Kysy sairaslomalla olevalta psykologilta mitä vain

Ok ap. Olet kantasi perustellut. Mutta olen sitä mieltä, että et voi itseäsi samaistaa vaikka lakimieheen palstalla. Tutustu ammattietiikkaan. En viitsi hakea nyt mutta vastuusi alkaa siitä, kun lähdet keskusteluun ammatti edellä. Olkoot netti tai mikä hyvänsä. Ja jos olet kanssani eri mieltä ole, minä taas sitä mieltä, että sinulta puuttuu ammattitaidosta jotain oleellista. Olisit voinut esitellä itsesi vaikka ihmissuhde-ammattilaisena. Et neuvo nyt lieden puhdistusta. Neuvot ihmisiä, ja ne VOIVAT todella olla niin hyvä uskoisin, että a. Olet psykologi. B. Hädässä. Tiedätkö yhtään lääkäriä, joka lentokoneessa jättää ilmoittautumatta kun kuulutetaan matkustajan saaneen sydänkohtaus? Sori. Ei kaikki usko mutta ehkä se tosihädässä oleva uskoo.. Ja toimii. Ylipäätään: en ajattele olevani neuvojen jakaja. Olen muuta. Sen puolesta kannan vastuuta, joka se heikoin. Enkä käytä kyseenalaisiin touhuihin ajankuluksi nimikettä. Sanot tarjoavasi apuasi mutta kiistät silti, että muodostat potilassuhdetta. Sori. En arvosta sinua kollegana. Enkä viitsi uskoa, että olet, tai tulee pahamieli. Pidä mielipiteesi. Minä olen täysin varma omastani.

Kertoistiko, miten saan ex-mieheni ja lasteni isän pois ajatukisistani. Oltiin yli puoli elämää yhdessä. Erosta kaksi vuotta ja tunnen kaiken ahdistavana. Mies jätti toisen takia.

Oletko psyykkisistä syistä sairaana?

Millainen on toimenkuvasi?

Mistä saa apua kun menee itsellä hermot kiukuttelevan teinin kanssa? Nuorella elämässä kaikki hyvin, on ruokaa, vaatteita, turvallinen koti jne. ja silti joka päivä pitää vääntää kättä esim. kotitöiden tekemisestä, läksyjen tekemisestä, hygieniasta jne. ja sitten otetaan taas matsia. Minulta loppuu keinot ja sanat, enkä enää jaksa.

Hei! Miksi OCD:ssä siitä kärsivä ei usko mitä näkee omilla silmillään? Vaikka kuinka katsoisi, jää usein epävarmuus.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:28"]

Kertoistiko, miten saan ex-mieheni ja lasteni isän pois ajatukisistani. Oltiin yli puoli elämää yhdessä. Erosta kaksi vuotta ja tunnen kaiken ahdistavana. Mies jätti toisen takia.

[/quote]

Olette olleet yhdessä pitkään, jonka vuoksi ex-miehestäsi on tullut iso osa jokapäiväistä elämääsi ja varmasti myös jollain tasolla itsestäänselvyys. Kun tällainen osa elämästä katoaa, voi tuntua erittäin tyhjältä. Onko teillä yhteishuoltajuus jonka vuoksi joudut tapaamaan miestä säännöllisesti? 

Ensimmäinen askel on lähteä työstämään ajatuksiasi siihen suuntaan, että et ole ansainnut tuollaista kohtelua keneltäkään ja ettei kyseinen mies ole sinulle hyväksi. Et myöskään tarvitse pettävää miestä elämääsi. Älä tuhlaa voimavarojasi tämän miehen vihaamiseen vaan pyri ajattelemaan tilannetta oman hyvinvointisi kautta, jolloin ajatus miehestä jää ns. omaan arvoonsa. 

Mikäli seuraat miestä sosiaalisissa medioissa, lopeta se välittömästi. Mitä kauemmin roikut edes ajatuksen tasolla jolain tavalla tässä miehessä, sitä kauemmin sinulla menee aikaa päästä yli.

Keskity tekemään asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi. Hanki harrastus jossa pääset kontaktiin uusien ihmisten kautta. Uudet terveet ihmissuhteet auttavat sinua ymmärtämään ettei suhteesi tuohon ex-mieheesi ollut hyvä. Kun teet asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi ja saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi ja onnistuneeksi, alat pikkuhiljaa ymmärtämään ettei vika ollut sinussa ja ettet tarvitse ex-miestäsi. 

Tietysti olisi helpompaa auttaa jos avaisit taustoja hieman enemmän, mutta tässä nyt pari neuvoa jotka ohjaavat sinut oikealle polulle.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:30"]

Oletko psyykkisistä syistä sairaana?

[/quote]

En ole, olen flunssan kourissa. 

Musta tuntuu, että jotkut ihmiset ovat liskoja. Saan liskoviboja heistä. Nämä häiritsee mua ja aiheuttaa pahaa oloa. Missä vika?

Mikä on työssäsi parasta?

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:31"]

Millainen on toimenkuvasi?

[/quote]

Työskentelen työterveyspsykologina eräässä yksityisessä yrityksessä. Toimenkuvaani kuuluu tukea työntekijöitä esimerkiksi väkivaltatilanteiden seurauksien kanssa ja tukea työn henkisen rasittavuuden aiheuttamien ongelmien selvittämisessä. Puheillemi hakeutuu kuitenkin ihmisiä laidasta laitaan, eikä aina ole kyse työn aiheuttamista ongelmista. Perheasioista johtuvat ongelmat ja niiden selvittäminen on iso osa työtäni. 

Palkkasi? Paljonko opiskeluissa ja myöhemmin töissä tarvitset tilastomatematiikkaa ym tylsää?

Hei! Olen ollut vuodesta 2012 eläkkeellä. Minulla on alaraajoihin rajoittua krooninen kipuoireyhtymä. Diagnoosina lukee kuitenkin vakava masennus ja vaativa persoonallisuus, kipu vasta kolmantena diagnooseissa.

Vuonna 2011 psykiatri kirjoittanut B-lausunnon että pitää aloitaa korva-akupunktiohoito. Tuo lausunto ollut jollakin pölyttymässä pöytälaatikossa ja akupunktip aloitettiin vasta maaliskuussa 2015.

Akupunktiohoito on aivan huikea kokemus, olen päässyt lääkkeistä eroon, nyt vain panadolia. Yöunet korjaantuneet, päänsärky loppunut. Myös kroonisen kivun tilanne parempi, peruin mm. lonkka ja polvileikkaukset.

Onko sinulla ollut kokemuksia korva-akupunktiohoidosta?

Niin ja pikaisia paranemisia sinulle!!

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:33"]

Mistä saa apua kun menee itsellä hermot kiukuttelevan teinin kanssa? Nuorella elämässä kaikki hyvin, on ruokaa, vaatteita, turvallinen koti jne. ja silti joka päivä pitää vääntää kättä esim. kotitöiden tekemisestä, läksyjen tekemisestä, hygieniasta jne. ja sitten otetaan taas matsia. Minulta loppuu keinot ja sanat, enkä enää jaksa.

[/quote]

Vaikka teini-ikä on normaalia ja vanhemmat ottavat yhteen teinin kanssa melkeimpä poikkeuksetta, ei kaikkien sietokyky ja voimavarat riitä kestämään ajanjaksoa yksin. Esimerkiksi perheneuvola tukee vanhempia ja neuvovat kuinka menetellä vaikean teini-ikäisen lapsen kanssa. Myös erilaiset lähestymistavat voivat tuottaa tulosta. Kun ongelmia tulee, voi riitelyn ja hermostumisen sijaan yrittää rauhallisempaa lähestymiskeinoa. Mikäli teini ei muuta käytöstään, voi yrittää asettaa pieniä palkintoja kotitöiden suorittamisen ehtona. Tapoja on monia, mutta yksin ei näissä tilanteissa tarvitse jäädä,

Synti aiheuttaa monta psyykkistä vaivaa, koska ihminen on erossa Jumalasta. Psykologia ja psykiatria kieltävät Jumalan, onko totta?

Aina puhutaan että ihminen on seksuaalinen olento. Oonko jotenkin vaillinainen, kun en halua seksiä? Musta se on tylsää, koska loppujen lopuksi se on sitä samaa jyystämistä eri asennoissa. Oon tehnyt sen tuhansia kertoja ja voisin olla loppuelämäni ilman. Miehen takia joudun sitä kuitenkin harrastamaan. Eikö muka parisuhde ole normaali ilman panemista? Musta se on jotenkin outo ajatus, että sitä on muka pakko olla jotta suhde on todellinen.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:39"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:28"]

Kertoistiko, miten saan ex-mieheni ja lasteni isän pois ajatukisistani. Oltiin yli puoli elämää yhdessä. Erosta kaksi vuotta ja tunnen kaiken ahdistavana. Mies jätti toisen takia.

[/quote]

Olette olleet yhdessä pitkään, jonka vuoksi ex-miehestäsi on tullut iso osa jokapäiväistä elämääsi ja varmasti myös jollain tasolla itsestäänselvyys. Kun tällainen osa elämästä katoaa, voi tuntua erittäin tyhjältä. Onko teillä yhteishuoltajuus jonka vuoksi joudut tapaamaan miestä säännöllisesti? 

Ensimmäinen askel on lähteä työstämään ajatuksiasi siihen suuntaan, että et ole ansainnut tuollaista kohtelua keneltäkään ja ettei kyseinen mies ole sinulle hyväksi. Et myöskään tarvitse pettävää miestä elämääsi. Älä tuhlaa voimavarojasi tämän miehen vihaamiseen vaan pyri ajattelemaan tilannetta oman hyvinvointisi kautta, jolloin ajatus miehestä jää ns. omaan arvoonsa. 

Mikäli seuraat miestä sosiaalisissa medioissa, lopeta se välittömästi. Mitä kauemmin roikut edes ajatuksen tasolla jolain tavalla tässä miehessä, sitä kauemmin sinulla menee aikaa päästä yli.

Keskity tekemään asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi. Hanki harrastus jossa pääset kontaktiin uusien ihmisten kautta. Uudet terveet ihmissuhteet auttavat sinua ymmärtämään ettei suhteesi tuohon ex-mieheesi ollut hyvä. Kun teet asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi ja saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi ja onnistuneeksi, alat pikkuhiljaa ymmärtämään ettei vika ollut sinussa ja ettet tarvitse ex-miestäsi. 

Tietysti olisi helpompaa auttaa jos avaisit taustoja hieman enemmän, mutta tässä nyt pari neuvoa jotka ohjaavat sinut oikealle polulle.

[/quote]

Kiitos paljon vastauksestasi. Lapset ovat jo isoja. Yksi heistä asuu kotona. Mies ei tapaa edes tätä lasta ja katkaisi välit meihin kokonaan. Ehkäpä siten olisikin parempi unohtaa. Mies ei ole oikeastaan koskaan ollut hyvä mies tai isä. Väkivaltaakin ollut minua kohtaan ja aiempaakin pettämistä yms. Ehkäpä kärsin jostakin Tukholman syndroomasta tai postraumaattisesta stressistä? Mutta yritän noudattaa neuvoasi, olen tosi kiitollinen vastauksestasi. paranemista sinne:)

Kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus, koska Jeesus on tuleva tuomitsemaan elävät ja kuolleet viimeisellä tuomiolla. Sinun on tehtävä parannus synneistäsi: haureudesta, aviorikoksista, murhista, varkauksista, juoppoudesta ym. Tee parannus ja usko evankeliumi.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. --Joh.3

Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.  --Room.10

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:36"]

Hei! Miksi OCD:ssä siitä kärsivä ei usko mitä näkee omilla silmillään? Vaikka kuinka katsoisi, jää usein epävarmuus.

[/quote]

Yleensä OCD:stä kärsivä kyllä tiedostaa ja ymmärtää toimintojensa epäloogisuuden ja häpeää niitä. Tästä seuraa suurta epävarmuutta. En ihan ymmärtänyt mitä tarkoitat tuolla "mitä näkee omilla silmillään", haluaisitko antaa esimerkin jolloin olisi helpompaa vastata kysymykseesi?

Minulla on ystävä , joka on psykologi. Psykoterapeutinkin pätevyys hänellä on. Olemme tunteneet toisemme jo vuosikymmeniä, kouluajoista lähtien. Muutama vuosi sitten hän sanoa paukautti minulle päin naamaa erittäin loukkaavan huomautuksen, sellaisen, josta tavallinenkin, normaalilla empatialla varustettu henkilö ymmärtää, että se satuttaa kohdettaan pahasti. 

Sanoin irti ystävyyden siihen paikkaan, mutta hän ei ollenkaan tunnu ymmärtävän syytä. Kysymykseni kuuluu: onko hän sadisti vai vain erittäin kehno psykologi?