Vauva vuodelle 2017

Vauveli vanhalle: Paljon onnea ja ihanaa, onnen ja rakkauden täyteistä odotusta! Toivottavasti täältä met muutkin perästä tullaan! <3

Heippahei! 

Tämä lienee juuri se oikea paikka vertaistuelle vauvakuumeiluun. Toiveena olisi, että esikoinen putkahtaisi tuossa 25 ikävuoden paikkeilla tai miksei vaikka jo hieman sitä ennen. Olen 24-vuotias ja vakituisena lastentarhanopettajana. Työtaustaa muutamalta vuodelta ensin lastensuojelusta ja nyt sitten syksystä asti olen ollut opettajan hommissa. Lapset siis lähellä sydäntä ja yhtään ei helpottanut asiaa, että nyt vuoden alussa aloitin sisarusryhmässä, jossa pienin lapsi 9 kk vanha. Sivussa opiskelen yliopistolla hallintopuolella maisteriksi.

Alkuvuodesta oltiin tosi toiveikkaita, joskaan yritystä ei vielä ollut lasten saannin suhteen. Mä olen jokunen vuosi sitten kärsinyt aika pahan kohtutulehduksen ja luultavasti sen takia nyt sitten menikin kaikki mönkään. Kärsin KU:n. Plussailin tammikuun puolivälissä ja alkujärkytyksen jälkeen alkoikin olla todella hyvä fiilis ja tulokkaasta tuli todella odotettu jo pienessä ajassa, kunnes... 

Mulla oli ollut tiputteluvuotoa (lähinnä rusehtavaa tuhrua vain) ja pieniä menkkamaisia kouristuksia noin viikon ajan. Ne loppui about viikoksi ja sitten eräänä päivänä tulikin yhtäkkiä ihan punaista vuotoa. Säikähdin todella paljon, että nyt se meni kesken. Sen viikonlopun ajan olikin sitten aika kovia kipuja, että jouduin syömään särkylääkkeitä oikein urakalla. Sunnuntaina hakeuduin aamupäivästä päivystykseen tutkituttamaan asian. Sain sieltä sitten lähetteen Kättärille ja siellä sitten epäiltiin mm. alkanutta keskenmenoa. Otettiin verikokeet sitten jokusen päivän päästä uudelleen, jolloin raskaushormoni olikin kohonnut, muttei kaksinkertaistunut. Jouduin sitten uudestaan ultraan (aikaisemmalla kerralla ultrassa ei siis ollut näkynyt missään mitään). Lopulta joku ultraan erikoistunut lääkäri löysi sitten tarkemmalla laitteella oikeasta tuubasta muutoksen. Siellä se raukka oli kiinnittynyt täysin väärään paikkaan. Sain metotreksaattipiikin eräänä keskiviikkona ja sitä sitten viikon ajan tarkkailtiin. Juuri seuraavan viikon keskiviikkona olin menossa (tai näin luulin) kuuntelemaan hyviä uutisia, että hoito on tepsinyt. Samaisena aamuna kuitenkin alkoi kovat vatsakivut. Luulin, että on vaan tajuttoman kovat ilmavaivat. Lopulta sitten kuitenkin kättärille ennen aikoja kipulääkkeitä vetämään ja ultraukseen. Olipa sitten vuotanut vatsaonteloon jonkun verran. En ollut antanut itselleni edes ajatuksen tasolla sitä mahdollisuutta, että se olisi alkanut vuotaa vatsaonteloon. Koko ajan yritin vain mielessäni keksiä muita syitä, koska tätä olin alusta asti kaikkein eniten pelännyt. Tai eniten sitä, että tuuba poistettaisiin. Kun lääkäri kertoi sen vuotaneen, niin tuntui kuin koko maailma olisi romahtanut alta ja purskahdin kovaan itkuun. Leikkaukseen asti olin aika kovissa kipulääkkeissä ja siellä sitten jouduttiin tuubakin viemään, koska oli alkanut vuotaa ja kerätä hematoomaa, kun alkio oli sieltä saatu irti. Ei siis onnellinen loppu. 

Nyt leikkauksesta on kulunut kaksi viikkoa ja kovasti odotan, että milloin alkaa ensimmäiset kuukautiset. Kättäriltä neuvoivat, että seuraavasta kierrosta on mahdollista aloittaa yrittäminen uudestaan. Ensimmäinen viikko fyysisen, varsinaisesta leikkauksesta, toipumisen jälkeen oli henkisesti todella raskas. Itkeskelin lähes joka päivä ja en ole vieläkään kunnolla saanut unensaantia palaamaan ennalleen. Uni siis todella huonossa jamassa. Onneksi nyt töihinpaluun jälkeen henkinen puoli edes osittain paremmassa kunnossa, kun ei tarvitse olla yksin kotona miettimässä asioita. Viikko sitten olin jo ihan kahden vaiheilla, että täytyykö lähteä juttelemaan ammattilaisten kanssa, mutta lopulta totesin, että on vain kerrankin annettava itselleni aikaa. 

Nyt aletaan siis olla enemmän tulevaisuussuuntautuneita, vaikka tuo mieltä painaa edelleen. Pelottaa, että jos seuraavalla kerralla käy sama juttu ja sitten joudutaankin viemään vasen tuuba. Toki sairaalalta lohduteltiin, että vaikka niin kävisi, niin silti on mahdollista saada biologisia lapsia, tosin avustettuna. Nyt siis niitä ekoja menkkoja odotellessa tuon kaiken tuskan jälkeen. :) 

Melbe:

Ikävä kuulla, että vauvan saannissa tulikin suurempia mutkia matkaan. :(

Olet onneksi vielä nuori, että varmasti saat keinolla millä hyvänsä oman pienen vielä ❤

ei tollanen tapahtuma varmasti murheita poista.

Mun ystävällä oli vaikea endometrioosi ja eka raskaus meni kesken. Oli muutenkin kuukautishäiriöiden takia vaikea tulla raskaaksi.

Pahentuessaan leikattiin toinen munasarja pois ja vain toisella pysty pienellä mahdollisuudella tulemaan edes raskaaksi. No aivan luomuna tulikin, n.2v päästä tästä leikkauksesta.

Noh, kohdussa olikin hematooma ja sitä seurattiin ja 50% mahdollisuus oli vauvalla mahikset selviytyä. Selviytyi siitäki piinasta ja ovat terveen taaperon vanhempia nyt. Toista ei ole vielä siunaantunut, mutta yksiki lapsi on kallein lahja lapsettomuudesta kärsiville. Keinohedelmöityksellä tällä parilla varmasti olis mahdollisuuksia saadakki toinen lapsi vielä, jos haluavat.

Mitä lääkärit on sanonu siihen et onko seuraavissa raskauksissa kuinka suuri riski tulla samankaltaisia juttuja mitä edellisessä viestissäsi kerroit? Kohdun ulkoinen raskaus siis ja johtuuko se todella siitä, että olet joskus sairastanut kohtutulehduksen? Kerroit vielä, että toiselle munasarjallesi ehkä joutuu tekemään jotain. Poistamaan kokonaan vai jotain muuta hoitoa?

itse en tiedä näistä oikein mitään.

Mä olen 29v ja mua taas iän puolesta alkaa huolestuttaa et ehtiihän varppina saamaan lapsia. Toisaalta mulla ei oo koskaan ollu mitään vakavampia tulehduksia tai kuukautishäiriöitä ja ovulaatiotestitki on näyttänyt aina plussaa et hedelmällinen pitäis olla. Silti sit huolettaa tai mietityttää et ku 2kk päästä aletaan tosissaan yrittämään vauvaa, et miten nopeesti sitä oikeesti tulee edes raskaaksi ja tuleeko edes. Samaan aikaan huolettaa ja samaan aikaan on varma olo siit et tottakai mä tuun. Mun sisko ja äitiki ovat tulleet nopeesti. Ei se tietty aina sitä merkkaa mut toivoa toki saa aina.

Jänniä vauvakuumeilun aikoja siis elellään. Syy tosiaan miksi vasta 2kk päästä, koska sitä ennen ollaan reissussa, niin siitä pitää nauttia täysin voimin ilman alkuraskauksia.

Jänskättää ja odottaa. Haluan ihan hulluna oman pikkusen ja äidiks. Se tunne on nii vahva et näkee jo oman lapsen mielessäin ja tuntee jonkilaista "rakkautta" sitä mielikuvaa kohtaan.

Toivon ihan sikana tsemppiä teille toiseen yritykseen ja et se toinen menis niin hyvin ku voi vaan mennä ❤ vaikeamman kautta äidiksi opettaa sen, että osaa olla kiitollinen pienistäkin asioista ja pitää huolta entistäkin enemmän. Liian paljon on sellaisia,jotka eivät lapsia ole todellakaan ansainneet :(

danskutiii:

Onneksi tässä tosiaan ei tuota ikää vielä ole kovinkaan paljoa, että ei sen puolesta tarvitsisi olla niin huolissaan. Jotenkin lohduttavaa kyllä kuulla aina, että joillakin, joilla on isoja ongelmia ollut, niin on silti ollut mahdollisuus saada se pieni maailmaan. 

Riskithän on kasvaneet sen takia, että sen kohtutulehduksen olen sairastanut ja nyt sitten tuo kohdun ulkoinen. Mutta toisaalta nyt on sitten se munanjohdin viety, johon olisi voinut niitä kiinnikkeitä jäädä tuon KU:n jälkeen. Eli täytyy toivoa, että vasemmassa ei olisi mitään ongelmia. Ainakin potilaskertomuksen mukaan näytti siistiltä, että tiedä sitten. Munasarjoille ei siis ole tarvetta tehdä mitään, mutta lähinnä pelkään sitä, että jos joutuu uudestaan kokemaan tuollaisen KU:n ja se sattuukin osumaan tuonne vasempaan puoleen, että jos joudutaan sekin poistamaan. Täytyy siis toivoa, että siellä ei vaan olisi mitään, mihin voisi kiinnittyä. :/ 

Ei kannata ottaa stressiä tuosta yrittämisestä. Enemmän se stressaaminen vaikuttaa siihen tärppäämiseen. Loman otat rennosti. Ja kuitenkin siellä suvussa myöskin nopsasti tärppäillyt. Toisilla menee kauammin ja toisella taas napsahtaa heti. Mulla oma äiti on aikoinaan saanut useita keskenmenoja, ennen kuin sillä tärppäsi. Pelkään tässä nyt, että onko sama kirous jollain tasolla tänne. Toki toivonkin, että tuo aikaisempi olisi mennyt mieluummin kesken kuin että tiesin koko ajan, että siellä se on jo, mutta vain väärällä paikalla ja siitä pitää "hankkiutua eroon".  :O 

Moikka! Täällä jo yhden lapsen äiti kuumeilee kovasti mutta vauva ei ihan vielä ole ajankohtainen. Vasta 2017 vuoden puolivälin jälkeen olisi mahdollisuus alkaa yrittämään. Saanko silti tulla mukaan kuumeilemaan? :)

Meillä siis ennestään 1v3kk lapsi ja itse opiskelen juuri joten lapsi ei ihan vielä ole tervetullut. Ikäeroa tulisi liian vähän ja haluan ensin käydä koulun loppuun kun just vasta sain sen aloitettua.

Mut tämä kuume... Ai luoja, ihan kamalaa laskea kuukausia että milloin voisi alkaa yrittämään. Kohtalotovereita vauva vuodelle 2018?

Minäkin ilmoittaudun mukaan! :)

Eli ensi vuodelle on toiveissa esikoinen. Olen 24-vuotias, valmistun ensi vuoden kesäkuussa koulusta. Tarkoituksena alkaa yrittämään vuodenvaihteen tienoilla, jolloin saisin kouluni suoritettua loppuun pömppiksen kanssa.

Meillä on tällä hetkellä eläinlapsia. :)

Mieheni on 34-vuotias, minkä vuoksi emme halua odottaa että ehdin kerryttää uuden ammattini työvuosia, teen sen sitten hamassa tulevaisuudessa.

Mitä kaikkia lisäravinteita kannattaisi alkaa syömään jo ennen yrittämistä? Foolihappoa ilmeisesti ainakin. Löytyykö jostain jotakin määriä yms. ohjeistusta?

Moi Kukinto :)

Meillä on kans eläinlapsia 3 ja koirakin joskus halutaan. ❤

Me aletaan yrittämään esikoista huhtikuun puolivälissä ja oon jo alkanu syömään vitamiinilisää, jossa on 500mikrogrammaa foolihappoa. Tosin joudun vähän ennen yrittämistä vaihtaa siihen raskausvitamiiniin, jotta a-vitamiini poistuis ja rautaa tilalle.

Pääasia et foolihappia sais n.2kk ennen yrittämistä sen 400mikrogrammaa päivässä.

Itse syön vielä vahvaa sinkkilisää ihan hiusten, ihon ja kynsien takia ja kyl se pitää hormonitoimintaakin yllä. Et varmana vaikuttaa positiivisesti hedelmällisyyteen.

Ihanaa kyllä tämä odotus yrittämiseen. Sitä ennen pääsee onneksi ihanalle matkalle, josta saa nauttia kaksin viel ennen ruuhkavuosia.

Täällä eletään jänniä hetkiä.. Lopetin pillerit tosiaan jo viime kesänä ja ollaan menty varmojen päivien menetelmällä ja välillä kondoomiakin käytetty jos ollaan kierros puolivälin aikoihin touhuttu. Meidän piti aloittaa yritys vasta huhtikuussa 2016. Nyt mulla on kuitenkin menkat myöhässä jo 6 päivää.. En oo vielä tehnyt raskaustestiä, sillä mun ovulaatiotuntemuksetkin tuli vajaan viikon myöhässä normaalista joten voi olla että myöhäinen ovulaatio on siirtänyt myös mekkoja.

Oon ajatellut että ootan nyt muutaman päivän ja testaan viikonloppuna jos menkkoja ei tosiaan kuulu.. Jännittää.. Olisihan se kyllä ihana olla raskaana vaikka oltiinkin alunperin ajateltu että vauva saisi tulla vuodelle 2017.. Miehelleni jo kerroin tästä ja hän otti uutisen varsin iloisin mielin vastaan.. Mutta yritän malttaa nyt mieleni vielä muutaman päivän.. Huhhuh.. Oon aivan pyörällä päästäni..!

Minioni: no sulla on sit jännät paikat ja tosiaan kannattaa testailla vaikka 2pv päästä. Eipä sillä väliä millon tulee, jos molemmat niin haluaa ja on sopiva hetki.

Mulla tässä vielä 1.5kk odottelua yritykseen, mutta sitä ennen odotan kovasti meidän ihanaa romanttista kahdenkeskistä matkaa, ku sit se elämä muuttuu kuitenkin kertaheitolla.

Jännää ja ihanaa kevättä siis meille kaikille 😉❤

Kyllä ne menkat sieltä sitten kuitenkin alkoi.. Pitää yrittää vielä maaliskuu malttaa mieli ja sitten alkaa huhtikuussa tosi touhut meilläkin.. Kyllähän tuossa pääsi jo vähä innostumaan mutta toivotaan että pian sitä oikeasti pääsis tekemään sitä raskaustestiä.

Danskutiii: viettäkää ihana ja romanttinen matka.. Sitä ei koskaan tiedä, millon pääsee seuraavan kerran kahdestaan reissuun.. :)

Hei. Jännittynein mielin haluaisin liittyä joukkoon. Ensimmäistä kertaa omia ajatuksia vauvasta kirjoittelen ylös. Tuntuu oudolle.

Olen 30v ja mieheni 34v ja toiveissa on esikoinen vuodelle 2017. Olemme olleet yhdessä +10v ja työpaikat, koulutus, talous ym on kunnossa. Meillä ei ole aikaisempia lapsia. Tarkoituksena on aloittaa yrittäminen huhtikuussa.

Monenlaisia ajatuksia on mielessä..pelkään, ettemme saakaan lasta (vaikka ei sellaiseen ainakaan mitään tiedettyä syytä ole), onko järkeä odotella pillereiden lopettamista vielä kuukausi (jos sitten raskautuminen pitkittyykin syystä tai toisesta, tuntuu ylimääräinen odottelu surkuhupaiselle), miten pärjäämme lapsen kanssa, olemmeko minkälaisia vanhempia jne. Samoin mietin omia ja miehen vanhempia, jotka ovat jo useamman vuoden odottaneet lapsenlapsia. Kaikenlaista hölmöä ja ihmeellistä ihminen miettiikin näiden isojen asioiden edessä :)

Mutta ilmoittaudun siis mukaan kuumeilemaan tällä sekavalla viestillä. :)

Meitä onkin sitten monta joilla alkaa yritys huhtikuussa! Tosi mukava kun on samassa veneessä olevia, niin voi jakaa tunteita ja ajatuksia. Ei ole huhtikuuhun enää onneksi paljoa matkaa...!

Toivottavasti saadaan kaikki oma pikku nyytti jossain vaiheessa vuotta 2017! :)

Meilläkin molempien vanhemmat jo odottelee salaa ensimmäistä lastenlasta.. Olisihan se ihanaa päästä kertomaan jossain vaiheessa onnellisia uutisia..

Tervetuloa kaikki uudet tyypit tänne fiilistelemään yhdessä ❤

on kyllä jännä ku meitä monia on täällä samoihin aikoihin aloittamassa yrityksen. Itellä ovulaatio vasta kuun lopussa eli toukokuulle "kuumottelut" menee, mutta eipä tuota huhtikuulla maapallon toisellapuolella ni kauheesti tajua edes jännittää, paitsi sit ku tulee kotiin sieltä ni varmaan tajuu et nyt se on menoa sit ;)

mulla on ollu itseasiassa vauvakuume varmaan 2vuotta ja mieheni olen saanut suostuteltua perhe-elämään. Et mulle tää on tosi odotettu asia. Toki miehenikin on päivä päivältä innostuneempi ja tykkää ajatuksesta vaikkei miehet samallatavalla pohdikkaan juurtajaksaen aihetta, kuin naiset.

Meitsi on katellu jo ihania vauvanvaunuja ja vaatteita. Jotenki palan halusta jo tilata kaikkee ihanaa vauvalle. Kunhan nyt malttais siihen asti et olis edes raskaana.

Mulla kans on vähän jännitystä siitä et mitä jos ei tuliskaan heti raskaaksi. Jotenkin liikaa odottaa sitä ni sit jos ei tuliskaan ni olis aika inhottava, kun niin pitkään toivonu äidiksi tulemista muutenkin. Toki pitää ottaa realitetit huomioon et on normaalia mennä 6-12kk raskauden alkuun. Sitä vaan haaveilee et kesällä sais nauttia jo siitä plussatestistä. Olis iki-onnellinen ❤ toivossa on hyvä elää..

Mä voisin ilmoittautua mukaan tähän projektiin. Ikää on jo reilusti yli 30, eli korkea aika ruveta suunnittelemaan vauvaa. Elämäntilanne ei oikein sallisi vauvaa ennen kesää 2017, eli yritys siis alkakoon vasta ensi syksynä. Ei oikein jaksaisi odottaa kun vauvakuume on jo kova!

Uskaltaisikohan sitä pikkuhiljaa siirtyä tänne odottelemaan useamman kuukauden miettimisen jälkeen :D

Eli toiveena olisi myös esikoinen vuodelle 2017 ja aloitusajankohdaksi on nyt muotoutunut huhtikuu... Iso päätös pelottaa vielä vähän, vaikka eihän sitä tiedä kuinka kauan siinä tekemisessä tuhraantuu aikaa ja onhan siinä sitten vielä kuukausia aikaa totutella asiaan :)

Olemme siis jo useamman vuoden yhdessä ollut juuri 30.v rajapyykin ylittänyt aviopari, ja nyt tuntuu jo iänkin puolesta siltä että olisi se oma lapsi tervetullut. Saa nähdä kuinka käy, vauvakuumeiseksi en osaa itseäni kutsua vaan ehkä avoimen uteliaaksi ennemmin! Mutta kiva että täällä on useampi samoihin aikoihin aloittelemassa yritystä, voidaan jännittää yhdessä!

Onko kenelläkään tarkoitus aloittaa yritys ensi kesänä (kesä-elokuu)? Meillä jää ehkäisyt kesäkuun lopussa pois eli heinäkuu eka varsinainen yritys kuukausi. :) varmasti tekis mieli jo aikasemmin jättää ehkäisy mutta näin on nyt päätetty ja eihän sitä koskaan tiedä kuinka pian tärppää kun lähenee 35 v.uhkaavasti vaiko aikasemmat pari lasta on tullutkin heti kerta laakista mutta tosin yli kymmenen vuotta sitten. Joten ei haluta odotella enää kovin kauaa sitä vauvan tekoa kun tsäänsit pienenee koko ajan. Mitään kikkakolmosia en aikonut käyttää eli kaiken maailman tikutukset ja greipit jne.jos ei luonnostaan tule niin on sitten tulematta. Ymmärrän toki niitä jotka haluavat tehdä kaikkensa sen eteen mutta itse olen niin hermoheikko että menettäisin ne vähäisetkin yöuneni jos alkaisin hysteerin omaisesti suorittaan vauvan tekoa. :D

Moi Kuumeilijat! ❤

Perjantaina 4.3 julkaistaan 2016 äitiyspakkaus. Odotan sitä innolla, kun voi olla hyvinkin et meidän beibit tulis saamaan sen, ketkä ennen kesää alkaa yrittään. Ainakin toivoa saa ❤ tollaset pienet suuret asiat kiinnostaa niin paljon kun yrityksen alkaminen lähenee päivä päivältä. Minkähälainen värimaailma ja se toppapuku. ❤

Kiitti tiedosta! :) Meiän toivon mukaan tulevalle vauvalle otetaan äitiyspakkaus koska mitään ei ole jäänyt näiltä isoilta lapsiltani jäljelle. Ja siitä onkin kohta 16 vuotta kun viimeksi saanut äitiyspakkauksen esikoiseni kohdalla. :D saapi nähdä kuinka paljon muuttunut sitten takavuosien. Täytyypä käydä perjantaina kurkkaamassa netistä tätä uutta pakkausta kun eihän sitä tiedä vaikka osuisi omalle kohdalle. ;)

NEITONEN: Meillä tarkoituksena aloittaa elokuussa yritys. Samaa oon ajatellut kaikista kikkakolmosista, mutta toisaalta tunnen itseni ja tiedän että jos ei heti ekasta kerrasta tärppää niin oon varmasti ostamassa tukkupaketin ovistestejä ja kaiken maailman vitamiineja ja yrttihauteita. :D

Onneks itsellä keho toimii melko kellontarkasti, ja osaan hyvin "lukea" itseäni, joten tiedän koska esim. ovulaatio tapahtuu ilman testailujakin. Nyt ajattelin nauttia keväästä ja kesästä täysin rinnoin ja palata vauva-asiaan vasta kesän jälkeen! Vaikeeta se on koska aihe pyörii mielessä kaiken aikaa. :)

Luna nueva: Meiän toisen kissan nimi on muuten Luna ;D mutta aiheeseen,teillä siis samoihin aikoihin yritykset ja sulla ei varmaankaan hormonaalista ehkäisyä käytössä kun olet selvillä oviksista ja kierrostasi. Mulla käytössä ehkäisyrengas joten saa nähdä palaako oma kierto heti kohdilleen kun ollut niin kauan hormonaalinen ehkäisy käytössä. Voin vain kuvitella miten itse reagoin jos ei heti tärppää. Nytkin on tullut hilluttua täällä chateissä ja imettyä tietoa ja kokemuksia joten selvästi enemmän sata lasissa kuin aikaisemmin sekä se että tätä seuraavaa vauvaa suunniteltu enemmän joka tietenkin voi kasata paineita sitten tulevaan yritykseen. Mutta nautitaan ensin keväästä ja kesästä täysin rinnoin ja toivotaan ettää tärppää nopeasti kun sen aika on! :)