Melbe

No mutta onpa hienoja uutisia! Toivottavasti kaikki menee hyvin. Pidän täällä peukkuja pystyssä! Toki hyvä pienellä varauksella omasta mielestä olla, mutta turha stressaaminen ja pelkääminen kannattaa jättää. Oletetaan, että kaikki menee hyvin. :)

Hyvin vaihtelevaa. Nyt on ollut taas muutaman yön hyvä pätkä meneillään. Toivotaan, että jatkuisi näin hyvänä. Ekat ovulaatiot myös bongattu sitten leikkauksen, eli kyllä tästä noustaan. Henkinen hyvinvointi viikko viikolta parempi. Tuntuu, että viikossakin saattaa tapahtua ihan mielettömiä edistyksiä omassa ajatusmaailmassa. Nyt on jopa hymy palannut takaisin. :) 

Nyt on nukuttu muutama yö putkeen aika hyvin! Huomaa heti miten virkeä olo on, kun on saanut nukuttua. Ja siis ihan ilman melatoniinia tai muita apukeinoja. Nämä onnistuneet yöt antaa potkua myös tuleviin öihin suhtautumisessa. Ei stressaa samalla tavalla sitä seuraavaa iltaa. Toki pieni jännitys koko ajan, mutta kuitenkaan ei läheskään niin paha kuin aikaisemmin. Työterveyteen on aika ensi maanantaille, että jos ongelma vielä silloin jatkuu. En tosiaankaan halua tämän tästä pitkittyvän, koska töissä ei meinaa hermot kestää yhtään. Mutta nyt ollaan toivoa täynnä ainakin tämän asian suhteen! 

Mies on tällä hetkellä sitä mieltä, että katsellaan ainakin tuosta tuo yksi kierto ja aletaan vasta sitten yrittämään varsinaisesti, jotta mulla tuo henkinen puoli tasaantuu vielä vähän lisää tuon menneen suhteen. Tiedän kyllä, että oikeassahan se on ja niin olisi järkevintä. Mutta toisaalta ei malttaisi. :) 

Viime to-pe välisenä yönä sain ekan kerran unta ilman meltsuja sun muita. Nyt oon siitä asti itseasiassa jostain syystä saanut nukuttua aika hyvin. Toivotaan, että sama jatkuisi. Varasin viime viikolla itselleni työterveyteen kyllä ajan ja katson, että jos tämän viikon saan nukuttua hyvin, niin sitten uskallan ehkä perua koko ajan. Pidetään siis peukkuja, että tää jatkuu tällaisena. :) Heti on ollut mieli virkeämpi ja itsellä kaikella tavalla positiivisempi fiilis kaikesta. 

Eihän se iästä ole kiinni. :) Kiva vain, jos on paljon vähän eri elämäntilanteista tulevia kuumeilijoita.

Täällä alkoi alkuviikosta vihdoin ku-leikkauksen jälkeen menkat, ihan normaalissa kierrossa vielä! Viikon päästä tikuttelen, että tuleeko se oviskin sieltä normaalisti vai missä mennään. 

Mä etsin täällä edelleen unta. Olen nyt leikkauksesta asti kärsinyt uniongelmista ja varasin ajan työterveyteen. Sain ajan vasta reilu viikon päähän, joten sinne asti pitäisi itseä psyykkailla ja yrittää saada itse autettua itseään. Tuntuu, että alkaa olla keinot loppuneet. Otan aina tupla-annoksen melatoniinia ja nyt aloin käyttämään myös Dormiplantia, jos se vähän rauhoittaisi illalla. Vähän oon saanut ilta-ahdistuksia vähenemään. Oon miettinyt vaan sitä, että ehkä mä tarvitsen oikeesti enemmän aikaa palautua tuosta kaikesta mitä tapahtui, mutta sitten taas toinen puoli musta haluaa päästä mahdollisimman nopeesti jatkaamaan elämää siitä mihin se jäi aikaisemmin. Viime yönä en ottanut meltsua ollenkaan ja tein eilen jo töistä lähdön jälkeen psyykkausta ja hoin mielessäni, että saan kyllä unta ja ei tarvitse stressata jos ei uni tulekaan. Ehkä se kokoaikainen psyykkaaminen tuotti edes vähän tulosta. Heräilin tosin silti muutaman kerran yön aikana. Toivotaan, että työterveydestä saan apua. Ehkä varmasti joku keskusteluapu olisi paras mahdollinen, koska uskon sen olevan nyt joku lukko, joka on jäänyt siitä leikkausajan tapahtumista mielen sopukoihin. Aloitin myös liikkumisen ihan kunnolla. Tällä viikolla muutamana päivänä käyn jumpissa, jotta saisin niillä myös jotain muuta ajateltavaa. Toki mulla on työ jo pelkästään todella kehoa vaativaa, kun saa noita vauveleita koko ajan nostella ja kannella. :)