Kysy sairaslomalla olevalta psykologilta mitä vain

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:45"]

Miten oppisin jättämään anopin kommentit omaan arvoonsa? Hän ei ole narsisti, päihdeongelmainen tms, mutta hänellä on tarve esittää hiukan parempaa kuin on ja kertoa omat mielipiteensä ja neuvonsa pyytämättä. Oma äitini on täysin erilainen, enkä ole siis tottunut saamaan neuvoja pyytämättä. Anopin välit poikaansa ovat mielestäni normaalit, on siis antanut aikuistua vaikka onkin ainoa lapsi. Odotan esikoistamme ja pelkään neuvomisen vain lisääntyvän lapsen synnyttyä. Miten siis käsitellä neuvot loukkaantumatta joka kerta kaikenlaisista huomautuksista ja pitää välit hyvinä?

[/quote]

Kuten suurimpaan osaan näistä ongelmista, tähänkin vastauksena on puhuminen. :) Keskustele ensin miehesi kanssa asiasta: kysy kokeeko hän kommentit samanlaisena. Joka tapauksessa istukaa alas ja kerro anopillesi ettet ole tottunut saamaan suoria neuvoja ja kommentteja pyytämättä, ja jotkin kommenteista loukkaavat sinua. Voi olla että anoppisi ottaa ensin vähän itseensä, mutta luultavasti leppyy ajan myötä. Terveempää on yrittää selvittää asia kuin kovettaa itseään mahdollisien kommenttejen varalta, näin myös suhteesi anoppiin pysyy terveenä jolloin yhteistyö lapsenkin syntyessä on helpompaa. 

Mitä haluaminen on? Miten halutaan jotain? Mulla on vähän ongelmia tuon asian kanssa....

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:47"]

Kuinka haastavat opinnot olivat?

[/quote]

Opinnot eivät sinänsä olleet haastavia, sillä koen että tämä on minun kutsumusammattini ja jo ennen opintojen aloittamista olin lukenut paljon alan kirjallisuutta. Asia mikä kuitenkin yllätti oli työn määrä opiskelujen aikana. En olettanutkaan että opiskeluaika olisi leppoista ja helppoa, mutta tehtävien määrä yllätti silti. Kuitenkin nautin täysin siemauksin opiskeluajoista vaikeistakin hetkistä huolimatta. :)

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:48"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:13"]

Lopetin alkoholinkäytön. Fyysisiä riippuvuusoireita ei juurikaan ollut, mutta psyykkisiä sitten senkin edestä. Olen selvinnyt hyvin ilman alkoholia. Olenko vaarassa saada jonkun muun addiktion kuten vaikka ylensyönti, shoppailu, netti jne. ?

[/quote]

Kerran addiktoituneella todella on riski siirtää addiktio johonkin toiseen asiaan. Kun tiedostat olevasi addiktoitunut johonkin, lopeta se niin nopeasti kuin mahdollista. Yritä monipuolistaa elämääsi, äläkä ala rakentamaan sitä yhden asian kohdalle. Näin addiktoituminen uuteen asiaan on epätodennäköisempää.

[/quote]

Tätä olen aina ihmetellyt. Joidenkin mielestä addiktion siirtäminen esim. liikuntaan on huonosta, mutta en keksi yhtäkään huonoa syytä siihen tai jos addiktio kohdistuu johonkin muuhun "järkevään" harrastukseen.

Mitä mieltä?

[/quote]

Addiktio ei koskaan ole positiivinen asia. On eri asia innostua palkon esimerkiksi juoksemisesta, mutta kun siihen addiktoituu, alkaa elämä pyöriä sen juoksemisen ympärillä. Nykypäivänä käytetään sanaa addiktio vähän turhan helposti, ja sen merkitys onkin vähän kadonnut. Addiktiot haittaavat normaalia elämää ja esimerkiksi liikuntaharrastukseen addiktoituminen ajaa harrastajan helposti ylikuntoon ja loukkaantumisriskin kasvuun. 

VOITKO VASTATA TÄHÄN PIAN!? Voiko aloittaa syömään Citalopram Ratiopharm ssri lääkettä kun ohjeessa sanotaan "jos sinulla on verenvuotoa kerro siitä lääkärille" kohdassa älä käytä lääkettä jos sinulla on seuraavia:...

mul on ollu suolistovuotoa vähän enkä ole menny tutkimuksiin muttei ole peräpukamiakaan. Olen huolissani mitä tämä lääke vaikuttaa siis jos kuitenkin käyttää sitä, ?  Miksi se on kielletty silloin?

VASTAA PIAN!? 

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:49"]

Tunnetko usein riittämättömyyttä työssäsi? Olen itsekin psykologi ja välillä tuntuu siltä, että minulla ei ole riittävästi välineitä, eikä riittävää ammattitaitoa vaativimpien asiakkaiden kohtaamiseen. En pidä itseäni kuitenkaan epäpätevänä, sillä olen valmistunut HY:stä huippuarvosanoin ja pärjännyt myös työssäni erinomaisesti. En vaan pidä siitä kuinka paljon meidän työmme on suurelta osin oman persoonamme ja omien hienovaraisiin huomioihimme perustuvien tulkintojen varassa. Kärjistettynä, tunnen itseni välillä enemmän mystikoksi kuin asiantuntijaksi.

[/quote]

En usein mutta tietynlaisten asiakkaiden kohdalla kyllä. Juurikin tämän vuoksi olen hankkimassa psykoterapeutin pätevyyttä sillä haluan parantaa osaamistani. 

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:55"]

Kallonkutistajat ovat hassua väkeä. Hirmuinen tarve diagnosoida kaikki. Minuakin on väitetty maanisdepresiiviseksi, koska välillä saan vahvoja puuskia tehdä asioita, eikä ole väliä onko keskiyö tai jotakin muuta kesken.

Kysinkin sitten, että mikä on homman nimi, kun se depresiivinen vaihe puttuu minusta kokonaan? Ei vastausta.

Omasta mielestäni olen vain kova innostumaan asioista ja tuolloin erittäin tuottoisa ja aikaansaava. Muuten ihan normaali. Välillä voi mennä pari viikkoa, etten jaksa kummoisia tehdä pakollisten askareiden lisäksi, mutta eikö se ole melko normaalia häh?

[/quote]

Myös pelkkä mania voidaan diagnosoida omaksi sairaudekseen mikäli kriteerit täyttyvät. En tiedä oireistasi sen tarkemmin, joten tässä kaikki mitä voin sinulle kertoa. :) 

Onko nämä vaiheet selkeästi jaksottaisia? Vai vaihtelevatko ne päivästä riippuen? 

Tiedän muutaman ihmisen, jotka opiskelevat psykologiaa vaikka heillä on mt- diagnooseja (mm. persoonallisuushäiriö): tuleeko nämä ilmi missään vaiheessa vai saako kuka tahansa toimia psykologina? vin älykäs. Vaikea lapsuus.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 15:37"]

Tiedän muutaman ihmisen, jotka opiskelevat psykologiaa vaikka heillä on mt- diagnooseja (mm. persoonallisuushäiriö): tuleeko nämä ilmi missään vaiheessa vai saako kuka tahansa toimia psykologina? vin älykäs. Vaikea lapsuus.

[/quote]

Siis tuo persoonallisuushäiriöinen on kyllä hyvin älykäs, mutta vaikeasta lapsuudesta johtuen aika kamala ihminen ainakin minun mielestäni, vaikka osaa olla mukavakin. Kuitenkin minusta selvästi huomaa tuon häiriön jos yhtään enempää on tekemisissä.

Hei vaan, toivon, etta ap ei ole oikeasti psykologi vaan joku, joka haluaa leikkia neuvonantajaa. Psykologi kylla (toivottavasti!) ymmartaisi ammattinsa rajoitteet ja sen, etta palstoilla psykologina esiintyminen ja palstoilla neuvonantaminen kyseisen ammattinimikkeen edustajana on aika kyseenalaista toimintaa ja eettisesti arveluttavaa.... Ja sanon taman itsekin kyseisella alalla tyoskentelevana ihmisena.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 15:13"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:42"]

Olen lapsuudessa ollut seksuaalisesti hyväksikäytetty. Koko aikuisuuden olen inhonnut kosketusta ja seksiä. Elin helposti vuosia ilman läheisyyttä. Annoin seksiä vain säälistä ja velvollisuudentunnosta. En koskaan saanut siitä mitään. 36-vuotiaana tapasin miehen jonka kanssa sain ensimmäistä kertaa orgasmin toisen ihmisen läsnäollessa. Nyt haluan seksiä koko ajan. Mikään ei riitä. Hassuinta tässä on fyysiset tuntemukset. Ennen en tiennyt mitä panetus tarkoittaa, nykyään kroppa elää omaa elämäänsä. Fyysisesti panettaa aamusta iltaan 24/7. Silti pelkään vieläkin sekoittavani "väärät asiat" keskenään. Miehen kanssa olemme eron partaalla. Hän ei jaksa jatkuvaa vonkaamistani, minä taas koen että hän ei rakasta minua tai ainakaan pidä haluttavana ja se tuhoaa itsetuntoani. Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

[/quote]

Suhteesi seksiin ja seksuaalisuuteen on edelleenkin häiriintynyt, käytännössä se on vain muuttanut ilmentymismuotoaan. Oletko työstänyt lapsuutesi traumaa puhumalla tai käymällä terapiassa? Myös parisuhdeterapia voi auttaa, mutta vasta sen jälkeen kun olet päässyt yli tuosta lapsuutesi traumasta itse. Harvoin olen nähnyt että näin käy, yleensä inho seksiin ja läheisyyteen vaan kasvaa mutta ei tömäkään ihan tavatonta ole. Oliko tuo ensimmäinen orgasmi se käännekohta kun tilanne muuttui vai jokin muu asia?
[/quote]

Kyllä se taisi se käännekohta olla. Olin niin vahvasti ajatellut että olen rikkinäinen, en uskonut mitenkään olevan mahdollista että voisin seksistä ikinä nauttia. Edes ilman orgasmia, saati sitten niitä saaden. Nykyisin saada kymmeniä orgasmeja peräkkäin. Kyllä, kymmeniä!

Olen käynyt psyk sh:n juttusilla pari vuotta. Viime viikolla aloitin traumapsykoterapian.En ole näistä puhunut nuissa "istunnoissa".

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 14:17"]

Heippa sinä kollega:)! Huomaatko jo, mitä oudolla tarkoitin. Alkaa tulla kuittailua, kun et vastaa. Aiotko nyt isolla palstalla volyymin puolesta alkaa vastata ammattikuntaa koskeviin kysymyksiin? Sinä olet töissä kun töissä, marjamehuillessasi kipeänä et edusta työroolissa. Ja kirjoitusvirheiden määrä saa minut miettimään, oletko kuumeessa kunnolla? Väittäisin, että idea saattoi olla ihan mukava ja toivottavasti vastaukset avuksi ihmisille:)!! mutta tämä hipoo kyllä sitä rajaa, mitä ammattilainen ei riko. Mieti vielä. T. Kansallista psykologien flunssapvää viettävä

[/quote]

En ole kertonut täällä mitään salaista, kuten työnantajaani, nimeäni, tarkkaa palkkaani, milloin olen valmistunut.. En ymmärrä mitä rajaa olen tässä rikkomassa. Koen etten näissä vastauksissani ole joutunut käyttämään kauheasti edes ammattitaitoani hyödyksi, vaan lähinnä elämänkokemusta. Mitä taas sairauksiin liittyviin kysymksiin tulee nii vastaus näihin löytyy varmaankin myös internetistä jos etsii. :) Kirjoitusvirheet johtuvat siitä, että kirjoitan iPadilla jolloin ään paikalle lipsahtaa monesti ö, sillä en ole tottunut tällä kirjoittamaan. 

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:20"]

Ok. Saatat ollakin psykologi. Mutta tämä aika outoa sulta:). t. Kollega

[/quote]

Millä tavalla outoa? :) Olen nyt kolmatta päivää sairaana ja perjantaina oli koulutuspäivä, eli toisinsanoen olen viimeksi ollut vastaanotollani lähes viikko sitten torstaina. Voin rehellisesti ja käsi sydämellä myöntää että ikävä on töihin!

[/quote]Oikea psykologi ei mielestäni palstailisi tälleen nimettömänä ja vielä sairaslomalla. Saikulla ei edes saa tehdä töitä. Ja tuosta nimettömyydestä, sekin on vähän epäammatillista, koska kukaan ei täällä voi tietää onko joku pätevä vai ei. Eri asia joku auttava palsta, missä psykologi esiintyy omalla nimellä ja naamalla.

[/quote]

En koe tekeväni työtä tällä hetkellä. Selaan keskustelupalstaa ja autan ihmisiä, en saa tästä palkkaa eikä mikään yritys esimerkiksi työnantajana hyödy tästä mitä teen. Tuo on totta, ettei kukaan voi tietää olenko pätevä vai en, mutta se onkin sitten kysyjän oma päätös kirjoittaako tähän ketjuun vai ei. En silti lähtisi nimelläni kirjoittelemaan koska kuten sanoit, olen sairaslomalla. 

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 15:41"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 15:13"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:42"]

Olen lapsuudessa ollut seksuaalisesti hyväksikäytetty. Koko aikuisuuden olen inhonnut kosketusta ja seksiä. Elin helposti vuosia ilman läheisyyttä. Annoin seksiä vain säälistä ja velvollisuudentunnosta. En koskaan saanut siitä mitään. 36-vuotiaana tapasin miehen jonka kanssa sain ensimmäistä kertaa orgasmin toisen ihmisen läsnäollessa. Nyt haluan seksiä koko ajan. Mikään ei riitä. Hassuinta tässä on fyysiset tuntemukset. Ennen en tiennyt mitä panetus tarkoittaa, nykyään kroppa elää omaa elämäänsä. Fyysisesti panettaa aamusta iltaan 24/7. Silti pelkään vieläkin sekoittavani "väärät asiat" keskenään. Miehen kanssa olemme eron partaalla. Hän ei jaksa jatkuvaa vonkaamistani, minä taas koen että hän ei rakasta minua tai ainakaan pidä haluttavana ja se tuhoaa itsetuntoani. Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

[/quote]

Suhteesi seksiin ja seksuaalisuuteen on edelleenkin häiriintynyt, käytännössä se on vain muuttanut ilmentymismuotoaan. Oletko työstänyt lapsuutesi traumaa puhumalla tai käymällä terapiassa? Myös parisuhdeterapia voi auttaa, mutta vasta sen jälkeen kun olet päässyt yli tuosta lapsuutesi traumasta itse. Harvoin olen nähnyt että näin käy, yleensä inho seksiin ja läheisyyteen vaan kasvaa mutta ei tömäkään ihan tavatonta ole. Oliko tuo ensimmäinen orgasmi se käännekohta kun tilanne muuttui vai jokin muu asia?
[/quote]

Kyllä se taisi se käännekohta olla. Olin niin vahvasti ajatellut että olen rikkinäinen, en uskonut mitenkään olevan mahdollista että voisin seksistä ikinä nauttia. Edes ilman orgasmia, saati sitten niitä saaden. Nykyisin saada kymmeniä orgasmeja peräkkäin. Kyllä, kymmeniä!

Olen käynyt psyk sh:n juttusilla pari vuotta. Viime viikolla aloitin traumapsykoterapian.En ole näistä puhunut nuissa "istunnoissa".
[/quote]

Miksi pariterapian ajattelet olevan vaihtoehto vasta sitten kun olen näitä omia asioitani saanut käsiteltyä?

Vaimolla on pehmytkudos reuma eikä töiden lisäksi pysty hoitamaan kotia kunnolla. Itse ollut lasten kanssa kotona kohta kolme vuotta. En ole käynyt ulkona ilman lapsia kahteen vuoteen kun kaksi kertaa. Pienimmät kohta kolme ja toinen 4 v kohta virta loppuu kokonaan

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 15:52"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 15:41"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 15:13"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:42"] Olen lapsuudessa ollut seksuaalisesti hyväksikäytetty. Koko aikuisuuden olen inhonnut kosketusta ja seksiä. Elin helposti vuosia ilman läheisyyttä. Annoin seksiä vain säälistä ja velvollisuudentunnosta. En koskaan saanut siitä mitään. 36-vuotiaana tapasin miehen jonka kanssa sain ensimmäistä kertaa orgasmin toisen ihmisen läsnäollessa. Nyt haluan seksiä koko ajan. Mikään ei riitä. Hassuinta tässä on fyysiset tuntemukset. Ennen en tiennyt mitä panetus tarkoittaa, nykyään kroppa elää omaa elämäänsä. Fyysisesti panettaa aamusta iltaan 24/7. Silti pelkään vieläkin sekoittavani "väärät asiat" keskenään. Miehen kanssa olemme eron partaalla. Hän ei jaksa jatkuvaa vonkaamistani, minä taas koen että hän ei rakasta minua tai ainakaan pidä haluttavana ja se tuhoaa itsetuntoani. Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? [/quote] Suhteesi seksiin ja seksuaalisuuteen on edelleenkin häiriintynyt, käytännössä se on vain muuttanut ilmentymismuotoaan. Oletko työstänyt lapsuutesi traumaa puhumalla tai käymällä terapiassa? Myös parisuhdeterapia voi auttaa, mutta vasta sen jälkeen kun olet päässyt yli tuosta lapsuutesi traumasta itse. Harvoin olen nähnyt että näin käy, yleensä inho seksiin ja läheisyyteen vaan kasvaa mutta ei tömäkään ihan tavatonta ole. Oliko tuo ensimmäinen orgasmi se käännekohta kun tilanne muuttui vai jokin muu asia? [/quote] Kyllä se taisi se käännekohta olla. Olin niin vahvasti ajatellut että olen rikkinäinen, en uskonut mitenkään olevan mahdollista että voisin seksistä ikinä nauttia. Edes ilman orgasmia, saati sitten niitä saaden. Nykyisin saada kymmeniä orgasmeja peräkkäin. Kyllä, kymmeniä! Olen käynyt psyk sh:n juttusilla pari vuotta. Viime viikolla aloitin traumapsykoterapian.En ole näistä puhunut nuissa "istunnoissa". [/quote] Miksi pariterapian ajattelet olevan vaihtoehto vasta sitten kun olen näitä omia asioitani saanut käsiteltyä?

[/quote]

Parisuhteenne ongelma on syntynyt sinun ongelmasi (traumasi) seurauksena. On helpompi työstää parisuhteenne ongelmaa kun se alkuperäinen ongelma on hoidossa ja selvitetty. Mikäli hoidatte vain parisuhteenne ongelmaa, hoidat sinä vain oiretta etkä sitä mikä tämän oireen on aiheuttanut. Lisäksi tuollaisen trauman hoitaminen on erittäin raskasta ja voimavaroja kuluttavaa, joten olisi sinunkin jaksamisen kannalta hyvä keskittyä yhteen ongelmaan kerrallaan.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 15:28"]

VOITKO VASTATA TÄHÄN PIAN!? Voiko aloittaa syömään Citalopram Ratiopharm ssri lääkettä kun ohjeessa sanotaan "jos sinulla on verenvuotoa kerro siitä lääkärille" kohdassa älä käytä lääkettä jos sinulla on seuraavia:...

mul on ollu suolistovuotoa vähän enkä ole menny tutkimuksiin muttei ole peräpukamiakaan. Olen huolissani mitä tämä lääke vaikuttaa siis jos kuitenkin käyttää sitä, ?  Miksi se on kielletty silloin?

VASTAA PIAN!? 

[/quote]

 Citalopram saattaa aiheuttaa verenvuotoa. Keskustele lääkärisi kanssa aiheesta.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 15:53"]

Vaimolla on pehmytkudos reuma eikä töiden lisäksi pysty hoitamaan kotia kunnolla. Itse ollut lasten kanssa kotona kohta kolme vuotta. En ole käynyt ulkona ilman lapsia kahteen vuoteen kun kaksi kertaa. Pienimmät kohta kolme ja toinen 4 v kohta virta loppuu kokonaan

[/quote]

Onko vaimosi oikeutettu esimerkiksi avustajaan? Millainen tukiverkosto teillä on,vä vanhempanne tai muut sukulaiset? 

Miettikää yhdessä lapsillenne jokin yhteinen harrastus jolloin saisit edes hieman aikaa hengähtää. Mikäli rahasta on tiukkaa, seurakunnat järjestävät yleensä maksuttomia kerhoja jonne lapsen voi viedä vaikkei kirkkoon kuuluisikaan. Myös perheneuvolaan kannattaa olla yhteydessä.

Kuulepa "kollega", juu, minäpä se taas:)! Jos todella ajattelet asiaa kun täällä palstailet ja jaat " elämänkokemusta" huippuarvosanoin... Että se ok, ellei oma identiteettisi/ työnantaja tiedot/ palkan määrä( kunnallisena peruspalkka yl noin 3000€-3500) paljastu, olet äärettömän varmasti trolli. Kukaan hoitotyötä tekevä ei leiki ihmisten kanssa. Ja jos sitten onkin niin, ettet trollaile joutenasi, olet armottoman huono kollega. Toivon että lopetat. Joku tajuaa tämän leikiksi, mutta vastailet nyt seksuaalisuuteen liittyen ja nk isoihin asioihin. Voit aiheuttaa pahaa. Tietosi eivät ole määrällisesti riittävät tutkimuskohteen ( palstalainen) arviointiin, joten lausumat eivät päde. Jos joku tätä nyt muuta kuin ajanvietteeksi luki, hae toinen mielipide. T. Raivostunut psykologi ( sama se uskooko kukaan statustani)

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 16:15"]

Kuulepa "kollega", juu, minäpä se taas:)! Jos todella ajattelet asiaa kun täällä palstailet ja jaat " elämänkokemusta" huippuarvosanoin... Että se ok, ellei oma identiteettisi/ työnantaja tiedot/ palkan määrä( kunnallisena peruspalkka yl noin 3000€-3500) paljastu, olet äärettömän varmasti trolli. Kukaan hoitotyötä tekevä ei leiki ihmisten kanssa. Ja jos sitten onkin niin, ettet trollaile joutenasi, olet armottoman huono kollega. Toivon että lopetat. Joku tajuaa tämän leikiksi, mutta vastailet nyt seksuaalisuuteen liittyen ja nk isoihin asioihin. Voit aiheuttaa pahaa. Tietosi eivät ole määrällisesti riittävät tutkimuskohteen ( palstalainen) arviointiin, joten lausumat eivät päde. Jos joku tätä nyt muuta kuin ajanvietteeksi luki, hae toinen mielipide. T. Raivostunut psykologi ( sama se uskooko kukaan statustani)

[/quote]

Mina ilmoitin jo ketjun asiattomaksi, mutta toivon todella, etta tama ap tajuaisi lopettaa...