Lue keskustelun säännöt.
Kysy sairaslomalla olevalta psykologilta mitä vain
16.09.2015 |
Hei, olen tällä hetkellä erittäin tylsistynyt sairaslomalainen. Haluatko kysyä jotain minulta? vastaan erittäin mieluusti.
Kommentit (106)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:48"]
Palkkasi? Paljonko opiskeluissa ja myöhemmin töissä tarvitset tilastomatematiikkaa ym tylsää?
[/quote]
Opiskeluaikoina tilastomatematiikkaa tarvitsin suhteellisen paljon, nykyään en oikeastaan sitä tarvitse.muuta kuin raporttien kirjoittamisessa kerran kuussa. Käteen jää verojen jälkeen palkasta hieman yli 3000 euroa.
Eikö psykologi osaa sairastaa flunssaakaan rauhassa, ihmettelen! Ajattelin otsikon perusteella, että sairausloma tällä terapeutilla on pitkäkin ja aika siksi käynyt pitkäksi.
Me tavikset kun sairastetaan flunssaa ja ollaan töistä pois, tehdään näin: juodaan kuumaa, makoillaan vuorotellan sängyssä ja sohvalla, luetaan lehtiä ja kirjoja, katsotaan ohjelmia boxilta ja dvd:ltä. Sitten niistetään, otetaan lääkettä, laitetaan nenäsumutetta ja yritetään jaksaa nousta sängystä raahautuaksemme vessaan ja välipalan laittoon. Eikä siinä ole kyllä työ mielessä silloin.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:49"]
Hei! Olen ollut vuodesta 2012 eläkkeellä. Minulla on alaraajoihin rajoittua krooninen kipuoireyhtymä. Diagnoosina lukee kuitenkin vakava masennus ja vaativa persoonallisuus, kipu vasta kolmantena diagnooseissa.
Vuonna 2011 psykiatri kirjoittanut B-lausunnon että pitää aloitaa korva-akupunktiohoito. Tuo lausunto ollut jollakin pölyttymässä pöytälaatikossa ja akupunktip aloitettiin vasta maaliskuussa 2015.
Akupunktiohoito on aivan huikea kokemus, olen päässyt lääkkeistä eroon, nyt vain panadolia. Yöunet korjaantuneet, päänsärky loppunut. Myös kroonisen kivun tilanne parempi, peruin mm. lonkka ja polvileikkaukset.
Onko sinulla ollut kokemuksia korva-akupunktiohoidosta?
Niin ja pikaisia paranemisia sinulle!!
[/quote]
Akupunktiohoitoja olen suositellut juurikin kroonisista kiputiloista kärsiville potilaille. Yleensä kroonisesta kivusta kärsivä potilas on valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa jotta saisi helpotuksen kipuihinsa, joten olen etsinyt aktiivisesti vaihtoehtoisia apuja kiputilojen hoitoon keskusteluavun tueksi. Itselläni ei omakohtaisia kokemuksia ole, mutta paljon positiivisia kokemuksia olen akupunktiohoidoista kuullut. Juuri korva-akupunktiosta ei juurikaan tietoa ole, mutta hienoa että se on sinua auttanut!
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:49"]
Synti aiheuttaa monta psyykkistä vaivaa, koska ihminen on erossa Jumalasta. Psykologia ja psykiatria kieltävät Jumalan, onko totta?
[/quote]
En ota kantaa aiheeseen, sillä voin puhua vain omasta puolestani. Itse en koe tarvetta etsiä selitystä tämän maailman olemassaololle, eli en usko Jumalaan mutta en myöskään kiellä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:51"]
Aina puhutaan että ihminen on seksuaalinen olento. Oonko jotenkin vaillinainen, kun en halua seksiä? Musta se on tylsää, koska loppujen lopuksi se on sitä samaa jyystämistä eri asennoissa. Oon tehnyt sen tuhansia kertoja ja voisin olla loppuelämäni ilman. Miehen takia joudun sitä kuitenkin harrastamaan. Eikö muka parisuhde ole normaali ilman panemista? Musta se on jotenkin outo ajatus, että sitä on muka pakko olla jotta suhde on todellinen.
[/quote]
Aseksuaalisuus ei ole sairaus, eli toisinsanoen et ole vaillinainen ihminen. Itse asiassa aseksuaalisuus on yksi seksuaalisuuden muoto. Parisuhde voi olla normaali ilman seksiä, mikäli molemmat osapuolet ovat sinut asian kanssa.
Keskustele kumppanisi kanssa aiheesta ja etsikää kompromissi.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:53"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:28"]
Kertoistiko, miten saan ex-mieheni ja lasteni isän pois ajatukisistani. Oltiin yli puoli elämää yhdessä. Erosta kaksi vuotta ja tunnen kaiken ahdistavana. Mies jätti toisen takia.
[/quote]
Olette olleet yhdessä pitkään, jonka vuoksi ex-miehestäsi on tullut iso osa jokapäiväistä elämääsi ja varmasti myös jollain tasolla itsestäänselvyys. Kun tällainen osa elämästä katoaa, voi tuntua erittäin tyhjältä. Onko teillä yhteishuoltajuus jonka vuoksi joudut tapaamaan miestä säännöllisesti?
Ensimmäinen askel on lähteä työstämään ajatuksiasi siihen suuntaan, että et ole ansainnut tuollaista kohtelua keneltäkään ja ettei kyseinen mies ole sinulle hyväksi. Et myöskään tarvitse pettävää miestä elämääsi. Älä tuhlaa voimavarojasi tämän miehen vihaamiseen vaan pyri ajattelemaan tilannetta oman hyvinvointisi kautta, jolloin ajatus miehestä jää ns. omaan arvoonsa.
Mikäli seuraat miestä sosiaalisissa medioissa, lopeta se välittömästi. Mitä kauemmin roikut edes ajatuksen tasolla jolain tavalla tässä miehessä, sitä kauemmin sinulla menee aikaa päästä yli.
Keskity tekemään asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi. Hanki harrastus jossa pääset kontaktiin uusien ihmisten kautta. Uudet terveet ihmissuhteet auttavat sinua ymmärtämään ettei suhteesi tuohon ex-mieheesi ollut hyvä. Kun teet asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi ja saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi ja onnistuneeksi, alat pikkuhiljaa ymmärtämään ettei vika ollut sinussa ja ettet tarvitse ex-miestäsi.
Tietysti olisi helpompaa auttaa jos avaisit taustoja hieman enemmän, mutta tässä nyt pari neuvoa jotka ohjaavat sinut oikealle polulle.
[/quote]
Kiitos paljon vastauksestasi. Lapset ovat jo isoja. Yksi heistä asuu kotona. Mies ei tapaa edes tätä lasta ja katkaisi välit meihin kokonaan. Ehkäpä siten olisikin parempi unohtaa. Mies ei ole oikeastaan koskaan ollut hyvä mies tai isä. Väkivaltaakin ollut minua kohtaan ja aiempaakin pettämistä yms. Ehkäpä kärsin jostakin Tukholman syndroomasta tai postraumaattisesta stressistä? Mutta yritän noudattaa neuvoasi, olen tosi kiitollinen vastauksestasi. paranemista sinne:)
[/quote]
Usein väkivaltaisissa henkilöissä voi olla narsistisuuden piirteitä, vaikka he eivät täydellisiä narsisteja olekaan. Uskoisin että kyse on enemmänkin miehesi psykologisesta pelistä parisuhteessanne kuin Tukholman syndroomasta. Voisit koettaa etsiä apua muiden narsistien uhreiksi joutuneiden keskuudesta esimerkiksi internetin kautta, vaikka miehesi ei narsisti ole välttämättä ollutkaan. Kokemukset voivat silti olla samantyyppisiö ja vertaistuki on aina hyödyksi.
Kiitos paljon ja hyvää jatkoa sinullekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin 2 vuotta sitten todella pahan työpaikkakiusaamisen kohteeksi, pahinpana kiusaajanani toimi esimieheni.
Sain burnoutin oireita ja kroppani meni hajalle stressin takia.
Miten voisin saada itseluottamukseni ja työmotivaationi takaisin?
En siis uskalla enää tehdä ko työtä millään muotoa, vatsani ei kestä stressiä enää yhtään, saan paniikkikohtauksen jos joudun menemään lähellekään entistä työpaikkaani ja voin edelleen pahoin entisen pomoni sanoista.
Olen ollut tämän kokoajan työttömänä, nyt vasta alkanut saamaan itseäni fyysisesti pikkuisen parempaan kuntoon, mutta töitä on vielä edessä.
Minulta siis tuhottiin itseluottamus täysin, ammatillisuuteni sekä terveyteni. Miten todellakin voisin jatkaa tästä eteenpäin? En koe puhumisesta olevan mulle apua, mutta muunkaanlaiseen terapiaan en ole pääsemässä.
Lopetin alkoholinkäytön. Fyysisiä riippuvuusoireita ei juurikaan ollut, mutta psyykkisiä sitten senkin edestä. Olen selvinnyt hyvin ilman alkoholia. Olenko vaarassa saada jonkun muun addiktion kuten vaikka ylensyönti, shoppailu, netti jne. ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:55"]
Minulla on ystävä , joka on psykologi. Psykoterapeutinkin pätevyys hänellä on. Olemme tunteneet toisemme jo vuosikymmeniä, kouluajoista lähtien. Muutama vuosi sitten hän sanoa paukautti minulle päin naamaa erittäin loukkaavan huomautuksen, sellaisen, josta tavallinenkin, normaalilla empatialla varustettu henkilö ymmärtää, että se satuttaa kohdettaan pahasti.
Sanoin irti ystävyyden siihen paikkaan, mutta hän ei ollenkaan tunnu ymmärtävän syytä. Kysymykseni kuuluu: onko hän sadisti vai vain erittäin kehno psykologi?
[/quote]
Ystäväsi ei välttämöttä ole huono psykologi, sosiaalisesti tahditon vain. Totta kai psykologin työssä tarvitsee empatiaa mutta sekö psykologin että psykoterapian työssä liika empatia on pahasta ja työ voi olla henkisesti hyvinkin "kovettavaa". Tässä työssä voi joutua nökemään niin paljon pahaa, että se heijastuu omaankin käyttäytymiseen.
Kerroitko tälle henkilölle kuinka paljon kommentti loukkasi sinua? Keskustele asiasta hänen kanssaan ja tee päätös vasta sitten; voi olla että ilkeä kommentti olikin vain hiljainen avunpyyntö ystävältäsi,
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:02"]
Eikö psykologi osaa sairastaa flunssaakaan rauhassa, ihmettelen! Ajattelin otsikon perusteella, että sairausloma tällä terapeutilla on pitkäkin ja aika siksi käynyt pitkäksi.
Me tavikset kun sairastetaan flunssaa ja ollaan töistä pois, tehdään näin: juodaan kuumaa, makoillaan vuorotellan sängyssä ja sohvalla, luetaan lehtiä ja kirjoja, katsotaan ohjelmia boxilta ja dvd:ltä. Sitten niistetään, otetaan lääkettä, laitetaan nenäsumutetta ja yritetään jaksaa nousta sängystä raahautuaksemme vessaan ja välipalan laittoon. Eikä siinä ole kyllä työ mielessä silloin.
[/quote]
Minä yksinkertaisesti pidän työstäni enkö ajattel sitä negatiivisena tai kuormittavana asiana! :D Tällä hetkellä makoilen sängyssä kuuman mustaherukkamehumukillisen kanssa ja selailen keskustelupalstaa. Tämä on minulle rentoutumista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok. Saatat ollakin psykologi. Mutta tämä aika outoa sulta:). t. Kollega
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:11"]
Jouduin 2 vuotta sitten todella pahan työpaikkakiusaamisen kohteeksi, pahinpana kiusaajanani toimi esimieheni. Sain burnoutin oireita ja kroppani meni hajalle stressin takia. Miten voisin saada itseluottamukseni ja työmotivaationi takaisin? En siis uskalla enää tehdä ko työtä millään muotoa, vatsani ei kestä stressiä enää yhtään, saan paniikkikohtauksen jos joudun menemään lähellekään entistä työpaikkaani ja voin edelleen pahoin entisen pomoni sanoista. Olen ollut tämän kokoajan työttömänä, nyt vasta alkanut saamaan itseäni fyysisesti pikkuisen parempaan kuntoon, mutta töitä on vielä edessä. Minulta siis tuhottiin itseluottamus täysin, ammatillisuuteni sekä terveyteni. Miten todellakin voisin jatkaa tästä eteenpäin? En koe puhumisesta olevan mulle apua, mutta muunkaanlaiseen terapiaan en ole pääsemässä.
[/quote]
Oletko saanut apua noihin paniikkikohtauksiin? Vaikka puhumisesta ei niinkään olisi sinulle apua, voit saada muunlaista apua.
Itsetunnon uudelleenrakentaminen on hidasta ja voimavaroja syövää puuhaa. Joudut jatkuvasti pois mukavuusalueeltasi, jotta saat itsesi ylitettyä ja kokeilemaan uusia asioita. Tärkeintä itsetunnon rakentamisessa on onnistumisen tunteet. Tee asioita joista nautit ja joissa olet hyvä, olivat ne sitten pieniä tai suuria. Kehu itseäsi joko mielessäsi tai ihan ääneen kun olet saavuttanut jotain, edelleen asia voi olla niinkin pieni kuin vaikkapa kaupan työntekijälle tervehtiminen.
Onko elämässäsi terveitä ihmissuhteita? Karsi suoraan elämästäsi ihmiset pois jotka eivät tee oloasi hyväksi. Hanki uusia ystäviä ja sosiaalisia kontakteja joko internetin tai harrastuksien kautta.
Tee pieniä tavoitteita ja palkitse itsesi kun olet yhden etapin saavuttanut. Näin lisäät onnistumisen tunnetta.
Sitten se tärkein: älä jämähdä. Astu pois mukavuusalueeltasi ja kokeile uusia asioita.
Älä katkeroidu ja vihaa ihmisiä jotka sinulle on tämän aiheuttanut. Anna heille mielessäsi anteeksi ja jatka elämääsi heitä korkeammalla, älä alennu heidän tasolleen. Vihaaminen on erittäin ihmistäsyövää hommaa, joten älä ryhdy siihen.
Hanki työpaikka jossa oikeasti viihdyt ja jossa sinua kohdellaan tasa-arvoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:20"]
Ok. Saatat ollakin psykologi. Mutta tämä aika outoa sulta:). t. Kollega
[/quote]Onks tänään joku psykologien kansallinen saikkupäivä vai töistäkö kirjottelet?
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:13"]
Lopetin alkoholinkäytön. Fyysisiä riippuvuusoireita ei juurikaan ollut, mutta psyykkisiä sitten senkin edestä. Olen selvinnyt hyvin ilman alkoholia. Olenko vaarassa saada jonkun muun addiktion kuten vaikka ylensyönti, shoppailu, netti jne. ?
[/quote]
Kerran addiktoituneella todella on riski siirtää addiktio johonkin toiseen asiaan. Kun tiedostat olevasi addiktoitunut johonkin, lopeta se niin nopeasti kuin mahdollista. Yritä monipuolistaa elämääsi, äläkä ala rakentamaan sitä yhden asian kohdalle. Näin addiktoituminen uuteen asiaan on epätodennäköisempää.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:20"]
Ok. Saatat ollakin psykologi. Mutta tämä aika outoa sulta:). t. Kollega
[/quote]
Millä tavalla outoa? :) Olen nyt kolmatta päivää sairaana ja perjantaina oli koulutuspäivä, eli toisinsanoen olen viimeksi ollut vastaanotollani lähes viikko sitten torstaina. Voin rehellisesti ja käsi sydämellä myöntää että ikävä on töihin!
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:36"]
Hei! Miksi OCD:ssä siitä kärsivä ei usko mitä näkee omilla silmillään? Vaikka kuinka katsoisi, jää usein epävarmuus.
[/quote]
Kyseessä on terve sairauden tunto. Ei psyko.
Ap., onko sinulla psykoterapeutin pätevyys?
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 12:41"]
Mikä on työssäsi parasta?
[/quote]
Ehdottomasti asiakkaan edistyksen näkeminen. On hyvin palkitsevaa nähdä oman työnsö tulos toisen ihmisen elömönlaadun paranemisessa! Tänä korostuu erityisesti pitkissä hoitosuhteissa.