Sinä lapseton, joka olet yhdessä lapsellisen puolison kanssa. Mitä ajattelet/tunnet puolisosi lasta kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Liian monta avioerolasta nähnyt kirjoitti:

Rupesi pistämään vihaksi,kun luin ketjua. Miten ihminen on niin itsekäs, että vihaa sen ihmisen lasta, ketä sanoo muka rakastavansa? Ei kai ke lapset yllätyksenä tule? Se on koko paketti tai jos ei sitä pysty hyväksymään,, niin on kaikkien kannalta parempi, kun ei mene sotkemaan. Kasvakaa ensin itse aikuiseksi, ennen kuin alatte parisuhteeseen lapsettoman tai lapsellisen ihmisen kanssa, että teistä ei tule suhteeseen yksi kiukutteleva lapsi l

Ei, eivät ne lapset yllätyksenä tulleet.

Eikä miehelle tullut yllätyksenä, etten ole innoissani hänen lapsistaan.

Kerroin kaiken etukäteen rehellisesti. Mies silti päätti, että hän haluaa minut. Siksi olemme järjestäneet ko viikonloput niin, että minä teen silloin omiani, kun lapset ovat meillä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuollaisen takia tarvitsee erota? Eihän se lapsi ikuisesti tuon ikäinen ole.

Olisiko erilleen muutto sellainen, mikä voisi helpottaa? Esim niinä viikkoina, kun lapsi on isällään niin sinä olet enemmän omassa kodissasi. Sitten kun lapsi alkaa olla vähän vanhempi ja kykenee hallitsemaan ADHD:ta, niin voitte taas muuttaa yhteen.

Komppaan täysin tätä ratkaisua. Oma asunto ratkaisee tämän(kin) ongelman hyvin pitkälti. Saat olla rauhassa omassa kodissasi ja isä hoitaa lapsensa vuoroviikkollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla samakaltainen tilanne naisen kanssa. Nepsyjä pari kpl. Aika tehokkaasti vievät ajan. Nyt olen kahden vaiheilla mitä tehdä. Jos ryhtyisin ottamaan vastuuta hänen lapsistaan esim. auttamalla arjen asioissa enemmän, alistunko aisuriksi? Koska lapsilla kuitenkin on isä joka voisi tehdä enemmän osallistumalla lastensa asioihin. Emme asu yhdessä ja itselläni on kaksi kouluikäistä vuoroviikoin.

Tuli vähän paha olo tuosta alistumisesta. Kuulostaa siltä, ettet rakasta naisystävääsi. Hän tuskin kaipaa tuollaista miestä rinnalleen.

Rakastan kyllä häntä. Mutta onko mielestäsi väärin vaatia lasten omaa isää osallistumaan heidän elämään, vaikka onkin päättänyt olla viikonloppuisä joka toinen viikko? Minulla on omat lapset joka toinen viikko luonani jollain elän heidän ehdoillaan. Joka toisen viikon vietän naisystäväni ja hänen lasten luona. Mielestäni perusjuttuihin kuten harrastuskuskaukset ja lääkärikäynnit, tai kavereiden luo kuljetukset voisi pyytää välillä myös lasten isältä. Nyt ne vievät naisystäväni aikaa minimipalkan että huomaan hänen uupuvan siitä. Tuo aisuriksi alistuminen on taas vauvapalsta kieltä.

No onko tuottanut tulosta se että sinä olet kieltäytynyt auttamasta naisystävääsi? Oletko soittanut tälle isälle että hänen kuuluu kuskata lapsiaan, vai onko tätä ainoastaan sinun hiljainen mielenosoituksesi josta ei ole mitään hyötyä kenellekään? Mitä saat tuosta itse?

Ei ole koska varsinaisesti en ole joutunut kieltäytymään koska hän ei ole pyytänyt. Sen sijaan olen ehdottanut että yrittää saada lasten isää osallistumaan sen sijaan että vaivaa lasten isovanhempia tai muita heidän sukulaisia. Ja tämä taas on välillä tuottanut tulosta. Ja en todellakaan aio olla missään tekemisissä lasten isän kanssa.

Miksi naisystävän pitäisi väkisin yrittää halutonta eksää osallistaa? Jotta sinulla olisi hyvä mieli? miksi sinulle tulisi siitä hyvä mieli?

Jotta meillä olisi edes hieman enemmän yhteistä aikaa. Ja oikeastaan siitä tulisi minulle kyllä hyvä mieli😝

Miten sitä enemmän on jos kerran sukulaiset ja isovanhemmat  hoitavat niitä lapsia kuitenkin silloin kun isä ei kuskaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Miksi te menette yhteen ihmisen kanssa jolla on lapsia, jos ette huoli koko pakettia? Me ollaan uusperhe, 3 lasta. Molemmilla yksi edellisestä liitosta ja yksi yhteinen. Ei ole mitään sun/mun kuviota vaan meidän. Ollaan hyvissä väleissä exien kanssa, synttärit, joulut ym. voidaan viettää porukassa. Jos me halutaan etelään, me mennään viidestään ja me maksetaan meidän perheen kulut. Mun lapset asuu virallisesti meillä, miehen lapsi kirjoilla äidillään. Asutaan aika lähekkäin ja lapset ovat vähän missä sattuu milloinkin. Jos me ollaan iltavuorossa niin ovat yleensä miehen exällä, myös minun bioni ja meidän yhteinen. Oma ex tekee reissua ja on lapsen kanssa sitten tiiviisti kun on paikalla, välillä ottaa myös nämä muut jos ovat vaikka menossa huvipuistoon/pizzalle tms. Koska lapset eivät välitä, he ovat 3 sisarusta jotka haluavat tulla kohdelluksi sisaruksina. Jos jollakin olisi taloudellisesti tilanne että ei pystyisi siksi ottamaan, pitäisi varmaan neuvotella uudelleen ja avustaa mutta me ollaan tyytyväisiä kun näin ei ole. Exän koirakin asuu meillä sillon kun hän reissussa. Munsta on vaan upeeta! 3 mahtavaa lasta ja monta mahtavaa turvallista aikuista.

Onkohan kaikki muutkin samaa mieltä kanssasi että oikeasti on noin ihanaa? Tiedän yhden tapauksen jossa isä lähti uuteen suhteeseen lasten ollessa tosi pieniä ja lasten äiti väkisin loi idylliä jossa kaikki aikuiset voivat tulla toimeen keskenään ja kaikilla on ihanaa. Yhteisiä jouluaterioita ja sellaista. Oikeasti isää ja hänen uutta vaimoa ei vähempää olisi voinut kiinnostaa nämä ja kyllä ne yhteiset hetket pikkuhiljaa loppui ja elämä asettui lastenvalvojalla sovittuihin rajoihin.[/quot

Olen aivan varma. Meillä jokaisella menee lapset edelle, aina. Eikä meidän ovet sulkeudu heille sittenkään, kun lentävät pesästä. Me ollaan aikuisia kaikki ja erottu jokainen tahoillamme ilman katkeruutta. Sehän siihen ajaa, että pitää joka asiasta tapella.

Siinä tapauksessa toivotan onnea. Olisihan noin toimiva systeemi kiva omallekin kohdalla. Saisi tehdä enemmän töitä.

Harmi vain ettei pysty viakuttamaan siihen exään. Jos hän on päättänyt olla kontrollintarpeinen, rahanahne ja ikävä katkera tyyppi, niin ei siinä paljon auta että kaikki muut osapuolet ovat normaaleja ja mukavia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tästä ei rehellisesti puhuta. Nepsyjen ja aikuisten vanhemmuuden "rajattomuuden" yhdistäviä tekijöitä?

Miten nepsyjä voi olla NÄIN paljon. Samaan aikaan näkee perheitä joissa lapsi päättää aivan kaikesta Ja vanhemmat täysin epäjohdonmukaisia. Uhkaavat älyttömillä asioilla ja eivät tietenkään voi pitää kiinni niistä uhkauksista.

Sitten lääkitään lapsia vaikka pitäisi ohjastaa vanhempia.

Hullua touhua.

Oikeesti. Älä kommentoi asiaa mistä et mitään ymmärrä. Jooko?

Nepsyoireet on aivan eri asia kuin huono kasvatus. Toki huonosti hoidettu vanhemmuus takuuvarmasti pahentaa nepsyoireita. Mutta ne oireet voivat olla todella voimakkaat, vaikka vanhemmat tekisi kaiken oikein.

Ja se että nepsyoireisia olisi paljon, on vain sinun itsesi kehittämä harha. Asiasta vain viimein puhutaan avoimemmin, sekä diagnostiikka on kehittynyt. Siksi sinulle on voinut muodostua kuva, että nepsyoireisia olisi jotenkin paljon, tai enemmän.

Eri vastaaja tässä mutta totta on se miten tilanne näkyy koululuokissa. Elämme hyvin erilaista aikaa kuin 1980-luvulla. Tähän liittyy olennaisena osana vanhemmuus ja myös rajat ja ns.kurinpidon demonisointi oppimisympäristöissä.

Kaikki kehitys ei ole ollut hyvää. Oppimisympäristöissä on menty aivan surkeaan suuntaan. Vääriä diagnooseja annetaan alakouluikäisille jatkuvasti, vaikka olisi kyse kulttuuri ja kasvatuseroista.

ja vanhemmuus nimen omaan siinä mielessä, että hyväksi havaittuja keinoja kasvatukseen ja rajoittamiseen ei saa enää käyttää. Normaali lapsi ymmärtää parin päivän jälkeen että eri paikoissa käyttäydytään eri tavoin, eli vaikka kotona saisi sitä ja tätä tehdä, niin lapsi ymmärtää kyllä ettei koulussa saa.

Mitä ne hyväksi havaitut keinot mielestäsi on? Normaalin määrittely ois tässä nyt ehkä paikallaan myös. :) Jos puhutaan sitten vaikka lapsesta, jolla vaikka niitä nepsyoireita, niin vaikka hän ymmärtäisi kuinka, että miten jossain käyttäydytään, niin hän ei välttämättä vain pysty. Millä sitä lähtisit korjaamaan? Kovemmalla kurilla? Mitä luulet siitä seuraavan?

Tietenkin "normaali" lapsi on eri asia. Tai ainakin helpompi. Keinoja kasvattamiseen, ja rajojen asettamiseen on kyllä vaikka mitä. Muitakin kun ne perinteiset. Usein ne ns. perinteiset on käytössä silloin, kun vanhempi haluaa yrittää päästä vähemmällä keskittymisellä siihen lapseen. Jokainen lapsi kun on erilainen, ja kaikkiin ei toimi samat keinot.

Kyllä sinä ymmärsit mitä tarkoitin normaalilla lapsella ;) että älä viitsi saivarrella. Hyväksi havaitut keinot on niitä jotka toimivat. Huonoja keinoja ovat ne jotka eivät toimi, mutta joita on pakko yrittää käyttää kun parempia ei ole enää mahdollista käyttää. Nepsylapsi ei mitenkään mystisesti korjaannu kurinpidolla, voi käydä ihan päinvastoin. Pointti olikin se, että normilapsella voi olla huono käytöstä ja vääriä malleja opittuna kotoa vanhempien toimesta, mutta hän normaalina pärjää eri ympäristössä eri säännöillä vaikka kotona olisikin miten sattuu kasvatus.  Nepsylapsi taas ei toimi halutulla tavalla vaikka sitä miten kasvattaisi, koska hän ei siihen syntymäominaisuuksiensa puolesta  kykene.

Pieni saivartelu on kyllä välillä paikallaan. :) Ihan jo osoittaakseen, että asiat harvoin on yksinkertaisia. Et vastaa, että mitä on hyväksi havaitut keinot. Jonkun mielestä kun vaikka ruumiillinen kuritus on hyväksi todettu keino. Mitä se ei kuitenkaan ole. Ihan todistetusti se ei toimi, ja on täysin tarpeetonta. Jonkun mielestä lapsen nolaaminen voi olla hyvä keino. En voi mitenkään tietää, mikä sun mielestä on hyvä keino. Enkä myöskään sitä, että miten määrittelet normaalin. Mutta joo, luultavasti silti ymmärsin mitä tarkoitat normaalilla. :) Joku toinen voi ymmärtää sen ihan eri tavalla. 

Kuritus ei koskaan ole hyväksi tai rankaiseminen. Sen sijaan välitön palaute toimii. Fyysinenkin. 

Kuritus ja rankaiseminen ei ole kasvatusta ollenkaan, vain vanhemman puolelta lähtevää räimimistä. Järkevät normaalit ihmiset tietävät mitkä ne keinot ovat, mutta se ei auta, kun joka tuutista tungetaan toimimattomia keinoja. Siihnehän on syynsä miksi en näitä keinoja avaa.

Sulla tuntuu olevan joku fiksaatio tohon normaaliin ;) Ois kiva tietää mikä se sun normaali on. Ja vielä enemmän se, että miksi et niitä hyvänä pitämiäsi keinoja voi avata. Veikkaan, että en sittenkään ymmärtänyt mitä tarkoitit aiemmin. Ja kaikkein eniten haluaisin tietää, että mitä tarkoitat välittömällä fyysisellä palautteella. Koska varmaan ymmärrät, että sen voi käsittää todella monella eri tavalla. Enkä siis väitä, että tekisit jotain väärin, mutta keskustelussa ei ole mitään järkeä, jos et avaa mitä tarkoitat. Harva täällä osaa ajatuksia lukea. :)

Ja aiempaan vielä, kyllä nepsylapsenkin saa "toimimaan halutulla tavalla". Se vain vaatii enemmän työtä. Josta pääsee näppärästi tohon "toimimaan halutulla tavalla". Varmaan ymmärrät mitä minä siihen puuttumisella tarkoitan? 

Sinä et kyllä taida tuntea kuin pari helppoa nepsylasta, jos niitäkään jos väität että ne kaikki saat toimimaan haluamallasi tavalla :D

Paistaa kilometrin päähän syy tuolle "voisitko hieman avata tätä"-maanittelulle. Ei, en voi, jos ihminen ei ymmärrä että joku toinen keino toimii, ja joku toinen ei, niin se on ihan se ja sama mitä ne keinot ovat, kyn se ymmärrys siellä päässä puuttuu.

Paistaa kilometrin päähän, että sisälukutaito vähän hukassa. Puutut yksityiskohtiin, yrittämättä ymmärtää mitä sanotaan. Tunnen pari todella vaikeaa nepsylasta. Mutta sulta meni pahasti pointti ohi. Todella pahasti. Kyse oli sinun ilmaisustasi "toimimaan halutulla tavalla". :D

Väkisin se ymmärrys juttuihisi puuttuu, jos ei edes kerro mitä tarkoittaa. Miten muuten voin tietää mitä tarkoitat, kun en tunne sinua? Jos kyseessä olisi joku kenet tuntee, niin silloin voisi tehdä johtopäätöksiä. Tuntemattoman kohdalla ei ole mitään hajuakaan mitä toinen tarkoittaa jos ei selitä. Mutta tosiaan, tästä voi tehdä jotain johtopäätöksiä sinusta, ja siitä miksi et avaa niitä hyviä tapoja kasvattaa. Kuten myös siitä, että uudet tavat ovat automaattisesti mielestäsi huonoja. Syy "maanittelulle" :D on se, että kukaan ei voi tietää mitä tarkoitat, jos et sitä kerro. Ehkä et uskalla kertoa?

En voi sille mitään jos ymmärryksessäsi on niin iso puute ettet ymmärrä mitä tarkoittaa toimiva keino, etkä sitä että ne keinot on erilaisia eri ihmisille. Ei tarvitse tehdä mitään "johtopäätöksiä" tai lypsää täysin turhaa tietoa, kun kaikki tieto on jo saatavilla. Ymmärrän mihin yrität johdattaa minua, mutta en astu sinne varpaillanikaan ;)

Mä voin sanoa ihan rehellisesti, että rakastan miesystäväni lapsia. Tämä tuli minulle täytenä yllätyksenä, olen aina pitänyt lapsista (vaikken omia haluakkaan), mutta en uskonut rakastuvani miehen lapsiin niin totaalisesti ja niin nopeasti. Kun suhteemme oli edennyt niin tarpeeksi vakaalle pohjalle, että lapset tuotiin siihen mukaan, ei mennyt muutamaa kuukautta kauempaa, kun olin täysin myyty niihin pieniin ihmisiin.

Voin myös rehellisesti sanoa, että suurin syy tähän on se että miesystäväni on loistava isä ja vaikka suhteemme on vakava, emme asu yhdessä. Mies on vastuullinen ja huolehtiva, täydellinen vanhempi lapsilleen, eikä tosiaankaan yritä sytätä minulle sellaista vastuuta lapsista mikä minulle ei kuulu. Lisäksi, vaikka kuinka lapsia rakastankin, minusta ei olisi lapsiperhearkeen ja siksi erilliset asunnot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokainen äitipuoli tekee varmasti parhaansa. Jotkut valittaa täällä, ettå he eivät rakasta toisen ihmisen lasta. Käännetäänpä kysymystä vähän: miten paljon voit rakastaa lasta, joka ei ole sun oma, ei asu jatkuvasti sun luona, joka ei rakasta sua, vaan pitää sua lähinnä jonain turhakkeena/roskakorina/palvelijana? Ei ihan niin yksinkertaista vai mitä? Se on sama kuin toimisit päiväkodissa lastenhoitajana ja siellä olisi joku kuriton toisen ihmisen riiviölapsi, jota sua vaadittaisiin rakastamaan.

Kuka vaatii rakastamaan? Välittämään kyllä. Kuten sen päiväkodin lastenhoitajankin pitäisi välittää vähintään sen verran, että tekee sen mikä on oikein. Vaikka kyseessä ois riiviölapsi. Siitä lapsesta kun harvemmin omasta vaikutuksestaan tulee riiviö. Kyllä se tulee ihan siitä kasvuympäristöstä jonka vanhemmat luo.

Ei niiden lasten pidä siitä kärsiä jos aikuiset eivät osaa tehdä järkeviä ratkaisuja. Se kun ei ole niiden valinta, että muuttaako saman katon alle joku ämmä/äijä mikä ei pidä niistä. 

Kyllä se menee ihna sen pariskunnan yhteisen sopimisen kautta, eikä niin että sinä määräät että kenestä tuntemattomien ihmisten pitää välittää, ja kenestä huolehtia.

Me ollaan sovittu nimen omaan niin, että molemmat huolehtii omat lapsensa.

Minä määrään? Tietenkään en kuvittele määrääväni yhtään mistään toisten elämässä. Hyvä että olette sopineet noin. Sitähän mä tossa ajoin takaakin. Että jos ei osaa sopia, miten asiat hoidetaan lasten suhteen, niin parempi olla alkamatta suhteeseen. Häiritseekö lukemistasi se, kun tunnut kovasti hermostuvan kun joku ei ole samaa mieltä kanssasi? ;)

Saa sitä olla mitä mieltä huvittaa, mutta sinä itse kirjoitit näin:

Jos sitä on pakko alkaa parisuhteeseen ihmisen kanssa kenellä on lapsia, ja etenkin muuttaa saman katon alle, niin se nyt vaan on parasta hyväksyä, että niistä lapsista pitää välittää ja huolehtia. Jos ei siihen ole valmis, niin paras kaikille, että ei ala koko suhteeseen.

Vastasin siihen että et sinä sitä määrää etkä toisten puolesta päätä. Miksi tämä harmittaa sinua?

Olipa helpottavaa lukea, etten ole yksin sen ajatuksen kanssa, että en halua elämääni toisen naisen rakkauden hedelmiä miehen mukana. Enkä varsinkaan mitään ex-puolisoja. Haluan olla miehelle ainut nainen, valitettavasti lapsellisten miesten kanssa tämä ei ikinä toteudu (ellei kyseessä ole leski). En ottaisi ikimaailmassa miestä, jolla on lapsia entisestä liitostaan. Mies on kuitenkin niin paljon rakastanut jotakuta, että tehnyt _lapsen_ sen ihmisen kanssa. En voisi ikinä kilpailla sellaisen kanssa. Se tulee aina olemaan miehen elämässä ykkönen, koska lapsen äiti. Ei, ei ja ei. Olen tunnevammainen, tiedän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäpä nähdään taas mikä se luontoäidin alkuperäinen tarkoitus oli ydinperheestä tai ainakin sen idyllisestä stereotypiasta.

Kun mies ja nainen solmii elinikäisen suhteen/ avioliiton, siihen syntyvät lapset elävät luonnollisesti molempien vanhempien rakastamina ja silmäterinä. Tämä on ikäänkuin itsestäänselvyys.

Mutta kun perhe hajoaa ja tulee uusia suhdekuvioita, lapset jäävät auttamatta näiden kuvioiden sijaiskärsijöiksi.

Yksinkertaistettuna ydinperhe on ainoa evoluution kannalta järkevä perhemuoto. Se antaa lapsille parhaan mahdollisen kasvualustan.

Näinhän se ei todellisuudessa todellakaan aina mene, mutta pointti lienee tässä.

100% samaa mieltä. Uusioperhe on luonnonvastainen järjestely, siksi se niin usein onkin ongelmallista ja raskasta ja vaikeaa. Joissain harvoissa tapauksissa toki onnellista ja toimivaa, en sitä kiellä.

Uusperheitä on aina ollut. Ennen vanhaan monet ihmiset kuolivat nuorina ja lapset saivat isä- tai äitipuolen.

Ei se silti mikään hyvä järjestely ole. Onhan "paha äitipuoli" ihan yleinen käsitekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tästä ei rehellisesti puhuta. Nepsyjen ja aikuisten vanhemmuuden "rajattomuuden" yhdistäviä tekijöitä?

Miten nepsyjä voi olla NÄIN paljon. Samaan aikaan näkee perheitä joissa lapsi päättää aivan kaikesta Ja vanhemmat täysin epäjohdonmukaisia. Uhkaavat älyttömillä asioilla ja eivät tietenkään voi pitää kiinni niistä uhkauksista.

Sitten lääkitään lapsia vaikka pitäisi ohjastaa vanhempia.

Hullua touhua.

Oikeesti. Älä kommentoi asiaa mistä et mitään ymmärrä. Jooko?

Nepsyoireet on aivan eri asia kuin huono kasvatus. Toki huonosti hoidettu vanhemmuus takuuvarmasti pahentaa nepsyoireita. Mutta ne oireet voivat olla todella voimakkaat, vaikka vanhemmat tekisi kaiken oikein.

Ja se että nepsyoireisia olisi paljon, on vain sinun itsesi kehittämä harha. Asiasta vain viimein puhutaan avoimemmin, sekä diagnostiikka on kehittynyt. Siksi sinulle on voinut muodostua kuva, että nepsyoireisia olisi jotenkin paljon, tai enemmän.

Eri vastaaja tässä mutta totta on se miten tilanne näkyy koululuokissa. Elämme hyvin erilaista aikaa kuin 1980-luvulla. Tähän liittyy olennaisena osana vanhemmuus ja myös rajat ja ns.kurinpidon demonisointi oppimisympäristöissä.

Kaikki kehitys ei ole ollut hyvää. Oppimisympäristöissä on menty aivan surkeaan suuntaan. Vääriä diagnooseja annetaan alakouluikäisille jatkuvasti, vaikka olisi kyse kulttuuri ja kasvatuseroista.

ja vanhemmuus nimen omaan siinä mielessä, että hyväksi havaittuja keinoja kasvatukseen ja rajoittamiseen ei saa enää käyttää. Normaali lapsi ymmärtää parin päivän jälkeen että eri paikoissa käyttäydytään eri tavoin, eli vaikka kotona saisi sitä ja tätä tehdä, niin lapsi ymmärtää kyllä ettei koulussa saa.

Mitä ne hyväksi havaitut keinot mielestäsi on? Normaalin määrittely ois tässä nyt ehkä paikallaan myös. :) Jos puhutaan sitten vaikka lapsesta, jolla vaikka niitä nepsyoireita, niin vaikka hän ymmärtäisi kuinka, että miten jossain käyttäydytään, niin hän ei välttämättä vain pysty. Millä sitä lähtisit korjaamaan? Kovemmalla kurilla? Mitä luulet siitä seuraavan?

Tietenkin "normaali" lapsi on eri asia. Tai ainakin helpompi. Keinoja kasvattamiseen, ja rajojen asettamiseen on kyllä vaikka mitä. Muitakin kun ne perinteiset. Usein ne ns. perinteiset on käytössä silloin, kun vanhempi haluaa yrittää päästä vähemmällä keskittymisellä siihen lapseen. Jokainen lapsi kun on erilainen, ja kaikkiin ei toimi samat keinot.

Kyllä sinä ymmärsit mitä tarkoitin normaalilla lapsella ;) että älä viitsi saivarrella. Hyväksi havaitut keinot on niitä jotka toimivat. Huonoja keinoja ovat ne jotka eivät toimi, mutta joita on pakko yrittää käyttää kun parempia ei ole enää mahdollista käyttää. Nepsylapsi ei mitenkään mystisesti korjaannu kurinpidolla, voi käydä ihan päinvastoin. Pointti olikin se, että normilapsella voi olla huono käytöstä ja vääriä malleja opittuna kotoa vanhempien toimesta, mutta hän normaalina pärjää eri ympäristössä eri säännöillä vaikka kotona olisikin miten sattuu kasvatus.  Nepsylapsi taas ei toimi halutulla tavalla vaikka sitä miten kasvattaisi, koska hän ei siihen syntymäominaisuuksiensa puolesta  kykene.

Pieni saivartelu on kyllä välillä paikallaan. :) Ihan jo osoittaakseen, että asiat harvoin on yksinkertaisia. Et vastaa, että mitä on hyväksi havaitut keinot. Jonkun mielestä kun vaikka ruumiillinen kuritus on hyväksi todettu keino. Mitä se ei kuitenkaan ole. Ihan todistetusti se ei toimi, ja on täysin tarpeetonta. Jonkun mielestä lapsen nolaaminen voi olla hyvä keino. En voi mitenkään tietää, mikä sun mielestä on hyvä keino. Enkä myöskään sitä, että miten määrittelet normaalin. Mutta joo, luultavasti silti ymmärsin mitä tarkoitat normaalilla. :) Joku toinen voi ymmärtää sen ihan eri tavalla. 

Kuritus ei koskaan ole hyväksi tai rankaiseminen. Sen sijaan välitön palaute toimii. Fyysinenkin. 

Kuritus ja rankaiseminen ei ole kasvatusta ollenkaan, vain vanhemman puolelta lähtevää räimimistä. Järkevät normaalit ihmiset tietävät mitkä ne keinot ovat, mutta se ei auta, kun joka tuutista tungetaan toimimattomia keinoja. Siihnehän on syynsä miksi en näitä keinoja avaa.

Sulla tuntuu olevan joku fiksaatio tohon normaaliin ;) Ois kiva tietää mikä se sun normaali on. Ja vielä enemmän se, että miksi et niitä hyvänä pitämiäsi keinoja voi avata. Veikkaan, että en sittenkään ymmärtänyt mitä tarkoitit aiemmin. Ja kaikkein eniten haluaisin tietää, että mitä tarkoitat välittömällä fyysisellä palautteella. Koska varmaan ymmärrät, että sen voi käsittää todella monella eri tavalla. Enkä siis väitä, että tekisit jotain väärin, mutta keskustelussa ei ole mitään järkeä, jos et avaa mitä tarkoitat. Harva täällä osaa ajatuksia lukea. :)

Ja aiempaan vielä, kyllä nepsylapsenkin saa "toimimaan halutulla tavalla". Se vain vaatii enemmän työtä. Josta pääsee näppärästi tohon "toimimaan halutulla tavalla". Varmaan ymmärrät mitä minä siihen puuttumisella tarkoitan? 

Sinä et kyllä taida tuntea kuin pari helppoa nepsylasta, jos niitäkään jos väität että ne kaikki saat toimimaan haluamallasi tavalla :D

Paistaa kilometrin päähän syy tuolle "voisitko hieman avata tätä"-maanittelulle. Ei, en voi, jos ihminen ei ymmärrä että joku toinen keino toimii, ja joku toinen ei, niin se on ihan se ja sama mitä ne keinot ovat, kyn se ymmärrys siellä päässä puuttuu.

Paistaa kilometrin päähän, että sisälukutaito vähän hukassa. Puutut yksityiskohtiin, yrittämättä ymmärtää mitä sanotaan. Tunnen pari todella vaikeaa nepsylasta. Mutta sulta meni pahasti pointti ohi. Todella pahasti. Kyse oli sinun ilmaisustasi "toimimaan halutulla tavalla". :D

Väkisin se ymmärrys juttuihisi puuttuu, jos ei edes kerro mitä tarkoittaa. Miten muuten voin tietää mitä tarkoitat, kun en tunne sinua? Jos kyseessä olisi joku kenet tuntee, niin silloin voisi tehdä johtopäätöksiä. Tuntemattoman kohdalla ei ole mitään hajuakaan mitä toinen tarkoittaa jos ei selitä. Mutta tosiaan, tästä voi tehdä jotain johtopäätöksiä sinusta, ja siitä miksi et avaa niitä hyviä tapoja kasvattaa. Kuten myös siitä, että uudet tavat ovat automaattisesti mielestäsi huonoja. Syy "maanittelulle" :D on se, että kukaan ei voi tietää mitä tarkoitat, jos et sitä kerro. Ehkä et uskalla kertoa?

En voi sille mitään jos ymmärryksessäsi on niin iso puute ettet ymmärrä mitä tarkoittaa toimiva keino, etkä sitä että ne keinot on erilaisia eri ihmisille. Ei tarvitse tehdä mitään "johtopäätöksiä" tai lypsää täysin turhaa tietoa, kun kaikki tieto on jo saatavilla. Ymmärrän mihin yrität johdattaa minua, mutta en astu sinne varpaillanikaan ;)

Mitä tohon nyt sanoisi. Muuta kuin, että se, että lähtee henkilökohtaisesti arvostelemaan toisen ymmärrystä, kertoo enemään sinusta kuin minusta. Ja myös siitä, kuinka vahvaksi itse koet argumenttisi, kun sitä pitäisi oikein perustella. :D

Tietenkin ymmärrän mitä tarkoittaa toimiva keino, ja sen että eri keinot toimii eri ihmisille. Miten ihmeessä sä kuvittelet etten tajuaisi. Lähinnä yritin kysellä mitä ne keinot mielestäsi sitten on. Ja todellakin, alkaa olla todella selkeää, että et "sinne varpaillasikaan". :D Syytkin on melko helppo päätellä. Ja vaikka joillekin toimii eri keinot, niin jotkut keinot eivät toimi kenellekään, ja ovat vain yksiselitteisesti väärin. Toivottavast ne keinot, joista et uskalla puhua, eivät kuulu siihen ryhmään.

Toi "kaikki tieto on jo saatavilla" on kyllä niin väsynyt kommentti ettei mitään rajaa. Tietenkin on. Moni ei osaa vain sitä tietoa tulkita, tai tulkitsevat sitä väärin. Sinä ilmeisesti osaat tehdä sen juuri oikein? Olet kovin onnekas ja älykäs ihminen sitten. Toivottavasti. ;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla samakaltainen tilanne naisen kanssa. Nepsyjä pari kpl. Aika tehokkaasti vievät ajan. Nyt olen kahden vaiheilla mitä tehdä. Jos ryhtyisin ottamaan vastuuta hänen lapsistaan esim. auttamalla arjen asioissa enemmän, alistunko aisuriksi? Koska lapsilla kuitenkin on isä joka voisi tehdä enemmän osallistumalla lastensa asioihin. Emme asu yhdessä ja itselläni on kaksi kouluikäistä vuoroviikoin.

Tuli vähän paha olo tuosta alistumisesta. Kuulostaa siltä, ettet rakasta naisystävääsi. Hän tuskin kaipaa tuollaista miestä rinnalleen.

Rakastan kyllä häntä. Mutta onko mielestäsi väärin vaatia lasten omaa isää osallistumaan heidän elämään, vaikka onkin päättänyt olla viikonloppuisä joka toinen viikko? Minulla on omat lapset joka toinen viikko luonani jollain elän heidän ehdoillaan. Joka toisen viikon vietän naisystäväni ja hänen lasten luona. Mielestäni perusjuttuihin kuten harrastuskuskaukset ja lääkärikäynnit, tai kavereiden luo kuljetukset voisi pyytää välillä myös lasten isältä. Nyt ne vievät naisystäväni aikaa minimipalkan että huomaan hänen uupuvan siitä. Tuo aisuriksi alistuminen on taas vauvapalsta kieltä.

No onko tuottanut tulosta se että sinä olet kieltäytynyt auttamasta naisystävääsi? Oletko soittanut tälle isälle että hänen kuuluu kuskata lapsiaan, vai onko tätä ainoastaan sinun hiljainen mielenosoituksesi josta ei ole mitään hyötyä kenellekään? Mitä saat tuosta itse?

Ei ole koska varsinaisesti en ole joutunut kieltäytymään koska hän ei ole pyytänyt. Sen sijaan olen ehdottanut että yrittää saada lasten isää osallistumaan sen sijaan että vaivaa lasten isovanhempia tai muita heidän sukulaisia. Ja tämä taas on välillä tuottanut tulosta. Ja en todellakaan aio olla missään tekemisissä lasten isän kanssa.

Miksi naisystävän pitäisi väkisin yrittää halutonta eksää osallistaa? Jotta sinulla olisi hyvä mieli? miksi sinulle tulisi siitä hyvä mieli?

Jotta meillä olisi edes hieman enemmän yhteistä aikaa. Ja oikeastaan siitä tulisi minulle kyllä hyvä mieli😝

Miten sitä enemmän on jos kerran sukulaiset ja isovanhemmat  hoitavat niitä lapsia kuitenkin silloin kun isä ei kuskaa?

Mikä ihmeen viikonloppuisä/isän tyttis siellä jankkaa?😀

Olisihan sitä enemmän jos isä hoitaisi osuutensa ja elämä olisi kevyempää kun ei tarvisi kuunnella murehtimista siitä miten taas vaivataan muita. Ja jos isä ottaisi lapsia luokseen enemmän kuin joka toinen viikonloppu. Kuitenkaan kyseessä ei ole mikään valtakunnallisesti merkittävä henkilö, jonka läsnäolo olisi välttämätön muualla. Ihan perus vastuustaan luisteleva some-isä, joka kerää peukut facebookissa lapsista mutta oikeassa maailmassa ei jaksa vaivautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokainen äitipuoli tekee varmasti parhaansa. Jotkut valittaa täällä, ettå he eivät rakasta toisen ihmisen lasta. Käännetäänpä kysymystä vähän: miten paljon voit rakastaa lasta, joka ei ole sun oma, ei asu jatkuvasti sun luona, joka ei rakasta sua, vaan pitää sua lähinnä jonain turhakkeena/roskakorina/palvelijana? Ei ihan niin yksinkertaista vai mitä? Se on sama kuin toimisit päiväkodissa lastenhoitajana ja siellä olisi joku kuriton toisen ihmisen riiviölapsi, jota sua vaadittaisiin rakastamaan.

Kuka vaatii rakastamaan? Välittämään kyllä. Kuten sen päiväkodin lastenhoitajankin pitäisi välittää vähintään sen verran, että tekee sen mikä on oikein. Vaikka kyseessä ois riiviölapsi. Siitä lapsesta kun harvemmin omasta vaikutuksestaan tulee riiviö. Kyllä se tulee ihan siitä kasvuympäristöstä jonka vanhemmat luo.

Ei niiden lasten pidä siitä kärsiä jos aikuiset eivät osaa tehdä järkeviä ratkaisuja. Se kun ei ole niiden valinta, että muuttaako saman katon alle joku ämmä/äijä mikä ei pidä niistä. 

Kyllä se menee ihna sen pariskunnan yhteisen sopimisen kautta, eikä niin että sinä määräät että kenestä tuntemattomien ihmisten pitää välittää, ja kenestä huolehtia.

Me ollaan sovittu nimen omaan niin, että molemmat huolehtii omat lapsensa.

Minä määrään? Tietenkään en kuvittele määrääväni yhtään mistään toisten elämässä. Hyvä että olette sopineet noin. Sitähän mä tossa ajoin takaakin. Että jos ei osaa sopia, miten asiat hoidetaan lasten suhteen, niin parempi olla alkamatta suhteeseen. Häiritseekö lukemistasi se, kun tunnut kovasti hermostuvan kun joku ei ole samaa mieltä kanssasi? ;)

Saa sitä olla mitä mieltä huvittaa, mutta sinä itse kirjoitit näin:

Jos sitä on pakko alkaa parisuhteeseen ihmisen kanssa kenellä on lapsia, ja etenkin muuttaa saman katon alle, niin se nyt vaan on parasta hyväksyä, että niistä lapsista pitää välittää ja huolehtia. Jos ei siihen ole valmis, niin paras kaikille, että ei ala koko suhteeseen.

Vastasin siihen että et sinä sitä määrää etkä toisten puolesta päätä. Miksi tämä harmittaa sinua?

Eikö löydy enää mitään todellista sanottavaa? :D

Missä kohtaa minä tuossa määräilen? Tai yritän päättää toisen puolesta. Luetun ymmärtäminen on kyllä välillä haastavaa. Itse kullekin. Että ymmärrän kyllä. ;)

Mikäs tässä nyt minua harmittaisi? Aika väsynyt veto kyllä tuokin, joka tyypillisesti tuodaan keskusteluissa esiin, kun ei enää muuta keinoa keksi toisen kannan nollaamisyritykseen. Usko tai älä, mutta ei harmita. Enkä oikein usko, että voit sanoa mitään sellaista, mikä alkaisi harmittamaan.

Parempi olisi sana lapsinen kuin lapsellinen.

Lapseton - lapsinen (vrt. monilapsinen).

Lapsellinen ja lapsekas ovat muussa käytössä.

Ei tähän oikein yksiselitteisesti voi vastata. Oma kokemukseni on eksästä, jolla oli yksi lapsi. En oikein tiennyt omaa paikkaani. Jotenkin tuntui, että eksäni odotti mun olevan lapsi äidilleen, mutta mitä tuli kasvatukseen, ei kestänyt kritiikkiä tai sitä, jos tuli erimielisyyksistä kurista tms. Ei siinä oikein sitten täysivaltainen äiti voi kuitenkaan olla.

Kuitenkin hn häipyi omille menoilleen, kun lapsi oli meillä viikonlopun. Ei sillä, lapsi viihtyi kyllä seurassani paremmin kuin isänsä seurassa, hakeutui aina mun syliin jos esim tuli kipeää. Kyllä se pisti miettimään, että miestä omat menot kiinnosti enemmän kuin nähdä omaa lasta. Olisi halunnut myös heti lisää lapsia, erottiin kun olin katsellut riittävästi tuota touhua ja tajusin, että en todellakaan halua lapsia hänen kanssa.

Tykkäsin muksusta kyllä, kävi häntä surku eniten kun erottiin eksän kanssa. Mies täysin avuton kasvattajana ja lapsi oireili selvää turvattomuuttaan. Miehen tietäen on varmaan hirveä naiskaruselli päällä, kunnes seuraava lapsenhoitaja löytyy. Itsellä ei ole lapsia, mutta kuvittelisin, että eivät ne puolison lapset omia korvaa. Ehkä jos elettäisiin yhdessä tyyliä kymmenen vuotta ja kasvattaisin kumppanin lapsia samoin kuin omianikin, silloin heistä tulisi osa perhettä.

Eron sattuessa olisi varmaan hirveää, jos ei miitä lapsia enää näkisi. Perhe ei mielestäni perustu verisiteisiin. Voin kuvitella, että kumppanin lapsista voisi tulla jopa kumppania tärkeämpiä pitkän yhteiselon jälkeen. Se suhde on kuitenkin niin erilainen rakkaussuhde lapsiin kuin mieheen.

Mutta minä pidänkin lapsista. Eri asia olisi sitten se, jos olisivat käytöshäiriöisiä ja kurittomia, joiden toimintaan ei saisi puuttua. En jaksaisi semmoista katsella yhtään.

Korjaus edelliseen: odotti mun olevan äiti lapselleen eikä toiste päin 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokainen äitipuoli tekee varmasti parhaansa. Jotkut valittaa täällä, ettå he eivät rakasta toisen ihmisen lasta. Käännetäänpä kysymystä vähän: miten paljon voit rakastaa lasta, joka ei ole sun oma, ei asu jatkuvasti sun luona, joka ei rakasta sua, vaan pitää sua lähinnä jonain turhakkeena/roskakorina/palvelijana? Ei ihan niin yksinkertaista vai mitä? Se on sama kuin toimisit päiväkodissa lastenhoitajana ja siellä olisi joku kuriton toisen ihmisen riiviölapsi, jota sua vaadittaisiin rakastamaan.

Kuka vaatii rakastamaan? Välittämään kyllä. Kuten sen päiväkodin lastenhoitajankin pitäisi välittää vähintään sen verran, että tekee sen mikä on oikein. Vaikka kyseessä ois riiviölapsi. Siitä lapsesta kun harvemmin omasta vaikutuksestaan tulee riiviö. Kyllä se tulee ihan siitä kasvuympäristöstä jonka vanhemmat luo.

Ei niiden lasten pidä siitä kärsiä jos aikuiset eivät osaa tehdä järkeviä ratkaisuja. Se kun ei ole niiden valinta, että muuttaako saman katon alle joku ämmä/äijä mikä ei pidä niistä. 

Kyllä se menee ihna sen pariskunnan yhteisen sopimisen kautta, eikä niin että sinä määräät että kenestä tuntemattomien ihmisten pitää välittää, ja kenestä huolehtia.

Me ollaan sovittu nimen omaan niin, että molemmat huolehtii omat lapsensa.

Minä määrään? Tietenkään en kuvittele määrääväni yhtään mistään toisten elämässä. Hyvä että olette sopineet noin. Sitähän mä tossa ajoin takaakin. Että jos ei osaa sopia, miten asiat hoidetaan lasten suhteen, niin parempi olla alkamatta suhteeseen. Häiritseekö lukemistasi se, kun tunnut kovasti hermostuvan kun joku ei ole samaa mieltä kanssasi? ;)

Saa sitä olla mitä mieltä huvittaa, mutta sinä itse kirjoitit näin:

Jos sitä on pakko alkaa parisuhteeseen ihmisen kanssa kenellä on lapsia, ja etenkin muuttaa saman katon alle, niin se nyt vaan on parasta hyväksyä, että niistä lapsista pitää välittää ja huolehtia. Jos ei siihen ole valmis, niin paras kaikille, että ei ala koko suhteeseen.

Vastasin siihen että et sinä sitä määrää etkä toisten puolesta päätä. Miksi tämä harmittaa sinua?

Olen eri, mutta eihän tuo mitään määrännyt tai päättänyt. Hän vaan totesi, että jos ei aikuiset osaa sopia asioistaan niin siinä tilanteessa olisi parasta kaikille olla alkamatta koko suhteeseen. Ja tottahan se on.

Vanhempi, joka pakottaa lapsensa asumaan ihmisen kanssa joka ei hänestä pidä on aivan yksiselitteisesti huono ja piittaamaton vanhempi. Mutta Suomessa vanhemmalla on täysi oikeus olla itsekäs ja välittää sukuelimestään enemmän kuin lapsestaan. Eipä sille ulkopuoliset mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi, joka pakottaa lapsensa asumaan ihmisen kanssa joka ei hänestä pidä on aivan yksiselitteisesti huono ja piittaamaton vanhempi. Mutta Suomessa vanhemmalla on täysi oikeus olla itsekäs ja välittää sukuelimestään enemmän kuin lapsestaan. Eipä sille ulkopuoliset mitään voi.

Lapsetko nykyään määrää tällaiset asiat?

Vierailija kirjoitti:

Olipa helpottavaa lukea, etten ole yksin sen ajatuksen kanssa, että en halua elämääni toisen naisen rakkauden hedelmiä miehen mukana. Enkä varsinkaan mitään ex-puolisoja. Haluan olla miehelle ainut nainen, valitettavasti lapsellisten miesten kanssa tämä ei ikinä toteudu (ellei kyseessä ole leski). En ottaisi ikimaailmassa miestä, jolla on lapsia entisestä liitostaan. Mies on kuitenkin niin paljon rakastanut jotakuta, että tehnyt _lapsen_ sen ihmisen kanssa. En voisi ikinä kilpailla sellaisen kanssa. Se tulee aina olemaan miehen elämässä ykkönen, koska lapsen äiti. Ei, ei ja ei. Olen tunnevammainen, tiedän. 

En nyt tiedä että tunnevammainen, mutta todella erikoista ajattelua kyllä että jokin menneisyydessä typeryyksissä tehty juttu olisi jotenkin ikuisesti sitten sama, kuten tuo että on joskus luullut rakastaneensa jotain ja typeryyksissään perustanut perheen, niin se on sitten ikuinen. Koskeeko tämä kaikkea muitakin mitä ihminen tekee elämässään? Jos on kerrna opiskellut jonkun ammatin niin sitten se on se ammatti aina ja ikuisesti, ei voi opiskella parempaa ammattia, eikä hurahtaa johonkin ammattiin täysillä enää ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempi, joka pakottaa lapsensa asumaan ihmisen kanssa joka ei hänestä pidä on aivan yksiselitteisesti huono ja piittaamaton vanhempi. Mutta Suomessa vanhemmalla on täysi oikeus olla itsekäs ja välittää sukuelimestään enemmän kuin lapsestaan. Eipä sille ulkopuoliset mitään voi.

Lapsetko nykyään määrää tällaiset asiat?

Lapsethan siitä eniten kärsii, joten kyllä heillä pitäisi olla sanansa sanottavanaan. Aikuinen ihminen voi kyllä elää etäsuhteessakin, mutta lapsi turvaa lähellään oleviin aikuisiin. Jos aikuiselta ei yksin asuminen onnistu, on hän enemmän terapian kuin parisuhteen tarpeessa.