"Masentuneet voisi ottaa itseään niskasta"-asenne on lopulta kaikilla

Vierailija kirjoitti:

En usko että ne selkäänsä kääntävät, vaan eivät yksin kertaisesti jaksa masentuneen olotilaa ja sitä valitusta ja surkeutta. Onhan se varmaan ollut joillekin sivusta seuranneillekin raskasta ja on voinut tuntua siltä kuin masentunut imisi kaiken voiman läheisistäkin.

Mutta tsemppiä kaikille masentuneille ja lohduttava tieto on että siitä voi parantua ja masennus voi muuttua iloksi! Olen itsekkin joskus kärsinyt masennuksesta ja eihän se silloin ollut ja voin muistaa ettei masentuneena tainnut nähdä paljoa nokkaansa pitemmälle ja tuntui kuin kaikki mikä olisi ei voisi muuttua. Ja kurja olo vain jatkui ja jatkui, kunnes löysin avun uskon kautta ja koin elämän muutoksen. Käytin silloin myös huumeita (kannabista) mikä ehkä osaltaan auttoi tässä parannuksessa sillä sai näkemään myös valoisia puolia elämässä.

Sittemmin on päihteet jääny, mutta olen huomannut haikailevani kannabista yhäti niiden kultaisten muistojen takia ja rennon fiiliksen takia. Monet hyvät naurut naurettu kannabis päissään...

Mulla kans kokemus masennuksesta josta pääsin kannabiksella! Se autto muuttaan ajatusmaailmaan ja antaan tärkeitä kokemuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmeniä masennusta sairastaneena ja nytkin vakavaan masennukseen maksimiannoksilla kahta eri lääkettä syövänä on silkkaa iloa kuulla että kyse onkin vain asenneongelmasta.

Niinhän tässä moni vastaaja näyttää olevan mieltä ja vahvistavan ap:n väittämän. Se ymmärtäminen venyy tiettyyn rajaan saakka ehkä jonkun muodollisuuden takia, jonka jälkeen alkaa masentunut v-tuttamaan ja kohtelu menee sellaiseksi "ottaisit niskasta"-tyyliseksi. Vaikka masentunut kävisi hoidossa ja söisi lääkkeitä. Terveet ei vaan voi ymmärtää ja luulevat että masennus paranee kuin joku flunssa.

Sinulla on taas itsellesi haitallinen ajatusmalli, jonka olet itse keksinyt: Olet itse päättänyt, että vain ikänsä terveet vastaisivat näihin ketjuihin. Kieltäydyt uskomasta, että neuvon voisi antaa prosessin läpikäynyt ja parantunut entinen masentunut. Etenkään lääkkeet eivät poista masennusta.

Miten en huomaa että ap ajattelee vain terveiden vastaavan tähän ketjuun?

Oon eri, mutta oon huomannu että joskus on sen tyylistä ajatusta, että vaan sellaiset ihmiset sanoo "niskasta kii" jotka ei tiedä mitä masennus on. Ehkä osa on juurikin ollut todella masentunut, mutta saanut muutettua oman tilanteen, ja siks on sitä mieltä asiasta.

Moni kuvittelee olleensa masentunut, kun on jotain ikäviä ajatuksia käynyt joskus mielessä. Mutta ei hätää, nehän on saanut pois kun ajattelee vain iloisia ajatuksia. Näin he selättivät masennuksen, joten niskasta kiinni vaan ja iloisia ajattelemaan.

Ajattele miten rumasti puhut ihmiselle, joka on voinut vaikka viiltää ranteensa auki ja yrittää nyt parantumisen jälkeen auttaa muita.

Pitää myös muistaa masennuksella olevan monta eri tasoa, lievä,keskivaikea, vaikea. Lievän sairastaneet eivät välttämättä ymmärrä että toisen sairastama masennus ei ole samankaltainen kuin itsellä eikä siitä voi parantua samoilla keinoilla kuin itse.

Masennus on kuin alkoholismi. Sairaus johon ei voi itse vaikuttaa.

Tiedän koska juon alkoholia juuri nyt. Masennus on pilannut elämäni jo yli kaksikymmentä vuotta alkoholismin kanssa.

Minä voin ajatella masentuneena iloisia asioita siinä missä "terveenäkin". Ongelma on siinä, että näiden ns. iloisten asioiden ajattelu ei vaikuta mielialaani kohentavasti, usein jopa päinvastoin. Tämän vuoksi olen kokenut terapiankin turhauttavaksi, koska en saa siellä mitään uusia oivalluksia. Olen vuosikymmenien aikana ajattelut asian kaikilta eri kanteilta jo. Olen lukenut depressiota käsittelevää tutkimuskirjallisuutta, terapeuteille suunnattuja oppaita, filosofiaa, self helpiä, pohtinut itse.. Terapeutti toistaa minulle itsestäänselvyyksiä. Turhauttavaahan se on terapeutillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmeniä masennusta sairastaneena ja nytkin vakavaan masennukseen maksimiannoksilla kahta eri lääkettä syövänä on silkkaa iloa kuulla että kyse onkin vain asenneongelmasta.

Niinhän tässä moni vastaaja näyttää olevan mieltä ja vahvistavan ap:n väittämän. Se ymmärtäminen venyy tiettyyn rajaan saakka ehkä jonkun muodollisuuden takia, jonka jälkeen alkaa masentunut v-tuttamaan ja kohtelu menee sellaiseksi "ottaisit niskasta"-tyyliseksi. Vaikka masentunut kävisi hoidossa ja söisi lääkkeitä. Terveet ei vaan voi ymmärtää ja luulevat että masennus paranee kuin joku flunssa.

Sinulla on taas itsellesi haitallinen ajatusmalli, jonka olet itse keksinyt: Olet itse päättänyt, että vain ikänsä terveet vastaisivat näihin ketjuihin. Kieltäydyt uskomasta, että neuvon voisi antaa prosessin läpikäynyt ja parantunut entinen masentunut. Etenkään lääkkeet eivät poista masennusta.

Miten en huomaa että ap ajattelee vain terveiden vastaavan tähän ketjuun?

Oon eri, mutta oon huomannu että joskus on sen tyylistä ajatusta, että vaan sellaiset ihmiset sanoo "niskasta kii" jotka ei tiedä mitä masennus on. Ehkä osa on juurikin ollut todella masentunut, mutta saanut muutettua oman tilanteen, ja siks on sitä mieltä asiasta.

Moni kuvittelee olleensa masentunut, kun on jotain ikäviä ajatuksia käynyt joskus mielessä. Mutta ei hätää, nehän on saanut pois kun ajattelee vain iloisia ajatuksia. Näin he selättivät masennuksen, joten niskasta kiinni vaan ja iloisia ajattelemaan.

Ajattele miten rumasti puhut ihmiselle, joka on voinut vaikka viiltää ranteensa auki ja yrittää nyt parantumisen jälkeen auttaa muita.

Eiköhän kommentti ollut sarkasmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.

Ei masentunut oletakaan että joku maa parantaa hänet.

Mutta terveen on kai vaikea ymmärtää miten vaikeaa on parantaa itsensä kun aivot eivät toimi normaalisti. 

Normaalit aivot ovat realistiset, näkevät mahdollisuuksia, tuntevat toivokkuutta ja vaikka välillä tulee motivaatiopuutos, normaaliaivoinen pystyy tarvittaessa ottamaan itseään "niskasta kiinni" katsomalla eteenpäin.

Masentunut voi olla niin syvällä suossa ettei mitään toiveikkuutta ole näköpiirissä. Sitä luulee että kaikki on menetetty eikä pysty tarkastelemaan tilannetta kokonaisvaltaisesti. Ei ole motivaatiota eikä näe syytä yrittää koska mitään mahdollisuutta parantua tai parantaa asioita ei muka ole, tulevaisuutta ei ole.

Kun ne aivot eivät vain toimi kuten kuuluisi.

Hyvä esimerkki miten se patoutunut viha aiheuttaa kun se kääntyy itseään vastaan. Ei tarkoita samaa kuin vihata itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.

Ei masentunut oletakaan että joku maa parantaa hänet.

Mutta terveen on kai vaikea ymmärtää miten vaikeaa on parantaa itsensä kun aivot eivät toimi normaalisti. 

Normaalit aivot ovat realistiset, näkevät mahdollisuuksia, tuntevat toivokkuutta ja vaikka välillä tulee motivaatiopuutos, normaaliaivoinen pystyy tarvittaessa ottamaan itseään "niskasta kiinni" katsomalla eteenpäin.

Masentunut voi olla niin syvällä suossa ettei mitään toiveikkuutta ole näköpiirissä. Sitä luulee että kaikki on menetetty eikä pysty tarkastelemaan tilannetta kokonaisvaltaisesti. Ei ole motivaatiota eikä näe syytä yrittää koska mitään mahdollisuutta parantua tai parantaa asioita ei muka ole, tulevaisuutta ei ole.

Kun ne aivot eivät vain toimi kuten kuuluisi.

Siksi masentunut ohjelmoi aivonsa uudelleen toimimaan kuten niiden pitäisi. Ne eivät itsestään ala toimia, vaan ne ohjelmoidaan. Se on työtä, jota tehdään itse.

Vierailija kirjoitti:

Minä voin ajatella masentuneena iloisia asioita siinä missä "terveenäkin". Ongelma on siinä, että näiden ns. iloisten asioiden ajattelu ei vaikuta mielialaani kohentavasti, usein jopa päinvastoin. Tämän vuoksi olen kokenut terapiankin turhauttavaksi, koska en saa siellä mitään uusia oivalluksia. Olen vuosikymmenien aikana ajattelut asian kaikilta eri kanteilta jo. Olen lukenut depressiota käsittelevää tutkimuskirjallisuutta, terapeuteille suunnattuja oppaita, filosofiaa, self helpiä, pohtinut itse.. Terapeutti toistaa minulle itsestäänselvyyksiä. Turhauttavaahan se on terapeutillekin.

Niinhän se on että masentunut menettää monasti kyvyn mielihyvään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmeniä masennusta sairastaneena ja nytkin vakavaan masennukseen maksimiannoksilla kahta eri lääkettä syövänä on silkkaa iloa kuulla että kyse onkin vain asenneongelmasta.

Niinhän tässä moni vastaaja näyttää olevan mieltä ja vahvistavan ap:n väittämän. Se ymmärtäminen venyy tiettyyn rajaan saakka ehkä jonkun muodollisuuden takia, jonka jälkeen alkaa masentunut v-tuttamaan ja kohtelu menee sellaiseksi "ottaisit niskasta"-tyyliseksi. Vaikka masentunut kävisi hoidossa ja söisi lääkkeitä. Terveet ei vaan voi ymmärtää ja luulevat että masennus paranee kuin joku flunssa.

Sinulla on taas itsellesi haitallinen ajatusmalli, jonka olet itse keksinyt: Olet itse päättänyt, että vain ikänsä terveet vastaisivat näihin ketjuihin. Kieltäydyt uskomasta, että neuvon voisi antaa prosessin läpikäynyt ja parantunut entinen masentunut. Etenkään lääkkeet eivät poista masennusta.

Miten en huomaa että ap ajattelee vain terveiden vastaavan tähän ketjuun?

Oon eri, mutta oon huomannu että joskus on sen tyylistä ajatusta, että vaan sellaiset ihmiset sanoo "niskasta kii" jotka ei tiedä mitä masennus on. Ehkä osa on juurikin ollut todella masentunut, mutta saanut muutettua oman tilanteen, ja siks on sitä mieltä asiasta.

Moni kuvittelee olleensa masentunut, kun on jotain ikäviä ajatuksia käynyt joskus mielessä. Mutta ei hätää, nehän on saanut pois kun ajattelee vain iloisia ajatuksia. Näin he selättivät masennuksen, joten niskasta kiinni vaan ja iloisia ajattelemaan.

Ajattele miten rumasti puhut ihmiselle, joka on voinut vaikka viiltää ranteensa auki ja yrittää nyt parantumisen jälkeen auttaa muita.

Puhuinko ranteiden viiltämisestä? En, vaan ikävien ajatusten käväisemisestä mielessä, johon se ns. masennus on sitten jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Masennus on kuin alkoholismi. Sairaus johon ei voi itse vaikuttaa.

Tiedän koska juon alkoholia juuri nyt. Masennus on pilannut elämäni jo yli kaksikymmentä vuotta alkoholismin kanssa.

Siinä olet täysin väärässä. Alkoholismi on itse aiheutettu sairaus. Ihminen ei tarvitse viinaa säilyäkseen hengissä, eikä kukaan muu ole aiheuttanut alkoholismia itselleen kuin alkoholisti itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan noin sitä sanoisi, mutta ei siihen auta sekään, että vaan rypee siinä kurjuudessaan yksin. Ei sitä parantumista tai edes olon helpottumista tapahdu jos ei itse tee asialle jotain.

Masentunut ei välttämättä jaksa tehdä asialle jotain.

Kysyn tätä kaikilta masentuneita. Ihminen yleensä pystyy ohjaamaan ajatuksiaan, jos tahtoo. Pystyykö masentunut muuttamaan ajatuksiaan. Itsekkin herään joskus ajatellen miten synkkää kaikki on. En kuitenkaan halua jäädä siihen. Ajattelen lämmintä suihkua, puhtaita vaatteita, aamukahvia ja sitten nousen ylös. Näin koko päivästä voi tulla hyvä..

Masentuneelle lämmin suihku, puhtaat vaatteet ja jopa se aamukahvi ovat liuta vaatimuksia, joiden eteen tuuskahtaa nenälleen, joten lykkää niitä niin pitkään kuin voi. Et nyt tiedä mistä puhut. Lopulta niitä alkaa pelätä. 

Toipuminen on itsensä aivopesua toiseen suuntaan kuin mitä olet tähän asti antanut aivosi peseytyä.

Oi miten ihanaa besserwisserismiä. Mitäs sinä minun aivoistani ja antamisistani tiedät? En ole tuossa jamassa nykyisin, enkä ole noussut sieltä väittämällä itselleni, että nuo asiat ovat oikeasti positiivisia. 

Ne muuttuvat iloisiksi asioiksi itsestään kun joku perusongelma nytkähtää askeleen eteenpäin. Jokin taakka helpottaa. Väitän, että masentunutta ohjaa hyvin järkevä energiansäästöohjelma, vastaavasti kuin hengestään taistelevan ihmisen näkökenttä kapeutuu. 

Itseään voi lahjoa ja manipuloida suorittamaan jonkin noista asioista ja se on järkevää silloin jos pesemättömyys johtaa itseinhoon ja sekundaariseen avuttomuudentunteeseen. Mutta yhtä hyvin niihin keskittyminen voi haaskata energiaa jonka olisi voinut käyttää johonkin tärkeämpään. Riippuu päivästä, ihmisestä ja tilanteesta, miten kannattaa toimia. Masennus on sitä helpompi vaiva, mitä vähemmän ihminen suostuu kokemaan häpeää kaikenlaisista turhuuksista. Häpeää ei selätetä pakoilemalla sitä suorittamalla väkisin ja sitten uupumalla entisestään vaikkakin tukka pestynä ja puhtaissa vaatteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.

Masentunut ei hallitse ajatuksiaan koska on sairas.

Mutta sen voi oppia, olipa kuinka sairas hyvänsä. Masennus vaa on siittä vttumainen, että ei olis motivaatioo mihinkään. Jos olis motivaatioo ja tietoo, niin sillon onnistus. Monelta puuttuu se tieto, että voi itse vaikuttaa ajattelumalleihin ja tietoisesti muuttaa niitä.

Koska masentunut on riippuvainen turvallisesta masennusmallistaan. Hän on suojaton uuden ajattelun edessä. Kuka ottaa vastaan uudessa pelottavassa tilanteessa? Jos aamulla vilahtaa uuden ajattelumallin mukainen positiivinen ajatus, mutta sitten kahvi kaatuukin ja koko uusi ajattelumalli olikin valhetta! Se ei toiminut, koska kahvi kaatui ja kaikki toivo meni hukkaan.

Siihenkin pitää varautua etukäteen: kahvi olisi kaatunut joka tapauksessa. Ehtipä edes olla 2 sekuntia iloinen häivähdys. Itsensä uudelleenohjelminti on kovaa työtä. Sen voi aloittaa vaikka kirjoittelemalla muistilappuja kaapin oviin jne.

Mitä niissä muistilapuissa pitäisi lukea? 

Riippuu ongelmakohdistasi. Listaa ensin niitä. Kun tiedät mitä ne ovat, Valitse niille korvaava malli. Sijoita lappu ongelman ilmenemispaikkaan tai sen lähelle. Esim. jos sinulla on silmälasit ja ongelmasi on herätessä, niin lappu silmälasien päälle. Näet sen joka aamu. Jos aamusi alkaa negatiivisella ajatuksella, niin korvaava on sinulla lapussa. Kohta muistat sen ilman lappua.

Masentuneen aivot eivät toimi terveiden aivojen tapaan. Terveitä aivoja voi kouluttaa, sairaat aivot eivät vastaa ärsykkeisiin odotetulla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmeniä masennusta sairastaneena ja nytkin vakavaan masennukseen maksimiannoksilla kahta eri lääkettä syövänä on silkkaa iloa kuulla että kyse onkin vain asenneongelmasta.

Niinhän tässä moni vastaaja näyttää olevan mieltä ja vahvistavan ap:n väittämän. Se ymmärtäminen venyy tiettyyn rajaan saakka ehkä jonkun muodollisuuden takia, jonka jälkeen alkaa masentunut v-tuttamaan ja kohtelu menee sellaiseksi "ottaisit niskasta"-tyyliseksi. Vaikka masentunut kävisi hoidossa ja söisi lääkkeitä. Terveet ei vaan voi ymmärtää ja luulevat että masennus paranee kuin joku flunssa.

Sinulla on taas itsellesi haitallinen ajatusmalli, jonka olet itse keksinyt: Olet itse päättänyt, että vain ikänsä terveet vastaisivat näihin ketjuihin. Kieltäydyt uskomasta, että neuvon voisi antaa prosessin läpikäynyt ja parantunut entinen masentunut. Etenkään lääkkeet eivät poista masennusta.

Miten en huomaa että ap ajattelee vain terveiden vastaavan tähän ketjuun?

Oon eri, mutta oon huomannu että joskus on sen tyylistä ajatusta, että vaan sellaiset ihmiset sanoo "niskasta kii" jotka ei tiedä mitä masennus on. Ehkä osa on juurikin ollut todella masentunut, mutta saanut muutettua oman tilanteen, ja siks on sitä mieltä asiasta.

Moni kuvittelee olleensa masentunut, kun on jotain ikäviä ajatuksia käynyt joskus mielessä. Mutta ei hätää, nehän on saanut pois kun ajattelee vain iloisia ajatuksia. Näin he selättivät masennuksen, joten niskasta kiinni vaan ja iloisia ajattelemaan.

Ajattele miten rumasti puhut ihmiselle, joka on voinut vaikka viiltää ranteensa auki ja yrittää nyt parantumisen jälkeen auttaa muita.

Puhuinko ranteiden viiltämisestä? En, vaan ikävien ajatusten käväisemisestä mielessä, johon se ns. masennus on sitten jäänyt.

Palstaohjeiden takaa et tiedä kuka on repinyt ranteitaan ja kellä on ollut vain huono päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuosikymmeniä masennusta sairastaneena ja nytkin vakavaan masennukseen maksimiannoksilla kahta eri lääkettä syövänä on silkkaa iloa kuulla että kyse onkin vain asenneongelmasta.

Niinhän tässä moni vastaaja näyttää olevan mieltä ja vahvistavan ap:n väittämän. Se ymmärtäminen venyy tiettyyn rajaan saakka ehkä jonkun muodollisuuden takia, jonka jälkeen alkaa masentunut v-tuttamaan ja kohtelu menee sellaiseksi "ottaisit niskasta"-tyyliseksi. Vaikka masentunut kävisi hoidossa ja söisi lääkkeitä. Terveet ei vaan voi ymmärtää ja luulevat että masennus paranee kuin joku flunssa.

Sinulla on taas itsellesi haitallinen ajatusmalli, jonka olet itse keksinyt: Olet itse päättänyt, että vain ikänsä terveet vastaisivat näihin ketjuihin. Kieltäydyt uskomasta, että neuvon voisi antaa prosessin läpikäynyt ja parantunut entinen masentunut. Etenkään lääkkeet eivät poista masennusta.

Miten en huomaa että ap ajattelee vain terveiden vastaavan tähän ketjuun?

Oon eri, mutta oon huomannu että joskus on sen tyylistä ajatusta, että vaan sellaiset ihmiset sanoo "niskasta kii" jotka ei tiedä mitä masennus on. Ehkä osa on juurikin ollut todella masentunut, mutta saanut muutettua oman tilanteen, ja siks on sitä mieltä asiasta.

Moni kuvittelee olleensa masentunut, kun on jotain ikäviä ajatuksia käynyt joskus mielessä. Mutta ei hätää, nehän on saanut pois kun ajattelee vain iloisia ajatuksia. Näin he selättivät masennuksen, joten niskasta kiinni vaan ja iloisia ajattelemaan.

Ajattele miten rumasti puhut ihmiselle, joka on voinut vaikka viiltää ranteensa auki ja yrittää nyt parantumisen jälkeen auttaa muita.

Puhuinko ranteiden viiltämisestä? En, vaan ikävien ajatusten käväisemisestä mielessä, johon se ns. masennus on sitten jäänyt.

Niin, eli oletat mitä toinen on kokenut. Mitä jos tämä "neuvonantaja" on aiemmin juurikin viiltänyt ranteensa auki, mutta oletat hänen kokeneen pientä alakuloa ja siltä pohjalta antavan neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.

Masentunut ei hallitse ajatuksiaan koska on sairas.

Mutta sen voi oppia, olipa kuinka sairas hyvänsä. Masennus vaa on siittä vttumainen, että ei olis motivaatioo mihinkään. Jos olis motivaatioo ja tietoo, niin sillon onnistus. Monelta puuttuu se tieto, että voi itse vaikuttaa ajattelumalleihin ja tietoisesti muuttaa niitä.

Koska masentunut on riippuvainen turvallisesta masennusmallistaan. Hän on suojaton uuden ajattelun edessä. Kuka ottaa vastaan uudessa pelottavassa tilanteessa? Jos aamulla vilahtaa uuden ajattelumallin mukainen positiivinen ajatus, mutta sitten kahvi kaatuukin ja koko uusi ajattelumalli olikin valhetta! Se ei toiminut, koska kahvi kaatui ja kaikki toivo meni hukkaan.

Siihenkin pitää varautua etukäteen: kahvi olisi kaatunut joka tapauksessa. Ehtipä edes olla 2 sekuntia iloinen häivähdys. Itsensä uudelleenohjelminti on kovaa työtä. Sen voi aloittaa vaikka kirjoittelemalla muistilappuja kaapin oviin jne.

Mitä niissä muistilapuissa pitäisi lukea? 

Riippuu ongelmakohdistasi. Listaa ensin niitä. Kun tiedät mitä ne ovat, Valitse niille korvaava malli. Sijoita lappu ongelman ilmenemispaikkaan tai sen lähelle. Esim. jos sinulla on silmälasit ja ongelmasi on herätessä, niin lappu silmälasien päälle. Näet sen joka aamu. Jos aamusi alkaa negatiivisella ajatuksella, niin korvaava on sinulla lapussa. Kohta muistat sen ilman lappua.

Masentuneen aivot eivät toimi terveiden aivojen tapaan. Terveitä aivoja voi kouluttaa, sairaat aivot eivät vastaa ärsykkeisiin odotetulla tavalla.

Ymmärrä siksi tietoisen valinnan ja aivopesun ero. Sairaatkin aivot aivopesytyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.

Masentunut ei hallitse ajatuksiaan koska on sairas.

Mutta sen voi oppia, olipa kuinka sairas hyvänsä. Masennus vaa on siittä vttumainen, että ei olis motivaatioo mihinkään. Jos olis motivaatioo ja tietoo, niin sillon onnistus. Monelta puuttuu se tieto, että voi itse vaikuttaa ajattelumalleihin ja tietoisesti muuttaa niitä.

Koska masentunut on riippuvainen turvallisesta masennusmallistaan. Hän on suojaton uuden ajattelun edessä. Kuka ottaa vastaan uudessa pelottavassa tilanteessa? Jos aamulla vilahtaa uuden ajattelumallin mukainen positiivinen ajatus, mutta sitten kahvi kaatuukin ja koko uusi ajattelumalli olikin valhetta! Se ei toiminut, koska kahvi kaatui ja kaikki toivo meni hukkaan.

Siihenkin pitää varautua etukäteen: kahvi olisi kaatunut joka tapauksessa. Ehtipä edes olla 2 sekuntia iloinen häivähdys. Itsensä uudelleenohjelminti on kovaa työtä. Sen voi aloittaa vaikka kirjoittelemalla muistilappuja kaapin oviin jne.

Mitä niissä muistilapuissa pitäisi lukea? 

Riippuu ongelmakohdistasi. Listaa ensin niitä. Kun tiedät mitä ne ovat, Valitse niille korvaava malli. Sijoita lappu ongelman ilmenemispaikkaan tai sen lähelle. Esim. jos sinulla on silmälasit ja ongelmasi on herätessä, niin lappu silmälasien päälle. Näet sen joka aamu. Jos aamusi alkaa negatiivisella ajatuksella, niin korvaava on sinulla lapussa. Kohta muistat sen ilman lappua.

Masentuneen aivot eivät toimi terveiden aivojen tapaan. Terveitä aivoja voi kouluttaa, sairaat aivot eivät vastaa ärsykkeisiin odotetulla tavalla.

Masentuneiden kemialliset epäbalanssit aivoissa on todistettu huuhaaksi aikaa sitten. Jokaisen aivoja voi kouluttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että ne selkäänsä kääntävät, vaan eivät yksin kertaisesti jaksa masentuneen olotilaa ja sitä valitusta ja surkeutta. Onhan se varmaan ollut joillekin sivusta seuranneillekin raskasta ja on voinut tuntua siltä kuin masentunut imisi kaiken voiman läheisistäkin.

Mutta tsemppiä kaikille masentuneille ja lohduttava tieto on että siitä voi parantua ja masennus voi muuttua iloksi! Olen itsekkin joskus kärsinyt masennuksesta ja eihän se silloin ollut ja voin muistaa ettei masentuneena tainnut nähdä paljoa nokkaansa pitemmälle ja tuntui kuin kaikki mikä olisi ei voisi muuttua. Ja kurja olo vain jatkui ja jatkui, kunnes löysin avun uskon kautta ja koin elämän muutoksen. Käytin silloin myös huumeita (kannabista) mikä ehkä osaltaan auttoi tässä parannuksessa sillä sai näkemään myös valoisia puolia elämässä.

Sittemmin on päihteet jääny, mutta olen huomannut haikailevani kannabista yhäti niiden kultaisten muistojen takia ja rennon fiiliksen takia. Monet hyvät naurut naurettu kannabis päissään...

Mulla kans kokemus masennuksesta josta pääsin kannabiksella! Se autto muuttaan ajatusmaailmaan ja antaan tärkeitä kokemuksia

Tuosta tarvis tutkimuksia enemmän, ja niitä varmaan jossain päin maailmaa onkin jo tekeillä. Niin paljon erilaisia hyötyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun oikeasti sinä itse liikuttelet aivoillasi ja hermostollasi ja lihaksillasi omaa kehoasi ja hallitset ajatuksiasi. Kukaan muu ei voi tehdä asioita puolestasi.

Ei masentunut oletakaan että joku maa parantaa hänet.

Mutta terveen on kai vaikea ymmärtää miten vaikeaa on parantaa itsensä kun aivot eivät toimi normaalisti. 

Normaalit aivot ovat realistiset, näkevät mahdollisuuksia, tuntevat toivokkuutta ja vaikka välillä tulee motivaatiopuutos, normaaliaivoinen pystyy tarvittaessa ottamaan itseään "niskasta kiinni" katsomalla eteenpäin.

Masentunut voi olla niin syvällä suossa ettei mitään toiveikkuutta ole näköpiirissä. Sitä luulee että kaikki on menetetty eikä pysty tarkastelemaan tilannetta kokonaisvaltaisesti. Ei ole motivaatiota eikä näe syytä yrittää koska mitään mahdollisuutta parantua tai parantaa asioita ei muka ole, tulevaisuutta ei ole.

Kun ne aivot eivät vain toimi kuten kuuluisi.

Siksi masentunut ohjelmoi aivonsa uudelleen toimimaan kuten niiden pitäisi. Ne eivät itsestään ala toimia, vaan ne ohjelmoidaan. Se on työtä, jota tehdään itse.

Olen sairastanut masennusta 30 vuotta. Vaihdellen lievästä vaikeaan masennukseen.

Muutaman kerran olen onnistunut "ohjelmoimaan" aivoni uudestaan, mutta taas olen kuopassa. En tiedä riittävätkö voimani enää. Olet oikeassa, että työ on tehtävä itse, mutta se on todella rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä voin ajatella masentuneena iloisia asioita siinä missä "terveenäkin". Ongelma on siinä, että näiden ns. iloisten asioiden ajattelu ei vaikuta mielialaani kohentavasti, usein jopa päinvastoin. Tämän vuoksi olen kokenut terapiankin turhauttavaksi, koska en saa siellä mitään uusia oivalluksia. Olen vuosikymmenien aikana ajattelut asian kaikilta eri kanteilta jo. Olen lukenut depressiota käsittelevää tutkimuskirjallisuutta, terapeuteille suunnattuja oppaita, filosofiaa, self helpiä, pohtinut itse.. Terapeutti toistaa minulle itsestäänselvyyksiä. Turhauttavaahan se on terapeutillekin.

Niinhän se on että masentunut menettää monasti kyvyn mielihyvään.

Kyllä. Minä pystyn pakottamaan itseni ajattelemaan käytännössä mitä tahansa masentuneenakin, siis sitten ettei minulla mikään ahdistuneisuustila, fobia tai trauma tätä sinänsä estä. Luonnollisestikin henkistä energiaa ja tahdonvoimaa on rajallisesti, erityisesti masentuneena, joten käytännössä ajatukset pyrkivät hakeutumaan synkkiin uomiin, koska masentuneella sellainen "resonoi" eniten.