Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä lapseton, joka olet yhdessä lapsellisen puolison kanssa. Mitä ajattelet/tunnet puolisosi lasta kohtaan?
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia. Olen itse siinä tilanteessa, että harkitsen eroa hyvästä ja rakastamastani miehestä hänen lapsensa vuoksi. En vain jaksa enää arkea lapsen ehdoilla. Lapsi on sinänsä hyväntahtoinen ja kiva, mutta ADHD, mikä tekee arjesta raskasta. Hän on todella ylivilkas ja levoton eikä osaa huolehtia omista asioistaan, esim. Tavaroistaan, vielä juuri yhtään, vaikka täyttää pian 11v. Lapsiviikot vievät minusta kaikki voimat ja olen silloin jatkuvasti ärtynyt, mitä yritän kyllä olla näyttämättä varsinkaan lapselle. Tuntuu kokoajan enemmän, että uhraan omaa hyvinvointiani ja mielenrauhaani muiden ihmisten lapsen eteen, huomaan olevani jo lievästi katkerakin. Huomaan ajatuksia, että kumpa miehelläni ei olisi lasta. Kohtelen lasta aina hyvin, sen haluan sanoa. Se varmaan viekin niin paljon voimia, olla ulkoisesti lämmin ja rauhallinen kun sisäisesti on ihan uupunut touhuun. Lapsi tykkää minusta ja haluaa kokoajan hyöriä ympärilläni.
Onko se uusperhe aina tällaista vai onko tämä eron aihe? Minua surettaa, koska rakastan miestä. Jos hänellä ei olisi lasta, en epäilisi hetkeäkään yhdessäoloa. Mutta tuleeko tämä ikinä helpottamaan. Haluaisin kovasti kuulla muiden kokemuksia suhtautumisestaan lapsipuoliin.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla samakaltainen tilanne naisen kanssa. Nepsyjä pari kpl. Aika tehokkaasti vievät ajan. Nyt olen kahden vaiheilla mitä tehdä. Jos ryhtyisin ottamaan vastuuta hänen lapsistaan esim. auttamalla arjen asioissa enemmän, alistunko aisuriksi? Koska lapsilla kuitenkin on isä joka voisi tehdä enemmän osallistumalla lastensa asioihin. Emme asu yhdessä ja itselläni on kaksi kouluikäistä vuoroviikoin.
Tuli vähän paha olo tuosta alistumisesta. Kuulostaa siltä, ettet rakasta naisystävääsi. Hän tuskin kaipaa tuollaista miestä rinnalleen.
Rakastan kyllä häntä. Mutta onko mielestäsi väärin vaatia lasten omaa isää osallistumaan heidän elämään, vaikka onkin päättänyt olla viikonloppuisä joka toinen viikko? Minulla on omat lapset joka toinen viikko luonani jollain elän heidän ehdoillaan. Joka toisen viikon vietän naisystäväni ja hänen lasten luona. Mielestäni perusjuttuihin kuten harrastuskuskaukset ja lääkärikäynnit, tai kavereiden luo kuljetukset voisi pyytää välillä myös lasten isältä. Nyt ne vievät naisystäväni aikaa minimipalkan että huomaan hänen uupuvan siitä. Tuo aisuriksi alistuminen on taas vauvapalsta kieltä.
No onko tuottanut tulosta se että sinä olet kieltäytynyt auttamasta naisystävääsi? Oletko soittanut tälle isälle että hänen kuuluu kuskata lapsiaan, vai onko tätä ainoastaan sinun hiljainen mielenosoituksesi josta ei ole mitään hyötyä kenellekään? Mitä saat tuosta itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Miksi te menette yhteen ihmisen kanssa jolla on lapsia, jos ette huoli koko pakettia? Me ollaan uusperhe, 3 lasta. Molemmilla yksi edellisestä liitosta ja yksi yhteinen. Ei ole mitään sun/mun kuviota vaan meidän. Ollaan hyvissä väleissä exien kanssa, synttärit, joulut ym. voidaan viettää porukassa. Jos me halutaan etelään, me mennään viidestään ja me maksetaan meidän perheen kulut. Mun lapset asuu virallisesti meillä, miehen lapsi kirjoilla äidillään. Asutaan aika lähekkäin ja lapset ovat vähän missä sattuu milloinkin. Jos me ollaan iltavuorossa niin ovat yleensä miehen exällä, myös minun bioni ja meidän yhteinen. Oma ex tekee reissua ja on lapsen kanssa sitten tiiviisti kun on paikalla, välillä ottaa myös nämä muut jos ovat vaikka menossa huvipuistoon/pizzalle tms. Koska lapset eivät välitä, he ovat 3 sisarusta jotka haluavat tulla kohdelluksi sisaruksina. Jos jollakin olisi taloudellisesti tilanne että ei pystyisi siksi ottamaan, pitäisi varmaan neuvotella uudelleen ja avustaa mutta me ollaan tyytyväisiä kun näin ei ole. Exän koirakin asuu meillä sillon kun hän reissussa. Munsta on vaan upeeta! 3 mahtavaa lasta ja monta mahtavaa turvallista aikuista.
Minä seurustelen ihan vain meihen kanssa, en hänen lastensa kanssa. Ymmärrys tästä on kaikilla, myös lapsilla. Et sinä voi kenenkään toisen puolesta päättää mitään "paketteja" mitä muiden on pakko ottaa jos ovat lapsellisen ihmisen kanssa. Meillä on toiminut täysin moitteetta oma tyyli jossa miehen lapset ovat miehen lapsia, ja minä olen miehen naisystävä. Ei kaikki halua tuollaista elämää kuin sinä, että lapsia on vähän kaikkien kanssa, ja koko elämä pyörii omien ja muiden lasten ympärillä. Varsinkin ne joilla ei itsellä lapsia ole, tai lapset on jo aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäisenä ei enää haittaa jos lapsi on aikaisin hankittu. Omalla vaimolla on reilu 20v tytär. Ainut ongelma on se että on aika hottis ja vaikea pitää silmiään erossa siitä. Äitiinsä tullut.
Suurin osa lasten hyväksikäytöistä tapahtuu siten, että naisella on uusia miesystävä, joka sitten hyväksikäyttää lapsia. Tätäkin kannattaa ajatella ennen kuin eroaa/muuttaa uuden kanssa yhteen.
Huom: useimmiten näissä.ei niin toimivissa uusperheissä on ongelmien takana hullu ex. Niin meilläkin. Miehen ex on kuin joku pikkukakara kun tykkää tehdä kiusaa ja puhua niin paljon huonoa minusta ja miehestä. Tottakai lapset on sitten kauheita meitä kohtaan kun miehen ex on myrkyttänyt ne meitä vastaan. Eli en nyt lähtisi leuhkimaan sillä,kuinka itse kukin on niin ihana ja rakastava bonusvanhempi. Kun oikeasti näissä toimivissa uusperheissä on kyse siitä, että exät on täyspäisiä ja kaikki ovat hyvissä väleissä keskenään. Se ei tee sinusta mitään erinomaista äitipuolta eikä sun toiminnalla ole mitään osaa tai arpaa siihen. Täyspäiset vanhemmat kasvattavat täyspäisiä lapsia, jotka on myös ihania bonuslapsia. Katkerat kakaravanhemmat kasvattaa pikku riiviöitä, jotka on ilkeitä kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Miksi te menette yhteen ihmisen kanssa jolla on lapsia, jos ette huoli koko pakettia? Me ollaan uusperhe, 3 lasta. Molemmilla yksi edellisestä liitosta ja yksi yhteinen. Ei ole mitään sun/mun kuviota vaan meidän. Ollaan hyvissä väleissä exien kanssa, synttärit, joulut ym. voidaan viettää porukassa. Jos me halutaan etelään, me mennään viidestään ja me maksetaan meidän perheen kulut. Mun lapset asuu virallisesti meillä, miehen lapsi kirjoilla äidillään. Asutaan aika lähekkäin ja lapset ovat vähän missä sattuu milloinkin. Jos me ollaan iltavuorossa niin ovat yleensä miehen exällä, myös minun bioni ja meidän yhteinen. Oma ex tekee reissua ja on lapsen kanssa sitten tiiviisti kun on paikalla, välillä ottaa myös nämä muut jos ovat vaikka menossa huvipuistoon/pizzalle tms. Koska lapset eivät välitä, he ovat 3 sisarusta jotka haluavat tulla kohdelluksi sisaruksina. Jos jollakin olisi taloudellisesti tilanne että ei pystyisi siksi ottamaan, pitäisi varmaan neuvotella uudelleen ja avustaa mutta me ollaan tyytyväisiä kun näin ei ole. Exän koirakin asuu meillä sillon kun hän reissussa. Munsta on vaan upeeta! 3 mahtavaa lasta ja monta mahtavaa turvallista aikuista.
Ja kaikki hunningolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huom: useimmiten näissä.ei niin toimivissa uusperheissä on ongelmien takana hullu ex. Niin meilläkin. Miehen ex on kuin joku pikkukakara kun tykkää tehdä kiusaa ja puhua niin paljon huonoa minusta ja miehestä. Tottakai lapset on sitten kauheita meitä kohtaan kun miehen ex on myrkyttänyt ne meitä vastaan. Eli en nyt lähtisi leuhkimaan sillä,kuinka itse kukin on niin ihana ja rakastava bonusvanhempi. Kun oikeasti näissä toimivissa uusperheissä on kyse siitä, että exät on täyspäisiä ja kaikki ovat hyvissä väleissä keskenään. Se ei tee sinusta mitään erinomaista äitipuolta eikä sun toiminnalla ole mitään osaa tai arpaa siihen. Täyspäiset vanhemmat kasvattavat täyspäisiä lapsia, jotka on myös ihania bonuslapsia. Katkerat kakaravanhemmat kasvattaa pikku riiviöitä, jotka on ilkeitä kaikille.
Mitähän tässä on tapahtunut? Mies valinnut naisen, pidetty ehkä häät ja saatu lapset. Sitten meni jotain pieleen. Miksi perhettä ei saatu pidettyä kasassa vaan mukaan kuvioihin tuli ulkopuolisia henkilöitä? Yleensä katkeruudella on syynsä.
Jos ette pidä puolison lapsesta, niin eroa ja poistu heidän elämästään.
Itse olen kokenut lapsuuden uusioperheessä, jossa vanhemman puoliso ei ole pitänyt minusta koskaan, ei hyväksynyt minua ja näytti nämä negatiiviset tunteet minulle ne kaikki vuodet varhaislapsuudesta saakka.
En tule koskaan unohtamaan sitä ja olen koko aikuisiän joutunut työstämään tätä kaikkea. Etenkin oman lapsen saamisen jälkeen nämä kaikki arvet ja muistot ovat nousseet todella kivuliaina esiin.
En halua kenenkään lapsen kasvavan perheessä, jossa häntä ei hyväksytä ja rakasteta siksi, että hän on jonkun muun lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pilasin elämäni uusperheessä. Ei nepsylapsia vaan aivan tavallisia. Kaksi lapsista normaaleja mukavia ja yksi aivan sairaan vittumainen, jota mielenterveysongelmainen äitinsä yllytti kaikin keinoin minua vastaan. 10v kestin, sitten lähdin. Siinä vaiheessa olin täysin katkera paska, joka ei halua koskaan enää sitoutua keneenkään. Välit mieheen pilalla, hän olisi halunnut jatkaa, minä en. Lähde kun vielä voit.
Siitä arbeta parisuhteesta täytyy pitää nyt, eikä kymmenen vuoden päästä kun lapset on lähteneet kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla samakaltainen tilanne naisen kanssa. Nepsyjä pari kpl. Aika tehokkaasti vievät ajan. Nyt olen kahden vaiheilla mitä tehdä. Jos ryhtyisin ottamaan vastuuta hänen lapsistaan esim. auttamalla arjen asioissa enemmän, alistunko aisuriksi? Koska lapsilla kuitenkin on isä joka voisi tehdä enemmän osallistumalla lastensa asioihin. Emme asu yhdessä ja itselläni on kaksi kouluikäistä vuoroviikoin.
Tuli vähän paha olo tuosta alistumisesta. Kuulostaa siltä, ettet rakasta naisystävääsi. Hän tuskin kaipaa tuollaista miestä rinnalleen.
Rakastan kyllä häntä. Mutta onko mielestäsi väärin vaatia lasten omaa isää osallistumaan heidän elämään, vaikka onkin päättänyt olla viikonloppuisä joka toinen viikko? Minulla on omat lapset joka toinen viikko luonani jollain elän heidän ehdoillaan. Joka toisen viikon vietän naisystäväni ja hänen lasten luona. Mielestäni perusjuttuihin kuten harrastuskuskaukset ja lääkärikäynnit, tai kavereiden luo kuljetukset voisi pyytää välillä myös lasten isältä. Nyt ne vievät naisystäväni aikaa minimipalkan että huomaan hänen uupuvan siitä. Tuo aisuriksi alistuminen on taas vauvapalsta kieltä.
No onko tuottanut tulosta se että sinä olet kieltäytynyt auttamasta naisystävääsi? Oletko soittanut tälle isälle että hänen kuuluu kuskata lapsiaan, vai onko tätä ainoastaan sinun hiljainen mielenosoituksesi josta ei ole mitään hyötyä kenellekään? Mitä saat tuosta itse?
Ei ole koska varsinaisesti en ole joutunut kieltäytymään koska hän ei ole pyytänyt. Sen sijaan olen ehdottanut että yrittää saada lasten isää osallistumaan sen sijaan että vaivaa lasten isovanhempia tai muita heidän sukulaisia. Ja tämä taas on välillä tuottanut tulosta. Ja en todellakaan aio olla missään tekemisissä lasten isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Miksi te menette yhteen ihmisen kanssa jolla on lapsia, jos ette huoli koko pakettia? Me ollaan uusperhe, 3 lasta. Molemmilla yksi edellisestä liitosta ja yksi yhteinen. Ei ole mitään sun/mun kuviota vaan meidän. Ollaan hyvissä väleissä exien kanssa, synttärit, joulut ym. voidaan viettää porukassa. Jos me halutaan etelään, me mennään viidestään ja me maksetaan meidän perheen kulut. Mun lapset asuu virallisesti meillä, miehen lapsi kirjoilla äidillään. Asutaan aika lähekkäin ja lapset ovat vähän missä sattuu milloinkin. Jos me ollaan iltavuorossa niin ovat yleensä miehen exällä, myös minun bioni ja meidän yhteinen. Oma ex tekee reissua ja on lapsen kanssa sitten tiiviisti kun on paikalla, välillä ottaa myös nämä muut jos ovat vaikka menossa huvipuistoon/pizzalle tms. Koska lapset eivät välitä, he ovat 3 sisarusta jotka haluavat tulla kohdelluksi sisaruksina. Jos jollakin olisi taloudellisesti tilanne että ei pystyisi siksi ottamaan, pitäisi varmaan neuvotella uudelleen ja avustaa mutta me ollaan tyytyväisiä kun näin ei ole. Exän koirakin asuu meillä sillon kun hän reissussa. Munsta on vaan upeeta! 3 mahtavaa lasta ja monta mahtavaa turvallista aikuista.
Onkohan kaikki muutkin samaa mieltä kanssasi että oikeasti on noin ihanaa? Tiedän yhden tapauksen jossa isä lähti uuteen suhteeseen lasten ollessa tosi pieniä ja lasten äiti väkisin loi idylliä jossa kaikki aikuiset voivat tulla toimeen keskenään ja kaikilla on ihanaa. Yhteisiä jouluaterioita ja sellaista. Oikeasti isää ja hänen uutta vaimoa ei vähempää olisi voinut kiinnostaa nämä ja kyllä ne yhteiset hetket pikkuhiljaa loppui ja elämä asettui lastenvalvojalla sovittuihin rajoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku sanoikin tämän jo vähän eri sanoin, mutta musta ois hyvä lapsettomienkin tietää, että niihin omiinkin lapsiin menee välillä hermot. Vaikka se rakkaus on isompi omaa kohtaan, niin erityisesti myös ne omat myös osaa välillä ärsyttää. En tiedä auttaisiko sekin jo ap:ta, jos voisi sen hyväksyä, että nyt lapsi ärsyttää, mutta ei tarvi kantaa siitä huonoa omaatuntoa.
Mietin myös, että uskaltaako ap välillä sanoa suoraan, että lopeta tuo, en jaksa. Välillä itsekin miettii, että voinko sanoa lapselle näin, mutta esim viime aikoina olen sanonut omille aika terävästikin, että lopettakaa tuo ihmeellinen ääntely. Kiljuvat välillä tai tekevät korkeita ääniä. Ei sellaista jaksa kuunnella, ja se on ihan hyvä heidän ottaa huomioon se, että väsyneenä tai muutenkaan tuo ei ole kanssaihmisille mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ette pidä puolison lapsesta, niin eroa ja poistu heidän elämästään.
Itse olen kokenut lapsuuden uusioperheessä, jossa vanhemman puoliso ei ole pitänyt minusta koskaan, ei hyväksynyt minua ja näytti nämä negatiiviset tunteet minulle ne kaikki vuodet varhaislapsuudesta saakka.
En tule koskaan unohtamaan sitä ja olen koko aikuisiän joutunut työstämään tätä kaikkea. Etenkin oman lapsen saamisen jälkeen nämä kaikki arvet ja muistot ovat nousseet todella kivuliaina esiin.
En halua kenenkään lapsen kasvavan perheessä, jossa häntä ei hyväksytä ja rakasteta siksi, että hän on jonkun muun lapsi.
En muuten poistu. Se on lapsellisen ihmisen tehtävänä olla aloittamatta suhdetta. Jos hän haluaa aloittaa suhteen joka tapauksessa, niin se ei ole äitipuolen tehtävä päättää suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekö on tarkoitus, että lapset ovat omissa huoneissaan? Järkyttävää, erolapsilla on vaikeaa. Uskomattoman itsekkäitä aikuisia. Miksi menette edes yhteen henkilön kanssa jolla on lapsia? Empatiakyvyn puutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ryhdytte parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, jolla on jo lapsia? Miten jollekulle voi tulla yllätyksenä, että vanhempi aina laittaa lapset etusijalle? Uusi puoliso jää aina kakkoseksi, jos lasten etu sitä vaatii. Älkää kilpailko lasten kanssa puolison huomiosta, vaan mieluummin lähdette koko suhteesta pois.
Ihme kuvitelmia monella uusperhe-elämästä.
En jaksa uskoa, että kovinkaan moni luulee kumppanin menevän lasten edelle. Toki on niitäkin tapauksia, jotka unohtavat lapsensa uuden suhteen huumassa.
Kovinkaan lapseton ei ehkä hahmota miten paljon elämä oikeasti pyörii lapsen ympärillä.
En itsekään tajunnut ennen kuin kaverini sai lapsen ja käytännössä koko jänne elämänsä muuttui. Kaikki pyörii lapsen ympärillä. Kaikki pitää suunnitella tarkkaan ja ajoissa lapsen kanssa.Aika moni lapseton kyllä hahmottaa varsin hyvin sen, millaista elämä on pienten lasten kanssa :). Moni lapseton työskentelee lasten ja nuorten kanssa, monilla lapsettomilla on läheisiä ja kavereita joilla on lapsia eikä minulle ainakaan tullut yllätyksenä se, miten paljon lapsi sitoo sisarusteni elämää ja aikaa vauvavuosinaan. Eikä tämä myöskään tullut yllätyksenä oman lapsen kohdalla. En ainakaan itse lapsettomana ollut mikään uuno :D.
Minä lapsettomana nimenomaan tiedän myös, millaista elämä pienten ja isompien lasten kanssa on, ja siksi olen lapseton, ja odotan sitä myös kumppaniltani, vaikka pitäisi sitten olla sinkkuna koko elämän.
N40
Tuirena kirjoitti:
Sekö on tarkoitus, että lapset ovat omissa huoneissaan? Järkyttävää, erolapsilla on vaikeaa. Uskomattoman itsekkäitä aikuisia. Miksi menette edes yhteen henkilön kanssa jolla on lapsia? Empatiakyvyn puutosta.
Ei, vaan miksi erosit turhaan ja pikkusyystä, jos sinulla on lapsia?
Se, että lastem isä on liian laiska tms, ei oikeuta sinua eroamaan.
Tai joo, voit toki erota, mutta älä tule jälkeenpäin valittamaan lastesi äitipuolesta. Mitäs erosit. Ilman eroasi lapsillasi ei olisi äitipuolta.
Voisihan sinun oma lapsikin olla tuollainen. Et silloinkaan jättäisi lasta vaan kestäisit. Lapsi on nyt 11v ja varmaan rauhoittuu ajan myötä. Kerrot myös että lapsi tykkää sinusta ja hyörii ympärilläsi koko ajan. Tilannevoisi siis olla vielä pahempi jos lapsi inhoaisi sinua. Ehkä sinun pitää antaa lisää vastuuta lapsen isälle. Lapsiahan on hänen eikä sinun. Isän ympärillä lapsen pitäisi hyöriä
Itse muistan ajat, jolloin puolisoni lapset olivat ja tulivat meille aina ilmoittamatta yöksi. Se kiukutti minua, ettei koskaan etukäteen tiennyt, paljonko meillä oli yöpyjiä ja syöjiä pöydässä. Podin huonoa omaatuntoa ja ajattelin eroa, ihan vain puolisoni lasten vuoksi. Kauheaa sanoa mutta tämä oli totuus. Kuin ihmeen kaupalla, vuodet vierivät eivätkä he onneksi asu enää kotona vaan omissa kodeissaan. Ikinä en olisi voinut kuvitella, miten haastavaa uusperhe on, enkä koskaan ryhtyisi siihen uudelleen jos vielä eroaisin.
Rupesi pistämään vihaksi,kun luin ketjua. Miten ihminen on niin itsekäs, että vihaa sen ihmisen lasta, ketä sanoo muka rakastavansa? Ei kai ke lapset yllätyksenä tule? Se on koko paketti tai jos ei sitä pysty hyväksymään,, niin on kaikkien kannalta parempi, kun ei mene sotkemaan. Kasvakaa ensin itse aikuiseksi, ennen kuin alatte parisuhteeseen lapsettoman tai lapsellisen ihmisen kanssa, että teistä ei tule suhteeseen yksi kiukutteleva lapsi l
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä? Miksi te menette yhteen ihmisen kanssa jolla on lapsia, jos ette huoli koko pakettia? Me ollaan uusperhe, 3 lasta. Molemmilla yksi edellisestä liitosta ja yksi yhteinen. Ei ole mitään sun/mun kuviota vaan meidän. Ollaan hyvissä väleissä exien kanssa, synttärit, joulut ym. voidaan viettää porukassa. Jos me halutaan etelään, me mennään viidestään ja me maksetaan meidän perheen kulut. Mun lapset asuu virallisesti meillä, miehen lapsi kirjoilla äidillään. Asutaan aika lähekkäin ja lapset ovat vähän missä sattuu milloinkin. Jos me ollaan iltavuorossa niin ovat yleensä miehen exällä, myös minun bioni ja meidän yhteinen. Oma ex tekee reissua ja on lapsen kanssa sitten tiiviisti kun on paikalla, välillä ottaa myös nämä muut jos ovat vaikka menossa huvipuistoon/pizzalle tms. Koska lapset eivät välitä, he ovat 3 sisarusta jotka haluavat tulla kohdelluksi sisaruksina. Jos jollakin olisi taloudellisesti tilanne että ei pystyisi siksi ottamaan, pitäisi varmaan neuvotella uudelleen ja avustaa mutta me ollaan tyytyväisiä kun näin ei ole. Exän koirakin asuu meillä sillon kun hän reissussa. Munsta on vaan upeeta! 3 mahtavaa lasta ja monta mahtavaa turvallista aikuista.