että niistä lapsista pitää välittää ja huolehtia. Jos ei siihen ole valmis, niin paras kaikille, että ei ala koko suhteeseen.

Vastasin siihen että et sinä sitä määrää etkä toisten puolesta päätä. Miksi tämä harmittaa sinua?

Eikö löydy enää mitään todellista sanottavaa? :D

Missä kohtaa minä tuossa määräilen? Tai yritän päättää toisen puolesta. Luetun ymmärtäminen on kyllä välillä haastavaa. Itse kullekin. Että ymmärrän kyllä. ;)

Mikäs tässä nyt minua harmittaisi? Aika väsynyt veto kyllä tuokin, joka tyypillisesti tuodaan keskusteluissa esiin, kun ei enää muuta keinoa keksi toisen kannan nollaamisyritykseen. Usko tai älä, mutta ei harmita. Enkä oikein usko, että voit sanoa mitään sellaista, mikä alkaisi harmittamaan.

Eli otatkin sanasi takaisin, asia selvä. Sano vain ihan suoraan että sori, kirjoitin väärin, otan sanani takaisin. Turha syyttää muita omista virheistä ;)

Ihan oikeesti, opettele hyvä ihminen lukemaan :D

Tiedän että se on joillekin vaikeea, mutta yritä edes. En ottanut sanojani takaisin, kun en alunperinkään ketään määräillyt. Jos sinä koet sen niin, kannattaa ehkä miettiä miksi koet sen niin. Hyvä yritys, mutta ainoa kuka vaikuttaa hermostuneelta on sinä. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tästä ei rehellisesti puhuta. Nepsyjen ja aikuisten vanhemmuuden "rajattomuuden" yhdistäviä tekijöitä?

Miten nepsyjä voi olla NÄIN paljon. Samaan aikaan näkee perheitä joissa lapsi päättää aivan kaikesta Ja vanhemmat täysin epäjohdonmukaisia. Uhkaavat älyttömillä asioilla ja eivät tietenkään voi pitää kiinni niistä uhkauksista.

Sitten lääkitään lapsia vaikka pitäisi ohjastaa vanhempia.

Hullua touhua.

Oikeesti. Älä kommentoi asiaa mistä et mitään ymmärrä. Jooko?

Nepsyoireet on aivan eri asia kuin huono kasvatus. Toki huonosti hoidettu vanhemmuus takuuvarmasti pahentaa nepsyoireita. Mutta ne oireet voivat olla todella voimakkaat, vaikka vanhemmat tekisi kaiken oikein.

Ja se että nepsyoireisia olisi paljon, on vain sinun itsesi kehittämä harha. Asiasta vain viimein puhutaan avoimemmin, sekä diagnostiikka on kehittynyt. Siksi sinulle on voinut muodostua kuva, että nepsyoireisia olisi jotenkin paljon, tai enemmän.

Eri vastaaja tässä mutta totta on se miten tilanne näkyy koululuokissa. Elämme hyvin erilaista aikaa kuin 1980-luvulla. Tähän liittyy olennaisena osana vanhemmuus ja myös rajat ja ns.kurinpidon demonisointi oppimisympäristöissä.

Kaikki kehitys ei ole ollut hyvää. Oppimisympäristöissä on menty aivan surkeaan suuntaan. Vääriä diagnooseja annetaan alakouluikäisille jatkuvasti, vaikka olisi kyse kulttuuri ja kasvatuseroista.

ja vanhemmuus nimen omaan siinä mielessä, että hyväksi havaittuja keinoja kasvatukseen ja rajoittamiseen ei saa enää käyttää. Normaali lapsi ymmärtää parin päivän jälkeen että eri paikoissa käyttäydytään eri tavoin, eli vaikka kotona saisi sitä ja tätä tehdä, niin lapsi ymmärtää kyllä ettei koulussa saa.

Mitä ne hyväksi havaitut keinot mielestäsi on? Normaalin määrittely ois tässä nyt ehkä paikallaan myös. :) Jos puhutaan sitten vaikka lapsesta, jolla vaikka niitä nepsyoireita, niin vaikka hän ymmärtäisi kuinka, että miten jossain käyttäydytään, niin hän ei välttämättä vain pysty. Millä sitä lähtisit korjaamaan? Kovemmalla kurilla? Mitä luulet siitä seuraavan?

Tietenkin "normaali" lapsi on eri asia. Tai ainakin helpompi. Keinoja kasvattamiseen, ja rajojen asettamiseen on kyllä vaikka mitä. Muitakin kun ne perinteiset. Usein ne ns. perinteiset on käytössä silloin, kun vanhempi haluaa yrittää päästä vähemmällä keskittymisellä siihen lapseen. Jokainen lapsi kun on erilainen, ja kaikkiin ei toimi samat keinot.

Kyllä sinä ymmärsit mitä tarkoitin normaalilla lapsella ;) että älä viitsi saivarrella. Hyväksi havaitut keinot on niitä jotka toimivat. Huonoja keinoja ovat ne jotka eivät toimi, mutta joita on pakko yrittää käyttää kun parempia ei ole enää mahdollista käyttää. Nepsylapsi ei mitenkään mystisesti korjaannu kurinpidolla, voi käydä ihan päinvastoin. Pointti olikin se, että normilapsella voi olla huono käytöstä ja vääriä malleja opittuna kotoa vanhempien toimesta, mutta hän normaalina pärjää eri ympäristössä eri säännöillä vaikka kotona olisikin miten sattuu kasvatus.  Nepsylapsi taas ei toimi halutulla tavalla vaikka sitä miten kasvattaisi, koska hän ei siihen syntymäominaisuuksiensa puolesta  kykene.

Pieni saivartelu on kyllä välillä paikallaan. :) Ihan jo osoittaakseen, että asiat harvoin on yksinkertaisia. Et vastaa, että mitä on hyväksi havaitut keinot. Jonkun mielestä kun vaikka ruumiillinen kuritus on hyväksi todettu keino. Mitä se ei kuitenkaan ole. Ihan todistetusti se ei toimi, ja on täysin tarpeetonta. Jonkun mielestä lapsen nolaaminen voi olla hyvä keino. En voi mitenkään tietää, mikä sun mielestä on hyvä keino. Enkä myöskään sitä, että miten määrittelet normaalin. Mutta joo, luultavasti silti ymmärsin mitä tarkoitat normaalilla. :) Joku toinen voi ymmärtää sen ihan eri tavalla. 

Kuritus ei koskaan ole hyväksi tai rankaiseminen. Sen sijaan välitön palaute toimii. Fyysinenkin. 

Kuritus ja rankaiseminen ei ole kasvatusta ollenkaan, vain vanhemman puolelta lähtevää räimimistä. Järkevät normaalit ihmiset tietävät mitkä ne keinot ovat, mutta se ei auta, kun joka tuutista tungetaan toimimattomia keinoja. Siihnehän on syynsä miksi en näitä keinoja avaa.

Sulla tuntuu olevan joku fiksaatio tohon normaaliin ;) Ois kiva tietää mikä se sun normaali on. Ja vielä enemmän se, että miksi et niitä hyvänä pitämiäsi keinoja voi avata. Veikkaan, että en sittenkään ymmärtänyt mitä tarkoitit aiemmin. Ja kaikkein eniten haluaisin tietää, että mitä tarkoitat välittömällä fyysisellä palautteella. Koska varmaan ymmärrät, että sen voi käsittää todella monella eri tavalla. Enkä siis väitä, että tekisit jotain väärin, mutta keskustelussa ei ole mitään järkeä, jos et avaa mitä tarkoitat. Harva täällä osaa ajatuksia lukea. :)

Ja aiempaan vielä, kyllä nepsylapsenkin saa "toimimaan halutulla tavalla". Se vain vaatii enemmän työtä. Josta pääsee näppärästi tohon "toimimaan halutulla tavalla". Varmaan ymmärrät mitä minä siihen puuttumisella tarkoitan? 

Sinä et kyllä taida tuntea kuin pari helppoa nepsylasta, jos niitäkään jos väität että ne kaikki saat toimimaan haluamallasi tavalla :D

Paistaa kilometrin päähän syy tuolle "voisitko hieman avata tätä"-maanittelulle. Ei, en voi, jos ihminen ei ymmärrä että joku toinen keino toimii, ja joku toinen ei, niin se on ihan se ja sama mitä ne keinot ovat, kyn se ymmärrys siellä päässä puuttuu.

Paistaa kilometrin päähän, että sisälukutaito vähän hukassa. Puutut yksityiskohtiin, yrittämättä ymmärtää mitä sanotaan. Tunnen pari todella vaikeaa nepsylasta. Mutta sulta meni pahasti pointti ohi. Todella pahasti. Kyse oli sinun ilmaisustasi "toimimaan halutulla tavalla". :D

Väkisin se ymmärrys juttuihisi puuttuu, jos ei edes kerro mitä tarkoittaa. Miten muuten voin tietää mitä tarkoitat, kun en tunne sinua? Jos kyseessä olisi joku kenet tuntee, niin silloin voisi tehdä johtopäätöksiä. Tuntemattoman kohdalla ei ole mitään hajuakaan mitä toinen tarkoittaa jos ei selitä. Mutta tosiaan, tästä voi tehdä jotain johtopäätöksiä sinusta, ja siitä miksi et avaa niitä hyviä tapoja kasvattaa. Kuten myös siitä, että uudet tavat ovat automaattisesti mielestäsi huonoja. Syy "maanittelulle" :D on se, että kukaan ei voi tietää mitä tarkoitat, jos et sitä kerro. Ehkä et uskalla kertoa?

En voi sille mitään jos ymmärryksessäsi on niin iso puute ettet ymmärrä mitä tarkoittaa toimiva keino, etkä sitä että ne keinot on erilaisia eri ihmisille. Ei tarvitse tehdä mitään "johtopäätöksiä" tai lypsää täysin turhaa tietoa, kun kaikki tieto on jo saatavilla. Ymmärrän mihin yrität johdattaa minua, mutta en astu sinne varpaillanikaan ;)

Mitä tohon nyt sanoisi. Muuta kuin, että se, että lähtee henkilökohtaisesti arvostelemaan toisen ymmärrystä, kertoo enemään sinusta kuin minusta. Ja myös siitä, kuinka vahvaksi itse koet argumenttisi, kun sitä pitäisi oikein perustella. :D

Tietenkin ymmärrän mitä tarkoittaa toimiva keino, ja sen että eri keinot toimii eri ihmisille. Miten ihmeessä sä kuvittelet etten tajuaisi. Lähinnä yritin kysellä mitä ne keinot mielestäsi sitten on. Ja todellakin, alkaa olla todella selkeää, että et "sinne varpaillasikaan". :D Syytkin on melko helppo päätellä. Ja vaikka joillekin toimii eri keinot, niin jotkut keinot eivät toimi kenellekään, ja ovat vain yksiselitteisesti väärin. Toivottavast ne keinot, joista et uskalla puhua, eivät kuulu siihen ryhmään.

Toi "kaikki tieto on jo saatavilla" on kyllä niin väsynyt kommentti ettei mitään rajaa. Tietenkin on. Moni ei osaa vain sitä tietoa tulkita, tai tulkitsevat sitä väärin. Sinä ilmeisesti osaat tehdä sen juuri oikein? Olet kovin onnekas ja älykäs ihminen sitten. Toivottavasti. ;D

Niin, eli ihan oikein arvasin, että tarkoituksesti olisi päästä ihan eri keskusteluun ;) Eli keskustelua kanssasi on täysin turhaa jatkaa, koska agendasi on saada päästä rääpimään sanomisiani. Harmi että nyt joudut etsimään tämän kiimasi muualta, koska minä en siihen lähde ;) 

Normaaliälyinen ihminen ymmärtää kyllä että keino on toimiva kun se toimii, ja sitä kannattaa silloin käyttää, eikä tositaa tehottomia keinoja kerta toisensa jälkeen.

Jos sulle se, että yrittää saada sut edes kertomaan mitä tarkoitat, niin olkoot sitten niin. :D Vai että oikein kiiman? :D :D :D Taas yksi tyypillinen toisen nollausyritys, kun ei oikeasti ole mitään sanottavaa. Ja taas se normaaliälyinen. Luuletko että tollanen puolivillainen provosointi oikeesti toimii? :D "Minä en siihen lähde"? Johan sä läksit, ja hermostuit kun yritin pyytää ihan vain perusteluja jutuillesi. Ja jälleen kerran noi sun salaiset keinot, joita et voi avata. Ja totta, on ihan päivänselvää jo, että miksi et niitä enempää avaa. Monestakin eri syystä. Toivottavasti sulla ei oikeasti ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla samakaltainen tilanne naisen kanssa. Nepsyjä pari kpl. Aika tehokkaasti vievät ajan. Nyt olen kahden vaiheilla mitä tehdä. Jos ryhtyisin ottamaan vastuuta hänen lapsistaan esim. auttamalla arjen asioissa enemmän, alistunko aisuriksi? Koska lapsilla kuitenkin on isä joka voisi tehdä enemmän osallistumalla lastensa asioihin. Emme asu yhdessä ja itselläni on kaksi kouluikäistä vuoroviikoin.

Tuli vähän paha olo tuosta alistumisesta. Kuulostaa siltä, ettet rakasta naisystävääsi. Hän tuskin kaipaa tuollaista miestä rinnalleen.

Rakastan kyllä häntä. Mutta onko mielestäsi väärin vaatia lasten omaa isää osallistumaan heidän elämään, vaikka onkin päättänyt olla viikonloppuisä joka toinen viikko? Minulla on omat lapset joka toinen viikko luonani jollain elän heidän ehdoillaan. Joka toisen viikon vietän naisystäväni ja hänen lasten luona. Nyt ne vievät naisystäväni aikaa minimipalkan että huomaan hänen uupuvan siitä. Tuo aisuriksi alistuminen on taas vauvapalsta kieltä.

No onko tuottanut tulosta se että sinä olet kieltäytynyt auttamasta naisystävääsi? Oletko soittanut tälle isälle että hänen kuuluu kuskata lapsiaan, vai onko tätä ainoastaan sinun hiljainen mielenosoituksesi josta ei ole mitään hyötyä kenellekään? Mitä saat tuosta itse?

Ei ole koska varsinaisesti en ole joutunut kieltäytymään koska hän ei ole pyytänyt. Ja tämä taas on välillä tuottanut tulosta. Ja en todellakaan aio olla missään tekemisissä lasten isän kanssa.

Miksi naisystävän pitäisi väkisin yrittää halutonta eksää osallistaa? Jotta sinulla olisi hyvä mieli? miksi sinulle tulisi siitä hyvä mieli?

Jotta meillä olisi edes hieman enemmän yhteistä aikaa. Ja oikeastaan siitä tulisi minulle kyllä hyvä mieli😝

Miten sitä enemmän on jos kerran sukulaiset ja isovanhemmat  hoitavat niitä lapsia kuitenkin silloin kun isä ei kuskaa?

Mikä ihmeen viikonloppuisä/isän tyttis siellä jankkaa?😀

Olisihan sitä enemmän jos isä hoitaisi osuutensa ja elämä olisi kevyempää kun ei tarvisi kuunnella murehtimista siitä miten taas vaivataan muita. Ja jos isä ottaisi lapsia luokseen enemmän kuin joka toinen viikonloppu. Kuitenkaan kyseessä ei ole mikään valtakunnallisesti merkittävä henkilö, jonka läsnäolo olisi välttämätön muualla. Ihan perus vastuustaan luisteleva some-isä, joka kerää peukut facebookissa lapsista mutta oikeassa maailmassa ei jaksa vaivautua.

Kuinka niin jankkaa? Olisi huomattavasti älykkäämpää jos viitsisit korjata väärät luulot, jotka kyllä helposti syntyy ihan sinun omista kirjoituksistasi, kirjoitit nimittäin näin

"Mielestäni perusjuttuihin kuten harrastuskuskaukset ja lääkärikäynnit, tai kavereiden luo kuljetukset voisi pyytää välillä myös lasten isältä."

Ja siihen perään ettei vaivaisi sukulaisia vaan isää näiden kuskausten takia. 

Sinulta kysyttiin että että mitä väliä kumpi ne kuskaukset hoitaa, niin aloit väittämään että aikaa olisi enemmän jos isä hoitaisi nämä. Kun kysyttiin että miten se lisää aikaa että kuskaukset hoitaa iäsn puolesta sukulainen, kun saman verran kai siihen menee aikaa, niin sitten onkin kysyjä jo jankkaaja. 

Olet itse huono keskustelija joka yrittää vierittää oman huonoutensa toisten niskoille.

Johan menee tunteisiin😀

Mutta minä vastasin sinulle jo. Mutta kertauksena: sitä väliä sillä on, että jos viikonloppuisä ottaisi vastuuta jälkikasvustaan enemmän kuin kaksi kertaa kuukaudessa, se keventäisi äidin taakkaa aika paljon. Ja tietysti sukulaisten, ketä nyt milloinkin joutuu pyytämään apuun.

Oletko itse viikonloppuisä kun noin tunteisiin menee? Mielenkiinnosta haluaisin tietää että tunnetko oikeasti olevasi hyvä isä vai kadutko lapsiasi ja odotat että täysi-ikäistyvät ja jättävät sinut rauhaan?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin pidin itseäni tällaisena ihmisenä, kunnes muutin yhteen mieheen kanssa jolla oli lapsia. Se arjen uuvuttavuus ja negatiiviset tunteet lapsia kohtaan yllättivät. Minä, omasta mielestäni äidillinen ja lapsirakas ihminen, huomasin arjessa uupumuksen kasautuessa vihaavani hetkittäin miehen lapsia. Erohan siinä tuli. Kun myöhemmin sain omat lapset, huomasin miten erilaista se lapsiarki on omien lasten kanssa. Tunneside on vaan tyystin eri. En ole koskaan kokenut uupuvani omiin lapsiini enkä hetkeäkään vihannut heitä.

Ja minusta on hyvä huomata miten lapsiakin on niin erilaisia, eivät ne ole mitään yhtä massaa. Tällä hetkellä en kykene estottomasti rakastamaan puolisoni lasta, toki hyväksyn hänet ja kohtelen kunnioittavasti ja tasapuolisesti, mutta jos hän käyttäytyisi eri tavalla niin tunteeni voisivat olla erit. Meillä ei vain ole juurikaan yhteistä, lisäksi lapsi on hyvin teatraalinen, huomionhakuinen ja tykkää tahallaan ärsyttää ihmisiä reaktion toivossa. Toivoisin että hänellä olisi kavereita, mutta tuo vaikea käytös taitaa estää niidenkin saamisen ja se näkyy ehkä vielä enempänä "häiriökäyttäytymisenä" kotona. Siis minua saa ja pitää lähestyä asiallisesti kun on asiaa, mutta en pidä mistään turhasta tökkimisestä ja ärsyttämisestä. 

Auttaisiko jos tätä lähestyisi siitä näkökulmasta, että olet kuviossa ainoa, joka on tilanteessa täysin omasta valinnastaan? En sano tätä syyttelevästi, vaan totean, että olet samalla myös ainoa, joka voit irtisanoutua kuviosta. Tällä ajatuksella saisit takaisin vähän sitä toimijuutta.

Lapsi ei ole valinnut syntymäänsä, erityisyyttään, vanhempiensa eroa tai vanhempiensa uusia kumppaneita. (Tässä yhdelle lapselle aivan valtaan suuria asioita).

Vanhemmat eivät ole valinneet lapselleen erityisyyttä.

Voi olla, että ero on ollut vain jommankumman vanhemman päätös, silloin toinen vanhemmista ei ole valinnut eroa tai uusperhekuviota.

Sinä olet kuitenkin valinnut miehen, jolla takana ero, jolla lapsi, jolla vieläpä erityislapsi. Olet myös porukasta ainoa, jolla todellinen valinnanvapaus sanoa, että riittää tai että jatketaan.

Inhoan sydämeni pohjasta, en ole nähnyt miehen lapsia vuosiin.

Joko perustetaan perhe väärän ihmisen kanssa tai hakeudutaan suhteeseen ihmisen kanssa joka perusti perheen väärän ihmisen kanssa. Siis hakeeko toiset oikein kurjuutta elämään? "Rakastan ihmistä joka hakaa minua ja jonka lapset ovat kahjoja". Onnea valinnastasi. Eikö todella ollut mitään vinkkejä, ei missään vaiheessa, että tuli paska valinta tehtyä?